Flow -tilasta

[Edward]

Ketju on muodostettu Mikä tekee ihmisestä legendan? -ketjuun kasvaneesta rönsystä.

[Juha]

- usein vaatimattomista lähtökohdista ja vaikeuksien kautta legendaksi
- lähes kaikki tuntee ne tai kuullut heistä
   (tämän takia niitä keskittyy  viihteeseen ja urheiluun koska taviskansa niitä seuraa ja tuntee parhaiten)

Kauneudesta, osuvuudesta ja tehokkuudesta päätynyt ajattelemaan samoin. Kyseessä ei vain aikaansaava puoli, vaan suora kokemus, melkein itsessään.

Jos mennään rankkojen reunaehtojen puitteissa, on selviytyminen itsessään taide-elämys. Huippusuorituksia voi liittyä monenlaiseen toimintaan. Niissä on jotain viehättävää. Tällainen on elämälle tärkeää, mikä varmaan viimein selittää vetovoimaa, kenellä yleensä tarve tähän on, ja jos ei, ei elämällä oikein ole tarjota erityisempää, ja onkos tämä sitten miten kivaa? No, ainakin pseudoa tarttee, rutosti. Sivuvaikutukset, siivoilu, ... ongelmointi. Taas riittää taiteilemista, jossain toisaalla.

Hienoja, kokonaisvaltaista jakoa, elämään suhtautumisen kautta. Näinkö?

Flow on pinnnallinen selitys tietylle pyrkimiselle. Luin juuri tänään, että alle 5-vuotiaat saattavat olla tuossa tilassa jatkuvasti. Ei ihmetytä. Aikuisen ei ihan samaan tarvitse yltää, tosin eiköhän kaikki tuosta poikkeava ole hukkaan heitettyä aikaa. Vai miten?

[safiiri]

^Jatkuva flow olisi hankalaa, koska silloin keskittyneisyys on niin tiivistä, että muu ympäristö vähän unohtuu. Jatkuva flow tuottaa pohjaan palaneita puuroja ja päälle unohtuneita helloja ja kolareita.

[Juha]

^Jatkuva flow olisi hankalaa, koska silloin keskittyneisyys on niin tiivistä, että muu ympäristö vähän unohtuu. Jatkuva flow tuottaa pohjaan palaneita puuroja ja päälle unohtuneita helloja ja kolareita.

Näi se.

Toisaalta kun noin, niin avautuu arvoja mainitsemallesi suunnalle, siis päinvastaiselle, joka muuten on... ?


Lisään itse, että jotkin totaalipysähtymiset ovat vähän kuin autuaallisia. Ihminen on niissä vapaimmillaan. Kuullut joskus rauhantilasta, uskovien yhteydessä. Se voittaa aika monen asian.

Hyvä olotila, onnellisuus, ... liittyy usein seesteisyyteen, ja siinä korostunee ihmisellä suhde muihin, vaikka pohjatekijää ei osaisi aavistaa. Monen olotilan ja ilmiön perustaa ei tiedä, eikä tiedetä, mikä lienee aika yleistä, tai noita ei tule arveltua erityisemmin.

[safiiri]

^Jatkuva flow olisi hankalaa, koska silloin keskittyneisyys on niin tiivistä, että muu ympäristö vähän unohtuu. Jatkuva flow tuottaa pohjaan palaneita puuroja ja päälle unohtuneita helloja ja kolareita.

Näi se.

Toisaalta kun noin, niin avautuu arvoja mainitsemallesi suunnalle, siis päinvastaiselle, joka muuten on... ?


Lisään itse, että jotkin totaalipysähtymiset ovat vähän kuin autuaallisia. Ihminen on niissä vapaimmillaan. Kuullut joskus rauhantilasta, uskovien yhteydessä. Se voittaa aika monen asian.

Hyvä olotila, onnellisuus, ... liittyy usein seesteisyyteen, ja siinä korostunee ihmisellä suhde muihin, vaikka pohjatekijää ei osaisi aavistaa. Monen olotilan ja ilmiön perustaa ei tiedä, eikä tiedetä, mikä lienee aika yleistä, tai noita ei tule arveltua erityisemmin.

Viisivuotiailla ON joitakin sellaisia kykyjä, joiden säilyttäminen on aikuisikään aika hankalaa. Kyky sekä flowhun että muunlaisiin olotiloihin lienee tavoitteena, mutta edes auvoinen onni menettää merkityksensä, jos se jää vallitsevaksi, eikä sille löydy elämässä mitään kontrastia. Lopulta se tavallistuu ja tuntuma siihen laimenee. Vaihtelua täytyy olla, mutta suuria huippuja ei keho kestä pitkäaikaisesti. Pakko laskeutua merenpinnan tasolle. Kyllä ne viisvuotiaatkin simahtaa, eivätkä jaksa loputtomasti. Aikuista vain ei kukaan jaksa siinä vaiheessa kantaa omaan sänkyyn nukkumaan.

[Juha]

Kitisen, koska minulla on siihen oikeus, tai sanotaan, että ainakin jokin peruste ...

Kyky sekä flowhun että muunlaisiin olotiloihin lienee tavoitteena, mutta edes auvoinen onni menettää merkityksensä, jos se jää vallitsevaksi, eikä sille löydy elämässä mitään kontrastia. Lopulta se tavallistuu ja tuntuma siihen laimenee. Vaihtelua täytyy olla, mutta suuria huippuja ei keho kestä pitkäaikaisesti.

Kuka on kertonut tässä, että se huippu, ja aina samasta? Vaikea edes kuvitella, mitä se tarkoittaa. Osaatko sinä kertoa? 

[safiiri]

Kitisen, koska minulla on siihen oikeus, tai sanotaan, että ainakin jokin peruste ...

Kyky sekä flowhun että muunlaisiin olotiloihin lienee tavoitteena, mutta edes auvoinen onni menettää merkityksensä, jos se jää vallitsevaksi, eikä sille löydy elämässä mitään kontrastia. Lopulta se tavallistuu ja tuntuma siihen laimenee. Vaihtelua täytyy olla, mutta suuria huippuja ei keho kestä pitkäaikaisesti.

Kuka on kertonut tässä, että se huippu, ja aina samasta? Vaikea edes kuvitella, mitä se tarkoittaa. Osaatko sinä kertoa? 

On ihan sama, mikä huippukokemus tai erityisen voimallinen kokemus on kyseessä. Elimistökään ei sellaista jaksa jatkuvana, koska se on yhdenlainen stressitila, vaikka olisi miellyttäväkin. Kuten vaikkapa rakastuminen. Elämä on mielenkiintoista ja tuntuu elämältä juuri silloin, kun kokemukset vaihtelevat ja välissä on sellaisia tasaisempia ja tavallisempia hetkiä, arkea. Kaikkeen samanlaisena pysyvään turtuu. Ihminen on rakennettu ennemminkin aistimaan muutoksia kuin pysyvää. Emme jatkuvasti aisti voimakkaasti vaikkapa vaatteiden kosketusta, vaikka ne koko ajan tuntuvat. Vasta kun kosketukseen tulee selvä muutos, tarkkaavaisuutemme herää ja aistimme tuon muutoksen. Vaatii erityistä keskittymistä aistia selvänä päällä olevien vaatteiden tuntuma. Joillakin aistiyliherkillä tuottaa ongelmia se, että vaikkapa vaatteet tuntuvat koko ajan. Heille saattaa olla vaikeaa ottaa uusia vaatteita käyttöön ja materiaalien, saumojen jne. kanssa on hankalan tarkkaa.

Viisivuotiaat ovat varmasti helpommin innostuvia kuin aikuiset keskimäärin. Mutta samassa paketissa sitten tulee se, että myös pitelemätön kiukku voi iskeä aika vähäisistä syistä. Lopulta ehkä on varsin tarpeen se aikuisuudessa ominainen kyky hieman hillitä reaktioitaan, vaikka se tarkoittaisi vähän tylsempää elämää.

[Juha]

Extreme-kokemuksia on monenlaisia. Jos on flow-tyyppistä, ja sitä samaa myös eri alueilla, niin huippuja yhdistää varmasti jokin ominaisuus. Vaikka erilaisilla sellaisilla, niin tiettyjen dimensioiden suhteen asioita ei muutu, vaan toteutuu selkeästä samankaltaisuudesta poiketen, yksipuolistakin, ja överinä tällainen, pitkällisempänä, on pitemmälle ulottuvaa överyyttä, jonka jalusta tosiaan useammalla tolpalla tuettu.

Noin voisi ajatella esim flow-tyyppisistä kokemuksista. Ainakin tuo selkeään ilmaisuun mahdollisen ongelmallisuuden tajuamista, osui miten osui.

Tunteita, tuntemuksia ja olotiloja voi ajatella tästäkin vinkkelistä. Kyseessä tosiaan rakennelma, ja vaikka hetkellisesti ilmenevänä, niin ehkä hyvinkin pitkältä ajalta pohjustettu, jotta mahdollinen ilmetäkseen, hetkellisenä.

Noin kun asian ilmaisee, niin voi päätyä ajattelemaan flow-tiloista lepoon, ja toimintaan. Tai valveeseen ja uneen. Valveen aikana tosiaan toimitaan, tai ollaan valmiita toimimaan, eli tähyillään toimia, joihin ryhdytään, tai ei voida olla spontaanisti ryhtymättä, jos jotain kynnystä ylittyy.

Edellisen taas voisi yleistää aktiivisuuteen, ja passiivisuuteen. Hengittämiseen, tai hengenpäästämiseen. Pyrkimiseen, tai vapautumiseen. Mennään jooga-perinteiden löytämään suuntaan. Samaa on sanottu hermoston toimintatason tilanimikkeillä, fysiologiassa.

Uni on jo sellaista, joissa ei voida olla kovin aktiivinen, uuden suhteen, tosin siinä kun uudentyyppistä (perattavaa) on imutettu, päivähengityksessä, niin yön mittainen ulospuhallusta saa aikaan vapautusta otetusta, ja samalla muuta elinvoimaa, jota tarvitsee.

Levonsuuntaisen voi nähdä flown vinkkelistä. Ehkä ei väärin, jos ajattelee, ettei flowsta voi poiketa. On vain erilaisia flow-tiloja, ja jotkin niistä sopivia tietyissä tilanteissa, osa taas hankalasorttisia.

Jos uni on flowta, tai rauha, levollisuus, tmv, niin virtaa on, mutta laajempi-alaisena, ja kuka sanoo, että jotenkin vähäisempänä, jos määrässä ajatellaan olevan jotain erityisarvoa, mistä en tosiaan osaa veikata mitään. Yleensä näissä määrän suhteen tarvitaan laatuakin, eli tarkoituksenmukaisuutta, palvelevuutta.

Tehojen käyttöäkin tarvitaan, ja ihminen herää tällaiseen. Reservit käyttämättömänä voi aiheuttaa erilaista ongelmaa. Mitä sitten on tarkoitukenmukainen reservipolitiikka. Millä perusliekillä elämän on sopiva käydä. Varmaan ikäkysymyskin.

Se on selvää, että aktiivisuus on ihmisille helppoa, ainakin tietyissä tilanteissa. Voi tarttua toimeen ja pyrkiä. Miten pyrkiä toiseen suuntaan. Joku voisi sanoa, että sehän on helpompaa. Ehkä oikeassa. Voihan näissä olla valinnan paikkaa. Milloin mahdoton on sitten parasta, mihin ryhtyä. Kai sillekin paikkansa on, ellen sanoisi, että varmasti, ennusteista kun jotain kokemusta kertynyt.

[safiiri]

Extreme-kokemuksia on monenlaisia. Jos on flow-tyyppistä, ja sitä samaa myös eri alueilla, niin huippuja yhdistää varmasti jokin ominaisuus. Vaikka erilaisilla sellaisilla, niin tiettyjen dimensioiden suhteen asioita ei muutu, vaan toteutuu selkeästä samankaltaisuudesta poiketen, yksipuolistakin, ja överinä tällainen, pitkällisempänä, on pitemmälle ulottuvaa överyyttä, jonka jalusta tosiaan useammalla tolpalla tuettu.

Noin voisi ajatella esim flow-tyyppisistä kokemuksista. Ainakin tuo selkeään ilmaisuun mahdollisen ongelmallisuuden tajuamista, osui miten osui.

Flow ei oikeastaan tarkoita huippukokemusta tai jotakin extremeä. Se on Mihaly Csikszentmihalyin luoma käsite, jonka hän kuvaa seuraavasti:

In his seminal work, Flow: The Psychology of Optimal Experience, Csíkszentmihályi outlines his theory that people are happiest when they are in a state of flow—a state of concentration or complete absorption with the activity at hand and the situation. It is a state in which people are so involved in an activity that nothing else seems to matter.[13][page needed] The idea of flow is identical to the feeling of being in the zone or in the groove. The flow state is an optimal state of intrinsic motivation, where the person is fully immersed in what they are doing. This is a feeling everyone has at times, characterized by a feeling of great absorption, engagement, fulfillment, and skill—and during which temporal concerns (time, food, ego-self, etc.) are typically ignored.[14]

Wikipedia

Flowssa siis olennaista on tekemiseen uppoutuminen ja keskittyneisyys, joka saa unohtamaan ajankulun, syömisen ja itsensä tarkkailun. Mutta se, mihin uppoudutaan voi olla myös jotakin tuiki tavanomaista, eikä mitään sen kummallisempaa kuin neulominen tms. pikku askare.

En siis huippukokemuksista puhuessani viitannut flow-tilaan, vaan ennemminkin voimakkaisiin kokemuksiin. Ajatukseni siis liittyi siihen, ettei se - kuten ei flowkaan - voi olla jatkuva tilanne, vaan huippu ikäänkuin edellyttää sen, mihin verrattuna se on huippu.

Levonsuuntaisen voi nähdä flown vinkkelistä. Ehkä ei väärin, jos ajattelee, ettei flowsta voi poiketa. On vain erilaisia flow-tiloja, ja jotkin niistä sopivia tietyissä tilanteissa, osa taas hankalasorttisia.

Nyt alat laventaa koko käsitettä niin, että se tarkoittaa jo jotakin ihan muuta. Samalla sen kyky kertoa siitä, mitä se Mihaly Csíkszentmihályin mukaan tarkoittaa, katoaa.

[Toope]

Lukaisin pikaisesti ketjun, mutten vielä tiedä, mistä siinä oikeasti keskustellaan?

[safiiri]

Lukaisin pikaisesti ketjun, mutten vielä tiedä, mistä siinä oikeasti keskustellaan?

Saattaa johtua siitä, että kyse on ihan toisesta ketjusta leikatusta rönsystä, jota kukaan ei ole varsinaisesti aloittanut ja määritellyt sen aihetta.

[Hiha]

Ehkä ei väärin, jos ajattelee, ettei flowsta voi poiketa. On vain erilaisia flow-tiloja, ja jotkin niistä sopivia tietyissä tilanteissa, osa taas hankalasorttisia.

Yleisessä kielenkäytössä jopa termi laissez-faire olisi tuolle sopivampi kuin flow.

[safiiri]

Ehkä ei väärin, jos ajattelee, ettei flowsta voi poiketa. On vain erilaisia flow-tiloja, ja jotkin niistä sopivia tietyissä tilanteissa, osa taas hankalasorttisia.

Yleisessä kielenkäytössä jopa termi laissez-faire olisi tuolle sopivampi kuin flow.

Onkohan Juha tässä mieltänyt flown (= virtaus) ajatuksellisesti merkityksenä "antaa virran viedä" tai "kuin lastu lainehilla"? Alkuperäisen käsitteelle annetun sisällön mukaisiahan nuo eivät ole millään tavalla, vaikka flowssa toki virran imu viekin mukanaan.

[Juha]

J: Ehkä ei väärin, jos ajattelee, ettei flowsta voi poiketa. On vain erilaisia flow-tiloja, ja jotkin niistä sopivia tietyissä tilanteissa, osa taas hankalasorttisia.
H: Yleisessä kielenkäytössä jopa termi laissez-faire olisi tuolle sopivampi kuin flow.
S: Onkohan Juha tässä mieltänyt flown (= virtaus) ajatuksellisesti merkityksenä "antaa virran viedä" tai "kuin lastu lainehilla"? Alkuperäisen käsitteelle annetun sisällön mukaisiahan nuo eivät ole millään tavalla, vaikka flowssa toki virran imu viekin mukanaan.


Laissez-faire (LF). Eipä kuulu aktiiviseen sanavarastooni. Kun sanasta jotain vihiä, niin tuntuu vapauksien otolta, ja odotukselta, ihan etuoikeutetun vinkkelistä. Tai jos sama ajatellaan suotavaksi kaikille, niin kokonaisuus rokottaa vapaasti jotain, ja tässä voi olla täysin vapaasti, viittaamalla muihin samalla.

Just.

Oma viestintäagendani ollut aika toisenlaista, ellei päinvastaista. Kivaa haksahtaa haluamaa kuka tahansa, mikäpä ettei. Ei paha peruste, lähdöille. Miten jatkellaan, niin jatkettaisiin tosiaan, edes jossain vaiheessa. Äärimuotonakin tällainen jos on lausuttu, niin näinköhän vakuuttaisi. Mistä lähtee, mikä pohja?

Flow on samalla tapaa kapea-pohjustettu, perinteisessä "insinööriputkituksessa". Mikä ettei. Kapea tie, se perille vie. Lavea, ties minne. Voihan näitä p-kliseitäkin vääntää sopivissa tilanteissa, jopa päinvastaiseksi, jotta jokin tolkku säilyisi.

Flown pohja yksinkertaisesti ajatellen on hyrräämössä, jossa on lähdetty jollekin agendalle. Suuntaudutaan johonkin tiettyyn, ja tavoitteen kanssa ollaan max-kix.

Aika vaikea teema. Viime aikoina ajatellut rakennettakin ihan pelkkänä liikkeenä, kuten arkisesti voi asiaa myös lähestyä. Liike isomman oliojoukon muodossa on virtaa, olipa miten koherenttia tai ei. Yksinkertaistukset tässä kiehtoo.

Jos todellisuutta ei osaa lähestyä, eikä siitä oikein tule selkeästi selvyyttä, niin onkohan kyseessä abstrahointivaje?

Pysähtynyt partikkelien liike. On varmasti jotain anti-flowta. Todellisuus ikuistettu liikkuvien osalta niin, että ikuistus vastaa kuvattua. Vaikuttaa aika varmaennusteisuutta tuovalta, jos selkeää pohjaa haluaa rakentaa. Kun toisaalta ei liikettä, niin mihin silloin jää kyky, vai onko tarvekkin samalla hävinnyt, ja asia tosiaan pulkassa, joka itsekkin samassa jamassa, tai siis jamattomuudessa.

Pysähtyneisyydestä voi tietysti saada aina tukea. Kun liikettä jatkaa jokin liikepotentiaalinen, tai siis liikevalmis samalla, lisäpotentiaalivalmiuksin, niin menee se ennustettavammaksi, kun absoluuttinen noja takana. Absolutiikkaa.

Vähän toisenlaista eskoilua. Muuttusko maailma paremmin, tällä tavoin liikuskellen?

Yleisesti voi liikkeen merkitystä nähdä sovittautumisen perustana. Ilman liikettä mikään asetu sinne, missä vakaata. Jokin seurailu tässä korostuu, ja jos siinä kun siitä poiketaan, niin takkiin tuntuu tulevan.

Miksi sitten rakentuminen, jos se on liikkeeseen sidottu? Kai se liike on ihan ok, mutta miten vain tehtynä, kolhii. Ei liikepaikkaa, joka taas ei toteutuisi miten vain, vaikka ajatus tästä on, tai menemiset, ajatuksista huolimatta.

[Juha]

Ihmisrakenne muuhun sopeutuvana lienee suuntautun maksimaaliseen flow-tilaan, tosin tässä varmaan tulisi flown kohdalla käyttää jotain toista sanaa. Virta luo pohjan sopeutua, ja kunnon virtaa mitä enemmän, sen suurempi sopeutumishässäkkä.

Kun flow kuitenkin harvemmin hehkuu, viisivuotiaan tavoin, eikä kovin toivottavaakaan, niin varmaan jokin ekonomisuus tulee mukaan. Siinä kun on tuota energiavirtaa, ja energian käyttöä, niin fiksuuttakin tulisi olla. Elämä ei kasvata turhaan aivoja, ja jos aivoja kertyy, ei niihin siunaudu kaikkea toimintaa, ihan miten ja milloin vain. Periaatteellisia esteellisyyksiä ei kannata näissäkään tehdä, koska luonto ei oikein niitä tottele, myöskään tämän tyypin tapauksissa.

Kun joskus puhutaan turvallisista huumeista, huumausaineista, koska sivuvaikutuksia on paljon perinteisissä, niin flow voi olla luomujuttunakin ihan ok, tai sitten ei. Samalla tapaa voisi tietysti ennustaa, että jos jokin ainesosapainotus vie kohden flowta, niin ehkä senkin voisi ohjata kohden tervettä, kun "terve" voi mennä vinksaan, niin vinksakin ehkä paremmin. Mitä kokeilee, teoriaennusteiden jälkeen, niin mitään en alkaisi suosittelemaan.

Eiköhän moni koe hetkellisesti tiloja, joissa on vähän kuin 5-vuotias. Mikä saa tuon tilan suuntautumaan kaikkeen, niin tämä on tietysti harvinaisempi, kokemuksena. Lähtökohtaisesti en sanoisi, että huono juttu, aivan väistämättä.

Kunnon flowssa voi olla tosiaan voimaa, myös oikaisevassa mielessä. Voimasta tiedetään jotain, joten ehkä tiedetään itsestämme. Miten olisi tietää sitten jostain muusta? Tällainen arvelu menee nirvana-tason jutteluksi. Kokemustasolla isosti tiedetyt vaimenevat kummittelemasta ihmeemmin. Näin varmaan on tapana yleistää usein, kokemusten yhteydessä.