Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Klasariketju

Aloittaja Lenny, tammikuu 05, 2019, 17:39:41

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 19, 2019, 01:49:37
Saint-Saënsista olen pitänyt, mutta aamumusiikiksi tämä oli liian monimutkaista, liian vaativaa. Jonkin sävähdyttävän kauniin pianofraasin sain siitä poimittua, mutta muuten sävellys olisi vaatinut paikalleen asettumista ja täysin keskittynyttä kuuntelua. Pisteet pianistille!

Siinä toinen hieman erikoinen tapaus. Toisaalta hänellä on mielestäni muutama ihan lyömätön mestariteos. Pidän valtavasti jostakin orkesterimusiikistaan, esim. 2. sinfonia ja 3. viulukonsertto tulee mieleen. Mutta sitten, jotkut sävellyksensä ovat niin imelän ranskalaisia, että en oikeastaan voi niitä sietää.

Tästä voisi mennä vielä syvemmälle ranskalaiseen musiikkiin, johon minulla on viha-rakkaus-suhde. En esimerkiksi pysty kuuntelemaan joidenkin mielestä maailmanluokan merkkiteosta Berliozin Symphonie Fantastiquea, se tuntuu räjäyttävän pääni (huonolla tavalla), mutta sitten toisaalta taas Saint-Saëns ja Debussy on jonkinlainen vedenjakaja, siitä alkaen uppoaa tosi helposti, esim. Roussel, Dutilleux, Messiaen... Jälkimmäisestä täytyy kirjoitella joskus enemmän.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Amore

Tuli katsottua ihana haastattelu/dokumentti Yle Teemalta

Pianotaituri Maurizio Pollini
https://areena.yle.fi/1-2179935#autoplay=true

Erinomaista oppimateriaalia omaan koulutusohjelmaani! Viihdyttävää, analyyttistä, ja hurmaava haastateltava. Mielenkiintoista ajankuvaa myös Pollinin lapsuudesta ja nuoruudesta, esim. 60-luvun kuohuvalta kaudelta. Hieno anekdootti Rubinsteinilta saadusta "opetuksesta", pelkkä mestarin kosketus voi riittää...

Aloittelevan kuunteluoppilaan läksylistalle menivät ainakin:
Bartokin 1. ja 2. pianokonsertto,
Beethovenin Pianokonsertto no. 3 c-molli,
Chopinin Preludi b-molli, opus 28

Prokofjevin Pianokonserro no 3, op 26 on jo huomattavan haasteellista musiikkia kuulijalle. Herätti kyllä kiinnostusta, muttei kannattane ottaa listalle vielä tässä vaiheessa. Aamumusiikiksi se tuskin soveltuisi. Dokumentissa tästä kuultiin tietenkin vain pieni pätkä. Hurjaa tykitystä jossakin 24:50 -paikkeilla suunnilleen.

Ja lopuksi pistettiin tupakaksi! ;D
All you need is Love

Unforgiven

#17
Itse kuuntelin klassista aika paljonkin kun harrastelin kitaran soittoa. Nyt tuo harrastus on valitettavasti jotenkin hiipunut ja samoin klassisen kuuntelukin.

Itselläni klassisen puolelta ikisuosikki on ja tulee aina sattuneesta syystä olemaan
Tomaso Albinonin* Adagio. Toki Bachit, Beethovenit, Griegit, Mozartit jne. on tullut kuunneltua.

* Tosin jossain yhteyksissä väitetään, että sävellys olisi Remo Giazotton. Ihmeellistä jos näin on kun Albinoni tämän sävellyksen yhteydessä usein miten mainitaan. En ole asiaan sen tarkemmin perehtynyt.

Edit: Laitetaan nyt vielä toinenkin aikoinaan vaikutuksen tehnyt sävellys kun kerran tämän genren muisteluun ajauduin:
Concerto De Aranjuez Adagio - Joaquin Rodrigo. Ajaton mestariteos tämäkin.
I'm just a soul whose intentions are good

Hayabusa

Tunnustaudun jonkin sortin cembalofaniksi. Johtuu ehkä siitä että pianon pimputusta kuulee joka tuutista. Vähän erilainen ääni herättää huomion positiivisella tavalla.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

TSS

#19
Olin pitkään halunnut tietää erään klassisen tekeleen nimen, jotta voisin kuunnella sitä, mutta kun mielessä on pelkkä melodia, on aika vaikea selvittää teosta vain sillä perusteella. Arvelin, että kyseessä on jokin yleisestikin aika tunnettu, minkä varmasti jokainen yleissivistynyt tietää, mutta itselläni ei ollut harmainta aavistusta. Tiesin vain, että hyvältä kuulosti.

Mutta nyt kävi onnekas sattuma, biisi soi American crime storyn (Netflix) 2. tuotantokauden ensimmäisessä kohtauksessa. Ja viimein pystyin googlettamaan, mikä teos on kyseessä! Tämä se oli: Adagio in G minor.
https://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Lumi - tammikuu 19, 2019, 11:08:31
Tämä se oli: Adagio in G minor.
https://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4

Tuo saa kyllä ihon tipunlihalle joka kerta <3

Joskus kauan sitten oli oikein buumi, että noista tunnetuimmista klassikoista tehtiin POP-versioita. Itselläni on kokonainen älppäri nimellä Classic in Pop (tjsp), johon sisältyi myös tuosta teoksesta kevennetty versio. Tätä kirjoittessani kuuntelen samalla linkistä löytyvää ja onhan se koskettavan kaunis.

Tuostahan käytiin melkoista jupinaa, oliko kevytversiointi klassisen musiikin raiskausta vai oliko se oivallinen tapa tarjota klassista musiikkia myös niille, jotka sitä ei muuten olisi kuunnelleet. Tuo osui siis ajalle, jolloin ei ollut juutuubia eikä Spotifyta ja musiikin kuuntelu oli paljolti radion ja ostetun varassa. Eri musiikin tyylilajien kuuntelukokeilu ei ollut yhtä helppoa kuin se nyt on.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

a4

#21
Täällä toinen hevisti jatsahtavan cembalotilutuksen ystävä.
Tuntuu taottavan ja hiveltävän pianon leikkaussaliversiolta hienotyökaluna.
Tutkijoiden mikroskooppi korvamadoille.
Kuin näkisi upean kampauksen lisäksi myös kaksihaaraiset, värjäämättömän tyvikasvun ja hiustupet.

https://www.youtube.com/watch?v=M2q-yk4vXh8
Testasin aiemman viestin innoittamana kännykällä Sounhound-ilmaisohjelmaa joka tunnistaa biisejä.
Noin kymmenes yritys onnistui tuolla Adagio in G minor-linkin musalla. Volat kaakkoon ja tunnistus kertsin kohdalla.
Viheltelemällä en onnistunut kuin nolaamaan itseni.
Ehkä Shazam olisi skulannut hevimmin.

Uusi on vanhan uudelleen järjestämistä. :)

https://www.youtube.com/watch?v=3aG-tLEavjE

https://www.youtube.com/watch?v=uXuuiFuuT4o

https://www.youtube.com/watch?v=iQdnt2bpQ3o

https://www.youtube.com/watch?v=2jURnpc5Z_I

https://www.youtube.com/watch?v=3ClAQQFmZ5I

https://www.youtube.com/watch?v=YXV_OU2loWs

https://www.youtube.com/watch?v=Df4YkbN6QfY

Amore

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 17, 2019, 03:13:41
Keskiviikkona Aamuklassisessa soitettiin musiikkia Bachin English Suites -sarjasta. Instrumenttina oli piano ja soittajana aika tuntematon Wolfgang Rübsam. Kun kuuntelee näitä sävelradioita alkaa havaita paremmin henkilökohtaisia mieltymyksiään sekä sävellysten että tulkintojen suhteen. Tällä kertaa soitettiin pitsimäisiä pianolirutteluja. Musiikki kuulosti loputtomilta sormiharjoituksilta.

Valittelin barokkimusiikkikappaleen herättäneen mielikuvan loputtomasta sormiharjoituksesta.

No, barokista Chopiniin. Hurjaa nypläämistä harjoittaa tällä kertaa hyvin arvostettu pianisti Jevgeni Kisin, jolta kuuntelin Pollini-ohjelmasta bongaamani kappaleen Preludi b-molli, opus 28. Kappale kestää vain nippa nappa yhden minuutin, alkusoittohan se vain onkin. En ole tätä koskaan kuullut konsertissa. Huh, hurjaa menoa!

https://www.youtube.com/watch?v=3LmH18JCfnI

Lainaus käyttäjältä: Amore - tammikuu 19, 2019, 02:35:35
Tuli katsottua ihana haastattelu/dokumentti Yle Teemalta

Pianotaituri Maurizio Pollini
https://areena.yle.fi/1-2179935#autoplay=true

Erinomaista oppimateriaalia omaan koulutusohjelmaani!

Aloittelevan kuunteluoppilaan läksylistalle menivät ainakin:
Bartokin 1. ja 2. pianokonsertto,
Beethovenin Pianokonsertto no. 3 c-molli,
Chopinin Preludi b-molli, opus 28
All you need is Love

kertsi

Tuo Albinonin Adagio niin merkitsee minulle hautajaismusiikkia, etten voi sitä ahdistumatta kuunnella, niin kaunis kuin se onkin.

Ja kummallista kyllä, jotkut varsinaiset hautajaismusiikit eivät niinkään ahdista. Ehkä siksi, etten ole kenenkään tuntemani ihmisen hautajaissa niitä kuullut. Esimerkiksi tämä:

Frédéric Chopin's Piano Sonata No 2 in B flat minor, Funeral March [HD] (tästä tulee mieleen Fanny ja Alexander, olikohan siinä hautajaiskohtauksessa tämä?)


Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

safiiri

Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.

Lenny

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:30:53
Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.

Tätä varten kehitettiin atonaalisuus. Ei takuulla tule mitään kummallisia melodioita tai koukkuja kun mikään sävelkorkeus tai kesto pääse dominoimaan :D
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 20, 2019, 15:39:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:30:53
Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.

Tätä varten kehitettiin atonaalisuus. Ei takuulla tule mitään kummallisia melodioita tai koukkuja kun mikään sävelkorkeus tai kesto pääse dominoimaan :D

Ei melodiassa sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun jokin melodia yhdistyy ties mihin kahvimainokseen, niin kyllähän se piloille menee, vaikka olisi oikeastaan varsin mainio biisi. Atonaalisissakin teoksissa on helmiä.

Amore

Tanssia rakastavana musiikin kuuntelijana voin vain ihmetellä, kuinka samat kappaleet vain jaksavat irrottaa ahterin tuolista yhä uudelleen. Straussin valssit, Joutsenlammen huippukohdat jne.
All you need is Love

Lenny

Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:55:52
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 20, 2019, 15:39:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:30:53
Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.

Tätä varten kehitettiin atonaalisuus. Ei takuulla tule mitään kummallisia melodioita tai koukkuja kun mikään sävelkorkeus tai kesto pääse dominoimaan :D

Ei melodiassa sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun jokin melodia yhdistyy ties mihin kahvimainokseen, niin kyllähän se piloille menee, vaikka olisi oikeastaan varsin mainio biisi. Atonaalisissakin teoksissa on helmiä.

Onhan näitä todellakin monia puhkisoitettuja. Noiden jo mainittujen lisäksi tulee mieleen Bachin "Air". Entäpä sitten joku Brahmsin "tuutulaulu", joka helisee miljoonissa lastenleluissa? Se on varmaa, että joku Schönberg ei koskaan päädy lastenleluihin tai kahvimainoksiin.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 21, 2019, 02:33:59
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:55:52
Lainaus käyttäjältä: Lenny - tammikuu 20, 2019, 15:39:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 20, 2019, 15:30:53
Ikävä kyllä jotkut klassikot vain soitetaan ja käytetään puhki. Albinonin Adagio on itselleni yksi niistä, joka on inflatoitunut. Ei nyt ihan Für Elisen tasoisesti, mutta sen verran, ettei sitä enää ole mahdollista kuunnella ilman painolastia. Joskus tällainen biisi saattaa nousta uudelleen tuhkasta, mutta aikaa se vie. Vaara on suurempi niiden sävellysten kohdalla, joissa on jokin tarttuva melodia.

Tätä varten kehitettiin atonaalisuus. Ei takuulla tule mitään kummallisia melodioita tai koukkuja kun mikään sävelkorkeus tai kesto pääse dominoimaan :D

Ei melodiassa sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun jokin melodia yhdistyy ties mihin kahvimainokseen, niin kyllähän se piloille menee, vaikka olisi oikeastaan varsin mainio biisi. Atonaalisissakin teoksissa on helmiä.

Onhan näitä todellakin monia puhkisoitettuja. Noiden jo mainittujen lisäksi tulee mieleen Bachin "Air". Entäpä sitten joku Brahmsin "tuutulaulu", joka helisee miljoonissa lastenleluissa? Se on varmaa, että joku Schönberg ei koskaan päädy lastenleluihin tai kahvimainoksiin.

No onhan Verklärte Nacht aika "helppoa" Schönbergiä. Se kai lasketaan vielä romantiikaksi, vaikka onkin jo uudistushenkistä ja atonaalisuutta enteilevää.