Pahin hutiostoksesi

[Brutto]

Tähän voisi kerätä listaa palstalaisten hankinnoista, jotka ovat menneet totaalisesti pieleen tai olleet muuten täysin turhia. Itselläni niitä riittää.

Yhtenä esimerkkinä voisin mainita pienen sähköperämoottorin, jonka ostin hetken mielijohteesta Keskisen kyläkaupasta parikymmentä vuotta sitten. Sain halvalla. Se makasi viisitoista vuotta varastossani käyttämättömänä koska minulla ei ollut venettä. Kun viimein päätin kokeilla sitä, se ei toiminut. Tungin sen jäteastiaan.

Toinen hutiostos oli asuntovaunu, jonka aikoinaan ostin kännipäissäni mustalaisilta edes näkemättä vaunua. Selvityksen mukaan se oli kuiva, siisti, täysin toimiva ja uudehkoilla renkailla. Kun näin vaunun, se oli kosteusvaurioinen, mikään laitteista ei toiminut ja renkaat olivat 20 vuotta vanhat räjähdyspisteessä ja kaiken lisäksi eri paria. Korjasin vaunua kuukauden illat ja myin sen lopulta eteenpäin halvemmalla mitä ostin.

[Hippi]

Boshin akkuporakone. K-raudasta sen ostin ja selitin tarkoin, mihin käyttötarkoitukseen sen hankin ja millaisessa talossa asuin. Tuon ne sitten myivät. Hineo vihreä salkku, jossa kone kaksine teräsarjoineeen oli sievässä järjestyksessä.


Se nyt on ollut koekäytön jälkeen vuodesta 2006 käyttämättömänä ja vieläkään en tiedä mitä sille tekisin. Ostin sen tuolloin, jotta saisin itse tehtyä vähäiset reikätarpeeni seinään pyytämättä aina jotain avuksi vehkeineen. Tuo oli hyvä hetki tehdä ostos. Olin teettämässä sisustusremonttia ja sitä ennen saatoin hyvin harjoitella reikien tekemistä, sillä harjoitusreiät tulisi joka tapauskessa käsiteltäväksi muiden jo olemassa olevien reikien ja epätasaisuuksien kanssa tulevan remontin yhteydessä.

Sydän pamppailleen aloin kokeilun. Tapetin läpi terä meni hyvin ja koko painollani työntäen sain muutaman millin syvyisen kuopan seinäpintaan. Ei mennyt pidemmälle. Huono paikka, päättelin ja siirryin hiukan sivuun ja vaihdoin vähän korkeuttakin pitäen silmällä, että en ole lähelläkään pistorasian linjaa. Uusi yritys ja sama lopputulos. Siirryin toiseen huoneeseen eikä tulos ollut sen kummoisempi.

Kutsuin tyttäreni kahville ja pyysin ottamaan poikakaverinsa mukaan. Poikakaveri yritti eikä tulos ollut sen parempi. Se samperin kapine ei vaan suostunut poraamaan betonielementtiseinää.

Se toinen teräsarja on puuta varten ja tähän mennessä ei ole tullut tarvetta tehdä reikää puuhun, johon sen teho varmaan riittäisi. Joten sitä odotellessa, huti mikä huti.

[Norma Bates]

No perkele. Pannaan vaikka että omakotitalo! Kun asuin 26,5 neliön RT-kopperossani ja otin siihen asumaan ekan eksänikin, meitä piinasi yksi talosta asunnon ostanut ukko josta olen toki turinoinut moneen kertaan. Lopulta kyllästyimme ja aloimme katselemaan taloa. Ostettiin sitten yksi papanmökki (eli siinä oli asunut vanha mies) ja alettiin sitä laittamaan. Porakaivo pihalle, puskia ja sitä sun tätä. Tapettia ja niin edelleen.

Ei päästy edes muuttamaan siihen ennen kuin olikos se vuoden päästä kun piti laittaa sitä ensin. Ja sitten kun olin siinä vuoden asunut, tulin siihen tulokseen että suhde eksän kanssa on nyt finito. Kavereiksi jäimme kyllä. Myin oman puolikkaani talosta hänelle ja palasin siihen RT-kopperoon, jonka sitten myin muutaman vuoden päästä ja pääsin naapuristakin eroon.

Se omakotitalo olisi tyystin saanut jäädä ostamatta. Täysin turhaa touhua ja tohinaa. Mutta oppipahan siitä tietysti jotain. Kuten että ulkohuusi ei ole minun juttuni.

[Muisto Keijo Kullervo]

Ostin netin kautta antennin jonka piti soveltua tv:hen niinettä kaikki mahdolliset kanavat näkyisivät - jopa maksullisetkin.
Ajattelin kokeilla mökillä, mutta ko. vehje oli täysi huti.

Pakeliittinen - tai mikä se nyt sitten on  - läpyskä johon kiinnitettynä johdonpätkä ja töpseli tv:tä varten.

Heitin laatikkooni johon laitan kaiken maailman ripsut ja rempsut.

Maksoi melkein 30 euroakin?

Muisto Keijo Kullervo

[ROOSTER]

Tulvii muistoja mieleen tuosta poraamisesta.

Minulla oli vaimon kanssa erimielisyyksiä taulujen paikoista. Minä halusin taulut paikkoihin joissa oli jo (kiviseinään) porattuja reikiä ja kiinnikkeitä valmiina, mikä ei hänelle käynyt. Kun päättäväisesti kieltäydyin porailemasta lisää reikiä, hän oli hankkinut iskuporakoneen ollessani työmatkalla. Nyt tämä kertomus katkeaa hetkeksi työkalujen luonteen selvittämiseksi...

Porakone on laite jolla saa tehtyä reikiä puuhun ja metalliin

Iskuporakone on laite jolla saa reikiä myös pehmeään betoniin koska siinä on toiminto joka liikuttaa terää myös edes/takas pyörimisen lisäksi, useissa porakoneissa on myös tämä ominaisuus valittavissa. Betoni tai kiviseinään ei välttämättä synny reikää mutta meteli on hirmuinen.

Poravasara on laite jossa on voimakas isku, pureutuu myös kiveen ja betoniin kuten veitsi voihin. Betoniseinään porareikä syntyy noin kahdessa sekunnissa

Kiveä ja betonia porattaessa terä on erilainen kuin puu- tai metalliporauksessa. Kaikkia yllämainuttuja laitetyyppejä saa myös akkukäyttöisinä. On myös olemassa ruuvinvääntimiä joihin saa lisävarusteena myös poraistukan. Niillä saa reikiä lähinnä pehmeään puuhun.

...jatkuu...

Koska asuntomme kiviseinät ovat kovaa tiiltä ja betonia mutta vaimolle oli myyty iskuporakone, olivat työnsä tuloksena seinät täynnä pieniä "aloituskuoppia" joihin pora ei ollut tunkeutunut pintarappausta syvemmälle. Tarkoin varjelemani seinäpinta oli siis tosi surkean näköinen. Aina silloin tällöin hän oli osunut rappausten väliin tiilisaumaan, joka on pehmeämpää, näihin kohtiin tuli taulukoukku.

Vaimo selitti tyytyväisenä, että ylimääräiset kuopat eivät haittaa koska ne osuvat taulun alle (useimmiten). Oli hauska kuunnella vaimon selityksiä miten projektin tuottamat sivuvahingot olivat merkityksettömiä. Joskus näinkin päin.

[Hippi]

ROOSTER, kiitos tuosta selvityksestä, mitä mikin tarkoittaa. Kyllä se minun hutini oli iskuporakone, vaikka sitä porakoneeksi sanin. En vain tajunnut, että nimityksillä on noin oleellinen ero. Mutta siis se asuintalo oli sitten rakenenttu erittäin kovasta betonielementistä.

Tuota ennen minulle oli kelvannut parikymmentä vuotta edellisten omistajien valmiiksi tekemät reijät. Niihin löytyi varastostani aina sopiva ruuvi, jolla sain taulun tai kukka-amppelin kiinnitettyä.  Olisivat kelvannet jatkossakin, mutta olisi varmaan ollut remppamiehen mielestä outoa, että olisin pyytänyt jättämään ainakin osan reijistä paikalleen tapetin alle. Muutama lisäreikäkin oli tarpeen, joten siksi tuo hankinta.

[kertsi]

Noi "kun halalvalla sai"-ostokset kyllä harmittavat. Esimerkiksi semmoinen kone, jonka pitäisi hioa. Kertaakaan en ole käyttänyt.Totaalisen turha siis.

ps. Hippi, olethan huomannut, että koneessasi mahdollisesti on vipu, josta iskuominaisuus laitetaan päälle ja pois päältä? Omassani ainakin on sellainen.

[Kopek]

Imperial -merkkinen auto, josta maksoin 40 000 markkaa eli rahanarvolaskurilla nykyrahaksi muutettuna 15 150 euroa. Ajoin romukuntoisella autolla Porista Keski-Suomeen ja perillä kaikkiaan yhteensä ehkä noin 20 kilometriä. Ehdin tehdä autoon kalliita remontteja ennen kuin se joutui konkurssin seurauksena hunningolle ja tuhon omaksi.

Jos ostohinnasta ja remonteista kertyisi yhteensä esimerkiksi 18 000 euroa nykyrahaksi muutettuna, ja ajokilometrejä olisi 400, yhden kilometrin hinnaksi tulisi 45 euroa. Aivan noin kallista ei ole ollut edes moottoripyörällä ajoni.

Onneksi en voi enää nykyään tehdä tuollaisia hutiostoksia, koska jo kymmenesosa tuosta summasta olisi minulle utopiaa. Eivät omat rahat tuolloinkaan riittäneet.

Oliko se sen arvoista? Riippuu siitä, minkä arvon millekin asialle antaa. Enhän kirjoittaisi tätä juttuakaan, jos en olisi ostanut kyseistä autoa. Kun yhden ainoan kerran ajoin autolla läpi kotikyläni, olisi ollut helpompi laskea ne jalankulkijat, jotka eivät kääntyneet taaksepäin katsomaan kuin ne, jotka kääntyivät. En muista, oliko ensiksi mainittuja ainoatakaan. Kyllähän tuollainen auto oli aika huomiota herättävä aikana, jolloin jenkkiautojen "uustuonti" ei ollut vielä päässyt käyntiin. Nyt vanhoja Cadillaceja ja Imperialeja lojuu siellä täällä. Yhdenkin talon pihassa jossakin Kangasniemen lähellä näkyy olevan vuoden 1964 mallinen Imperial, mikäli vuosimallin olen oikein tunnistanut. En ole ehtinyt katsoa autoa pitkään.

Jos auto ei olisi tuhoutunut konkurssin seurauksena vaan olisi turvassa jossakin hyvässä autotallissa, en ehkä ajattelisi sen ostamista ja kunnostelemista samalla tavalla kuin miten nyt ajattelen eli täysin hukkaan menneenä rahana ja aikana. Mutta ostohetkellä en voinut tietää myrskyisää tulevaisuutta, vaikka tummia pilviä olikin jo taivaalla. Totaalisen tuhon skenaario on sellainen, että sitä on vaikea kuvitella.

Kyseessä on sarjan edullisin malli eli Custom 4d Sedan.

http://www.imperialclub.org/Yr/1960/Pruitt/2008_Field.jpg

[kertsi]

Digijärkkäri on jäänyt vähälle käytölle. Ostin sen eräässä erittäin stressaavassa elämäntilanteessa eräänlaiseksi stressileluksi, jotta saisin muuta ajateltavaa. Ja äärimmäisen stresaantunut kun olin, onnistuin rikkomaan sen alta aikayksikön. Tosin myös käyttöoppaassa olleen virheen vuoksi, mihin perustin reklamaationi, joka meni läpi. Olin lisäksi ostanut kirjoja kunnolla oppiakseni digikuvauksen salat, mutta into lopahti kun koneen saanti takuukorjauksesta kesti ja kesti. Ettei peräti puoli vuotta. (Eivät sitten lopulta korjanneet, vaan vain vaihtoivat rungon.) Mutta siis hutiostos se oli muutenkin, sillä se oli halvemmanpuoleinen (noin tonnin?), ja olin pettynyt kuvalaatuun. Pikkuruisella Fujitsu-filmipokkarillani sai paljon hienompia kuvia, esim. sellaisia, jotka kestivät suurennuksia A4-kokoon.

Erään toisen stressaavan elämäntilanteen yhteydessä ostin saumurin (joustokankaiden ompelua varten). En ole kertaakaan käyttänyt. Eikä siinä edes ole peittaria (peitetikkiä). Aika tyyris sekin taisi olla, mutta hintaa en muista. Ja tietysti käyttämätön laite on täysin turha.

Mitä tästä opimme? Jos on tiedossa stressiä ylenmääräisesti, ei kannata lähteä shoppilemaan, vaan purkaa stressi muuten, esimerkiksi liikkumalla.

[Hippi]

Pitääpä kaivella muistilokeroita, sillä sieltä varmaan löytyy huteja, jotka kernaasti haluaisin unohtaa. Luontaisesta pihiydestäni huolimatta saatan aina joskus sortua impulssiviseen toimintaan arvioimatta lainkaan sen järkevyyttä.

Yksi tuollainen oli neulekoneen hankinta.

Olin vähän päälle parikymppisenä vielä ensimmäisessä työpaikassani. Lähiesimieheni oli innokas käsitöiden harrastaja ja nimenomaan neulekoneella hän taikoi itselleen jakkupukuja, mekkoja, hameita, puseroita ja lähes mitä vain langasta pystyi tekemään. Noihin aikoihin olin itse ommellut ompelukoneella vähän enemmän vaatteita ja jopa päällystakin itselleni sain aikaan, yllättäen varsin onnistuneen vielä. Ynnäsin mielessäni, että neulekoneen käyttö ei varmaan olisi kovinkaan kaksinen juttu ja sillä voisi tehdä vaikka mitä.

Kalliossa olevasta ompelukoneliikkeestä löytyi edullinen neulekone käytettynä. Luojan kiitos, että edes käytetty, etten pakasta vedettyyn törsännyt pienestä palkastani isompia summia. Hinnasta tosin ei ole enää mielikuvaa, mutta aika paljon sitä olisi joutunut joka tapauksessa veivaamaan, että koneen hinta olisi tullut kuoletetuksi, kun eihän ne langatkaan ihan halpoja olleet.

Pariin kertaan otin koneen käyttöön, viritin siihen langan ja yritin saada aikaan kaulaliinan ikään kuin harjoituskappaleena ja oikean työskentelyrytmin löytämiseksi. Ei tullut edes patalappua. Muutaman kerroksen sain tehtyä, kun taas "jotain tapahtui" ja silmukat putosivat koukuista enkä niitä saanut kunnolla takaisin. Jotain kuvioneulettakin yritin ja siitä muutamasta kerroksesta saattoi jonkun kuvion aavistaa, mutta siihen sekin jäi. Tätä kirjoittaessa tulee niin elävänä mieleen ne tuntemukset, kun tuskastuneena yritän ja yritän ja hikeä alkaa nousta pintaan ja vähitellen pieni epätoivo ja epäusko ottaa vallan.

Onneksi kapine oli näppärässä matkalaukun tapaisessa kotelossa, jossa sen sai kätevästi työnnettyä sängyn alle, jossa se viettiin useamman vuoden poistuen siltä vain hetkittäin siivouksen ajaksi.

Joitakin vuosia myöhemmin eräs työkaverini halusi sen ostaa vaimolleen lahjaksi. Oli kuulemma sellaista havitellut itselleen. En edes vänkännyt hinnasta, kun hän esitti tarjouksensa, kunhan vain itse tulee hakemaan, ettei minun tarvitse sitä julkissa kuljetella. Niin sitten pääsin siitä eroon.

Jälkeen päin olen miettinyt, että mitä oikeastaan olin kuvitellut sillä tekeväni. En ainakaan hameita tai jakkupukuja, joita minun garderobiini ei kuulunut silloin eikä vielä nytkään. Sotkuikäiselle taaperolle ei paljoa neuleita kannata tehdä. Sukat, lapaset, pipot ja kaulaliinat syntyy kohtuuajassa puikoillakin, joten mihin hitossa tarvitsin ehdottomasti tuollaista kapinetta

[Norma Bates]

Nykyinen puhelimeni on sikäli huti että oli älytöntä ostaa juuri se 16 megapikselin kameran vuoksi. Olisi aivan hyvin välttänyt esim. 13 mpiks ja olisin saanut puhelimen ehkä puolta halvemmalla kuin mitä nyt meni (menee, kun maksan osamaksulla). 

[safiiri]

Piti vain vaihtaa sim-kortti oikean kokoiseksi uuteen tablettiin. Innokas myyjä ryhtyi säätämään liittymieni kanssa. Olin kai jotenkin muissa aatoksissa, enkä tullut tarkistaneeksi kaikkea, mutta tuo hölmö onnistui vaihtamaan tuplasimliittymäni - siitä huolimatta, että esillä oli niin iphone kuin tablettikin - yhteen dataliittymään ja yhteen ilman dataa puhelinliittymään. Voi pyhä sylvi sentään! Siis että muka haluaisin VAIN tablettiin dataa, mutta älypyhelimessani en käyttäisi kuin puhelinta?? Kun huomasin asian heti kotimatkalla soitin vihaisena asiakaspalveluun. Että oli vaikeaa peruuttaa tuo vaihto. Opinpahan sen, että omissa ajatuksissaan, väsyneenä tai kiireisenä ei pidä mennä näiden firmojen kanssa asioimaan. En ihan heti osta väitettä, että myyjä olis voinut luulla tuon olleen toiveenani. KUKA haluaa älypuhelimen ilman mahdollisuutta käyttää siinä nettiyhteyttä? Varsinkaan LOPETTAA tuon mahdollisuuden verrattuna aiempaan kahteen nettiliittymällä varustettuun laitteeseen? Tästä on aikaa, mutta edelleen sapettaa.

[Kopek]

Ostin joskus 10-15 vuotta sitten Jumbon Citymarketista VHS/DVD -laitteen, jolla voisin siirtää videoita DVD:lle. Laite on edelleen alkuperäisessä avaamattomassa pakkauksessaan. Ostos maksoi noin 200 euroa.

Ostin Verkkokaupasta USB-töpseliin kiinnitettävän Terratec -merkkisen laitteen, jolla voisi "digitoida" VHS-videoita. Laite oli palautustuote, mutta luulin ostavani uuden. Kokeilija on naarmuttanut ja muutenkin käyttänyt huonosti laitetta. Pahinta oli, että sillä ei tehnyt mitään. Videot olivat laadultaan ala-arvoisia. Kerta kaikkiaan hukkaan heitetty raha. Hinta oli jotain viidenkymmenen ja sadan euron väliltä, veikkaanpa, että lähempänä sataa. Käyttö jäi yhteen kokeiluun ja toteamiseen, että käyttökelvoton roskatuote.

Pahimpia ostoksia ovat ne, joissa raha menee sataprosenttisesti hukkaan eli esimerkiksi vasara, joka murenee kappaleiksi, kun sillä lyö jotain, ja jonka varsi vääntyy mutkalle, kun sillä yrittää vääntää naulan pois puusta. On ollut myös öljynsuodattimen avaaja, joka on särkynyt jo kevyestä väännöstä jne.

Tästä tulisi pitkä kirjoitus jos alkaisin muistella kaikkia huonoja ostoksiani ja jos muistaisin ne. Homehtunutta tai mädäntynyttä ruokaa jne. Käyttökelvottomia kenkiä ja vaatteita. Kaikenlaista.

Yksi inhottavimmista huonoista ostoksista oli laivamatka Saksasta Suomeen, joka piti ostaa kahteen kertaan, kun olin ymmärtänyt lähtöpäivän väärin. Laivalla piti olla maanantai-iltana klo. 22:00, joten koin mielessäni, että kyseessä oli maanantai-illan lähtö. Mutta laivapa seisoikin satamassa niin kauan, että vuorokausi ehti vaihtua, joten kyseessä olikin tiistain lähtö. Päivämäärähän vaihtuu keskiyöllä.

Oli stressaavaa ja verenpainetta nostattavaa olla autolla jonossa, jossa tarkastustiskillä sanotaani, että sorry, ette pääse laivaan, koska lipun ajankohta on mennyt jo. Seuraavaksi sanotaan, että pääsette, kun maksatte 50 euroa. Kun raha kaivetaan esille, tarkastushenkilö sanookin, että sorry, että pääsekään, pitää ostaa kokonaan uusi lippu. Ja siihen ei ole rahaa. Tuossa vaiheessa olisin tietenkin halunnut poistua jonosta, mutta siitä ei päässyt minnekään. Ettei pääsee laivaan, ette pääse laivaan, ette pääse laivaan... tyyppi vain hokee, ja jono sen kuin seisoo ja pitenee. Olisi tehnyt mieli huutaa tyypille, että päästä nyt ihmeessä meidät edes pois tästä jonosta, vai miten kauan meitä on tarkoitus tässä nöyryyttää. Lopulta joku mies tuli avaamaan jotain sivuportteja, joiden kautta meidät kierrätettiin pois alueelta. Ei auttanut kuin ajaa takaisin Berliiniin, jossa olimme jo siivoilleet erään asunnon luovutuskuntoon uudelle asukkaalle. Onneksi avaimet olivat vielä meillä, koska meidän oli ollut tarkoitus tuoda ne Suomeen, jossa uusi asukas saisi ne.

Ainoa hyvä asia tuossa oli se, että ylimääräisten Berliini-päivien aikana tuli ajeltua paljon polkupyörällä siellä ja täällä. Rahaa uuteen lippuun saatiin lainaksi tyttäreltä Brasiliasta ja mistä kaikkialta sitä tuli. Olisin mieluummin ajanut muuta reittiä, koska ärsytti maksaa matka kahdesti, mutta tuo oli halvin vaihtoehto, eikä raha olisi riittänyt Ruotsin läpi ajamiseen ja reitillä oleviin lauttoihin.

[Hippi]

Kopekin viestiin liittyen:

Viisi vuotta sitten muutossa meni romikseen käyttämätön VHS-kasettia pyörittävä laite, kun se ei kenellekään kelvannut. Eihän se ihan käyttämätön ollut, kun olin ottanut sen käyttöön ja kokeillut, että piuhat on kytketty oikein ja kuva näkyy televisiosta niin kuin pitää. Olin tuon ostanut varmaan kymmenisen vuotta aiemmin edellisen hajonneen tilalle. Hankinta-ajankohta oli vain väärä, sillä sen käyttäjät olivat lopettaneet videoiden katselun nauhoilta. Itselläni oli joitain nauhoitettuja musiikkiohjelmia, mutta eipä niitä tullut koskaan oikein katsottua.

Tuo nyt ei ollut kovin iso vahinko, varmaan joku muutaman kympin taisi maksaa.


Mitä sitten tulee käyttökelvottomiin kenkiin, niin niitä en osaa kyllä laskea hutiostoksiksi ainakaan omalla kohdallani. Jalkaterissäni on sen verran kremppaa, että kenkien käyttökelpoisuuden toteaminen tapahtuu kahdessa vaiheessa a) ostotilnteessa selviää pystyykö kengät vetämään jalkaan ollenkaan ja tuntuuko ne todella hyvältä ja b) parin viikon käytön aikana selviää kipeytyykö jalat niitä käyttäessä vai ei.

B-kohtaa ei pysty millään tavalla ennustamaan ostotilanteessa vaikka miten paljon kaupassa niillä steppailisi edestakaisin. Tilanne on vain hyväksyttävä tällaisena.

[Hayabusa]

Videoiden digitoija löytyy täältäkin. Eipä juuri ole käyttöä ollut.

Hyllyssä on vain kerran katsottuja DVD-leffoja ja -sarjoja. Saattaa olla katsomatonkin.

Käyttämättömiä vaatteita on kaapissa. Jotenkin vain ne lempparit tulee vedettyä aina päälle.

Tavarapaljouteen hukkuvat ne pahimmat hudit - eli juurikin tavarat, joita ei käytä. Ylimääräisestä eroon hankkiutuminen onkin kestoprojektina.