Taide

[Toope]

Ideologia sen loi, en minä. Tottelin vain käskyjä... 

[-:)lauri]

Prima Facie

Hurja monologinäytelmä vakavasta aiheesta Kansallisteatterin maalaamosalissa. Melkoinen veto Annika Poijärveltä. Näyttelijän piti tässä näytelmässä muistaa valtava määrä repliikkejä sekä vielä kyetä eläytymään niihin. Vaikka teatterissa ei muutenkaan ole mahdollisuutta ottaa uusintaotoksia kuten televisionäyttelemisessä, jos siis menee joku kohtaus reisille, niin tällainen kahden tunnin puhemaraton edellyttää kyllä jo melkoista taitoa. Todella kova suoritus!

Spoilervaroitus

Oikeudenkäynnin hyödyllisyys ainakin Briteissä perustuu ilmeisesti yhä liian vahvasti oletukseen, että traumatisoitunut uhri kykenee muistamaan traumaattisen kokemuksensa tarkasti ja esittelemään sen aukottoman johdonmukaisesti kysyi puolustusasianajaja siitä sitten mitä yksityiskohtaa tahansa.

Traumaattisen kokemuksen muistaminen selkeästi olisi siinä mielessä melko poikkeuksellistakin, että aivot tyypillisessä voimakkaassa "taistele tai pakene" -tilassa muistaa vain eloonjäämisen kannalta sen välittömästi tärkeimmän informaation muun informaation jääden epäselväksi. Mieleen painuu selkeästi lähinnä vain vaaran aiheuttaja ja se, miltä tilanne tuntuu. Mikäli taistelu tai pakeneminen eivät onnistu, ihminen voi esimerkiksi lamaantua aivojen suojellessa psyykettä kokemuksen järkyttävyydeltä.

Näytelmässä oikeudenkäynti käytiin vasta reilu kaksi vuotta tapahtumien jälkeen. Mikäli tämän mittainen prosessi on kovin yleistä myös IRL, sellaista edes etäisesti koherenttia kuvausta tapahtumista voi uhrin olla mahdoton normaalissa oikeudenkäynnissä tarjoilla. Siinä on ymmärtääkseni myös paljon vaihtelua jo valmiiksi, kuinka tarkasti ja johdonmukaisesti eri ihmiset menneisyyttään kykenevät palauttamaan mieleensä. Kun pitäisi muistaa tarkasti vieläpä traumaattinen kokemuksensa, on se helposti tekemätön paikka. Eli mieli on alkanut todennäköisesti unohtamaan ja muokkaamaan muistikuvia mahdollisesti jo melkoisesti, jolloin oikeudessa annettu todistus voi luonnollisesti poiketa sekin poliisille kaksi vuotta aiemmin rikosilmoituksen yhteydessä annetusta.

Kärjistäen ilmaistuna seksuaalisen väkivallan uhri saa Briteissä oikeutta lähinnä vain, mikäli syytetty ja tai puolustusasianajajansa mokaa omassa johdonmukaisuudessaan jotain todella pahasti.

En tiedä lukuja, mutta mikäli näytelmä antaa oikean kuvan oikeudenkäynneistä, että johdonmukaisuus muistamisessa yksityiskohtia myöten on oikeuden saamisen kannalta noinkin keskeistä, huomattava määrä seksuaalisen väkivallan uhreista Briteissä jäävät todennäköisesti ilman oikeutta.

Tämä siis sen julkisen nöyryytyksen ja traumansa uudelleen läpielämisen lisäksi, että uhri joutuu vakuuttelemaan haavoittuvuuttaan julkisesti useaan otteeseen prosessissa sellaistenkin ihmisten kuullen, joille asia ei pitäisi tippaakaan kuulua.

Suomessa vuodenvaihteessa käyttöön otettu laki, jonka mukaan suostumus seksiin pitää puolustuksen kaiketi voida mahdollisessa oikeudenkäynnissä todistaa, on kyllä ehdoton minimi.