Muotia

[ROOSTER]

Kulmakarvojen sopivuus naaman yleisilmeeseen on ratkaisevaa, ei leveys.
Toisaalta, liian tuuheat ja yhteenkasvaneet kulmakarvapöheiköt eivät välttämättä ole hirveän söpöjä, vaikka sopisivatkin kokonaiskuvaan.

[Hippi]

Sanotaan, että noidilla on kulmakarvat kasvaneet yhteen.
Siksi aina sen kohdan nypinkin huolella, en muualta

[-:)lauri]

Nyt se on varmaa – kauhutrendi palaa!

Kyllä ohuet kulmakarvat toimivat siinä missä tuuheatkin kunhan ne sijoitetaan oikein. Tässä yo linkistä kuva, joka on mielestäni siinä rajoilla:



Vielä toimii, mutta ovat tuossa jo siinä ja siinä, korostavatko ne mallin kulmaharjanteita liikaa siihen nähden, ettei hänen ole ilmeisesti tarkoitus esittää tuossa gorillaa/nyrkkeilijää.

[Toope]

Ehkä olen perinteinen, mutta en tykkää friikkimuodista/kuvista.
Enemmän normikauniista ihmisistä.

[MrKAT]

Vapaita ajatuksia:
Jos on semmonen Asperger-ihminen siis joka ei ole mikään kohtelias sosiaalinen tyyppi, niin kannattaako hänen (mies) pukeutua vapaammin "ryysyissä" tai "vapaa"-asussa vai olla kuin pukumies. Jälkimmäisessä tapauksessa häntä kohdellaan paremmin (tervehditään kaupoissa kuin kaupunginherraa) mutta hän saa olla As-normaali (töykeä koppava ylimielinen vähäpuheinen) koska odotusarvo on se. Vai onko?

[Norma Bates]

Vapaita ajatuksia:
Jos on semmonen Asperger-ihminen siis joka ei ole mikään kohtelias sosiaalinen tyyppi, niin kannattaako hänen (mies) pukeutua vapaammin "ryysyissä" tai "vapaa"-asussa vai olla kuin pukumies. Jälkimmäisessä tapauksessa häntä kohdellaan paremmin (tervehditään kaupoissa kuin kaupunginherraa) mutta hän saa olla As-normaali (töykeä koppava ylimielinen vähäpuheinen) koska odotusarvo on se. Vai onko?

Minusta kyllä tuntuisi että joo. Puku päällä saa olla pässi, ryysyissä katsotaan alta kulmain.

Siinä mielessä muistan ikuisesti kun kerran paarustin tienlaitaa ja satuin olemaan sikäli rohkealla ja iloisella päällä että katsahdin suoraan vastaantulevaan pukumieheen. Mies laski oman katseensa katuun. Olin aivan ihmeissäni, pukumies oli nöyrä ja vaatimaton minun katseeni edessä... Jotenkin sitä oli tottunut siihen että eivät leukaansa alaspäin laske sitten niin millään ilveellä.

Tässä vaateasiassa kadehdin miehiä. Ei tarvitse tosiaan olla kuin se puku, niin johan on herra isoherra. Naisena pitäisi olla vaikka mitä vaikeaa yllä, kuten esim. korkokengät, ja meikkiä ei saisi unohtaa. Mutta koska en jaksa meikata, niin en ihmettelisi vaikka joku kuvittelisi että olen jonkun sortin uskovainen, jos tälläytyisin, mutta se pakkelointi puuttuu. Kesällä sitä tosin voisi kompensoida aurinko(silmä)laseilla.

[Norma Bates]

https://www.iltalehti.fi/muoti/a/4b6282fb-56e1-4685-bb19-10b337cb626e

Tyyris Tylleröt.

[ROOSTER]

Tässä vaateasiassa kadehdin miehiä. Ei tarvitse tosiaan olla kuin se puku, niin johan on herra isoherra.

Ei se miehilläkään niin helppoa ole miltä saattaa ensiksi näyttää. Vaikka vaihtoehtoja on vähemmän, niin virheistä rangaistaan rajummin. Värikartta on rajattu ja lahkeiden pituuden kanssa tosi tarkkaa. Kravatin viestin pitää vielä sopia kuvaan.Perinteisessä miehen puvussa leuan alus on ainoa paikka, missä voi olla väriä ja kuvioita, paikka, johon sallitaan vapaus. Kengät on vaikeat. Jos on esimerkiksi liituraitaa väärässä tilaisuudessa niin antaa nolon vaikutelman.

Onpa meillä jopa pää- tai muu ministeri menettänyt asemansa luottamuspulaan kun oli vääränpituiset housut tai eripariset kengät.

Naisilla lienee vaikeinta pitää pukeutuminen kiinnostavana, mutta ei liian haluttavana. Kovin vartalonmyötäinen makkarankuoriasu tai hieman lyhyt kesämekko saattaa aiheuttaa että perässä kävelee vonkuva mieslauma.

[Norma Bates]

Tuosta vartalonmyötäisyydestä tulikin mieleeni että tajusin vasta taannoin ettei siitä voi kauheasti päätellä minkä ihminen kertoo vaatekokonsa olevan. Näetsen jotkut tykkäävät tyköistuvista vaatteista jotka oikein nuolevat kehoa, ja jotkut semmoisista että niistä löytyy väljyyttäkin. Olen itse koko elämäni väittänyt olevani kokoa 38. Tämähän vastaa kutakuinkin kokoa M, tosin esim. Lidlin kuteissa M-kokoa verrataan numerokoossa muistaakseni kokoon 40 - 42. Nythän on niin että jos en halua vasiten näyttää seksikkäältä (ja missä moiselta haluaisin näyttää, kun en biletä), niin minä en sitten yhtään tykkää että vaatteet tulee liki. Joten voi olla hyvinkin todennäköistä että joku täsmälleen minun kokoiseni nainen käyttääkin koon 36 vaatteita.

Enemmän kuin muodikkuus itseäni on kyllä aina kiinnostanut mukavuus. En tiedä sitten että onko vain sattumaa, vai teenkö kuten kaikki muutkin naiset sukupolvesta toiseen, että suosisin kyllä mieluusti sen ajan vaatteita kun olin alta päältä 20 v... Nimittäin inhoan lantiofarkkuja, ja housut joiden vyötärökappale ylettyy ihan oikeasti vyötärölle asti, tuntuvat mukavimmalta. Minullahan on kyllä pitkä selkäkin, joten lantiofarkut ovat itselläni suorastaan naurettavat. Mitään olkatoppauksia 1980-luvulta en sentään kaipaa, mutta "ylisuuret" neuleet ovat kyllä edelleen ihan kivoja.

Hiussysteemit taisivat olla sieltä rumimmasta päästä, ja niitä en kaipaa yhtään. En tosin niitä itse harrastanutkaan, minulla oli ihan luonnostaan ruma tukka, eikä vartavasten rumaksi laitettu.

[Hippi]

Kyllähän ihminen yleensä käyttää samaa vaatekoko riippumatta siitä pitääkö vartalonmyötäisestä vai väljemmästä. Valinta tehdään vaatteen mallin ja leikkauksen mukaan. Kokomerkintähän noissa väljempimallisissa kertoo esimerkiksi hihan tai lahkeen pituuden ja joskus, mallista riippuen, hartialeveyden.

Joitain vuosia sitten ainakin naisten vaatekoot muuttuivat niin, että entinen M  (36-38) alkoikin olla kokoa 40-42. vastaavasti muuttuvat muutkin koot. Tästä ei sitten kovinkaan moni rättikauppa tai mikään aviisi kovinkaan aktiivisesti ilmoitellut. Minä onneton sitten ostin vanhoilla spekseillä jotain vaatetta ja ihmettelin, että onko tehtaalla kokolappu mennyt väärin. Muutaman virheostoksen ehdin tehdä, ennen kuin tuokin tieto minut tavoitti. Syynä oli kai jonkinlainen kokojen yhdenmukaistaminen.

Ylisuuret voi tietysti olla myös ihan kooltaan liian isoja, eli joku M kokoinen käyttää XL vaatetta, mutta tuo minusta olisi aika hankala vaate, kun se kuitenkin on suunniteltu väljäksi isokokoisen ihmisen päälle.

[Kopek]

En juurikaan muodista piittaa. Minulle kelpaa pukeutuminen, jolla sulaudun joukkoon huomiota herättämättä. Kunhan tämä ehto täyttyy, tärkein kriteeri on hinta. "Shokkiale" tai "poistomyynti" tai "löytöjä" saavat minut vilkaisemaan kaupan vaatehyllyyn tai kenkähyllyyn. En yleensä osta akuuttiin tarpeeseen vaan useimmiten pelkän alennuksen vuoksi tulevia tarpeita ajatellen. Jotkut hanskat tai pipon voin ostaa siksi, että juuri nyt tarvitsen sellaisia.

Perusvaatetukseeni kuuluu poolopaita, joka on useimmiten musta. Housut ovat yleisimmin mustat tai siniset farkut miten niitä nyt sattuu kaupoista alennuksella saamaan. 

Poolopaidan päällä on joku Tokmannin tarjouspusero joita joskus myydään suurella alennuksella. En löydä kuvia sellaisesta, mutta tämä löytynyt naisten malli on vähän sinne päin.



Vetoketju pitää olla, samoin mielellään taskut. Kaulus on mikä sattuu olemaan. Joissakin on nauhoja ja huppu, joissakin ei. En minä niitä varsinaisesti kaipaa.

Olin pitkään sitä mieltä, että en koskaan tule käyttämään lenkkareita. Maailma muuttuu, joten olen antanut periksi tässä asiassa ja käyttänyt kesäisin halpoja Lidlin lenkkareita. Ne ovat ulkonäöltään aika hillityt ja kenkämäiset ja mukavat jaloissa. Tällä hetkellä Lidlin mallistossa ei näytä olevan samanlaisia. Nykyiset ovat liian värikkäitä ja liian muovisia.

Valkoisia lenkkareita en tule käyttämään. Sen verran periaatteestani on vielä jäljellä. En myöskään halua käyttää liian lenkkarimaisia lenkkareita. Niiden pitää olla hillityt ja mielellään jotain tummaa väriä.

Talvisin käytän mustia talvikenkiä. Ne olen ostanut alennusmyynnistä milloin niitä on sattunut löytymään. Nykyiset ostin kahdella kympillä Citymarketista. Alkuperäinen hinta oli muistaakseni 80 euroa vai oliko se peräti 90. Nämä ovat hinta-laatusuhteeltaan ehkä paras kenkäostokseni kautta aikojen. Olen ostanut myös muita tarjoustalvikenkiä lähinnä "hommakengiksi" mutta käyttänyt niitä satunnaisesti myös kauppareissuilla ja iltakävelyillä. Yleensä kiinnostun kengistä vasta, kun alennusprosentti on yii 60-80. Miksi maksaisin kengistä 80 euroa, jos saan ne neljäsosalla tuosta hinnasta. Kengät vain on ostettava silloin, kun niitä näkee halvalla myynnissä eli sandaalit syksyllä ja talvikengät keväällä.

Päällysvaatteena käytän jotain epämääräistä mustaa talvitakkia, joita niitäkin olen nappaillut tarjoushyllystä. Nykyinen, Jumbon  Stockmannilta aikoinaan "heräteostoksena" mukaan tarttunut, on jo aika kulunut, joten pitäisi ostaa vähitellen uusi. Alan olla aika resupekka ryppyisessä takissani. Ei siinä sentään reikiä vielä ole.

En käy "tilaisuuksissa", joten en mieti parempaa pukeutumista. Jossakin pienessä tapahtumassa olen käyttänyt uusia mustia farkkuja ja poolopaitaa ja vapaa-ajan henkistä mustaa mattakankaista pikkutakkia. Ei siis mitään puku-kravattijuttuja. Taitaa hyllyssä olla musta puku ja housutkin, mutta toivon, ettei niitä tarvitsisi käyttää. Ne kun ovat käytännössä hautajaisasu. En muista enkä  halua muistella, milloin tämän synkkävarusteen olen viimeksi joutunut päälleni vetämään.

Varsinaisia hienojen juhlien asuja kuten smokkia ja frakkia en tietenkään ole käyttänyt. En ole tainnut edes nähdä smokkia muualla kun televisiossa. Jostakin ihmeen syystä haltuuni on kuitenkin kulkeutunut frakki varusteineen. Se roikkuu autotallin ovessa homeisena. Se on mahdollisesti 1960-luvulta ja ilmeisesti hankittu johonkin historialliseen tapahtumaan jonkinlaiseksi rooliasuksi. Ei isäni nimittäin koskaan missään oikeissa frakkitilaisuuksissa käynyt eikä tuollaista asua siis käyttänyt. Frakki on siis kulkeutunut meille eräänlaisena rekvisiitta-asuna. Se valitettavasti homehtui, kun sitä säilytettiin kosteassa uima-allashuoneen komerossa 1980-luvulla. Se olisi päätynyt kaatopaikalle, mutta nappasin sen talteen mahdollisia erikoistarpeita varten. Tarkoitukseni on ollut kokeilla, voisiko sen puhdistaa Bilteman autonpenkkispray-puhdistusaineella.

Kokeilin joskus iät ajat sitten tuota viritelmää päälleni, mutta en osannut pukea sitä oikeaoppisesti. Ei siitä siis enää juhla-asuksi ole. Joissa valokuvajutuissa sitä voisi ehkä käyttää. Homeen haju ei siirry kuviin.

[ROOSTER]

Se valitettavasti homehtui, kun sitä säilytettiin kosteassa uima-allashuoneen komerossa 1980-luvulla. Se olisi päätynyt kaatopaikalle, mutta nappasin sen talteen mahdollisia erikoistarpeita varten. Tarkoitukseni on ollut kokeilla, voisiko sen puhdistaa Bilteman autonpenkkispray-puhdistusaineella.

Kokeilin joskus iät ajat sitten tuota viritelmää päälleni, mutta en osannut pukea sitä oikeaoppisesti. Ei siitä siis enää juhla-asuksi ole. Joissa valokuvajutuissa sitä voisi ehkä käyttää. Homeen haju ei siirry kuviin.

Toimisiko otsonointi?

https://raksapalvelu.fi/otsonointi.html

[ROOSTER]

Niille jotka diggaa 70-lukuu ja BeeGee-diskomusaa löytyy vielä myös ajankuvaisia asusteita.


https://www.temashop.fi/70-luvun-discopuku-varikas

[Hippi]

^
Heti tuli mieleen, että nyt on Toopelle passelia vermettä. Hänhän on jumittunut juuri 70-luvun musiikkiin

[kertsi]

Perusvaatetukseeni kuuluu poolopaita, joka on useimmiten musta.

Kesälläkin?

Itse en voisi kuvitellakaan pitäväni pitkähihaista saatikka poolopaitaa kesällä. Enkä nykyään enää käytä poolopaitaa kyllä talvellakaan kuin poikkeustapauksessa. Kaulahuivi (ja päähine) on siitä hyvä keksintö, että sen avulla voi säädellä kehon lämpötilaa aika hyvin.

Onko poolopaita jokin "yläluokan" juttu? Niin kuin aiemmin olivat golfin peluu ja purjehtiminen.

Mitä muita "yläluokkaisia" detaljeja on vaatetuksessa? Villakangastakki, varsinkin pidempi? Beige väri (naisilla), ja ylipäätänsä neutraalit ja mahdollisimman tylsät värit?