Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Facebook

Aloittaja Amore, kesäkuu 14, 2019, 20:08:05

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Hippi - syyskuu 05, 2019, 20:14:55
Kyllähän omia kommenttejaan pääsee muokkaamaan, joten vanhan voi siitä alta poistaa ja laittaa kokonaan uuden tekstin tilalle. Siis ihan samalla tavalla kuin tässäkin voi käyttää muokkaustoimintoa.

Vai tarkoititko mesen kautta kirjoitettua kommenttia?

Mesen joo. En aina muistakaan että se on nimenomaan Mese jota kautta yksityisviestintää käyn vaikka Facessa olen sisällä.

Hippi

Voi että, kun olisi FB keksitty aikaisemmin. Noita vuosien takaisin muistoja on hauska lukea nyt, kun noita on jo 10 vuoden aikana tullut kirjoiteltua. Sillä "muistot" toiminnollahan saa juuri saman päivän postaukset kultakin vuodelta. Käsittääkeni ei ole mitään helppoa keinoa selailla taaksepäin ihan vain etsiäkseen jotain tiettyä viestiä. Mutta se ei minua haittaa.

Joku tietysti voisi kysyä, miksi en ole pitänyt päiväkirjaa, jota voisi selata ja muistella menneitä. Päiväkirjat on itselle kirjoitettu ja pitkälti kai jotain itsetutkiskelua, jota en juurikaan harrasta. Nuo viestit on vähäisille läheisilleni kirjoitettuja ja useimmiten erilaisia pieniä sattumuksia, hauskoja tai sitten vähemmän hauskoja. Monet tietysti kissajuttuja, mutta paljon muutakin pientä sattumusta. Harvemmin mitään syvällistä.

Tälle päivälle sattui parikin juttua, jotka itseäni huvitti jonkun verran.

2016:
Olen kampaajalla aina ihastellut hiustenpesun jälkeen hoitoaineen tuoksua, kun se on niin miellyttävä. Kukkaistuoksu ilman imelyyttä.
Tänään tajusin, että duunipaikan vessanraikastin haisee ihan samalle, kun joku edellä käynnyt oli tsutsutellut raikastinta
  :o

2013:
Voi elämä taas kerran! Isot ostokset Itiksestä ja matkalla kotiin metro oli juuri laiturissa, kun siihen tupsahdin. Vielä tarkistin, että kyljessä lukee Mellunmäki. Se sitten päättikin mennä Vuosaareen. Jäin pois Puotilassa ja siellä tuli kuulutus, että koko Meltsin linja on poikki sähkön katkeamisen vuoksi. Oli melkoinen elin mulla taas otsassa. Puotilasta takaisin Itikseen ja matkalla kuljettaja selvitti tilannetta. Sen jälkeen tuli automaattikuulutus "Itäkeskus ..pla pla .. junat Mellunmäkeen lähtee raiteelta yksi". Sen jälkeen kuljettaja sanoi: "Junassa on automaattikuulutus ja tuo nainen saa olla junien kulkemisesta mitä mieltä lystää, mutta kuten äsken kerroin Mellunmäkeen ei junia mene miltään raiteilta". Hiukan repesin. Se kuulutus pelasti päiväni ja suuntasin iloisena taksiasemalle   ;D

Joskus, kun FB romahtaa, niin nuokin muistot katoavat, mutta niin kauan noita on ihan kiva muistella. Jotain päiväkirjaa ei kyllä tulisi noiden vuoksi selailtua. Tällä hetkellä on parin vuoden takainen kylpyhuoneremontti menossa. Sen olin ajatellut kyllä koota yhteen tekstitiedostoon, sillä siinä oli kyllä kaikenlaista draamaa, jopa pienen farssin ainekset. Harmikseni taaskin unohdin aloittaa sen keräilyn. Pitänee laittaa muistutus vuoden päähän maaliskuun 5. päivän edelle, että muistan valmistautua keräilemään noita päivittäin, kun remppakertomus alkaa.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

Hipin tunnelmoinnin perusteella vahvistuu kysymys, mikä järkeä tässä elämässä oikeastaan on. Käväisemme täällä hetken, häviämme, hups

mitään ei jää jäljelle

Eikö yleinen elämänhalu - se, että yritämme lykätä kuolemamme mieluummin ylihuomiseksi kuin huomiseksi - saa aikaan toivetta, edes jossakin muodossa säilyisimme ihmisten tietoisuudessa vielä senkin jälkeen, kun fyysinen vaelluksemme päättyy?

Mitä me tietäisimme jostakin Franz Kafkasta ja John Lennonista ja Albert Edelfeltistä, jos he olisivat kirjoittaneet ja säveltäneet ja maalanneet pelkästään lyhytkestoisille sähköisille alustoille, ja kaikki heidän tuotantonsa olisi jo ikipäivää sitten hävinnyt? Ehkä jotain tarinoita kerrottaisiin, mutta siinäpä se. Mitä me tiedämme jostakin suositusta kapakkalaulajasta, jotka hoilasi muiden ralleja aikanaan ja... ai kenestä? Niinpä niin.

Olemme olemassa niin kauan kuin meidät tiedetään. Kuolemme lopullisesti vasta sitten, kun kukaan ihmiskunnasta ei tiedä meistä. Kafka ja Lennon ja Edelfelt ovat huomattavasti enemmän elossa kuin monet, joiden sydän vielä sykkii.

Teksi syntyy ajatuksista. Jos ihminen jättää jälkeensä kymmenen tuhatta sivua tekstiä, näin paljon hänen ajatuksiaan siirtyy eteenpäin. Ne elävät. Kirjoittaja elää lukijan silmissä aivan kuin hän puhuisi lukijalle juuri nyt. Kun tekstit tuhotaan, niiden kirjoittaja tuhotaan.

Syystä, joka edellä käy ilmi, en kovin paljon pane painoa teatterinäyttelemiselle. Näytelmäthän ovat kertakäyttöesityksiä, joista ei jää mitään jälkipolville. Niitä esitetään, ne lopetetaan, yleisö kuolee... korkeintaan johonkin Hesarin kulttuurisivulle voi jäädä maininta esityksestä, jos lehti jossakin arkistossa säilyy.

Arvostan enemmän elokuvaa, koska se on tallennettua näyttelemistä. Sitä voi katsoa vaikka sadan vuoden kuluttua. Teatterinäyttelemisellä katson olevan arvoa ennen kaikkea elokuvien harjoituskenttänä. Teatterista saadaan osaavia näyttelijöitä elokuviin. Veikkaapa, että joku kulttuurihminen repisi hiuksensa, jos hän joutuisi lukemaan tällaisen mielipiteen.

Ehkä tässä kaikessa on kyse ihmisen omakuvasta ja toiveista.

Jos peiliin katsottaessa näkee mitättömän luuserin ja on aina nähnyt, sulkeeko tämä pois sen, etteikö ihmisellä silti voisi olla toiveita ja haaveita olla jotain suurempaa, jotain enemmän?

Onko niin, että itseensä tyytyväinen ihminen ei halua jättää mitään henkistä perintöä itsestään, koska hänen ei tarvitse? Hänellekö riittää, että hän on hän, tässä ja nyt?

Ja toisaalta haluaako itseensä tyytymätön ihminen jättää jotain jälkeensä toivoen, että hän edes kuolemansa jälkeen tulisi ymmärretyksi ja hyväksytyksi?

Vai onko asia juuri päinvastoin, eli omahyväinen itsetärkeä ihminen haluaa kuormittaa jälkipolvia muistoilla itsestään niin kuin hän ei olisi jo elämänsä aikana sitä aivan tarpeeksi tehnyt? Vai onko näillä asioilla - siis omakuvalla ja jälkeen jätetyn aineiston määrällä - mitään tekemistä keskenään?

Mannerheimin kerrotaan jo elämänsä aikana muokanneen mielikuvaa, joka jälkipolville jäisi hänestä. Viimeisinä vuosinaan hän oli polttanut kirjeet ja asiapaperit, joiden antama käsitys olisi ollut ristiriidassa sen suurmiesihannekuvan kanssa, jonka hän toivoi itsestään jäävän. Me emme siis tiedä, millainen oli todellinen Mannerheim. Hänen historiallinen henkilönsä on siloteltu ja kaunisteltu.

Ehkä itse kukin jossakin määrin kaunistelee omakuvaansa. Muisti muokkaa menneet tapahtumat sellaisiksi, että itse on mieluummin niiden sankari kuin roisto. Mitä todellisuudessa tarkkaan ottaen on tapahtunut, se jää unohduksiin jopa itseltä.

Mitä muuta Facebook oikeastaan on kuin itse kunkin häikäilemätön mainossivu.

(Joskus on tullut mieleeni ajatus, että mielenkiintoista olla joidenkin täällä kirjoittavien FB-kaveri, ellei se jo yksistään anonymiteettisyistä olisi mahdotonta, niin kuin se on - elleivät kaikki esiintyisi salanimillä. Mielipidemielessä minulla ei ole FB:n osalta mitään salattavaa, koska en esitä siellä mielipiteitä.)

Hippi

Ensinnäkin, FB ei ainakaan minulle ole mikään mainossivusto, sillä olen blokannut mainokset kokonaan pois ja myös jättänyt toimimattoman s-postiosoitteen FB:n niihin asetuksiin, joissa kysytään osoitetta, johon mainospostia voi lähettää. Silloin kun tuo osoite oli käytössä FB:n kautta tuleet mainosvistit sisälsivät linkin, joista saattoi ilmoittaa, ettei enää halua ko. yrityksen mainoksia ja se todella katkaisi sen mainosvirran.


On eri asia olla joku merkittävä henkilö, jonka henkilöhistoria kiinnostaa laajemmin niin aikalaisia kuin myös myöhemmin tulevia. Näiden muistelmat ja huolella talletetut kirjoitukset on varmaan ihan perusteltuja.

Ja on eri asia olla  ihan tavallinen kolmen lapsen äiti, joka kertoo juttujansa jälkipolville silloin, kun ne tapahtuvat. Juuri hiljattain pohdin sitä eroa, mikä vanhimman tyttöni ja näiden kahden nuorimman välillä. Heillä on reilu kymmenen vuotta ikäeroa. Vanhin lähti kotoa niihin aikoihin, kun meillä ei ollut vielä nettiä. Hän ei katsonut tarpeelliseksi pitää pävittäin eikä aina edes viikottain yhteyttä. Näiden kahden nuorimmaisen kanssa vietimme jo "laatukaikaa" jakamalla hassunhauskoja linkkejä sohvalta viereseen nojatuoliin. Meille taas päivittäinen yhteydenpito Messengein kautta on jatkunut luonnollisena jatkumona siitä huolimatta, että fyysinen etäisyys välillä kasvoi niin, ettemme nähneet viikkoihin.

Uskon, että kahdelle nuorimmalleni jää minusta paljon elävämpi ja läheisempi muisto juuri teknikan ansiosta, vaikka jonain päivän FB katoaisi bittiavaruuteen. Eihän nuo minun jutut tosiaan mitään suuria elämänviisauksia sisällä, vaan ovat ihan tavallisia arkipäiväisi sattumuksia - sellaisia, joita voisin hyvin kotiin tullessa kertoa, jos asuisin jonkun ihmisen kanssa. Ehkä kuitenkin noistakin on löydettävissä jotain viisautta, miten suhtautua pieniin vastoinkäymisiin?

En ole niin ylevä henkilö, että edes ymmärtäisin mikä olisi se "henkinen perintö", joka minusta voisi jäädä. Tietty olisin hyvilläni, jos tytöt aikanaan muistaisi, että "oli se äiti ihan mukava ihminen". En silti tunne itseäni miksikään luuseriksi, sillä mielestäni olen aika paljonkin saanut aikaan niin työelämässä kuin kotonakin jo tähän mennessä. Tulevaa tietysti en pysty ennustamaan.

En koe sitä miksikään takaiskuksi ja elämäni nollaukseksi, jos tulevat sukupolvet eivät minusta tiedä mitään muuta kuin ehkä nimen ja keskeiset päivämäärät sukuselvityksessä. Olen varmaan jo aiemminkin sanonut, että en ole mikään sukurakas ihminen. Joskus tilasin isäni suvusta suvun historian pari osaa. Nyt sitä lienee kolmaskin jo ilmestynyt. Pari kohtaa kirjasta olen tarkistanut isäni perheestä, mutta muuten on edelleen lukematta. Ei sitten jaksanutkaan enempää kiinnostaa, vaika siellä sentään on olllut Melkoisen Merkittäviä Henkilöitä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

#109
Lainaus käyttäjältä: Hippi - maaliskuu 14, 2020, 14:29:07
Ensinnäkin, FB ei ainakaan minulle ole mikään mainossivusto, sillä olen blokannut mainokset kokonaan pois ja myös jättänyt toimimattoman s-postiosoitteen FB:n niihin asetuksiin, joissa kysytään osoitetta, johon mainospostia voi lähettää.

Tarkoitin mainossivustolla sivua sivua, jossa mainostetaan itseä.

Kaupallisia mainoksiakin FB:ssä näyttää olevan entistä enemmän niin, että välillä alkaa jo miettiä, miten pitkälle tällä tiellä voi mennä. Pitkään on näyttänyt siltä, että Facebook on toinen nimi Vantaan Sanomille, koska joka toinen viesti tuntuu olevan Vantaan Sanomista.. mikä se edes on. En ymmärrä Facebookin tekniikasta ja säädöistä, eivätkä ne edes kiinnosta. Tyttäreni - joka vähän enemmän on näihin juttuihin perehtynyt - ihmetteli sitä, miksi hän jatkuvasti näkee viestejä, että olen tykännyt milloin mistäkin sivustosta tai ryhmästä tai firmasta tai mistä lieneekään. Sanoin hänelle, että en tiedä tuollaisista mitään. Nauroimme yhdessä, kun hän luetteli suuren joukon mitä älyttömimpiä firmoja ja tuotteita ja sivuja, mistä muka olin tykännyt. Siellä oli meikkifirmoja ja vaikka mitä. En ymmärrä, miten tällainen on mahdollista, koska en ainakaan tietoisesti ole mitään tällaisia tykkäyksiä tehnyt. Nimet olivat täysin tuntemattomia. Ainoastaan pari kolme oli sellaista, jotka tunnistin. Joku tuttavani oli lähettänyt pyynnön tykätä hänen jostain jutustaan, enkä ollut kehdannut kieltäytyä, joten olin painanut "Like". Mutta ei näitä siis ollut kuin pari kolme. Kaikki muut olivat tuntemattomia. Tyttäreni klikkaili ne pois minun luvallani.

Mitä Hipin kertomiin muihin asioihin tulee, niin huomaan aatemaailmani poikkeavan hyvin paljon hänen aatemaailmastaan - asettamatta millään tavalla aatemaailmoja paremmuusjärjestykseen.

Hippi on työelämässä menestynyt, oletettavasti kohtuullisen hyvätuloinen henkilö, joka vähättelee persoonaansa eikä pidä itseään niin ylevänä henkilönä, että häneltä ylipäätään voisi jäädä muuta henkistä perintöä kuin nimi ja keskeiset päivämäärät sukuselvityksessä. Lieneekö tämä sitä kuuluisaa suomalaista vaatimattomuutta. Enhän mitä mitään...

Minä en ole työelämässä menestynyt enkä hyvätuloinen enkä millään alalla kunnostautunut vaan aina kisan viimeinen, kilpailtiinpa asiasta kuin asiasta. Jos ei muu niin huono tuuri on pilannut pelin niinäkin äärimmäisen harvoina kertoina, jolloin edes pieni mahdollisuus olisi ollut muuhunkin kuin jumbosijaan. Vai kuvittelenko tämänkin vain. Huono tuuri kun tuppaa useimmiten vaivaamaan nimenomaan häviäjiä.

Saavutuksieni mitättömyydestä ja ainaisista tappioistani huolimatta olen aina ollut haaveilija ja elänyt mielikuvituksessani aivan eri tasolla kuin missä oikeasti olen elänyt. Joku voisi sanoa, että olen kärsinyt koko ikäni jonkinlaisesta "suurmiessyndroomasta" tai miksi tuollaista nimitetäänkin. Olen halunnut jäädä historiaan merkittävänä... mikä se milloinkin on ollut... ajattelijana, kirjailijana, teoreetikkona... jonain sellaisena, millaisen roolin täyttämiseen henkiset ja älylliset kykyni eivät lähimainkaan riittäisi. Pelkkää haaveiluahan tämä kaikki tietysti on ollut.

Ikävä kyllä, olen tainnut tarkoittamattani istuttaa tämän "jos et ole maailmankuulu, et ole mitään" -idean myös vanhempaan tyttäreeni, joka suree sitä, ettei voi tulla maailmankuuluksi taiteilijaksi, vaikka haluaisi.

Jo lapsena kuvittelin itseni itseoikeutetuksi johtajaksi, olipa kyse mistä tahansa leikeistä. Jotta tämä rooli edes pienessä mitassa toteutuisi, valikoin kaveripiiriini etupäässä itseäni nuorempia. Heidän silmissäänhän voin ikäni puolesta olla jonkinlainen "johtaja". Kun minulla sattui taustastani johtuen olemaan tiettyjä resursseja erilaisiin projekteihin enemmän kuin ikäisillään keskivertopojilla, tämä auttoi myös asiassa. Rakentelin sotalinnoituksia ja erilaisia vesikulkuneuvoja ja pyörillä liikkuvia laitteita ja kaikenlaista – jopa vedenalaisia kokeiluja. Mielikuvitukseni ja ennakkoluulottomuuteni ei noudattanut tavanomaisia sovinnaisuuden rajoja. Tällaisen ominaisuuden sanotaan liittyvän ADHD -persoonallisuuteen.

Minulla on vieläkin tallessa joitakin 12-vuotiaana paperille kirjoittamiani suunnitelmia erilaisista "valtakunnista", joiden johtaja olisin tietenkin minä. Suunnitelma ei sentään tarkoittanut valtiota vaan lintujensuojelujärjestöä, eräänlaista "valtakuntaa", jolla olisi tukikohtia järven saarilla, ja jonka "soturit" näistä tukikohdista käsin vartioisivat, ettei lintujen pesiä rikota. Ja minä päällikkönä johtaisin tätä organisaatiota. Alueella nimittäin esiintyi järjestelmällistä selkälokkien pesien tuhoamista, jotta lokkikanta saataisiin hävitetyksi vesistöstä ja vapaa-ajan kalastajat saisivat paremmin saalista. Selkälokit hävisivätkin muutamassa vuodessa, ja lintu luokitellaan nykyisin uhanalaiseksi.

Vastustin tuollaista brutaalia toimintaa ja yleensä lintujen huvittelumielessä tapahtuvaa ja muutakin tappamista ja lintujen pesien hävittämistä, mikä oli maaseudulla valitettavan yleinen harrastus – niin älyttömältä ja ehkä mahdottomaltakin kuin tällainen nykyisin tuntuu. Vai mitä ajateltaisiin, jos poikajoukot kiduttaisivat hengiltä valkoposkihanhien poikasia kaupungin puistossa aivan vain sadistisia viettejään toteuttaakseen. Kilpailtaisiin siitä, kuka keksii inhottavimman ja julmimman tavan kiduttaa poikanen kuoliaaksi.

Tästä tulisi elämänkerta, jos jatkaisin. Kiusaus on on suuri, mutta pakotan itseni lopettamaan tähän. Nytkin tuli lörpöteltyä liikaa. Ehkä yläpuolellamme leijuva koronan uhka saa meidät avaamaan muistojamme tavallista enemmän. Koska eihän sitä tiedä...

Hippi

Okei, käsitin sitten tuon mainostamisen väärin. Tosiaan, kuten aiemmin olen kertonut, niin minulla on kavereina vain omat lapset puolisoineen ja ex-mieheni kaksi siskoa. Profiilini ei ole julkinen, joten noita päivityksiäni ei voi kuka tahansa lukea, vaan ne ovat meidän oman sisäpiirin juttu. Siinä meille tämä on enemmän keskustelukanava kuin mitään muuta. Tuon lisäksi sitten on muutaman sivusto, joita seuraan, mutta niistä ei kovin paljoa viestiä pukkaa.

Harmikseni vanhin tyttäreni on tuollainen erilaisiin arvontoihin osallistuja ja sitä kautta tulee jos jonkinlaisten firmojen arvontailmoituksia aikajanalleni, mutta blokkaan koko firmat niin ei tule toista kertaa. Nuoremmat taas eivät ole kovin aktiivisia tai, jos jotain hupijuttuja harvakseltaan tulee, niin sehän on vain hauskaa.

Ei ollut tarkoitus antaa mitään vähättelevää kuvaa itsestäni, sillä mielestäni olen tähän asti ollut melkoisen onnekas elämässäni joistakin vastoinkäymisistä huolimatta. Pidän itseäni aika tavallisena ihmisenä, joka jo nuorena tiesi, mitä elämältä halusi, uravalintani tein noin 14-vuotiaana, ja vähä vähältä saavutti tavoitteensa. Onnekas olin siinä, että työläisperheen lapsena minulle ei asetettu mitään epärealistisia tavoitteita. Oikeastaan ainoa vanhempieni asettama toive oli, että ylioppilaaksi kävisin koulua. Aika pitkälti olin omillani jo nuoresta, sillä isäni kuoli ennen lukion käyntini loppumista ja äitini muutaman vuoden sen jälkeen aika pian ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen. Aika lailla "jalat tiukasti maassa" -tyyppi saattaisi kuvata minua aika hyvin.

Kyllähän minun "henkinen" perintöni (mitä se sitten onkaan) kaiketi lapsissani elää minun jälkeenikin. Mutta jos ajatellaan tästä sata vuotta eteenpäin, niin ketä oikeasti kiinnostaa se, että joku Hippi on näinä aikoina elänyt? Sitä tarkoitin tuolla merkinnällä sukuselvityksessä.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Norma Bates

Silmät oli pudota päästä kun Facen aukaistessani sain ilmoituksen että olen mukamas jakanut roskapostia ja sitä roskaa ei sitten muille näytetä. Kyseinen roskaposti:

https://yle.fi/uutiset/3-11255407

Ulisin ja mölisin sitten asiasta, ja sain kuulla että:

https://yle.fi/uutiset/3-11263035?fbclid=IwAR3nSaK6FC0gXZnU-Ma-AxMHcMqEMazMaQBrMJYo6nBdzscxaQWod6j0M3Q

Yle Uutisten juttujen jakamisessa oli häiriöitä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Koronavirusta käsitteleviä uutisia ei pystynyt jakamaan, koska Facebook liputti ne yhteisönormien vastaisiksi tai ilmoitti muiden Facebook-käyttäjien ilmiantaneen ne loukkaaviksi.

Myös Yle Uutisten omalta Facebook-sivulta(siirryt toiseen palveluun) katosi suuri osa siellä jo aiemmin jaetuista sisällöistä.

Yle Uutisten lisäksi monet kansainväliset uutissivustot kokivat saman kohtalon. BuzzFeed News(siirryt toiseen palveluun) uutisoi sekä omien uutistensa että Politicon, The Atlanticin ja The Sydney Morning Heraldin juttujen jakamisen ongelmista. Syyksi osoittautui tekninen vika Facebookissa.


Tuo on tapahtunut jo tunteja sitten. Olisiko ollut liian suuri vaiva paukauttaa perään pahoittelut virheellisestä ilmoituksesta, häh? Lisäksi se linkki jota minä olin jakanut koko maailmalle oli silti, näemmä, seinälläni yhä.

Tämä meni tunteisiin sen vuoksi että joitakin aikoja aiemmin sain ilmoituksen että olen jakanut jonkun faktantarkistustahon, minkä lie, mielestä väärää tietoa. Sillä kertaa kyseessä oli linkki uutiseen että asteroidi ohittaa Maan. En ymmärtänyt mikä uutisessa muka oli vialla, enkä ymmärrä vieläkään.

Nyt kun tiedossa on neljä viikkoa silkkaa kitumista ilman treenejä (mikä ilmeisesti jo aiheuttaa terveysongelmia, koska aamu oli karmea fibron kanssa ylösnoustessa), ei yhtään huvita ajatus että joidenkin ihme kämmien takia minulta vielä lukittaisiin lopulta FB-tilikin. Pystyn toki FB-kavereihini pitämään yhteyttä yksitellenkin, kun olen taipunut käyttämään Meseä jota aikoinaan inhosin. Mutta tykkään niin kovasti kaikenlaista seinälle postailla ja välillä käydä keskustelua useamman ihmisen kanssa yhtäaikaa, että tuollainenkin eristys olisi melkoisen epätoivottu kokemus.

Tämän johdosta olen nyt sitten varmuuden vuoksi alkanut muuttamaan kaikille näkyvissä olleita päivityksiäni vain kavereille näkyviksi. Oli sitten virheestä tai tahallisesta haitanteosta kyse (jota epäilin sen aiemmin turhan ilmiannon kohdalla), niin olettaisin että vähemmän niitä sattuu jos materiaalia ei näe kuin vain kaverit. Se siitä sitten että olisin ollut Facessa infoa ja huumoria ynnä muuta kaikille tahoille auliisti jakava, kuten halusin olla.

Norma Bates

Sitten vielä ihmetellään kun ihmiset päätyvät kupliin. Siksi kun kaikkea ei uskalla kertoa kaikille, kun ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Joku repii perseensä siitä että tiedotan asteroidin ohittavan Maan...? Camoon!

Kopek

#113
Mistä ihmeen haastesta ne tyypit kirjoittavat, kun ne panevat vanhoja kuviaan nähtäväksi?

Tein albumin, jonka näkyvyysasetukseksi säädin itseni sekä yhden fb-kaverin. Tuo yksi henkilö on se, johon olin aikoinaan palavasti rakastunut. No, en minä nyt vielä aikoinut mitään viivästynyttä rakkaudentunnustusta hänelle esittää. Ajattelin vain näyttää sivun vanhasta kouluaikaisesta päiväkirjastani, jossa mainitsen hänet. Asia liittyy nimenomaan tähän päivään.

Tuo henkilö yleensä kommentoi aika "herkästi" kuviani, joten oletin, että saisin tällä tavalla jonkinlaisen vahvistuksen siitä, onko hän ylipäätään nähnyt kuvaa. Enhän tiedä, osasinko säätää näkyvyysasetuksen oikein, ja tuleeko hänelle mitenkään näkyviin, että tuollainen albumi on, ja siihen on lisätty kuva. Voihan tieto vilahtaa ja hävitä tapahtumavirtaan. Pitäisikö jotenkin herättää hänen huomionsa. Jonkinlainen "tagi" kenties. Ei viitsisi varsinaista erillistä viestiä lähettää, koska se olisi vähän liian selvää.

Facebookissani on se ongelma, että yksityisyyteni on nolla. Kaikki, mitä kirjoitan ja teen, näkyy kaikissa padeissa ja tiekoneissa, mitä huushollissa on. Facebookini sisältö on siis muidenkin kuin minun nähtävissäni. Joskus - ehkä juuri tällaisissa tilanteissa - kaipaisi edes hieman yksityisyyttä, ettei tule väärinkäsityksiä. Ja muutenkin.

P.S. Sain vahvistuksen... edellä mainitusta asiasta "täggäyksen" avullla. Tyyppi piti kommentistani. Se oli mutkan kautta tapahtunut syntymäpäiväonnittelu.

Kopek

Miten Facebookissa pystyy - vai pystyykö - rajoittamaan kommenttiensa näkyvyyttä. Koskeeko säätö julkinen/ei julkinen kaikkia kommentteja, vai voiko yksityisen kommentin kohdalla tehdä erillisesti säätöä. Ei tarvitse vastata tähän kysymykseen muuta kuin siinä tapauksessa, että säätöä ei pysty tekemään kommenttikohtaisesti. Näyttäsi siltä, että pystyy. 

Kysyn tätä erään toisen henkilön puolesta, joka kirjoittaa kommentteja, jotka hän haluaisi muiden näkevän, mutta näin ei tapahdu, vaan kommentit näkyvät vain hänelle itselleen. Vaikka kommentin kohdalla valitsisi julkinen, kommentti jää silti muilta näkemättä. Mistä on kyse.

Tuo asia koskee ryhmään kirjoitettavista kommenteista. Miten tähän liittyy, onko kirjoittajalla ryhmän muokkaajan oikeudet, vai onko sellaisia oikeuksia edes olemassa. Tuolle mainitsemalleni henkilölle on antajan käsityksen mukaan annettu oikeudet muokata ryhmän tietoja, mutta pitäisikö hänen vielä jotenkin aktivoida nämä oikeutensa. Mistä näkee, onko itsellä oikeudet muokata jonkin ryhmän sivua?

Norma Bates

https://anthonyblogan.com/zuckerberg-says-facebook-will-ban-lockdown-protesters/?fbclid=IwAR3Xo_GsZcNe-s7G5OhYfHfqevE3XYoac21rFrmoDpPSmU1JWWmXXNNPTcQ

Mark Zuckerberg has confirmed that Facebook will ban the pages (and possibly, accounts) of people that promote anti-lockdown protests. The giant social media platform have already banned event pages for protests planned in California, Tennessee, and New Jersey. Zuckerberg said that these pages would be cited for spreading misinformation, a violation of their policy guidelines.

Facebook bannaa ihmiset jotka mainostavat koronan vuoksi laadittujen rajoitusten vastaisia protesteja. Näin kai tämän tiivistetysti voinee suomentaa.

Mitähän pirua tästäkin taas olisi mieltä. Itse pidän sellaisia ihmisiä jotka ryntäävät tiiviiksi väkijoukoksi turuille ja toreille rajoituksia vastustamaan omalla ja muiden terveydellä ja hengellä leikkivinä idiootteina. Mutta jotenkin tämä bannailukin tuntuu tympeältä touhulta. Tietty jos porukat ilmoittaisivat että täältä saa ostaa konekiväärejä ja pommeja, niin silloin profiilin bannaus olisi tietysti ihan ymmärrettävä manööveri.

mikainen

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - huhtikuu 21, 2020, 10:50:58
https://anthonyblogan.com/zuckerberg-says-facebook-will-ban-lockdown-protesters/?fbclid=IwAR3Xo_GsZcNe-s7G5OhYfHfqevE3XYoac21rFrmoDpPSmU1JWWmXXNNPTcQ

Mark Zuckerberg has confirmed that Facebook will ban the pages (and possibly, accounts) of people that promote anti-lockdown protests. The giant social media platform have already banned event pages for protests planned in California, Tennessee, and New Jersey. Zuckerberg said that these pages would be cited for spreading misinformation, a violation of their policy guidelines.

Facebook bannaa ihmiset jotka mainostavat koronan vuoksi laadittujen rajoitusten vastaisia protesteja. Näin kai tämän tiivistetysti voinee suomentaa.

Mitähän pirua tästäkin taas olisi mieltä. Itse pidän sellaisia ihmisiä jotka ryntäävät tiiviiksi väkijoukoksi turuille ja toreille rajoituksia vastustamaan omalla ja muiden terveydellä ja hengellä leikkivinä idiootteina. Mutta jotenkin tämä bannailukin tuntuu tympeältä touhulta. Tietty jos porukat ilmoittaisivat että täältä saa ostaa konekiväärejä ja pommeja, niin silloin profiilin bannaus olisi tietysti ihan ymmärrettävä manööveri.

Edelleen on hyvä muistaa, että Facebook on firma, ei yleishyödyllinen laitos. Jos ei tykkää facen toiminnasta niin ei käytä sen palveluja.

Tosin jos blokkaisi vaikka invalidit tai jonkun etnisen vähemmistön niin tilanne olisi eri. Idiooteilla ei ole lainsuojaa.

Toope

Facebook on aika persuuksista, kun sensuroi mielipiteitä, vaikkei sillä pitäisi sellaista oikeutta olla.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 21, 2020, 21:44:28
Facebook on aika persuuksista, kun sensuroi mielipiteitä, vaikkei sillä pitäisi sellaista oikeutta olla.

Montako kertaa sinulle pitää sanoa, että Facebook voi poistella ja estellä ihan sen mukaan miten lystää. Ihan vaikka tuulen suunnan tai tähtien asennon perusteella. Sillä on oikeus tehdä ihan mitä haluaa :D :D :D :D

Se on kaupallinen yritys ja jos sen linja ei miellytä, niin voit äänestää jaloillasi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Kopek

En tiedä, onko tämä tietokonekysymys vai Facebook-kysymys, mutta esitän sen nyt joka tapauksessa tässä yhteydessä.

Facebook Chrome-selaimella katsottuna ja käytettynä näyttää siltä, miltä sen suurin piirtein kuuluukin näyttää. Mutta Firefoxilla se näyttää tältä:

https://i.ibb.co/DCSSrBY/fbsivu.jpg

Tuon pidemmälle ei pääse.

Kaikki muut sivut, mitä olen kokeillut, toimivat normaalisti. Mikähän niksi tässä on?