Klasariketju

[a4]

No aina ei voi olla yleissivistynyt

Oikeastaan tarkoitin siis, että tuollaiset melodianpätkät kuuluu yleissivistyksen alueeseen. Siinä mielessähän olit hyvinkin yleissivistynyt, että tunnistit jotain sinne Beethovenin suuntaan. Musiikkinörtit sitten hekumoi enemmän sillä muulla tuotannolla.

Ei voi. Nykyaikana se on entistä vaikeampaa. Laitoin Radionurkkaan linkin tietämispodcastiin.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,770.msg153113.html#msg153113

Näissä asioissa pitää olla armollinen sekä itselleen että muille. Jos satunnainen aihe ei ole itselle läheinen, niin erottelutarkkudeksi riittää tunnistaa onko kyseessä Kaija Saariaho vai Gettomasa.   

Google tietää. Eli tekoäly joka on orjuuttanut meidät työntekijöikseen. Palkaksi saamme omistamansa tiedon murusia, jos olemme kilttejä.

[MrKAT]

Tarkoitan lähinnä sitä, että Beethovenilla tai Mozartillakin tms. oli epäonnistuneita sävellyksiä.

Voitko mainita vaikka vain muutaman näistä "epäonnistuneista" sävellyksistä?
[/quote]
Minultahan ei kysytty enkä tiedä Bee:ltä tai Mo:lta epäonnistuneita mutta muistan kun tv:ssä urkuri Enzio Forsblom
sanoi että Bach olisi voinut jättää muutaman motetin säveltämättäkin. No, tämän lausunnon voi tulkita kahdelle eri tavalla, kovana Bach-levyttäjänä hän oli kyllästynyt a)yhdentekevien motettien suureen määrään ja/tai b)jopa huonoihin.(Huonous suhteellista, hyvien joukossa keskinkertainenkin on huono?).

[Toope]

Niin, vastaatko alkuperäiseen kysymykseeni. Väitit, että "Beethovenilla tai Mozartillakin tms." oli epäonnistuneita sävellyksiä. Kerro muutama. Tai ei tarvitse. Minä vähän luulen, ettet tiedä klassisen musiikin säveltäjistä saatikka heidän sävellyksistään yhtään mitään....

Niin, miksei olisi? Kyllä minä sen tiedän, että noilla säveltäjillä oli suurta tuotantoa. Silti vain pientä osaa lopulta esitetään yleensä. Klassikkoja esitetään usein. Moni sävellys on unohtunut. Jotkut sävellykset eivät toimineet, eivät kiinnosta nykyäänkään. Parhaimmat elävät.

En tarkoita tuota vähättelyksi, mutta nerotkaan eivät olleet neroja joka päivä.

[a4]

Tölkki energiajuomaa ja menoksi!
Muutama biisi orkkiksena sekä muutama muodin mukaisesti nopeutettuna eli sped up.

[MrKAT]

Korvamatona monta päivää kun löysin ja kuuntelin wanhasta läppäristäni syntikkaversion.
Tässä pianolla:

Bach Partita No 6 BWV 830 Gigue by Perahia (5m 51s):

Ja tässä cembalolla by Rousset (6m 43s):

[a4]

Klassinen viisu:

@jesseviinikangas

 

https://www.tiktok.com/@jesseviinikangas/video/7229747446136458522

[Amore]

Bachin Toccata ja Fuuga, mutta ei uruilla. Tämä instrumentti kuulostaa hyvässä akustiikassa varmasti aivan uskomattomalta. Aika paljon samoja sävyjä kuin vibrafonissa.


https://www.youtube.com/watch?v=gDm4IphrlYg

[Aave]

[MrKAT]

Argentiinalainen pianisti Martha Argerich
 - soittaa uskomattoman nopsaan n. 3:00-4:32.
 - kohdassa 10:12 kuuluu "klirr" eli minun korviini väärä nuotti?
   (olen lukevinani elekielestäkin että ei menny ok?)
   Huippupianistille annan anteeksi, jos 1 virhe.

[MrKAT]

Ke 10.4. oli Teemalla Radion sinfoniaorkesterin konsertti josta ehdin kuunnella vain
tästä viimeiset minuutit:
Joht. Nicholas Collon, sol. Alexander Melnikov, piano. -Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 1.
Kuulosti kivalta (meikämanne tykkää hyvin nopeista kuten pianisti tässä) ja jotenkin nostalgiselta, ehkä siksikin että klassista kuulen nykyään harvoin. Harmittaa että YLE ei anna kuunnella uusiksi Areenalta.

[a4]

Ke 10.4. oli Teemalla Radion sinfoniaorkesterin konsertti josta ehdin kuunnella vain
tästä viimeiset minuutit:
Joht. Nicholas Collon, sol. Alexander Melnikov, piano. -Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 1.
Kuulosti kivalta (meikämanne tykkää hyvin nopeista kuten pianisti tässä) ja jotenkin nostalgiselta, ehkä siksikin että klassista kuulen nykyään harvoin. Harmittaa että YLE ei anna kuunnella uusiksi Areenalta.

Sulla on varmaan porttikielto.
Laita tekoparta ja kokeile tätä linkkiä: https://areena.yle.fi/1-67700882

[Toope]

Ke 10.4. oli Teemalla Radion sinfoniaorkesterin konsertti josta ehdin kuunnella vain
tästä viimeiset minuutit:
Joht. Nicholas Collon, sol. Alexander Melnikov, piano. -Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 1.
Kuulosti kivalta (meikämanne tykkää hyvin nopeista kuten pianisti tässä) ja jotenkin nostalgiselta, ehkä siksikin että klassista kuulen nykyään harvoin. Harmittaa että YLE ei anna kuunnella uusiksi Areenalta.

Löytyvät yleensä Youtubesta, tosin taso vaihtelee.

[Amore]

Musiikkitalon uudet urut otettiin käyttöön vuoden alussa, mistä alkaen olen yrittänyt saada lipun hyvään urkukonserttiin. Äskettäin se vihdoin onnistui. Kävin kuuntelemassa seuraavan ohjelman:

Ernest Pingoud: Dance macabre
Federico Perotti: Essence, urkukonsertto, kantaesitys (Kaija Saariaho -urkukilpailun tilaus)
Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 3 "Skottilainen" e-molli
Peter Maxwell Davies: An Orkney Wedding, with Sunrise

Myöhäisillan kamarimusiikki
Jan Lehtola, urut
J. S. Bach (sov. Reger): Kromaattinen fantasia ja fuuga
J. S. Bach (sov. Middelschulte): Chaconne
J. S. Bach (sov. Merikanto): Preludi b-molli
J. S. Bach (sov. Widor): Matteuspassio, Finale

Pingoudin ja Perottin sävellykset olivat hyvin modernia musiikkia, jollaista ei niin helposti tule kotona kuunneltua, mutta livenä mielellään kyllä. Urut tulivat mukaan Perottin kappaleessa, joka oli Kaija Saariaho urkukonserttokilpailun voittajasävellys. Konsertot ovat minulle aina olleet ongelmallinen formaatti, sillä yleensä kokemukseni on, etteivät soolosoitin ja orkesteri istu hyvin yhteen. Toisin sanoen: solisti tuntuu soittavan omaa kappalettaan ja orkesteri omaansa. Miten sitten sovittaa yhteen niin muhkea soitin kuin urut ja sinfoniaorkesteri? Eivätkö urut vain jyrää orkesterin alleen? Kannattaako näiden yhteissoittoa edes yrittää? Ylen tekemän säveltäjähaastattelun perusteella Perotti oli pureutunut juuri  solistin ja orkesterin yhteispelin ongelmaan. Hän totesi, että urut ovat orkesteri itsessään (totta!), joten hänen tavoitteenaan oli saada kaksi orkesteria soimaan yhdessä. Kappale ei ollutkaan konsertoille tyypillistä solisti-orkesteri-solisti -vuorottelua, vaan urkuri soitti "orkesteriaan" yhdessä sinfoniaorkesterin kanssa. Kuulijalle tämä ilmeni siten, etei urkua pystynyt erikseen havaitsemaan musiikista. Katsojana kyllä näin, että urkurin kädet liikkuivat koskettimilla (jalkio ei näkynyt parvelle), mutta en yhtään tiennyt, mitkä äänet tulivat uruista ja mitkä orkesterista. Perotti oli selvästi onnistunut tavoitteessaan luoda saumatonta musiikkia. Paikaltani lyömäsoittajien yläpuolelta näin, että itseäni lähimmän soittajan jaloissa oli myös vesiämpäri. Ulkona satoi, joten mietin, joko rakennuksen katto on alkanut vuotaa. Vesiämpäri kuitenkin kuului johonkin soittimeen, jota en paikaltani pystynyt näkemään. Kai jonkinlainen putki, jonka toinen pää upotetaan veteen. Muuten paikkani oli oikein hyvä, sillä näiden modernien kappaleiden rakenteen hahmottamisessa todella auttaa, jos voi seurata, mistä soittimesta ääni kulloinkin tulee.

Perinteistä klassista musiikkia voi kuunnella silmät kiinni, kuten sitten teinkin välitauon jälkeen kun oli Mendelssohnin vuoro. Tällä kertaa kävi niin, että en jaksanut perinteisestä musiikista kiinnostua modernin menon jälkeen. Liian yllätyksetöntä; tässä ympäristössä sanoisin "aikansa elänyttä". Varsinainen konserttiosuus päättyi skotlantilaisiin tunnelmiin, jonka kruunasi säkkipillin soitto. Muuten hyvä, mutta säkkipilliä olisi pitänyt saada kuulla paljon pitempään kuin pari minuuttia, niin harvinaista herkkua se täällä on.

Tämän jälkeen oli vielä iltohjelma, jossa Jan Lehtola soitti uruilla Bach-sovituksia eli Bachin muuta kuin uruille sävellettyjä kappaleita. Vaikutelmakseni jäi, että urkujen kovat äänet kuulostivat liiankin kovilta, mutta sen sijaan hiljaiset äänet mielenkiintoisilta. Kirkkouruilla soitetussa musiikissa on usein juuri päinvastoin; urkujen pauhu vie mukanaan, mutta hiljaisemmat melodiat voivat kuulostaa pelkältä pihinältä.

[a4]

^



Erikoiset urut. 
Soittaja näyttää olevan keskellä orkesteria pääesiintyjänä, ei piilotettuna.
Urkujen pillit näyttävät kasvavan kuin köynnös tai puun juuret, hyvin eläväisesti tai maallisesti.

[Amore]

^

Erikoiset urut. 
Soittaja näyttää olevan keskellä orkesteria pääesiintyjänä, ei piilotettuna.
Urkujen pillit näyttävät kasvavan kuin köynnös tai puun juuret, hyvin eläväisesti tai maallisesti.

Urkuja voi soittaa sekä kosketinpöydältä, joka voidaan sijoittaa lavalla minne vain, että perinteisemmältä paikalta ylhäältä urkujen kyljessä sijaitsevalta koskettimistolta. Itse koin kyllä hieman hämmentävänä tällaisen soittajaa kohottavan fetisismin. Minusta urkujen tenhoa vain lisää, jos soittajaa ei näe tai näkee miten kuten kaulaa kurottamalla. Soittopöytä toimii tietenkin sähköisesti.

Dokumenttiohjelma uusien urkujen suunnittelemisesta ja rakentamisesta Musiikkitalon sisälle.
https://areena.yle.fi/1-66192158