Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Hiha]

Aiheesta omiin kuvitelmiin uskominen, sen edut ja rajoitukset, on kirjoitettu pohdiskeleva filosofinen aateromaani.

https://gutenberg.org/ebooks/72

[Norma Bates]

Pyöriikö uudelleensyntymis-/sielunvaellusbisnes ilman johtajaa, vai onko firmassa pomo? Mietin vain, kuinka luontevaa on olla ateisti ja uskoa kuitenkin uudelleensyntymisiin ja sielunvaellukseen. Jos tuota hommaa - joka lienee aika vaativa ala - johtaa joku, eikö häntä voi pitää jonkinlaisena jumalana.

Nämä kysymykset tulivat mieleen eräästä itse aloittamastani sivupolusta rasismikeskustelussa. Ajattelin, että jos polkua jatketaan, se lienee parasta tehdä muun kuin rasismikeskustelun yhteydessä.

Mihin ihminen uskoo, noihin asioiden mukaisesti- ilmeisesti ainoastaan sanoihin, omiin tunteisiinsa, haluihinsa. Sieluvaellustarinaan- usko on ihmisen ajatusta, ei muuta, kuka hyvänsä voi uskoa, mutta se ei tarkoita sen kummempaa. Ajatuksiin uskominen on outoa, ajatuksen pitäisi olla enemmänkin työkalu, jonka avulla voi maailmaa selittää. Kuvitelmat ei muutu todeksi niihin uskomalla.

Ihminen kyllä omaksuu aatteita ja alkaa uskoa niillä olevan jotain syvempää merkitystä ja toivoo, että ikuisuus olisi hänen mielensä mukaisena olemassa jossakin.
Itsepetos on ilmeistä, mutta sellaista maailman meno on.

No mitäs sitten jos ei usko sanoihin, tunteisiin, haluihin eikä kuvitelmiin, vaan materiaaliin jota on spontaanisti pulpunnut jostain syvältä sisältä esille? Omalla kohdallanihan reinkarnaatio-uskoni on osittain juontunut siitä että olen niinsanotusti nähnyt näkyjä, eli olen (olletikin) muuntuneessa tietoisuudentilassa nähnyt ikäänkuin still- ja videokuvaa ihmisistä ja asioista jotka eivät kuulu tähän nykyiseen maailmanaikaan, eivätkä paikkaan jossa sijaitsen tässä elämässä.

Tiedän: mieli on hyvin luova. Mutta valintojen maailma. Jos joku näkee visioita, hän voi valita tuntea olevansa hullu. Itse olen melko hullu, mutta katson että silloin kun psyykeni (tai jokin) nuorena aikuisena tuotti noita kuvia, en ollut hulluin itseni, vaan itseasiassa helvetin paljon terveempi kuin sen jälkeen kun kuvat katosivat elämästäni. Kuvia näkevä voi myöskin valita ajatella että kyse on hypnagogisista halluista. Tai hän voi valita olla tulkitsematta näkemäänsä mitenkään, kenties arvellen ettei ihmismielestä vielä tiedetä kaikkea.

***

Otsikossa kun on Raamattu, niin myös sieltä löytyy reinkarnaatioon viittaavia kohtia. Yhdessä kohdassa Jeesus antaa ymmärtää että Johannes Kastaja on Elian inkarnaatio. Toisessa kohdassa opetuslapset utelevat että onko sokeana syntyneen sokeus rangaistus. Mistä se olisi rangaistus, kun vastasyntynyt ei ollut ehtinyt vielä tehdä mitään mitä pitäisi rangaista? Paitsi jos ajatellaan että hän on elänyt ennenkin ja tehnyt ne rangaistavat teot aiemmassa elämässä.

Reinkarnaatio-oppi on saattanut olla hyvinkin tunnettu Välimeren alueella Jeesuksen aikoina. Jopa niin tunnettu, ettei sitä ole koettu tarpeelliseksi käsitellä sen kummemmin, kun "kaikkihan sen tietää". Tai sitten se on myöhemmin pyritty juurimaan UT:sta veks, mutta ihan täysin ei sensuroinnissa onnistuttu.

Muistikuvani mukaan on olemassa jokin juutalaisuuden haara joka tänäpänä sisällyttää oppeihinsa reinkarnaation.

***

Jokatapauksessa jokainen uskoo siten kuin mikä hänen itsensä kanssa resonoi. Itselleni ei nappaa ajatus siitä että yhden lyhykäisen elämän jälkeen koittaa iänkaikkinen taivas tahi helvetti.

[Karikko]

^

Eikös tuossa kaikessa "uskota ajatuksiin"  subjektiset kokemukset "ryydittävät ajattelua, mutta kumpiakaan ei pidä pitää "totuutena.

Kuten jo aiemmin on tullut sanottu, harhojen näkeminen on kovin yleistä ja niiden varaan rakennetut tarinat "tyydyttävät ihmismielen haluja.

Onhan pelkästään aivojen ominaisuutena optimoitunut tajunta, joka näkee värejä aistii ääniä ja kaikkea muuta vaikka maailmasta viestit ovat pelkästään sähkökemiallisia impulsseja joita tuo mainio elin tulkitsee noiden aistioletusten mukaiseksi- sopeutuakseen nopeasti ympäristöön- keskimäärin.

Tapahtumista erillistä "näkijää ei ole olemassa, kaikessa on vuorovaikutusten luomaa rakennetta ja "minuus" on sekin tuon tapahtumaketjun heijastuma- jota ei ole olemassa, ilman niitä tapahtumia.

Aivoissa tapahtuu siis jatkuvasti miljardeja impulsseja joita ilman ei ihminen tietäisi, eikä olisi "olemassa.

[Norma Bates]

^

Eikös tuossa kaikessa "uskota ajatuksiin"  subjektiset kokemukset "ryydittävät ajattelua, mutta kumpiakaan ei pidä pitää "totuutena.

Kuten jo aiemmin on tullut sanottu, harhojen näkeminen on kovin yleistä ja niiden varaan rakennetut tarinat "tyydyttävät ihmismielen haluja.

Onhan pelkästään aivojen ominaisuutena optimoitunut tajunta, joka näkee värejä aistii ääniä ja kaikkea muuta vaikka maailmasta viestit ovat pelkästään sähkökemiallisia impulsseja joita tuo mainio elin tulkitsee noiden aistioletusten mukaiseksi- sopeutuakseen nopeasti ympäristöön- keskimäärin.

Tapahtumista erillistä "näkijää ei ole olemassa, kaikessa on vuorovaikutusten luomaa rakennetta ja "minuus" on sekin tuon tapahtumaketjun heijastuma- jota ei ole olemassa, ilman niitä tapahtumia.

Aivoissa tapahtuu siis jatkuvasti miljardeja impulsseja joita ilman ei ihminen tietäisi, eikä olisi "olemassa.

Itse en nimittäisi ajatukseksi sellaista aistimusta jota ihminen ei "tunnista omakseen". Luulenpa että psykedeelien käyttäjät kokevat samankaltaisia kokemuksia, ja siksi jotkut säikähtävätkin trippiään, kun he eivät millään ilveellä koe että heidän omat aivonsa olisivat tuottaneet sen merkillisen materiaalin mitä nyt sitten aisteille pärähtää.

Itse en kuitenkaan ole kokeillut psykedeelejä, ja visioissani ei ollut mitään surrealistista. Ne olivat todellakin kuin olisi valo- tai videokuvaa tuijottanut.

Olen tullut siihen tulokseen että kenenkään toisenkaan selitykset eivät ole automaattisesti sen pätevämpiä kuin omani, joten siinä mielessä en tunne enää tarvetta jotenkin arastella tai häpeillä kokemuksiani. Vaikeinta niistä tietysti on mainita jollekin Jeesus-fanille jonka omassa elämän- tai uskonpiirissä lepattaa pirut ja demonit pitkin kämppää, niin että jos nyt vähänkin jostain "erikoisemmasta" mainitsisi, saisi kuulla olevansa riivattu tai Saatanan oma.

Se on muuten jännä että noiden "negatiivisten" uskovaisten täytyy ängetä joka paikkaan pelottelemaan omilla pakkomielteillään ja mielenriivauksillaan muitakin ihmisiä. (Positiivinen uskovainen on löytänyt mielenrauhan, eikä julista.)

[Karikko]

^

Miten lie en oikein "usko" ihminenhän on "jumalan kuva"  joten turha kuvitella, että kuvat ovat muuta kuin uskovia, jollain tasolla, mutta tietämiseen se ei riitä..


Mitä mieli tekee silloin, kun se ei usko, tai rakenna tarinoita?

[Norma Bates]

Yksi uskonto sanoo että ihminen on Jumalan kuva. Tieteellinen maailmankuva sanoo että ns. Jumala on ihmisen kuva. Itse en paljon koe tarvista rassata päätäni näillä jumalilla.

[Karikko]

Yksi uskonto sanoo että ihminen on Jumalan kuva. Tieteellinen maailmankuva sanoo että ns. Jumala on ihmisen kuva. Itse en paljon koe tarvista rassata päätäni näillä jumalilla.

Mitäpä tämä maailma muuta olisi kuin "Jumalan kuvaa"  samoista atomeista koostutaan kaikki- kirpuista luteista norsuista ja muista pikkuelukoista lähtien.

Samojen luonnonvoimien alaisina, eletään luonnon ehdoilla.

Ihmisten tarinat jumalista- ja ylös-nousemisista  ovat pelkää pötyä- se kerrottakoon kaikille "jumalattomille ja muille syntisille..

[Jaska]

Aiheesta omiin kuvitelmiin uskominen, sen edut ja rajoitukset, on kirjoitettu pohdiskeleva filosofinen aateromaani.

https://gutenberg.org/ebooks/72

Edgar Rice Burroughsin tunnetuimmat teokset lienevät 26 Tarzan-romaania. Ihan vain tekijän mainitakseni.

[Karikko]

Ihminen "uskoo omiin ajatuksiinsa- tai ehkä luottaa, että ajattelemalla voi tutkia asioita-

Ero on nähdäkseni siinä, ettei pidä kuvauksia totuuksina ja ala julistamaan kertomuksia jumalallisiksi totuuksiksi.

Totuutta tuskin on "olemassakaan" vaikka voitaneen sanoa, olemassa-olemisen olevan todellista, kun kerran sitä eletään- ilmeisesti. Kaikkihan me täällä ollaan, vai ollaanko?

[Norma Bates]

Joku parahti kerran netissä että "onhan asioiden oltava jotenkin". Aika jännä jos vaihtoehdot ovat että "totuutta ei ole olemassakaan" ja/tai "kaikki on pelkkää pötyä".

[Jaska]

Sanon mieluummin, että olemisen luonne on siinä, että todellisuus on. Se on kuitenkin liian suuri minun nähtäväksi tarkasti ja yritän nähdä siitä oleellista.

[mikainen]

Joku parahti kerran netissä että "onhan asioiden oltava jotenkin". Aika jännä jos vaihtoehdot ovat että "totuutta ei ole olemassakaan" ja/tai "kaikki on pelkkää pötyä".

Jos kaikki olisi pelkkää pötyä niin kaikkihan olisi yhtä todellista...miten muuten voisi määritellä epäröiden ja toden jos ei näe mitään eroa missään.

[Karikko]

Tarkennetaan hieman pötyä on ihmisten uskomukset, varsinkin utopiset haahuilut.

Pötyä voi olla mikä hyvänsä oletus, ellei sille ole mitään muuta perustetta, kuin "kuvittelu"

Toisaalta onko olemassa jotakin, joka ei olisi mitään, eli tyhjyyttä jota ilman ei voisi olla sitäkään, mikä siitä ilmenee, eli tämä maailman tapahtumat, vuorovaikutukset.

Miten voi "tajuta sellaisen, mikä ei vaikuta mitenkään-.

Painovoimakin on outo asia, se ei varsinaisesti ole mitään (kenttävoima) mutta vaikuttaa kaikkialla.

Aika hankala menetelmä vetää, kuten maa tekee kuuta kohden ja kuu maata kohden- ihan ilman "köyttä..

No tällä ei nyt kyllä ole mitään tekemistä mielikuvitus-olentojen kanssa..

[Toope]

...Se on muuten jännä että noiden "negatiivisten" uskovaisten täytyy ängetä joka paikkaan pelottelemaan omilla pakkomielteillään ja mielenriivauksillaan muitakin ihmisiä. (Positiivinen uskovainen on löytänyt mielenrauhan, eikä julista.)

Minustakin ateistit usein ovat fanaattisempia...
En itse näe ongelmaa siinä omassa agnostismin ongelmassa. En tiedä, mutten kykene todistamaan oikeasti mitään- ajattelussa.
Tiedeuskovainen pitkälti olen, fysiikkaan ja historiaankin luotan. En silti kykene kiistämään jumalisuutta. On tai ei riippumatta minusta.
Ehkä on tai ei. Arvokysymyksinä tiettyjä uskontoja kunnioitan, jotkut uskonnoista rakentavat yhteiskuntaamme.

[Jaska]

Mitä mahdat jumalisuudella tarkoittaa?

Maallisen todellisuuden ulkopuolinen sen luoja ei kuvaa todellisuutta hyödynnettävällä tavalla. Mutta se jotenkin vapauttaa ihmisen pohtimasta omaa vaikutustaan ulkoistamalla vastuun Kaikkitietävän Hyvän Tahdon suunnitelmalle. Hyvän Tahdon tarkoitus on suurelta osin salattu. Ehkä olemme täällä näyttelemässä ikävystyneen taivaanväen viihteeksi?

Pyhän Raamatun vanhan liiton osassa Vanhassa Testamentissa on laki siitä mikä oli hyvää ja mikä oli pahaa.  Tänä päivänä naispappi voinee mennä temppeliin myös kuukautistensa aikaan. Olisihan se sievää jos tarjolla olisi kaikkien hyväksyttävissä olevat normit siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Ehkä voisi ajatella että olisiko noista arvoista ollut jonkinlaiseksi lähtökohdalksi lainkehitykselle.

Eläinsadutkin voivat olla opettavaisia. Ei niitä kukaan tosina pidä, mutta saattavat säädä mieleen. Tokko siitä pahastuttaisiin, että Raamatun kertomuksia muistetaan ja kerrotaan, mutta  on liikaa että niitä pidetään velvottavampina ja todempina kuin vaikka Waltarin Sinuhea.