Tämä saattaa olla ärsyttävä puheenvuoro, ja pahoittelut siitä.
Kaikkien luonnollisten kielten alkuperä on melko pienten yhteisöjen puhutussa kielessä. Kun kirjoitettua kieltä, laajempaa kulttuuria tai monimutkaisempaa yhteiskuntarakennetta ei ole ollut, on riittänyt se, että kielioppi on ei-eksplisiittistä ja jotain sellaista, jota kukin oppii riittävässä määrin ja omalla tavallaan.
Ei ole niin paljon tarjoiltu analyyseja tai selitetty, vaikka on varmasti ollut sitäkin.
Laajamuotoisten yhteiskuntien ja formaalin koulutuksen myötä vasta on noussut esiin se, että kieltä yritetään perusteellisemmin järkeistää ja selittää.
Se on ollut tarpeellistakin kielellisen yhtenäisyyden ja ymmärrettävyyden lisäämisessä. Mutta mä näen ton monessa kohtaa ongelmallisena. Kun ne keksityt säännöt ja selitykset tosi usein voi olla vakuuttavan kuuloisia ilman että ne vastais kuitenkaan sitä, mitä ihmiset itse asiassa sanoo kun ne kieltä käyttää.
Ja sitten nämä selitykset itsessään alkavat vaikuttaa siihen, miten kieltä tulkitaan ja hahmotetaan.
Helppo ja yksinkertainen esimerkki englannista: Latinan pohjalta kielioppia on tulkittu niin että "I" olisi subjektimuoto ja "me" objektimuoto yksikön ensimmäisestä pronominista.
Itse asiassa vallitseva sääntö on pitkään tainnut olla se, että pronomini on aina "me" — paitsi jos kyseessä on virkkeen ainoa subjekti, jolloin on käytetty muotoa "I".
Idea on, että kuka tahansa natiivipuhuja olisi saattanut sanoa "Me and James went shopping the other day" mutta harvoja poikkeusvariantteja lukuun ottamatta kukaan ei olisi sanonut "Me went shopping today".
Jonkun verran hommaa komplisoi se, että nykyään varsinkin jenkit tuottaa alinomaa tämmösiä: "He opened that door for James and I".
Toi on lähtenyt yleistymään esimerkin kaltaisista rakenteista, joissa "I" on konjunktiolla linkitetty toiseen pronominiin, mutta lopputulos tästä kaikesta on, että se periaatteessa simppeli logiikka, mikä ois mun sisäistä kielioppinatsia tyydyttänyt, ei päde
Tai että se muuttuu hiljalleen historialliseksi kuriositeetiksi.
Se että paikannimissä myötäillään paikkakunnalla vakiintunutta muotoa on tavallaan ihan jees. Oltaishan siinä voitu asettaa siihen joku sääntö tai logiikka, mutta...
Olishan se siistiä tai tyydyttävää, jos paikannimien taivutuksessa olis joku eheä sääntö ja logiikka kautta linjan — mutta jos sellainen ehdoin tahdoin luodaan, se voi heijastua sijamuotojen käyttöön myös jossakin muussa yhteydessä, missä oikeasti on olemassa joku suht simppeli tai verrattain eheä logiikka tai selkeä säännönmukaisuus.
Se vain todennäköisesti on meille yhtä vaikea nähdä kuin englantia puhuville on ollut toi niiden pronomineihin liittyvä säännönmukaisuus. Ja eihän me tarvita natiivipuhujina eksplisiittistä tietoa tollasista asioista.
Et siis siinä mielessä.... siistiä ettei säännönmukaisuutta luoda väkisin.
Toisena pointtina esimerkki havainnoillistaa sitä, että oikean muodon hakemisen sijaan varsinaisen kieliopin (laajassa ja varsinaisessa merkityksessä) äärelle johdattaa usein helpommin sen hakeminen, mitä ei voi sanoa tai kukaan ei vain sano.
Kukaan Tampereella ei sano "Tampereessa", jos tarkoitus on ilmasta paikassa tai paikkakunnalla olemista. Eikä siihen oikein ton vahvempaa motiivia ole tai voi olla, mut kyse on vaan yksittäisen paikannimen vakiintuneista taivutusmuodoista.
Koko maata ja kieliyhteisöä ajatellen ei silti ole kieliopin vastaista sanoa Tampereessa eikä (ehkä) Kalajoessa eikä Ylistarolla.
Sellaisen paikkakunnan kohdalla, josta ei ole ikinä kuullut, ei ole mahdoton ajatus että se meniskin noin.
Jos taas otetaan esimerkki englannista, sieltä voisi nostaa vertailukohdaksi sen, mitä prepositiota käytetään kulkuvälineessä olemisesta ja miksi.
Aika eheän logiikan saa mun mielestä kontrastiparille "on/in" silleen että sanoo että... jos voit kävellä kumartumatta sisään johonkin ajoneuvoon ja olla siellä matkustajana seisten, prepositio on "on": "On a train", "on a plane", "on a tram" mutta "in a car", "in a taxi" ja "in a helicopter".
Tollaset on muistisääntöinä parhaimillaan hirmu käteviä, mut jos katsoo tarkkaan ihan koko kuvaa koko kielestä, tuskin mikään tollanen tyydyttävän simppeli selitys pätee kaikkeen.
Veikkasin lonkalta että sääntö "on a plane" mutta "in a helicopter" pätee tosi laajasti ja hyvin, mutta ei kuitenkaan ihan niin, etteikö joku edeltävä rakenne tai sanamuoto tai... mikä tahansa muu tilannetekijä vois vaikuttaa siihen jollain tavalla niin että joku sanois vaikka että...
"We were hustled away on a helicopter"
(tuskin kukaan ajattelis että ilman muuta hiton iso helikopteri vaan se liittyy ehkä tohon verbirakenteeseen. Tai en mä tiedä miksi tollanen nyt vaan tuntuu OK:lta tai ehkä mahdolliselta)
Tai:
"They immediately put Sarah on a helicopter to Long Island"
(tossakin muu kuin substantiivilausekkeen pääsana ohjaa prepisitiovalintaa, ehkä joku ajatus ihmisestä nimenä listalla ja yhtenä matkustajana ilmaliikenteessä, ennemmin kuin helikopterit tai juuri sellaisen kyydissä matkustaminen)
En usko että noi ois jotenkin "väärin" kenelle tahansa tai ilmeisesti tai aina.
Silti luulisin että toi esitetty on ihan helvetin hyvä tai pätevä muistisääntö.
Mut totuus on ehkä se, että varsinaisesti toteutuviin muotoihin vaikuttaa tosi moni tekijä, ja sitä on sijamuotojen tai prepositioiden tapauksessa vaikea nakuttaa säännöksi jotka ois oikeesti täysin sataprosenttisen totta ja vedenpitäviä.
Sitäkin voi tietysti miettiä hypoteettisesti, että
jos löytyis tällainen helikopterisäännön tasoinen aika hyvä logiikka paikannimien taivutukseen, olisko se riittävän vahva sääntö siihen, että menis sanomaan esimerkiksi että valitan, "Tampereella" on väärin, jos jollakin paikkakunnalla tämä on ollut vallitseva muoto pitkään
Mun oletus on ettei mitään vastaavaa ole löydettävissä. Mut toisaalta kokemus sanoo myös, että mikä tahansa uskottavalta tuntuva ja järkevänoloinen selitys on tosi miellyttävä niellä, mut se miten kielioppi varsinaisesti toimii ei ole... helppo tavoittaa eikä välttämättä kuulainen sille mikä on selityksenä mukavan tuntuinen.
Ehkä tohon vois saada jotain valaistusta perehtymällä adessiivin ja inessiivin sävyeroihin.
Kielitoimisto tarjoilee joitakin esimerkkejä:
Pappa istui lukemassa lempituolissaan. (nojatuolissa, jossa syvyyttä)
Pappa istui lempituolillaan. (tasapintaisella tuolilla)
Sisä- vai ulkopaikallissija?Samalla tavalla kuin englannin prepositioesimerkissä, tohonkin varmaan vaikuttaa samaan aikaan useampi tekijä. Sanotaan että paikannimet taipuvat ulkopaikallissijassa, jos ne liittyvät johonkin vesistöön tai jokin nimen osa joko edellyttää adessiivia tai luontevasti taipuu siihen: "saarella, saaressa", "mäellä, mäessä"
Tampereen kohdalla vois tarkoitushakuisesti väännellä jotakin logiikkaa niin, että alun perin on sanottu "dammer" ja nimi on kehittynyt patoa tarkoittavasta sanasta, jolloin ollaan oltu vain padon läheisyydessä tai jollain tapaa sen tai vesistön äärellä.
Tai vielä usvaisemmin voisi hahmotella, että ehkä ei ole ole ollut tarkkaan rajattua aluetta, vaan ollaan oltu vain tietyn alueen tai keskeisen paikan "äärellä" tai piirissä.
Mutta aukotonta sääntöä on vaikea muodostaa: Yhtä paljon vesistöön liittyy Helsingfors (Vantaanjoki koskineen kontra Tammerkoski)
Ehkä on erilaisten selitysten ja järkeilyjen sijaan helpointa tai rehellisintä tai selkeintä todeta, että paikakuntalaisten vakiintunut käytäntö on mitä on, ja sillä mennään.
Mut tosta hahmottuu ehkä jollain tapaa silti sellainen yleiskuva, että ulkopaikallissijan käyttö on harvinaisempaa ja poikkeus. Usein sille voi olla jokin syy tai peruste, mutta sitä voi olla vaikea tai jopa harhaanjohtavaa liian tarkkaan pyrkiä yksilöimään.
On luontevaa tai tavallaan normaalia että jos jollain ei ole mitään tietoa Imatrasta, ne saattais natiivipuhujina ihan hyvin sanoa "Imatrassa", mut se nyt vaan on vakiintuneen käytännön mukaan väärä muoto.
Erikoisempaa olis varmaan valita ulkopaikallissija ns. ilman syytä. Mut mitä on "ilman syytä".
Mun tietääkseni Xanadu oli joku muinaisen dynastian kesäpääkaupunki nykyisen Kiinan alueella sisämaassa, eikä se liity mitenkään mihinkään vesistöön.
Mut jos mä nyt päättäisin vammakääntää jotain runoa ja laittaa siihen että
Xanadulle Kublai-Kahn pystytti kupolin
. . . ...en tiedä, oisko se nyt niin paha sinänsä. Tossa oli kai taustalla joku hämärä ajatus säkeistä "In Xanadu did Kubla Kahn / A stately pleasure dome decree".
Mut siis se "syy" vois olla että se olis ollut saari (ei kaiketi) tai että se vaan sopii siihen äänteellisesti tai että runossa myöhemmin mainitaan joku keksitty joki jota ei oikeasti ole tai että se Xanadu on tossa yhteydessä vaan joku alusta tai ilman syvyyttä oleva pinta jolle jotain rakennetaan tai.... ihan mitä vaan.
Ehkä se vaan palautuu johonkin huojuntaan adessiivin ja inessiivin välillä ylipäätään. Joissain murteissa ollaan ja käydään "kalalla", eikä se kai lopulta idealtaan tai millään syvämerkitysten tasolla kauheasti siitä poikkeaa, mitä joillain muilla alueilla tarkoitetaan kun sanotaan, että ollaan tai käydään "kalassa".
