Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Aave]

Kristinuskon menestys on perustunut Rooman keisari Konstantinus I Suuresta alkaen kristinuskon hyödyllisyyteen hallitsijalle.

Kuten nyt vallitseva talousideologia, joka on kaikkein hyödyllisin sitä ylläpitävälle taloudelliselle, poliittiselle ja sotilaalliselle eliitille. Uskonto sekin on, vaikka ei perinteinen semmoinen.

[kertsi]

Kristinuskon menestys on perustunut Rooman keisari Konstantinus I Suuresta alkaen kristinuskon hyödyllisyyteen hallitsijalle.

Venäjällä kristillinen kirkko on ollut hyvä käsikassara itsevaltiaille, sillä kirkkohan opettaa, että antakaa keisarille, mitä keisarin on (ja Jumalalle, mitä Jumalan on). Kirkko/Raamattu näkevät esivallan vallan ikään kuin Jumalalta saatuna, joten sitä vastaan ei sovi pullikoida. Erittäin hyödyllistähän sellainen on vallanpitäjien näkökulmasta, varsinkin itsevaltiaiden.

[Kopek]

Opettaako jokin uskonto kapinoimaan esivaltaa vastaan ja kumoamaan sen? Jos tällaisia uskontoja on, ne eivät taida olla esivallan mieleen. Ei ainakaan Kiinassa.

Jo muinaisista ajoista lähtien uskonto ja maallinen valta ovat olleet kytköksissä toisiinsa. Esiin kaivettujen vanhojen kaupunkien tärkeimmät rakennukset ovat olleet temppeli ja hallitsijan palatsi. Uskonnon avulla on pidetty kansa alamaisena hallitsijalle. Hallitsija puolestaan on turvannut uskonnon aseman ja omaisuuden, joka on voinut olla merkittävä. Joissakin uskonnoissa hallitsijaa on pidetty jumalana.

Uskonnottomassa yhteiskunnassa hengellistä valtaa käyttää jokin uskonnollisen instituution korvike kuten poliisihallitus. "Turvallisuudesta" on tehty uskonto, jonka nimissä kansaa alistetaan, ja väkivaltaeliitti pysyy vallassa.

[Hiha]

Kristinuskon menestys on perustunut Rooman keisari Konstantinus I Suuresta alkaen kristinuskon hyödyllisyyteen hallitsijalle.

Valtio voi suosia jotain uskontoa ja se kiitokseksi kompata valtiota, mutta suhde ei ole noin kitkaton ja yksioikoinen, ihmisistä kun on kysymys. Konstantinus itse pääsi seuraamaan huuli pyöreänä suosikiksi valitun uskonnon sisäistä teologista kiistelyä, mutta ei sitä silti voinut potkaista ovesta takaisin pellolle. Myöhemminkin oikeaoppisuus aiheutti Rooman valtakunnalle ongelmia, kun harhaoppiset olivat Syyriassa ja Egyptissä jatkuvasti tyytymättömiä mieltämänsä uskonnollisen vainon takia. Lisäksi kirkko piti toisinaan oman päänsä. Keisari Nikeforos Fokas olisi 900-luvulla halunnut opin pyhästä sodasta islamin tapaan, mutta patriarkka harasi vastaan, ei kuulu kristinuskoon.

Lännessä tilanne ei ollut sen kummempi. Paavi pääsi pullosta, kun (Itä-)Rooman valtakunnan ote kirposi Italiasta. Saksan kuningas Henrik IV katsoi vuonna 1077 parhaaksi käydä Canossassa asti sopimassa asiat. Englannin Henrik VIII repäisi 1500-luvulla maansa irti katolisen kirkon valtapiiristä naimajuttujensa takia. Koko protestanttinen uskonpuhdistus ja Pohjois-Euroopan hallitsijoiden kirkon omaisuuden ja valta-aseman kaappaus kertoo siitä, että kristinusko on ajoittain ollut hyödyllinen ensisijaisesti itselleen, ei muille tahoille.

Venäjällä sikäläistä kirkkoa ovat hyppyyttäneet niin Pietari Suuri kuin Stalin. Siitä huolimatta ja siitäkin huolimatta että patriarkka Kirill on Putinin toveri, monet tavalliset uskovaiset ja paikalliset seurakunnat Venäjällä arvostelevat Ukrainan sotaa ja oman kirkkonsa johtajien omaksumaa roolia.

[Toope]

Kristinuskon menestys on perustunut Rooman keisari Konstantinus I Suuresta alkaen kristinuskon hyödyllisyyteen hallitsijalle.

Myös toisinpäin. Hyvä uskonto tukee hallintoa, hallinto voi tukea (kristin-)uskontoa. Kristinusko toki on ollut yhtenäistävä tekijä Euroopalle luoden siten myös pohjaa sille taloudelliselle ja intellektuaalille käsitykselle, joka oli pohjana länsi-Euroopan renessanssille ja kehitykselle. Tuota tarkoitan, kun puhuin siitä, että kristillisyys lopulta on ollut positiivinen vaikuttaja Euroopalle ja sen modernisaatiolle/kehitykselle.

Kaikki uskonnot tosin eivät ole olleet yhtä rakentavia. Hindulaisuus, buddhalaisuus, islam ovat esimerkkejä siitä, että noiden yhteisöt ovat pitkälti jumiutuneet, eivätkä kyenneet muuttumaan ja sopeutumaan maailmaan. Joidenkin uskonnollisten mallien vaikuttama yhteiskunta jämähtää, ei kehity. Katsokaa Afganistania, luoko islam sille hyvää, kehitystä tai onnea? Ei, islam jumittaa yhteiskuntaa.

[Norma Bates]

Millä tavalla buddhalaisuus muka jumittaa Japania? Maallikkobuddhalaiset muissakin maissa vaikuttavat varsin ahkerilta, tosin ikävä kyllä myös materialistisilta.

[Toope]

Millä tavalla buddhalaisuus muka jumittaa Japania? Maallikkobuddhalaiset muissakin maissa vaikuttavat varsin ahkerilta, tosin ikävä kyllä myös materialistisilta.

Olihan Japani vielä 1800-luvulla hyvin sulkeutunut ja taantunut yhteiskunta. Japani itse päätti ottaa mallia länsimaista teollistumisen ja sotilasteknologiankin uudistamisen tavoin. No, vetivät toki 1930-luvulla vähän överiksi... Mutta Japani ei uudistumisessaan noudattanut buddhalaisuutta, se otti mallia Englannista, Saksasta ja USA:sta, ei historiastaan.

[Norma Bates]

Millä tavalla buddhalaisuus muka jumittaa Japania? Maallikkobuddhalaiset muissakin maissa vaikuttavat varsin ahkerilta, tosin ikävä kyllä myös materialistisilta.

Olihan Japani vielä 1800-luvulla hyvin sulkeutunut ja taantunut yhteiskunta. Japani itse päätti ottaa mallia länsimaista teollistumisen ja sotilasteknologiankin uudistamisen tavoin. No, vetivät toki 1930-luvulla vähän överiksi... Mutta Japani ei uudistumisessaan noudattanut buddhalaisuutta, se otti mallia Englannista, Saksasta ja USA:sta, ei historiastaan.

No niin, sieltä se nyt tuli. Eli kun ottaa hajurakoa uskontoon, niin sitten se kehitys alkaa todenteolla. Aivan kuten Euroopassakin aikoinaan. 

[Toope]

Noin en sanonut, en puhunut hajuraosta uskontoon. Mutta Japanin mallihan hyytyi, ei kyennyt kehittymään. Länsimaiden malli oli se, josta ottivat oppia. Japani oli äärikonservatiivinen ja jumiutui. Kehitystä piti hakea, ideaa piti hakea muualta, kun muut menivät ohi.

[Norma Bates]

Noin en sanonut, en puhunut hajuraosta uskontoon. Mutta Japanin mallihan hyytyi, ei kyennyt kehittymään. Länsimaiden malli oli se, josta ottivat oppia. Japani oli äärikonservatiivinen ja jumiutui. Kehitystä piti hakea, ideaa piti hakea muualta, kun muut menivät ohi.

Mutta ei Japani k-uskonnosta mallia ottanut, vaan tekniikasta.

[Toope]

Noin en sanonut, en puhunut hajuraosta uskontoon. Mutta Japanin mallihan hyytyi, ei kyennyt kehittymään. Länsimaiden malli oli se, josta ottivat oppia. Japani oli äärikonservatiivinen ja jumiutui. Kehitystä piti hakea, ideaa piti hakea muualta, kun muut menivät ohi.

Mutta ei Japani k-uskonnosta mallia ottanut, vaan tekniikasta.

Myös yhteiskunnasta, toki 1945 jälkeen enemmän.
Tulos oli hyvä. Totta kai Japani on aina ollut vähän sisäänpäinlämpiävä, eristäytynyt yhteiskunta, mutta se kehitysaskel, jota USA painosti 1945-lähtien, ei ehkä ollut lainkaan paha?
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_Human_Development_Index

[Brutto]

Elämme raamatullisia aikoja. Loppua ennustavista ilmestyskirjan neljästä ratsastajaa kaksi on jo täällä: Tauti ja Sota. Nälkä kolistelee jo porstuassa. Viimeisenä ratsastaa kuolema.

Nyt on otettava kaikki ilo irti elämästä vielä kun ehtii. On ylensyötävä, on juopoteltava, on laiskoteltava ja on irstailtava. Huomenna tämä kaikki voi olla myöhäistä.

Amen.

[Hippi]

^
Pahan panit ja pisti miettimään tosissaan, jotta miksi on tullut elettyä säästäen ja ja melkoisen "hyveellistä elämää". Huono sanonta, mutta kun en parempia sanoja keksinyt sille, että on pyrkinyt aina parhaansa tekemään ja olemaan muillekin avuksi, missä vain on voinut. Säästäminenkin pitää ajatella laajemmin kuin vain rahaa pankkiin vanhuuden varalle. Säästäen niin, ettei kuluta tuhlaten ja tarpeettomasti ja tyytyen hiukan vähempään.

Nyt sitten kuritetaan kurjalla naapurilla ja lienee vain ajan kysymys, milloin tuo tulee raamit kaupassa tänne ja ryöstää maat ja mannut, ellei niitä vapaaehtoisesti anneta.

Mutta osaanko enää ryhtyä tuollaiseen maailmanlopun elämään? Tuskin. Yksittäinen ylensyönti tuskin mitään muuttaisi eikä se edes nautintoa olisi. Laiskotella onneksi osaan, mutta irstailu on ehkä aika vierasta puuhaa minulle etenkin kun juopottelukaan ei onnistu.

Tuosta pääsisikin kysymykseen, mitä tekisit, jos tietäisit eläväsi enää viikon tai kuukauden? Tulisi maailmanloppu, jos ei ikävän naapurin toimesta, niin riittävän iso möykky avaruudesta törmäisi maahan täystuhoisin seurauksin. Minä luultavasti en osaisi tehdä mitään muuta kuin jatkaa elämääni entiseen tapaan. En tosiaan keksi, mitä voisin muutakaan tehdä.

Jotta nyt ketjun aiheessa pysytään edes pienellä ajatuksella, niin tuskin ainakaan uskoon lankeaisin viimeisiksi ajoiksi. Kun ei usko ole minua kohdannut aiemmin kokemissani vastoinkäymisissäni, niin tuskin tuossa viimeisessäkään.

[Karikko]

Tuosta pääsisikin kysymykseen, mitä tekisit, jos tietäisit eläväsi enää viikon tai kuukauden? Tulisi maailmanloppu, jos ei ikävän naapurin toimesta, niin riittävän iso möykky avaruudesta törmäisi maahan täystuhoisin seurauksin. Minä luultavasti en osaisi tehdä mitään muuta kuin jatkaa elämääni entiseen tapaan. En tosiaan keksi, mitä voisin muutakaan tehdä.

Jos asuu junaradan varrella ja tietää ison törmäyksen tulevan (eikä sille mitään voi) voi valmistautua katsomaa sitä iso spektaakkelia uteliaana havainnoijana. Elämyksiä voi siis tavoitella loppuun asti, sitähän nämä kirjoituksetkit tuottavat osaltaan- elämyksiä.

Ryyppääminen ja rällääminen elävöittävät kyllä myös, mutta se on kovaa työtä ja aiheuttaa krapulaa, joten ei ehkä kannata vaivautua- rietas elämä on rasittavaa, jos sitä työkseen tekee..

[Toope]

Elämme raamatullisia aikoja. Loppua ennustavista ilmestyskirjan neljästä ratsastajaa kaksi on jo täällä: Tauti ja Sota. Nälkä kolistelee jo porstuassa. Viimeisenä ratsastaa kuolema.

Nyt on otettava kaikki ilo irti elämästä vielä kun ehtii. On ylensyötävä, on juopoteltava, on laiskoteltava ja on irstailtava. Huomenna tämä kaikki voi olla myöhäistä.

Amen.

Tai sitten voit rakentaa yhteiskuntaa olettaen, että ratsastajat eivät ehkä tuhoakaan kaikkea. Ne voivat koetella sinua.
Pakenetko vai rakennatko, on valintasi?!