Olisipa mielenkiintoista kuulla mitä kieliä osaavat teologit voivat sanoa lähimmäisestä. Mikä tai mitä lähimmäisyys oli alkukristityille? Rakastivatko he miehittäjä-roomalaisia?
Ns. lähimmäinen on Pyhä Henki joka jokaisessa on kunhan ei puheellaan pilaa sitä henkeään (pitäisi varoa että ei ilma pilaannu matkalla suusta ulos)?
Ns. Ilmaahan jokaisella on omiksi tarpeeksi - oletan...
Pyhä henki ei olisi pyhä, jos se pilaantuisi ihmisen vaikutuksesta.
Kysyhän tuota joltakin poliitikolta?
Onhan noita Riitta Purra, Orpo - yleensä kaikkien puolueiden edustajat jotka vaikuttavat päätöksillään kansamme kohtaloihin?
PS. Olen luonut näkemykseni itse puhumisieni johdosta... Kun esimerkiksi noidun, kiroilen ja puhun toisten mielestä perättömiä vaikkapa yksinään ollessani - joudun vastaamaan niistä Korkeimmalle taholle - minulle sellainen taso On Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki ja kadun totisesti - yritän pitää suuta soukemmalla - mutta en aina onnistu.
Muisto
Enpä taida poliitikoilta kysellä, mutta voi kertoa mitä pyhä henki tarkoittaa, tai mitä sen nyt pitäisi tarkoittaa, jos se kerran on pyhä.
Silloinhan se on rajoittamaton hyvyys tai taustalla toimiva voima, joka ei ole mitenkään vastuussa ihmisten pahuudesta, eikä yksittäisen ihmisen tekosista. Siihen ei vaikuta mikään ihmisen tekemä tai tekemättä jättäminen.
Ihmisen on siis mahotonta pilata pyhää henkeä, mutta onnistuu helposti pilaamaan oman ja muidenkin ihmisten mieliä (mieli ei ole pyhä henki, eikä muutenkaan mikään pyhä). Pyhä henki ei sellaiseen osallistu mitenkään.
Luonto ja luonnonvoimat ovat olemassa, koska ihminen on olemassa, niin yksinkertaista usko voi olla, Omituista sen sijaan on uskominen omiin ajatuksiin ja oppeihin jotka väittävät "jumalan olevan "elämän ja luonnon" -ulkopuolinen yliluonnollinen olento, jolle ihmisen pitäisi vastata syntisistä ajatuksista ja teoista.
Eihän herra-paralla sitten muuta tekemistä varmaan olisikaan, kuin ruoskia entisiä nykyisiä ja tulevia ihmisiä hamassa ikuisuudessa- onneksi hän onkin palkannut siihen puuhaan pirun joka pahuuttaan tekee sitä mielellään.
Usko on siis sitä ettei usko. Vasta silloin voi olla uskossa, eli ilman omia selityksiä ja oppeja tuonpuoleisesta..
