Miksi miehistä tulee eläimiä?

[Vaaraton Norsu]

Tänään Hesarissa oli Frank Martelan kolumni, jossa otettiin esiin se, mikä vaikutus oppimisessa on sillä, millaisen reaktion käyttäytyminen herättää ympärillä olevissa ihmisissä. Jos sellaiseen pikkutörppöilyyn muuta suhtautuvat paheksuen ja toteavat käytöksen sopivaisuuden rajan ylittäväksi, oppii puupäisempikin sen, mikä ei ole suotavaa ja hyväksi koettua käytöstä. Mutta jos tällaista palautetta ei tule, on helppoa vähitellen mennä yhä pidemmälle ja pidemmälle kunnes lopulta päätyy kehittämään pysyvän toimintamallin Weinsteinin tai Baltzarin tapaan. Ihan olennainen osa on siis niillä kaikilla jotka joko ilmaisevat paheksuntansa tai antavat hiljaisen hyväksyntänsä tai jopa naureskelevat huvittuneena vieressä ja kuittaavat vitsinä. Tai ajattelevat käytöksen jotenkin kuuluvan "noille taiteilijoille".

Minä henk. koht. pidän tällaisesta teoriasta (että oppimiseen liittyy toilailua, ja että jos ei saa palautetta, prosessi voi jopa mennä pahasti harhaan) enemmän kuin teoriasta, että kysymys on jotenkin kulttuuriin sisään rakennetuista patriarkaalisesta mallista, joka pitää jotenkin poistaa kulttuurista, ettei naisia enää ahdisteltaisi. (Millaista kantaa myös esiintyy, jos lukee esim. -- yleisesti ottaen loistavan ja hyvin suositeltavan, ja ilmaisen -- The Guardian -lehden kolumneja).

Minusta nuo kaksi eivät ole erillisiä teorioita, vaan liittyvät yhteen.

No ehkä voivat molemmat olla yhtä aikaa totta, ja se on ihan ok. Mutta jos otetaan pois teoria "impulssikontrolli ja sosiaalisten signaalien lukeminen ovat kokemuksen kautta opittavia asioita" ja pidetään teoria "kulttuurinen malli, että on asianmukaista miehistä käytöstä seisottella munaansa ja juosta vastustelevien naisten perässä, johtaa siihen, että toisinaan joudutaan kuulemaan 'jostain suurmiehestä että tämäkin sitten vaan seisotteli munaansa ja juoksi naisten perässä'" ............. niin minua henk. koht. ärsyttää.  Monimutkaisesti sanottuna.

[safiiri]

Tänään Hesarissa oli Frank Martelan kolumni, jossa otettiin esiin se, mikä vaikutus oppimisessa on sillä, millaisen reaktion käyttäytyminen herättää ympärillä olevissa ihmisissä. Jos sellaiseen pikkutörppöilyyn muuta suhtautuvat paheksuen ja toteavat käytöksen sopivaisuuden rajan ylittäväksi, oppii puupäisempikin sen, mikä ei ole suotavaa ja hyväksi koettua käytöstä. Mutta jos tällaista palautetta ei tule, on helppoa vähitellen mennä yhä pidemmälle ja pidemmälle kunnes lopulta päätyy kehittämään pysyvän toimintamallin Weinsteinin tai Baltzarin tapaan. Ihan olennainen osa on siis niillä kaikilla jotka joko ilmaisevat paheksuntansa tai antavat hiljaisen hyväksyntänsä tai jopa naureskelevat huvittuneena vieressä ja kuittaavat vitsinä. Tai ajattelevat käytöksen jotenkin kuuluvan "noille taiteilijoille".

Minä henk. koht. pidän tällaisesta teoriasta (että oppimiseen liittyy toilailua, ja että jos ei saa palautetta, prosessi voi jopa mennä pahasti harhaan) enemmän kuin teoriasta, että kysymys on jotenkin kulttuuriin sisään rakennetuista patriarkaalisesta mallista, joka pitää jotenkin poistaa kulttuurista, ettei naisia enää ahdisteltaisi. (Millaista kantaa myös esiintyy, jos lukee esim. -- yleisesti ottaen loistavan ja hyvin suositeltavan, ja ilmaisen -- The Guardian -lehden kolumneja).

Minusta nuo kaksi eivät ole erillisiä teorioita, vaan liittyvät yhteen.

No ehkä voivat molemmat olla yhtä aikaa totta, ja se on ihan ok. Mutta jos otetaan pois teoria "impulssikontrolli ja sosiaalisten signaalien lukeminen ovat kokemuksen kautta opittavia asioita" ja pidetään teoria "kulttuurinen malli, että on asianmukaista miehistä käytöstä seisottella munaansa ja juosta vastustelevien naisten perässä, johtaa siihen, että toisinaan joudutaan kuulemaan 'jostain suurmiehestä että tämäkin sitten vaan seisotteli munaansa ja juoksi naisten perässä'" ............. niin minua henk. koht. ärsyttää.  Monimutkaisesti sanottuna.

Juu enpä usko, että kukaan tosiaan käyttäytyy vain kulttuurisen mallin mukaan, vaan tosiaan kyse on ihan oppimisesta ja siitä, mikä sitten tällaisen sosiaalisessa kanssakäymisessä oppimisen kautta muodostuu mielikuvaksi sopivasta ja sopimattomasta. JOkaisella tietenkin vähän omalla yksilöllisellä tvistillään.

[Karikko]

Naisia kohtaan lähestyminen (iskeminen) kai on nykyaikana jotain pahaa...?
Vaikka nainen pöksyissään pitäisikin asiasta?

Ei siinä mitään pahaa ole, mutta yleisesti kaikki kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa kuitenkin vaatii sellaisia alkeellisia sosiaalisia taitoja, jotta pystyy havaitsemaan, haluaako se toinen tulla lähestytyksi, vai viestiikö hän, että nyt ei kiinnosta. Vaikkapa ihan ääneen sanoen taikasanan "ei". Aika useinhan käy niin, että sosiaalisesti toistaitoinen mies ei pysty hyväksymään tällaista vastausta, vaan tuntee tulleensa loukatuksi, kun tulee torjutuksi. Sosiaalisesti normaalitaitoisille tällainen ymmärrys syntyy vaivattomasti ja he eivät siitä järky. MUtta jos sosiaaliset taidot ovat haaste, on ensinnäkin se lähestymiseen uskaltautuminen suuren uskalluksen hetki - ja siten seuraa romahdus, jos siihen ei vastata suotuisasti.

Sosiaalisia taitoja tarvitaan, mutta myös kokemuksellista oppimista ristiriitaisten viestien ymmärtämisessä.

Niin, ja ehkä tässä kokemuksellisen oppimisen tarpeessa, yhdistettynä siihen, että pojille kenties on vaikeampi oppia impulssikontrollia kuin tytöille on ainakin osaselitys sille, että toisinaan joudutaan kuulemaan "jostain suurmiehestä että tämäkin sitten vaan seisotteli munaansa ja juoksi naisten perässä". Koska nämä oppimiset (impulssikontrolli ja sosiaalisten merkkien lukeminen) ovat vaan jääneet keskeneräisiksi aikuisissa miehissäkin. Mikä ei tietenkään oikeuta mitään, mutta tekee ainakin pienemmät törttöilyt ymmärrettävämmiksi.

Harvey Weinstein -tyyppiset saalistajat tietenkin erikseen.

Väärin lainattu, onko norsun kärsä epäkunnossa!!?

[Vaaraton Norsu]

Väärin lainattu, onko norsun kärsä epäkunnossa!!?

Miten niin väärin lainattu? Kyllä viimeisen kappaleen saa jättää pois, ja lisätä korostuksen.

[Toope]

Naisia kohtaan lähestyminen (iskeminen) kai on nykyaikana jotain pahaa...?
Vaikka nainen pöksyissään pitäisikin asiasta?

Ei siinä mitään pahaa ole, mutta yleisesti kaikki kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa kuitenkin vaatii sellaisia alkeellisia sosiaalisia taitoja, jotta pystyy havaitsemaan, haluaako se toinen tulla lähestytyksi, vai viestiikö hän, että nyt ei kiinnosta. Vaikkapa ihan ääneen sanoen taikasanan "ei". Aika useinhan käy niin, että sosiaalisesti toistaitoinen mies ei pysty hyväksymään tällaista vastausta, vaan tuntee tulleensa loukatuksi, kun tulee torjutuksi. Sosiaalisesti normaalitaitoisille tällainen ymmärrys syntyy vaivattomasti ja he eivät siitä järky. MUtta jos sosiaaliset taidot ovat haaste, on ensinnäkin se lähestymiseen uskaltautuminen suuren uskalluksen hetki - ja siten seuraa romahdus, jos siihen ei vastata suotuisasti.

Sosiaalisia taitoja tarvitaan, mutta myös kokemuksellista oppimista ristiriitaisten viestien ymmärtämisessä.

Niin, ja ehkä tässä kokemuksellisen oppimisen tarpeessa, yhdistettynä siihen, että pojille kenties on vaikeampi oppia impulssikontrollia kuin tytöille on ainakin osaselitys sille, että toisinaan joudutaan kuulemaan "jostain suurmiehestä että tämäkin sitten vaan seisotteli munaansa ja juoksi naisten perässä". Koska nämä oppimiset (impulssikontrolli ja sosiaalisten merkkien lukeminen) ovat vaan jääneet keskeneräisiksi aikuisissa miehissäkin. Mikä ei tietenkään oikeuta mitään, mutta tekee ainakin pienemmät törttöilyt ymmärrettävämmiksi.

Harvey Weinstein -tyyppiset saalistajat tietenkin erikseen.

Tänään Hesarissa oli Frank Martelan kolumni, jossa otettiin esiin se, mikä vaikutus oppimisessa on sillä, millaisen reaktion käyttäytyminen herättää ympärillä olevissa ihmisissä. Jos sellaiseen pikkutörppöilyyn muuta suhtautuvat paheksuen ja toteavat käytöksen sopivaisuuden rajan ylittäväksi, oppii puupäisempikin sen, mikä ei ole suotavaa ja hyväksi koettua käytöstä. Mutta jos tällaista palautetta ei tule, on helppoa vähitellen mennä yhä pidemmälle ja pidemmälle kunnes lopulta päätyy kehittämään pysyvän toimintamallin Weinsteinin tai Baltzarin tapaan. Ihan olennainen osa on siis niillä kaikilla jotka joko ilmaisevat paheksuntansa tai antavat hiljaisen hyväksyntänsä tai jopa naureskelevat huvittuneena vieressä ja kuittaavat vitsinä. Tai ajattelevat käytöksen jotenkin kuuluvan "noille taiteilijoille".

Monikulttuuriväkivallan, sen seksuaalisenkin, selityksenä lienee juuri se, ettei tuollaista toimintaa pidetä omassa yhteisössä/kulttuurissa paheksuttavana ilmiönä? Vihollisnaisen raiskaus ei ole oman yhteisön kannalta niin kovin tuomittavaa. Oman yhteisön naisen raiskaus taas johtaisi klaanikostoihin. Se kulttuuri, se kulttuuri... Me saamme tänne tuollaisia yhteiskuntanäkemyksiä, jotka sotivat omia yhteiskuntanormejamme vastaan. Siksi ristiriitoja tulee. Kulttuurit eivät tule noin vain toimeen keskenään. Siksi noista niin moni on vankiloissamme. He eivät sopeudu.

[Toope]

Tänään Hesarissa oli Frank Martelan kolumni, jossa otettiin esiin se, mikä vaikutus oppimisessa on sillä, millaisen reaktion käyttäytyminen herättää ympärillä olevissa ihmisissä. Jos sellaiseen pikkutörppöilyyn muuta suhtautuvat paheksuen ja toteavat käytöksen sopivaisuuden rajan ylittäväksi, oppii puupäisempikin sen, mikä ei ole suotavaa ja hyväksi koettua käytöstä. Mutta jos tällaista palautetta ei tule, on helppoa vähitellen mennä yhä pidemmälle ja pidemmälle kunnes lopulta päätyy kehittämään pysyvän toimintamallin Weinsteinin tai Baltzarin tapaan. Ihan olennainen osa on siis niillä kaikilla jotka joko ilmaisevat paheksuntansa tai antavat hiljaisen hyväksyntänsä tai jopa naureskelevat huvittuneena vieressä ja kuittaavat vitsinä. Tai ajattelevat käytöksen jotenkin kuuluvan "noille taiteilijoille".

Minä henk. koht. pidän tällaisesta teoriasta (että oppimiseen liittyy toilailua, ja että jos ei saa palautetta, prosessi voi jopa mennä pahasti harhaan) enemmän kuin teoriasta, että kysymys on jotenkin kulttuuriin sisään rakennetuista patriarkaalisesta mallista, joka pitää jotenkin poistaa kulttuurista, ettei naisia enää ahdisteltaisi. (Millaista kantaa myös esiintyy, jos lukee esim. -- yleisesti ottaen loistavan ja hyvin suositeltavan, ja ilmaisen -- The Guardian -lehden kolumneja).

Baltzarin kohdalla toki oli kysymys siitäkin, ettei kukaan uskalla puuttua törkeyksiin, koska pelkää saavansa rasismisyytöksiä. Sehän on pahempi tietyissä piireissä kuin raiskaustuomio.

[safiiri]

Tänään Hesarissa oli Frank Martelan kolumni, jossa otettiin esiin se, mikä vaikutus oppimisessa on sillä, millaisen reaktion käyttäytyminen herättää ympärillä olevissa ihmisissä. Jos sellaiseen pikkutörppöilyyn muuta suhtautuvat paheksuen ja toteavat käytöksen sopivaisuuden rajan ylittäväksi, oppii puupäisempikin sen, mikä ei ole suotavaa ja hyväksi koettua käytöstä. Mutta jos tällaista palautetta ei tule, on helppoa vähitellen mennä yhä pidemmälle ja pidemmälle kunnes lopulta päätyy kehittämään pysyvän toimintamallin Weinsteinin tai Baltzarin tapaan. Ihan olennainen osa on siis niillä kaikilla jotka joko ilmaisevat paheksuntansa tai antavat hiljaisen hyväksyntänsä tai jopa naureskelevat huvittuneena vieressä ja kuittaavat vitsinä. Tai ajattelevat käytöksen jotenkin kuuluvan "noille taiteilijoille".

Minä henk. koht. pidän tällaisesta teoriasta (että oppimiseen liittyy toilailua, ja että jos ei saa palautetta, prosessi voi jopa mennä pahasti harhaan) enemmän kuin teoriasta, että kysymys on jotenkin kulttuuriin sisään rakennetuista patriarkaalisesta mallista, joka pitää jotenkin poistaa kulttuurista, ettei naisia enää ahdisteltaisi. (Millaista kantaa myös esiintyy, jos lukee esim. -- yleisesti ottaen loistavan ja hyvin suositeltavan, ja ilmaisen -- The Guardian -lehden kolumneja).

Baltzarin kohdalla toki oli kysymys siitäkin, ettei kukaan uskalla puuttua törkeyksiin, koska pelkää saavansa rasismisyytöksiä. Sehän on pahempi tietyissä piireissä kuin raiskaustuomio.

Ei taida olla. Eipä tullut rasisimisyytöksiä, kun hänet erotettiin Teatterikorkeakoulusta. Eikä mennyt pupu pöksyyn. Näyttää siltä, että ne tukijat ovat olleet myös henkilöitä, jotka eivät ole varsinaisesti teatterin ammattilaisia tai asiantuntijoita, vaan ihmisiä, joiden kosketus Baltzarin toimintaan on ollut kaukainen ja löyhä. Siis ihmisiä, joilla ei ole ollut tietoa itse toimintaan, joten pelkät - mitä ilmeisimmin taitavasti itsestään  hyvän kuvan puhumalla antavan karismaattisen tyypin - omat kuvaukset ovat olleet tuen pohjana. Kun Baltzarin toimintaa tarkemmin tutkittiin (Humakin selvitys), sen heikko laatu ja ongelmat kyllä heti nähtiin. Silti tuo selvitys siis tehtiin, eikä siinä annettu siunausta toiminnalle, vaan todettiin se huomattavan ongelmalliseksi.

[Karikko]

Väärin lainattu, onko norsun kärsä epäkunnossa!!?

Miten niin väärin lainattu? Kyllä viimeisen kappaleen saa jättää pois, ja lisätä korostuksen.

Ensimmäisenä lainauslistallasi on nimimerkki jonka kirjoitusta lainauksessasi ei ole lainkaan, joten siitä saa väärän oletuksen kenen viestiä kommentoit.

[Vaaraton Norsu]

Ensimmäisenä lainauslistallasi on nimimerkki jonka kirjoitusta lainauksessasi ei ole lainkaan, joten siitä saa väärän oletuksen kenen viestiä kommentoit.

No, pahoittelen, jos sellainen kuvan sait. Kyllä se "sosiaalisia taitoja tarvitaan, mutta myös kokemuksellista oppimista ristiriitaisten viestien ymmärtämisessä" oli kuitenkin sinun viestistäsi lainattua:

https://kantapaikka.net/index.php/topic,699.msg44825.html#msg44825

[Karikko]

Ensimmäisenä lainauslistallasi on nimimerkki jonka kirjoitusta lainauksessasi ei ole lainkaan, joten siitä saa väärän oletuksen kenen viestiä kommentoit.

No, pahoittelen, jos sellainen kuvan sait. Kyllä se "sosiaalisia taitoja tarvitaan, mutta myös kokemuksellista oppimista ristiriitaisten viestien ymmärtämisessä" oli kuitenkin sinun viestistäsi lainattua:

https://kantapaikka.net/index.php/topic,699.msg44825.html#msg44825

Joo se oli, mutta miten se sitten meni minulta lainatuksi, kun siinä oli vielä seuraava viesti?

No ei tällä nyt sen kummempaa väliä ole,  mutta ainahan sitä tulee katsoneeksi, onko jotain lisättävää, jos viesitä on kommentoitu.

[Toope]

Tänään Hesarissa oli Frank Martelan kolumni, jossa otettiin esiin se, mikä vaikutus oppimisessa on sillä, millaisen reaktion käyttäytyminen herättää ympärillä olevissa ihmisissä. Jos sellaiseen pikkutörppöilyyn muuta suhtautuvat paheksuen ja toteavat käytöksen sopivaisuuden rajan ylittäväksi, oppii puupäisempikin sen, mikä ei ole suotavaa ja hyväksi koettua käytöstä. Mutta jos tällaista palautetta ei tule, on helppoa vähitellen mennä yhä pidemmälle ja pidemmälle kunnes lopulta päätyy kehittämään pysyvän toimintamallin Weinsteinin tai Baltzarin tapaan. Ihan olennainen osa on siis niillä kaikilla jotka joko ilmaisevat paheksuntansa tai antavat hiljaisen hyväksyntänsä tai jopa naureskelevat huvittuneena vieressä ja kuittaavat vitsinä. Tai ajattelevat käytöksen jotenkin kuuluvan "noille taiteilijoille".

Minä henk. koht. pidän tällaisesta teoriasta (että oppimiseen liittyy toilailua, ja että jos ei saa palautetta, prosessi voi jopa mennä pahasti harhaan) enemmän kuin teoriasta, että kysymys on jotenkin kulttuuriin sisään rakennetuista patriarkaalisesta mallista, joka pitää jotenkin poistaa kulttuurista, ettei naisia enää ahdisteltaisi. (Millaista kantaa myös esiintyy, jos lukee esim. -- yleisesti ottaen loistavan ja hyvin suositeltavan, ja ilmaisen -- The Guardian -lehden kolumneja).

Baltzarin kohdalla toki oli kysymys siitäkin, ettei kukaan uskalla puuttua törkeyksiin, koska pelkää saavansa rasismisyytöksiä. Sehän on pahempi tietyissä piireissä kuin raiskaustuomio.

Ei taida olla. Eipä tullut rasisimisyytöksiä, kun hänet erotettiin Teatterikorkeakoulusta. Eikä mennyt pupu pöksyyn. Näyttää siltä, että ne tukijat ovat olleet myös henkilöitä, jotka eivät ole varsinaisesti teatterin ammattilaisia tai asiantuntijoita, vaan ihmisiä, joiden kosketus Baltzarin toimintaan on ollut kaukainen ja löyhä. Siis ihmisiä, joilla ei ole ollut tietoa itse toimintaan, joten pelkät - mitä ilmeisimmin taitavasti itsestään  hyvän kuvan puhumalla antavan karismaattisen tyypin - omat kuvaukset ovat olleet tuen pohjana. Kun Baltzarin toimintaa tarkemmin tutkittiin (Humakin selvitys), sen heikko laatu ja ongelmat kyllä heti nähtiin. Silti tuo selvitys siis tehtiin, eikä siinä annettu siunausta toiminnalle, vaan todettiin se huomattavan ongelmalliseksi.

"Metoo"-vouhottajat ovat olleet täysin hiljaa Baltzarin toiminnasta, kuten toimittajatkin, koska monikulttuuritoteemia ei vaan arvostella. Ei uskalleta, eikä haluta.
Hänen toimintaansa on katsottu kaikkien kohdalla läpi sormien, koska ei uskalleta puuttua asiaan rasismisyytösten pelossa.

[safiiri]

Tänään Hesarissa oli Frank Martelan kolumni, jossa otettiin esiin se, mikä vaikutus oppimisessa on sillä, millaisen reaktion käyttäytyminen herättää ympärillä olevissa ihmisissä. Jos sellaiseen pikkutörppöilyyn muuta suhtautuvat paheksuen ja toteavat käytöksen sopivaisuuden rajan ylittäväksi, oppii puupäisempikin sen, mikä ei ole suotavaa ja hyväksi koettua käytöstä. Mutta jos tällaista palautetta ei tule, on helppoa vähitellen mennä yhä pidemmälle ja pidemmälle kunnes lopulta päätyy kehittämään pysyvän toimintamallin Weinsteinin tai Baltzarin tapaan. Ihan olennainen osa on siis niillä kaikilla jotka joko ilmaisevat paheksuntansa tai antavat hiljaisen hyväksyntänsä tai jopa naureskelevat huvittuneena vieressä ja kuittaavat vitsinä. Tai ajattelevat käytöksen jotenkin kuuluvan "noille taiteilijoille".

Minä henk. koht. pidän tällaisesta teoriasta (että oppimiseen liittyy toilailua, ja että jos ei saa palautetta, prosessi voi jopa mennä pahasti harhaan) enemmän kuin teoriasta, että kysymys on jotenkin kulttuuriin sisään rakennetuista patriarkaalisesta mallista, joka pitää jotenkin poistaa kulttuurista, ettei naisia enää ahdisteltaisi. (Millaista kantaa myös esiintyy, jos lukee esim. -- yleisesti ottaen loistavan ja hyvin suositeltavan, ja ilmaisen -- The Guardian -lehden kolumneja).

Baltzarin kohdalla toki oli kysymys siitäkin, ettei kukaan uskalla puuttua törkeyksiin, koska pelkää saavansa rasismisyytöksiä. Sehän on pahempi tietyissä piireissä kuin raiskaustuomio.

Ei taida olla. Eipä tullut rasisimisyytöksiä, kun hänet erotettiin Teatterikorkeakoulusta. Eikä mennyt pupu pöksyyn. Näyttää siltä, että ne tukijat ovat olleet myös henkilöitä, jotka eivät ole varsinaisesti teatterin ammattilaisia tai asiantuntijoita, vaan ihmisiä, joiden kosketus Baltzarin toimintaan on ollut kaukainen ja löyhä. Siis ihmisiä, joilla ei ole ollut tietoa itse toimintaan, joten pelkät - mitä ilmeisimmin taitavasti itsestään  hyvän kuvan puhumalla antavan karismaattisen tyypin - omat kuvaukset ovat olleet tuen pohjana. Kun Baltzarin toimintaa tarkemmin tutkittiin (Humakin selvitys), sen heikko laatu ja ongelmat kyllä heti nähtiin. Silti tuo selvitys siis tehtiin, eikä siinä annettu siunausta toiminnalle, vaan todettiin se huomattavan ongelmalliseksi.

"Metoo"-vouhottajat ovat olleet täysin hiljaa Baltzarin toiminnasta, kuten toimittajatkin, koska monikulttuuritoteemia ei vaan arvostella. Ei uskalleta, eikä haluta.
Hänen toimintaansa on katsottu kaikkien kohdalla läpi sormien, koska ei uskalleta puuttua asiaan rasismisyytösten pelossa.

Jos olisivat olleet täysin hiljaa, niin mistä olisit edes kuullut asiasta? Minusta ei voida sanoa, että on katsottu läpi sormien, jos ihminen on saanut POTKUT ja hänen toimintansa on todettu selvityksessä heikkolaatuiseksi ja kyseenalaisia keinoja käyttäväksi. Metoossahan homma meni niin, että väärin kohdelluiksi tulleet itse kertoivat näistä tapahtumista, jonka JÄLKEEN julkisuudessa toiminta tuomittiin. Baltzarin kohdalla on aika ymmärrettävää, ettei hänen uhreillaan ollut voimia astua julkisuuteen kokemuksistaan kertomaan. Heidätkö sinä nyt siis haluat tuomita, kun eivät olleet riittävän rohkeita ja voimakkaita tuomaan asiaa julkisuuteen? Itse toimintahan tapahtui - Teatterikoulusta erottamisen jälkeen - varsin suljetussa piirissä. Ei Baltzarin toiminnalle ollut tyypillistä, että mukana olisi ollut suuri joukko muita taiteilijoita tekemässä yhteistyötä. Ei hänen toiminnassaan käytetty alan ammattilaisia, vaan hän metsästi jo valmiiksi vaikeissa tilanteissa eläneitä nuoria. Näiden hiljaisuutta siis nyt tökerösti moitit ja heitä syyllistät, kun eivät kertoneet.

POhdihan nyt Toope hetki, mitä tarkoittaa "me too" ihan rauhassa. Ehkä saat lampun syttymään ja huomaat, että on suorastaan oletettavaa, että juuri Baltzarin kaltaisten toiminta nimenomaan tulee esiin vasta, kun paljon paremmilla eväillä varustetut ensin tuovat tämän ilmiön julki ja sen päältä poistuu se häpeäleima, jolla hyväksikäytön uhrit on pyritty vaientamaan. Siten väitän, että on hyvin todennäköistä, että ilman me too -liikettä näiden Baltzarin toimien paljastaminen olisi ehkä vieläkin tekemättä ja hänen uhrejaan ei edelleenkään saataisi kertomaan kokemuksistaan.

Me tootahan moitittiin siitä, että siinä menestyneet ja eliittiin kuuluvat julkkikset valittavat prinsessamaisen yliherkkinä siitä, että heille on joku vähän puhunut ikävään sävyyn. Nyt vaikutukset alkavat näkyä ja toden totta paljastuu näitä baltzarmaisia tapauksia, jotka mitä todennäköisimmin muutoin eivät vieläkään herättäisi  riittävästi epäilyksiä, vaikka kaikki varoittavat merkit ovatkin olemassa. Me too on tehnyt näiden piilossa pysymisen vaikeammaksi ja lisäksi on havahduttu siihen, että poispäin katsojienkin palli saattaa heilahtaa nurin. Sen sijaan, että on turvallisinta olla hiljaa ja katsoa poispäin, onkin syytä varoa, etteivät paljastukset vie mukanaan näitä hiljaisia hyväksyjiä, mahdollistajia. Kandeekin miettiä tarkkaan, kenen kanssa poseeraa valokuvassa tai kenen pippaloihin menee pasteeraamaan.

Kukapa olisi aikaisemmin kuunnellut jotain syrjäytynyttä nuorta, joka valittaa "hyväntekijätaiteilijan" toiminnasta? Eihän lastensuojelulaitoksissakaan älytty aikaisemmin kysyä siellä olevilta nuorilta, mitä siellä oikein tapahtuu (Loikalan tapaus), eikä heidän kertomaansa uskottu. 

[Toope]

Jos tulee ilmi hyväksikäyttötapauksia, puututaan kaikkiin tapauksiin riippumatta siitä, onko syyllinen jonkun korostetun vähemmistön edustaja.

[safiiri]

Jos tulee ilmi hyväksikäyttötapauksia, puututaan kaikkiin tapauksiin riippumatta siitä, onko syyllinen jonkun korostetun vähemmistön edustaja.

No Baltzarin toimintaanhan ON puututtu. Ensin aikoja sitten erottamalla hänet Teatterikorkeakoulusta, sitten toteamalla hänen toimintansa laadultaan kyseenalaiseksi Humakin selvityksessä ja nyt viimeisimpänä aloittamalla hänen toiminnastaan rikostutkinta. Kyllä myös Weinstein sai toimia vuosien ajan enne kuin puututtiin, eikä Louhimiehenkään toimintatapoihin puututtu kuin vasta pitkän ajan ja usean elokuvaprojektin jälkeen. Oikeastaan on vaikeaa löytää esimerkkejä, joissa homma olisi heti ja varhaisessa vaiheessa lopetettu ja väärinkäytöksiin puututtu välittömästi. Ne kun eivät oikein toimi kohun pohjana. Kaikkein vähiten saavat huomiota ne väärinkäytökset, jotka jäävät kokonaan tekemättä siksi, että järjestelmä toimii ja vallan väärinkäyttöä ei alun alkaenkaan pääse tapahtumaan.

Jos nyt esität valituksen siitä, että Baltzar pääsi toimimaan noin pitkään, niin ihan sama koskee Weinsteinia ja Louhimiestäkin. Pitkään hekin ensin toimivat ja vasta sitten asiaan puututtiin. Louhimieskin taisi saada tukea ja tukijoita elokuvilleen ihan kiitettävästi.

[a4]

^ Metoo on ollut todella tärkeä muutoksen käynnistäjä, kuten tuostakin huomaa. Kulttuurin ilmastonmuutos.