Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Kyllästyminen - keski-iän kriisi?

Aloittaja Norma Bates, toukokuu 26, 2019, 18:38:14

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Sisarukseni asuu niin totaalisessa korvessa ettei siellä ole minulle autottomalle tarjolla mitään, plus ei kiinnosta palata lapsuuden maisemiin. Ja kun en ole mikään lapsi-ihminen, en lähde sinne edesmenneen äitimme korvikkeeksi tätiä leikkimään. Meillä on kummallakin täysin omat ja omanlaisensa elämät.

Olikohan se toissakesänä kun kyselin yhdessä ryhmässä olisiko kiinnostuneita lähtemään kimppakyydillä yhteen kansallispuistoon tai suolle. Innostus oli valtavaa, mutta sitten kaikki vain vaikenivat idean lopulta kuoliaaksi. Joku kertoi että niin siellä aina käy. Yhden kaverini kanssa oli vuosi sitten puhetta vastaavasta reissusta, mutta sitten hänkin vaikeni ja itse aloitin KM:n.

Minä vihaan kinuta keneltäkään yhtään mitään. En kysy montaa kertaa.

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 13:54:57
^ Kissos! Ihanko oikeasti haluaisit sinne? Ylänköniityille tseladapaviaaneja tarkkailemaan? Omojoen laaksoon ihmettelemään heimojen upeita ornamentteja kasvo- ja vartalomaalauksissa ja koristeluja kasvein? Niilin alkulähteille vuoristoon? Vai siihen helvetinpätsiin, joka taitaa olla kuumin aavikkopaikka maailmassa, ja jonka nimen olen unohtanut? Etiopialaista jatsia kuuntelemaan? Ja etiopilaista tulista ruokaa ja kunnon (voi?)kahvia maistamaan?

Mikä ettei. Ja lisäksi olisi kiva käydä pyhiinvaellusmatkalla Lalibelassa https://edition.cnn.com/travel/article/rock-churches-lalibela-ethiopia/index.html
Ei tuollaista kivikaiverrusta ole enää missään.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 27, 2019, 14:24:53
Sisarukseni asuu niin totaalisessa korvessa ettei siellä ole minulle autottomalle tarjolla mitään, plus ei kiinnosta palata lapsuuden maisemiin. Ja kun en ole mikään lapsi-ihminen, en lähde sinne edesmenneen äitimme korvikkeeksi tätiä leikkimään. Meillä on kummallakin täysin omat ja omanlaisensa elämät.

Olikohan se toissakesänä kun kyselin yhdessä ryhmässä olisiko kiinnostuneita lähtemään kimppakyydillä yhteen kansallispuistoon tai suolle. Innostus oli valtavaa, mutta sitten kaikki vain vaikenivat idean lopulta kuoliaaksi. Joku kertoi että niin siellä aina käy. Yhden kaverini kanssa oli vuosi sitten puhetta vastaavasta reissusta, mutta sitten hänkin vaikeni ja itse aloitin KM:n.

Minä vihaan kinuta keneltäkään yhtään mitään. En kysy montaa kertaa.
Joo, oli huono idea sitten se. Olin unohtanut tuon, ettet ole lapsi-ihminen. Mikä sitten omasta mielestäsi olisi sinulle hyvä tapa hankkia livekontakteja?

En minäkään tykkää kinuta keneltäkään mitään. Pistän sulle privameiliä eräästä ideasta.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 15:07:40
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 27, 2019, 14:24:53
Sisarukseni asuu niin totaalisessa korvessa ettei siellä ole minulle autottomalle tarjolla mitään, plus ei kiinnosta palata lapsuuden maisemiin. Ja kun en ole mikään lapsi-ihminen, en lähde sinne edesmenneen äitimme korvikkeeksi tätiä leikkimään. Meillä on kummallakin täysin omat ja omanlaisensa elämät.

Olikohan se toissakesänä kun kyselin yhdessä ryhmässä olisiko kiinnostuneita lähtemään kimppakyydillä yhteen kansallispuistoon tai suolle. Innostus oli valtavaa, mutta sitten kaikki vain vaikenivat idean lopulta kuoliaaksi. Joku kertoi että niin siellä aina käy. Yhden kaverini kanssa oli vuosi sitten puhetta vastaavasta reissusta, mutta sitten hänkin vaikeni ja itse aloitin KM:n.

Minä vihaan kinuta keneltäkään yhtään mitään. En kysy montaa kertaa.
Joo, oli huono idea sitten se. Olin unohtanut tuon, ettet ole lapsi-ihminen. Mikä sitten omasta mielestäsi olisi sinulle hyvä tapa hankkia livekontakteja?

En minäkään tykkää kinuta keneltäkään mitään. Pistän sulle privameiliä eräästä ideasta.

Kyllä se niin väkinäistä olisi juu. Ei ehkä ihan niin vaikeaa kuin isälleni aikoinaan (jonka lanttuviat uskon perineeni), mutta ei vaan jaksa. Ja koko elämäni on tosiaan täällä mikä ei sellainen totaalikorpi ole kuin se synnyinseutu jonne sisarus jäi. Nyt kun oikein asiaa ajattelin, niin minähän olisin siellä kuin vankilassa kun ei pääsisi liikkumaan minnekään huonojen liikennöintiyhteyksien vuoksi.

En tosiaan tiedä että haluanko edes kontakteja mitenkään mielinmäärin, mutta kauhean tyhjältä on viimeaikoina tuntunut. Tosin pitkälti turhanpäiväisten haaveiden vuoksi. Tästä lisää privassa.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 27, 2019, 12:02:22
Itselläni on jonkinasteinen nettiaddiktio, ja peliaddiktio. En tiedä, olisiko siihen jotain tehokkaita itseapukikkoja. Vinkkejä?

Kuten aikaisemmin mainitsin "olen tietoisesti lyhentänyt nettissä roikkumiseen käyttämääni aikaa" eikä se käyttämäni aika sittenkään ole kovin vähäinen :(

Kyllähän se minullakin jonkinaisteinen riippuvuus on. Se muistuttaa hyvinkin jotain herkutteluaddiktiota "vähän vielä ja sitten ei enää" -ajatusta toistamalla onnistun huijaamaan itseäni. Eipä siinä auta, kuin läimäyttää kone kiinni. Ulos lähteminen on hyvä vieroittaja minulla, sillä en omista älypuhelinta ja pyöräillessä tai jopa kävellessäkin tabletin räplääminen olisi aivan älytöntä. Mitä pidempään ulkona saa kulutettua aikaa, sen pidempään on irti netistä.

Mutta ei siellä ulkonakaan aina voi olla, joten myös kotona on hyvä olla jokin korvike. Tärkeää varmaan on, että korvike tuottaa myös hyvää mieltä palkinnoksi. Se taas on hyvin henkilökohtaista mikä sen hyvän mielen tuottaa. Lukeminen, piirtäminen/maalaaminen, käsityöt ja askartelu ... mitä vaan, jossa käsillä tai silmillä on sellaista tekemistä, että ne pysyvät netistä poissa. Ja ehdottomasti myös laitteesta ilmoitusäänet pois. Minä putoan siihen ansaan, että kuulen s-postin tulevan ja käyn kurkkaamassa, oliko se joku tärkeä juttu .... ja parin tunnin päästä poistun koneelta.

Tuossahan voisi tehdä kauppaa itsensä kanssa ja antaa luvan nettiin tai peliin määräajaksi vasta, kun on "saanut tehtyä jotain muuta", olipa se muu sitten mitä hyvänsä.

--
Pakko avautua tässä vielä omasta peliriippuvuudestani.

Täällä kerroin Candy Crushin pelaamisestani. Nyt olen tasolla 4755 ja uusia tasoja on edelleen syntynyt niin, että niitä on lähes 4900. Peliin on tullut uusia houkuttimia, joista kilpailuviettiä hivelivin on noin 15 taason mittainen "kilpajuoksu", jossa on viisi satunnaista pelaajaa ja näistä kolme ensimmäistä voittaa kultaharkkoja. Tietyllä määrällä kultaharkkoja taas voi ostaa ylimääräisiä siirtoja läpäistäkeen jonkin vaikean tason. Välillä taas on naurettavan helppoja tasoja, joista pääsee ensimmäisellä yrittämällä läpi ja tästä taas tulee palkinto seuraavan tason aloitukseen. Yleensä tuollainen helppo pätkä on ylivaikean tason edellä. Juuri nyt jumitan tuollaisessa älyttömän vaikeassa, jossa en ole päässyt lähellekään läpimenoa.

Siinä kuitenkin menee koukuttumiseni raja, että rahaa en ole käyttänyt enkä ule käyttämään tuohon peliin. Vähän väliä tulee aina joitain tarjouksia, että saisi halvalla ostaa buustereita, joista olisi kyllä apua näissä jumittavissa tasoissa, kun apuvälineillä saisi esteitä poistettua.

Mutta olen keksinyt omia jippoja voidakseni pelata enemmän kuin ne viisi "elämää" (=pelikertaa, jos ei läpäise tasoa). Koneen vaihdon yhteydessä huomasin, että tässä uudessa koneessa on tuo samainen peli omana sovelluksenaan ja sen lisäksi pelaan sitä FB:n sovelluksen kautta. Nyt sitten huomasin, että vaikka elämät oli loppu, niin joissain tilanteissa ilmeisesti keksit on sekaisin tai jotain, sillä FB:n kautta pelattuun saan vaihtelevan määrän elämiä, kun vaan päivitän näytön, jolloin peli latautuu uudelleen. Normaalisti yhden uuden elämän muodostuminen kestää 30min. Näin onnistun jatkamaan pelaamista vuorottelemalla sitä, kumpaa kautta pelaan ja lisäksi vielä nuo ekstrat :D


Tässä nyt taisi vähän sokea rampaa taluttaa :D
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

Itse en ääniherkkänä pysty pitämään puhelimessa sovellusten merkkiääniä päällä. Säikähtäisin joka kilahdusta ja pärähdystä. Tekstareissa on ääni päällä, niitä harvemmin tulee. Näitä virallisia joissa kerrotaan että tilaamasi roina pälä pälä.

Socrates

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - toukokuu 26, 2019, 18:38:14
Minulla on ollut monet kultakauteni useilla eri tahoilla ympäri nettiä jolloin olen hölöttänyt sen minkä suinkin ehdin, ja kuvitellut että olen mukamas jotenkin elossa, tai mitä lie. Sitten on tietenkin aina myös suvantokausia ettei oikein irtoa. Nyt on kyllä ollut harvinaisen pitkä pötkö ettei kiinnosta niin yhtään mikään. Netissä olen kumminkin roikkunut päivästä toiseen erinäisillä tahoilla, mutta kokoajan vain rassaa se että mitään uutta ei enää keksi, ei sitten niin millään. Eipä kai toisaalta ole keksinytkään enää vuosiin, mutta kun ei enää jaksa edes tiristää ja puristaa irti jotain uusia pikku nyansseja vanhoista teemoista. Happamena tekee vain mieli töräyttää jotain vähemmän nättiä joidenkin keskusteluin lomaan, ja sehän nyt ei välttämättä ole kauhean rakentavaa keskustelua se.

Liikunnallinen harrastus kumma kyllä jaksoi innostaa kuukaudesta toiseen, enkä siitä ole vieläkään täysin tarpeeksi saanut, vaikka väistämättä onkin tietysti käynyt niin että tulee jo vastaan tuttujakin juttuja, koska eihän nyt maailmassa sentään jotain miljoonaa KM-muuvia ole. Sen jokunen sata, ja ihan tarpeeksi siinäkin. Onhan se ollut kiva olla timmissä kunnossa talvikaudellakin, niin että kesäkauden uimakautta ei tarvitse aloittaa plösähtäneenä. Mutta kun ei nyt oikein jaksa se uiminenkaan kiehtoa, ja sikäli en piittaa siitä että säät eivät kauaa sitä sallineetkaan (en harrasta 10 asteisessa säässä ja sateessa polskuttelua).

Mutta sillä nyt niin väliä mitä on tullut tehtyä, pääasia on että tuntuu ettei mitään uutta enää ole eikä tule. Kaikki on niin nähty. Mitäs sitten tehdään?

Kukaan ihminen ei ole tehnyt/nähnyt puoltakaan kaikesta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että keski-iässä moni kokee, että vanhat jutut kyllästyttävät eikä uusista pysty kiinnostumaan.

On valittava siitä yrittääkö väkisin kiinnostua jostain uudesta vai tekeekö väkisin vanhoja rutiineita, joihin on leipiintynyt. Itse ole valinnut jälkimmäisen, joskin annan mahdollisuuden uusillekin jutuille tai uusille vivahteille vanhoihin tekemisiin, mutta vain jos satun sopivissa olosuhteissa ja mielentilassa törmäämään semmoiseen.

Väkisin en enää yritä kiinnostua mistään uudesta. Väkisin vanhojen juttujen tekemisessäkin noudatan kohtuutta.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

kertsi

Itse aloitin opiskelemaan toista yliopistotutkintoani keski-iässä, ja se taisi olla paras päätökseni koskaan. Ensimmäinen tutkinto oli semmoista välillä aika vastentahtoista tervanjuontia, kun pääaine ja varsinkin eräs sivuaine ei oikein sittenkään kiinnostanut tarpeeksi (eräs toinen sivuaine kyllä kiinnosti hurjasti), mutta tämä toinen opiskelurupeama keski-ikäisenä oli vallan muuta. "Sai" opiskella juuri sitä, mikä itseä sattui kulloinkin kiinnostamaan, ja hakea omaa polkuaan eri tieteenalojen välillä, eri tieteenaloihin tutustuen. Ikävä kyllä sairastuminen katkaisi sen opiskelun. Mutta voin lämpimästi suositella opiskelua ihan huvikseenkin, sillä ainakin itselleni opiskelu avasi kokonaan uuden maailman.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Viime syksyinen käväisy (reilu 2 kk) painimassa katkaisi kivasti turhautumisputken joka oli lähtenyt kehittymään KM:ssa keväällä paskan polven ja yleisen huonommuuden tunteen vuoksi. Nyt on taas KM maittanut kun kävin välillä vieraissa.

Mutta nyt oli taas netissä jonkin aikaa sellainen tunne että tukehtuu, kun ei ole mieltä viihdyttävää keskustelua menossa. On hivenen petraantunut, mutta väistämättä porukat hiljenevät kesällä. Jotain ihan uutta taas kaipaisi.

kertsi

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Kesällä en kyki sisätiloissa silloin kun voin sen välttää. Plus tuollaiset ovat kalliita. Tuli joskus mainoksia kotiin.

kertsi

Jokin taidekurssi ulkona, vaikka maisemamaalaus, piirustus jne.?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Socrates

"Elämäänsä kyllästynyt" oli aiemmin hiukan koominen termi, mutta ikääntyessä se on jotain, mitä pitää yrittää välttää. Yksittäisiin asioihin ja ajanjaksoihin kyllästyminen on hiukan eri asia kuin kokonaisvaltainen elämään kyllästyminen, vaikka niillä onkin yhteyttä.

Elämään kyllästymistä edesauttaa se, että ikääntyessä ainoa ajan mittayksikkö kutistuu päiväksi. Ihminen alkaa huokailla "päivä pulkassa", kun kk tai vuoden päästä ei ole odotettavissa mitään jännääkivaa, kuten nuorena luuli tai ehkä oikeasti olikin.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Kopek

Puuhaa riittää, kun ostaa vanhan talon tai auton tai laivan tai junan tai lentokoneen tai veneen tai minkä tahansa ja alkaa kunnostella sitä. Pienehköjä esineitä kuten polkupyörää ja mopoa voi kunnostaa sisällä asunnossa.

Tai voi perustaa yhdistyksen ja alkaa vetää sitä. Entä paikallisradio tai "some-kanava"?

Viimeksi mainitut (vai miksi niitä sanotaan) ovat tuntematon asia minulle. Radiossa on joskus haastateltu videojulkkiksia, joista jotkut hankkivatkin mukavasti.

Salaperäinen tubettaja, joka ei paljasta kasvojaan, tienasi viime vuonna 250 000 euroa – katso tästä somevaikuttajien tulokärki

https://yle.fi/uutiset/3-12176846