Ostin joskus 10-15 vuotta sitten Jumbon Citymarketista VHS/DVD -laitteen, jolla voisin siirtää videoita DVD:lle. Laite on edelleen alkuperäisessä avaamattomassa pakkauksessaan. Ostos maksoi noin 200 euroa.
Ostin Verkkokaupasta USB-töpseliin kiinnitettävän Terratec -merkkisen laitteen, jolla voisi "digitoida" VHS-videoita. Laite oli palautustuote, mutta luulin ostavani uuden. Kokeilija on naarmuttanut ja muutenkin käyttänyt huonosti laitetta. Pahinta oli, että sillä ei tehnyt mitään. Videot olivat laadultaan ala-arvoisia. Kerta kaikkiaan hukkaan heitetty raha. Hinta oli jotain viidenkymmenen ja sadan euron väliltä, veikkaanpa, että lähempänä sataa. Käyttö jäi yhteen kokeiluun ja toteamiseen, että käyttökelvoton roskatuote.
Pahimpia ostoksia ovat ne, joissa raha menee sataprosenttisesti hukkaan eli esimerkiksi vasara, joka murenee kappaleiksi, kun sillä lyö jotain, ja jonka varsi vääntyy mutkalle, kun sillä yrittää vääntää naulan pois puusta. On ollut myös öljynsuodattimen avaaja, joka on särkynyt jo kevyestä väännöstä jne.
Tästä tulisi pitkä kirjoitus jos alkaisin muistella kaikkia huonoja ostoksiani ja jos muistaisin ne. Homehtunutta tai mädäntynyttä ruokaa jne. Käyttökelvottomia kenkiä ja vaatteita. Kaikenlaista.
Yksi inhottavimmista huonoista ostoksista oli laivamatka Saksasta Suomeen, joka piti ostaa kahteen kertaan, kun olin ymmärtänyt lähtöpäivän väärin. Laivalla piti olla maanantai-iltana klo. 22:00, joten koin mielessäni, että kyseessä oli maanantai-illan lähtö. Mutta laivapa seisoikin satamassa niin kauan, että vuorokausi ehti vaihtua, joten kyseessä olikin tiistain lähtö. Päivämäärähän vaihtuu keskiyöllä.
Oli stressaavaa ja verenpainetta nostattavaa olla autolla jonossa, jossa tarkastustiskillä sanotaani, että sorry, ette pääse laivaan, koska lipun ajankohta on mennyt jo. Seuraavaksi sanotaan, että pääsette, kun maksatte 50 euroa. Kun raha kaivetaan esille, tarkastushenkilö sanookin, että sorry, että pääsekään, pitää ostaa kokonaan uusi lippu. Ja siihen ei ole rahaa. Tuossa vaiheessa olisin tietenkin halunnut poistua jonosta, mutta siitä ei päässyt minnekään. Ettei pääsee laivaan, ette pääse laivaan, ette pääse laivaan... tyyppi vain hokee, ja jono sen kuin seisoo ja pitenee. Olisi tehnyt mieli huutaa tyypille, että päästä nyt ihmeessä meidät edes pois tästä jonosta, vai miten kauan meitä on tarkoitus tässä nöyryyttää. Lopulta joku mies tuli avaamaan jotain sivuportteja, joiden kautta meidät kierrätettiin pois alueelta. Ei auttanut kuin ajaa takaisin Berliiniin, jossa olimme jo siivoilleet erään asunnon luovutuskuntoon uudelle asukkaalle. Onneksi avaimet olivat vielä meillä, koska meidän oli ollut tarkoitus tuoda ne Suomeen, jossa uusi asukas saisi ne.
Ainoa hyvä asia tuossa oli se, että ylimääräisten Berliini-päivien aikana tuli ajeltua paljon polkupyörällä siellä ja täällä. Rahaa uuteen lippuun saatiin lainaksi tyttäreltä Brasiliasta ja mistä kaikkialta sitä tuli. Olisin mieluummin ajanut muuta reittiä, koska ärsytti maksaa matka kahdesti, mutta tuo oli halvin vaihtoehto, eikä raha olisi riittänyt Ruotsin läpi ajamiseen ja reitillä oleviin lauttoihin.
