Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Klasariketju

Aloittaja Lenny, tammikuu 05, 2019, 17:39:41

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 21, 2019, 20:42:39
Hieno esittely Googlella aiheesta. Innostuin säveltämään pienen teoksen: https://instaud.io/3s4k

Hieno kappale.


a4

#136
Lainaus käyttäjältä: Kopek - maaliskuu 21, 2019, 21:01:45
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 21, 2019, 20:42:39
Hieno esittely Googlella aiheesta. Innostuin säveltämään pienen teoksen: https://instaud.io/3s4k

Hieno kappale.
Kiitos kuuluu tekoälylle, joka sävelsi lyhyen mutta kuunneltavan bach-version muutamasta teknohenkisestä sävelestäni jotka arvoin korvakuulolla darude nimiseltä korvamadoltani.

Nyt oppineet ja oppimattomat klasariketjun kahlaajat sun muut siipiveikot - tunnistatko aidon Bachin kopiovastaavasta?:
https://bachbot.com

Amore

Lainaus käyttäjältä: Lenny - maaliskuu 19, 2019, 07:37:58
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 19, 2019, 00:49:09
Tuolla hieman aikaisemmin koin yllätyksen Prokofjevia kuunnellessa. Ja sitä aikaisemmin olin mieltynyt Bartokiin. Molemmilla voimakkaan "rymistelevää" musiikkia. Keskenään aika samaa maata.

No mites toimii sitten Shostakovich? Itselläni se kestää paremmin kuuntelua kuin Prokofjev, joka on vähän liian imelän venäläistä omaan makuuni. Shosta sen sijaan on melkoista tykitystä, ja toimii jopa aika hyvänä porttihuumeena, varsinkin metallifaneille...

Shostakovichiin asti en ole vielä päässyt. Jostain aika kaukaa menneisyydestäni minulle juontuu mielikuva siitä, että Proko, Shosta ja Stravinsky ovat minulle liian rasittavia. Olin lainannut kirjastosta heidän joitakin tunnettuja teoksiaan ja yritin kiinnostua niistä. Ei maistunut, joten mielikuva jäi. Prokofjev pääsi nyt säväyttämään modernin levytyksen ja soundin takia, joilla lienee ollut ratkaiseva vaikutus siihen, ettei musiikki vaikuttanut mitenkään leimallisesti venäläiseltä, vaan modernilta sävellykseltä. Raikasta ja elävää.



https://www.ondine.net/?lid=en&cid=2.2&oid=5808
All you need is Love

Amore

Klasarioppilas löysi musa-asiaa Yleisradion Aristoteleen kantapäästä:

Mitä tietoa kapellimestari välittää orkesterille konsertissa? (osat 1 ja 2)
https://areena.yle.fi/1-4655774

Sinfoniaorkesterin soitinten nimet
https://areena.yle.fi/1-4252009
All you need is Love

Lenny

Nyt olen kuunnellut läpi ostamastani kokoelmasta Bela Bartokin musiikkia. On se hieno säveltäjä ja melko omien latujensa kulkija hänkin. Ei taipunut muotivirtauksille, vaan jatkoi tonaalisen musiikin säveltämistä koko elämänsä ajan. Sibelius arvosti myös Bartokia, ehkä samasta syystä.

Muutama kappale levyjen joukosta nousi esille: 2. jousikvartetto, 1. viulukonsertto ja 1. viulusonaatti.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)


Lenny

Bongasin tutun melodian Areenalta Mrs Wilson -sarjan ensimmäisen jakson lopusta. Hm... Kyllä! Gustav Holstin Planeetat-sarjasta.

Gustav Holst on niin patrioottista, että menee övereiksi hyvällä tavalla.

Tässä Holstin "Jupiter", alkaen juuri tämän hymnin kohdalta:
https://youtu.be/Gu77Vtja30c?t=178

Tässä vähän isommin sama hymni, "I Vow To Thee My Country":
https://www.youtube.com/watch?v=bvouc8Qs_MI

Huhhuh! Hienoa musiikkia, mutta tulee vain vähän kylmä kuunnellessa.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)


Amore

#143
Mikä on taivaallista lentoa ja mikä porvarillisesti sievistelevää paskaa?

Soitettiin korviini kaksi rondoa, eri aamuina, mutta kuitenkin riittävän lähekkäin, jotta päädyin vertailemaan.

Pitkään aikaan ei oikein mikään aamumusiikissa koskettanut. Vika on varmasti ollut minussa, koska minulla on ollut liikaa töitä, mikä on aiheuttanut poissaolevaa mieltä. Musiikki soi, mutten oikein kuule. Tilanne on harmittanut.

Sitten eräänä aamuna yksi pianokappale puhkaisi tietoisuuttani hämärtäneen sumun: Motzartin Rondo pianolle a-molli. Ihanasti tanssittavaa ja nimensä mukaisesti yhä uudelleen kehäksi kiertyvää musiikkia. Selkeää ja kaunista, muttei tylsää. Esimerkiksi noin 6:lle minuutille osuva matalaääninen rymistely toi juuri sopivasti kontrastia sävelmään, jotta säästyttiin liialliselta söpöydeltä. Kaiken kaikkiaan varsin chopin-tyylistä musiikkia, ellei sitten parempaa?


https://www.youtube.com/watch?v=OSvHvxcyiy4

Joitakin aamuja myöhemmin Beethovenin Rondo B-duuri, pianolle ja orkesterille. Minulla on usein vaikeuksia sulattaa teoksia, jotka on sävelletty soolosoittimelle ja orkesterille, esimerkiksi konserttoja. Koen orkesterin roolin helposti turhaksi taustasävelmäksi ja kohdat, joissa soolosoitin vaikenee ja pelkkä orkesteri soittaa, mielestäni aiheuttavat häiritseviä ja turhauttavia katkoksia itse kuunteluun. Orkesterin ja solistin osuudet tuntuvat kahdelta erilliseltä kappaleelta. Juuri näin käy tässäkin Beethovenin sävellyksessä. Orkesteri on minusta turha, varsinaista sävelmää taustalla säestävä elementti, joka joissakin kohdissa pyrkii nostattamaan draamaa. Mutta draama ei ole uskottava ja pianon taustalla maalailu on tarpeetonta koristelua. Teos olisi pitänyt säveltää pelkästään pianolle, sillä piano-osuuksissa on kyllä kiinnostavuutta, esimerkiksi noin 6 minuutin kohdalle osuvat juoksutukset. Tällaisena kokonaisuutena kuitenkin yhdentekevää paskaa, jota en välitä kuulla toiste.


https://www.youtube.com/watch?v=FBkbKbbACKg
All you need is Love

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Amore - kesäkuu 07, 2019, 00:17:24
Koen orkesterin roolin helposti turhaksi taustasävelmäksi ja kohdat, joissa soolosoitin vaikenee ja pelkkä orkesteri soittaa, mielestäni aiheuttavat häiritseviä ja turhauttavia katkoksia itse kuunteluun. Orkesterin ja solistin osuudet tuntuvat kahdelta erilliseltä kappaleelta.

Näin se usein on. Brahmsin konsertot on tässä mielessä aika tasapainoisia. Esimerkiksi 1. pianokonsertto on oikeastaan lähempänä sinfoniaa, jossa on hieman ylikorostunut piano.

Shostan 1. viukonsertto on toinen, jossa mieleen jää ensimmäisenä kokonaisuus.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Toope

Lainaus käyttäjältä: Lenny - huhtikuu 02, 2019, 06:26:46
Nyt olen kuunnellut läpi ostamastani kokoelmasta Bela Bartokin musiikkia. On se hieno säveltäjä ja melko omien latujensa kulkija hänkin. Ei taipunut muotivirtauksille, vaan jatkoi tonaalisen musiikin säveltämistä koko elämänsä ajan. Sibelius arvosti myös Bartokia, ehkä samasta syystä.

Muutama kappale levyjen joukosta nousi esille: 2. jousikvartetto, 1. viulukonsertto ja 1. viulusonaatti.
Juu, ei-melodian ystäville toki.

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 09, 2019, 00:16:35
Lainaus käyttäjältä: Lenny - huhtikuu 02, 2019, 06:26:46
Nyt olen kuunnellut läpi ostamastani kokoelmasta Bela Bartokin musiikkia. On se hieno säveltäjä ja melko omien latujensa kulkija hänkin. Ei taipunut muotivirtauksille, vaan jatkoi tonaalisen musiikin säveltämistä koko elämänsä ajan. Sibelius arvosti myös Bartokia, ehkä samasta syystä.

Muutama kappale levyjen joukosta nousi esille: 2. jousikvartetto, 1. viulukonsertto ja 1. viulusonaatti.
Juu, ei-melodian ystäville toki.

Onhan noissa melodioita vaikka kuinka. Bartok nimenomaan oli tonaalinen, perinteinen säveltäjä, joka ei lähtenyt mukaan aikansa villityksiin, esim. rivitekniikkaan. Mutta onhan se musiikki tietysti kieltämättä toisenlaista kuin vaikkapa Mozartin musiikki ja vaatii hieman enemmän totuttelua.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Toope

Juu, hyväksyn tuon näkemyksen, että moderniin klassiseen tulisi totuttautua, itse en vielä ole onnistunut, vaikka progefani olenkin.

Amore

Viimeiset hetket katsoa Areenasta dokumentti mezzosopraano Elina Garancasta. On mielenkiintoista tutustua oopperalaulajan elämäntapaan ja syihin, miksi sen on valinnut. Myös hänen miehensä on musiikkiuralla, kapellimestari. Ymmärrän rakkauden musiikkiin ja halun kehittää lahjakkuuttaan kun on sen havainnut itsessään, mutta yleisön suosiosta saatu mielihyvä on minulle käsittämätön asia. Tietenkin on varmasti jokaiselle tärkeää kokea hyväksyntää ja saada jonkin verran huomiota, mutta itselleni vieraiden ihmisten huomio ei näyttäydy lainkaan kiinnostavana asiana. Julkisen uran vaatimat uhraukset ovat mielestäni todella suuret.

https://areena.yle.fi/1-4584014
All you need is Love

Amore

Minulla oli pitkä kesäloma, jonka aikana kuuntelin hyvin vähän musiikkia. Mutta heti töiden taas alettua jatkoin aamuklassisen kuuntelemista. Pitkän hiljaisuuden jälkeen musiikki ei kyllä oikein puhutellut, vaan jäi taustahälyksi silloinkin kun kuljin kadulla. Nyt noin kolmen viikon kuuntelun jälkeen alan taas oikeasti kuulla, mikä soi. Olen huomannut, että laulettu klassinen musiikki puhuttelee minua enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jonkinlainen heräämisen hetki minulle oli keväällä kuultu Jorma Hynnisen laulama Aamulaulu (Eino Leino; Toivo Kuula), josta pidin niin paljon, että hankin sen itselleni. Jos aamulla tulee laulettua musiikkia, terästäydyn. Tänään tuli, mutta tällä kertaa poikkeuksellisen kauheaa, sellaista jäkättävää. Oli pakko sulkea radio joksikin aikaa ja odottaa, että jäkätys loppuu. Räppi voi olla sietämätöntä, mutta niin olivat myös Reynaldo Hahnin Venetsialaiset laulut, joita esitti mezzosopraano Joyce DiDonato.

Harmillisesti tulin juuri työpaikalle kun soitettiin tämän aamun parasta kappaletta, joten jouduin jättämään kappaleen aivan kesken. Anna-Maaria Oramo soitti Solerin Sonaattia kosketinsoittimelle a-molli, cembalomusiikkia siis. Tämä oli taatusti ensimmäinen kerta elämässäni kun lämpenin cembalolle!!! Olen tottunut pitämään cembaloa kuivakkaana rätisyttävänä soittimena. Nyt harmitti kun jäi kuuntelu kesken. No, Tuubista kaivoin myöhemmin Oramon soittoa, Soleria tässäkin, mutta eri kappale.

https://www.youtube.com/watch?v=qu1TfpUc6cc

Isä Antonio Soler sai koulutuksensa Montserratin luostarin musiikkikoulussa, jossa hän aloitti kuorolaulajana kuusivuotiaana. Myöhemmin hän opiskeli siellä urkujen- ja cembalonsoittoa, sävellystä sekä teoreettisia aineita.  Soler antoi munkkilupauksen 23-vuotiaana Hieronymites-sääntökunnassa ja ryhtyi elämään El Escorialin luostarissa. Säännölliseltä rukouselämältä jäi työntekoa ja opiskelua varten muutamia tunteja päivässä. Yönsä tunnit Soler käytti usein säveltämiseen. Hänen kerrotaan olleen vaatimaton persoona ja viettäneen yksinkertaista elämää...

Solerin musiikki on täynnä persoonallista ja aitoa sisältöä, mikä kenties on tulosta pääosin hiljaisuudessa vietetystä elämästä... Kehittämänsä ja suosimansa radikaalin modulaatiotekniikan ansiosta Soler sai kutsumanimen "munkiksi pukeutunut paholainen". Nimitys viittaa siihen kuulo-kuvaan, joka syntyy nopeista ja äkkipikaisista sävellajien vaihdoista. Tekniikka syntyi alun perin messumusiikin tarpeisiin tukemaan alttarin tapahtumien rytmiä. Sen tarkoitus oli tilanteen vaatiessa johdattaa urkurin improvisoima sävel-kudos mahdollisimman vähien tahtien kautta takaisin alkuperäiseen sävellajiin.


https://docplayer.fi/20463956-Antonio-soler-harpsichord-sonatas-cembalosonaatteja-anna-maaria-oramo-harpsichord-cembalo.html
All you need is Love