Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Voi hyvät lapset, mitä teidän kanssa pitäisi tehdä?!!

Aloittaja Amore, heinäkuu 11, 2019, 21:12:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Socrates

Itse uskon, että parasta lapsen "kasvatusta" on se, että lapsi voi seurata aikuisen loogista toimintaa, joka pyrkii olemaan haittaamatta muita. Siinä lapsi oppii automaattisesti asioita, joita usein yritetään pakottaa omaksumaan jäykillä periaatteilla.

Ylläoleva ei tarkoita niin sanottua vapaata kasvatusta, vaan pyrkii olemaan herättämättä vastareaktiota, mikä lapsessa syntyy osittain aiheellisesti, kun lapsi huomaa, että aikuiset eivät itse pysty noudattamaan omia sääntöjään.

Tavallaan koko käsite "kasvatus" on pielessä. Ohjaus, neuvominen tai esimerkin näyttäminen olisivat parempia termejä.

Mutta toki lapset erilaisia jo synnynnäisesti. Kaikille ei sama toimi.

Mitä tulee lapsiin ärsyyntymiseen, niin joskus ärsyttää, kun näkee miten aikuinen levottomalla hössötyksellä on tartuttanut rauhattomuuden jälkikasvuunsa.
Älkää googletelko minua vaan googlettakaa perspano, niin löydätte jotain mikä kiinnostaa ja kiihottaa.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: TSS - lokakuu 26, 2022, 20:21:30
En tiedä, kyllä koen ihan hyvää työtä tehneeni lasteni kanssa ja parhaani yrittäneeni, mutta kyllä sitä välillä ymmälläänkin on, mikä olisi paras tapa menetellä missäkin tilanteessa.

Ajattelen toisaalta niinkin, että jokainen vanhempi toimii omilla painotuksillaan ja omana itsenään. Siinä saattaa olla omanlaistaan viisautta, ja sitten aina eivät riitä voimavarat tai puuttuu jotakin tai aiheuttaa sillä jotakin ongelmia.
    Ne eivät ole mitään ylitsepääsemättömiä juttuja ylipäätään, eivätkä esimerkiksi sikäli, että kasvaminen ja kasvattaminen muuttuu vähitellen myös ihmisen itsensä tehtäväksi. Kun omaa äitiä alkaa ymmärtää enemmän henkilöhistoriansa kautta ja ihan samalla tavalla rajallisena ja omien juttujensa kanssa joskus kipuilevana ihmisenä kuin itsekin on, sekin kuuluu kasvamiseen.
   Jos tekisit kaiken lapsen kannalta jotenkin "täydellisesti" tai "valmiiksi", sehän tavallaan riistäisi siitä tällaisia täysin olennaisia aspekteja.
   Ei sillä, en usko että se olisi oikeasti edes mahdollista.

Lainaus käyttäjältä: TSS - lokakuu 26, 2022, 20:21:30
Uskon, että älylaitteet on nykypäivänä jonkinlainen uhka lapsuudelle. Ne ovat iso osa kasvuympäristöä, eivätkä edes aikuiset meinaa pystyä vastustamaan ruudun vetoa. Ihmiset ovat yleisesti ottaen entistä väsyneempiä ja lapset entistä levottomampia (kun eivät ole ruudussa kiinni). Maailma, jossa kasvatamme lapsemme, on haasteellinen.

Mua hämmästyttää joskus se, kuinka paljon sellainen pienikin lapsi jaksaa ulkona riekkua ja ylipäätään leikkiä. Monesti ne leikit on aikuiselle niin uuvuttavia tai omaa roolia siinä ei osaa ottaa sillä tavalla sopivan kevyesti, että sen takia voi olla kiusaus aikuisellakin jättää lasta vähän liiaksi älylaitteiden ja muiden koneiden seuraan.

Olen joskus puolivakavissaan miettinyt, että alakouluissa olisi ihan hyvä olla omana kokonaisuutenaan joku sellainen "keho- ja tietoisuustaidot" -tyyppinen kokonaisuus, jota ehkä opettaisiin erikseen tai joka nivottaisiin muuhun opetukseen.
     Onhan siellä näitä juttuja koko ajan, ja on liikuntaa ynnä muuta, mutta tarkoitan että digitalisaation ja tietokoneiden (puhelimet yms) valtavan yleistymisen myötä melkein tarvittaisiin tähän jotain vielä isompaa vastakappaletta tai sitä että opetettais valmiiksi pohjaa sille, miten toimia niiden kanssa jotenkin...  valistuneemmin ja mennä vastaan sitä tiettyä helpointa virtaa.

TSS

^^ Tuollaista ristiriitaisuutta on varmasti paljon, huikataan oman kännykän takaa lapsille, että olisi jo aika lopettaa pelaaminen. Tai pakotetaan lapsi pyytämään anteeksi tilanteessa, jossa ei itsekään kykenisi anteeksipyyntöön. Tuo pakkoanteeksipyytäminen on minusta vaarallista, siinä ei anneta lapselle ollenkaan eväitä kehittää niitä tunteita, jotka luontaisesti ohjaisivat anteeksi pyytämiseen. Päinvastoin, tehdään anteeksipyytämisestä sellaista, että sitä ei varmasti tee vapaaehtoisesti mieli tehdä. Tietysi tämäkin on tilannekohtaista, ja oikeassa tunnelmassa ja oikeanlaisen tilanteen selvittelyn jälkeen ohjaaminen anteeksipyytämiseen on hyvä asia.

Kasvatus on ylipäätään kaupallistettu. On kaikenlaista tunnekorttia ja kasvattajille jos jonkinlaista arsenaalia vyölle roikkumaan - kuvakorttia, liikennevaloja jne... Olen aina itse ollut sitä mieltä, että vanha kunnon läsnäolo on tärkeintä. Mieluummin hymyilen lapselle ja höpsötän tukkaa, kuin kaivan vyöltä vihreän liikennevalon ja vilautan sitä.

TSS

^^ Varmaan tämä digitalisaatio on vielä osaltaan vähän kysymysmerkki ihmiseksi kasvamisessa. Olemme koko ajan yhä enemmän kiinni näissä laitteissa, ja kaikkia siihen ja esimerkiksi lapsiin liittyviä vaikutuksia ei ehkä täysin tiedetä. Toisaalta jo omassakin lapsuudessa kyllä pelattiin tietokoneella, ja vaikka joku King's quest tempasi ihan mukaansa, ja sitä tahkottiin läpi yötä päivää. Toisaalta sitten taas leikittiin tosi paljon ulkona ja ainakin itsellä oli tosi monipuolinen leikkimaailma.

Kaiken kaikkiaan lasten leikkiminen ja leikki on kyllä nykymaailmassa vähentynyt. 

Hippi

Otsikon kysymykseen suora vastaus: Laittaa taaperoikäset valjaisiin julkisella paikalla liikuttaessa.

Kaupassa tänään oli tapaus, jolta olisi vältytty, jos äidin pienempi lapsi olisi ollut valjaissa. Äiti oli kassajonossa ja isompi lapsi jaksoi seisoa paikoillaan, mutta pienempi, ehkä 1,5-2v., ei malttanut vaan kipitti lähellä olevalle irtokarkkilaaristolle. Vartija riensi paikalle ja ilmeisesti näillä ei ole lupa turhaan koskea asiakkaisiin, joten hän hivuttautui lapsen ja karkkilaarin väliin ja sanoi, että niitä ei saa paljain käsin ottaa. Vasta tässä vaiheessa äiti reagoi tilanteeseen ja huuteli mussukalleen, mutta ei edes käynyt tätä hakemassa pois. Lapsi onneksi ymmärsi itse palata ruotuun.

Aikaisemmin olen monesti ihmetellyt, jotta miksi ei kukaan enää näytä käyttävän valjaita taaperoikäisillä. Tottahan ne eräänlaiset "kahleet" on, mutta säntäilyikäisen lapsen turvallisuuden takeeksi hyväksyn nuo kahleet fiksusti käytettynä. Nyt tarkistin netistä, että on niitä edelleen olemassa eivätkä ne paljoa maksa, kympin molemmin puolin näyttää hinta vaihtelevan.



Ilman valjaita ei olisi nuorimmaiseni pystynyt hylkäämään rattaita niin aikaisin kuin ne meillä hylättiin. Tyttö ei millään olisi halunnut olla rattaissa enää sen jälkeen, kun oppi kävelemään. Tottahan niitä oli pakko pidemmillä matkoilla käyttää, mutta työn ja tuskan takana oli se paikallaan istuminen. Valjaat oli pelastus. Kun tyttö oli valjaissa, niin ei ollut pelkoa siitä, että tämä keksii sännätä ajotielle tai kaupassa jää ihmettelemään jotain, kun muu porukka jatkaa jo matkaa eteenpäin.

Meillä valjaita käytettiin niin, että tyttö piti itse remmistä kiinni aika lähellä kättäni, ikään kuin taluttaen minua remmistä. Tuo oli hyvä etäisyys oppia kulkemaan rinnalla ja seuraamaan minun liikkeitäni. Kun asia oli opittu hyvin, saattoi valjaat jättää pois, kun oli vielä varmistettu, että kadun ylityksessä toimii refleksinomaisesti käden antaminen. Kadunylitys siis mentiin aina käsi kädessä. Eräänlainen koirakoulu siis tuo oli :)

Olihan meidän porukka varmaan melkoinen näky, kun viikonloppuostoksilla minulla oli iso olkalaukku, kaksi kassia ja vielä kummassakin kädessä sormesta kiinni pitävä pieni tyttö. Eihän tuosta olisi mitään tullut, jota ei lapset olisi osanneet siivosti kulkea mukana :)
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️