Minä en äänestäisi ikinä oikeistoradikaalien* presidenttiehdokasta ja oikeistoradikaalit eivät ikinä äänestäisi vihervasemmiston ehdokasta. Kun tiedetään, että Suomen puoluekartta on amerikkalaisittain jakautumassa yhä selvemmin näiden kahden leirin välille, ehkä olisi paras ettei Niinistön jälkeen enää valita maahan presidenttejä lainkaan.
Vihervasemmiston määrittelivät Suomessa hyvin pääministeri Sipilä keväällä 2019 ja kulttuuriministeri Terho syksyllä 2018: ne, joille naisten oikeus määrätä ei-toivotun lapsen ehkäisemisestä on elintärkeä kynnyskysymys, kuuluvat vihervasemmistoon, niin kuin myös kaikki ne, jotka eivät hyväksyneet kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten yhdessä ajamaa, valtion tulonlähteiden ulosmittaamiseen perustunutta talouspolitiikkaa.
Kun vihervasemmistolaisuus määrittyy näin myönteisessä valossa, niin tottakai haluan kuulua vihervasemmistoon. Itse asiassa se on minulle kunnia-asia ja moraalinen velvollisuus. Sääliksi käy lähinnä Pertti Salolaisen kaltaisia konservatiiveja, sillä he ovat joutumassa sivuosaan ja narrin rooliin kerätessään ääniä näille uusille konservatiivisuuden versioille.
* angl. konservatiivi
