Ravitsemustieteen ja lääketieteen näkökulma terveelliseen ruokavalioon

[kertsi]

Itse spontaanisti sanoisin, että jos ei perinnöllisistä syistä ole taipuvainen korkeisiin kolesteroliarvoihin ja alhaisiin HDL-arvoihin (HDL on suojaava tekijä), jos ei ole korkea verenpaine, ja jos on keski-ikäinen, jolla ei ole diabeteksen kaltaisia vakavia perussairauksia, niin tuskin muutama kananmuna viikossa heilauttaa riskiä mitenkään valtavasti.

Toisaalta sv-taudit saattavat kestää pitkän aikaa kehittyä, vuosikymmeniä, ja siinä ajassa sitten kerkeävät esimerkiksi verisuonet tukkeutua jos on sukurasitetta, tai huonot elintavat, korkea kolesteroli, tai esimerkiksi diabetes (nostaa sv-riskejä huomattavasti, peräti tuplaa ne, jos en väärin muista).

Ja niin kuin aiemminkin sanottu, yksi tutkimus, tai edes yksi meta-analyysi ei vielä muuta kansallisia ravitsemussuosituksia välttämättä.

[kertsi]

FINRISKI-laskuri kertoo,
että 45 % todennäköisyys sairastua aivohalvaukseen (ja 99% riski sairastua sydäninfarktiin ja 100 % riski jompaan kumpaan) on esimerkiksi näillä arvoilla:
- mies, ikä 74 v, tupakoi, kolesteroli 20 mmol/l, HDL-kolesteroli 0,3 mmol/l, systolinen verenpaine 160 mmHg
kun taas naisille kyseinen laskuri ei edes osaa laskea niin korkeaa riskiä kuin 45 %. Korkein riski, minkä sain asetettua oli 31% näillä arvoilla:
- nainen, 74 v, tupakoi, kolesteroli 20 mmol/l, HDL-kolesteroli 0,3 mmol/l, systolinen verenpaine 240 mmhg
(Sovellus ei anna valita korkeampaa ikää kuin 74, korkeampaa kolesterolia kuin 20 jne..)
https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/sydan-ja-verisuonitaudit/finriski-laskuri

100% ennusteissa on yleensä mukana sen verran biassia, ettei käytetty mittari välttämättä sovellu luotettavaan arvioon käytetyillä arvoilla.

Käytytetyt arvot, joilla kokeilin olivatkin kyllä ääriarvot, eräänlainen stressitesti. Toisaalta tuloksissa kyseessä ovat likiarvot. Ehkä 100% kattaa arvot esimerkiksi 99,6 % lähtien, joten voi olla mahdollista, että aivan satavarmasti ei voi sanoa, että niillä ja niillä asetuksilla on peräti 100 % riski. Täysin varmaa ei ole kuin että me kaikki joskus kuolemme, kuka ennemmin kuka myöhemmin, ja jotkut elävät terveemmän elämän esimerkiksi elintapojensa ansiosta pitkälle vanhuuteen asti.

[Norma Bates]

https://www.herkkusuut.com/syo-3-taatelia-paivassa-ja-nama-upeat-muutokset-tapahtuvat-kehossasi/?fbclid=IwAR3ODu8t_tc1BZkSgQmaVwQe0bNlFixRvvRhtjxC6A7uZX8qNy9UYBTKDVU

Ylistetään taatelia.

[Norma Bates]

Minulle oli kyllä totaalinen yllätys että linkissä mainitut kasvit ovat salisylaattipitoisia. Olen asperinille allerginen, ja monellekin hedelmälle, mutta en yhdellekään näistä mitä tässä on lueteltu, luumu ehkä poislukien (vaihtelee):

Salisylaattipitoisia ruokia:

Ananas
Hunaja
Viinirypäleet ja sen johdannaiset: viini, etikka, siideri, rusinat
Marjat: mansikat, karhunvatukat, vadelmat, karpalot
Luumut ja kuivatut luumut
Appelsiinit ja mandariinit
Oliivit
Retiisit
Tomaatit
Sikuri
Aprikoosit
Mustaherukat
Chilipaprikat

Paljon salisylaatteja sisältävät yrtit ja mausteet ovat curry, cayennepippuri, paprika, timjami, kurkuma, inkivääri, lakritsi ja minttu.

Myöskin ihmetyttää että jos sattuisi olemaan veritulpan riski, niin ihanko totta että joku kasvi voi sen aiheuttaa?

K-vitamiinipitoiset ruoat stimuloivat hyytymien muodostumista. Veritulpille alttiiden ihmisten tulisi siis välttää tällaisia ruokia. Paljon K-vitamiinia sisältäviä ruokia ovat vihreät lehtivihannekset kuten lehtikaali ja pinaatti, parsakaali ja parsa, sekä jotkut hedelmät, esimerkiksi persikat ja banaanit.

https://askelterveyteen.com/ruokia-jotka-ehkaisevat-veren-hyytymista/amp/?amp_js_v=a2&amp_gsa=1&usqp=mq331AQFKAGwASA%3D&fbclid=IwAR1p772RgW7TWX-2jMZD3CuJZj61H6Oj1682-5nghHwXJ8wvMhlXmD20V_Y#aoh=15884908815162&referrer=https%3A%2F%2Fwww.google.com&amp_tf=Julkaisija%3A%20%251%24s&ampshare=https%3A%2F%2Faskelterveyteen.com%2Fruokia-jotka-ehkaisevat-veren-hyytymista%2F

Pitääkö sitten hankkia joku suoliston syöpä kun yrittää vältellä veritulppaa?

[kertsi]

^ Kuinkahan luotettava tuo sivusto on? Mistä tietää, onko korkea veritulpan riski?

K-vitamiini on tärkeä mm. luuston kannalta, sillä ilman sitä kalsiumia liukenee luustosta, tulee osteoporoosi. Tämä liuennut kalsium sitten voi kertyä esimerkiksi verisuonten seinämiin, sepelvaltimoihin, aivoihin ja muihin pehmytkudoksiin. K-vitamiinin välttely voi siis johtaa  mm. osteoporoosiin, aivohalvaukseen tai sydäninfarktiin.

Marevan-lääkettä (eräänlainen rotanmyrkky, aiheuttaa liian suurina annoksina verenvuotoa) annetaan verihyytymien estoon (vain lääkärin määräyksestä). Aiemmin potilaita kehoitettiin välttämään tummanvihreitä kasviksia kokonaan niiden sisältämän runsaan K-vitamiinin takia. Vieläkin tätä virheellistä neuvoa näkee. Nykytietämyksen mukaan käsittääkseni pitäisi näitä terveellisiä tummanvihreitä kuitenkin syödä jonkin verran, ja säätää Marevan ruokavalion mukaiseksi.

Saako Marevan-potilas syödä vihreitä kasviksia?

Arviolta 200 000 suomalaista käyttää verenohennuslääkkeitä, joista tunnetuin on Marevan-kauppanimellä myytävä varfariini.

Pitääkö paikkansa, että vihreät kasvikset ovat Marevanin käyttäjiltä kielletty, Sydänliiton ravitsemusasiantuntija, laillistettu ravitsemusterapeutti Tuija Pusa?

– Ei. Toisin kuin usein luullaan, varfariinia käyttävän kannattaa syödä vihreitä kasviksia säännöllisesti ja kohtuullisen runsaasti.

– Mitkään vihreät kasvikset eivät ole kokonaan kiellettyjä. Turvallisia ovat muun muassa kiivi, kurkku tai salaatit.

– Sen sijaan esimerkiksi ruusukaali, lehtikaali, pinaatti, nokkonen ja tummanvihreät yrtit sisältävät runsaasti k-vitamiinia, joten niitä kannattaa syödä kohtuullisina annoksina.

Mistä väärä käsitys johtuu?

– Vihreissä vihanneksissa on runsaasti k-vitamiinia, jolla on tärkeä rooli veren hyytymissysteemissä ja joka on varfariinin vaikutuskohde. Poikkeavan suuret tai pienet määrät k-vitamiinia sekoittavat lääkehoidon tasapainoa.

– Nykyään tiedetään, että veren hyytymistasapaino heittelee paljon helpommin silloin, kun k-vitamiinia vältetään kokonaan kuin silloin, jos k-vitamiinin saanti on säännöllistä ja runsasta.

– K-vitamiinia ei kannata vältellä, koska se on tärkeää luuston terveydelle. Lisäksi kasviksissa on runsaasti terveyttä edistäviä yhdisteitä.

Mikä on sopiva määrä?

– Se on aina tapauskohtaista. Jos vihreitä kasviksia on vältellyt ja hyytymisarvo on tasapainossa, niitä lisätään vähitellen hyytymistasapainoa seuraten. Marevan-lääkitys sovitetaan aina ruokavalioon.

[Norma Bates]

Olisi hyvä kun olisi joku taho joka vaikkapa pisteyttää eri sivustoja niiden luotettavuuden suhteen. Eihän edes paperilehtiin voi luottaa. Lueskelen Valittuja Paloja aina kun lehtiä löytyy kierrätyksestä. Yleensä ovat jo useamman vuoden vanhoja. Yhdessä VP:ssa sanottiin ettei hedelmiä saa syödä paljoa koska niissä on sokeria. Jäi mielikuva että korkeintaan yhden hedelmän per päivä. Täysin naurettavaa. Ihmiset ahtavat kaikenlaista sokerimoskaa, ja sitten varoisivat syömästä "liikaa" hedelmiä...?

En tiedä onko itselläni veritulppariski. Äidilläni oli sepelvaltimotauti. Isäni verisuonet havaittiin obduktiossa rasvoittuneiksi, mutta kai nyt sekin vaikuttaa että ihminen on deeku joka juo mitä tahansa myrkkyä. Itse syön kohtalaisen paljon kalaa koska pidän kalasta, joten eiköhän se rehut kompensoi.

[Toope]

Olisi hyvä kun olisi joku taho joka vaikkapa pisteyttää eri sivustoja niiden luotettavuuden suhteen. Eihän edes paperilehtiin voi luottaa. Lueskelen Valittuja Paloja aina kun lehtiä löytyy kierrätyksestä. Yleensä ovat jo useamman vuoden vanhoja. Yhdessä VP:ssa sanottiin ettei hedelmiä saa syödä paljoa koska niissä on sokeria. Jäi mielikuva että korkeintaan yhden hedelmän per päivä. Täysin naurettavaa. Ihmiset ahtavat kaikenlaista sokerimoskaa, ja sitten varoisivat syömästä "liikaa" hedelmiä...?

En tiedä onko itselläni veritulppariski. Äidilläni oli sepelvaltimotauti. Isäni verisuonet havaittiin obduktiossa rasvoittuneiksi, mutta kai nyt sekin vaikuttaa että ihminen on deeku joka juo mitä tahansa myrkkyä. Itse syön kohtalaisen paljon kalaa koska pidän kalasta, joten eiköhän se rehut kompensoi.

Mitä nykyihmiset ovat syöneet, kun elinikä on noussut 80-vuoteen?
Otetaan mallia tuosta... Japanilaisten naisten elinikä lähenee kai 90-vuotta, otetaan siis siitä mallia.
Meillä on esimerkkejä.

[Norma Bates]

Mitä nykyihmiset ovat syöneet, kun elinikä on noussut 80-vuoteen?
Otetaan mallia tuosta... Japanilaisten naisten elinikä lähenee kai 90-vuotta, otetaan siis siitä mallia.
Meillä on esimerkkejä.

Ravinto tuskin on kaikkivoipa elinikää nostava tekijä yksinään. Terveydenhuolto rokotteineen sun muineen on oleellisen tärkeä. Mutta tietty mitä tulee ravintoon, niin nirrinsä voi lähdettää niin liian vähän kuin liikaa syömällä, ja väärillä valinnoilla (tässä tulee mieleen myös puutokset kun syödään yksipuolisesti).

[kertsi]

Japanissa ja varsinkin Okinawalla maailmanennätyksellisen korkea elinikä alkoi laskea heidän siirryttyään yhä enemmän kohti länsimaista ruokavaliota, Mäkkäreineen kaikkineen.  Aiemmin Okinawalla syötiin violettia bataattia hiilarina, sitten siirryttiin riisiin muun Japanin tapaan, ja sitten varsinkin nuoret siirtyivät mäkkäriroskaruokaan (paljon sokeria, valkoista vehnäjauhoa, paljon rasvaa ja varsinkin tyydyttynyttä rasvaa, paljon punaista lihaa vain vähän kasviksia ja hedelmiä tai kasviproteiinia kuten tofua jne.). Okinawalla on edelleenkin paljon yli 100-vuotiaita, mutta tilanne tulee muuttumaan lähivuosikymmeninä, ja onkin jo hieman muuttunut huonompaan suuntaan.

Samaten Intiassa perinteinen ruokavalio ilmeisesti oli terveellisempi, ja siirryttäessä länsimaisempaan suuntaan esimerkiksi lihavuus ja diabetes räjähti siellä käsiin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Okinawa_diet

[Toope]

Poikkeuksena on D-vitamiini siinä mielessä, että näillä leveysasteilla sitä kannattaa syödä ainakin talvikaudella, ja ympäri vuoden, jos on yli 60-vuotias, ylipainoinen, raskaanaoleva, tai tummaihoinen. Suositusten mukaan, eli ei kannata yliannnostella. Liian vähän JA liian paljon D-vitamiinia molemmat heikentävät vastustuskykyä.  D-vitamiinia kannattaa annostella ielellään siten, että verikokein on titrattu annoskoko sellaiseksi, että se takaa immuunipuolustuksen kannalta optimaalisen pitoisuuden (joka on paljon korkeampi kuin viitearvon alaraja). (Muistaakseni optimaalinen taso on noin 80-100 nmol/l.)

Hienoa, että "EI-Lääkärinä/asiantuntijana" neuvot ihmisiä vitamiinituotteissa! Mihinkähän saakka "pätevyytesi" yltää?

[kertsi]

Poikkeuksena on D-vitamiini siinä mielessä, että näillä leveysasteilla sitä kannattaa syödä ainakin talvikaudella, ja ympäri vuoden, jos on yli 60-vuotias, ylipainoinen, raskaanaoleva, tai tummaihoinen. Suositusten mukaan, eli ei kannata yliannnostella. Liian vähän JA liian paljon D-vitamiinia molemmat heikentävät vastustuskykyä.  D-vitamiinia kannattaa annostella ielellään siten, että verikokein on titrattu annoskoko sellaiseksi, että se takaa immuunipuolustuksen kannalta optimaalisen pitoisuuden (joka on paljon korkeampi kuin viitearvon alaraja). (Muistaakseni optimaalinen taso on noin 80-100 nmol/l.)

Hienoa, että "EI-Lääkärinä/asiantuntijana" neuvot ihmisiä vitamiinituotteissa! Mihinkähän saakka "pätevyytesi" yltää?

D-vitamiiniahan on koko väestölle suositeltu talviaikaan näillä meidän Suomen leveysasteilla, jossa ei auringosta saa tarpeeksi, muistaakseni syyskuusta huhtikuulle. Vanhusten iho ei syntetisoi riittävästi D-vitamiinia kesälläkään, siksi heille suositellaan ympärivuotista D-vitamiinia purkista. Iso ruumiin paino merkitsee yleensä suurempaa tarvetta (lihavat, raskaana olevat). Tummaihoisilla iho ei täällä Pohjolassa kalpeassa auringossa syntetisoi tarpeeksi D-vitamiinia, mistä syystä he ovat koronan suhteen riskiryhmässä, mikäli eivät syö pilleripurkista Deetä.

Jos olisit sisälukutaitoinen, olisit kyennyt lukemaan lainaamastasi tekstistä tuon punaisella nyt ihan sinua varten merkkaamani kohdan. Eli suosittelen virallisia suosituksia, ja labrakokeita, jos on syytä olettaa, että heikko vastustuskyky johtuu liiallisesta tai liian vähäisestä D-vitamiinitasosta kehossa. (Tosin viralliseen suositukseen on ollut useiden vuosien ajan nostopaineita, sillä se takaa käsittääkseni vain sen, että nippa nappa viitealueen alaraja ylittyy, eli ei tule osteoporoosia. En nyt muista minkä suuruinen on virallinen suositus tällä hetkellä, olisikohan se edelleenkin 10-20 mikrogrammaa tms.).

On totta, etten ole lääkäri. Olen vain kokemusasiantuntija, joka on lisäksi sattunut tutustumaan lääketieteelliseen kirjallisuuteenkin jonkin verran. Oma kokemukseni Deestä on kahtalainen:

- Ehkä parisenkymmentä vuotta sitten en syönyt pillerimuotosita D-vitamiinia. Sain D-vitamiinivajeesta jatkuvan tulehduskierteen (ja suuren väsymyksen), esim. kroonisen poskiontelotulehduksen. Tulehduskierre parani, kun aloin lääkärin määräyksestä syömään Deetä 50 mikrogrammaa/vrk. Myöhemmin verikokeen avulla todettiin pitoisuuden olevan optimialueen alarajalla, ei sisällä (optimialueen alaraja on eri asia kuin viitearvon alaraja). Ei ollut flunssan flunssaa vuosikausiin.

- kun olin kerran vahingossa ostanut 100 mikrogramman purkin 50 mikrogramman sijaan ja syönyt siitä puolet, sain jonkun influenssan tai keuhkoputkentulehduksen tapaisen ja huomasin jatkuvien muiden tulehduskierteiden (iho, ikenet jne.) yhteyden Deehen, siis D-viitamiinin yliannostukseen. Labrakokein pyynnöstäni mitattiin (tuo oli yhteensä 3. tai 4. kerta) pitoisuus verestäni, jonka perusteella annosta pudotettiin noin 75%, ja kaikki infektiot ja tulehdukset hävisivät. Olettaisin, että pitoisuuteni on nyt optimialueella.

Nämä ovat yksilöllisiä asioita, kuinka paljon kukin tarvitsee (myös kussakin elämäntilanteessa). Ilman labrakokeita on annostelu sokkona ampumista. Pääsääntöisesti lähes kaikissa näkemissäni virallisissa suosituksissa mainitaan, että 50 mikrogrammaa ei ole syytä ylittää. 

[Jaska]

D-vitamiiniahan on koko väestölle suositeltu talviaikaan näillä meidän Suomen leveysasteilla, jossa ei auringosta saa tarpeeksi, muistaakseni syyskuusta huhtikuulle.

Sinä suositat. Hyvää tarkoittaen kuten muutkin saarnaajat.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa yli 75-vuotiaille D-vitamiinilisää valmisteesta 20 µg/vrk ympäri vuoden, kuitenkin  10 µg/vrk  riittää, jos käyttää säännöllisesti ja paljon D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa. Muille aikuisille suositetaan 10 µg/vrk kokonaissaantia eli 10 µg/vrk D-vitamiinilisää tarvittaessa. Turvallisesti voi D-vitamiinin kokonaissaannin nostaa korkeintaan 100 mikrogrammaan päivässä.

Viileän asiallisesti D-vitamiinista on Duodecimin Terveyskirjastossa. Suomessa lisätään D₃-vitamiinia nestemäisiin maitovalmisteisiin 100 ml:aa kohden 1–2 mikrog ja levitettäviin ravintorasvoihin 100 g:aa kohden 20 mikrog. Ruuan vitaminoinnista huolimatta D-vitamiinivalmisteiden käyttöä suositellaan, jos ravinto ei koostu vähintään puolesta litrasta vitaminoitua maitoa päivittäin, vitaminoiduista rasvalevitteistä ja kalasta ainakin kahdesti viikossa.

[Aave]

Tieteellinen konsensus vaikuttaisi olevan, että kesäsäät eivät virusta pysäytä. Eri lämpötilojen ja ilmankosteuden vaikutuksista on jo useita, osin keskenään ristiriitaisia tuloksia, mutta yleisellä tasolla mitään torppausefektiä ei odoteta (Kuten kävi Espanjantaudin ensiaallossa).

D-vitamiinista pitänee vielä mainita, että pari päivää sitten julkaistun, edelleen vertaisarvioimattoman tutkimuksen mukaan D-vitamiinin puutoksella osoitettiin kausaatiota, ei vain korrelaatiota. Kun silmäilin tutkimuksen läpi, niin sen heikkona kohtana on ollut käyttää vahvistettuja tartuntatapauksia. Testaamisen laajuus ja tulosten täysi paikkansapitävyys ovat vaihtelevia tekijöitä. Yhtä kaikki:

Evidence Supports a Causal Model for Vitamin D in COVID-19 Outcomes (medrxriv.org).

Näitä vertaisarvioimattomia linkatessa on ambivalentti fiilis; yhtäältä tietoa kaipaa nopeasti, mutta suosittelen muillekin pitämään mielessä, että vertaisarvioimattomiin tutkimuksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. Voisi oikeastaan sopia, että Tiede-ketjun puolelle ei mitään sellaisia tutkimuksia, joita ei ole myös vertaisarvioitu.

[kertsi]

välil

D-vitamiiniahan on koko väestölle suositeltu talviaikaan näillä meidän Suomen leveysasteilla, jossa ei auringosta saa tarpeeksi, muistaakseni syyskuusta huhtikuulle.

Sinä suositat. Hyvää tarkoittaen kuten muutkin saarnaajat.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa yli 75-vuotiaille D-vitamiinilisää valmisteesta 20 µg/vrk ympäri vuoden, kuitenkin  10 µg/vrk  riittää, jos käyttää säännöllisesti ja paljon D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa. Muille aikuisille suositetaan 10 µg/vrk kokonaissaantia eli 10 µg/vrk D-vitamiinilisää tarvittaessa. Turvallisesti voi D-vitamiinin kokonaissaannin nostaa korkeintaan 100 mikrogrammaan päivässä.

Viileän asiallisesti D-vitamiinista on Duodecimin Terveyskirjastossa. Suomessa lisätään D₃-vitamiinia nestemäisiin maitovalmisteisiin 100 ml:aa kohden 1–2 mikrog ja levitettäviin ravintorasvoihin 100 g:aa kohden 20 mikrog. Ruuan vitaminoinnista huolimatta D-vitamiinivalmisteiden käyttöä suositellaan, jos ravinto ei koostu vähintään puolesta litrasta vitaminoitua maitoa päivittäin, vitaminoiduista rasvalevitteistä ja kalasta ainakin kahdesti viikossa.

Muistin siis väärin, tai olen lukenut jostain aivan toisesta lähteestä ne suositukset. Siitä huolimatta on tympeää tuo epäasiallinen päänaukomisesti, saarnaajaksi haukkuminen.

Suomessa on paljon porukkaa, jotka eivät juo maitoa (joka ei ole luomumaitoa tai ylipäätänsä maitoa) puolta litraa päivässä tai syö (rasvaista) kalaa kaksi kertaa viikossa tai edes käytä vitaminoituja rasvalevitteitä.

Suomessa on myös paljon porukkaa, joiden veriarvot eivät yllä edes viiterajan yli, saatikka optimitasolle D-vitamiinin saannissaan. *)

THL ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta (ensimmäinen linkkisi) suosittaa muille kuin vanhuksille niinkin pientä kuin 10 mikrog/vrk annostusta, mutta jälkimmäinen Duodecim-linkkisi mukaan se on liian vähän, sillä tuossa Duodecim-linkissä suositellaan veren D-vitamiinipitoisuudeksi vähintään 75 nmol/l, mikä lienee mahdoton saavuttaa 10 mikrogramman päiväannoksella (yli 75 nmol/l tason saavuttaminen vaatisi talviaikana päiväannosta välillä 25–100 mikrog/vrk **) . On hyvin yksilöllistä, kuinka paljon kukin tarvitsee, siksi Duodecim suosittelee mittauksia.

Eli ovat ristiriitaisia keskenään nuo linkit.

Itse luottaisin enemmän tuohon Duodecimin linkkiin. THL laahaa vähän perässä, ja ravitsemussuosituksiin muutokset tulevat viiveellä.

Diabeetikot muuten muistaakseni tarvitsevat enemmän D-vitamiinia kuin ei-diabeetikot, luin jostain eilen, mutten muista mistä.

Terveen aikuisen D-vitamiinin nykyinen päiväsaannin pitkään käytetty suositus on 10 mikrog. Annos on todennäköisesti liian vähän pohjoisen auringottomana talvikautena. Tähän viittaa se, että auringonvalon puuttuessa täydellisesti D-vitamiinin annos 10 mikrog/vrk ei pysty pitämään veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuutta vakaana, vaan pitoisuus laskee.

D-vitamiinin talvikauden korvausannoksesta ei ole yksimielisyyttä. Päivittäinen 10 mikrog ei riitä vähentämään ikääntyneiden osteoporoosin (luukatoon) liittyvien murtumien vaaraa. Tutkimuksissa osteoporoosin vaara väheni, kun D-vitamiinin päiväannos oli noin 20–25 mikrog/vrk ja seerumin kalsidiolin pitoisuus noin 75 nmo/l. Osa luunmurtumien estovaikutuksesta saattaa liittyä D-vitamiinin lihasvoimaa lisäävästä vaikutuksesta.
...
Veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuuksia tulisi mitata enemmän ja suomalaisten viitearvojen (40–80 nmol/l) sijaan tulisi korostaa tavoitearvoa ainakin yli 75 nmol/l perustuen luonnollisessa auringonvalossa oleskelevien tasoon (100–200 nmol/l).

*)
Keskimäärin suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia ravinnosta (ruoasta ja pillereistä), eikä heidän veren D-vitamiinitasonsa suinkaan ole Duodecimin suosittelema vähintään 75 nmol/l, eikä noin viidennes pääse edes yli puuterajan:

Aikuisten suomalaisten D-vitamiinin saantia on viimeksi kartoitettu lokakuussa 2016 julkaistussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa, jonka mukaan keskimääräiset kalsidiolin veripitoisuudet olivat miehillä 63 ja naisilla 67 nmol/l 1. Vaikka keskimääräiset pitoisuudet ylittivät D-vitamiinin puuterajan (50 nmol/l), kävi ilmi, että noin viidenneksellä tutkituista eli 26 %:lla miehistä ja 21 %:lla naisista kalsidiolin veripitoisuus alitti puuterajan. Tulos on yhtenevä aikaisemman vuonna 2013 julkaistun suomalaistutkimuksen kanssa, missä kolmanneksella tutkituista kalsidiolin veripitoisuus alitti puuterajan.

**)

Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -työryhmän mukaan osteoporoosia sairastavien veren D-vitamiinitason (kalsidiolin) tulisi olla välillä 75–120 nmol/l (ks. «Osteoporoosi altistaa luun murtumille»2). Tämän pitoisuuden saavuttamiseen tarvittava annos vaihtelee talviaikana välillä 25–100 mikrog/vrk. D-vitamiinihoidon aloittamista tulisi edeltää veren kalsidiolin mittaus, jonka pohjalta sopiva annos määritetään ottaen huomioon yksilölliset tekijät, kuten D-vitamiinin saanti ravinnosta, painoindeksi, ihonväri ja auringonsaanti.

[Hayabusa]

^Syökää särkeä, se kasvattaa järkeä! Ja suojaa pöpöiltä, koska siitä saa D-vitamiinia. Vielä enemmän saa lillin kuhasta. 
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/kalojen-d-vitamiinipitoisuuksissa-isot-erot-vertaa/5269764