Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Jaska]

Jumala on oleelliselta osalta salattu. Minun vaikutelma on, ettei juutalais-kristillis-muhamettilaisessa opissa niinkään ole kyse siitä miten asiat oikeasti ovat vaan siitä, mihin uskonopin vallanpitäjät oikeasti pyrkivät.

[Norma Bates]

Jos oletetaan, että on Taivas ja Helvetti, niin millä perusteilla Pietari valikoi loppusijoituspaikan?

Mitään harmaata vyöhykettä ei ilmeisesti ole, vaan on vain joko taivas tai helvetti. Ikuisesti.

Vai onko tämä maapallon elämä se välimuoto ja tänne jää pyörimään kunnes oikea paikka varmuuudella voidaan päättää. Kyseessähän on iso päätös ja varma pitää olla. Buddhalaiset ja muut uudelleensyntymän kannattajat saattavat siis olla oikeassa.

Entä onko se Taivaaseen pääsevien määrä jotenkin rajattu, vaikka 144000. Helvettiin ilmeisesti sitten vaan kaikki muut. Voisiko kyseessä olla siis jonkinlainen kilvoittelu. Miten pisteet lasketaan, on epäreilua kun todellisia sääntöjä ei kerrota.

Jako on perin mielenkiintoinen. Nythän voi vaikka ajatella että joku kehitysvammainen johon ei koskaan saatu elämänsä varrella mitään kontaktia on armoitettu saamaan automaattisesti taivaspaikan. Mutta entä jos hän elämänsä aikana ajatteli hirveitä, kamalia ajatuksia, ja olisi räjäyttänyt koko maailman paskaksi, jos olisi voinut? Jos nyt siis jako menisi hyvyyden mukaan. Jeesus-kerholaisen mukaanhan se menee siten että uskoiko Jeesukseen. Jos tämä kehitysvammaisemme ei uskonut, vaan kirosi ja manasi Jeesusta, niin sitten hänen taaskin pitää jäämän ulkopuolelle.

Ehkä jotkut ovat kokeneet että se on armollista että taivaaseen pääsee uskon perusteella, eikä hyvien tekojen. Lieneekö oletusarvona ollut että ihminen ei koskaan, vaikka miten ponnistelisi, kykene olemaan "tarpeeksi hyvä" (verrattuna Jumalaan), joten teoilla taivaaseen pääseminen on mahdoton urakka. Joten siksi on parempi vain heittäytyä Jeesus-uskon varaan. (Ja islamissa tietenkin Allah-uskon.)

Raamatun (tai Koraanin) Jumala ei kuitenkaan sikäli hyvältä tyypiltä vaikuta, että häntä tekisi erityisemmin mieli mielistellä lainkaan. Joitakin Raamatun kohtia ajatellen melkein kuka tahansa tavan tyyppi on parempi kuin Jahve.

[Hiha]

Jumala on oleelliselta osalta salattu. Minun vaikutelma on, ettei juutalais-kristillis-muhamettilaisessa opissa niinkään ole kyse siitä miten asiat oikeasti ovat vaan siitä, mihin uskonopin vallanpitäjät oikeasti pyrkivät.

Uskonnot pyrkivät pohjimmiltaan ehkä ylläpitämään moraalia. Sekä yhteisöllistä että yksilöllistä. Fiksuimmat opettajat ovat tietoisesti karttaneet metafyysisiä spekulaatioita. Vähän samassa hengessä kuin jotkut filosofit.

"Kun emme tiedä kylliksi elämästä, kuinka tuntisimme kuoleman?" (Kong Fuzi)

[Norma Bates]

Jumala on oleelliselta osalta salattu. Minun vaikutelma on, ettei juutalais-kristillis-muhamettilaisessa opissa niinkään ole kyse siitä miten asiat oikeasti ovat vaan siitä, mihin uskonopin vallanpitäjät oikeasti pyrkivät.

Uskonnot pyrkivät pohjimmiltaan ehkä ylläpitämään moraalia. Sekä yhteisöllistä että yksilöllistä. Fiksuimmat opettajat ovat tietoisesti karttaneet metafyysisiä spekulaatioita. Vähän samassa hengessä kuin jotkut filosofit.

"Kun emme tiedä kylliksi elämästä, kuinka tuntisimme kuoleman?" (Kong Fuzi)

Höpö höpö. Tai miksi olisi moraalista teurastaa naapuriheimo, mutta moraalitonta paritella vapaaehtoisen partnerin kanssa silloin kun joku keksii päästään siihen jotain nikoteltavaa?

Uskonnot ovat pelkkiä poliittisia puolueita joilla ihmiseläimen maagisiin eli taikauskoisiin puoliin vedoten eturyhmät ajavat agendojaan.

Näkisipä esim. sellaisen uskonnon joka pyhittää vaikkapa maapallon navat joidenkin sotaisten heimojen pääkallonpaikkojen sijaan.

[Hiha]

Jumala on oleelliselta osalta salattu. Minun vaikutelma on, ettei juutalais-kristillis-muhamettilaisessa opissa niinkään ole kyse siitä miten asiat oikeasti ovat vaan siitä, mihin uskonopin vallanpitäjät oikeasti pyrkivät.

Uskonnot pyrkivät pohjimmiltaan ehkä ylläpitämään moraalia. Sekä yhteisöllistä että yksilöllistä. Fiksuimmat opettajat ovat tietoisesti karttaneet metafyysisiä spekulaatioita. Vähän samassa hengessä kuin jotkut filosofit.

"Kun emme tiedä kylliksi elämästä, kuinka tuntisimme kuoleman?" (Kong Fuzi)

Höpö höpö. Tai miksi olisi moraalista teurastaa naapuriheimo, mutta moraalitonta paritella vapaaehtoisen partnerin kanssa silloin kun joku keksii päästään siihen jotain nikoteltavaa?

Uskonnot ovat pelkkiä poliittisia puolueita joilla ihmiseläimen maagisiin eli taikauskoisiin puoliin vedoten eturyhmät ajavat agendojaan.

Näkisipä esim. sellaisen uskonnon joka pyhittää vaikkapa maapallon navat joidenkin sotaisten heimojen pääkallonpaikkojen sijaan.

Huomaan, että lähestyt käsitettä moraali normatiivisesta etiikasta, siis pohtien mikä todella pitäisi mieltää oikeaksi ja mikä vääräksi. Itse pompin paikalle deskriptiivisen etiikan kautta, sen miten moraalilausahduksilla on kaikkina aikoina päähän hutkittu.

Mietitään suomalaisille tuttua fraasia. "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat." Viime vuodet sitä on käytetty sarkastisesti, mutta silti se kiteyttää opetuksen, jota on menneinä aikoina jaeltu aivan tosissaan. Sehän on vinkeä sekoitus velvollisuus-, hyve- ja seurausetiikkaa. Joka tapauksessa se on mielestäni selvä moraalinen ohje. (Kokonaan toinen asia on, kuinka oikeutettua on jaella toisille tuommoisia ohjeita, jos itse ei ole eikä edes voi olla satavarma niiden toimivuudesta.)

Yhteisön moraalista voidaan myös ottaa maantieteellisesti läheinen esimerkki. Ruotsissa alettiin 1608 soveltaa Mooseksen lakia useisiin tekoihin (esim. huoruus ja noituus). Lakikirja on aina moraalipumaska, koska se suoraan kieltää mitä ei saa tehdä. Toisaalta Mooseksen laki oli siinä vaiheessa erottamaton osa kristinuskoa. Alamaiset saivat uskonnollista moraalia kirkon ja valtion yhteisellä arvovallalla tarjoiltuna.

[Norma Bates]

Minen tiiä noin hienoista asioista. Itselleni kunnollisen moraalin omaava ei rääkkää ja kiusaa ihmisiä eikä eläimiäkään. Jälkimmäisiä silti tappaa. Muttei huvikseen.

[Melodious Oaf]

Seuraava ei liity uskontoon kai juuri mitenkään mutta ehkä silti eräällä tapaa moraaliin:

Harvemmin tulen miettineeksi moraalia siltä kannalta, rääkkääkö tai kiusaako tahallaan ihmisiä tai eläimiä.

Aika usein ajattelen sitä siltä kannalta, että jokaisella on henkilökohtainen normistonsa vaikkapa siitä, miten kuuluu toimia ihmissuhteissa tai ylipäätään ihmisten kanssa — siis joku eettisten sääntöjen tai periaatteiden kokoelma — joista osa saattaa olla auki kelattua ja osa enemmän sellaista tiedostamatonta tai lausumatonta.

Tässä katsannossa moraali on sitä, että toimii yksipuolisesti oman koodistonsa mukaan joko riippumatta tai erikseen siitä, mitä muut tekevät, tai silloin kun se tarkoittaa itselle ylimääräistä vaivaa tai jotakin muuta menetystä.

Yhtä hyvin tällainen voi koskea jotain arkista pientä asiaa, kuten että viet muovit aina muovinkeräykseen osana jotain yleisempää linjaa, miten toimit roskien ja niiden lajittelun suhteen.
     Jossain kohdassa voi tulla eteen tilanne, jossa olisi helpompi heittää muovit sekajätteeseen, ja jokainen tekee sen joissain olosuhteissa. Mutta toisaalta omien periaatteiden mukaan toimiminen ja niiden eteen vaivan näkeminen parhaimmillaan lisää mielekkyyden tunnetta elämässä, mm. koska se osoittaa, että voit hallita ja vaikuttaa tiettyihin vaikka hyvin pieniinkin asioihin ja että voit määrätä itse omasta elämästäsi jossain määrin riippumatta muista.
    Totta kai tollanen "moraalisesti oikein toimiminen" myös tuottaa mielihyvää, ja useasti se on pitkällä tähtäimellä paras strategia saada muut käyttäytymään sinua kohtaan hyvin, vaikkei se sitä missään tilanteessa takaakaan.

Jos haluaa, voi erottaa tosta vielä etiikan, joka vois tälleen nopeasti heittämällä olla laajempi pohja sille moraalille, missä ihmiset neuvottelee niistä asioista yhteisöinä ja muuttaa ja muovaa kantojaan — mutta tästä en ole yhtään varma, enkä tiedä, miksei sekin vois olla ihan yksilötason pohdintaa siitä, mikä on se oma moraalikoodi, miksi se on sitä mitä se on ja pitäiskö sitä joissain kohdin muuttaa tai kehittää.

[Melodious Oaf]

En oikein tiedä, miten uskonto liittyy edelliseen. Yksi mahdollisuus olis ehkä lähteä tästä:

    Totta kai tollanen "moraalisesti oikein toimiminen" myös tuottaa mielihyvää, ja useasti se on pitkällä tähtäimellä paras strategia saada muut käyttäytymään sinua kohtaan hyvin, vaikkei se sitä missään tilanteessa takaakaan.

Uskonnon olis kai tarkoitus tukea sellaista periaatteen mukaan elämistä. Ehkä se vois joskus selkeyttää asioita siinä mielessä, että ihmisillähän usein on vähintään pienissä asioissa keskenään erilaiset moraalikoodit ja käsitykset siitä, mikä on hyvää ja mikä ei. Silloin se ehkä...  vois tasoittaa sellaisia perheiden välisiä kulttuurieroja tai yksilökohtaisia kulttuurieroja sillä, että nää kaikki liittyy johonkin isoon samaan kokonaisuuteen.

Toinen juttu on, että ruohonjuuritasolla toi moraalisesti toimiminen, mitä edellisessä viestissä kuvasin, korostaa yksilön erillisyyttä ja autonomiaa ja sitä, missä mielessä minä olen erillinen maailmasta. Mun mielestä sillä on oma paikkansa ja sitäkin tarvitaan, mutta sitten hengellisyydessä ylipäätään on usein mukana jotain semmosta "itsetransendenssia", jossa mennään samalla tätä vastaan ja ikään kuin sillä tasapainotetaan niitä epäsuhtia, joita ton tapainen "minä"/"muut";"me"/"muut" -tyyppinen ajattelu aiheuttaa.
  Esimerkiksi siis sillä että nähdäänkin kaiken elämän olevan osa samaa kokonaisuutta, planeetan olevan erilaisten toisistaan riippuvien järjestelmien aika herkkäkin verkko, tai sitten ihan vaan klassisen protestanttisesti että seurakunnan jäsenet ovat vertauskuvallisesti Jeesuksen ruumiin jäseniä.
  Mutta en mä osaa kuvailla noita juttuja kovinkaan hyvin.

En siis väitä, että uskonnot onnistuis noissa jutuissa kovin hyvin, mutta... toisaalta meille ei näy se, mitä jossain tylsän mitäänsanomattomassa seurankunnassa tapahtuu, kun tollanen oikeasti toteutuu ja on semmosta joidenkin ihmisten pienimuotoista arkea, vaan meille näkyy jotkut terroristit, änkyrät, hihhulit tai vaikka joku Päivi Räsänen ja muut semmoset, jotka saa sen koko homman näyttämään groteskilta tai ylipäätään nostattaa lähinnä epämukavia tuntemuksia — ja sitä kautta joku periaatteessa ihan hyväkin näyttää heijasteena vähintään arveluttavalta.

[Karikko]

Minen tiiä noin hienoista asioista. Itselleni kunnollisen moraalin omaava ei rääkkää ja kiusaa ihmisiä eikä eläimiäkään. Jälkimmäisiä silti tappaa. Muttei huvikseen.

Huvikseen- ihminen tekee huvikseen paljon kaikenlaisia asioita, esimerkiksi uskoo huvikseen- huvi on nyt hieman avaramman tason ohessa muutakin, kuin naurujoogaa, tai laulukirkkoa, mutta "huvia kuitenkin.

Siis tyydyttävää ja mielihyvää.  Näillä mennään edelleen on menty ennenkin, ja tasaisen arjen voi hylätä liian tasaisena.


Tappamisen opettelukaan ei suvaitse omaehtoista mielenkiintoa, vaan senkin pitää olla kurinalaista- kuten uskonnonkin.
>>>>

ILTA-SANOMAT tavoitti tutkinnanjohtaja Niemisen myös puhelimitse, mutta hän oli asiasta erittäin niukkasanainen.

Mikä eläin oli kyseessä?

– Kyseessä on sammakko.

Oliko kyseessä yksi vai useampi eläin?

– Yhdestä eläimestä on kyse.

Kuoliko eläin?

– Todennäköisesti kuoli.

Epäiltyinä on kaksi varusmiestä?

– Epäiltyjen määrä tarkentuu esitutkinnassa. Asiassa on hyvä ottaa huomioon henkilöiden yksityisyys, Nieminen päättää ystävällisesti.

MAASOTAKOULUN esikuntapäällikkö Aki Hotti vahvistaa myös tapauksen Ilta-Sanomille.

– Mielestämme tämän kaltainen toiminta on erittäin tuomittavaa. Puolustusvoimat ei hyväksy tällaista toimintaa missään muodossa, Hotti kertoo sähköpostitse.

Hotti myös vahvistaa, että kahden upseerioppilaan kurssi keskeytettiin.

Viime vuoden keväällä tapahtui Lapissa vastaavan kaltainen tilanne, jossa Jääkäriprikaatin varusmiehet kiduttivat
sammakon kuoliaaksi
seivästämällä ja polttamalla.

[Norma Bates]

5-vuotiaan henkiselle tasolleko siellä ollaan jääty?

[Jaska]

Uskontojen yksi rooli on ottaa kantaa, mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on Jumalan tahdon mukaista ja mikä sitä vastaan.

Suomella on suuri naapurimaa, joka kirkkonsa siunaamana suorittaa sotilaallista erikoisoperaatiota toisessa naapurimaassaan hävittäen maata ja kansaa, sanoen sitä maan sisäiseksi ja niin muille kuulumattomaksi asiaksi. Meistä enimmäkseen myös kristityistä suomalaisista se ei ole hyvä asia vaan kamaluus, jota emme haluaisi itsellemme tapahtuvan. Hämmentyneinä huomaamme, että hyvinvointimme on osin nojannut suuresta naapurista halvalla ostettuun energiaan ja nyt poikkeustilanteessa hinnat laukkaavasti kaikkien yrittäessä pitää omasta kakunpalastaan kiinni, toisten onnistuessa toisia paremmin. Suuri naapuri katsoo saaneensa niin hyvän otteen, että voimansa antaa oikeutuksen kaikkeen valtaan, minkä voimalla voi saada.

[Norma Bates]

Sivumennen ja OT, Ukrainan sodan alettua jotkut hapannaamat ovat jäkättäneet tuon tuostakin että on väärin miten ukrainalaisten kohtalosta piitataan, ja miten sieltä tulevat pakolaiset ovat ok, kun ei ole piitattu monen Lähi-idän tai Afrikan maan sodista ja näiden maiden asukkaiden ahdingosta.

Näkisin että Lähi-idän ja Afrikan suhteen on se ongelma, että ei niistä hässäköistä ota pirukaan selvää. Eli vaikuttavat enemmän sisällissodilta, kuin siltä että joku maa hyökkäisi toiseen maahan. Israelin touhuskeluista en sano mitään, kun en ole koskaan oikein päässyt kunnolla kartalle että mikä kaikki siellä ylipäätään on itsenäistä maata ja mikä mitäkin.

Mutta Venäjä vs. Ukraina vertautuu ennemmin Kiina vs. Tiibet tai Kiina vs. Taiwan -systeemiin, jos kerta Venäjä haluaa hävittää Ukrainan siksi että maa ei sen mielestä ole itsenäinen, oma kokonaisuutensa. Ja paskat ihmiset ovat nakanneet Tiibetistäkin. Taiwan nyt sentään on saanut olla invaasiotta (toistaiseksi?), mutta Tiibet tosiaan miehitettiin jo aikoja sitten, ja ketään ei kiinnosta.

Eikä tunnu kiinnostavan uiguuritkaan. Kun maa on tarpeeksi iso, se saa mellastaa täsmälleen miten lystää. Kunhan mellastaa tarpeeksi kaukana. Joten ei, ei välttämättä ensimmäiseksi nämä Lähi-idän loputtomat riehat tule mieleen että niitä pitäisi tässä itkeskellä ja asettaa Ukraina jonnekin odotustilaan että koskahan tulee sen vuoro. Kyllä nämä isompien nujertamat pienemmät mietityttävät eniten.

[Kopek]

5-vuotiaan henkiselle tasolleko siellä ollaan jääty?

Yksi suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää, ja kaksi suomalaista sotilasta vastaa yhtä sammakkoa.

Sammakontappajista ei tule upseereita, eli Suomi menetti pari potentiaalista sadistikenraalia. Miksi eläinrääkkääjät kuitenkin kelpaavat tavallisiksi riivisotilaiksi? Eikö se ole rivisotilaiden halventamista? Vai saavatko upseerikurssilta pudotetut kuitenkin pitää aliupseerin arvon? En tunne armeijan käytäntöjä.

[Norma Bates]

5-vuotiaan henkiselle tasolleko siellä ollaan jääty?

Yksi suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää, ja kaksi suomalaista sotilasta vastaa yhtä sammakkoa.

Sammakontappajista ei tule upseereita, eli Suomi menetti pari potentiaalista sadistikenraalia. Miksi eläinrääkkääjät kuitenkin kelpaavat tavallisiksi riivisotilaiksi? Eikö se ole rivisotilaiden halventamista? Vai saavatko upseerikurssilta pudotetut kuitenkin pitää aliupseerin arvon? En tunne armeijan käytäntöjä.

Minä nyt en tiedä mistään mitään, mutta aina olen odottanut jotenkin jalompaa käytöstä jossain arvoasteikossa ylemmäksi kohonneilta, kuin mitä heidän alapuolellaan olevilla portailla harjoitetaan.

Toisaalta sotilaat jotka sotivat sammakoita vastaan ovat yksinkertaisesti niin naurettavia, ettei heistä ole minkäänlaiseksi esimiesainekseksi.

[Karikko]

5-vuotiaan henkiselle tasolleko siellä ollaan jääty?

Yksi suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää, ja kaksi suomalaista sotilasta vastaa yhtä sammakkoa.

Sammakontappajista ei tule upseereita, eli Suomi menetti pari potentiaalista sadistikenraalia. Miksi eläinrääkkääjät kuitenkin kelpaavat tavallisiksi riivisotilaiksi? Eikö se ole rivisotilaiden halventamista? Vai saavatko upseerikurssilta pudotetut kuitenkin pitää aliupseerin arvon? En tunne armeijan käytäntöjä.

Minä nyt en tiedä mistään mitään, mutta aina olen odottanut jotenkin jalompaa käytöstä jossain arvoasteikossa ylemmäksi kohonneilta, kuin mitä heidän alapuolellaan olevilla portailla harjoitetaan.

Toisaalta sotilaat jotka sotivat sammakoita vastaan ovat yksinkertaisesti niin naurettavia, ettei heistä ole minkäänlaiseksi esimiesainekseksi.

En pitäisi lapsia vaikka viisivuotiaita olisivat varsinaisina sadisteina.

Sille tasolle jääminen voisi olla kyllä harmillista- mutta tokko tuo kuitenkaan on mikään sellainen tunnetaso, joka on yleinen viisivuotiailla.--Ehkä sellainen tunne-vääristymä kertyy vasta elämän mukana ja riippunee myös kasvun olosuhteista, kuten moni muukin asia.