Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tieteen yleisketju

Aloittaja Juha, heinäkuu 16, 2019, 19:42:39

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

-:)lauri

#15
Katselin juuri videon hypoteesista, jonka mukaan maailmankaikkeuden varhaisaikoina saattoi syntyä kaiken kokoisia mustia aukkkoja ja että keveimmät ja vielä olemassaolevat mustat aukot voisivat olla jopa pimeän aineen selitys.
https://www.youtube.com/watch?v=gs3mtZPySeM
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

#16
Mä en tiedä miten tää menee muiden mielestä, mutta mun mielestä skeptismi menee överiksi jos ei ymmärrä milloin se on paikallaan ja milloin ei. Skepsis Ry:n jäsenissä löytyy harmillisen paljon porukkaa, jotka soveltavat skptisyyttä mielestäni väärässä paikassa. Vaikka itsekin olen jäsen, mielestäni en ole yhtä fakkiutunut kuin tuo tietty fraktio jäsenistä.

Tarkoitan nyt ongelmaa, joka syntyy kun skeptikko ottaa tikun nokkaan kaiken yliopistossa tuotetun tiedon, joka ei täytä luonnontieteen kriteereitä. Ongelma tällaisessa norsunluutornista huutelussa on mielestäni se, että skeptismi kuten se Suomessa ymmärretään on tieteellistä skeptismiä, joka lähtee siitä, mistä tiede alkaa, kun taas yliopistot lähtevät siitä, millaisissa olosuhteissa ja prosesseissa tiede syntyy. Tämä tarkoitaa, että vaikka suurin osa yliopiston toiminnasta ja yliopiston tuotamasta tiedosta ei ole skeptisessä mielessä tieteeksi kelpaavaa, sitä tiede syntyäkseen kuitenkin edellyttää. Siksi on hieman vaikea antaa arvoa tietyjen skeptikoiden "tiedekritiikkiin" yliopistoja tai niissä tuotettua "tiedettä" kohtaan sillä ne ikäänkuin olettavat, että jos poistetaan tutkijoiden vapaus mielikuvituksen käyttöön, syntyisi pelkkää tiedettä, eikä mitään turhaa huuhaata.

On tietysti selkeitä tapauksia, joissa yritetään korvata tunnettu tieteellinen paradigma huuhaalla, tyyliin biologia kreationismilla taika lääketiede homeopatialla, mutta silloin kun paradigmaa ei varsinaisesti tiedetä, ei ole myöskään viitekehystä, jonka puitteissa voitaisiin arvioida tuotetun tiedon relevanssia, vaikka hommassa luonnontieteelisesti katsottuja metodologisia virheitä olisikin.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Melodious Oaf

Sen ehkä pitäis muuttaa nimensä En pidä minään ry:ksi.

-:)lauri

#18
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - marraskuu 20, 2019, 17:34:00
Sen ehkä pitäis muuttaa nimensä En pidä minään ry:ksi.

Sehän se sen nimi on jo pitempää ollut. Skepsis Ry:n suhde juuri minään pitämiseen oli vielä ainakin vuosituhannen vaihteessa, jolloin siihen liityin, vähän kuin stevarin suhde oli poliisiin 90-luvulla. Siinä missä vartija oli lähes järjestäen wannabe-poliisi, koska kompetenssi ei riittänyt edes poliisiksi, on skeptikko wannabe tieteilijä, jonka kompetenssi ei riitä tutkijaksi :P

Mutta vakavammin puhuen, porukassa on mukana myös ihan fiksua porukkaa, että vaikka en yhdistykseen kuulumista minään meriittinä pidäkään, yhdistys myöntää ymmärtääkseni Nils Mustelin rahastosta apurahoja oikeille tutkijoille, järjestää tällaisen noviisin näkövinkkelistä katsoen ihan mielenkiintoisia luentoja tieteestä ja jakaa postilaatikkoon 4-5 kertaa vuodessa joskus hyviäkin artikkeleita sisältävän jäsenlehden.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

a4

Voisiko ajatella niin että tiede ja tieteellinen skeptisyys tarvitsevat tällaista jatkuvaa kriittistä keskustelua tieteestä, ylläpitääkseen hyvää, säilyvää ja uudistuvaa tiedettä?

-:)lauri

#20
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 20, 2019, 19:57:55
Voisiko ajatella niin että tiede ja tieteellinen skeptisyys tarvitsevat tällaista jatkuvaa kriittistä keskustelua tieteestä, ylläpitääkseen hyvää, säilyvää ja uudistuvaa tiedettä?

Mä en osaa sanoa, mikä rooli Skepsis Ry:llä tai sen käynnistämällä keskustelulla on itse tieteen teossa. Jos Skepsis Ry:llä joku rooli ylipäätään on, näkisin että se on enempi tieteen populaarilla rajapinnalla kuin varsinaisesti tieteen teossa. Tosin Skepsis Ry tunnetaan populaarilla rajapinnalla siinäkin lähinnä vain jakamastaan vuotuisesta huhaa-palkinnosta, että populaarikin rooli jää aika pieneksi.

Avoin ja kriitiinen keskustelu on tietysti tärkeää minkä tahansa toiminnan laadun takaajana, mutta tosiaan näkisin, että yliopistot osaavat tuon yleensä itsekin, eli että ei siihen erikseen Skepsis Ry:tä tarvita. On tosin joitain tapauksia, joissa skeptikko on lähetetty (provosoitu jollain netin keskustelualustalla lähtemään) tohtorin väitöstilaisuuteen esittämään kririikkiä kun julkaistavana on selkeästi laadutonta tiedettä (muistuu mieleen korvavalotiede), mutta ymmärtääkseni tarve tuollaisellekaan interventiolle tieteeseen on aikalailla vähäistä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Melodious Oaf

Ehkä siinä on joku sellanen epäsuhta, että Skepsis jakaa huuhaa-palkintoja ja sit sillä on jäseninä kaikenkarvaisia tyyppejä -- että siis, yliopistoilla on periaatteessa olemassa kaikenlaisia rakenteita, jotka ehkäisee sitä, että siellä tehtäis jotain aivan helvetin paskaa tutkimusta. Koko vertaisarviointi ja muu tällainen.

Silti on yliopistollakin tosi kummallista väkeä, ja mun mielestä peliin kuuluu, että saa ollakin, jos on jostain asiasta silti niin hyvin perillä, että on siinä arvokasta kontribuutiota annettavana.

Niin sitten tämmönen Skepsis ry:n tapainen yhdistys, jolla ei ole mitään checks and balances -systeemiä, että joku valvoisi, mitä ne tekee tai mitenkään sitä, kuka sinne pääsee ja kuka mistäkin siellä päättää -- niin ne sitten ottaa kantaa johonkin tutkimukseen.

Mun mielestä myös se on tavallaan tosi riipivää, miten täällä avoimesti kritisoidaan tutkijoiden poliittista suuntaumusta. Että joku on marxisti tai mitä hyvänsä. Ikään kuin tää sinänsä olis joku kriteeri tieteessä. Ihan yhtä hyvin voitais ruveta erottamaan ihmisiä viroista niiden uskonnon tai vaan tiettyjen mielipiteiden perusteella. Sen kai pitäis olla tieteen etiikan näkökulmasta hirvityksien hirvitys –– ja siis jotenkin pistää miettimään, että onko tälleen puhuvat ihmiset ymmärtänyt koko sen systeemin hyvistä puolista yhtään mitään.

Silleen mun mielestä Ignobel on parempi palkinto, kun sen voi kuitenkin ottaa ihan kunniana :D Että miks Skepsis jakaa jotain niin sanottua palkintoa, jolla se vaikka kritisoi jonkun kustantajan kustannuspäätöksiä tai jonkun opiston kurssitarjontaa. Sen ei tarvi mennä niille kursseille vaan se voi vaan sanoa jonkun nimilistan perusteella että "ehm anteeksi mutta hhmmhyh tämä on pseudotieteellistä mmmhhm kuraa".

Se tuntuu jotenkin niin laiskalta ja siltä, että halutaan vaan olla ylemmyydentuntoisia, vaikka siinä periaatteessa on se halu parantaa maailmaa kai taustalla.

-:)lauri

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - marraskuu 21, 2019, 11:15:44
Ehkä siinä on joku sellanen epäsuhta, että Skepsis jakaa huuhaa-palkintoja ja sit sillä on jäseninä kaikenkarvaisia tyyppejä -- että siis, yliopistoilla on periaatteessa olemassa kaikenlaisia rakenteita, jotka ehkäisee sitä, että siellä tehtäis jotain aivan helvetin paskaa tutkimusta. Koko vertaisarviointi ja muu tällainen.

Silti on yliopistollakin tosi kummallista väkeä, ja mun mielestä peliin kuuluu, että saa ollakin, jos on jostain asiasta silti niin hyvin perillä, että on siinä arvokasta kontribuutiota annettavana.

Niin sitten tämmönen Skepsis ry:n tapainen yhdistys, jolla ei ole mitään checks and balances -systeemiä, että joku valvoisi, mitä ne tekee tai mitenkään sitä, kuka sinne pääsee ja kuka mistäkin siellä päättää -- niin ne sitten ottaa kantaa johonkin tutkimukseen.

Mun mielestä myös se on tavallaan tosi riipivää, miten täällä avoimesti kritisoidaan tutkijoiden poliittista suuntaumusta. Että joku on marxisti tai mitä hyvänsä. Ikään kuin tää sinänsä olis joku kriteeri tieteessä. Ihan yhtä hyvin voitais ruveta erottamaan ihmisiä viroista niiden uskonnon tai vaan tiettyjen mielipiteiden perusteella. Sen kai pitäis olla tieteen etiikan näkökulmasta hirvityksien hirvitys –– ja siis jotenkin pistää miettimään, että onko tälleen puhuvat ihmiset ymmärtänyt koko sen systeemin hyvistä puolista yhtään mitään.

Silleen mun mielestä Ignobel on parempi palkinto, kun sen voi kuitenkin ottaa ihan kunniana :D Että miks Skepsis jakaa jotain niin sanottua palkintoa, jolla se vaikka kritisoi jonkun kustantajan kustannuspäätöksiä tai jonkun opiston kurssitarjontaa. Sen ei tarvi mennä niille kursseille vaan se voi vaan sanoa jonkun nimilistan perusteella että "ehm anteeksi mutta hhmmhyh tämä on pseudotieteellistä mmmhhm kuraa".

Se tuntuu jotenkin niin laiskalta ja siltä, että halutaan vaan olla ylemmyydentuntoisia, vaikka siinä periaatteessa on se halu parantaa maailmaa kai taustalla.

Skepsiksellä on me rivijäsenet sekä sitten johtokunta, joka hommaa pyörittää. Johtokunta ei mielestäni pahemmin mokaile, mutta me innokkaat rivijäsenet mokailemme ja pitkälti olemme todennäköisesti suurin syy Skepsiken heikohkoon julkisuuskuvaan, ellei Huuhaa-palkintoa mukaan lasketa. Huuhaa-palkinto kaipaisi tosiaan päivitystä. Mainitsemasi Ignobel-tyyppinen palkinto olisi minustakin parempi. Skepsis jakaa siis vuosittain Huuhaa-palkinnon ja Sokrates-palkinon. Jälkimmäinen myönnetään teoista, joita asianomainen on tehnyt tieteellisen ajattelun edistämiseksi. Tuohon kylkeen tosiaan joku eri tavalla positiivisen ansioitumisen tunnustus olisi kyllä hyvä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Toope

Skepsis voisi tosiaan olla rohkeampi. Feministien noitatieteet tms. ovat nyt nousseet esille, siis ihan yliopistotasolla, mikä kertoo yliopistojemme tasosta.
Tuossa on huuhaa-hatuille tilausta, uskalletaanko kritisoida feministipellejä?

a4

#24
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - marraskuu 21, 2019, 06:29:58
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 20, 2019, 19:57:55
Voisiko ajatella niin että tiede ja tieteellinen skeptisyys tarvitsevat tällaista jatkuvaa kriittistä keskustelua tieteestä, ylläpitääkseen hyvää, säilyvää ja uudistuvaa tiedettä?
Mä en osaa sanoa, mikä rooli Skepsis Ry:llä tai sen käynnistämällä keskustelulla on itse tieteen teossa. Jos Skepsis Ry:llä joku rooli ylipäätään on, näkisin että se on enempi tieteen populaarilla rajapinnalla kuin varsinaisesti tieteen teossa. Tosin Skepsis Ry tunnetaan populaarilla rajapinnalla siinäkin lähinnä vain jakamastaan vuotuisesta huhaa-palkinnosta, että populaarikin rooli jää aika pieneksi.

Avoin ja kriitiinen keskustelu on tietysti tärkeää minkä tahansa toiminnan laadun takaajana, mutta tosiaan näkisin, että yliopistot osaavat tuon yleensä itsekin, eli että ei siihen erikseen Skepsis Ry:tä tarvita. On tosin joitain tapauksia, joissa skeptikko on lähetetty (provosoitu jollain netin keskustelualustalla lähtemään) tohtorin väitöstilaisuuteen esittämään kririikkiä kun julkaistavana on selkeästi laadutonta tiedettä (muistuu mieleen korvavalotiede), mutta ymmärtääkseni tarve tuollaisellekaan interventiolle tieteeseen on aikalailla vähäistä.
Skepsiksen rooli tieteellisen ajattelun taidon ja tiedon levittäjänä sekä tieteen tukijana ja lobbaajana vaikkapa tiedettä vääristäviä markkinavoimia ja tiedevastaista tai tiedettä ymmärtämätöntä politiikkaa vastaan voisi olla ihan riittävä ja tärkeä tehtävä.

Entä Miksi tutkimuksen kansanomaistaminen on tärkeää ja miten se tehdään?

Juha


Ihmiselle tulee paha olo, jos syö ruokaa, joka on elimistölle vaarallista, tai aiheuttaa vahvan haasteen. Tietyissä oloissa, paha olo voi seurata myös tavanomaisia ruokia, tai ylipäätään kohdistuu ruokaan, oli mitä vain.

Aivan kuin elämän kannalta välttämättömät perustekijätkin olisivat joissain tilanteissa myrkkyä. Ei niin, että olisi jokin tarve, joka syrjäyttäisi ravinnnonsaannin, vaan ravinnonsaanti ei vaan sovitu millään kaikkiin tilannekokonaisuuksiin.

Miten sovitus ravintoon sitten voidaan joissain tilanteissa tuoda, ettei kokonaisuus hylji ihmisen peruskannattimia, jotka kuitenkin voivat olla välttämättömiä? Pitkällinen ravinnon hylkimistilanne johtaa voi romahtamiseen, ja tämä voi olla todennäköistäkin.

Terveydenhuollossa tilanne ratkaistaan esim tiputuksella.

Miksi ravinto voi muuttua ongelmaksi, esim jos sairastaa jotain kuumetautia? Vaatiiko kuumetauti kaiken, jolloin ravintoaines suuhun kipattunakin, johtaa prosessiin, johon ei varaa?

Mitähän tästä säätelytilanteesta voisi ajatella, ja oppia, siis tuoda esim sovellettavaksi? Mikä on aktiivisen ravinnon säätely, extremesti, jos kerran elimistö sen tilanteen joskus järjestää, haluamattamme? Voisi ajatella varautumista, eräänlaista toiminnallista rokotetta (R).

Entä jos rakentaisi varmistuksen, jolla ravinto olisi se, johon ei ilmaantuisi katkosta (V)? Tai mitä olisi se sovitus ravinnolle, poikkeustilanteessa, joka sopisi jatkuva-aikaisesti (S)?

Olisiko S sitä, että kun korjataan ravinnonsaannin osuus kokonaisuuteen, "muuttuisi" kokonaisuus terveeksi, tietystä ongelmasta (O) huolimatta, jolloin tavan terveystilanne olisi momenttina, haasteen (H) kylkiäisestä huolimatta. Mikä osuus haastavalle ongelma-alueen olemassololle H, silloin jää?

Tiede ei suoranaisesti pidä suojissaan näin laajojen ja analysoimattomien kysymysten arviointia, vaan hakee yksityiskohtia, jotka mahdollisemmin ratkeavia, ja löytyy tietoa, ja teoriaa, jota voi soveltaa, esim terveysteknologiassa.

Vasta kun yksityiskohtaistus on selkeää, voidaan jotain ajatella lähestyttävän tieteellisesti. Aivan kuin tätä ennen, on tiedettä suojeltava sekasotkuun johtavalta riski-materiaaleilta, kun tiede-todellisuutta ei oikeasti osata sovittaa kaikkeen.

Tieteen piirissä voi olla paine karttaa liian haasteellisia kysymyksiä, ja toisaalta myös vaikeutta, joka ei välttämättä synny vain laajasta selvittelykohteen moninaisuudesta.

Vielä hankalampaa todellisuuskuvien luonnissa, esim tieteen keinoin, voi aiheutua siitä, että on paljon laaja-alaista kenttää mukana, jota ei myönnetä samalla tapaa haasteeksi, vaikka muuten esiinnostettuna, tämä olisi väistämätönä. Lähestyttävä alue voi olla luonteeltaan liian sumea, epäotteistettava, eikä tästä lähestymismahdottomuudesta tarvitse välittää, kun se ei ole nostettavissa tarkastelluun.

Sumeinta se, mitä ei sumeaksi tiedä. Vanha eliönä olemisen peruslaki, jota tieteilijäkään ei voi välttää. Tämän "lain" sovellus, tai soveltamisen poissaolo, tuttua enemmän muilla alueilla. Joten tiedekkö laahaisi tässä kohden?

Tieteen voi näin ajatella sanoutuvan irti vaihtelevasti käytännönläheisiltä juuriltaan, jossa ovat tarpeet, löytäminen, ja mahdolliset sovellutukset.

Mitä tästä irtiotosta lähituntumaan tiedetään, jos ajattelee tieteellisiä saavuttamattomuuksia historiaa "selailemalla"? Toisaalta, onko selkeitä havaintoja siitä, miten arkisempi tuntumassameno olisi antanut vauhtia varteenotettavalle tieteelle?

Kysymys taisi päättyä täkyksi, ja tiedekysymysketjua parempi konteksti olisi jutella tieteestä yleisesti. Taidan vaihtaa viestin paikkaa. Näin arkiset kysymykset, voivat viedä arvioimaan jopa itse tiedettä, ja voidaan estää se, että kysymykset lähtisivät kanavoitumaan vastausten etsimiseen, joka itse asiassa voisi olla kohtuuttoman hätäistä.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Juha - marraskuu 22, 2019, 10:24:25
Miksi ravinto voi muuttua ongelmaksi, esim jos sairastaa jotain kuumetautia? Vaatiiko kuumetauti kaiken, jolloin ravintoaines suuhun kipattunakin, johtaa prosessiin, johon ei varaa?

Täräytit sellaisen kysymyspatterin, että siihen tieteellisesti vastaaminen vaatisi tuhansia sivuja pientä pränttiä. Yritän vastata tähän yhteen kysymykseen, sillä tavalla mikä on minulle mahdollista, eli kuvittelemalla.

Luulen, että ihmisen ruokavalio on sidottu tiettyyn ruumiinlämpöön. Kun mennään raja-arvojen yli, alkaa vaatimukset ravinnolle muuttua. Siksi muutamat tuotteet, joita terveenä syö himoten, eivät enää maistu, vaan aiheuttavat suorastaan pahoinvointia. Ilmeisesti elimistö pyrkii rajoittamaan ravinnonsaantia ettei aiheuttaisi ruuansulattelemisella kuumeiselle keholle lisärasitusta. Ykkösprioriteettinahan on tappaa taudinaiheuttajia kovalla lämmöllä. Eläimet lähes aina ovat täydellisellä paastolla kun ovat kipeitä.

Eli kyllä, olen samaa mieltä kanssasi tästä yksityiskohdasta.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

-:)lauri

#27
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 22, 2019, 00:11:42
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - marraskuu 21, 2019, 06:29:58
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 20, 2019, 19:57:55
Voisiko ajatella niin että tiede ja tieteellinen skeptisyys tarvitsevat tällaista jatkuvaa kriittistä keskustelua tieteestä, ylläpitääkseen hyvää, säilyvää ja uudistuvaa tiedettä?
Mä en osaa sanoa, mikä rooli Skepsis Ry:llä tai sen käynnistämällä keskustelulla on itse tieteen teossa. Jos Skepsis Ry:llä joku rooli ylipäätään on, näkisin että se on enempi tieteen populaarilla rajapinnalla kuin varsinaisesti tieteen teossa. Tosin Skepsis Ry tunnetaan populaarilla rajapinnalla siinäkin lähinnä vain jakamastaan vuotuisesta huhaa-palkinnosta, että populaarikin rooli jää aika pieneksi.

Avoin ja kriitiinen keskustelu on tietysti tärkeää minkä tahansa toiminnan laadun takaajana, mutta tosiaan näkisin, että yliopistot osaavat tuon yleensä itsekin, eli että ei siihen erikseen Skepsis Ry:tä tarvita. On tosin joitain tapauksia, joissa skeptikko on lähetetty (provosoitu jollain netin keskustelualustalla lähtemään) tohtorin väitöstilaisuuteen esittämään kririikkiä kun julkaistavana on selkeästi laadutonta tiedettä (muistuu mieleen korvavalotiede), mutta ymmärtääkseni tarve tuollaisellekaan interventiolle tieteeseen on aikalailla vähäistä.
Skepsiksen rooli tieteellisen ajattelun taidon ja tiedon levittäjänä sekä tieteen tukijana ja lobbaajana vaikkapa tiedettä vääristäviä markkinavoimia ja tiedevastaista tai tiedettä ymmärtämätöntä politiikkaa vastaan voisi olla ihan riittävä ja tärkeä tehtävä.

Entä Miksi tutkimuksen kansanomaistaminen on tärkeää ja miten se tehdään?

Olen tuosta samaa mieltä. Muotoilit tuon tehtävän erinomaisesti, tuo se varmaan onkin tai ehkä ainakin pyrkii olemaan, mutta mielestäni tuota tavoitetta ei saavuteta jos kannattajajäsenten äänekäs fraktio lähtee ottamaan liian voimakkaasti kantaa siihen, mikä on tieteen nimissä sallittua ja mikä kiellettyä, ilman asianmukaista koulutusta/oppiarvoa siltä tutkimusalueelta, josta katsoo tarpeelliseksi lähteä julkisesti avautumaan (poislukien ehkä vain sellaiset tieteen nimissä esitetyt väittämät, jotka poikeavat selkeästi alan paradigmasta). Voidaan toki painottaa tieteen sääntöjä ja puhua niiden noudattamisen puolesta, mutta pitää samalla ymmärtää, varsinkin jos ei ole alalla oppiarvoa, ettei tieteen säännöt määrittele kuin vasta vain ideaalin. Jokainen tieteentekoprosessi, kuten mikä tahansa tuotteen valmistusprosessikin sisältää sellaista, joka ei tikun nokkaan nostettaessa välttämättä kestä noista säännöistä johdettua kritiikkiä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - marraskuu 20, 2019, 18:06:42
Mutta vakavammin puhuen, porukassa on mukana myös ihan fiksua porukkaa, että vaikka en yhdistykseen kuulumista minään meriittinä pidäkään, yhdistys myöntää ymmärtääkseni Nils Mustelin rahastosta apurahoja oikeille tutkijoille, järjestää tällaisen noviisin näkövinkkelistä katsoen ihan mielenkiintoisia luentoja tieteestä ja jakaa postilaatikkoon 4-5 kertaa vuodessa joskus hyviäkin artikkeleita sisältävän jäsenlehden.

Pitänee paikkansa.

Sitten siellä on jokapaikan Jussi K. Niemelä, ellei jo ole eronnut. Niin kauan kuin se häärää siellä, ei oikein korkealle nouse uskottavuus. Tieteellisessä mielessä.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Juha

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - marraskuu 22, 2019, 10:40:21Luulen, että ihmisen ruokavalio on sidottu tiettyyn ruumiinlämpöön. Kun mennään raja-arvojen yli, alkaa vaatimukset ravinnolle muuttua. Siksi muutamat tuotteet, joita terveenä syö himoten, eivät enää maistu, vaan aiheuttavat suorastaan pahoinvointia.

Onkohan lämmönnousuissa eroa siinä, miten se lämpö tuotetaan?

Jos kylmässä hytisee, ja puikistelee, niin onko eroa, tai jos vetää kuntopiiriä kylmän sään aikaan, tai helteellä, tai jos kehon lämpötila vaihtelee kuumeen takia?

Kylmyys saa aikaan lämmöntuottoa enemmän aktiivipainotuksella, kuume tekee tuota osin samoin, mutta suojautumisen keinoin, liikettä välttäen, koska voi särkeä, ja olla heikko olo, joten aktiivisuudesta karsiutuu toimintaelementtejä.

Vähän sellainen fiilis, että noista ulkopuolinen, suora matelijavaihtoehto, eli hakeutuminen esim saunan lämpöhoitoon, on vielä oma juttunsa. Tänään viimeksi, oli niin rento olo, ettei tehnyt mieli mitään tasapaksuuteen liittymätöntä, pelkkää lämpörentoutumaa, ja sen jatkumista. Avanto taas on useimmiten tälle päinvastaista, ehkä kuritustakin joskus, tosin voi olla kokonaan muutakin.