Kirjoittaja Aihe: Suru ja siitä selviytyminen  (Luettu 186 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2255
Suru ja siitä selviytyminen
« : Heinäkuu 09, 2019, 10:55:06 »
Jokaisella meillä on joko edessä tai takana luopumisia, on läheisten kuolemia, avioeroja, terveyden menettämisiä, kodin menettämisiä, tai jonkun muun tärkeän asian menettämisiä tai niistä luopumisia. Minkälaisia keinoja selviytyä surusta on?

Tässä eräs keino, polkupyörävaellus Himalajan vuoristoon:
Polkupyörällä Himalajalle

ja artikkeli hänestä Kun Matti Rämö, 56, löysi sisäisen rauhan pyöräilemällä, hän polki Himalajalle ja vei äitinsä tuhkat Gangesiin: ”Halusin osoittaa itselleni, että olen parantunut”

Ihmiset tekevät pyhiinvaelluksia, esim. Santiago de la Compostelaan. Ehkä se voisi toimia myös.Tai rinkkavaellus. Japanin vuoristossakin on jokin pitkä pyhiinvaellusreitti majatalojen ketjuineen.

Matkanteko, tai ylipäätänsä jokin vähän monotoninen mutta kuitenkin tarkkaavaisuutta vaativa lihastyö, voisi antaa lepoa synkistä ajatuksista, kun pitää keskittää huomionsa johonkin.

Vaellus voi olla eräänlainen siirtymäriitti. Esimerkiksi siirtymä sellaisesta, jolla on lähiomainen, sellaiseksi, jolla ei enää ole lähiomaisia, tai muutos jonkun lapsesta sellaiseksi, joka kuuluu sukupolveen, joka on seuraavaksi lähtövuorossa. Ehkä jonkinlaista oman kuolevaisuutensa työstämistä?

Mitä muita hyviksi havaittuja selviytymiskeinoja on?

Mitä on surutyö?
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 09, 2019, 12:52:50 kirjoittanut kertsi »

hibiscuc

  • Vieras
Vs: Suru ja siitä selviytyminen
« Vastaus #1 : Heinäkuu 09, 2019, 12:08:23 »
Jokaisella meillä on joko edessä tai takana luopumisia, on läheisten kuolemia, avioeroja, terveyden menettämisiä, kodin menettämisiä, tai jonkun muun tärkeä asian menettämisiä tai niistä luopumisia. Minkälaisia keinoja selviytyä surusta on?

Tässä eräs keino, polkupyörävaellus Himalajan vuoristoon:
Pölupyörällä Himalajalle

ja artikkeli hänestä Kun Matti Rämö, 56, löysi sisäisen rauhan pyöräilemällä, hän polki Himalajalle ja vei äitinsä tuhkat Gangesiin: ”Halusin osoittaa itselleni, että olen parantunut”

Ihmiset tekevät pyhiinvaelluksia, esim. Santiago de la Compostelaan. Ehkä se voisi toimia myös.Tai rinkkavaellus. Japanin vuoristossakin on jokin pitkä pyhiinvaellusreitti majatalojen ketjuineen.

Matkanteko, tai ylipäätänsä jokin vähän monotoninen mutta kuitenkin tarkkaavaisuutta vaativa lihastyö, voisi antaa lepoa synkistä ajatuksista, kun pitää keskittää huomionsa johonkin.

Vaellus voi olla eräänlainen siirtymäriitti. Esimerkiksi siirtymä sellaisesta, jolla on lähiomainen, sellaiseksi, jolla ei enää ole lähiomaisia, tai muutos jonkun lapsesta sellaiseksi, joka kuuluu sukupolveen, joka on seuraavaksi lähtövuorossa. Ehkä jonkinlaista oman kuolevaisuutensa työstämistä?

Mitä muita hyviksi havaittuja selviytymiskeinoja on?

Mitä on surutyö?

Ihmiset kokevat surun eri tavoin. Minä uskon, että suremisesta on haittaa seka surijalle itselleen, että vainajalle. Kuolema on yhtä luonnollista kuin syntymäkin. Kun isäni kuoli, vaimoni soitti minulle Itäkeskukseen, jossa olin ostoksilla ja kertoi asian. Menin syrjemmälle itkemään ja se oli siinä. Kotona luin Tiibetiläistä kuolleiden kirjaa isälleni, koska tunsin, että kirjan lukeminen isälle auttoi häntä jättämään "välitilan" ja siirtymään eteenpäin. Arvostin ja kunnioitin isääni. Hän oli minulle erittäin tärkeä henkilö, joka uskoi ja luotti minuun, mutta varsinaista surutyötä en tehnyt koskaan. Siihenei ollut tarvetta. Kohta on äitini vuoro ja olen luvannut viedä ja sirotella hänen tuhkansa äidin synnyinkodin alppiruusujen juurelle Pohjois-Karjalaan.

Matti Rämö on merkittävä tuttuni, eikä hän ole mikään mielikuvitusystävä. Sain käsityksen, että Matin isä oli Matille läheisempi kuin hänen äitinsä. Matti asui isänsä talon sivurakennuksessa Pakilassa avioeronsa jälkeen ja huolehti isästään loppuun saakka. Tämän enempää en halua kertoa Matista, mutta käsitykseni mukaan tuo polkupyörämatka Intiaan oli enemmänkin jotain muuta kuin surutyötä.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2255
Vs: Suru ja siitä selviytyminen
« Vastaus #2 : Heinäkuu 09, 2019, 12:51:40 »
Japanin vuoristossakin on jokin pitkä pyhiinvaellusreitti majatalojen ketjuineen.

Pyhiinvaellusrettejä on useitakin. Suurin osa Japaniahan on vuoristoa.
http://longtrail.jp/trail_e.html
http://longtrail.jp/index_e.html

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2255
Vs: Suru ja siitä selviytyminen
« Vastaus #3 : Heinäkuu 09, 2019, 13:00:49 »
Menin syrjemmälle itkemään ja se oli siinä. Kotona luin Tiibetiläistä kuolleiden kirjaa isälleni, koska tunsin, että kirjan lukeminen isälle auttoi häntä jättämään "välitilan" ja siirtymään eteenpäin.
Kiintoisaa. Osaatko parilla lauseella kuvata sitä kirjaa? En tiedä siitä mitään. Auttoiko lukeminen sinua itseäsi?

hibiscuc

  • Vieras
Vs: Suru ja siitä selviytyminen
« Vastaus #4 : Heinäkuu 09, 2019, 13:57:12 »
Tiibetiläinen kuolleiden kirja kertoo Tiibetin buddhalaisesta näkemyksestä elämästä, elämän ja kuoleman välisestä elämästä, kuolemasta sekä kuoleman jälkeisestä elämästä. Siinä opetetaan, kuinka ihminen voi auttaa kuolevaa ja kuollutta toimimaan kuoleman jälkeen. Tehokkain tapa auttaa kuolevaa tai kuollutta bardossa, välitilassa, on lukea hänelle Tiibetiläistä kuolleiden kirjaa ääneen, mutta ääneen lukeminen ei ole välttämätöntä.

Kirjassa kuvataan, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Buddhalaiset uskovat kuolemanjälkeiseen elämään, jälleensyntymään ja karmaan. Tuossa kirjassa kerrotaan myös noista asioista. En lukenut isälleni kirjaa tehdäkseni surutyötä, vaan auttaakseni häntä ymmärtämään, mitä fyysisen kuoleman jälkeen tapahtuu, mikäli nyt mitään tapahtuu. Minulle tuon kirjan lähestymistapa oli tuttua jo vuosien varrelta ja siksi luinkin isälleni Tiibetiläistä kuolleiden kirjaa.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2255
Vs: Suru ja siitä selviytyminen
« Vastaus #5 : Marraskuu 05, 2019, 22:10:18 »
On olemassa erilaisia sururyhmiä, esimerkiksi Mielenterveyden keskusliiton ja seurakuntien.
Esim.
https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/ryhmiss%C3%A4/l%C3%A4heisens%C3%A4-menett%C3%A4neille

Olettaisin, että sururyhmä voisi auttaa tilanteessa, jossa ei oikein ole sanoja surunsa ja muiden tunteiden kuten häpeän, syyllisyyden, vihan tms. kuvaamiseen ja tunnistamiseen. Ryhmä voi kyselemällä ja myötäelämällä tukea, ja muita kuunnellessa voi myös oppia jotain omistakin tuntemuksistaan ja ajatuksistaan.