Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Kielipoliisi pamputtaa

Aloittaja Amore, heinäkuu 21, 2019, 17:51:27

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Aave - heinäkuu 24, 2021, 15:56:07
Opiskelijoiden kesken vängätään Suomessa näinä päivinä siitä, että osa ammattikorkeakoulun ensimmäistä vuotta käyvistä on ryhtynyt nimittämään itseään fukseiksi. Termillä tarkoitetaan eksklusiivisesti yliopiston ensimmäisen vuosikurssin kävijää, ei ammattikorkeakoulua. Vänkäyksiä on ollut ihan hauska seurata ja kieltämättä ammattisurkeaa käyvistä saa myös vähän sellaisen vaikutelman, että termiä omimalla haluaisivat asettua ja sekoittua ikään kuin samalle viivalle ylälipastoa käyvien kanssa. Itse olen ollut sillä kannalla että keksikööt itselleen oman yleistermin, ei sen luulisi olevan hankalaa.

^
Tuskinpa voidaan sanaeroosiota tässä välttää.

Muistuu mieleen kun taannoin jonkinasteisen metsäkoulun käyneet päättivät ryhtyä nimittämään itseään metsäinsinööreiksi. Ei sillekään kukaan mitään mahtanut.

nimim. Diplomi keskustelupalstapsykologi, kaikkitieteiden pehtoori, M.H., ROOSTER
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Aave

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 24, 2021, 16:02:26
Tuskinpa voidaan sanaeroosiota tässä välttää.

Muistuu mieleen kun taannoin jonkinasteisen metsäkoulun käyneet päättivät ryhtyä nimittämään itseään metsäinsinööreiksi. Ei sillekään kukaan mitään mahtanut.

nimim. Diplomi keskustelupalstapsykologi, kaikkitieteiden pehtoori, M.H., ROOSTER
Saahan näin itseään nimittää, vaikka ei yliopistossa olisikaan. Silloin pitää kuitenkin varautua siihen, että joutuu naurunalaiseksi ja saa osakseen jatkossakin vittuilua kun käy ilmi, että onkin kuitenkin ammattikorkeakoulussa. Minulle yksi ammattikorkeakoululainen koitti selitellä asiaa parhain päin niin, että kyseessä on vain kielen eläminen ja kehittyminen. Naurahdin siihen, että ei akateemisten termien omiminen ole mitään kielen kehittymistä, etkä sinä ole fuksi. Johan nuorukaista vitutti.

Näissä sukupuoli-nussikkala-asioissa käytän transsukupuolisista erikseen juuri trans -etuliitettä, transmies tai transnainen. Sillä erottuu samalla normisanat mies ja nainen. Miehillä ei ole kuukautisia, eivätkä naiset tuota spermaa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Kielinatsit. Kuva on Nürnbergin oikeudenkäynneistä, jossa syytetyt nauravat syyttäjän tekemälle käännösvirheelle. Tarina ei kuitenkaan kerro, mikä ja missä yhteydessä se virhe oli.

Sen sijaan on kertoa tapahtumakuvaus siitä virheestä, jossa Ralph Albrecht  sekoitti natsihallinnon komentoketjun. Nimet olivat oikein, mutta valtiollinen protokolla väärin. Natsien hallintorakenteesta oikeudenistunnossa esitelmöidessään hän totesi, että Hitlerin seuraajana olisi ollut syytetty Hess, ja sitten toisena Göring. Todellisuudessa Göring olisi ollut kakkosvaihtoehto, ja Hess vasta kolmantena. Ykkösenä olisi ollut Himmler, mutta hän teki vangiksi jouduttuaan itsemurhan (Syanidilla).

Göring tiedettiin erittäin turhamaiseksi mieheksi, ja tässä yhteydessä hän pomppasikin syytettyjen penkiltä pystyyn ja alkoi viittomaan kuuluvasti itseensä: "Ich war der Zweite", minä olin toisena!

Hess kääntyi hänen puoleensa, ja räjähti nauruun. Niin alkoivat nauraa kaikki muutkin oikeussalissa olleet.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Xantippa

Niin, jos saksalaista haluaa siteerata, sen voi toki tehdä oikeinkin.

Ich war Zweiter, sanoo saksalainen, mutta mehän emme ole nirsoja Aaveen kertoillessa tosijuttuina urbaanilegendoja tai virolaiskäännöksiä.

T: Xante

Hippi

#169
Googlen kääntäjä hyväksyy kummatkin muodot, mutta tuossa tapauksessa se tosiaan on Aaven mainitsemassa muodossa.
Klippi on napattu sivulta https://gooring.tripod.com/g4.html


Pakko lisätä tuohon vielä maininta saksan kielen (ja muidenkin kielien) muuttumisesta. Aikanaan kun opiskelin saksaa pitkänä kielenä, niin se ei aina sujunut kovin mallikkaasti. Yhtenä kesänä uhrasin aikaa ehtolaiskurssille kiriäkseni kiinni sitä, mikä laiskuuttani olin jäänyt jälkeen, vaikka ehtoja tullutkaan. Kurssin vetäjä oli huomattavan nuori verrattuna oman kouluni saksan kielen lehtoriin ja monesti hän huomautti "antiikkisesta" kielenkäytöstäni. Voi vain kuvitella, millainen ero on Hitlerin aikaisen kielen ja nykyisen arkikielen välillä. Viimeksi mainitussa taidetaan melkoisesti oikaista kieliopin koukeroita.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - heinäkuu 23, 2021, 19:10:03
Ehkä se on jossain vaiheessa ollut joku trendi, mutta mulla ei ole siitä oikein tarkkaa käsitystä. Ihan usvaisella mutulla veikkaisin että joskus ysärillä tai vaikka vielä kymmenen vuotta sitten sellainen mun mielestä vähän kömpelöltä tuntuva she'n  käyttö geneerisenä pronominina ois ollut yleisempää kuin nyt. Mutta jos Hayabusalla on tästä jotain tietoa, lähteitä tai muuta, olisin kiinnostunut niistä kuulemaan.

Ei mulla sen kummempaa ole kuin aikanaan saamani oppi. Ilmaisu "he or she" on kuulema tosi kökkö ja "she" on elegantimpi kuin "he". Tämä on siis vuosien takaista brittioppia. Sen jälkeen ei kukaan natiivi ole "she" sanaan puutunut, vaikka muuten olen joutunut korjatuksi.

Enkkua tosiaan käytetään hyvin monella tapaa ja myös ristiriitaisesti. Tuossa "they"-muodissa ärsyttää agressiivisuus, millä sitä vaaditaan käytettäväksi. Vähemmällä mesoamisella voisi olla parempi kannatus, jos siis ilmaisu ottaa lentääkseen.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur


a4

Lainaus käyttäjältä: Aave - heinäkuu 24, 2021, 15:38:51
Academic Grievance Studies and the Corruption of Scholarship  (areomagazine.com).
It's true that Pluckrose, Lindsay, and Boghossian tricked some journals into putting out made-up data, but this says nothing whatsoever about the fields they chose to target. One could have run this sting on almost any empirical discipline and returned the same result.

For one thing, it's politically motivated, in the sense that its practitioners target only those politicized research areas that happen to annoy them. For another, it's largely lacking in scientific rigor. Most (but not all) hoax projects lack meaningful controls, and they're clearly subject to the most extreme variety of publication bias. That is to say, we only hear about the pranks that work, even though it's altogether possible that skeptic-bros are writing bogus papers all the time, submitting them to academic journals, and ending up with nothing to show for their hard work. How many botched Sokal-style hoaxes have been tucked away in file drawers and forgotten because they fail to "prove" their point?

The most aggressive symptom of this "corruption" throughout academia may be psychological: a pervasive sense of sadness and disquiet—of grievance, if you will—at the notion that the world is changing and we don't know how.

https://slate.com/technology/2018/10/grievance-studies-hoax-not-academic-scandal.html

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 24, 2021, 19:05:37
Googlen kääntäjä hyväksyy kummatkin muodot, mutta tuossa tapauksessa se tosiaan on Aaven mainitsemassa muodossa.
Klippi on napattu sivulta https://gooring.tripod.com/g4.html


Pakko lisätä tuohon vielä maininta saksan kielen (ja muidenkin kielien) muuttumisesta. Aikanaan kun opiskelin saksaa pitkänä kielenä, niin se ei aina sujunut kovin mallikkaasti. Yhtenä kesänä uhrasin aikaa ehtolaiskurssille kiriäkseni kiinni sitä, mikä laiskuuttani olin jäänyt jälkeen, vaikka ehtoja tullutkaan. Kurssin vetäjä oli huomattavan nuori verrattuna oman kouluni saksan kielen lehtoriin ja monesti hän huomautti "antiikkisesta" kielenkäytöstäni. Voi vain kuvitella, millainen ero on Hitlerin aikaisen kielen ja nykyisen arkikielen välillä. Viimeksi mainitussa taidetaan melkoisesti oikaista kieliopin koukeroita.

No näinhän se kieli muuttuu. Aave ei hyväksy ajatustakaan, että voitaisiin puhua kolmannesta sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta, kun hänestä se tuntuu pahalle. Ei hyvälle.

Tämä risoo itseäni jostain syystä erityisesti nykykielenkäytössä. Vai onko se nykyään kielenkäytöllä.

T: Xante

Melodious Oaf

#174
Lainaus käyttäjältä: Aave - heinäkuu 24, 2021, 15:38:51
Sitä paitsi, kysehän ei ole vain jostain ajoittaisesta hörhöilystä vaan pseudotieteestä, jolla ei pitäisi olla akatemioissa mitään sijaa. Ehkä sinne opetusohjelmiin ja omaksi tieteenlajikseen voisi lisätä vielä parapsykologian, akatemioita "rikastuttamaan"...

Academic Grievance Studies and the Corruption of Scholarship  (areomagazine.com).

Puolustele vain keskenäsi.

Tän ketjun keskustelu lähti Karhun tölkeistä, ja mun mielestä olet todennäköisesti väärässä, jos väität että nimenomaan they-pronomini tai toisaalta esimerkiksi se LVM:n pöhinätiedote olisi Dawkinsin tai Pluckrosen mielestä jotain ideologista paskaa tai sillä tavalla typeriä ja paskaa kuin olet esittänyt niiden olevan.

Tämä silti vaikka Dawkinsin twiitit olivatkin vuodelta 2015 ja hän on sen jälkeen joko muuttanut mieltään tai ehkä todennäköisemmin vain tarkentanut kantojaan sillä, että hänestä naiseksi itsensä kokeva mies ja mieheksi itsensä kokeva nainen eivät ole kirjaimellisesti sitä mitä kokevat olevansa.

Mun omat opinnot ovat olleet kielitiedettä, ohjelmointia ja matematiikkaa ja kasvatustiedettä. Plus jotain filosofiaa, tilastotiedettä sun muuta. En mä niillä mitenkään erityisesti lähtis henkseleitä paukuttelemaan, mutta kyllä niihin mahtuu aika iso kirjo kaikenlaista tiukan matemaattisesta tekemisetä käytännön softanrakentamisella suoritettaviin juttuihin ja edelleen hyvinkin hörhöön kieli- ja yhteiskuntatieteelliseen settiin.

Mun mielestä on kiinnostavaa, miten Pluckrose luonnehtii tota kehitystä silleen, että aiemmin jotkut yliopistomaailman "hörhöt" kuten Derrida tai Foucault tai Heidegger tai tämmöset, jotka on olleet postmodernismin ja siihen liittyvän ajattelun isoja nimiä, on tuottaneet sellaista helvetin vaikeaselkoista tuubaa, ettei siitä ole juuri kukaan erikoisalojen ulkopuolella tajunnut mitään eikä välittänyt. Erikoisalojen sisälläkin niistä on ollut aika vaikea irrottaa mitään kumottavissa olevia selkeitä väitteitä. Nyt aivan viime vuosina ja vuosikymmeninä on alettu varsinkin Jenkeissä kirjoittaa tällaiseen postmoderniin kytkeytyvää ajattelua auki niin yksinkertaisella ja selkeällä kielellä että sen lähes lapsikin ymmärtää. Sitä kautta niistä jutuista tulee konkreettista politiikkaa ja vaikuttavia, mutta samaan aikaan vedotaan vaan johonkin laajaan tutkimusperinteeseen ja julkaisujen jatkumoon, joka todistaa, että ne päätelmät, väitteet ja oletukset pitää paikkansa, eikä niitä voi kukaan sen tekijäporukan ulkopuolelta arvioida tai kumota. Pitää vaan uskoa tai muuten on seksisti ja rasisti ja niin edelleen.

Toi on semmonen kohta, jossa viimeistään rikkoutuu tieteellisen tekemisen perusedellytykset tai edellytykset sille, että vois edes väittää sen olevan mitään tutkimusta.

Tossa mitä Aave nyt linkkasi puhutaan Pluckrosen ja kumppanien laatimista täysin tekaistuista tutkimuksista, joissa väitetään esimerkiksi että penikset jollain käsitteellisellä tasolla aiheuttavat ilmastonmuutosta, että miehiä pitäisi kohdella kuten koiria, jotta heistä tulisi paremmin käyttäytyviä, jos cis-heteromiehet masturboisivat enemmän anaalisesti dildoilla, heistä tulisi vähemmän misogynistisiä ja homo- ja transfobisia. Homman idea oli, että otetaan joku aika pähkähullu väite, ainostaan kytketään se johonkin aiemmin julkaistuun teoriamatskuun, ja sillä kytkennällä saadaan siitä yhtäkkiä uskottavaa akateemista tutkimusta -- ja tämähän aika hyvin toimi. Papereita saatiin julkaistua ja niin pois päin.
         
Kun puhun akateemisesta "hörhöilystä", tarkoitan sillä sitä, että ei kaikki yliopistoissa tehtävä ole suoraan tietoa kartuttavaa eikä edes operoi ihan samoilla tieteellisen tekemisen kriteereillä. Jos ohjelmoidaan jotain puheentunnistusta tai lauseenjäsennintä, sen tehokkuus ja tarkkuus on aika yksioikoisesti todettavissa, kun taas jonkun teoriatason kuvauksen kielen ilmiöistä tai niiden toiminnasta voi esittää ilman, että se pitää käytännön sovelluksen kautta osoittaa toimivaksi.

Esimerkiksi se mun linkkaama sosiaalipedagogiikkaa käsittelevä kirja on kuitenkin täysin asiallinen kovaan työhön perustuva paketti, joka kertoo teorioista, niiden historiasta ja käytännön sovelluksista ihan passelisti. Totta kai siinä kirjassa on puutteita, mutta se nyt on vaan tässä esimerkkinä.
       Sosiaalipedagogiikassa on paljon samanlaista puhetta voimaantumisesta ja emansipaatiosta ja valtarakenteista kuin jossain intersektionaalisessa tutkimuksessa ja just tässä CSJ-teoriassa. En edes tiedä siitä ihan hirveästi, mutta jokunen mun tuntema erityisopettaja ja sosiaalityöntekijä, joka on todella hyvä työssään, on kokenut sen semmoseksi teoreettiseksi viitekehykseksi, joka osittain vastaa niiden omaa tapaa käsittää niiden työtä ja työotetta ja siihen liittyviä asioita.
      Siinä on sellainen juttu ehkä, että jotkut kriittisen pedagogiikan tai sosiaalipedagogian suuntaukset saattaa auttaa jotain niin sanotussa kutsumusammatissa olevaa toteuttamaan jotain omaan persoonaan ja omiin vahvuuksiin liittyvää visiota siitä, miten vois esimerkiks opettaa matematiikkaa (tai tehdä mitä hyvänsä). Se ei välttämättä ole sellainen asia, että voisit opettaa kenellekään täsmälleen, miten opetetaan matematiikkaa niin kuin joku, joka tekee sitä aika isolla palolla ja luovuudella just omalla tavallaan ja oman näkemyksensä ja vahvuuksiensa ohjaamana. Lisäksi se tietotaito, millä pystyy toisia ihmisiä auttamaan ja mitä varsinaisesti toisille jaetaan, ei ole mitään sosiaalipedagogiikkaa eikä muuta tämmöstä, vaan se on sitten kuitenkin sitä niiden kiinnostusta ja intohimoa ja uteliaisuutta ja iloa esimerkiks matematiikan tai jonkun muun suhteen.
     Mä laittaisin ehkä ton sosiaalipedagogiikan vähän samanlaiseen kategoriaan kuin jonkun käännösteorian. Ihan brutaalisti se varmaan menee niin, että ei ole mahdollista kokonaan opettaa sitä, mitä todella hyvä ja lahjakas kääntäjä osaa ja tekee. Ihan samalla tavalla kuin ei hyvää kirjailijaakaan saa tehtyä sillä, että opettaa jotain tiettyjä sisältöjä. Silti on mun mielestä ihan OK ja asiaankuuluvaa, että jotkut miettii ja luonnostelee jotain kääntämisen teoriaa ja kaikenlaista siihen liittyvää, vaikka se ei jossain mielessä oliskaan tieteellistä "tietoa". Se on ehkä sellaista että jotkut miettii jotain tietyn ammattiryhmän tapoja tehdä asioita ja niiden kohtaamia ongelmia, ja sitten pyrkii jotenkin systematisoimaan sitä, miten sitä vois kuvata -- vielä niin että siinä on vahvasti niiden omakin kokemus sitä jäsentelyä ohjaamassa.

Tollasia asioita on kaikenlaiset tieteenalat pullollaan. Esimerkiks jostain tosi varhaisesta tulostinten tai jonkun vastaavien käyttäjätutkimuksista kirjoitetusta pohdintapaperista tuli sellainen käytettävyystutkimuksen klassikko, jonka monet silloin ihan hatusta vedetyt käsitteet ovat edelleen käytössä.

Mun mielestä olennainen ja tärkeä ero on se, että kukaan ei tuu opettamaan sulle jotain käännöstieteen skoposteoriaa tai jotain käytettävyystutkimuksen tiettyä jäsentelyä silleen, että jos sä et nyt ymmärrä näitä asioita täsmälleen tälleen, niin susta tulee paska kääntäjä tai teet huonoja käyttöliittymiä. Eikä myöskään opettamisessa ole silleen, että jos et ole samaa mieltä jostain teoriasta tai ajattele just tietyllä tavalla, niin olet huono ja väärässä.
       Toki teorioissa ja niiden jäsentelyissä on oman aikansa vallalla olevia käsityksiä, jotka aina sitten näkyy trendeinä ja yleisinä fraaseina yms. Nykyään OPSissa muistaakseni sanotaan että oppilaat ovat aktiivisia ja itsenäisiä tiedonhankkijoita, ja siinä on varmaan taustalla kriittisen pedagogiikan tai Paolo Freiren ajatus siitä, että joku tosi hieno oppiminen on semmosta, missä opettaja ja oppilas kohtaa tasavertaisina ja yhdessä kehittelee niitä asioita. Se on joskus kauan sitten ollut reaktio sellaista hyvin autoritaarista opettamista vastaan, missä opettaja vaan paasaa eikä mitään kyseenalaistuksia eikä ehdotuksia tai muutakaan oikein otettu vastaan.
        Sitä voi ja saa kyseenalaistaa, kuinka paljon, milloin ja missä määrin oppilaat ovat itsenäisiä ja aktiivisia tiedonhankkijoita -- ja mitä semmonen tarkoittaa. Joskus voi olla tosi hyvä, että oppilaat saa aivan hemmetin selkeitä ohjeita ja aika valmiiksi valikoitua ja pureskeltuakin tietoa -- tai että opettaja ihan vaan kertoo niille asioita, teettää tehtäviä yms. aika silleen vanhan koulun mallin mukaan. Vaikka niinkin että se on aika tarkkaan suunniteltua ja aikataulutettua, missä ajassa mitkäkin sisällöt käsitellään, jos siihen on pitkä kokemus ja hiotut paketit ja metodit valmiina. Mutta mun mielestä taas sellainen, että ei ota vastaan mitään kyseenalaistuksia tai kysymyksiä kielii siitä, että ehkä silloin opettaja on epävarma tai ei hallitse sitä opetettavaa asiaa itsekään kovin hyvin. Mun mielestä se on kuitenkin hiton jees kannustaa ja tukea ihmisten omaa uteliaisuutta ja mennä tilaisuuden tullen kohti sellaista, että joku rupeaakin tekemään tosi itsenäisesti ja omista intresseistä käsin jotain hommaa tai että voidaan seurata niitä kysymyksiä ja luontaista uteliaisuutta. Ja sitten taas toisaalta jos ei itse tiedä tai osaa jotain, mun mielestä se on täysin OK opettajana antaa vaikka sellaista esimerkkiä, ettei kaikkea tarvitse osata tai teeskennellä osaavansa, vaan silloin voi ottaa selvää ja näyttää miten se tehdään -- ja että se ei ole mikään häpeä mennä ja tehdä rohkeasti niillä tiedoilla ja taidoilla mitä on ja sitten vaan kehittää niitä tilaisuuksien tullen.

Mikään tossa ei ole millään tavalla ristiriidassa sosiaalipedagogiikan kanssa eikä se myöskään ole mitään kerettiläistä tai vääräoppista että ajattelee ja muotoilee noista asioista omia näkemyksiä ihan itse lukuisten teorioiden, omien kokemusten ynnä muun pohjalta.

Mun käsittääkseni se, mitä jossain Critical Race Theoryssä tai Critical Social Justicessa pidetään täysin perustellusti ongelmana on, että se on se ainoa vaihtoehto ja että ne asiat tosiaan on just niin ja ne pitää vaan uskoa. Niiden taustaoletukset ei voi olla väärässä, eikä siinä oikein ole edes tilaa miettiä sitä, että jos tässä on järkeä, niin mitä tää nyt vois käytännössä tarkoittaa -- niin kuin mä nyt yllä tein sen Freiren ajatuksen suhteen, kun suhteutin sitä siihen, miten esimerkiksi voisin ajatella sitä käytännön kokemuksen ja omien arvioiden pohjalta.

Siinä on kuitenkin ihan helvetin iso ja tärkeä ero, mitä ja minkä tasoista tekemistä toi sosiaalipedagogiikan kirja edustaa versus ne Pluckrosen ja muiden tutkimusmielessä tuottamat bullshit-paperit.

Jos jollain on sellainen käsitys, että yliopistoihin ei kuulu opiskeltavaksi asiaksi sosiaalipedagogiikka tai oppikirjaksi esimerkiksi tollanen teos, se on ihan kiinnostavaa, ja sitten voi tarkemmin puhua siitä, mikä sinne kuuluu tai ei kuulu ja miksi.
     Siihen keskusteluun heittäisin jopa sellaisen kyseenalaistavan ajatuksen, että ehkä semmonen tosi jyrkkä tehokkuusajattelu jonka mukaan yliopistossa pitäis koko ajan tuottaa uutta tietoa ja julkaista sitä johtaa siihen, mikä nyt on jossain feministisesti suuntautuneessa sukupuolentutkimuksessa ongelmana. Se on mun mielestä verrattain harvinaista, että joku tuottaa ihan oikeasti uutta tietoa. Jollain aloilla voi olla semmosta, että tehdään oikeasti joku läpimurto ja vaikka koodataan joku entistä parempi suomen puheentunnistus, joka sit yleistyy ja jonka hankkii vähitellen kaikki isot sellaista kaipaavat toimijat. Tai jossain kehitetään jotain uudenlaista tekniikkaa tai DNA-tutkimuksen menetelmiä. Suuri osa yliopistoissa tapahtuvasta toiminnasta on kuitenkin sellaista perustason graindausta, perinteiden, lukeneisuuden, hyvien jäsennysten, kiinnostuksen ja intohimon välittämistä sun muuta, ja jos siitä pitää väkisin yrittää tehdä jotain oikean uuden tiedon luomista ja edelleen välittämistä ja julkaistavan tutkimuksen kautta suoraan "yhteiskunnallisesti vaikuttavaa", ei se mun mielestä oikein palvele mitään.
     En mä nyt sano, että toi on ainoa syy CSJ:n sun muun Woke-hommailun nousulle. Mun mielestä vaan samaan aikaan on yleistynyt semmonen ajatus että kaikkien yliopistojen ja kaikkien laitosten pitäis kilpailla jostain vaikuttavuudesta ja uuden tiedon luomisesta ikään kuin se kaikilla aloilla olis samanlainen asia -- tai ikään kuin tavoite olis koko ajan synnyttää jotain valtavasti rahaa tai arvostusta tuovaa uutta -- kun oikeasti yliopistot kuitenkin kouluttaa eri aloille ihan tavallista porukkaa jotka tekee ihan tavallisia duuneja -- ja tosi monenlaisia duuneja.

En tiedä, pitäiskö sit jotenkin radikaalisti uudelleenarvioida sitä, kannattaako esimerkiks juristeja tai opettajia tai mitään tämmösiä ihmisiä edes yliopistokouluttaa, vai pitäiskö yliopistot varata semmoselle kovalle tieteelle, missä kaikilta edellytetään tietyn tason nimenomaan matemaattista osaamista, kaikkien pitää osata ohjelmoida tai edes jossain määrin viedä niitä juttuja raudan tasolle ja käytäntöön -- ja niin edelleen. 

Aave

Lainaus käyttäjältä: Hippi - heinäkuu 24, 2021, 19:05:37
Googlen kääntäjä hyväksyy kummatkin muodot, mutta tuossa tapauksessa se tosiaan on Aaven mainitsemassa muodossa.

Pakko lisätä tuohon vielä maininta saksan kielen (ja muidenkin kielien) muuttumisesta. Aikanaan kun opiskelin saksaa pitkänä kielenä, niin se ei aina sujunut kovin mallikkaasti. Yhtenä kesänä uhrasin aikaa ehtolaiskurssille kiriäkseni kiinni sitä, mikä laiskuuttani olin jäänyt jälkeen, vaikka ehtoja tullutkaan. Kurssin vetäjä oli huomattavan nuori verrattuna oman kouluni saksan kielen lehtoriin ja monesti hän huomautti "antiikkisesta" kielenkäytöstäni. Voi vain kuvitella, millainen ero on Hitlerin aikaisen kielen ja nykyisen arkikielen välillä. Viimeksi mainitussa taidetaan melkoisesti oikaista kieliopin koukeroita.
Ilmeisesti Xantipan piti taas vängätä ja tulkita kirjoittamaani; pääsääntöhän on, että Xantippa tulkintoineen on aivan erityistä luokkaansa.

Ei yläsaksa (Kirjakielinen saksa) ole kovinkaan paljon viime vuosikymmeninä muuttunut, puhekieli kyllä. Lisäksi Saksassakin on runsaasti paikallismurteitaan, ja toisaalta yleiskielessä vilisee nykyään ikävän paljon anglismeja, aivan kuten täällä Suomessakin. Mutta kuten muutkin natsihallinnon johtajat, Göringkin puhui pääsääntöisesti yläsaksaa. Suomeksi rinnastaen vaikka niin, että yläsaksaksi sanottu kääntyisi "Minä olin toinen/toisena", mutta murteella tai yleiskielellä Göring olisikin sitten sanonut, että "molin toka!" tai "mä olin toisena"! :)

Englantikin tietysti lukeutuu germaaniseen kieliperheeseen.

Kirjallinen lähdeviitteesi oli Telford Taylorin teoksesta The Anatomy of the Nuremberg Trials: A Personal Memoir. Oikeudenkäynneistä on myös niiden päätulkin, Wolfe Frankin muistelmat: Nuremberg's Voice of Doom: The Autobiography of the Chief Interpreter at History's Greatest Trials.

Muistelmat löytyivät ullakolle piilotettuna, jossa olivat ehtineet olla jemmassa 25 vuotta Wolfen kuoleman jälkeen. Niissä on kuitenkin paljon muustakin, kuin oikeudenkäynneistä - teos on samalla elämäkerta. Wolfea pidettiin tuolloin koko planeetan parhaana tulkkina, ja siksi hän oli päätulkki. Hän oli myös juutalainen.

Göringistä voisi vielä mainita, että hänellä oli erittäin hyvä huumorintaju. Wolfe, kohdattuaan hänet ensimmäistä kertaa:

'As the door of Goering's cell was noisily unlocked, the former Reichmarshall rose from his cot where he had, obviously, been napping. Feeling rather nervous, I told him why I was there (to help him select a defence lawyer). 'Ah,' he said 'sehr schoen' (splendid). He offered me a seat on his cot and proceeded to apologise for the lack of hospitality. ´I have asked for some of my furniture from Carinhall to be brought here,' he declared, poker-faced.

'It has still not arrived. I blame the management.'


"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

#176
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - heinäkuu 25, 2021, 17:49:23
En tiedä, pitäiskö sit jotenkin radikaalisti uudelleenarvioida sitä, kannattaako esimerkiks juristeja tai opettajia tai mitään tämmösiä ihmisiä edes yliopistokouluttaa, vai pitäiskö yliopistot varata semmoselle kovalle tieteelle, missä kaikilta edellytetään tietyn tason nimenomaan matemaattista osaamista, kaikkien pitää osata ohjelmoida tai edes jossain määrin viedä niitä juttuja raudan tasolle ja käytäntöön -- ja niin edelleen.
Lakkaisit nyt vain sinäkin typerehtimästä tämmöisiä - eikä minulle ole jutskiisi saksittujen ohella enää mitään kommentoitavaa.

Hauskaa kuitenkin, että mainitsit Michel Foucaultin. Hän on suorastaan Woke-ideologian oppi-isä - ja pederasti. French philosopher Michel Foucault 'abused boys in Tunisia' (The Times).

Hän oli myös yksi kuuluisista Ranskan vasemmistoälyköistä, jotka allekirjoittivat vetoomuksen pedofiilien puolesta: French petition against age of consent laws (Wikipedia):

Louis Aragon, Michel Foucault, Jean-Paul Sartre, Jacques Derrida, Louis Althusser, Roland Barthes, Simone de Beauvoir, Gilles Deleuze, Félix Guattari, Michel Leiris, Alain Robbe-Grillet, Philippe Sollers, Jacques Rancière, Jean-François Lyotard, Francis Ponge...

"Sitähän se kaikki on/Rakkautta, rakkautta vaan"! :)

"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy


Toope

Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 01, 2021, 00:31:47
Länsimaisen vapauden edustajan Yhdysvaltain 21 perustajaisästä 14 oli orjanomistajia.
https://www.britannica.com/topic/The-Founding-Fathers-and-Slavery-1269536
Johtunee siitä, että suurimman osan historiastamme orjuus on ollut hyväksytty osa ihmiseloa, tuhansia vuosia Egyptin ja Sumerin ajoista.
Vasta länsimaalaiset, mm. englantilaiset kyseenalaistivat ajatusta orjuuden oikeutuksesta.
Monet yhteiskunnat eivät vieläkään sitä tee.
Kuinka moni halpatyövoiman edustaja on kuollut Dubain tms. rakennusprojekteissa? Noita lienee tuhansia.

Hayabusa

Anglismi on voimissaan käännösjournalismissa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 25, 2021, 02:53:49
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a2da801a-737a-44e4-ac4e-d509d2cac8c6
LainaaTexasin kuvernööri Greg Abbott on lähettänyt massiivisen määrän osavaltion ajoneuvoja Mexicon vastaiselle rajalle muodostaakseen "teräsmuurin" Texasin Del Rioon. Kuvernööri on jo pitkään tehnyt töitä edistääkseen todellisen rajamuurin rakentamista...

Rangaistukseksi lähetettäköön toimittaja Magnus Brunnsberg Méjicoon.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur