Kirjoittaja Aihe: Todellisuuden monet kasvot  (Luettu 958 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Tuottavuusloikka

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1019
  • Hänen pyhyytensä inkognito-tilassa
Todellisuuden monet kasvot
« : Tammikuu 05, 2019, 21:29:47 »
Kiinnostaisi kuulla, millä ajattelumenetelmällä palstalaiset päättelevät, mikä todennäköisesti pitää paikkansa ja mikä ei?

Pohjustus:

Umwelt on saksaa ja tarkoittaa suoraan käännettynä "ympäristö". Sillä kuitenkin tarkoitetaan sitä, miten me ihmiset tai muut eläimet koemme tai havainnoimme millaisessa maailmassa elämme. Se miten me ihmiset esimerkiksi ymmärrämme todelisuuden, riippuu lähtökohtaisesti aistihavainnoistamme, jos henkiset ulottuvuutemme muuten vakioidaan.

Koska eri eläinlajeilla aistien määrä, laatu, tarkkuus ja laajuus poikeavat toistaan, on aihetta olettaa, että eri eläinlajit ymmärtävät todellisuuden keskenään erilaisiksi, eli he kokevat aistiensa eroavaisuuksiensa vuoksi elävänsä keskenään eri ympäristöissä; eri maailmoissa meihin ihmisiin nähden. Vaikka todellisuus on oletettavasti kaikille eläimille sama, toisistaan poikeava "havaintoteknologia" takaa sen, että eri eläinlajit muodostavat siitä toisistaan poikeavat käsitykset.

Vaikka termillä umwelt kai tarkoitetaan vain eläinlajikohtaista käsitystä todellisuudesta, olen ottanut itselleni oikeuden spekuloida ajatuksella, että eläinlajien sisälläkin tuo käsitys todellisuudesta poikkeaa toisistaan osittain samasta syystä. Ihmisillä esimerkiksi on keskinäisiä eroja siinä, miten aistit toimivat aivan kuten meillä on muitakin eroja kehoissamme. En itse näe mieltä myöskään vastuuttaa ymmärrystämme todellisuudesta pelkästään aistihavainnoille, sillä lopulta se, milaisen kuvan asitit meille välittävät, tai miten me ne ymmärrämme, riippuu myös muusta aivokapasiteetistamme.

Henkisesti heikkolahjaiset tulkitsevat näkemäänsä esimerkiksi eri tavalla kuin heitä henkisesti terävämmät. Oletettavasti sama eroavaisuus heikommin pärjäävien ja paremmin pärjäävien välillä löytyy muidenkin aistien välittämän informaation lajiessa. Tutkimushypoteesinani väitänkin, että henkisesti yksinkertaiset ihmiset elävät eri todellisuudessa kuin henkisesti terävämmät. Koska henkiset lahjat eivät kaikki välttämättä osu aina samaan päähän, voi yhden ihmisen henkisissä kyvyissä olla eroa sen suhteen, kumpaan ryhmään tai mille kohtaa janaa tumpelon ja lahjakkaan välillä tulkinta tai ymmäys todellisuudesta tietyn aistilajin kohdalla sijoittuu.

Hieman seikkaperäisemmät kysymykset:

Onko tässä pyörittelyssä mielestänne mitään mieltä vai onko mielestänne niin, että ihmisten välillä ei ole eroja siinä miten he ymmärtävät todellisuuden ja erimielisyydetkin liittyvät lähinnä vain tarpeeseen hastaa riitaa?

Jos mielestänne kuitenkin on syytä olettaa, että ihmiset elävät toisiinsan nähden ikään kuin eri maailmoissa, kuten yllä spekuloin, oletteko ja miten olette pyrkineet välttämään omassa ajattelussanne silloin myös mahdollisen vinouman todellisuuden tulkinnassanne? Vai oletteko heitänneet niin sanotusti pyyhkeen kehään ja menette perstuntumalla?

Kysymys on henkilökohtainen eikä siihen tietysti ole oikeaa tai väärää vastausta sinänsä. Meistä itse kukin luovimme elämässämme eteenpäin niillä lahjoilla, joita olemme syntymässämme saaneet ja elämämme aikana mukaamme keränneet, mutta sillä, mitä ja millä perusteella me pidämme jotain todellisuuden mukaisena, on välittömiä vaikutuksia ainakin siihen, miten me onnistumme taikka epäonnistumme vakuuttamaan toiset ihmiset väitteittemme todenperäisyydestä.

ps. tulipas ilkkaluomamainen otsikko aiheelle.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 05, 2019, 22:41:30 kirjoittanut Hänen pyhyytensä »

Poissa Tuottavuusloikka

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1019
  • Hänen pyhyytensä inkognito-tilassa
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #1 : Tammikuu 05, 2019, 22:13:57 »
Tuossa avauksessani on tietysti lähtöolettamanani se, että ihmisen käsitys ja/tai kaikkein etevimmän ihmisen käsitys todellisuudesta olisi se kaikkein oikein ja parhain. Ongelma tässä lähestymistavassa on, että luonto ei tunne käsitettä parhain. Itse asiassa adjektiivit ovat asioita, joita ei ymmärrä ilman ajattelua (ja ehkäpä ilman ihmisen ajattelua) ja luonnolla ei ole aivoja, joten sen näkökulmasta käsin parhaudesta puhuminen on mieletöntä. Luonto ei toisin sanoen ajattele. Piste. Se vain on (joskin jatkuvassa muutoksen tilassa, mutta kuitenkin ilman minkäänlaista teleologiaa). Toisin sanoen esimerkiksi lavastajalinnun käsitys todellisuudesta on luonnon näkökulmasta yhtä oikein tai väärin kuin ihmisen käsitys.


Ihmiset arvioivat parhautta asian hyötyarvon perusteella (onko muitakin perusteita?). Koska kaikista asioista ei ole kaikille ihmisille yhtä suurta hyötyarvoa, sitä ollenkaan tai asia voi olla joillekin jopa haitallinen, se, mikä on ihmisten mielestä paras, ei ole sekään mitenkään selkeästi aina määriteltävissä. Puhumattakaan, että parhain olisi parhain eläinlajien välillä (oletuksena että muut eläinlajit kuin ihmiset käsittävät adjektiiveja paras). Lavastajalinnulle olisi todennäköisesti herttaisen yhdentekevää kuka ihminen tai ihmisryhmä on paras parantamaan ihmisten sairauksia, vaikka ihmisille se ei olekaan yhdentekeevää. Aivan kuten ihmisille voi olla herttaisen yhdentekevää (olettaen, että ei ole eksentrikko), millä rekvisiitalla kotinsa sisustaa elämänkumppaniaan etsiessään vaikka lavastajalinnuille se on kaikki kaikessa.

Poissa Lumi

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 67
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #2 : Tammikuu 05, 2019, 22:18:37 »
Olen ajatellut, että maailmoja on oikeastaan yhtä paljon kuin kokijoita. Tällä tarkoitan juuri sitä perustavaa erilaisuutta kokemuksissamme, ja siitähän riidat etupäässä johtuvat, eivät riidanhalusta. Mitä vähemmän on aivokapasiteettia, sitä huonommin ymmärtää tämän kokemisen perustavan erilaisuuden, vaikkei se nyt tietenkään kummoinen saavutus vielä ole.

Hyvä ja mielenkiintoinen aloitus, josta viriää ehkä vielä ajatuksia, kunhan ei tarvitse kirjoittaa kännykällä.

Poissa Amore

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 326
  • Totuuden kuvastin
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #3 : Tammikuu 05, 2019, 22:35:44 »
Vaikka todellisuus on oletettavasti kaikille eläimille taikka eliöille sama, toisistaan poikeava "havaintoteknologia" takaa sen, että eri eläinlajit muodostavat siitä keskenään poikeavat käsitykset.

Emme voi havaita todellisuutta sellaisenaan, vaan aina sekä aistillisesti, ajatuksellisesti ja/tai elimellisesti (sisäiset tuntemukset) välittyneenä. Mistä siis löytyy todellisuuden samuus? Onko se lähinnä yksilöiden ja ryhmien välisen ”neuvottelun” tuote? Siis sosiaalinen konstruktio? Onko todellisuutta aistillis-kokemuksellisen todellisuuden takana? Jos on, niin silloin kai Jumala/jumala on olemassa. Jos ei ole, niin silloin Tiede voi selvittää kaiken, mikä todellisuudesta on tiedettävissä. Jos Tiede ei voi selvittää kaikkea, niin miten se määrittää sen, mitä ei voi selvittää? Miten se tuon tieteen tavoittamattoman todellisuuden osan nimeää?

Jotta todellisuuskuvan voisi havaita vinoutuneeksi, sitä pitää verrata toisten yksilöiden todellisuuskuvaan. Näitä on mahdollista havaita vain ulkokohtaisesti, koska toisten nahkoihin emme pääse (ainakaan vielä). Täten kokemus vinoutuneesta todellisuuskuvasta pohjautuu aina saamaamme sosiaaliseen palautteeseen. Aina on tosin mahdollista, että sosiaalinen ympäristö, jossa elämme, on vinoutunut ja esim. joukkopsykoosin vallassa. Oma todellisuuskuvamme saattaa poikkeavana olla lähempänä(?) todellisuutta todellisuuden takana kuin vinoutunut ympäristömme.

Oman psyykeni kannalta olen päätynyt siihen, että itselleni on tärkeää, että elämällä on jokin merkitys kaiken sen tuolla puolen mitä ihminen koskaan pystyy ymmärtämään. En yritä määritellä, millainen se on tai kuka/mikä sitä ohjaa. En vain usko ihmiskeskeiseen todellisuuskuvaan korkeimpana totuutena. Se toimii käytännön ongelmien ratkomisessa sekä uusien ongelmien aiheuttamisessa, muttei toimi vastauksena eksistentiaalisiin kysymyksiin. Siis en kelpuuta tiedettä jumalaksi. Jumalasta voin hyvin käyttää Jumala-nimeä. Minulle se tarkoittaa ”En tiedä” ja ”Kaikkeus” tai vaikkapa ”Kaikkivaltias”. Se muistuttaa, että olen vain yksi olento suuressa maailmankaikkeudessa, sekä tämänpuoleisessa että sellaisessa mihin aistimme, ajattelumme ja välineemme eivät yllä. Mutta se tarkoittaa myös, että olen yksilönä merkittävä. Annan itselleni ja jopa jonkinlaiselle kuolemattomuudelle mahdollisuuden.
All you need is Love

Poissa Aelita

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 4
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #4 : Tammikuu 05, 2019, 22:52:33 »

Hieman seikkaperäisemmät kysymykset:

Onko tässä pyörittelyssä mielestänne mitään mieltä vai onko mielestänne niin, että ihmisten välillä ei ole eroja siinä miten he ymmärtävät todellisuuden ja erimielisyydetkin liittyvät lähinnä vain tarpeeseen hastaa riitaa?

Ihminen muodostaa käsityksen ympäröivästä todellisuudesta kokemuksen perusteella eli kun aivot käsittelevät niihin saapuvia ärsykkeitä, (aistiärsykkeirä, sisäisiä tuntemuksia jne.). Mieleen muodostuu jonkinlainen malli todellisuudesta, jonka avulla voi spekuloida eri vaihtoehtoja ja ennustaa tulevaa.

Koska eri ihmisillä on jossain määrin eri kokemukset, myös nämä mallit eroavat jonkin verran toisistaan. Toisaalta ihmiset toimivat ryhmissä ja yhdessä toisten kanssa ja puhuvat keskenään, mikä puolestaan yhdenmukaistaa kokemuksia ja niistä muodostuvia malleja. Myös ikä vaikuttaa: lapsena ja nuorena malli muotoutuu voimakkaasti ympäristön ja sosiaalisten kokemusten perusteella, vanhempana taas muovautuvuus vähenee.


Jos mielestänne kuitenkin on syytä olettaa, että ihmiset elävät toisiinsan nähden ikään kuin eri maailmoissa, kuten yllä spekuloin, oletteko ja miten olette pyrkineet välttämään omassa ajattelussanne silloin myös mahdollisen vinouman todellisuuden tulkinnassanne? Vai oletteko heitänneet niin sanotusti pyyhkeen kehään ja menette perstuntumalla?

Kyllähän niihin eroihin törmää aina välillä, kun huomaa että kanssaihmiset ovat jotain ihan eri mieltä kuin itse. Silloin tietysti herää mielenkiinto siihen, mistä moinen johtuu. Asiaa rupeaa tarkkailemaan eri näkökulmasta, ikään kuin testaamaan, toimisiko se erilainen tulkinta yhtä hyvin kuin oma. Ja alkaa miettiä, että jos oma käsitys on vinoutunut, mistä se mahtaisi johtua. Yleensä jätän nämä kysymykset auki ja pyrin olemaan tekemättä johtopäätöstä puoleen tai toiseen. Joskus taas on helppo nähdä, mistä vinouma johtuu.

Suoraa vertailua kun ei pääse tekemään, ja varmaan monet eriävät käsitykset eivät koskaan tule ilmi, koska ihmiset toimii ja kommunikoi keskenään melko karkealla tasolla.

Kun sanon jollekin, että tykkään kissoista, se mitä kukakin kuvittelee sen kuullessaan, vaihelee varmaan paljon. Joku ajattelee söpöjä kissanpentuja ja ajattelee, että no kukapa ei niistä tykkäisi. Joku toinen taas ajattelee, kuinka vaivalloista kissan omistaminen saattaa olla ja että pidän kissoista mutta en välttämättä niiden hoidosta. Tai joku ajattelee, että haluaisin omistaa kymmenen kissaa asunnossani enkä tarvitsisi mitään muuta elämääni. Nämä eri käsitykset eivät usein tule esiin, ellei aiheesta aleta keskustella syvemmin. Yleensä tyydytään siihen ympäripyöreään käsitykseen, joka meillä on yhteistä koskien kissoja ja niihin suhtautumista eikä edes mietitä, mitä kaikkea toisen päässä voisi liikkua.


Poissa Tuottavuusloikka

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1019
  • Hänen pyhyytensä inkognito-tilassa
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #5 : Tammikuu 05, 2019, 23:09:29 »
Itse olen lähestynyt tätä aihetta perinteisestä tiedenörtin näkökulmasta käsin. Eli kun umweltissä on kyse eläimen käsityksestä siihen, mikä häntä/sitä ympäröi, se mikä on tuo käsitys, sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa, mikä häntä/sitä oikeasti ympäröi. Kyse kun umweltissä nimenomaan on havainnosta tai ihmisen tapauksessa käsityksestä. Käsityksiä sitten on yhtä monta kuin ihmisiäkin, kun yksityiskohtiin mennään.


Tulin myös huomanneeksi tätä omaa kysymystäni pohtiessani, että itselläni on yleensä liian pedantti suhtautuminen siihen, millaista kuvaa ympäristöstään opponentti voi syöttää minulle totuutena. Olisi paljon parempi se, että totuuksia on tarjolla lukuisia, kuin se, että niitä olisi vain yksi. Ei siksi, että totuuksia olisi enemmän kuin yksi, vaan siksi, että kun on riittävästi variaatioita totuudesta tarjolla, voidaan valita paras, jos vanha totuus osoittautuu heikommaksi kuin joku esitetyistä variaatioista. Tai siksi, että luovalle mielelle on huomattavasti hedelmällisempää, että tarjolla on erilaisia valmiiksi ajateltuja aihioita totuudesta, joista voi olla menestyksekästä muodostaa uusi ja aiempia parempi totuus. Tosin väittelyssä tällainen lähestymistapa ei ole aina välttämättä hedelmällinen, sillä siinä ideana yleensä on yrittää myydä oma totuus kaikista parhaimpana totuutena.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 05, 2019, 23:15:00 kirjoittanut Hänen pyhyytensä »

Topi

  • Vieras
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #6 : Tammikuu 05, 2019, 23:33:07 »
Kyllä sen minusta ihan konkreettisesti huomaa, että ihmiset elävät keskenään jossain määrin eri maailmoissa, vaikka samaa todellisuutta asuttavatkin.

Minä pidän tätä tutkimushypoteesia

että henkisesti yksinkertaiset ihmiset elävät eri todellisuudessa kuin henkisesti terävämmät

kuitenkin melko tyhjänpäiväisenä ja jopa vähän tärkeilevänä maalailuna.

Jos ajattelee vaikka kaupunkia jossa asun, tiedän että arkkitehti näkee sen täysin eri tavalla kuin minä. Hän ehkä tuntee rakennusten historiaa, tietää paremmin niiden nimiä ja hahmottaa ympäristöään aivan eri tavalla niiden kautta. Minä taas olen tilalliselta hahmotuskyvyltäni tavallaan heikkolahjainen. Tykkään tallailla samoja polkuja, tiesin aikanaan aika paljon kaupungin yöelämästä ja baareista, ja nykyään ehkä tiedän aika paljon erilaisia omasta mielestäni kivoja luontoreittejä, laavuja ja muuta tämän tyyppistä.

Jos kävelee vaikkapa Turun saaristossa alueen ekologiaan perehtyneen biologin kanssa, saattaa huomata että liikkuu tosiaan kuin eri maailmassa. Toinen näkee missä eläimet ovat kulkeneet ja pesineet, nostelee sieltä täältä eläinten luurankoja ja näkee muuta tällaista. Toinen taas elävöityy ympäristöstä miettimään jotain lajinimien etymologiaa.

Yritän tässä sanoa että pidän hypoteesiasi sikäli onttona, että siinä ei ole avattu, mitä tarkoitetaan "heikkolahjaisuudella" tai "terävyydellä". Minun mielestäni kouluttamaton ja sinänsä yksinkertainenkin ihminen tietää niistä asioista vallan paljon, joiden parissa on toiminut ja tullut läheisesti tutuksi. Joku vanha kaupungin asukas voi elävästi muistaa, kuinka jossakin talon yläkerrassa oli aikanaan leipomo ja mitä leikkejä siinä pihalla joskus ennen sotia leikittiin, ja siinä hän näkee jotain, joka ei välity sen paremmin arkkitehdille kuin kielitieteilijällekään.

Jos sinun pitäisi jotenkin tässä operationaalisesti määritellä, mitä ovat "heikkolahjaisuus" ja "terävyys", tarkoitatko niillä jotakin omaa subjektiivista määritelmääsi ihmisen kyvykkyydestä, älykkyysosamäärää, koulutustaustaa vai mitä?

Poissa Aelita

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 4
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #7 : Tammikuu 05, 2019, 23:56:33 »

Tulin myös huomanneeksi tätä omaa kysymystäni pohtiessani, että itselläni on yleensä liian pedantti suhtautuminen siihen, millaista kuvaa ympäristöstään opponentti voi syöttää minulle totuutena. Olisi paljon parempi se, että totuuksia on tarjolla lukuisia, kuin se, että niitä olisi vain yksi. Ei siksi, että totuuksia olisi enemmän kuin yksi, vaan siksi, että kun on riittävästi variaatioita totuudesta tarjolla, voidaan valita paras, jos vanha totuus osoittautuu heikommaksi kuin joku esitetyistä variaatioista. Tai siksi, että luovalle mielelle on huomattavasti hedelmällisempää, että tarjolla on erilaisia valmiiksi ajateltuja aihioita totuudesta, joista voi olla menestyksekästä muodostaa uusi ja aiempia parempi totuus. Tosin väittelyssä tällainen lähestymistapa ei ole aina välttämättä hedelmällinen, sillä siinä ideana yleensä on yrittää myydä oma totuus kaikista parhaimpana totuutena.

Vaihtoehtoisten todellisuuskäsitysten anti on minusta siinä, että se tuo esiin juuri variaation ja auttaa näkemään asian monelta kannalta. Ei siis ole tarvetta valita yhtä oikeaa vaan nähdä sama asia monelta kantilta. Toki kun näistä kommunikoidaan, joku voi vakuuttua toisen näkemyksestä ja yksi näkemys vahvistuu ja toisen vinouma paljastuu. Mutta noin yleisesti ottaen yksi ihminen ei voi nähdä asioiden koko puolta, siksi kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat eri mieltä.

Poissa Amore

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 326
  • Totuuden kuvastin
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #8 : Tammikuu 06, 2019, 00:00:27 »
Kyllä sen minusta ihan konkreettisesti huomaa, että ihmiset elävät keskenään jossain määrin eri maailmoissa, vaikka samaa todellisuutta asuttavatkin.

Minä pidän tätä tutkimushypoteesia

että henkisesti yksinkertaiset ihmiset elävät eri todellisuudessa kuin henkisesti terävämmät

kuitenkin melko tyhjänpäiväisenä ja jopa vähän tärkeilevänä maalailuna.

Joo, samaa ajattelin minäkin.

Tässä kehitysvammaisen autistin maailmankuvaa kotikaupungistaan Lontoosta.



https://www.stephenwiltshire.co.uk/art_gallery.aspx?Id=8547
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 06, 2019, 00:05:41 kirjoittanut Amore »
All you need is Love

Poissa Amore

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 326
  • Totuuden kuvastin
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #9 : Tammikuu 06, 2019, 00:04:24 »
Vaihtoehtoisten todellisuuskäsitysten anti on minusta siinä, että se tuo esiin juuri variaation ja auttaa näkemään asian monelta kannalta. Ei siis ole tarvetta valita yhtä oikeaa vaan nähdä sama asia monelta kantilta. Toki kun näistä kommunikoidaan, joku voi vakuuttua toisen näkemyksestä ja yksi näkemys vahvistuu ja toisen vinouma paljastuu. Mutta noin yleisesti ottaen yksi ihminen ei voi nähdä asioiden koko puolta, siksi kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat eri mieltä.

Mutta onko variaatioiden "takana" jokin Todellisuus? Miten siihen tulisi suhtautua? Miten käsitys tuosta Todellisuudesta ja sen olevaisuudesta/olemattomuudesta vaikuttaa yksilöiden kokemukselliseen arkitodellisuuteen?
All you need is Love

Poissa Tuottavuusloikka

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1019
  • Hänen pyhyytensä inkognito-tilassa
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #10 : Tammikuu 06, 2019, 00:08:10 »
Kyllä sen minusta ihan konkreettisesti huomaa, että ihmiset elävät keskenään jossain määrin eri maailmoissa, vaikka samaa todellisuutta asuttavatkin. Minä pidän tätä tutkimushypoteesia
että henkisesti yksinkertaiset ihmiset elävät eri todellisuudessa kuin henkisesti terävämmät
kuitenkin melko tyhjänpäiväisenä ja jopa vähän tärkeilevänä maalailuna.

Jos ajattelee vaikka kaupunkia jossa asun, tiedän että arkkitehti näkee sen täysin eri tavalla kuin minä. Hän ehkä tuntee rakennusten historiaa, tietää paremmin niiden nimiä ja hahmottaa ympäristöään aivan eri tavalla niiden kautta. Minä taas olen tilalliselta hahmotuskyvyltäni tavallaan heikkolahjainen. Tykkään tallailla samoja polkuja, tiesin aikanaan aika paljon kaupungin yöelämästä ja baareista, ja nykyään ehkä tiedän aika paljon erilaisia omasta mielestäni kivoja luontoreittejä, laavuja ja muuta tämän tyyppistä.

Jos kävelee vaikkapa Turun saaristossa alueen ekologiaan perehtyneen biologin kanssa, saattaa huomata että liikkuu tosiaan kuin eri maailmassa. Toinen näkee missä eläimet ovat kulkeneet ja pesineet, nostelee sieltä täältä eläinten luurankoja ja näkee muuta tällaista. Toinen taas elävöityy ympäristöstä miettimään jotain lajinimien etymologiaa.

Yritän tässä sanoa että pidän hypoteesiasi sikäli onttona, että siinä ei ole avattu, mitä tarkoitetaan "heikkolahjaisuudella" tai "terävyydellä". Minun mielestäni kouluttamaton ja sinänsä yksinkertainenkin ihminen tietää niistä asioista vallan paljon, joiden parissa on toiminut ja tullut läheisesti tutuksi. Joku vanha kaupungin asukas voi elävästi muistaa, kuinka jossakin talon yläkerrassa oli aikanaan leipomo ja mitä leikkejä siinä pihalla joskus ennen sotia leikittiin, ja siinä hän näkee jotain, joka ei välity sen paremmin arkkitehdille kuin kielitieteilijällekään.


Jos sinun pitäisi jotenkin tässä operationaalisesti määritellä, mitä ovat "heikkolahjaisuus" ja "terävyys", tarkoitatko niillä jotakin omaa subjektiivista määritelmääsi ihmisen kyvykkyydestä, älykkyysosamäärää, koulutustaustaa vai mitä?


Terävyys tarkoittaa älykkyyttä ja heikolahjaisuus älyykkyden puutetta. Ja tuo tutkimushypoteesini perustuu tutkimukseen, jonka mukaan älykkyys määrää ainakin jossain määrin sitä, millaisia havaintoja ihminen tekee valokuvista. Mutta on sellainenkin tutkimus, jonka mukaan lukihäiriöiset ovat muita parempia huomaamaan loogisia ristiriitaisuuksia kuvista. Ja kuten tässä jälkimmäisessä todetaan, voi olla, että elimistö kompensoi puutteita yhtäällä paremmilla ominaisuuksilla toisaalla.

Poissa Tuottavuusloikka

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1019
  • Hänen pyhyytensä inkognito-tilassa
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #11 : Tammikuu 06, 2019, 00:29:04 »
Kysymys on henkilökohtainen eikä siihen tietysti ole oikeaa tai väärää vastausta sinänsä. Meistä itse kukin luovimme elämässämme eteenpäin niillä lahjoilla, joita olemme syntymässämme saaneet ja elämämme aikana mukaamme keränneet, mutta sillä, mitä ja millä perusteella me pidämme jotain todellisuuden mukaisena, on välittömiä vaikutuksia ainakin siihen, miten me onnistumme taikka epäonnistumme vakuuttamaan toiset ihmiset väitteittemme todenperäisyydestä.


On kommentoitava/korjattava/kontekstualisoitava tätä viestini loppua.


Sillä, kuinka todenmukainen käsityksemme todellisuudesta on, ei ole juurikaan vaikutusta siihen, kykenemmekö vai emmekö kykene vakuuttamaan opponenttiamme kantojemme oikeellisuudesta, vaan pääsääntöisesti vain sillä, kuinka samankaltainen (ainakin ulospäin näyttämämme) käsityksemme todellisuudesta opponettimme kanssa on (HS-artikkeli tutkimuksesta (maksumuurin takana)). Eli kuten joku twitterissä hiljattain sanoi: "fiksu ihminen on sellainen, joka ajattelee tismalleen kuten minä, mutta on ajatellut vain enemmän"  :D
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 06, 2019, 00:32:12 kirjoittanut Hänen pyhyytensä »

Poissa Aelita

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 4
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #12 : Tammikuu 06, 2019, 00:35:41 »
Vaihtoehtoisten todellisuuskäsitysten anti on minusta siinä, että se tuo esiin juuri variaation ja auttaa näkemään asian monelta kannalta. Ei siis ole tarvetta valita yhtä oikeaa vaan nähdä sama asia monelta kantilta. Toki kun näistä kommunikoidaan, joku voi vakuuttua toisen näkemyksestä ja yksi näkemys vahvistuu ja toisen vinouma paljastuu. Mutta noin yleisesti ottaen yksi ihminen ei voi nähdä asioiden koko puolta, siksi kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat eri mieltä.

Mutta onko variaatioiden "takana" jokin Todellisuus? Miten siihen tulisi suhtautua? Miten käsitys tuosta Todellisuudesta ja sen olevaisuudesta/olemattomuudesta vaikuttaa yksilöiden kokemukselliseen arkitodellisuuteen?

Onhan siellä jokin todellisuus mutta me toimitaan siinä ruumiimme ja aivojemme avulla eikä meillä ole mitään muuta tapaa saada siitä tietoa. Eli kysymys siitä, miltä se todellisuus näyttäisi jostain muualta tarkasteltuna, on mieletön, koska mitään muuta tarkastelukulmaa ei ole.

Kyllä ne yksilön kokemukset ja niiden pohjalta syntyneet mallit todellisuudesta vaikuttaa jonkin verran siihen, miten me toimitaan ja mitä havainnoidaan. Erityisesti vanhemmat ihmiset usein fiksautuu yhdenlaiseen käsitykseen ja näkee kaiken sitä kautta. Malleista muodostuu helposti itseään toteuttavia profetioita. Kun uskoo jonkun lainalaisuuden olemassaoloon, tuppaa havaitsemaan juuri sen lainalaisuuden mukaan toimivia ilmiöitä ja ignooroimaan muita. Tämä on ihan kokeellisessa psykologiassa todennettu moneen kertaan.

Mutta sitä ei kannata ylitulkita. Kyllä ne mallit ihan oikeasti koko ajan myös muokkautuvat todellisuuden luonteen mukaisesti. Ei ihminen yleensä pysty kauaa elättelemään käsityksiä, jotka on selkeästi todellisuuden havaintojen vastaisia. Tai ainakin siihen pitää nähdä paljon vaivaa ja motivaatiota, on aivopesua, manipulointia ja uskonnollisia yhteisöjä...




Poissa Amore

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 326
  • Totuuden kuvastin
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #13 : Tammikuu 06, 2019, 00:43:39 »
Vaihtoehtoisten todellisuuskäsitysten anti on minusta siinä, että se tuo esiin juuri variaation ja auttaa näkemään asian monelta kannalta. Ei siis ole tarvetta valita yhtä oikeaa vaan nähdä sama asia monelta kantilta. Toki kun näistä kommunikoidaan, joku voi vakuuttua toisen näkemyksestä ja yksi näkemys vahvistuu ja toisen vinouma paljastuu. Mutta noin yleisesti ottaen yksi ihminen ei voi nähdä asioiden koko puolta, siksi kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat eri mieltä.

Mutta onko variaatioiden "takana" jokin Todellisuus? Miten siihen tulisi suhtautua? Miten käsitys tuosta Todellisuudesta ja sen olevaisuudesta/olemattomuudesta vaikuttaa yksilöiden kokemukselliseen arkitodellisuuteen?

Onhan siellä jokin todellisuus mutta me toimitaan siinä ruumiimme ja aivojemme avulla eikä meillä ole mitään muuta tapaa saada siitä tietoa. Eli kysymys siitä, miltä se todellisuus näyttäisi jostain muualta tarkasteltuna, on mieletön, koska mitään muuta tarkastelukulmaa ei ole.

Kyllä ne yksilön kokemukset ja niiden pohjalta syntyneet mallit todellisuudesta vaikuttaa jonkin verran siihen, miten me toimitaan ja mitä havainnoidaan. Erityisesti vanhemmat ihmiset usein fiksautuu yhdenlaiseen käsitykseen ja näkee kaiken sitä kautta. Malleista muodostuu helposti itseään toteuttavia profetioita.

Mistä iästä alkaen ne "vanhemmat ihmiset" fiksautuu? Entä jos he vain "näkevät" paremmin sen Todellisuuden. Vai lapsetko, jotka eivät kokemuksensa vähyyden takia ole millään tavalla fiksautuneita, hekö ovat lähempänä Todellisuutta?
All you need is Love

Poissa Aelita

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 4
Vs: Todellisuuden monet kasvot
« Vastaus #14 : Tammikuu 06, 2019, 06:25:35 »
Lainaus
Kyllä ne yksilön kokemukset ja niiden pohjalta syntyneet mallit todellisuudesta vaikuttaa jonkin verran siihen, miten me toimitaan ja mitä havainnoidaan. Erityisesti vanhemmat ihmiset usein fiksautuu yhdenlaiseen käsitykseen ja näkee kaiken sitä kautta. Malleista muodostuu helposti itseään toteuttavia profetioita.

Mistä iästä alkaen ne "vanhemmat ihmiset" fiksautuu?

Kai sitä fiksautumista alkaa tapahtua aika aikaisin, lähtien konkreettisten aistihavaintojen ja kielen tulkinnasta. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä suurempi osa mallista on fiksautunut niille sijoilleen. Ei kai siinä mitään tiettyä ikärajaa ole. Yksilöllisestikin varmaan vaihtelee, missä vaiheessa ei enää kykene kyseenalaistamaan omia käsityksiään.



Entä jos he vain "näkevät" paremmin sen Todellisuuden. Vai lapsetko, jotka eivät kokemuksensa vähyyden takia ole millään tavalla fiksautuneita, hekö ovat lähempänä Todellisuutta?

Lapsilla on toisaalta vasta vähän kokemusta todellisuudesta, niin käsitykset siitä voi olla aika vääristyneitäkin tai ainakin ympäripyöreitä. Vanhoilla taas on paljon kokemusta, mutta omat käsitykset ei ole enää joustavia havainnoille vaan havainnot lähinnä suodatetaan niiden läpi eli nähdään sitä mitä odotetaan.

Varmaan lähimpänä todellisuutta on sellainen henkilö, joka pystyy hankkimaan paljon kokemusta todellisuudesta, pystyy organisoimaan havaintojaan tehokkaasti ja pystyy säilyttämään käsityksensä joustavina mahdollisimman pitkään eli jaksaa vanhanakin kuunnella muita ja kyseenalaistaa omia käsityksiään.