Tieteen yleisketju

[Juha]

On mm mainittu enkelitutkimus, yliopistojen yhteydessä. Olikohan tosi juttu, ja onko tällaisia?

Vähän sitä mieltä, että tuollaiset voisi hoitaa kotipuuhasteluna. Samoin vakavempiakin juttuja.

Tutkimuksen alle voisi ottaa mielenkiintoisimmat, potentiaaliset kohteet, joiden selvittelyssä vakavammin otettava tutkimus voisi ehkä edistää etenemistä, joskus paremmin, tai boostaten.

Hyvää ideassa on demokratia, myös tieteen osalta. Nykyään kulttuuria tehdään paljon kansalaistoimintana. Aiemminkin, tosin on vielä alueita, joissa ammattilaisuus merkkaa.

[Hiha]

Enkelitutkimusta harjoittaa joku muu kuin teologinen tiedekunta?

On hyvä, jos tutkimusalat muotoutuvat vapaasti. Kyllä turhat karsiutuvat pois tai sulautuvat lähellä oleviin. Hallitsijan voimakas käsiohjaus tekee tieteelle vain haittaa.

Samaten mille tahansa asioiden pohtimiselle on eduksi, jos noudattaa käyttökelpoisiksi havaittuja pelisääntöjä. Toki esiintyy sitäkin, että omalle huuhaalle harsitaan tieteellinen huntu ylle. Inhimillisiä väärinkäytöksiä ei voi välttää. Se on menestyksen hinta, se vetää puoleensa myös siipeilijöitä.

[Juha]

Kun on tiedealue, ja siihen liittyviä duuneja, niin mitä ne oikeastaan ovat, tällä hetkellä? Mitä eniten? Ei oikein käsitystä itsellenä.

Maailma muuten kaipaa paljon soveltamista, etenkin kestävää sellaista, jolloin teknologia korostuu, eli se tuntuu ainakin liittävän tiedettä yhteen, jos ajatellaan, että tiede olisi sirpaleinen, ja eräs sen ongelma olisi hajanaisuus.

Teknologia voi toisaalta mennä paljon ilman tiedettä, vaikka tieteellisestä ajattelutavasta, ja luonnon ymmärtämisestä on etua, teknologisessa rakentelussa.

[Juha]

Samaten mille tahansa asioiden pohtimiselle on eduksi, jos noudattaa käyttökelpoisiksi havaittuja pelisääntöjä. Toki esiintyy sitäkin, että omalle huuhaalle harsitaan tieteellinen huntu ylle. Inhimillisiä väärinkäytöksiä ei voi välttää. Se on menestyksen hinta, se vetää puoleensa myös siipeilijöitä.

Osa kökköjutuista voi olla sitä, että aidosti haetaan parempaa, ja parempaan pyrkimistä niin, että omat rakennelmat joutaa paremman tieltä, sitä mukaa kun niitä ilmenee. Rakentelua voisi kuvitella olevan paljon maailmasta hyvin erilaisena, ja toimivana, vaikka kerrontapa voi poiketa paljon, esim varteenotettavaksi koetuista tiede-ilmaisuista.

Hiljainen tietokin on vähän todellisuuden mukaan menemistä, sen puitteissa, vaikka puitteita ei suoranaisesti sanallistettaisi. Tämä tosiaan poikkeaa vahvasti perinteisestä tieteestä. Kokeellinen tiede pyrkii kyllä vahvistamaan teoriansa havainnnoilla, ja johtaa teorioita niistä. Hiljaisessa todellisuustuntemuksessa puitteita ei jaeta, eikä ainakaan jaeta yhteisellä tavalla.

Evolutiivisesti ajatellen, nykymenetelmässä on diversiteettivajeen riski. Vaikea sanoa, miten paljon merkitsee. Varmaan merkittävästi, vaikka diversiteetissä on ongelmansa, etenkin jos kulttuuri on ongelmointiin taipuvainen, eikä elä sitä potentiaalipuolta paremmaksi.

Ehkä edellisen kappaleen juttu koskee eniten jotain muuta kuin tieteen tuloksissa etenemistä. En tiedä suhteutella.

[Hiha]

Kun on tiedealue, ja siihen liittyviä duuneja, niin mitä ne oikeastaan ovat, tällä hetkellä? Mitä eniten? Ei oikein käsitystä itsellenä.

Maailma muuten kaipaa paljon soveltamista, etenkin kestävää sellaista, jolloin teknologia korostuu, eli se tuntuu ainakin liittävän tiedettä yhteen, jos ajatellaan, että tiede olisi sirpaleinen, ja eräs sen ongelma olisi hajanaisuus.

Teknologia voi toisaalta mennä paljon ilman tiedettä, vaikka tieteellisestä ajattelutavasta, ja luonnon ymmärtämisestä on etua, teknologisessa rakentelussa.

Teknologia on monipuolisinta kun ei korosteta vanhan liiton insinöörityyliin suoritusarvoja vaan otetaan myös vaikka muotoilu vakavasti. Nykyisin on taidettu keksiä hyvin paljon siitä, minkä voi oivaltaa asioita vain havainnoimalla ilman teoreettista pohjaa. Teknologinen kehitys tuntuu tarvitsevan tiedettä enemmän ja enemmän.

Tiede on väkisin sirpaleinen. Jokaisella tieteenalalla on omat kysymyksenasettelunsa, koska niillä on omat kiinnostuksen aiheensa. Se tekee niistä jonkin verran yhteismitattomia. Yhden alan havaintoja ja ajatuksia ei voi noin vain siirtää tai levittää muualle. Vanha haave universaalin yleistotuuden löytämisestä, jolla voi selittää kaiken, on romuttunut. Meidän täytyy tyytyä tietämään yhä enemmän yhä vähemmästä.

[Juha]

Vanha haave universaalin yleistotuuden löytämisestä, jolla voi selittää kaiken, on romuttunut.

Yleistotuuksia on, ja puitteita. Luonnon tutkiminen kävisi muuten mahdottomaksi, jo lähtökohtatasolla.

[Juha]

Tiede on väkisin sirpaleinen. Jokaisella tieteenalalla on omat kysymyksenasettelunsa, koska niillä on omat kiinnostuksen aiheensa. Se tekee niistä jonkin verran yhteismitattomia.

==>>

Teknologinen kehitys tuntuu tarvitsevan tiedettä enemmän ja enemmän.

TS, kun on sitä käsitys-malli-teoria-labyrinttia, on seurauksena teknologiasumppu, jonne rakentajana päädytään. Totta tuo tuntus olevan.

[Toope]

TS, kun on sitä käsitys-malli-teoria-labyrinttia, on seurauksena teknologiasumppu, jonne rakentajana päädytään. Totta tuo tuntus olevan.

Tiede myös kategorisoituu aina vain pienemmiksi osa-alueiksi. Pian ei ole yleisfyysikkoja, vaan johonkin atominosaan perehtyneitä asiantuntijoita. Yleisneroja ei ole, koska maailmassa on aivan liikaa informaatiota yhden ihmisen opiskeltavaksi.

[Juha]

Tiede myös kategorisoituu aina vain pienemmiksi osa-alueiksi. Pian ei ole yleisfyysikkoja, vaan johonkin atominosaan perehtyneitä asiantuntijoita. Yleisneroja ei ole, koska maailmassa on aivan liikaa informaatiota yhden ihmisen opiskeltavaksi.

Tekoäly voi korvata yleisneron. Tässä varmaan sen odotettu potentiaali täyttyy, jolloin tietämys on paitsi laajaa, niin myös mahdollisimman vähähöttöistä, toisin sanoen aukotonta, osuvaa ja max-ekononmisuutta tarjoavaa.

Tarvetta asialle on, siinä kun syvennytään. Koottavaa riittää. Miten tekoäly sitten katsoo ihmisen puolelle jäävät vaikutukset, jos ihminen enää osaa syöttää tarvittavaa dataa, vaan sekin täytyy diagnosoida? Nykyisyys on tietysti osin tätä, ja sovelluksia menee, ihmistä ylittävästi, esim lääketieteessä.

Aika visio, kieltämättä, T-lla.

Ihmillisesti moninaisuus on mitä parasta, juuri integroivassa mielessä. Miten voi tietää jostain hyvin, ellei sitä tosiaan lähesty monesta suunnasta. Ihmisen mahdollisuus integraatioon on mitä mahdollisinta, ja yhä tiiviimpänä. Mitä resursseja tähän työhön jää, voi olla valintakysymys. Yleensä pakko hoitaa tilanteen kotiin, kuten tähänkin saakka. Luulisin, että yhä vaarallisempaa.

Yleisnerous on ihmisyyden turhaa mystifiointia, ja riman alitusta, alustavaotteisesti. Ihminen on näissä omimmillaan. Eläinluonto vie tietysti toiseen suuntaan. Yleensä se toinen suunta ei ole vaikuttavimmillaan niitä hellyttävimpiä. Näin kai.


BTW

Mikään ei tosiaan estä myöskään terävyyteen keskittymistä. Vaikka jokin osa-alue olisi kapea, voi sovellutuksia huoletta rakentaa, ja antaa kokonaisuuden mennä, näiden mukaisesti.

On näissä rakenteluissa mahdollisuutensa. Selkeitä ulkoistuksia kun voidaan tehdä, niin kokoavat jutut ovat nyt populaaria, kun ensi kertaa näyttää siltä, että selkeää mahdollisuuttakin on, aiemmasta poiketen. Mennyt aika onkin leikkuulauta-aikaa. Nyt tehdään se syltty, kootusti. Ainahan se viipalointia vaatii.

En ota varmana kantaa, mitä tämä tarkoittaa. Arveluttavia kohtia kantsii miettiä, koska tulevat yleensä ilman vaivaa, osaksemme. Ilmaiset ovat joskus huvit hullulla, mutta jos sitäkin ilmaisempia ovat vaivat, tavassa ...

[Juha]

Mental power: 
https://www.youtube.com/watch?v=KmNuV0TTcZc

Oikeilla jäljillä?


Pakko osallistua, kirjoitellen jotain, puolivälistä katsoen ...

Kun Jenkit polkee paikallaan, ja on jonkin verran polarisoituneet, kansalaisina, miten näitä (p)suuntia näkeekin, niin sisäpolitiikka kuulemma vähän taiteilua. Venäjällä tähän ei edes ryhdytä, tai ehkä ei oikein koskaan ole ryhdytty. EUkin todennut, että haluu mukaan. Äk. Siinä sitten puhutaan huumorilla, kolhoosien nopeasta kyhäilystä.

Isojen kokonaisuuksien kasvu on tarkkaa työtä, eikä niihin voi koskaan luottaa sillä tavoin, että jää niiden varaan. Tätä voi olla vaikea tajuta, kun tapahtumaketju on pitkä, ja havainnointia vaikea tehdä, siitä "liittymästä", mihin kukin yleensä sidottu.

Erikoisinta oli havaita sama myös tiede-yhteisöä koskien. On vankkaa, ja sisältöpuolta on veivattu hyvin syynäävällä skeptisyydellä, mikä mainitaan usein, tieteellisen työn yhteydessä. Ilmastonmuutos, jne, ovat melkoisia haasteita tiedeyhteisölle. Samoin on haasteena kaupallinen puoli. Kumpikin noista nakertajista, liittyy käytännön reaalivaltaan, suoraan, tai jonkin mutkan kautta (esim se ilmastonmuutoskyssäri).

Nyt kun vielä yliopistojakin sumputetaan. Saako miten kauan kestävää? Oleellista näissä varmaan on, miten pitkälle voidaan edetä. Sen mukainen romahdusvaara.

Demokratia ei ole itsestään siunaantunut tila, ainakaan tässä maailmantilanteessa, kuten panelistit sen napakasti toteavat. Sama pätee myös tiedettä. Nyt se on tullut ulos, kansan pariin, siis enempi. Onko viivyttelyä ollut liikaa, kuten kirkon tapauksessa, vai miten tätä demokratiareittiä on päädytty pakosti menemään? No, hyvä myöhään, vaikka liian myöhään, kun jossakin toisaalla ehkä myöhään, mutta kuitenkin.


SS:  kasvulaajuuspakko  ==  konservatismin hätäpelastaminen

[Juha]

Mental power: 
https://www.youtube.com/watch?v=KmNuV0TTcZc

Vähän arvelutti oman osuuden vähäisyys, ja linkki. Ettei aiheuttaisi nurinaa. Houkutti juuri tuo osuus, tosin tällaista ei varmaan sivullinen voi hoksata.

Alkuun katselin paneelia, siis kuuntelin sitä lähinnä, kun puuhastelin muuta. Sitten katsoin tarkemmin osallistujia. Ensimmäinen havainto oli kolmikon "olemus-spektri". Joskus bongannut vähän samaa, tosin havainto ei ole yltänyt kirjalliselle tasolle asti, kuten sen nyt teen.

Osa olemuksista on selväpiirteisempiä, ihmisissä. Voi johtua siitä, että kokonaisuus on mukana, jolloin tällaiset oleelliset piirteet näkyvät selkeämmin, kuin yhteyksissä, joissa ollaan kuhan-jotenkin.

Havaintoja ajatellen, tuollainen uudis voi olla ihan kiva laajennus. Kielen tasolle kun päätyy, niin tällaisilla on merkitystä, jollekulle.

[Toope]

Tiede myös kategorisoituu aina vain pienemmiksi osa-alueiksi. Pian ei ole yleisfyysikkoja, vaan johonkin atominosaan perehtyneitä asiantuntijoita. Yleisneroja ei ole, koska maailmassa on aivan liikaa informaatiota yhden ihmisen opiskeltavaksi.

Tekoäly voi korvata yleisneron. Tässä varmaan sen odotettu potentiaali täyttyy, jolloin tietämys on paitsi laajaa, niin myös mahdollisimman vähähöttöistä, toisin sanoen aukotonta, osuvaa ja max-ekononmisuutta tarjoavaa...

Tekoäly korvaa varmasti yleisnerot. Ei voi tulla enää Leonardoja tms, jotka hallitsivat useita eri tieteenaloja, koska nuo alat ovat kehittyneet niin pitkälle, ettei kukaan ihminen voi esim. fysiikan alueella hallita kaikkea. Informaatiota yksinkertaisesti on niin paljon tieteenalojen sisälläkin. Yksi ihmisikä ei riitä enää edes kaiken fysiikan oppimiseen.

Luoko tuo sitten ongelmia? Oppineet keskittyvät johonkin hyvin marginaaliseen tieteenalueeseen, kuten esim. fyysikot alkuräjähdyksen ensimmäisen sekunnin osaan...! Oppivatko he muista tieteistä perusajatuksia? Oppivatko yhteiskunnasta peruskäsityksiä? Ovatko vain pienen tieteenalan spesialisteja, mutta eivät yleissivistyneitä?

Tietynlainen yleissivistys ja tuntemus moninaisista tieteenaloista tekee ihmisestä ja tieteentekijästä sivistyneen. Mitä enemmän tiede hajautuu pienempiin osiin, sitä vaikeampaa on ihmisen hankkia yleistietämystä eri aloilta, kuin omalta erikoisalaltaan.

[Juha]

Helppoa luoda sellainen kuva todellisuudesta, joka tulee automaattisesti, jos ei kovin paljon vaivaudu. Kun ei vaivaudu, on varmasti ennuste myös oikea.

[Juha]

Kun mennään tieteen puolelle, niin tärkeä osa tästä ovat kysymykset. Mitä lähdetään tutkimaan, mitä selvittelemään. Mihin syventymisessä voisi olla potentiaalia.

Eräs erityisen hassu kommentti eri ravintolähteistä oli todeta, että raadonsyöjä kuukahtaa itsekkin raadolle, kasvissyöjä säntäilee sinne tänne, ja kalansyöjä leijuu keveydessä. Ihan kokemusperäinen juttu, mutta yllättävintä on tietysti asian tuominen esiin.

Kun ajattelee petoja, kissasta lähtien, niin latailevat akkuja. Tarvitsevat latausta spurtteihin, joissa voi hetkessä saavuttaa jotain tärkeää, tai olla saavuttamatta, ellei sitten kuulu yleisempiin petoihin, kuten esim kettu, tai etenkin supikoira tai karhu, tai ihminen, joka pärjäilee monipuolisemmin mahdollisuuksin.

Kun kasvissyöjä on sidottu keräilemään, vähän sieltä täältä, missä kasveilla onkin riittäviä elinoloja, niin vaeltamiseen ja liikkumiseen sidotut eläimet tosiaan keräävät elantoaan laajemmalta alueelta, ja sen potin voi korjata puolestaan, jos osaa nopeasti tavoittaa, kasviskeräilijän, ja haukata lihaisemmassa muodossa.

Aivan eri elinkeinostrategia, suoraan luonnon rakentumisena.

Menetelmä kun toimii ihan geneettiseksi katsotulla tasolla, niin tuskin ihme, ettei tule käyttöön myös ihmiskulttuurin tasolla. On tosiaan heitä, jotka ovat sidottuja tukevasti johonkin, eikä liikkuvuutta ole. Tuottavat omalla tavallaan. Sitten on monipuoliseen lentelyyn enemmän keskittyviä, ja lisäksi heitä, joiden tarvitsee kanavoida asiat yhteen. Tämä on aivan omanlainen roolinsa, ja samoin tällaisen asetelman ylläpito.

Kun siirryttiin maatalouteen, niin osa voi päätyä vaeltilijoista paikoilleen enemmän. Syntyi asemaan sidottuja elinkeinoja. Kun voimaa, niin voimalla voi koota sen, mikä kerätään, erilaisten toimijoiden puolesta, mutta kuitenkin niin, että erilaisuus, ja kentän toimivuus on niin kohtalaista, että kanavointi todellakin onnistuu, mikä vaatii tietysti aktiivisäätämistä.

Pienistä perusviitteistä voi koota puitteita siitä, mikä on rakentumiselle viettävää, ja ylipäätään mahdollista. Näitä jos alkaa detaljitasolla lähestymään, pelkästään, niin kokonaisuus vain hajoaa lisää. Se on yhtä hässäkkää. Peruskuviot, ja niiden tasaisuus pitää kartalla, ja luo mahdollisuuden kestävälle ja linjakkaalle toiminnalle. Sen vuoksi tällainen ymmärrys on vähän kuin käärmettä ajaisi piippuun. Ei oikein millään lähde selkeytymään asiat.

[Juha]

Paljon kiinnostanut ihmisen puolustusjärjestelmään liittyvät asiat. Siis valmiuteen vastata ympäristön mikrobihaasteisiin. Puolustautuminen voi olla mitä on, elintärkeästä yhteistyöstä, elintärkeisiin torjuntavoittoihin siitä, missä epäonnistuminen tarkoittaisi jotain kohtaloa.

Asiaa voi lähestyä arjestakin, esim flunssista. Jonkin verran mietiskellyt teemaa, kun itseä lähellä tällaiset, ajoittain.

Nyt haavautuma vasemassa akkavarpaassa, paljasjalkapolkujuoksun seurauksena. Samasta kohtaa oli melkein umpeutunut, ja taas avautui, samaan paikkaan. Mitä elimistön suojatuminen luonnostaan on näissä, ja miten sitä voi ymmärtää. Mutustakin voi lähteä, siis jotain on, mistä aloittaa päättelyä.

Veri hyytyy, muodostaa rupea, joka suojaa pöpöiltä. Pitempiaikaisena, rupeen voi ilmaantua epätoivottua eliöstöä, ennen ihon umpeutumista. Kai. Joten onko sitten ruven sopiva irtoaminen ihan ok-juttu, ja uusi ruvenmuodostus? Ihmiset joskus repivät rupia, vähän kuin jostain kauempaa taipumus lähtisi.

Vaikkei noin tekisikään, siis repisi rupia, niin luonnossa viipotellessa, ruvet saattaa lennellä, ja huuhtoutua, kuten kävi suihkussa itselleni.

Tiedä, onko ajatuksessa tolkkua.

Joskus muistan kuulleeni tutkimuksen, jossa todettu, että aamulla sattunut ruhjehaveri paranee paremmin, kuin jos haveri sattuisi illalla, ennen nukkumaanmenoa. Miksi näin, sitä ei muistaakseni tuotu selkeästi esiin, tai en hoksannut tajuta.

Parempi toipuminen aamuhaverista voi perustua siihen, että on päivä, jolloin tosiaan on sitä liikettä elimistössä, vaikkei hermosolutason flowta, niin jotain virtaa, muita elinosia koskien. Haavakin liittyy näin tehokkaammin kokonaisuuteen, jossa suurinta oikaisevaa momenttia. Kun kokonaisuus levolla, tietynlaiset resurssisiivut voivat toki kasvaa jossain päin elimistöä, tosin ihoa koskien tilanne voi olla päinvastoin, ellei esim molemissa olotilatasoissa ole jotain omanlaista tuotavaa, erikoistilanteeseen, jne.

Usein sanottu, että lepo olisi aika hyvä juttu, esim flunssassa. Ajatellut, että näissä voi olla jokin optimi-kuormitus löydettävissä, jos ajatelee kuormitusta kokonaisvaltaisena toimena, tai paikallisena, joka lisännee paljon hoitoreittien määrää. Kaavamaisena tietyissä tilanteissa ei olisikaan aina parasta se, mikä yleensä on melkein ehdoton juttu. Suhtautuminen voi mennä ylireagoiden, eli olla extreme-viritteistä, jolloin valituksi tulee toipumismenettely, jonka pohja pahimmassa skenaariossa.