Keittiö kyllä vetää puoleensa kaikenlaista kapinetta, jotka tulee hankittua liian kevyellä harkinnalla.
Äsken muistui mieleen, että joskus tuli hankittua pöytägrillikin. En ihan tarkoin kyllä muista, miten grilliansaan lankesin, mutta hämärä mielikuva on työkaverista, joka sellaista kehui maasta taivaisiin. Etenkin puheet siitä, miten terveellistä ruokaa grillissä saa kätevästi. Tottahan minä nuorena äitinä vain parasta halusin lapselleni.
Katselin googlen kuvahaulla, mutta mitään saman näköistä enää ei ole tarjolla, vaan nykyiset pöytägrillit ovat enemmänkin parilointiin tarkoitettuja suurimmaksi osaksi.
Minun grillini ulkoisesti muistutti mikroaaltouunia, mutta sen lasinen etuluukku ei peittänyt koko etuseinää, jotta ilma kiertäisi (ja käry leviäisi). Siinä oli yläosassa kuumenevat vastukset ja päätyreunoilla oli pidikkeet sekä ritilälle että pyörivälle "orrelle", joka oli tungettava grillattavan möykyn läpi. Alapinnalla oli sitten irrotettava vati, johon valui grillattavasti kaikki mehevyys.
Periaatteessa siis ihan toimiva, kun sen noin lyhyesti kuvaa.
Possun kylkiluita tuli jonkun kerran grillattua ritilällä, mutta siihen mahtui niin onnettoman vähän, että uuni nopeasti korvasi grillin. Uunissa sai sentään koko pellillisen tehtyä kerralla.
Entä miten onnistui grillata kokonainen broileri? Sillähän tuota myytiin, että mehevä broileri pyöri vartaassa ja kypsyi kauniisti. Varrashan sen kepakon nimi olikin eikä orsi. Huonosti onnistui. Ne pidikkeet, joiden oli tarkoitus lukita tipu vartaaseen niin, että tipu pyöri vartaan pyörittämänä grillissä, eivät jaksaneet tipua pitää paikallaan vaan pettivät. Varras pyöri, tipu ei ja näin yksi tipun kylki muuttui mustaksi ennen kuin oudon hajun johdattamana kävin tarkistamassa tilannetta. Keskimäärin kai tipu oli ok, kun toinen puoli oli palanut ja toinen raaka. Siirsin tipun uuniin.
Hankaluutena oli vielä väärin päin avautuva luukku. Ainoa paikka grillille oli työpöydän nurkassa ja luukku aukesi niin, että siitä muodostui seinän kanssa kapea kuja, jota pitkin grillattava piti työntää uuniin ja ottaa sieltä pois, puhumattakaan siitä, että grillattavaa piti vielä siinä päästä valelemaan kuivumisen estämiseksi. Lähes joka kerta onnistuin saamaan palovammoja.
Karjalanpiirakoita sillä tuli jokunen kerta lämmitettyä, mutta siinäkin paistinpannu oli kätevämpi. Elettiin siis aikaa ennen mikroaaltouunia.
Hämärä mielikuva on, että annoin sen silloissa pihapiirissä asuvalle naapurille, sillä muutossa edelliseen kotiini se ei enää tullut mukaan.
