Kielipoliisi pamputtaa

[Hiha]

^^
^
Eipä aavistusta kummasta Suomesta kirjoittaja oli. Sen verran mun tarttee kumminkin sanoo että se oli selvästi runoilija. Tuima on aika sumea sana säkeessä. Oikeastaan on sama, onko tuima suolainen vai suolaton, tai vaikka vähän molempia. Enimmäkseen se tuntuu majailevan niissä Kotus-linkin abstraktimmissa kirjakielisissä merkityksissä. Niistäkään mitään lukitsematta. Katsokaa miten käy, kun sanaa rupeaa korvaamaan jollakin muulla.

Alkuperäinen:

Kerenski se leipoi tuiman taikinan
Suolaksi hän aikoi pienen Suomenmaan.

Suolaton versio:

Kerenski se leipoi suolattoman taikinan
Suolaksi hän aikoi pienen Suomenmaan.

Suolainen versio:

Kerenski se leipoi suolaisen taikinan
Suolaksi hän aikoi pienen Suomenmaan.

Kumpikin periaatteessa kävisi, mutta kun tuimaa liu'uttaa pitkin sen muita merkityksiä, saa esimerkiksi seuraavan:

Kerenski se leipoi tuikean taikinan
Suolaksi hän aikoi pienen Suomenmaan.

Tuima on erinomainen valinta. Se sopii yhtaikaa konkreettiseen taikinaan ja sille voi antaa haluamansa katkeran tai leikkisämmän merkityksen ilman, että sitä tarvitsee sen kummemmin ajatella.