Muotia

[Amore]

Näin, olisiko ollut Iltalehden sivuilla, muotiuutisen että paitaa muistuttava takki on nyt muotia. Itse olen ajoin käyttänyt paitoja eräänlaisena takkina jo iät ajat.

Käytin 90-luvun lopussa kesäisin farkkupaitoja takkeina. Silloin niitä oli kaupan vaikka missä väreissä eikä kangas sisältänyt strechiä. Kunnollisia tukevia puuvillapaitoja, joissa rintataskut. Mieluisin paitani oli sellainen vaalea, jonka värille en keksi osuvaa nimeä. Joskus käytettiin termiä "kitti" tietystä vaaleasta väristä. Ehkä se tulee lähimmäksi paitani sävyä, joka ei kuitenkaan ollut aivan kitinvärinenkään, koska sävyssä oli aavistus jotakinn lilan, rosan ja beigen sävyä - valaistuksesta riippuen. Jännä sävy, josta pidin paljon. Jospa vain farkkupaidat tulisivat takaisin!

[Norma Bates]

[Juuli]

Voi pyhä sylvi !

[Hayabusa]

Hmmm. Kuinkahan paksuilla puikoilla tuo on neulottu?

[Hippi]

Katselin eilen illalla TV:stä tämän vuoden iltapukunäytöksen. Olikin aika poikkeuksellinen vuosi, kun totaalista floppia ei osunut silmään, jos ei siihen lasketa etikettiä ehkä jo liiaksi venyttänyttä naisen housupukua, joka ei ollut tyyppiä "frakki". Violetti housupuku olisi nennyt ihan hyvin kesäisestä katuvaatteesta tai tavallisesta viikonlopun bileasusta.

Monille asujen kantajille oli eduksi, että puvun yläosa oli aiempaa peittävämpi, eli oli leikitelty erilaisilla viittamaisilla osilla tai hihoilla. Varmaan on ollut puvun kantajallekin vapauttavaa, kun ei ole tarvinnut jännittää puvun pysymistä päällä eikä ole tarvinnut kulkea hartiat kasassa.

Ilahduttavasti väriskaala oli aiempaa laajempi ja jokunen printtikuosikin joukkoon mahtui. Tosin viimeksi mainitut eivät aina kovin juhlavilta näytä. Lisäksi kimallusta riitti runsain mitoin, ehkä jopa liikaakin. Aika paljon oli myös laahuksia, jotka varmaan on aika hankalia tungoksessa, mutta ehkä se on kohtuullinen hinta näyttävyydestä, vai onko?

Sillehän ei mitään voi, että suomalainen vaalea iho muuttuu entistä olmimmaksi vahvojen värien taustana. Siksipä illan sykähdyttävimmät vieraat olivatkin tummaihoisia, jossa puku ja kantajansa täydensivät leiskuvasti toisiaan.

Yritin aamusella vielä katsella noista IP-lehdistä kuvia, mutta harmittavasti niissä on nostettu esiin vain tietyt julkkikset ja tiettyjen nimekkäiden suunnittelijoiden puvut - suurinpiirtein samat kummassakin lehdessä. Kättelyjonossa mielestäni oli monia kauniita pukuja, joita olisin vilkaisuut vielä uudemman kerrankin, mutta näitä ei sitten lehtikuvissa ole lainkaan noteerattu.

Illan ehdotonta WAU-mekkoa en kyllä tänä vuonna löytynyt, vaikka Teemu Muurimäen Jaana Pelkoselle suunnittelemaa pukua sellaiseksi yritetiin nostaa jo TV:n etkoista asti ja sama jatkui noissa lehtikuvissakin.

Kaikki yllä oleva on täysin asiantuntemattomalla mutulla kirjoitettua, sillä naisten juhlavaatteet on minulle vain silmäkarkkia kerran vuodessa. Mitään asiasta en tiedä, joten siksi on niin helppo olla vain jotain mieltä näkemästään, ilman vakavuutta.

[kertsi]

Minusta Jaana Pelkosen vähän jopa bondagehenkinen mutta tosin valkea mekko ei ollut niin tyylikäs kuin monet aikaisemmat mekkonsa.



Joku toinen samantyylinen mutta musta mekko jäi mieleen samoista syistä. Siinä oli kierrätyshenkisesti auton turvavöistä solmittua kuviota, eikä kovin onnistuneesti.

Itse ihastuin kybällä tähän alla olevaan Marimekon Siirtolapuutarha-kuosiseen mekkoon, vaikka en ole ihan varma, onko se ihan tarpeeksi juhlava.


Yleensä isot kuviot printtikankaissa mielletään helposti tyylittömiksi, mutta satun tykkäämään juuri tuosta kokonaisuudesta (hieno tukkalaitekin, muuten, rastahenkinen), jossa kuviota oli käytetty taitavasti ja oivaltavasti hyödyksi: kaulus oli kaunis, hihat jne.. Korjaus: taitaakin olla eri kangasta kaulus, hihan suut, helman alin osa, mutta ne sulautuivat niin täsmällisesti kokonaisuuteen, että luulin samasta kankaasta leikatuiksi osiksi.

Toisesta Marimekon kankaasta tehdystä (oranssi Unikko) puvusta en pitänyt. https://www.iltalehti.fi/muoti/a/329ddbfd-14a1-4e30-9c72-a45676e031e2#gallery

Aivan täydellinen puku oli Sanna Södervikillä (vuoden äidinkielenopettaja). Se oli musta tai tummansininen empirelinjainen liivihame (leveät olkaimet), rusetti (korkealla) vyötäröllä. Vähäeleistä eleganssia parhaimmillaan. Google ei löytänyt kuvia.

Tykkäsin myös keskustan Kulmunin oliivinvihreästä paljettipuvusta, vaikka väri oli aavistuksen öklö.
(HS) Anneli Saarikonkin puku oli onnistunut (sama linkki).  Kauniin Reeta Vestmanin puku oli ... kummallinen. Siinä oli liukuvärjäystä, kultaa, hopeaa, rypytyksiä, kiiltävää nauhaa, aplikaatioita - kaikkea ja vähän liikaa. Se oli all over the place.


Okranvärisistä tai kirkkaan oransseista mekoista, isoista pussihihoista, räikeän keltaisista, aamutakkimaisista puvuista en niin perusta, tässä on esimerkkejä:
https://www.iltalehti.fi/muoti/a/b441ea62-60b1-4c1d-9a2c-13da17495875
En käsitä tuota Elina Kanervan (ent. Kiikon) jokavuotista suitsutusta.

Joku Adlercreutz-niminen (kirjoitusasu epävarma) kiinnitti positiivisesti huomiotani, mutten enää muistaa millainen puku oli, eikä löytynyt googlettamalla. Mahtoikohan olla japanilaisen Issey Miyaken käsialaa pukunsa (tykkään Miyakesta kovasti)?

Kike "Mannerlaatta" Elomaa on kerta toisensa jälkeen yllättänyt toinen toistaan hirveämmillä virityksillä, niin myös tällä kertaa. Huhtasaaren riepu oli myös hirveä. Samaten Kyllösen. Joku vuoden nuori muotisuunnittelija (kaunis ja nätti) oli turvautunut Valentinon oranssiin hörselömekkoon, ei mielestäni kovin hieno, vaikka muotitoimittajat sitä suitsuttivat.

[Norma Bates]

Tuolla Iltalehden linkissä Bella Forsgrenin asua esittelevän kuvan taka-alalla on vanhemmalla rouvalla mekko joka kiinnostaisi nähdä edestä. Väri ainakin on kovasti mieleeni.

[Hippi]

En käsitä tuota Elina Kanervan (ent. Kiikon) jokavuotista suitsutusta.

Onhan Elina näyttävä nainen - tai olisi, jos joku neuvoisi hiukan juhlaan laittautumista.

Mahtaako tuo tyyli nuoruusvuosilta jäänyt päälle, että silmät mustataan paksulti ja hiukset hulmuaa "tyttömäisesti"? Ei mahda mitään, mutta homssuiselta se minusta vaikuttaa. Liiallinen silmämeikki vain korostuu, kun kasvot muuten ovat hyvinkin blankot eikä huulipunaakaan taida olla.

Jos nyt heittää vertailun vuoksi tuohon Iken entisen, Paula Koivuniemen, niin Elina voisi ottaa mallia, miten vahvankin meikin voi tehdä tasapainoisen näköisesti. Ja voisihan sen kampauksenkin tehdä niin, ettei se korosta Elinan pituutta puolisonsa rinnalla, jos se nyt on syy, että ne hiukset on arvokkaassa juhlassa auki.

[Amore]

Linnan juhlat ei kuulu perinteisiini, joten tälläkin kertaa havaintoni sieltä jäivät muutamiin pätkiin. Yleisesti esiin nostetuista parhaista pukeutujista on jo kaikki sanottu, joten ei mitään heistä. Pari juttua bongasin, joista pidin. Kuten vihreäpukuisen naisen, jolla oli helavyö. Pidän koruista ja asusteista, joten annan pisteitä vyöstä. Kuten myös siitä, että vyötä pidettiin häpeilemättä paksulla uumalla. Lisäksi puvun tartan-henkinen väritys miellytti. Näin myös vilahduksen oikeaan skottilaiseen kilttiasuun pukeutuneesta miehestä (ei kuvaa). Upea! Varmaankin joku suurlähettiläs.

Ilahduttava yllättäjä oli Ilkka Taipale, joka näytti että pienelläkin keinolla voi saada myös miehen asuun kiinnostavuutta, suoranaista eleganssiakin. Ilkan paidassa oli jonkinlainen hopeakirjailu. Hyvä Ilkka!





Tänään (10.12.) on vuorossa Nobel-banketti, joka ei kuitenkaan ole pukukavalkadi lainkaan samassa mitassa kuin Linnan juhlat. Nobel-illallinen on kokonaisvaltainen viihdepaketti, jossa luodataan historiaa, tiedettä ja kulttuuria. Ja sen kruunaavat huikeat tanssi- ja musiikkiesitykset, sekä tietenkin nobelistien puheet.

[Hippi]

Nämä trikoot hivelevät myös silmää! 12 valintaa alkuvuoden treeneihin
Sporttailu voi olla vielä kivempaa, kun vaatteet tuntuvat ja näyttävät hyviltä.

Uusi vuosi, uudet urheilulupaukset! Moni saa motivaatiota jälleen alusta alkavasta vuodesta ja polkaisee treenit käyntiin tammikuussa.
Ripauksen lisämotivaatiota voi löytää myös tyylin kautta. Vaikka pointti onkin hakea hyvää oloa sisältä, monelle toimii myös ulkoinen piristys: kivoissa vaatteissa on yleensä kivempi olo.
Itse onnistuin löytämään toimivan treenitrikooparin sattumalta verkkokaupan aleista. Housuista suositeltiin ottamaan normaalia yksi suurempi koko, ja tottelin tunnollisesti. Saapuessaan ne myötäilivät jalkoja täydellisesti, pyöristivät pepun ja imaisivat vatsan sisään. Välittömästi napakka olo ja ilme, vaikka syke ei ollut noussut vielä yhtään!


Kuvia katsellessa hiipui taas kerran ajatus hankkia jotain vaatetta ja aloittaa läheisellä kuntosalilla, kun ulkoilukelit on mitä on. Olen useampaan kertaan viimeisen vuoden aikana käynyt läpi Jumbon liikkeitä ajatuksella, että löytäisin mukavat sisäliikuntaan tarkoitetut housut. Paitoja on itselläni riittämiin, eivätkä ole tuollaisia kumisia kikkanoita vaan väljiä T-paitoja.

Miksi ihmeessä noiden housujen täytyy olla lastenvaatteen kokoisia, jotka sitten venytetään aikuisen ylle? En löydä kaupasta mitään ohuehkoja hiukan väljempiä kuin tuon artikkelin kuvissa olevat "myötäilivät jalkoja täydellisesti, pyöristivät pepun ja imaisivat vatsan sisään" -malliset. Ahdistaa pelkkä ajatus puristavista vaatteista ja ujolle ihmiselle tuollainen itsensä paljastaminen on kauhistus. En kaipaa mitään lökäpöksyjä, mutta en myöskään jokaista mutkaa nuolevaa pinkeyttä.

[Norma Bates]

Näkyi olevan vyötärökappale noissa housuissa kerrankin mieleinen. Josko pysyisivät yllä niin ettei tarvitse kokoajan kiskoa takaisin ylös.

Ostin viime vuonna Tokmannilta miesten osastolta treenihousujen nimikkeellä juuri mieleiset housut jotka eivät ole leggingsit, mutta joiden lahkeet eivät myöskään aivan lepata tuulessa. Sanoisin että normaalin näköiset housut. Taskulliset, vyötäröllä resori ja lahkeissa ei, merkki David.

[kertsi]

Hippi, tsekkaa Prisman (sali)treenihousutarjonta. Itse pidän eniten ostamistani sinivalkokirjavista (hillitty pieni kuvio) juuri polven alapuolelle ulottuvista trikoista, joissa on kivasti tukeva leveä vyötärönauha, jonka ansiosta pökät eivät tosiaan valu mihinkään. Toiset puoliväliin pohjetta ulottuvat ovat mallia väljät, ihan kivat nekin, tummansiniset. Prismassa on myös väljiä edullisia peffan yli ulottuvia eli tunikapituisia mustia miesten puuvillaisia teepaitoja, joiden ansiosta ei tarvitse esitellä ahteriaan, jos ei halua.

[Brutto]

Prismassa on myös väljiä edullisia peffan yli ulottuvia eli tunikapituisia mustia miesten puuvillaisia teepaitoja, joiden ansiosta ei tarvitse esitellä ahteriaan, jos ei halua.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Ahterin esittely kuuluu urheilukulttuuriin kuin mantelimassa laskiaispullaan.

Mitä maailma menettäisikään jos esimerkiksi ruotsalainen pituushyppääjä Khaddi Sagnia treenaisi jossakin hemmetin tunikassa...


https://www.youtube.com/watch?v=6adG2TYgCeA

[safiiri]

Prismassa on myös väljiä edullisia peffan yli ulottuvia eli tunikapituisia mustia miesten puuvillaisia teepaitoja, joiden ansiosta ei tarvitse esitellä ahteriaan, jos ei halua.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Ahterin esittely kuuluu urheilukulttuuriin kuin mantelimassa laskiaispullaan.

Mitä maailma menettäisikään jos esimerkiksi ruotsalainen pituushyppääjä Khaddi Sagnia treenaisi jossakin hemmetin tunikassa...


https://www.youtube.com/watch?v=6adG2TYgCeA

Hauskasti valitsit metaforan, joka saa osan lukijoista ymmärtämään tarkoituksen täysin päinvastaisesti. Mantelimassa vain pilaa koko pullan. Siten itse asiassa olet todellakin totuuden äärellä. Mitäpä tosiaan maailma menettäisi, vaikka kaikki kaikkiin laskiaispulliin laitettais hilloa - tai jos naisurheilijoiden vaatetus olisi peittävää? Ei niin mitään vastaavat aikas monet.

[urogallus]

Mitäpä tosiaan maailma menettäisi, vaikka kaikki kaikkiin laskiaispulliin laitettais hilloa - tai jos naisurheilijoiden vaatetus olisi peittävää? Ei niin mitään vastaavat aikas monet.

No ainakin naisurheilijat saisivat varmaan vähän huonompia sponssisoppareita.