Mikä tekee ihmisestä legendan?

[Hippi]

Aamusella kuuntelin radiota ja siellä hiihtolegenda Juha Mieto oli haastateltavana lempimusiikkinsa tiimoilta ja kehumassa itseään. Ohjelmaesittelyssä tuli tuo "legenda" mainituksi ja taas kerran ylittyi joku ärsytyskynnys, kun noita legendoja tuntuu vilisevän niin puheessa kuin painetussakin sanassa ihan sakeanaan.

Legendoja tuntuu tulevan musiikin ja muun viihteen sekä urheilun saralta eniten. Googletin sanoilla Legenda kuollut (ilman hipsuja) ja selaisin hakutuloksia useamman sivun verran ja naispuolisia legendoja otokseen sattui vain Doris Day ja Saima Harmaja, joten vaikuttaa, että legendaporukka on melko miesvoittoista.

Elävä legenda -haku taas tuotti tuloksena, että parikin lehteä käyttää tuota sanaparia julkkispalstan nimenä ja tuon nimistä palkintoakin näytetään jaettavan pitkään kevyen musiikin alalla toimineille artisteille, joten haulla ei saa mitään järjellisiä tuloksia.

Legendaa selvitetään wikissä näin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Legenda
Legenda (latinan sanasta legenda 'luettava') on eri yhteyksissä käytettävä ja eri asioita tarkoittava ilmaisu. Legendoista koostuva kirja on legendaario[1].

Alun perin legenda on tarkoittanut pyhimyselämäkertaa, mutta sanaa on sittemmin käytetty kuvaamaan epäuskottavaa, epäilyttävää tai kaunisteltua tarinaa, jossa myyttisiä aineksia yhdistellään historiallisiin tosiasioihin.[2]
.... nips ...
Nykykäytössä
Legenda-sanaa on ruvettu käyttämään kaunistelluista tai ihannoivista kertomuksista, myöhemmin myös merkityksessä perätön juttu, pötypuhe (muun muassa "urbaani legenda"). Toisaalta varsinkin urheilukielessä on tavallaan palattu alkuperäiseen merkitykseen: "legendalla" tarkoitetaan jostakin maineikkaasta suorituksesta tai henkilöstä kertovaa tarinaa, joka on tosi (tai ainakin totena pidetty) mutta sisältönsä takia "tarunomainen". Sitten sanaa on ryhdytty käyttämään myös ihmisestä, josta kerrotaan sellaisia, etenkin ilmaisuissa "elävä legenda" ja "legenda jo eläessään" esimerkkinä Elvis.[6]


Miten ansioitunut ihmisen pitää olla ansaitakseen niin suuren arvostuksen, että nimen yhteyteen on mainittava legenda ja miksi legendat ovat keskittyneet juuri noille viihteen ja urheilun aloille?

Pohdin myös sitä, että syntyykö enää oikeasti mitään legendoja, jos edes vähän siihen sisällyttää mystisyyttä ja salaperäisyyttä. Nykyisinhän nämä elävät legendat kertovat somessa kaiken elämästään jo ennen kuin naapurit ehtivät huhuja laittaa liikkeelle. Vai onko sana vain mieleistelemään pyrkivä fraasi, kun mitään muutakaan ei siihen hätään jaksa keksiä sanottavaksi?

[Renttu]

Miten ansioitunut ihmisen pitää olla ansaitakseen niin suuren arvostuksen, että nimen yhteyteen on mainittava legenda ja miksi legendat ovat keskittyneet juuri noille viihteen ja urheilun aloille?

Näissä yhteyksissä ajattelen, että ansioituminen on melko suhteellinen käsite. Esimerkiksi rap-suuruus 50 Centin "ansio" on, että häntä ammuttiin ja osui yhdeksän kertaa, mutta jäi henkiin ja sitten räppiä tekemään. Varsinainen saavutus!

Urheilu ja viihde kiinnostavat kaikkialla rahvasta, joten keskittyminen voisi selittyä sillä. Silti, kaikissa ammattiryhmissä on tyypillisesti omat sisäpiirin legendansa, joista laajempi yleisö ei tiedä välttämättä yhtään mitään. Asiantuntija-ammateissa legendaksi yltämiseen pitää olla kovat meriitit.

[safiiri]

^^Legendaksi ylennetyt tyypit ovat yleisiä pop-rock-genressä, koska sillä alalla osa koko showta on se persoona, joka musiikkia tekee. Kyse on eräänlaisesta kokonaistaideteoksesta, jossa musiikki on vain osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös se tekijän tarina ja elämä.

[Juha]

Kyse on eräänlaisesta kokonaistaideteoksesta, jossa musiikki on vain osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös se tekijän tarina ja elämä.

Taiteen puolella kielteinen epäily seuraa helposti, jos taidetta ei itse ymmärrä. Esim kuvataide ei varmaan vieläkään täysin resonoi, enkä osaa sitä suhteuttaa, kokemukseen muusta.

Itse jos harrastaisi, voisi osua moni, jota kokemuksellisesti ei osaa seurata. Ilmiön voi nähdä osana taiteen arvostustapaa. Kun jokin on itseä lähellä, se vie enemmän. Toisaalta jos jokin teos on lähellä jotain toista, niin ilmiö näkyy muille, ja tuotokset sijoittuvat jotenkin maailmaan.

Tuohon perustuu mm se, miksi keskustelijana netissä, on kiva tietää jotain kirjoittelijoista. Se on osa sisältöä, minusta joskus myös tärkeä, tosin sitäkin ilman voi tulla toimeen, ja lienee oma taitolajinsakin.

Poliitikoista taas vaaditaan tiedettäväksi enemmän, mikä sotii joskus politiikan tekemisen tavoitteita vastaan, pitemmässä juoksussa. Aika paljon, veikkaisin.

Ilmiö koskee kaikkea tekemistä. Eläkeläinen voi siirtyä henkisesti toisaalle, kun työelämä loppuu. Muutos on hyödyllinen, ettei elä turhaan mennyttä, jos ei koherentisoitavissa jatkoon.

[mikainen]

^^Legendaksi ylennetyt tyypit ovat yleisiä pop-rock-genressä, koska sillä alalla osa koko showta on se persoona, joka musiikkia tekee. Kyse on eräänlaisesta kokonaistaideteoksesta, jossa musiikki on vain osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös se tekijän tarina ja elämä.

Elvis hyvänä esimerkkinä. Hyvin köyhistä oloista hurjiin rikkauksiin (vaikkakin manageri vei puolet ja Elviksen puolikkaaasta maksettiin kulut) ja kuuluisuuteen ja lopulta alamäki ja ennenaikainen kuolema.

[MrKAT]

Miten ansioitunut ihmisen pitää olla ansaitakseen niin suuren arvostuksen, että nimen yhteyteen on mainittava legenda ja miksi legendat ovat keskittyneet juuri noille viihteen ja urheilun aloille?

Isaac Newton, Albert Einstein, Richard Feynman,
Orleansin neitsyt, Marie Curie, Äiti Teresa.
- näistä kerrotaan tarinoita, anekdootteja
- usein vaatimattomista lähtökohdista ja vaikeuksien kautta legendaksi
- lähes kaikki tuntee ne tai kuullut heistä
   (tämän takia niitä keskittyy  viihteeseen ja urheiluun koska taviskansa niitä seuraa ja tuntee parhaiten)
- tunnettuja legendoja jo eläissään

[safiiri]

^^Legendaksi ylennetyt tyypit ovat yleisiä pop-rock-genressä, koska sillä alalla osa koko showta on se persoona, joka musiikkia tekee. Kyse on eräänlaisesta kokonaistaideteoksesta, jossa musiikki on vain osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös se tekijän tarina ja elämä.

Elvis hyvänä esimerkkinä. Hyvin köyhistä oloista hurjiin rikkauksiin (vaikkakin manageri vei puolet ja Elviksen puolikkaaasta maksettiin kulut) ja kuuluisuuteen ja lopulta alamäki ja ennenaikainen kuolema.

Elviksen elämäntarina on tosiaan osa hänen kiinnostavuuttaan. Mutta jo ennen kaikkien tapahtumien tapahtumista hänen kiinnostavuutensa oli musiikin ja lauluäänen lisäksi lavaliikuntaa, ulkonäköä jne. Me tietenkin olemme taipuvaisia ajattelemaan, että hänen kokemuksensa "kuuluu" musiikissa, mutta on vaikeaa erotella, miltä osin me ikäänkuin kuulemme sen, koska tarina ja olemus ja lantion liike ovat meille tuttuja ja liitämme ne musiikilliseen kokemukseemme hänestä. Vai tuottaako hänen taustansa ja elämänsä tosiaan jonkinlaisen kuultavan eron musiikkiin.

Vaikka klassisen musiikin vaikutuksen ajatellaan olevan "puhtaasti" musiikillinen, niin silti kokemus konsertissa tuntuu jotenkin vajavaiselta ja tyhjemmältä, jos istumapaikaltaan ei oikein näe orkesteria ja kapellimestaria. Huolimatta siitä, että musiikin kuulisi aivan täydesti. Myös muun yleisön suhtautuminen ja reaktiot osaltaan muuttuvat osaksi musiikillista kokemusta. Klassisessa konsertissa ne ovat hyvin hillittyjä (kuuluu traditioon), mutta rock-pop-konserteissa suuri ihmismassa täynnä täysillä "mukana eläviä" faneja on ilman muuta olennainen osa elämystä. Molemmissa kuitenkin myös se osana yleisöä ja mukana joukossa vaikuttaa kokemukseen ja - väitän - mielissämme yhdistyy osaksi kuulon kautta tullutta musiikillista kokemusta siten, ettemme tiedosta ainakaan täysin, mikä osuus milläkin lopulta kokonaisuudessa on.

[Hippi]

Isaac Newton, Albert Einstein, Richard Feynman,
Orleansin neitsyt, Marie Curie, Äiti Teresa.
- näistä kerrotaan tarinoita, anekdootteja
- usein vaatimattomista lähtökohdista ja vaikeuksien kautta legendaksi
- lähes kaikki tuntee ne tai kuullut heistä
   (tämän takia niitä keskittyy  viihteeseen ja urheiluun koska taviskansa niitä seuraa ja tuntee parhaiten)
- tunnettuja legendoja jo eläissään

Tunnettuja ja ansioituneita ihmisiä kylläkin, mutta enpä ole nähnyt noista artikkeleja, joissa nimeen olisi liitetty maininta "fysiikan legenda" tai "hyväntekijälegenda". (Feynman piti kylläkin googlettaa, koska nimi ei ole kaikille taviksille tuttu)

Orleansin neitsyt voisi jopa ollakin legenda sanan alkuperäisessä merkityksessä, mutta noiden muiden kohdalla taisit kyllä käyttää legenda -sanaa kuten iltapäivälehdet sitä näyttävät käyttävän lähes kenen tahansa vähänkin tunnetun ihmisen nimen yhteydessä.

Tuolla kysymykselläni yritin hakea sitä, miten valikoituvat ne nimet joiden yhteydessä legenda -lisäkettä käytettään, sillä vaikuttaa, että koko sana on kärsinyt niin pahan inflaation, että sen käyttäminen vaikuttaa jopa naurettavalta ja halvalta. Jos Danny ja Arja Koriseva ovat saaneet Legenda -palkinnon ja heistä puhutaan "elävänä legendana", niin aika kornilta tuntuu saman lisänimen alle laittaa noita mainitsemiasi ansioituneita ihmisiä. Tosin ihmettelen Äiti Teresan kuulumista tuohon luetteloosi.

--
Jos luet iltapäivälehtiä, niin saatat nähdä otsikon "Jääkiekkolegenda on kuollut" ja kun jutun klikkaa auki, niin jutusta saattaa löytyä joku 70-luvulla Suomen pääsarjatasolle palannut jääkiekkoilija, jonka nimi ei ole jäänyt edes jääkiekkoa seuranneen ihmisen mieleen, sillä hän on ehkä ollut vain paikallinen kuuluisiin jos edes sitä.

[Norma Bates]

Äiti Teresa legenda?

The controversy surrounding her is not new, it's just not very popular.

Mother Teresa became the subject of investigation when accounts of her dogmatic Catholicism began to circulate. Her reputation for aiding Kolkata's poorest was undercut by persistent allegations of misuse of funds, poor medical treatments and religious evangelism in the institutions she founded.

Dr. Aroup Chatteree, a native of Kolkata, wrote a book in 2003 which researched the "cult of suffering" in homes run by Mother Teresa's organisation, the Missionaries of Charity. Over years of research, he uncovered accounts of children tied to their beds, nothing but aspirin being given to dying patients and hypodermic needles being reused.

Multiple accounts have also emerged of Mother Teresa attempting to convert the sick and baptising the dying.

...

The miracle involved a Bengali woman who claimed that a beam of light emerged from a picture of Mother Teresa, which she happened to have in her home, and relieved her of a cancerous tumor.

Her physician, however, Dr. Ranjan Mustafi, says that she didn't have a cancerous tumor in the first place and that the tubercular cyst she did have was cured by a course of prescription medicine.

https://www.joe.ie/news/mother-teresa-was-no-saint-559040

Hoitelee kituvia intialaisia sen verran että saa pumpattua tukijoilta rahaa ja käännytettyä kuolevat uskoon. Ei tässä mitään legendaarista ole, bisnes äs juusual.

[safiiri]

^Tavallaan äiti Teresa sopii hyvin legendaksi - jos ymmärretään legenda "tarinaksi". Äiti Teresa on juurikin tarina. Todellisuus on mahdollisesti jotain muuta.

[Norma Bates]

Itse toki olen pitänyt sitäkin mahdollisena että esim. legendaarinen Jeesus oli vain kuninkuutta tavoitellut sissipäällikkö, jonkinlainen Che. Tästähän tietenkään ei edes hörhöväki oikein innostu, kun haluavat uskoa että Jeesus oikeasti oli kiva jätkä ja oiva guru, vähintäänkin.

[a4]

Tuolla kysymykselläni yritin hakea sitä, miten valikoituvat ne nimet joiden yhteydessä legenda -lisäkettä käytettään, sillä vaikuttaa, että koko sana on kärsinyt niin pahan inflaation, että sen käyttäminen vaikuttaa jopa naurettavalta ja halvalta.

Sanan alkuperäisestä vanhahtavasta merkityksestä johtunee että se on saanut aikojen saatossa kehittyneemmissä yhteiskunnissa tietopohjaisempia ja kriittisempiä merkityssisältöjä.
Samaa inflaatiota näen perkeleessä tai saatanassa. Isolla tai pienellä kirjoitettuna. Hyvin puhkikulutettuja arkisia sanoja.

[safiiri]

Tuolla kysymykselläni yritin hakea sitä, miten valikoituvat ne nimet joiden yhteydessä legenda -lisäkettä käytettään, sillä vaikuttaa, että koko sana on kärsinyt niin pahan inflaation, että sen käyttäminen vaikuttaa jopa naurettavalta ja halvalta.

Sanan alkuperäisestä vanhahtavasta merkityksestä johtunee että se on saanut aikojen saatossa kehittyneemmissä yhteiskunnissa tietopohjaisempia ja kriittisempiä merkityssisältöjä.
Samaa inflaatiota näen perkeleessä tai saatanassa. Isolla tai pienellä kirjoitettuna. Hyvin puhkikulutettuja arkisia sanoja.

Ainahan sanojen merkitykset tuppaavat muuttumaan. Tiedon lisääntyminen tai kriittisyys eivät tässä muutoksessa ole sen erityisempiä tekijöitä kuin muutkaan. Pohjana muutokselle on elävä kieliyhteisö, joka kieltä käyttää ja luo sitä käyttäessään uusia tapoja kommunikoida eri tyylilajeissa. Kielelle on tyypillistä se, että käytössä olevat käsitteet ovat pohjana uusille ja sanojen merkitykset muuntuvat, laajenevat ja vaihtuvat alati. Vielä jonkin aikaa sitten suomeakin yritettiin ohjata "oikeaan" ja sormi pystyssä yritettiin opettaa taitamattomia pois "vääristä" kielellisistä ilmauksista. Nykyään kieli käsitetään muuttuvaksi ja tavanomaisiksi käyneet muodot hyväksytään helpommin virallisesti käypäisiksi. Monet joskus 70-luvulla koulussa päähän taotut säännöt ja ohjeet eivät enää päde ja nykyään saa sanoa ja kirjoittaakin "alkaa satamaan". Usein alunperin kielellisenä vitsinä ja hassutteluna alkanut ilmaus tai sanan "väärinkäyttö" leviää ja lopulta tavallistuu niin, ettei se enää monellekaan tunnu vitsikkältä ollenkaan, vaan jopa oikealta. Vaikkapa "niin päin pois" menee monelta huomaamatta kuin oikeana muotona läpi.

Legenda muuten alunperin ei ole ollut se pyhimys, vaan pyhimyksen elämää käsittelevä liturginen lukukappale ja myöhemmin pyhimystaru - eli tarina, kertomus. Sikäli sanan ymmärtäminen tarinaksi on lähempänä alkuperäistä käyttöä. Olisihan vähän turhaa kutsua pyhimyksiä vielä legendoiksikin, kun ovat jo pyhimyksen arvon omaavia. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin "legenda jo eläessään" lienee tyyppi, jonka elämästä jo saa (uskomattomalta vaikuttavan) tarinan kerrottavaksi, vaikka elämä edelleen jatkuu. Matti Nykänen lienee vaikkapa yksi hyvä esimerkkitapaus, josta ehdottomasti sai jo tarinoitua ennen hänen kuolemaansakin. Voidaan jopa ajatella, että kunnon rocktähden pitäisikin olla legenda jo eläessään, sillä muutoin hän on hajuton ja mauton kuin studiomuusikko, jonka nimi ei ketään kiinnosta, vaikka soittotaito olisi kuinka huippua. Muutama tv:n heitto ikkunasta pitää olla ainakin tarinassa, jos tähteyttä hamuaa.

Lopulta - eipä legendan merkitys oikeastaan ole erityisemmin edes muuttunut. Muuttunutta on vain se, millaisten tyyppien elämäntarinoista nykyään ollaan kiinnostuneita. Nykyajan ihmetekoja ovat timanttilevyt, loppuunmyydyt stadionkonsertit ja pysyminen viikkotolkulla hittilistan kärjessä. Tai olympiamitalit ja F1-voitot sekä tietenkin ison omaisuuden kerryttäminen tekemällä jotain sellaista, johon kukaan muu ei oikein uskonut.

[Hiha]

Tuolla kysymykselläni yritin hakea sitä, miten valikoituvat ne nimet joiden yhteydessä legenda -lisäkettä käytettään, sillä vaikuttaa, että koko sana on kärsinyt niin pahan inflaation, että sen käyttäminen vaikuttaa jopa naurettavalta ja halvalta.

Kun toimittaja epäilee, että pelkkä nimi ei kilahda riittävälle osalle lukijoita, pieni vakuutus henkilön ja klikkiuutisen tärkeydestä on tarpeen. Sopivia vahvistesanoja on legendan lisäksi mm. maailmankuulu. Todella tunnetut eivät sellaisia tarvitse.

[safiiri]

^ Heh. olisikin hauskaa, kun otsikko kuuluisi: "maailmankuulu Trump tviittasi..."