Kielipoliisi pamputtaa

[ROOSTER]

Jösses. Minulla on samanlainen paita. Mitä siitä pitäisi päätellä?

Ehkä se, että kyseinen hra/rva/nti/he/she/they on taloudellisesti ajatteleva kuluttaja. On minulla henkselitkin* ja ruskeat kengät myös.

* Helsingin Olkain Oy:sta  https://www.olkain.fi/

Tämä taisi mennä jo muodin puolelle. 

[kertsi]

Esimerkiksi Jordan Peterson kieltäytyi käyttämästä kampuksella ja työyhteisössä ihmisten toivomia pronomineja.

Miltähän Jordan Petersonista tuntuisi jos hänestä tahallisesti käytettäisiin she-persoonapronominia tai puhuteltaisiin neidiksi, rouvaksi tai transmieheksi?

Miltähän Jordan Petersonista tuntuisi tulla nimitetyksi pronominilla it niin kuin eläin tai esine? Tai kuvatuksi friikiksi, koska syö pelkkää lihaa ja on vastenmielinen muutenkin?

[Aave]

Onhan toi 4chanin sun muiden touhu tavallaan ihan hauskaa. Hyvää siinä on se, että porukka jaksaa kollektiivisesti nähdä vaivaa ja rakentaa yhdessä. Ja toisaalta hyvä että sällit purkaa olojaan ja vitutusta vaikka sitten tommoseen

Erityisihmistelylle irvailua se pohjimmiltaan on, mutta osuen samalla suoraan oikeaan osoitteeseen. Identiteettipolitiikka = dekadentin ajanhenkemme degeneroituvaa tribalismia.

Esimerkiksi tällainen tyyppi Jordan Petersenin työpaikalla oli toivonut, että hänestä käytettäisin he'n tai she'n sijaan they'tä:

Vastaisin että mikäpä siinä, mikäli hän ensin puolestaan hyväksyy seksuaalikonseptin ja identiteettiposition nimeltä superstraight. Mikäli hän haluaa minun käyttävän hänestä pronominia they, niin hän joutuu sitten viittaamaan minuun sanoilla normaali, tai super*. Kirjallisissa yhteyksissä (Kuten esim. sähköpostit) hänen tulee jatkossa huolehtia siitäkin, että minuun viitatessaan sana He tulee kirjoittaa aina isolla kirjaimella. Sitä koskevan kirjoitusvirheen kohdalla loukkaantuisin suuresti, jopa peruuttamattomasti.

Jos tämä yhteissuvaitseva pikku vaihtokauppa ei käy, niin kyllä minä niin mieleni pahoittaisin! Silloin kutsuisin häntä jatkossa miten ikinä lystään, ja viittaisin häneen jatkuvasti uusilla lempinimillä:

"Seksuaalihenkiolento hei, tuohan kuppi kahvia"! "Henkseli-Liisa hei, joko olet saanut sen tiedotteen valmiiksi?! Deadline on puolen tunnin päästä"! "Kävelevä Näkymätön Astianpesukone hei, nähdään huomenna taas töissä - muista herätä ajoissa"!

Kyllä hän siihenkin sitten tottuisi kun tietäisi, että vaihtuvan nimityksen kohdalla olisi aina joka tapauksessa kyse hänestä. Tai sitten hän voisi vain vaihtaa työpaikkaansa, minun työpaikallani kun ryhdyttäisiinkin tiedostamaan ja pahoittamaan mieltään enemmän, kuin hän oikeastaan halusikaan. Ehkä häntä näin voisi muistuttaa samalla siitä, että työpaikalla tosiaan on muitakin kuin vain hän, ja kaikilla muillakin on niitä omia ongelmiaan.



*Minulla on psyykkisesti todella ongelmallisia, luultavasti terapiaa edellyttäviä vaikeuksia päättää olenko vain normaali, vaiko superstraight. Arjessa tästä seuraa mm. se, että vaikkapa kaikki unisex-tuotteet aiheuttavat erityisherkkyydessäni suurta ahdistusta, ja muistuttavat minua yhteiskunnallisesti syrjitystä asemastani. Unisex-vessat eivät tule kuuloonkaan: niissä ahdistus kasvaa niin pahaksi, että pelkästään sellaisen nähdessäni pelkään aina saavani paniikkikohtauksen! Terapiamaksuthan sitä paitsi kuuluisivat tässä yhteiskunnan maksettaviksi, ei minun niitä itse tarvitsisi omasta pussistani maksaa!

[Melodious Oaf]

Vastaisin että mikäpä siinä, mikäli hän ensin puolestaan hyväksyy seksuaalikonseptin ja identiteettiposition nimeltä superstraight. Mikäli hän haluaa minun käyttävän hänestä pronominia they, niin hän joutuu sitten viittaamaan minuun sanoilla normaali, tai super*. Kirjallisissa yhteyksissä (Kuten esim. sähköpostit) hänen tulee jatkossa huolehtia siitäkin, että minuun viitatessaan sana He tulee kirjoittaa aina isolla kirjaimella. Sitä koskevan kirjoitusvirheen kohdalla loukkaantuisin suuresti, jopa peruuttamattomasti.

Jos tämä yhteissuvaitseva pikku vaihtokauppa ei käy, niin kyllä minä niin mieleni pahoittaisin! Silloin kutsuisin häntä jatkossa miten ikinä lystään, ja viittaisin häneen jatkuvasti uusilla lempinimillä:

"Seksuaalihenkiolento hei, tuohan kuppi kahvia"! "Henkseli-Liisa hei, joko olet saanut sen tiedotteen valmiiksi?! Deadline on puolen tunnin päästä"! "Kävelevä Näkymätön Astianpesukone hei, nähdään huomenna taas töissä - muista herätä ajoissa"!

Ymmärrän luullakseni pointin siitä, että se että sua "vaaditaan" käyttämään ihmisestä jotain tiettyä susta itsestä kummallista sanaa on ärsyttävää, erityisherkkää höperehtimistä tai jotain vieläkin pahempaa.

Olet kehystänyt koko asian tässä nyt silleen, että maalaat pienillä yksityiskohdilla skenaariota juuri tietynlaiseksi. En ole siitä sun kokonaiskuvasta kaikkine yksityiskohtineen samaa mieltä, mutta ymmärrän varmaan sun pointin silti, vaikkei sua kiinnostaiskaan niiden yksityiskohtien kanssa hirveästi mälvätä. Silloin se jää sille tasolle, että miellä on eri katsontakanta asiaan, ja se on mun mielestä ihan OK.

Akateemiset ympyrät ja samoin koulut on kyllä työyhteisöinä semmosia, että toi jäljemmän kaltainen irvailu varmaan johtais ongelmiin. Jossain raksalla, pienessä firmassa tai ylipäätään joillain työpaikoilla voi tietysti aika roisikin kuittailu kuulua kulttuuriin.

Itse kun olen ollut kummankinlaisissa työympäristöissä, niin... se nyt vaan on erilaisilla pelisäännöillä pelaamista. En mä ainakaan näe, että sellaiset työpaikat, joissa englanninkielisissä maissa ehkä vaihtelevassa määrin tuettais tota they-pronominin käyttöä olis typeriä. Niihin kuuluis varmaan kouluja, yliopistoja, sairaaloita, asianajotoimistoja ja kaikenlaisia muitakin laitoksia ja firmoja.

Jos olet jossain kaatopaikalla rekkakuskina, niin siellä on todennäköisesti työkavereina pelkästään miehiä, melkein kaikilla on joku liikanimi, osalla porukkaa on rikosrekisteri, ja siinä voi olla vähän sellaista ronskia meininkiä, että itsestä ja omista asioista ei välttämättä pidetä ihan niin hyvää huolta kuin jonkun muunlaisen työpaikan kulttuuriin ehkä kuuluisi.

Mulla oli joskus suomen kielen kursseilla sellainen opettaja joka oli aivan selkeästi muunsukupuolinen, eikä siitä oikein ottanut edes selvää, kumpana se todennäköisemmin on syntynyt. Tosi erikoinen ja hienolla tavalla hörhö henkilö, joka ei kyllä millään tavalla vaikuttanut epävarmalta tai tuonut niitä asioita sinänsä esiin. Jossain materiaaleissa ehkä näkyi joku Star Trek -fanius, etunimi oli sellainen vanhasuomalainen ei naisen eikä miehen nimi -- mutta sitten sillä oli vaan aika rautainen kompetenssi nimenomaan suomen kieleen, nimistöön, kielioppiin ja sen sellaiseen.

Voi olla, että toi they-pronominihomma on vähän sellainen, että se nyt tuntuu suomalaisesta superheterosta ehkä jotenkin ärsyttävältä tai herkistelyltä tai turhasta asiasta numeron tekemiseltä, mutta ei mun kokemus korkeakouluyhteisöistä eikä muistakaan työpaikoista ole sellainen, että se että tosi omaleimaisia persoonia otetaan sinne ihan mielellään ja ilman mitään sellaista vittuilua, mikä siihen liittyisi raksalla tai kaatopaikalla, on mikään huono asia.

Mulla on Toopesta, Jordan Petersonista ja Aaveesta sellainen tuntuma, että niiden kaikkien mielestä joku täysin hörhökin tyyppi ja niiden käyttämänä jopa ne they-pronominit vois olla ihan hyväksyttäviä silloin, jos jostain syystä kunnioittaa/arvostaa kyseessä olevaa henkilöä tarpeeksi. Jos on joku tosi älykäs ja kykenevä omalaatuinen henkilö, niin siitä vaan, mutta se on liikaa ja ärsyttävää, jos kampuksella rupeaa kaiken maailman itseään etsivät opiskelijat jo sanomaan, että älä puhuttele mua miehenä äläkä naisena, kun en ole kumpaakaan. Ja se voi olla tavallaan totta, että tarpeeksi vahvassa ja hyvässä asemassa oleva henkilö ei erityisesti kaipaa sulta mitään tai ei sitä hetkauta, jos et käytä they-pronominia he'n tai she'n sijaan tai vaikka sanot sitä Henkseli-Liisaksi tai muuta vastaavaa

Mulla taas ei ole silleen kiinnostusta lähteä ratkomaan, kuka on muunsukupuolisena, genderqueerinä tai sukupuolettomana niin sanotusti "the real deal" ja kuka ei. Kuvittelisin että yliopistoissa ja työpaikoilla olis muutakin puhuttavaa ja näiden ihmisten kanssa sisällöllisesti kiinnostavaa juteltavaa muustakin kuin sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja että siinä joku they-pronomini on aika epäolennainen asia lopulta. Myös kuvittelisin, ettei se ehkä ihan niin mee, että ihmiset "vaatii" että sanot just jotain tiettyä, vaan joku gender studies proffa ehkä saattais sanoa että käytän they-pronominia, ja sit sillä ei oikeastaan ole suurimmaksi osaksi mitään merkitystä.

On sellaisia ihmisiä, joista ei erityisemmin pidä tai joiden kanssa ei ole kiinnostavaa puhuttavaa. Jos joku tyyppi ärsyttää, se on aika sellainen kaatiskuskimalliin ratkaisu hoitaa sitä asiaa kuittailemalla kuten Aave viestin alussa olevassa lainauksessa mallailee. Sellainen toimintakulttuuri ja työyhteisö voi myös olla täysin hyvä, hieno ja toimiva, mutta ei se ole ainoa tapa tehdä asioita hyvin tai toimivasti.

Ei mua nyt kauheasti haittaa se, jos Muuttohaukalla ja Aaveella (esimerkkeinä) on sellainen mielipide että they-pronominin käyttö on lapsellista vammailua. Mulla ei oikein ole siitä mitään käytännön kokemusta, mutta oma kanta on lähinnä, että aika näyttää, missä määrin se nyt oikeasti yleistyy.

Tavallaan kiinnostavaa on se, mihin nää yllättävän voimakkaat reaktiot oikeasti liittyy ja mitä siellä on taustalla, mutta se saattaa olla helvetin haastava kokonaisuus lähteä purkamaan.

[Xantippa]

Kyllähän suomalaiselle ovat hankalia nämä shet ja het, sanoisin pitkään kansainvälisessä työpaikassa olleena. Ei siis ideologian, vaan käytännön vuoksi: jostakin syystä ainakin itselleni, kuten monelle työkaverille, ne vaan tuppasi menemään sinne päin ja sitten ollaankin jo vähän pulassa, että kummasta se nyt puhui, Matista vai Maijasta, ketä me vielä odotellaan.

Monen monet tilannekomiikan naurutkin on juuri em. syistä naurettu. Yhden tiimin kanssa me vaan siirryimme käyttämään kaikista sanaa you. Se toimi, kuten Suomen kielessä hän. Teimme myös mielenkiintoisen havainnon, että puhuessamme muista, ei läsnäolevista, suomalainen käyttääkin usein etunimeä, ei viittaa häneen. Tai on viittamatta kokonaan: "missä Matti on" ja vastaus "sanoi tulevansa myöhemmin tänään". She/he porukan mielestä tämä tietysti on ihan kummallinen, vaillinainen lause.

Muut kansallisuudethan käyttävät nimiä muutoin enemmän, "mitä mieltä sinä X olet tästä", "X, voimmeko sopia palaverin ensi viikolle tästä", joka aikaisemmin ei ollut suomalaiselle yhtään luontevaa, mutta alkaa kyllä kieleen pesiä.

T: Xante

[Aave]

Ymmärrän luullakseni pointin siitä, että se että sua "vaaditaan" käyttämään ihmisestä jotain tiettyä susta itsestä kummallista sanaa on ärsyttävää, erityisherkkää höperehtimistä tai jotain vieläkin pahempaa.

Sinä mitään ymmärrä; itsehän olet juuri esittänyt, että kyseessä olisi kielen "kehittyminen". Kehitetään sitä nyt sitten LGBTQ-arkkienkeleiden pyhiä kirjoituksia noudattamalla, ja kaanoniin liittäen!

Oikealla kädellä haluavat tehdä itsestään eron normiväestöön myös näine kielipeleineen; vasemmalla kädellä puolestaan toitottavat, että haluaisivat vain tulla hyväksytyksi "aivan kuin muutkin". En tiedä miten teillä, mutta meillä päin tämmöistä voisi kutsua umpineuroottiseksi oman napansa ympärillä pyörimiseksi, josta vastuu sitten kuitenkin tulisi kuulua yhteis kunnalle, lasi kattoineen ja sala liittoineen.

Voidaan tätä identiteettimoskaa ryhtyä tuottamaan Suomessakin. Voitaisiinkin "kehittää" kieltämme sillä tavalla, että jatkossa autenttiset heterot (!) kirjoitetaan kaikissa asiayhteyksissä isolla: Mies ja Nainen. Näin lukijat voisivat samalla erityistunnistaa, mihin seksuaali-identiteetteihin eri asiayhteyksissä samalla viitataan.  Se voisi kyllä alkuun tuottaa mediassa hassuja korjauksia tyyliin:

Oikaisu 12.7.2021 lehtemme nro. 32 sivulla B22 olleeseen artikkeliin liittyen. Artikkelissa on epähuomiossa kirjoitettu sanat mies ja nainen pienellä, vaikka artikkelissa tarkoitettiin Miestä ja Naista. Toimitus pahoittelee virhettä.

Mutta hei, kieli se tässä vaan kehittyy, ja tätähän nyt haluttiin! Semminkin kun on niin paljon ihmisiä jotka eivät näe nokkaansa pidemmälle eivätkä ymmärrä, mihin tämä touhu pidemmän päälle johtaa...

Akateemiset ympyrät ja samoin koulut on kyllä työyhteisöinä semmosia, että toi jäljemmän kaltainen irvailu varmaan johtais ongelmiin. Jossain raksalla, pienessä firmassa tai ylipäätään joillain työpaikoilla voi tietysti aika roisikin kuittailu kuulua kulttuuriin.

Sinä mitään ymmärrä; jos ymmärtäisit niin tietäisit, että juurikin akateemisissa ympyröissä näistä asioista on tullut länsimaissa sellainen työkulttuurinen päänvaiva, että se on korkeakoulujen arkisen pyörittämisen näkökulmasta jo todella ongelmallista. Laitoin aiheeseen liittyen jo toisessa ketjussa esimerkkinä Richard Dawkinsin kirjoituksen aiheesta, mutta löydät vastaavia helposti itsekin tekemällä pikahaun vaikkapa sanoilla political correctness university. Erityisesti ongelma koskee juuri niitä yliopistoja, joissa tarjotaan myös pseudotieteellistä kaivojenmyrkytystä nimeltä sukupuolentutkimus.

Tulit kertoneeksi tässä samalla tahtomattasi vain itsestäsi enemmän, kuin minusta. Opin juuri, että olet todellisuudessa työskennellyt joissain maalaisopistoissa. Jos olisit työskennellyt kansainvälisissä huippuyliopistoissa niin tietäisit itsekin, että enemmän näistä asioista on työyhteisölle taannuttavaa vaikutusta, kuin mitään varsinaista "kehitystä". Sitten näiden asioiden ympärillä joudutaan vielä oikein palaveeraamaan (Palavereihin kulutettu aika on aina pois varsinaisesta työskentelystä), vaikka turhaa palaveeraamista on jo valmiiksi aivan liikaa.

Minulla on perustellusti eri näkemys siitä, mikä on kehitystä. Koita keksiä osuvampi tapa nokkia minua, kun nyt teit itsestäsi vain hölmön.

[Melodious Oaf]

Sinä mitään ymmärrä; itsehän olet juuri esittänyt, että kyseessä olisi kielen "kehittyminen". Kehitetään sitä nyt sitten LGBTQ-arkkienkeleiden pyhiä kirjoituksia noudattamalla, ja kaanoniin liittäen!

Olet tehnyt aika ohuin perustein ison jutun "kielen kehittymisestä". Mainitsin sanan kehitys tämän keskustelun yhteydessä tasan kerran, enkä siinä kohtaa miettinyt sen kummemmin, onko minusta jokin muutos tai variaatio nyt hyvä vai ei.

Helposti näissä vieraan kielen kehitykseen liittyvissä kannanotoissa sortuu myös itse jos ei nyt "idiotiaan" niin ainakin sellaiseen ymmärtämättömään ylidramatisointiin...

Sähän olit itse puhunut kai degeneraatiosta ja riemuidiotiasta ja ehkä ajattelit, että mun kanta asettuu jonkun muun keskustelun tiettyyn lokeroon. En tiedä, kunhan arvailen.

Siinä kohtaa kun otin varsinaisesti kantaa siihen degeneraatioon, kirjoitin että

Jos jotkut muunsukupuoliset tai genderqueer-ihmiset käyttävät kieltä ja yrittävät tehdä sillä tilaa omille kokemuksilleen ja omana itsenään olemiselle, ei se ole mitään kielen rappiota tai degeneraatiota, vaan se on kielen käyttämistä.

Minusta sukupuolineutraaleille sanoille on tiettyä tilausta. Englannin he/she saattaa jossakin puhetilanteessa esimerkiksi tämän varsin erikoisen suomen kielen opettajan kohdalla pakottaa ottamaan kantaa siihen, onko hän minusta mies vai nainen. Nyt homma oli mennyt niin, etten itse asiassa ollut miettinyt siihen itselleni mitään vastausta tai se kysymys ei varsinaisesti noussut esille. Voisin ajatella, että johonkin tällaiseen they-pronomini periaatteessa voisi olla sellainen mahdollinen kielen resurssi, joka oikeasti tekee jotain.

Kun käytin fraasia "vieraan kielen kehitys", ajattelin lähinnä variaatiota ja muutosta. Niissä mun mielestä nimenomaan oikeasti tarvitsee kielikorvaa, ja jokaisella sellainen on. Englannissa esimerkiksi firefighter on lyönyt itsensä hyvin läpi, ja se on osittain syrjäyttänyt firemanin. En mä näe tätä sinänsä parannuksena tai huononnuksena. Suomessa sanotaan edelleen palomies, eikä sekään ole mikään "huono" asia. Sukupuolineutraalina terminä tulee mieleen lähinnä "brankkari"

Esimerkiksi englannin chairman-sanan neutraaliksi vastineeksi on ollut tarjolla ainakin chairperson, mutta se tuntuu aika kankealta ja itsetietoiselta. Sen sijaan pelkkä "chair" onkin yleistynyt ja toimii monessa yhteydessä hyvin.

Nyt englannissa on niin, että usein käytetään they'tä myös yksittäiseen henkilöön viitatessa, mutta edelleen on joitakin yhteyksiä, joissa he saattaa toimia ihan hyvin. Itse asiassa yksittäiseen henkilöön viittaava they on tosi vanha (sitä on käytetty jostain 1300-luvulta), ja sitten se on ilmeisesti ollut jonkun ajan kielenhuoltotrendi että pitää käyttää nimenomaan he'tä.

Nykyään jotkut kokee, että they  voi olla yksikössä puhekielisempi ja sävyltään arkisempi, kun taas he voi joskus olla muodollisempi tai juhlavampi:

Informal: Somebody should let you borrow their book.
Formal: Somebody should let you borrow his book.

Wikipediasta: https://en.wikipedia.org/wiki/Singular_they

Sitten voi olla sellaisia konteksteja, joissa he näyttää vähän hassulta:
"She and Louis had a game – who could find the ugliest photograph of himself." — Joseph P. Lash, Eleanor and Franklin (1971)

Nyt tää varsinaisesti uusi ja kiistanalainen asia on ykstittäisestä tunnetusta henkilöstä käytetty they, josta käytetään myös nimeä non-binary they.

Ei se oikein kuulu mun kieleen eikä mulla ole siitä kokemusta, mutta näen että sen kaltaiselle sanalle on tiettyä ihan perusteltua kysyntää. Lisäksi siinä on mun mielestä hyvää se, että se on jo valmiiksi kielessä ja sen käytöllä myös yksikössä on pitkä historia. Varsinaisena kolmannen persoonan pronominina siinä on kuitenkin ongelmana muun muassa se, että se rikkoo kaavaa, jossa yksikön kolmannen persoonan tunnus on preesensissä S-pääte. 

Pidän sitä kuitenkin parempana ratkaisuna kuin jotain ze/zir-rakennelmaa tai mitä näitä nyt on.

Kielen suhteen mun mielestä olis hyvä, jos ihmiset ei repis pelihousujaan niin helposti. Ihan sellaiseen "arkiseenkin" kielenkäyttöön liittyy tosi paljon nyanssia ja prosessointia, jota me tehdään suurelta osin alitajuisesti. Siinä punnitaan semmosia asioita, että tuntuuko joku sana hyvältä tai oikealta vai ei, täsmälleen missä yhteydessä joku toimii tai tökkii, ja niin edelleen.

Tietysti toi pelivehkeiden repimättömyys vois tarkoittaa myös sitä, ettei vedetä hirveitä taistelukierroksia siitäkään, jos jollekin esimerkiksi they kolmannen persoonan pronominina on täysin mahdoton ja kielitajun vastainen. Myös he'n ja she'n käyttöä on mahdollista lähestyä silleen, että jollekin se nyt vaan sisältää kaiken mitä sukupuoleen ja sukupuoli-identeettien kirjoon ikinä voikaan kuulua. Sitten voi katsoa niitä rajatapauksia ja vaikka tutkia, miten ihmiset käytännössä niissä toimii ja miksi.

En nopealla vilkaisulla löytänyt tarkoittamaasi Dawkins-linkkiä, mutta taidan tässä vaiheessa jättää aiheen omalta osaltani muhimaan.

Kiitos kaikille osallistuneille mielipiteistä, uusista näkökulmista ynnä muusta

[a4]

Oikealla kädellä haluavat tehdä itsestään eron normiväestöön myös näine kielipeleineen; vasemmalla kädellä puolestaan toitottavat, että haluaisivat vain tulla hyväksytyksi "aivan kuin muutkin". En tiedä miten teillä, mutta meillä päin tämmöistä voisi kutsua umpineuroottiseksi oman napansa ympärillä pyörimiseksi, josta vastuu sitten kuitenkin tulisi kuulua yhteis kunnalle, lasi kattoineen ja sala liittoineen.

Aivan kuin muutkin, myös seksuaalivähemmistöt haluavat tulla hyväksytyksi myös kielellisissä ilmauksissa joissa halutaan tai on aiemmin haluttu tehdä eroa myös sukupuolten välillä. (he/she, esimies,..)
Kielten käyttö on kielipeliä, yhteiskunnallista valtapeliä.
Koska tietoinen yksilö ajattelee, jäsentää, havainnoi ja kokee maailmaa kielen rakenteiden avulla ja näin ollen myös toimii ja ohjautuu kielellistetyn maailman mukaisesti.
Teinitkin kapinoivat kielen avulla, luoden omaa kielellistä maailmaansa.

Ei siinä ole mielestäni mitään ongelmaa jos henkilö toivoo itsestään käytettävän jotain ilmaisua, tai ei halua että hänestä käytetään jotain ilmaisua.
Toisella henkilöllä taas on vapaus ja samalla vastuu siitä minkä ilmaisun valitsee, toisen toiveista huolimatta.
Aina voidaan valita kielellinen ilmaus joka ei loukkaa toista eikä tunnu itsestä mahdottomalta käyttää.

Esim. joku super gay kaiketi kykenisi melko helpostikin kutsumaan jotakuta heteroa tämän toiveiden mukaisesti super straightiksi.
Joku toinen joka kokisi itselleen mahdottomaksi kutsua toista ihmistä super straightiksi, taisteluhelikopteriksi tai normaaliksi, vaikka tämä toinen sellaista toivoisi tai vaatisi, voi kuitenkin aina turvautua neutraalimpaan tapaan kutsua toista henkilöä vaikkapa nimeltä.

[Hayabusa]

Toi lontoonkieli on aika vänkä juttu. Sitä kirjoitetaan ja puhutaan kovin monin tavoin. Nykyään se antaa lainoja ympäri maailman, mutta aikoinaan on vastaavasti imenyt vaikutteita hyvinkin paljon.  Aitojen engelsmannien lisäksi saarella asustavat muut ihmiset ja eri puolella palloa olevien kolonioiden asukit muokkaavat kieltä. Ja kyllähän me bad englishin puhujatkin kannamme kortemme sekamelskaan.

Englannin pronominit ovat peräisin jostain protogermaanista. Aikojen saatossa anglit ja muut englantia mongertavat ovat sitten sotkeneet asioita moneenkin suuntaan. Ehkä tämä uusin villitys yksikön theystä menee läpi, ainakin jossain. Ovathan he ottaneet monikkomuodon yksikön 2. persoonan viralliseksi sanaksi. Jotkut, ehkä fiksummat, käyttävät edelleen vanhoillisia thou- ja ye-sanoja. Niin ja eräs oranssi kolonian asukki käytti itsestään we-muotoa. Ehkä englanti joku päivä pelkkiä monikkoja.

Ai niin. Yksikön kolmannesta persoonasta silloin kun ei tunneta sukupuolta on yleisesti käytetty feminiiniä eli she-sanaa. Näin minutkin on opetettu.

[Toope]

Mulla on Toopesta, Jordan Petersonista ja Aaveesta sellainen tuntuma, että niiden kaikkien mielestä joku täysin hörhökin tyyppi ja niiden käyttämänä jopa ne they-pronominit vois olla ihan hyväksyttäviä silloin, jos jostain syystä kunnioittaa/arvostaa kyseessä olevaa henkilöä tarpeeksi....

En käytä tuollaisia termejä. Suhtaudun aika suojelevasti kielioppiin, vaikka tiedän puhekielen aina muuttuvan.
Pitäisin aika tärkeänä sitä, että tietynlainen perinne kielessä säilyy.

[Aave]

Olet tehnyt aika ohuin perustein ison jutun "kielen kehittymisestä". Mainitsin sanan kehitys tämän keskustelun yhteydessä tasan kerran, enkä siinä kohtaa miettinyt sen kummemmin, onko minusta jokin muutos tai variaatio nyt hyvä vai ei.

Epäilemättä "ohuin perustein": valtaosassa kirjoituksiasi kun kierrellään sen ympärillä mitä luulet minun olevan tai ajattelevan ja toisaalta sen ympärillä, että tästä olisi mielestäsi kiinnostavaa keskustella englannin osalta. Valitettavasti esimerkiksi minun kuviteltu hermoiluni oli toiveajatteluasi, et vain osaa lukea sellaisia ihmisiä kuin minä. En pidä sitäkään lainkaan pahana asiana - päin vastoin.

Sähän olit itse puhunut kai degeneraatiosta ja riemuidiotiasta ja ehkä ajattelit, että mun kanta asettuu jonkun muun keskustelun tiettyyn lokeroon. En tiedä, kunhan arvailen.

"Kai" olin, juu - enkä peräänny siinä lainkaan. Riemuidiotiaa se on nimittäin englanniksikin, vaan kun en niin todetessani tarkoita nyt vain tätä käärmeöljyistä kieliuudistusasiaa. Nämä väkisinajetut pronomithan ovat vain osa paljon laajempaa vähemmistöpakotusta. Ehdotettujen pronominien kohdallahan niitä on jo hilpeä liuta. "Ze, zir/zem, zirs, zes; Xe/ xem/ xeir"...

Siinä kohtaa kun otin varsinaisesti kantaa siihen degeneraatioon, kirjoitin että

Jos jotkut muunsukupuoliset tai genderqueer-ihmiset käyttävät kieltä ja yrittävät tehdä sillä tilaa omille kokemuksilleen ja omana itsenään olemiselle, ei se ole mitään kielen rappiota tai degeneraatiota, vaan se on kielen käyttämistä.

Vaan kun varsinainen asia on näin: Kautta koko ihmiskunnan historian, ja käytännössä kaikissa sen kulttuureissa puhutaan ja kirjoitetaan miehistä ja naisista. Samalla se on myös käytännössä ainoa järkiperäinen keino jaotella ihmisten sukupuolta (Sex), ja myös kaikissa kulttuureissa kielikin on kehittynyt tämän mukaan. Sama binaarisuus tosin koskee planetaan lähes kaikkea (99%) flooraa ja faunaa, ei vain ihmislajia.

Biologinen sukupuoli ei ole sama asia, kuin sukupuoli-identiteetti, eikä jonkin erityisen identiteettipreferenssin (Olipa se millainen hyvänsä) suosiminen tai kokemuksellisuus muuta sukupuolia miksikään. Ihmiset ovat biologisesti joko uroksia tai naaraita eikä asiaan vaikuta se, että kokee syntyneensä väärään kehoon, ja väärillä genitaaleilla varustettuna.

Tunteet ja kokemuksellisuus eivät muuta ydinasiaa, ja luonto antaa näille ihmisten kokemusmaailmoille piutpaut.  Minun puolestani transsukupuoliset ja muunsukupuoliset saavat puhutella toisiaan ihan miten haluavat, mutta näiden termien pakottaminen osaksi virallista kielijärjestelmää on täysin keinotekoista ja turhaa. Kyseessä on vieläpä niin marginaalinen alakulttuurin alakulttuuri, että ei ole mitään mieltä muuttaa täysin toimivaa ja järkevää kielijärjestelmää vain sen vuoksi, että mitätön osuus ihmiskunnasta ei muka voisi elää vallitsevien kielinormien mukaan - edelleenkin he voivat puhutella toisiaan, miten vain itse haluavat.

Varovainen arvioni on, että englantia pääkielenään puhuvissakaan maissa 95% populaatiosta ei tule koko elämänsä aikana edes keskustelemaan esim. trans- tai "muunsukupuolisen" henkilön kanssa - niin marginaalisesta ilmiöstä on kyse. Jo pelkästään sen valossa tämmöiset koko kielijärjestelmää koskevat ehdotukset ovat  hölmöjä, eikä niillä ole mitään varsinaista biologista pohjaa. Lähtökohdat ovat joka tapauksessa niin, että vaikka miestä ja naista koskevia sanoja voitaisiin eriyttää yhä hienosyisemmiksi, niin peruslähtökohta - uros ja naaras - on, ja pysyy. Joku pakkoruotsi Suomessa on siihen verrattuna joka tavalla järkevää pakotusta, vaikka pakkoruotsin läpikäyneestä populaatiosta ylivoimainen enemmistö ei tarvitse arjessaan sanaakaan ruotsia sen jälkeen, kun koulut on käyty.

Mikäli tämmöiset ehdotukset tosiaankin menisivät läpi, niin samalla olisi pää auki myös kaikenlaisille muillekin vähemmistöille vaatia kaikenlaisia muitakin turhia muutoksia ja lisäyksiä kielijärjestelmään. Identiteetti ja kokemuksellisuus kun voivat olla vaikka turrin, ja tottahan heidänkin täytyy saada omia pronominejaan osaksi kielijärjestelmää, kun muuten valtaväestö "sortaa" heitä myös kielellisesti! Samasta sivuten viittasin myös Lentävän spagettihirviön kirkkoon.

Minusta sukupuolineutraaleille sanoille on tiettyä tilausta.

Maailmassahan on "tiettyä tilausta" vaikka mille ja jos ei ole, niin kyllä mainonta ja markkinointi aina uutta tilausta keksii. Pedofiilejäkin on enemmän, kuin trans- tai muunsukupuolisia. Täytyisikö viralliseen kielijärjestelmään tuottaa heillekin omia pronominejaan, kun ainakin heitä on määrällisesti enemmän, ja se olisi edes sen puolesta perusteltua?

Termi "poliittinen korrektius" on suoraan Neuvostoliitosta, jossa oli myös valtionpsykologit huolehtimassa siitä, että toisinajattelijat pääsevät "uudelleenkoulutukseen" ja kielenhuoltajat, että neuvostokieli uudistuksineen kasvaisi ja kehittyisi. Muuan George Orwellkin on kirjoittanut erään teoksen tämmöisistä kieliuudistuksista - se, että hankkeet koskevat nyt sukupuolivähemmistöjä ei muuta mädätystä miksikään. Orgaanista kielen kehittymistähän tämäkään ei ole, vaan keinotekoista, johonkin marginaaliyksilöllisyyteen, tunne-elämään ja kokemuksellisuuteen nojaavaa tuputtamista.

Vaan kun emme me ole mitään henkiolentoja eivätkä biologiset faktat muuksi muutu, vaikka tietyt tahot kuinka jalkaa maahan polkisivat. Typeryydelle ja turhamaisuudelle on aina valtavasti tilausta, muodossa jos toisessa. Sitä voisi joku tässä yhteydessä ajatella niinkin että ei uskoisi, että näissä xir- xen-tapauksissa tosiaankin on kyse aikuisista ihmisistä, vaan joistain pikkulapsista: "Äiti ja isi, jos ette sano mua xöpötiksi, niin mä muutan mummolaan asumaan"!

No voi hurja!

[a4]

Vaan kun varsinainen asia on näin: Kautta koko ihmiskunnan historian, ja käytännössä kaikissa sen kulttuureissa puhutaan ja kirjoitetaan miehistä ja naisista. Samalla se on myös käytännössä ainoa järkiperäinen keino jaotella ihmisten sukupuolta (Sex), ja myös kaikissa kulttuureissa kielikin on kehittynyt tämän mukaan. Sama binaarisuus tosin koskee planetaan lähes kaikkea (99%) flooraa ja faunaa, ei vain ihmislajia.

Biologinen sukupuoli ei ole sama asia, kuin sukupuoli-identiteetti, eikä jonkin erityisen identiteettipreferenssin (Olipa se millainen hyvänsä) suosiminen tai kokemuksellisuus muuta sukupuolia miksikään. Ihmiset ovat biologisesti joko uroksia tai naaraita eikä asiaan vaikuta se, että kokee syntyneensä väärään kehoon, ja väärillä genitaaleilla varustettuna.

Tunteet ja kokemuksellisuus eivät muuta ydinasiaa, ja luonto antaa näille ihmisten kokemusmaailmoille piutpaut.  Minun puolestani transsukupuoliset ja muunsukupuoliset saavat puhutella toisiaan ihan miten haluavat, mutta näiden termien pakottaminen osaksi virallista kielijärjestelmää on täysin keinotekoista ja turhaa. Kyseessä on vieläpä niin marginaalinen alakulttuurin alakulttuuri, että ei ole mitään mieltä muuttaa täysin toimivaa ja järkevää kielijärjestelmää vain sen vuoksi, että mitätön osuus ihmiskunnasta ei muka voisi elää vallitsevien kielinormien mukaan - edelleenkin he voivat puhutella toisiaan, miten vain itse haluavat.

Varovainen arvioni on, että englantia pääkielenään puhuvissakaan maissa 95% populaatiosta ei tule koko elämänsä aikana edes keskustelemaan esim. trans- tai "muunsukupuolisen" henkilön kanssa - niin marginaalisesta ilmiöstä on kyse. Jo pelkästään sen valossa tämmöiset koko kielijärjestelmää koskevat ehdotukset ovat  hölmöjä, eikä niillä ole mitään varsinaista biologista pohjaa. Lähtökohdat ovat joka tapauksessa niin, että vaikka miestä ja naista koskevia sanoja voitaisiin eriyttää yhä hienosyisemmiksi, niin peruslähtökohta - uros ja naaras - on, ja pysyy. Joku pakkoruotsi Suomessa on siihen verrattuna joka tavalla järkevää pakotusta, vaikka pakkoruotsin läpikäyneestä populaatiosta ylivoimainen enemmistö ei tarvitse arjessaan sanaakaan ruotsia sen jälkeen, kun koulut on käyty.

Mikäli tämmöiset ehdotukset tosiaankin menisivät läpi, niin samalla olisi pää auki myös kaikenlaisille muillekin vähemmistöille vaatia kaikenlaisia muitakin turhia muutoksia ja lisäyksiä kielijärjestelmään. Identiteetti ja kokemuksellisuus kun voivat olla vaikka turrin, ja tottahan heidänkin täytyy saada omia pronominejaan osaksi kielijärjestelmää, kun muuten valtaväestö "sortaa" heitä myös kielellisesti! Samasta sivuten viittasin myös Lentävän spagettihirviön kirkkoon.

Minusta sukupuolineutraaleille sanoille on tiettyä tilausta.

Maailmassahan on "tiettyä tilausta" vaikka mille ja jos ei ole, niin kyllä mainonta ja markkinointi aina uutta tilausta keksii. Pedofiilejäkin on enemmän, kuin trans- tai muunsukupuolisia. Täytyisikö viralliseen kielijärjestelmään tuottaa heillekin omia pronominejaan, kun ainakin heitä on määrällisesti enemmän, ja se olisi edes sen puolesta perusteltua?

Termi "poliittinen korrektius" on suoraan Neuvostoliitosta, jossa oli myös valtionpsykologit huolehtimassa siitä, että toisinajattelijat pääsevät "uudelleenkoulutukseen" ja kielenhuoltajat, että neuvostokieli uudistuksineen kasvaisi ja kehittyisi. Muuan George Orwellkin on kirjoittanut erään teoksen tämmöisistä kieliuudistuksista - se, että hankkeet koskevat nyt sukupuolivähemmistöjä ei muuta mädätystä miksikään. Orgaanista kielen kehittymistähän tämäkään ei ole, vaan keinotekoista, johonkin marginaaliyksilöllisyyteen, tunne-elämään ja kokemuksellisuuteen nojaavaa tuputtamista.

Vaan kun emme me ole mitään henkiolentoja eivätkä biologiset faktat muuksi muutu, vaikka tietyt tahot kuinka jalkaa maahan polkisivat. Typeryydelle ja turhamaisuudelle on aina valtavasti tilausta, muodossa jos toisessa. Sitä voisi joku tässä yhteydessä ajatella niinkin että ei uskoisi, että näissä xir- xen-tapauksissa tosiaankin on kyse aikuisista ihmisistä, vaan joistain pikkulapsista: "Äiti ja isi, jos ette sano mua xöpötiksi, niin mä muutan mummolaan asumaan"!

No voi hurja!

Ihmiskunnan historiaan ja aiempaan käytäntöön vetoamalla voisi torpata minkä tahansa uudistuksen. Demokratian, sähkövalon, autot, vaatteet, lihan kypsentämisen,.. kielikin muuttui uudistusten mukana.
Nykyään järkiperäistä on tunnistaa biologisen sukupuolen lisäksi mm. sosiaalinen ja juridinen sukupuoli sekä sukupuoli-identiteetti.

Biologinen sukupuoli ei ole sama asia kuin sukupuoli-identiteetti, vaikka ihmiset ovat biologisestikin uroksia, naaraita tai jotain siltä väliltä.

Elävä yhteisöllinen kieli muuttuu yhteiskunnan muutosten mukana.

Kyse ei ole sen marginaalisemmasta ilmiöstä kuin vaikkapa fyysisesti lahjakkaat lapset ovat.
Suomessa arvioitiin vuonna 2016, että transsukupuolisia olisi yksi tuhannesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Transsukupuolisuus#Esiintyvyys
Lajista riippuen urheilussa tarvitaan paljon esimerkiksi nopeutta, voimaa tai kestävyyttä. Myös tällaiset ominaisuudet voivat näkyä lapsessa tai nuoressa varhain.
Vaikeaksi aiheeksi fyysisen lahjakkuuden tekee se, että hyvin harva lapsi on oikeasti poikkeuksellisen lahjakas urheilussa. Nummelan mukaan eri tutkimuksissa on todettu, että vain yksi lapsi kahdesta tuhannesta olisi erityisyksilö. Se tarkoittaa, että Suomessa syntyisi vuodessa vain koululuokallinen fyysisesti erittäin lupaavia urheilijanalkuja.
https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000007848437.html
Pikemminkin niin, että pitäisi olla marginaalinen ongelma puhua marginaalisesta seksuaalivähemmistöstä heitä arvostavalla kielellisellä tavalla. Tai heidän nimellään.
Kyllä seksuaali-identiteetilläkin on biologinen pohjansa, siinä missä millä tahansa pohjimmiltaan biologisella ilmiöllä.
"Koko kielijärjestelmä" on jatkuvassa muutoksessa, kuten ympäröivä maailmakin, tai muuten puhutaan kuolleesta kielestä.
Ei tässä olla myöskään kumoamassa biologista uros-naaras-jaottelua vielä nykyihmisilläkään. Biologismi nyt vaan ei riitä maailman selittämiseen. Tarvitaan muitakin tieteitä ja jaotteluja.

Elävä kieli heijastaa monen muun asian lisäksi myös kaikenlaisten vähemmistöjen nykyistä ja tulevaisuudessa mahdollisesti muuttuvaa kohtelua uuden tiedon ja ymmärryksen valossa.
Jopa Suomessa enemmistönä olleet naisetkin ovat saaneet kieleemme sellaisia aiemmin miesvähemmistön pelkäämiä käsitteitä kuin naisten housut ja rouva puhemies. Voitaisiin kenties puhua jopa aiemmasta valtaväestöä sortaneesta vähemmistön pakotuksesta varata housut ja puheenjohtajan käsitteet vain miehille.

Mainonta ja markkinointi kuuluvat kapitalismiin. Pedofiilit taas ovat seksuaalivähemmistönä tieteellisesti perustellusti kriminalisoitu porukka, riippumatta pedofilian yleisyydestä. Ei ilmiön yleisyys ole tae sen hyväksyttävyydestä muuten kuin ehkä jonain normaaliutena.
Ihmissyönti on normaalia ihmissyöjien keskuudessa. Kansantaudit ovat yleisiä tauteja väestössä.

[Kopek]

Muutama viikko sitten arvelin, että Helsingin Sanomat joutuisi oikaisemaan erään väitteen "oikaisuja" -palstalla. Arvasin väärin tai en huomannut asiaan palatun.

Mutta nyt olen varma asiasta.

Hesarissa luki, että mikrometri on metrin tuhannesosa.

Pitäisi tietysti olla millimetrin tuhannesosa.

Artikkeli käsittelee taipuisaa jäätä.

"Taipuisa jää toimi kokeessa kuin valokaapeli"

[kertsi]

Ei ole kielipoliisilla aihetta pamputtaa kieliopillisesti oikean mutta väärän informaation sisältävää väitettä ^ (mikrometri tosiaan on metrin miljoonasosa, eikä tuhannesosa).

[Aave]

Ihmiskunnan historiaan ja aiempaan käytäntöön vetoamalla voisi torpata minkä tahansa uudistuksen.

Ei se ollut mikään vetoomus, vaan silkka toteamus. Ei ole olemassa yhtäkään kulttuuria, jossa puhuttu ja kirjoitettu kieli olisi kehittynyt (Sanan varsinaisessa merkityksessä) jonkin toiseuden, identiteettikokemusten ja biologisten anomalioiden erityislajeinaan huomioiden. Tätä joidenkin marginaaliryhmien hinkumaa muutosta ei myöskään ole missään mitään muutakaan flooraa ja faunaa koskien. Esimerkiksi hermafrodiitteihinkaan (Anomalia) ei viitata missään tunnetussa kielijärjestelmässä joillain erityispronomineillaan, eikä siinä olisi järkeäkään. Hermafrodiitit eivät ole mikään rodullinen erityislajinsa, vaan kyse on vain erittäin harvinaisesta poikkeavuudesta uros/naaras-binaarilla. Lapsille voidaan kyllä opettaa kouluissa hermafrodiiteista ja opetetaankin, mutta olisi erittäin surkuhupaisaa väittää, että heitä nyt sitten kielellisesti syrjitään, kun ei ole kielijärjestelmässä erityispronomineja, joihin heidät erityishuomioivasti tulisi samalla viitata. Ei semmoisia olla keksitty myöskään esim. kuusisormisina tai -varpaisina syntyville, ja näitä vastaavia poikkeavuuksiin perustuvia vaatimuksia voisi keksiä ja kehitellä lähes loputtomasti lisää. Jos siihen olisi lukumääränsä puolesta perusteita, niin varsinkin vammaisilla yleisesti!

Nykyään järkiperäistä on tunnistaa biologisen sukupuolen lisäksi mm. sosiaalinen ja juridinen sukupuoli sekä sukupuoli-identiteetti.

Se on toteutuessaankin vain tietyn äänestäjäsegmentin typeryyteen ja turhamaisuuteen nojaava poliittinen valinta, rationaalisuus tai tieteeseen (Edes kielitieteeseen) nojaavuus siinä ei toteudu. Enpä kyllä itse haluaisi päätyä mihinkään virallisiin rekistereihin jonain "muunsukupuolisena" tai transsukupuolisena. Nyt heitä suorastaan pyritään länsimaissa paapomaan (Reippaasti ohi vammaisten, joita on määrällisestikin paljon sukupuolivähemmistöjä enemmän!), mutta agendat ja ajanhenki ne ovat muuttuvaisia. Sitten olisikin kiva olla virallisissa kirjoissa ja kansissa jonain erityisihmisenä (Rodullistettuna suorastaan), kun pelin henki olisikin se, että rakennetaan taas uusia leirejä ja uuneja...

Biologinen sukupuoli ei ole sama asia kuin sukupuoli-identiteetti, vaikka ihmiset ovat biologisestikin uroksia, naaraita

Korjasin tekstisi.

Et tällä kertaa sentään syyllistynyt lopun osalta kovin pahasti sinulle yleistyypillisiin epätieteellisyyksiin, eli lainausten louhintaan ja kontekstomiaan.

Kuvaavaa on, että ne ovat hihhuleiden (Varsinkin kreationistien) suosimia tapoja. Sinäkin hihhuloit ihan yhtä lailla, mutta vain eri asiasta kuin kreationistit. Niin tieteeseen uskovana kuin esiinnytkin, sinun oma tieteellisyytesi on vaa´assa punnittu, ja kevyeksi havaittu. Semantiikkaa runoilet senkin edestä.

Muunsukupuoliset ja queer-väki voisivat halutessaan keksiä ja kehittää itselleen kokonaan uuden kielen, jos sille on niin kova hinku. Kuurot ja sokeat (Pistekirjoitus) sellaisia sentään tarvitsevatkin, mutta hekään eivät ole niin narsistisen typeriä, että vaatisivat itselleen normikieleen joitain omia erityispronominejaan.