Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Melodious Oaf]

Uskontojen yksi rooli on ottaa kantaa, mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on Jumalan tahdon mukaista ja mikä sitä vastaan.

Koko viesti oli ihan hyvä puheenvuoro nimenomaan uskonnoista. En ole niistä eri mieltä, vaikka toisesta näkökulmasta kirjoitankin.

Yleisenä taustatietona vielä, vaikka olen tästä aiemminkin jotain puhunut, että mulla on pari teologiaa opiskellutta ja papin uralle päätynyttä kaveria, joku Suomen ev. lut. kirkossa ja joku Ruotsin Svenska kyrkanissa.

En ole itse mukana edes ev.lut. kirkon toiminnassa, mutta mulla on osasta niiden järjestämää toimintaa ihan positiivisiakin vaikutelmia. Siis jostain semmosesta asenteesta, millä ne järjestää ja tekee juttuja, tarjoaa ruokaa ja jutteluseuraa, pitää kuoroja tai muuta tämmöstä.

Kaveripiiriin ei muutoin päde, että siellä harrastettais järjestäen A. W. Yrjänän termein "pörröilyä" tai olis välttämättä henkisyys tai itse-transendessi kauhean isosti esillä. Mutta on siellä joku osa tämmösiäkin ihmisiä, ja olen ehkä itsekin alkanut sellaista myöhemmällä iällä vähän avoimemmin arvostaa.

Esimerkiksi lukioikäisenä olin kyllä jo kiinnostunut sekä filosofiasta että uskonnosta, mutta suhde varsinkin uskontoon oli aika etäinen ja vierastava — esim. sillä tavalla, että voiko tämmöstä nyt oikeasti ihailla tai arvostaa, vai onko tää vaan noloa. On kai noi samat asenteet vieläkin, ja mun mielestä tollasesta on ihan hyvä myös voida sanoa suoraan ja heittää karuakin läppää.
   Mutta olen kai huomannut, että niistä samoista uskonnoissa ja eri perinteissä käsiteltävistä asioista voi puhua monella tavalla, ja toisaalta jokainen kohtaa niitä elämässään ja kehittää vain oman tapansa katsoa ja hahmottaa niitä.

Luulen että tommonen kiinnostus henkisyyteen tai "itse-transendenssiin" on omalla kohdalla monen tekijän summa. Osittain se lähtee yleisestä uteliasuudesta tai ehkä avoimuudesta uusille kokemuksille, osittain siihen liittyy jotain, mitä on omassa temperamentissa — ja toisaalta se on myös reaktiota johonkin muuhun, mitä myös on omassa persoonallisuudessa ja temperamentissa.

Tällä tarkoitan sitä, että joskus tommonen "pörröily" on hyödyllistä ja muodostuu intressiksi ihmisille, joista löytyy myös vähän semmosta liiankin kovaa tai överiksi menevää analyyttisyyttä. En nyt tiedä, onko "analyyttisyys" hyvä sana sille, mitä tarkoitan, mutta siinä mennään siis vastakarvaan jotain omaa toisenlaista taipumusta pyrkimyksenä vaalia jonkinlaista hyvältä tuntuvaa tasapainoa.

[TSS]

Loiri puhui jossain haastattelussa sielusta, ja jotenkin siihen tyylii, että odottaa innoissaan sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Loirin sanomana tuollaiselle nyökytellään hyväksyvästi, mutta auta armias (siinä paha missä mainitaan), jos sielu-sanaa käytti vaikkapa Näkökulmalla. Johan pörräsi kiihtynyt ampiaisparvi ympärillä. Minusta se sana on arkikäytössä mainettaan parempi kuvaamaan jollain tapaa ihmisen mentaalista rakenetta ja kokonaisuutta.

Kuten MOkin taisi ajatella, myös itse olen taipuvainen ajattelemaan, että jonkinlainen henkisyys (ei hengellisyys) tulee ainakin osittain synnynnäisen temperamentin mukana. Toisenlaisen mentaalisen rakenteen omaavat eivät ehkä saa siitä kovin helposti kiinni, että mitä sillä tarkoitetaan. Henkisyys sekoitetaan helposti uskontoihin tai jonkinlaiseen hörhöilyyn. Toisaalta monelta uskovaiselta voi hyvinkin puuttua henkisyys, en tiedä, onko niillä oikeastaan mitään tekemistä toistensa kanssa. En osaa sitä tässä yhteydessä kovin hyvin itsekään selittää, mutta se tuntuu joltain taajuudelta tai ulottuvuudelta, jolla pahamaineinen sielu lepää tai pohtii erilaisia kysymyksiä. Henkisyys ei ole ristiriidassa tieteen kanssa, mutta henkisyys ehkä johdattaa pohtimaan kysymyksiä, joihin ei ole konkreettisia vastauksia, tai vastauksia ylipäätään. Enkä tarkoita nostaa henkisyyttä mitenkään jalustalle - se on vain erilaisuutta toiseuteen nähden.

Ja kaiken jälkeen toisaalta, en tiedä onko henkisyyttä olemassakaan, vai onko se vain sana vailla sisältöä.

Mitä moraali on, se on mielenkiintoinen aihe. Palan halusta palata siihen joskus.

[Hiha]

Toisaalta sotilaat jotka sotivat sammakoita vastaan ovat yksinkertaisesti niin naurettavia, ettei heistä ole minkäänlaiseksi esimiesainekseksi.

Paitsi jos sotilaat ovat hiiriä.

https://www.exclassics.com/batrach/batrach0001.htm

[Kopek]

Minä nyt en tiedä mistään mitään, mutta aina olen odottanut jotenkin jalompaa käytöstä jossain arvoasteikossa ylemmäksi kohonneilta, kuin mitä heidän alapuolellaan olevilla portailla harjoitetaan.

Upseerikoulutettavia ei taideta valita jalon käyttäytymisen perusteella vaan muilla perusteilla.

Armeijan arvoasteikko hierarkioineen poikkeaa siviilipuolen vastaavista. Oleellisin ero lienee siinä, että armeijassa ollaan pakolla toisten ihmisten vallan alaisuudessa, mutta siviilielämässä työpaikan pomojen alaisuudessa ollaan ainakin periaatteessa vapaaehtoisesti. Jos siviilissä ei tottele esimiehen määräystä, voi saada potkut, mutta ei rangaistusta. Jos armeijassa ei tottele esimiehen käskyä, ei saa potkuja, mutta saa rangaistuksen rikoksesta. Tämä koskee varusmiehiä, palkattu kantahenkilökunta on eri asia. 

[Toope]

Jumala on oleelliselta osalta salattu. Minun vaikutelma on, ettei juutalais-kristillis-muhamettilaisessa opissa niinkään ole kyse siitä miten asiat oikeasti ovat vaan siitä, mihin uskonopin vallanpitäjät oikeasti pyrkivät.

Uskonnot pyrkivät pohjimmiltaan ehkä ylläpitämään moraalia. Sekä yhteisöllistä että yksilöllistä. Fiksuimmat opettajat ovat tietoisesti karttaneet metafyysisiä spekulaatioita. Vähän samassa hengessä kuin jotkut filosofit.

"Kun emme tiedä kylliksi elämästä, kuinka tuntisimme kuoleman?" (Kong Fuzi)

Uskonto pyrkii ylläpitämään moraali/arvokäsityksään yllä. Juu, pidän tuota periaatteellisesti hyvänä asiana, kunhan ei vedetä käsityksiä övereiksi. Uskonto voi vetää överiksi (ei yksin islam). Mutta sama ongelma toki on ideologioiden ja maallisten arvokäsitystenkin suhteen, yhtä lailla ne voivat vetää överiksi (sosialismi, feminismi, nationalismi, liberalismin irvikuva...). Jokainen aate voi tehdä itsestään irvikuvan kärjistäessään itseään, mennessään liian pitkälle...

[Kopek]

Aukaisin sattumalta autoradion, josta kuului jokin ohjelma. Tunnistin puhujan toimittaja Kirsi Virtaseksi, koska olen joskus aikaisemmin kuunnellut hänen ohjelmiaan. Ei mennyt kuin noin 15 sekuntia, kun Virtanen jo oli lempipuuhassaan esittämässä uskontovihamielistä ateistista paatosta. Napsautin radion sammuksiin. Mieluummin kuuntelen vaikka jotain lahkolaissaarnaajaa kun ateistista saarnaajaa.

Minullakin on tiettyjä asioita ja ilmiöitä, joista en pidä, kuten vaikka sinihaalarihemmot (=miekka ja leijona -tyypit). En nyt kuitenkaan joka paikkaan tunge tätä mielipidettäni varsinkin, kun tiedän, että siitä ei pidetä.

Virtanen on kuin jonkin riivaajan ajama, kun hänen vähän väliä pitää tuoda esille tihkuva vihansa kristinuskoa kohtaan. On kai niitä maltillisempiakin ateisteja. Radion kuuntelijakunnasta, jolle Virtanen ohjelmiaan tekee, enemmistö taitaa kuulua kirkkoon, vaikka osuus väheneekin. 

Miksi ateistien kohteena on nimenomaan kristinusko, mutta islamista ja muista uskonnoista he pitävät vähemmän ääntä. Onko niin, että vihollisesi vihollinen on ystäväsi?

Suomen nykyinen pääuskonto eli sakkopakkouskonto haittaa arkielämää paljon enemmän kuin mikään perinteinen uskonto. Viikon aikana on ollut kaksi tilannetta, jossa olisin voinut saada sakon muistamattomuuden takia. Toisella kerralla unohdin rannalle pakollisen varusteen eli melan, kun ajoin moottoriveneellä. Toisella kerralla unohdin panna parkkikiekon esille, kun kävin Prismassa.

Elämän tarkoitus on yrittää selvitä päivä kerrallaan saamatta sakkoja.

Ylinopeudet ja punaisia päin kävelyt ja muut tällaiset ovat oma juttunsa. Myös joissakin niissä on kyse muistamattomuudesta. Aina ei muista tarkkailla liikennetilanteita ja nopeusrajoituksia ja nopeusmittaria ja (sakkojen pelossa) tienvarsikameroita.

Autolla ajaessani ajatukseni harhailevat joskus niin, että en tiedä edes, missä ajan. Olen muutaman kerran ajanut tutulla reitillä harhaan, kun en ole muistanut kääntyä jossakin risteyksessä tai olen kääntynyt väärässä risteyksessä. Usein tilanne on ollut se, että keskityn radion kuuntelemiseen. Kymmenen kilometriä väärää tietä ajettuani säpsähdän yhtäkkiä todellisuuteen ja ihmettelen, missä ihmeessä oikein olen, kun paikat eivät näytä tutuilta. Jotenkin pystyn "rekonstruoimaan" tilanteen ja palaan paikkaan, jossa virhe tapahtui. 

[Hiha]

Virtanen on kuin jonkin riivaajan ajama, kun hänen vähän väliä pitää tuoda esille tihkuva vihansa kristinuskoa kohtaan. On kai niitä maltillisempiakin ateisteja. Radion kuuntelijakunnasta, jolle Virtanen ohjelmiaan tekee, enemmistö taitaa kuulua kirkkoon, vaikka osuus väheneekin.

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." (Jeesus)

[Karikko]

Virtanen on kuin jonkin riivaajan ajama, kun hänen vähän väliä pitää tuoda esille tihkuva vihansa kristinuskoa kohtaan. On kai niitä maltillisempiakin ateisteja. Radion kuuntelijakunnasta, jolle Virtanen ohjelmiaan tekee, enemmistö taitaa kuulua kirkkoon, vaikka osuus väheneekin.

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." (Jeesus)

Hieno kommentti "jesseltä hihasta vedettynä.

Mutta usein on niin, että "sairaat haluavat kärsimykseensä vertaistukea ja paasaavat "oppejaan sen vuoksi, että saisivat käännynnäisiä joukkoonsa.

[Hiha]

Uskonto pyrkii ylläpitämään moraali/arvokäsityksään yllä. Juu, pidän tuota periaatteellisesti hyvänä asiana, kunhan ei vedetä käsityksiä övereiksi. Uskonto voi vetää överiksi (ei yksin islam). Mutta sama ongelma toki on ideologioiden ja maallisten arvokäsitystenkin suhteen, yhtä lailla ne voivat vetää överiksi (sosialismi, feminismi, nationalismi, liberalismin irvikuva...). Jokainen aate voi tehdä itsestään irvikuvan kärjistäessään itseään, mennessään liian pitkälle...

Uskonnon tai ideologian liukumisen hämmentävän alas pohjamutiin saa aikaan osin lähtökohdat, osin toteutus. Kaikki ajatusrakennelmat kokevat kai olevansa "hyvällä asialla". Joissakin on lisäksi alkajaisiksi taipumus luokitella koko maailma vuohiin ja lampaisiin. Lääke saattaa olla silloin vaarallisempi kuin tauti. Hitler opasti saksalaisia arkeologeja, että näiden ei tulisi niin pedanttisesti seuloa ja luetteloida rakennusten jäänteitä ja ruukunsirpaleita, vaan kohottaa katseensa ja havaita kuinka kaikki korkeakulttuurit ovat arjalaista alkuperää. Suhteellisen harmiton esimerkki höperyydestä, mutta suoraan kääreestä otettuna myös viite kansallissosialismin mielipuolisuudesta.

Yhteistä etuakin ajavalle aatteelle saattaa käydä niin, että ei osata lopettaa ajoissa. Tämä on luultavasti viittaamasi överit. On ihan asiallista antaa palautetta Teuvo "Neekeriukko" Hakkaraiselle, että tietynlainen kielenkäyttö näkyvässä yhteiskunnallisessa asemassa ei paranna keskustelun tasoa eikä edistä asioiden järkevää hoitamista. Sopimattomiksi katsottujen sanojen metsästys 100 vuotta vanhoista painotuotteista ei sitä vastoin vaikuta mitenkään mielekkäältä ajankäytöltä. Luulisi suurempia ongelmia olevan, silläkin saralla.

[Hiha]

Onko uskonnot yleensäkään tarkoitettu tosissaan otettaviksi? Ajatellaan vaikka käsitettä "läsnäoleminen", jota markkinoi niin zen ja mestari Yoda kuin kaupallistetut mindfulness ja Eckhart Tolle. Tarkastellaan ihmistä, joka pesee maanantaiaamuna hampaitaan. Sattuneesta syystä suussa maistuu kissanpaska ja hampaat tuntuvat tahmeilta. Tapahtuu keskittyminen. Tunto, maku, kuulo kertovat mitä tapahtuu. Ihminen ei ole menneessä eikä tulevassa. Hän puhdistaa hampaitaan.

Miten hän eroaa Buddhasta? Vastaukseksi ei kelpaa, että Buddha on aina läsnä. Mikäli Buddha tiedostaa olevansa Buddha eikä vain pese hampaitaan, hänen mielensä harhailee, eikö totta? Jos taviksemme saa sydänkohtauksen siinä lavuaarin ääressä, niin katkeaako maailmanharhan kurkihirsi, päättyykö jälleensyntymien loputon ketju, kaikkoaako kärsimys? Vai eikö kelpaa, koska hammaspesupyhimys ei kuulosta yhtä hienolta kuin semmoinen aasialaisperäinen titteli?

[kertsi]

Mindfulness ei kyllä ole uskonto. Ja ehkä on vähän kyseenalaista, onko buddhalaisuuskaan (tai siis zen)?

[Toope]

Aukaisin sattumalta autoradion, josta kuului jokin ohjelma. Tunnistin puhujan toimittaja Kirsi Virtaseksi, koska olen joskus aikaisemmin kuunnellut hänen ohjelmiaan. Ei mennyt kuin noin 15 sekuntia, kun Virtanen jo oli lempipuuhassaan esittämässä uskontovihamielistä ateistista paatosta. Napsautin radion sammuksiin. Mieluummin kuuntelen vaikka jotain lahkolaissaarnaajaa kun ateistista saarnaajaa...
...Virtanen on kuin jonkin riivaajan ajama, kun hänen vähän väliä pitää tuoda esille tihkuva vihansa kristinuskoa kohtaan. On kai niitä maltillisempiakin ateisteja. Radion kuuntelijakunnasta, jolle Virtanen ohjelmiaan tekee, enemmistö taitaa kuulua kirkkoon, vaikka osuus väheneekin. 

Miksi ateistien kohteena on nimenomaan kristinusko, mutta islamista ja muista uskonnoista he pitävät vähemmän ääntä. Onko niin, että vihollisesi vihollinen on ystäväsi?...

Yllättävän yleinen ilmiö noilla. Vihaavat kristinuskoa, puolustelevat islamin kaltaista. Noita on media ja yliopistotkin täynnä.

[Hiha]

Mindfulness ei kyllä ole uskonto. Ja ehkä on vähän kyseenalaista, onko buddhalaisuuskaan (tai siis zen)?

Houkutteli liikaa päästä kirjoittamaan sana kaupallistettu, jotta sitä olisi voinut vastustaa. Uskonnoillahan ei ole mitään tekemistä kenenkään kaupallisten etujen kanssa. Kaikkein vähiten niiden ihmisten taloudellisen hyvinvoinnin, jotka niitä lafkoja pyörittävät.

Mutta mikä mindfulness sitten on, kun se ei ole uskonto? Mistä se on saatu?

Durch Raub!
Was ein Dieb stahl, das stiehl'st du dem Dieb;
ward leichter ein Eigen erlangt?

Kristityt panikoivat, että mindfulness on uskontoa lammasten vaatteissa. Kuten heistä on jooga, astrologia, kristallit, enkelit jne. Sillä varjolla, että mindfulness on käännös paalin kielen sanalle sati, joka sattuu olemaan syvällä opetusten ytimessä, he tuomitsevat tämän buddhalaisesta meditaatiosta huolella kannibalisoidun herkkupalan.

Buddhalaiset huomauttavat, että kun käsityksistä maailmasta riisutaan kaikki moraali ja pyrkimys viisauteen, jäljelle jää liian rajoittunut asenne. Kieltämättä kognitiivisen psykoterapian tavassa markkinoida mindfulness-oppeja työläisille ja opiskelijoille on jotain irvokasta. Mitä hyötyä siitä on että nuppi on mahdollisimman terävä, jos jatkaa pään hakkaamista seinään? Sehän uppoaa vaan syvemmälle.

Arkielämässä mindfulness on jokaisen harjoittajan omassa mielessä. Keskivertopaneutumisella siitä ei ole kenelläkään haittaa jos ei paljon hyötyäkään. Parhaimmillaan se toimii rauhoittavana rituaalina. Tosin saunominen, hieronta, kampaajalla istuminen, tai vaikka tuoksukynttilöiden polttaminen ovat sikäli helpompia ja tehokkaampia, että niissä ympäristö tekee suurimman työn.

[a4]

^
Itse harjoitan useasti päivässä viiden minuutin mindfulness-sessioita. Tupakoimalla.
Valaistumisen jätän keukoröntgenin hoidettavaksi.
Pidemmälle kehittyneenä harrastajana asetan usein savukeaskin varoituskuvineen silmien alle session aluksi.
Vastaa buddhalaista soturimunkkien treeniä.



Raamattua en sätkätupakan harrastajana kehtaa omistaa.

[Karikko]

Mindfulness ei kyllä ole uskonto. Ja ehkä on vähän kyseenalaista, onko buddhalaisuuskaan (tai siis zen)?

Houkutteli liikaa päästä kirjoittamaan sana kaupallistettu, jotta sitä olisi voinut vastustaa. Uskonnoillahan ei ole mitään tekemistä kenenkään kaupallisten etujen kanssa. Kaikkein vähiten niiden ihmisten taloudellisen hyvinvoinnin, jotka niitä lafkoja pyörittävät.

Mutta mikä mindfulness sitten on, kun se ei ole uskonto? Mistä se on saatu?

Durch Raub!
Was ein Dieb stahl, das stiehl'st du dem Dieb;
ward leichter ein Eigen erlangt?

Kristityt panikoivat, että mindfulness on uskontoa lammasten vaatteissa. Kuten heistä on jooga, astrologia, kristallit, enkelit jne. Sillä varjolla, että mindfulness on käännös paalin kielen sanalle sati, joka sattuu olemaan syvällä opetusten ytimessä, he tuomitsevat tämän buddhalaisesta meditaatiosta huolella kannibalisoidun herkkupalan.

Buddhalaiset huomauttavat, että kun käsityksistä maailmasta riisutaan kaikki moraali ja pyrkimys viisauteen, jäljelle jää liian rajoittunut asenne. Kieltämättä kognitiivisen psykoterapian tavassa markkinoida mindfulness-oppeja työläisille ja opiskelijoille on jotain irvokasta. Mitä hyötyä siitä on että nuppi on mahdollisimman terävä, jos jatkaa pään hakkaamista seinään? Sehän uppoaa vaan syvemmälle.

Arkielämässä mindfulness on jokaisen harjoittajan omassa mielessä. Keskivertopaneutumisella siitä ei ole kenelläkään haittaa jos ei paljon hyötyäkään. Parhaimmillaan se toimii rauhoittavana rituaalina. Tosin saunominen, hieronta, kampaajalla istuminen, tai vaikka tuoksukynttilöiden polttaminen ovat sikäli helpompia ja tehokkaampia, että niissä ympäristö tekee suurimman työn.

Jos, kun ihminen pyrkii aatteen avulla johonkin, vaikka tunnetilaan, tai elämässään saavutuksiin (mihin hyvänsä) on siinä "uskontoa mukana.

"Uskotaan pyrkimällä voitavan saavuttaa jotain "ihmeellistä, tai jumalallisia totuuksia.

Paremmaksi ihmiseksi tulemista, jne -mutta tuo lienee ihmisen geeneihin kirjoitettu, on "pakko pyrkiä.- tai elää.
Sisällön laajeneminen (mielen) ei kuitenkaan muuta mitään, samana ihmisenä vaikkakin ehkä "valistuneempana kuolo korjaa lopulta- "potilaan, joka ei tiedä sairas olevansa.