Klasariketju

[Amore]

Laulavia ja soittavia eläimiä, yleensä kissoja tai koiria, on nähty ja kuultu esiintymislavoilla ja some-videoilla, mutta eivät ne koskaan oikeasti osaa säveltä tapailla, vaikka muuten ihan hauskoja musikantteja voivat ollakin. Useat linnut ovat kuitenkin omaksuneet kännyköistä soittoääniä ja autojen varoitusääniä ym. Onnistuisiko linnulta klassinen musiikki?


https://www.youtube.com/watch?v=mcnmW7oAGLQ

[MrKAT]

Puolasta, ehkä musiikkikoulujen sinfoniaorkesteiren kilpailusta:


Bach – Double Violin Concerto in D minor BWV 1043 conducted by Tomasz Chmiel

Tuo on selkeämpi kuin tämä hiukan liian sumuinen (kaikuinen) ja yli-innokas (heiluvat kuin heinämiehet) versio Hollannista päin:


Bach - Concerto for two violins in D minor BWV 1043 - Sato and Deans | Netherlands Bach Society

Mutta ehkä tässä on enempi sielua kuin edellisessä miltei steriilissä?
(III osa Allegro (jälkimmäisessä n.10 min-) on yleisölle tuttuja säveliä jos muistaa esim. puu-alan tv-mainoksen vuosien vuosien takaa.)

[kertsi]

^ Eka oli jotenkin ärsyttävä, ei sitä jaksanut kuunnella. Ehkä olivat vielä vähän raakileita muusikkoina?

Tokan videon viuluniekat ja muut olivat ilmeisen paljon kokeneempia kuin ensimmäisen. Ja tosiaankin musiikki oli sielukkaampaa - ja elävämpää. Ensimmäisessä musiikki oli jotenkin ilotonta, ja mekaanista.

[MrKAT]

Organisaatiopsykologi ja prof. Adam Grantin kirjassa Mieti vielä; Uudelleen ajattelemisen taito kertoo s. 155:

Pidin puheen jonka aiheena oli luovuus ja siteerasin sen yhteydessä todisteita, jotka osoittivat, ettei Beethovenilla tai Mozartilla²⁰³ ollut suhteessa sen enempää suuren suosion saavuttaneita sävellyksiä kuin muillakaan säveltäjillä. He vain työskentelivät niin ahkerasti, että ehtivät todennäköisemmin luoda jossain vaiheessa todella suurta.

²⁰³ Aaron Kozbelt:"Longitudal Hit Ratios of Classical Composers: Reconciling 'Darwinian' and Expertise Acquisition Perspectives on Lifespan Creativity", Psychology of Aesthetics, Creativity and the Arts 2/2008:221-35;
Adam Grant: The Surprising Habits of Original Thinkers", TED Talk helmikuu 2016, www.ted.com/talks/adam_grant_the_surprising_habits_of_original_thinkers .

Tuossa on hiukan tuttua. Kun olin valokuvannut ahkerasti ja näyttänyt parhaimpia otoksia (ehkä jo julkaistukin lehdissä tuossa vaiheessa) niin uusiosukulainen sanoi että olen erinomaisen hyvä valokuvaaja. Ja välittömästi "sairastuin" huijarisyndroomaan kehittämällä teorian: "En minä ole, minä vain kuvaan niin paljon että väkisin joku onnistunut mahtuu joukkoon ja osaan seuloa parhaat". Hän ei vakuuttunut yhtään tästä selityksestäni.
  National Geographicin huippukuvaajat ottaa tuhansia ellei kymmeniä tuhansia otoksia lyhyessä ajassa. 1 kyllästyi ja päätti ottaa vain yhden kuvan päivässä, tästä tuli tv-doku. Jokainen tai lähes jokainen oli hiano valokuva. Tämä murskaisi selitykseni. MUTTA hänhän on saattanut silmillään ottaa jo tuhansia otoksia ja valita yhden kamerakuvattavaksi.
  Joten pidän teoriaani edelleen tulella.

[Toope]

Pidin puheen jonka aiheena oli luovuus ja siteerasin sen yhteydessä todisteita, jotka osoittivat, ettei Beethovenilla tai Mozartilla²⁰³ ollut suhteessa sen enempää suuren suosion saavuttaneita sävellyksiä kuin muillakaan säveltäjillä. He vain työskentelivät niin ahkerasti, että ehtivät todennäköisemmin luoda jossain vaiheessa todella suurta....

Itse asiassa me muistamme vain sen pienen osan heidän sävellyksistään, suuri osa kun ei ole niin hyvää.
Klassikot säilyvät, eivät ne vähäisemmät sävellykset.

[Hippi]

Kevyen musiikin "klassikot" taitaa monesti olla ihan vain radiossa paljon soitettuja biisejä ihan riippumatta siitä, onko ne oikeastaan hyviä ollenkaan. Monesti on käynyt niin, että klassikon asemaan on noussut artistin / bändin biisit, kun niitä yleisö jatkuvasti toivoo soitettavaksi vuosikymmenestä toiseen. Mutta mistäpä suuri yleisö muuta osaisi pyytää, jos itsellä ei ole artistin / bändin levyjä kotonaan tai käytettävissä suoratoistopalvelua. Parempaa kamaa on jäänyt piiloon, kun sitä ei aikanaan ole julkisesti soitettu. Ei joillain keikoilla esitetyt nouse ikinä klassikon asemaan, jos esitys saa laajempaa yleisöä joukkoviestimien kautta.

Voisinpa kysyä, onko klassisen musiikin osalla sama juttu. Minäkin tunnistan noista "klassikoista" aika monta sen perusteella, että niitä on radiossa soitettu ja niiden teemoista on tehty joistain kevyempiäkin versioita, jotka on tällaiselle vähemmän perehtyneelle helpompia niellä. Mutta onko nämä "klassikot" sitä parasta, mitä noilta löytyy? Sitä en tiedä.

Onko ne "klassikot" aina parasta, mitä klassisella puolella löytyy? Hiukan epäilen tätä. Monesti tuntuu, että klassikoina ovat jääneet elämään biisit, joissa on tarttuva ja melko yksinkertainenkin melodia. Sekö tosiaan on jotain enemmän kuin "vähäisemmät sävellykset", kuten Toope asian ilmaisee.

[kertsi]

Onko ne "klassikot" aina parasta, mitä klassisella puolella löytyy? Hiukan epäilen tätä. Monesti tuntuu, että klassikoina ovat jääneet elämään biisit, joissa on tarttuva ja melko yksinkertainenkin melodia. Sekö tosiaan on jotain enemmän kuin "vähäisemmät sävellykset", kuten Toope asian ilmaisee.

Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä? Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä.

Mitä tulee itse aiheeseen, niin luulen, että olet oikeilla jäljillä. Tarttuva ja melko yksinkertainen melodia jää helposti muistiin (eritoten, jos se lauletaan tutulla kielellä), ehkä siitä siksi tulee klassikko? Kun siis moni ihminen tuntee, tunnistaa ja muistaa melodian. Klassikko tosiaankin viittaa siihen, että moni tunnistaa kyseisen kipaleen.

Mutta mitä tekemistä klassikolla on klassisen musiikin kanssa? Ei varmaan paljoakaan, paitsi sanan ulkonäkö.

[Lenny]

Voisinpa kysyä, onko klassisen musiikin osalla sama juttu. Minäkin tunnistan noista "klassikoista" aika monta sen perusteella, että niitä on radiossa soitettu ja niiden teemoista on tehty joistain kevyempiäkin versioita, jotka on tällaiselle vähemmän perehtyneelle helpompia niellä. Mutta onko nämä "klassikot" sitä parasta, mitä noilta löytyy? Sitä en tiedä.

Onko ne "klassikot" aina parasta, mitä klassisella puolella löytyy? Hiukan epäilen tätä. Monesti tuntuu, että klassikoina ovat jääneet elämään biisit, joissa on tarttuva ja melko yksinkertainenkin melodia. Sekö tosiaan on jotain enemmän kuin "vähäisemmät sävellykset", kuten Toope asian ilmaisee.

Ajattelen itse niin, että jonkun klassikkokipaleen tunnistettava melodia (vaikka nyt Beethovenin Für Elise tai 9. Sinfonia) on vähän sama asia kuin Descartesin lausahdus "Olen, siis ajattelen". Kuuluu yleissivistykseen tunnistaa melodioita ja lausahduksia, mutta ne joita sitten kiinnostaa asia enemmän pureutuvat syvemmälle, ja huomaavat nopeasti, että sieltä löytyy loputtomasti tutkittavaa.

[Hayabusa]

Ajattelen itse niin, että jonkun klassikkokipaleen tunnistettava melodia (vaikka nyt Beethovenin Für Elise tai 9. Sinfonia) on vähän sama asia kuin Descartesin lausahdus "Olen, siis ajattelen". Kuuluu yleissivistykseen tunnistaa melodioita ja lausahduksia, mutta ne joita sitten kiinnostaa asia enemmän pureutuvat syvemmälle, ja huomaavat nopeasti, että sieltä löytyy loputtomasti tutkittavaa.

Juuri sekoitin ison Been 5. ja 9. - että sellaista yleissivistystä tällä kertaa.

[Toope]

Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä...

Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä. Ne on unohdettu, heitä muistetaan vain klassikoiden kautta. Koko tuotanto ei ollut noin hyvää...

[Unforgiven]

Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä...

Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä.

Voitko mainita vaikka vain muutaman näistä "epäonnistuneista" sävellyksistä?

[Toope]

Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä...

Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä.

Voitko mainita vaikka vain muutaman näistä "epäonnistuneista" sävellyksistä?

Tunnetko sinä nuo kaikki?
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_compositions_by_Ludwig_van_Beethoven
Et, vaan tunnet muutamia noista. Kaikki eivät ole mestariteoksia, kuten ei Beatlesin biisitkään.

[Lenny]

Ajattelen itse niin, että jonkun klassikkokipaleen tunnistettava melodia (vaikka nyt Beethovenin Für Elise tai 9. Sinfonia) on vähän sama asia kuin Descartesin lausahdus "Olen, siis ajattelen". Kuuluu yleissivistykseen tunnistaa melodioita ja lausahduksia, mutta ne joita sitten kiinnostaa asia enemmän pureutuvat syvemmälle, ja huomaavat nopeasti, että sieltä löytyy loputtomasti tutkittavaa.

Juuri sekoitin ison Been 5. ja 9. - että sellaista yleissivistystä tällä kertaa.

No aina ei voi olla yleissivistynyt

Oikeastaan tarkoitin siis, että tuollaiset melodianpätkät kuuluu yleissivistyksen alueeseen. Siinä mielessähän olit hyvinkin yleissivistynyt, että tunnistit jotain sinne Beethovenin suuntaan. Musiikkinörtit sitten hekumoi enemmän sillä muulla tuotannolla.

Toopen kommenttiin tämä liittyy sillä tavalla, että näkisin jonkun säveltäjän tuotannon elämäntyönä vähän samaan tapaan kuin minkä hyvänsä kirjailijan tai ajattelijan. Voihan sieltä tietysti poimia jotakin yksittäistä ja sanoa sitä sitten onnistuneeksi jollakin kriteerillä, vaikka myyntiluvuilla. Ja säveltäjien tapauksessa totta kai on usein myös niinkin, että ne kaikista suurimmat nimet myös tuottivat eniten hittejä. Poikkeuksiakin löytyy, joten voihan se olla että hittien määrä kertoo enemmän säveltäjän rahapulasta. Täytyy muistaa, että ne tyypit oli todella rautaisia ammattilaisia, eikä musiikki ole jotakin satunnaista toimintaa, jossa hittibiisi vain tupsahtaa rämpyttelemällä jostakin platonisesta taivaasta lahjana ihmiskunnalle. Hittinikkarit tietävät tasan tarkasti mikä myy, ja se ei ole välttämättä sama asia kuin säveltäjän omat ambitiot.

[Unforgiven]

Toopella tuntuu monessa asiassa olevan mielipide, että enemmistö on oikeassa ja hyvä (ja vähemmistö väärässä ja paha), eli siis paskakin on sulotuoksuista, eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä...

Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä.

Voitko mainita vaikka vain muutaman näistä "epäonnistuneista" sävellyksistä?

Tunnetko sinä nuo kaikki?
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_compositions_by_Ludwig_van_Beethoven
Et, vaan tunnet muutamia noista. Kaikki eivät ole mestariteoksia, kuten ei Beatlesin biisitkään.

Niin, vastaatko alkuperäiseen kysymykseeni. Väitit, että "Beethovenilla tai Mozartillakin tms." oli epäonnistuneita sävellyksiä. Kerro muutama. Tai ei tarvitse. Minä vähän luulen, ettet tiedä klassisen musiikin säveltäjistä saatikka heidän sävellyksistään yhtään mitään.

[Hayabusa]

No aina ei voi olla yleissivistynyt

Oikeastaan tarkoitin siis, että tuollaiset melodianpätkät kuuluu yleissivistyksen alueeseen. Siinä mielessähän olit hyvinkin yleissivistynyt, että tunnistit jotain sinne Beethovenin suuntaan. Musiikkinörtit sitten hekumoi enemmän sillä muulla tuotannolla.

Ei voi. Nykyaikana se on entistä vaikeampaa. Laitoin Radionurkkaan linkin tietämispodcastiin.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,770.msg153113.html#msg153113

Näissä asioissa pitää olla armollinen sekä itselleen että muille. Jos satunnainen aihe ei ole itselle läheinen, niin erottelutarkkudeksi riittää tunnistaa onko kyseessä Kaija Saariaho vai Gettomasa.