Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Norma Bates]

Taivaan Isä on kuvitelma siitä, että on yksi joka rakastaa pyyteettömästi.

Uskon, että monella on sama kuvitelma.

Raamattu kertoo siitä.

Hyvä Paimen on kristityn unelma Jeesuksen olemuksesta - uskon.

Muisto Keijo Kullervo

Ymmärrän ja kunnioitan ajatusta.
Agnostisena en tiedä, mutta v...ako mistään tiedän? Epäilevä Tuomas.
Sen tiedän, että kristillisyyden arvot ovat hyviä. Idea on hyvä.
Kulttuurisesti rakentava, ehkä vaihtoehtoja paremmin?

En kyllä muista lukeneeni epäilyksistäsi kristinuskoa kohtaan... Paremminkin aina pelkästään puolustelet sitä. Ei kyllä agnostikko ole eka sana joka mieleen tulee.

[kertsi]

Taivaan Isä on kuvitelma siitä, että on yksi joka rakastaa pyyteettömästi.

Uskon, että monella on sama kuvitelma.

Raamattu kertoo siitä.

Hyvä Paimen on kristityn unelma Jeesuksen olemuksesta - uskon.

Muisto Keijo Kullervo

Mielestäni olisi tarpeellista asettaa rinnalle unelma siitä että on aikuinen, viisas ja vastuullinen ihminen. Jos uskovainen asettaa itsensä lapsen tai eläimen asemaan, niin mikään ei tule nykytilanteesta ainakaan paremmaksi muuttumaan. Itseasiassa Raamatun alussahan Jahve asettaa ihmisen maata viljelemään ja vaalimaan, eli jonkinlainen vastuullinen asema on kyllä saatu. Mikä on kun ei kelpaa...

Muistelen lukeneeni jonkun tutkimuksen, jonka mukaa uskovaisilla keskimäärin on alhaisempi moraali (tarkoittaa kai heikompaa kykyä toimia omien moraalipäätelmiensä mukaisesti). Semmoisissa tapauksissa on hyvä, että on edes jokin moraalikoodisto, joka tulee sitten annettuna, jos valtakunnan lainsäädäntö ei riitä opastamaan. (Kunhan se moraalikoodisto ei käske kivittämään kanssaihmisiä tai polttamaan elävältä tai ripustamaan myllynkiveä kaulaan ja nakkaamaan jorpakkoon.)

Mutta tuo pointti aikuisuudesta ja vastuullisuudesta on hyvä! Jos ihminen esitetään lampaana, joka tarvitsee paimenen (pappi, Jeesus), niin silloinhan se pahimmillaan voi johtaa fatalismiin - jättäydytään kohtalon/Jumalan huomaan jopa silloin kun pitäisi itse tarttua toimeen ja olla vastuussa omasta elämästään. Uskonto on ooppiumia kansalle, indeed. Kiinassa oli aikoinaan ooppiumluolia, joissa passiiviset ihmiset makasivat puolikoomassa, maailmasta ja muista ihmisistä mitään piittaamattomina. Ja sehän muistuttaa sitä, mitä ainakin joissakin kristinuskon suuntauksissa kuten lestoissa pidetään tavallaan ideaalina, siellä kun puhutaan paljon p*skaa maallisuudesta, maailmallisuudesta, maailman viekotuksista, ja päinvastoin puhutaan, että ollaan taivastiellä, pois maailman kahleista, ollaan kohti "kotia" taivaassa jne..

Lestoilla korostetaan sitä, että vain lapsen kaltaiset pääsevät taivaaseen, ja että ei pidä ajatella päällä vaan sydämellä. Lestat myös piehtaroivat itseruoskinnassa (te maan matoset, te käärmeen epäsikiöt olette arvottomia, ja vain Jumalan armo voi teidät pelastaa),  eli ihmisten itsetuntoa nuijitaan, herätetään "synnintuntoa", alamaisuutta Jumalalle, pelkoa Jumalaa kohtaan ja Jeesuksen toista tulemista kohtaan jne..

Vaikka toisaalta monet kai pitävät itseään parempana ihmisenä kuin muiden lahkojen tai uskontojen jäseniä - vain lestat pääsevät taivaaseen, muut joutuvat helvettiin (ekslusiivinen seurakuntaoppi).

[kertsi]

Mitä tulee mukamas "pyyteettömän" rakkauteen, jota Jumala osoittaa ihmisiä kohtaan, niin sen kanssakin on vähän niin ja näin. Kyllähän kristinusko vaatii hyvin monenlaista ihmiseltä. Varsinkin lestausko: ei saa mm. meikata, ei saa kilpaurheilla, ei saa olla esittävä taiteilija, ei juoda alkoholia, ei vastustaa vanhempiaan (olivat nämä millaisia kusipäitä tahansa). Pitää käydä seuroissa hihhuloimassa, pitää maksaa kirkollisveroa, pitää taipua jos jonkinlaiselle mutkalle lepyttääkseen kammosadistijumalan oikkuja. Pitkää punkea kakaroita maailmaan, vaikka perse repeäisi, eikä voimat riitä aiemmista lapsista huolehtimiseen. Pitää mielistellä, palvoa ja pelätä Jumalaa. Pitää uskoa Jumalaan, vaikkei uskoisikaan (mahdoton vaatimus).

[Toope]

...Muistelen lukeneeni jonkun tutkimuksen, jonka mukaa uskovaisilla keskimäärin on alhaisempi moraali...

Muistan minäkin lukeneeni tutkimuksia, joissa ateistien moraali on alhaisempi kuin uskovaisten...
Minäkin "kertsi":n tavoin valikoin lähteitäni...

Mutta mieti "kertsi" sitä, onko lopulta yhtenäinen yhteiskunta toimivampi kuin hajanainen? Onko monikulttuuri/moniuskonto/monietnisyys siten toimivampi, kuin homogeeninen yhteisö? Afrikassa ei ole, miksi meillä olisi?

[Norma Bates]

Uskovaisen moraali voi olla köykäinen paristakin syystä:

- On vakuututtu siitä että ollaan jokatapauksessa syntisiä ja surkeita, joten ihan sama miten sitä sitten elää & äljentelee eläessään. Voisi melkeinpä pieraista tässä jonkinlaisen perisynnin porttiteorian, että kun on jo jokatapauksessa syntinen, niin mitäs väliä sitten sillä on, miten syntinen sitä onkaan. Juodaan talo ja ajetaan akka ja kakarat hankeen, ihan sama.

- On vakuututtu että kyllä se Jeesus ja/tai Jumala kumminkin armahtaa, kunhan vähän vikisee siitä miten paljon häneen uskoo.

- Ylenmääräinen tekopyhänä oleminen käy lopulta niin psyyken päälle että ihminen romahtaa ja alkaa tekemään kamalia. Eräänlainen Jekyll/Hyde-zydeemi siis.

Ateistilla on moraalia silloin kun hän pelkää että voi jäädä tekosistaan kiinni...? Eli hänen moraalistaan huolehtivat lajitoverit, eivät jumaloliot. 

[Karikko]

- On vakuututtu että kyllä se Jeesus ja/tai Jumala kumminkin armahtaa, kunhan vähän vikisee siitä miten paljon häneen uskoo.

Katselin aamulla> kansanradio runonlaulajien maa>> ja siellä eräs eläkeläinen kertoili kovasti uskoneensa rukoilleensa, ynnä muuta, mutta ei tullut 90 miljoonan voittoa saanut  siitä huolimatta ja 9 miljoonaakin olisi riittänyt, jopa satatuhatta, kuinka paljon hän sillä olisikaan tehnyt hyviä asioita.

Lopussa oli jo hieman tuohtunut ja penäsi jumalalle vastuuta lupauksistaan, kun sellaisia muitakin vaaditaan- ei rukoukset tepsineen vaikka kuinka uskoi toivoi ja aneli- viikkokausia-
Kärsivällä äänellä, en vain enää jaksa--

Tulee varmaan uusintana ensi pyhänä ja näkeehän tuon areenastakin- kannattaa katsoa, ihan mielenkiintoisia tarinoita..

[Toope]

Uskovaisen moraali voi olla köykäinen paristakin syystä:

- On vakuututtu siitä että ollaan jokatapauksessa syntisiä ja surkeita, joten ihan sama miten sitä sitten elää & äljentelee eläessään. Voisi melkeinpä pieraista tässä jonkinlaisen perisynnin porttiteorian, että kun on jo jokatapauksessa syntinen, niin mitäs väliä sitten sillä on, miten syntinen sitä onkaan. Juodaan talo ja ajetaan akka ja kakarat hankeen, ihan sama.

- On vakuututtu että kyllä se Jeesus ja/tai Jumala kumminkin armahtaa, kunhan vähän vikisee siitä miten paljon häneen uskoo.

- Ylenmääräinen tekopyhänä oleminen käy lopulta niin psyyken päälle että ihminen romahtaa ja alkaa tekemään kamalia. Eräänlainen Jekyll/Hyde-zydeemi siis.

Ateistilla on moraalia silloin kun hän pelkää että voi jäädä tekosistaan kiinni...? Eli hänen moraalistaan huolehtivat lajitoverit, eivät jumaloliot. 

Uskottoman moraali voi olla luonnostaan rajoittava ja valikoiva, koska hänellä ei ole eettistä ja moraalista ohjetta?
Lasten uhraaminen atsteekkien tavoin on vain kulttuurinen piirre, ei moraalinen kysymys...?

Minä väitän uskonnonpuutteen johtavan moraaliseen ja arvotyhjiöön.

[Jaska]

Netistä ja kännykkäsovelluskaupasta löytyy myös litteän maan kannattajien materiaalia.Silkkaa huijausta puhua maapallosta  Tietäähän kaikki mitä vedellekin tapahtuu, jos se joutuu alamäkeen.

[Norma Bates]

Uskovaisen moraali voi olla köykäinen paristakin syystä:

- On vakuututtu siitä että ollaan jokatapauksessa syntisiä ja surkeita, joten ihan sama miten sitä sitten elää & äljentelee eläessään. Voisi melkeinpä pieraista tässä jonkinlaisen perisynnin porttiteorian, että kun on jo jokatapauksessa syntinen, niin mitäs väliä sitten sillä on, miten syntinen sitä onkaan. Juodaan talo ja ajetaan akka ja kakarat hankeen, ihan sama.

- On vakuututtu että kyllä se Jeesus ja/tai Jumala kumminkin armahtaa, kunhan vähän vikisee siitä miten paljon häneen uskoo.

- Ylenmääräinen tekopyhänä oleminen käy lopulta niin psyyken päälle että ihminen romahtaa ja alkaa tekemään kamalia. Eräänlainen Jekyll/Hyde-zydeemi siis.

Ateistilla on moraalia silloin kun hän pelkää että voi jäädä tekosistaan kiinni...? Eli hänen moraalistaan huolehtivat lajitoverit, eivät jumaloliot. 

Uskottoman moraali voi olla luonnostaan rajoittava ja valikoiva, koska hänellä ei ole eettistä ja moraalista ohjetta?
Lasten uhraaminen atsteekkien tavoin on vain kulttuurinen piirre, ei moraalinen kysymys...?

Minä väitän uskonnonpuutteen johtavan moraaliseen ja arvotyhjiöön.

Well, atsteekit olivat uskovaisia. Semmoista se uskovaisuus sitten vissiin teettää että aletaan veitsen kanssa huitomaan. Olen sellaisen hypoteesin kannattaja että öpaut 12.000 v sitten tapahtui valtaista katastrofi komeetan tms. muodossa. Tämä tuhosi silloisen sivistyksen, ja kaikkein pahiten se koetteli Amerikkojen silloisia kulttuureita. Ihmiset säikähtivät niin pahoin, että he uskoivat vielä vuosituhansia myöhemmin (ehkä jonkin pienemmän katastrofin uudelleen triggeröiminä) että jumalia pitää mielistellä jotta nämä eivät taas laita taivasta satamaan tulta ja tulikiveä päälle. Eli Amerikkojen myöhempien aikojen korkeakulttuurien johtajat olivat ihan he-le-ve-tin uskovaisia.

Sama se on mihin sitä uskoo, se uskominen itsessään aiheuttaa pahimmillaan aivoissa jonkinlaisen vamman ja käytös on sen mukaista.

Tapa poikasi Iisakki, kehotti Jahvekin Aaprahammia, mutta sitten hetken päästä olikin että ei vaineskaan. Eli tämä uhrausvimma oli globaali tarve, mutta kehittyi hivenen kun pelkkä säikähtäminen riitti, eikä ihmistä tarvinnut uhrata.

Paitsi sitten tietenkin jos oli nainen. Nyt en muista sen ukon nimeä joka julisti että kiitokseksi jostain (sotavoitostako?) hän uhraa heti ensimmäisen ihmisen joka vastaan tulee, ja sattuipa tulemaan oma tytär tanssien ja iloiten. Käsittääkseni missään ei sanota että hän sitten kuitenkin olisi sallinut tyttärensä elää. (Etsisin sen kohdan VT:sta, jos keksisin edes yhden hyvän hakusanan.)

Jos jotain uhrausvimmaa on, niin kulttuuri joka ensimmäiseksi teloo naiset ja lapset, on yksinkertaisesti typerimmistä typerin. Mutta ehkä se suvunjatkamiselle tärkeämmän sukupuolen lahtaaminen kertoo juurikin siitä että porukkaa on jo liikaakin, että ei sen niin ole väliksi jääkö joka synnyttäjä henkiin. TAI vaihtoehtoisesti nainen nähdään niin arvokkaana asiana, että on sitten myös ultimaatumi uhri jumalille.

[kertsi]

Google väittää:
Jefta lähtee sotaan ammonilaisia vastaan (Tuom. 11:29–40). Hän lupaa, että jos Herra sallii hänen voittaa, hän uhraa Herralle ensimmäisen, joka tulee portista vastaan hänen

[Norma Bates]

No nyt löytyy.

https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/hengen_paloa/jeesus_ja_kaverit/jeftan_tytar.18880.blog

Jefta järkyttyi niin, että repäisi vaatteensa ja valitti hirveää kohtaloaan taivaalle: "Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä enää peruuttaa!" Tytär alistui isänsä tahtoon, kunhan saisi kaksi kuukautta suruaikaa. Sen jälkeen Jefta teki, minkä oli luvannut, ja uhrasi oman lapsensa polttouhrina Jumalalle.

Seli seli:

Murheellista kertomusta on sittemmin yritetty tulkita ja ymmärtää eri tavoin. Monet varhaiskristilliset kirjoittajat, kuten Johannes Khrysostomos, selittivät sitä niin, että Jumala salli tässä tapauksessa Jeftan hirmuteon, jotta se pidättelisi muita tekemästä vastaavankaltaisia harkitsemattomia lupauksia ja estäisi samanlaiset hirveät seuraukset tulevaisuudessa. Jeftan tyttären kertomuksessa nähtiin myös eräänlainen Kristus-profetia. Tytär, joka oli täysin viaton, alistui nöyrästi isänsä tahtoon ja käy kuolemaan kuullessaan, että moinen lupaus oli annettu Herralle israelilaisten tähden.

Kun asketismin ihanne alkoi levitä kristikunnassa, Jeftan tyttären kohtaloa alettiin ymmärtää toisella tavalla. Tekstiä luettiinkin nyt niin, ettei Jefta suinkaan surmannut tytärtään, vaan "uhrasi" tämän omistamalla tämän Jumalalle elinikäiseen neitsyyteen. Neidosta tuli siten kaikkien naisaskeettien, erämaaäitien ja nunnien juhlittu esikuva, joka vapaaehtoisesti luopui tuohon aikaan naiselle ensiarvoisen tärkeästä äitiydestä ja lukuisten jälkeläisten siunauksesta ollakseen kuuliainen Jumalalle annetulle lupaukselle. Hänestä tuli "sankarineitsyt", jotka olivat varhaisvuosisatoina erityisen suosittuja hahmoja kristillisessä teologiassa ja populaarikulttuurissa. Keskiajalla löydettiin myös rinnastuksia mariologiseen legendaan Neitsyt Marian temppeliintuomisen ja Jumalalle omistamisen sekä Jeftan tyttären Jumalalle lupaamisen välillä.

Oppia ikä kaikki:

Luultavasti Jeesuskin tunsi tämän kertomuksen. Joka tapauksessa Nasaretilainen opetti seuraajilleen: "Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut'. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta." (Matt. 5:33-37)

Kun Jahve nyt kuitenkin VT:ssa on puuttumassa milloin mihinkin asiaan, niin vähintään olisi voinut toivoa että olisi tappanut Jeftan välittömästi salaman iskulla kun tämä tekee sellaisen kammotuksen että menee polttamaan tyttärensä hengiltä Jumalan nimissä. Juuri se että näin ei käy, osoittaa että tarinat ovat ihmisten omia aivoituksia. Aivan kuten sadutkin ovat nämä VT:n tarinat julmia, ja minkäänlaista selkeää logiikkaa tai järkeäkään niiltä ei voi odottaa. Jokainen tarina kai kuvastaa jotain tiettyä viisautta. Jos nyt kuulijat ovat sitten koskaan ymmärtäneet yhtikäs mitään. Tuokin Jeftan teko on päinvastoin voinut innoittaa jotakuta tomppelia tekemään samoin, koska on kokenut että on vanhurskauden ylin aste että luopuu rakkaastaan Jumalan kunniaksi.

[Toope]

VT: tarinat ehkä ovat julmia, mutta realistisia. Pitää muistaa se, että tuonaikainen varhaisjuutalaisuus yksijumalaiseksi muuttuneena ei käsittänyt nykyistä jumalan ja paholaisen vastakkainasettelua, vaan jumala oli kaikkivaltias. Kaikki hyvä ja paha tuli jumalan tahdon kautta. Pahan ja paholaiskäsitys omaksuttiin juutalaisuuteen myöhemmin. Osin ehkä parsilaisuuden kautta (Zarathustralaisuudessa oli tuo hyvä/paha- ajatus, kuten Kiinassakin Jing/Jan). Siksi VT:n jumalkäsityksiä ja niiden muuttumista tulee ymmärtää juutalaisten yhteiskunnallisten muutosten kautta. Paimentolaisheimosta muodostui about 3000 vuotta sitten paikalleenpysyvä kulttuuri ja kuningaskunta. Se taas sortui, koska Assyrian, Babylonian, Egyptin ja lopulta Persian ja Rooman valtakunnat alistivat heidät. Juutalainen teologia ja jumalkäsitys muuttui noina aikoina suuresti.

Yksijumalaisuuden idea juutalaisuudessa säilyi, mutta se myös muuttui siten, että kaikenhallitsevasta jumalasta muotoutui hieman epätäydellinen, koska teologia omaksui paholaisen vastavoiman käsityksen. Sehän siirtyi sittemmin kristinuskoon ja islamiin.

Varhaisissa kirjoissa, ns. apogryfikirjoissa, joita ei Raamattuun sisällytetty kristittyjen toimesta, kerrotaan paljon siitä, miten juutalaisuuden varhaiskehitys muistuttaa paikallisten kanaanilaiskansojen uskontoa Baalin palvonnasta lähtien. Baal myöhemmin tulkittiin epäjumalaksi/jopa paholaiseksi.
...
Se pointti tässä on, ettei pidä tulkita varhaisjuutalaisuutta nykyisten silmälasien kautta, vaan pitää ymmärtää sitä, miten he aikoinaan uskontonsa ymmärsivät. Tuo sama periaate toki sopii kaikkeen historiantutkimukseen. Mehän historiantulkinnoissamme olemme kovin taipuvaisia tuomitsemaan/arvostelemaan menneitä yhteiskuntia sen mukaan, mitä arvokäsityksiämme itse annamme heille.

[ROOSTER]

Se pointti tässä on, ettei pidä tulkita varhaisjuutalaisuutta nykyisten silmälasien kautta, vaan pitää ymmärtää sitä, miten he aikoinaan uskontonsa ymmärsivät. Tuo sama periaate toki sopii kaikkeen historiantutkimukseen. Mehän historiantulkinnoissamme olemme kovin taipuvaisia tuomitsemaan/arvostelemaan menneitä yhteiskuntia sen mukaan, mitä arvokäsityksiämme itse annamme heille.

Se on ainakin varmaa, että tulevaisuus tulee pitämään meidän ikäluokkiamme ehkä maapallon barbaarisimpina ikinä. Melkein onnistuimme tuhoamaan koko elonkehän ja oman lajimmekin. Kaiken lisäksi tapoimme ja ajoimme maanpakoon ennätysmäärän ihmisiä joille emme pysty tarjoamaan mitään tulevaisuutta. Ruokaa heitetään hukkaan ja samalla suuri osa näkee nälkää. Maapallo on jälkeemme sellaisessa kunnossa, että menee vuosikymmeniä tai vuosisatoja ennenkuin voimme sanoa olevamme takaisin tyydyttävällä tasolla.

[Norma Bates]

VT: tarinat ehkä ovat julmia, mutta realistisia. Pitää muistaa se, että tuonaikainen varhaisjuutalaisuus yksijumalaiseksi muuttuneena ei käsittänyt nykyistä jumalan ja paholaisen vastakkainasettelua, vaan jumala oli kaikkivaltias. Kaikki hyvä ja paha tuli jumalan tahdon kautta. Pahan ja paholaiskäsitys omaksuttiin juutalaisuuteen myöhemmin. Osin ehkä parsilaisuuden kautta (Zarathustralaisuudessa oli tuo hyvä/paha- ajatus, kuten Kiinassakin Jing/Jan). Siksi VT:n jumalkäsityksiä ja niiden muuttumista tulee ymmärtää juutalaisten yhteiskunnallisten muutosten kautta. Paimentolaisheimosta muodostui about 3000 vuotta sitten paikalleenpysyvä kulttuuri ja kuningaskunta. Se taas sortui, koska Assyrian, Babylonian, Egyptin ja lopulta Persian ja Rooman valtakunnat alistivat heidät. Juutalainen teologia ja jumalkäsitys muuttui noina aikoina suuresti.

Yksijumalaisuuden idea juutalaisuudessa säilyi, mutta se myös muuttui siten, että kaikenhallitsevasta jumalasta muotoutui hieman epätäydellinen, koska teologia omaksui paholaisen vastavoiman käsityksen. Sehän siirtyi sittemmin kristinuskoon ja islamiin.

Varhaisissa kirjoissa, ns. apogryfikirjoissa, joita ei Raamattuun sisällytetty kristittyjen toimesta, kerrotaan paljon siitä, miten juutalaisuuden varhaiskehitys muistuttaa paikallisten kanaanilaiskansojen uskontoa Baalin palvonnasta lähtien. Baal myöhemmin tulkittiin epäjumalaksi/jopa paholaiseksi.
...
Se pointti tässä on, ettei pidä tulkita varhaisjuutalaisuutta nykyisten silmälasien kautta, vaan pitää ymmärtää sitä, miten he aikoinaan uskontonsa ymmärsivät. Tuo sama periaate toki sopii kaikkeen historiantutkimukseen. Mehän historiantulkinnoissamme olemme kovin taipuvaisia tuomitsemaan/arvostelemaan menneitä yhteiskuntia sen mukaan, mitä arvokäsityksiämme itse annamme heille.

Aikansa kutakin. Mutta minkä takia meidän pitäisi roikkua väkisin kiinni uskonnoissa jotka ovat tilkkutäkkejä joiden tilkuista osa on läpimätiä ja haisee? K-uskonto sai alkunsa juutalaisuuden lahkoja. Islam sai alkunsa yhden miehen aivoitteluna jonka hän perusti juutalaisuudesta ja jostain paikallisesta k-uskonnon muodosta saamiinsa vaikutelmiin. Buddhalaisuus ponnisti liikkeelle hindulaisuudesta (joka, jälkimmäinen, on laaja kokoelma vähän sitä sun tätä ja jotkut eivät ehkä edes miellä että olisi yksi yhtenäinen hindulaisuus).

Uskonnot ovat aina versoja jostain aiemmasta uskonnosta. Ehkä välillä saadaan aikaiseksi jonkinlaista jalostusta niin että jostain kasvitaudista päästään eroon, mutta seuraavaksi tulee sitten taas joku muu tauti mädättämään puuta nimeltä "tässä ja nyt suosituin uskonto". Jotenkin tämän sortin ikiliikkuja tympäisee. Vaikka ymmärrän toki että ihmismieli on sellainen ettei se ihan silläkään vaan pärjää että vettä, leipää ja parittelu silloin tällöin.

[Karikko]

Varhaisissa kirjoissa, ns. apogryfikirjoissa, joita ei Raamattuun sisällytetty kristittyjen toimesta, kerrotaan paljon siitä, miten juutalaisuuden varhaiskehitys muistuttaa paikallisten kanaanilaiskansojen uskontoa Baalin palvonnasta lähtien. Baal myöhemmin tulkittiin epäjumalaksi/jopa paholaiseksi.
...
Se pointti tässä on, ettei pidä tulkita varhaisjuutalaisuutta nykyisten silmälasien kautta, vaan pitää ymmärtää sitä, miten he aikoinaan uskontonsa ymmärsivät. Tuo sama periaate toki sopii kaikkeen historiantutkimukseen. Mehän historiantulkinnoissamme olemme kovin taipuvaisia tuomitsemaan/arvostelemaan menneitä yhteiskuntia sen mukaan, mitä arvokäsityksiämme itse annamme heille.

Menneitä tuomitessa, tuomitaan myös nykyistä meininkiä, eli aikojen uskomuksien kautta  ei sinänsä tuomita menneisyyttä, vaan sitä, että sillä perustellaan nykyhetkien uskontoja, joita edelleen pidetään totuuksina.

Eikä pitäisi jotain oppiakin- pelkkä usko ei vie ketään taivaaseen, missä se sitten lieneekään.