Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

Aloittaja A.V. Vatanen, tammikuu 06, 2019, 15:09:29

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

a4

#660
Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 17, 2022, 13:33:14
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 17, 2022, 08:10:12
Tiede jyrää pelkällä tiedon voimalla, olkoot siistiä tai ei.

Robert Musil taisi kirjoittaa jotain semmoista yhdestä romaanihenkilöstään, että "kaikesta tieteestä huolimatta hän ei koskaan pystynyt unohtamaan ihmisten hyvyyden ja kauneuden johtuvan siitä mihin he uskoivat, ei siitä mitä he tiesivät." Muutenkin hänellä oli paljon sanomista aiheesta  :)  Tietysti jos on niin tiedon perään – tai pikemminkin tieto niin vainoaa – että ei muuta pysty ajattelemaan, silloin pitää vain odottaa ajan ulkopuolista hetkeä, jolloin näkee kaikkeuden liikkumattomana, ikuisena ja täydellisenä.
Meidän on helppo pohtia tällaisia asioita tieteen suomassa hyvinvoinnissa.
Mutta jo BB-talon kulisseissa luodussa elintasokuilussa, alhaisten puolella aitaa, valitettiin sitä että jo muutamassa päivässä elämä meni perusasioiden hoitoon ja energiatasot eivät riittäneet edes ajatteluun.
Silti yhdessä koettu vaikea elämä sai alhaisista esiin taistelevaa elämäniloa. Kun taas ylhäisten puolella ylensyötiin raukeina, tylsistyneinä ja toraisina.

Niin kauan kuin teknologia ei hävitä nykymuotoista ihmisapinalajiamme, lisääntyvä tieto järkeistää tunteidemme kohteita, tuhoamatta tunteellista ajatteluamme.
Jo nyt keskuudessamme liikkuu sivistyneitä ihmisiä, eikä monikaan pidä heitä tunteellisesti kuohittuina. Vähemmän sivistyneet voivat tulkita sivistyneiden käytöstä outona, ehkä jopa järkevyyden aiheuttamana tunnekylmyytenä, jota sivistyneet kutsuvat maltillisuudeksi ja kaukokatseisuudeksi.

Tieteellisen maailmankuvan maailmassa ihmiset joutuvat etsimään uusia tapoja tuntea elämisen mielekkyyttä ja maailman kauneutta.
Luonto on kaunista, kaikessa kauheudessaan.
Matematiikka on kaunista ymmärtäjälleen. Pienet ilot ovat kauniita, vaikka ihmisapinalajimme ei olisikaan niin poikkeuksellinen että sille olisi varattu kärsimyksistään ruusujen päällä tanssimisesta ikuinen taivaspaikka neitsyeineen ja viiden tähden kylpylälomailuineen.

Aihetta sivuaa mukavasti ajassamme pinnalla oleva kasvanut halu miettiä ihmiskunnan tulevaisuutta nenäämme pidemmälle ja maailman kiihtyvä muutosvauhtikin hirvittää kun kännykkä jo tuuttaa useita päivityksiä päivittäin. Toista se oli savupirtissä:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,904.msg152917.html#msg152917
Motivaatio paremman elämän tarjoamiseen jälkipolville tuottaa yhä myös virikkeellistävää tekemistä, vaikka tähtäin ei enää olisikaan materiaalisen yltäkylläisyyden luomisessa lihoville sukupolville planeetan tuhoutumisen kustannuksella.

Norma Bates

En tiedä auttaisiko ihmiskunnan kehitystä jos keksittäisiin energiamuoto joka on kaikkien saatavilla, ehtymätön, ja saastuttamaton. Star Trek -maailmaahan minäkin halajan. Ei vaan oikein näytä siltä että kehitys saisi kehittyä koskaan pitkään rauhassa. Jos yhteiskunnassa on yhtään osatonta joutoväkeä johon kaikenlaiset ideologiat uppoavat kuin häkä, he tulevat aina riehumaan ja repimään lopulta kaiken saavutetun kappaleiksi jos heitä on tarpeeksi paljon. Tai sitten yhteiskunnan huipulla on joku tomppeli joka tekee kaikkensa edesauttaakseen tuhoa, kuten nyt vaikka Brasilian ex-presidentti Bolsonaro teki. Onneksi edes siellä valtionpäämies vaihtui (kenties) parempaan.

Hiha

Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 18, 2022, 07:26:54
Ristiriita matemaattisen ja kokemuksellisen muutoksen määrän välillä aiheuttaa Wiion lain: lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.   
https://www.valtiolla.fi/yliarvioitujen-odotusten-kupla-ja-nakemysten-tyhjio/

Tuo pitää paikkansa monivalinteisissa tilanteissa. Vaikka kaupallisessa hypessa. Visioidaan kaikkea villiä. Siinä vaiheessa kun ihmiset älyävät alkaa nauraa älyttömyyksille, sivussa on tapahtunut lähes huomaamatta syvällekäyviä muutoksia.

Tienristeyksissä ajatus ei toimi. Kun venäläinen eversti päättää surmata itsensä viidellä pistoolinlaukauksella rintaan, lähitulevaisuuden merkitystä hänelle on vaikea yliarvioida. Tämä äkillinen päätös pyyhkii tyystin pois visiot missä hän näkee itsensä viiden vuoden päästä.

Hiha

Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 18, 2022, 08:18:43
Niin kauan kuin teknologia ei hävitä nykymuotoista ihmisapinalajiamme, lisääntyvä tieto järkeistää tunteidemme kohteita, tuhoamatta tunteellista ajatteluamme.
Jo nyt keskuudessamme liikkuu sivistyneitä ihmisiä, eikä monikaan pidä heitä tunteellisesti kuohittuina. Vähemmän sivistyneet voivat tulkita sivistyneiden käytöstä outona, ehkä jopa järkevyyden aiheuttamana tunnekylmyytenä, jota sivistyneet kutsuvat maltillisuudeksi ja kaukokatseisuudeksi.

Tieteellisen maailmankuvan maailmassa ihmiset joutuvat etsimään uusia tapoja tuntea elämisen mielekkyyttä ja maailman kauneutta.
Luonto on kaunista, kaikessa kauheudessaan.
Matematiikka on kaunista ymmärtäjälleen. Pienet ilot ovat kauniita, vaikka ihmisapinalajimme ei olisikaan niin poikkeuksellinen että sille olisi varattu kärsimyksistään ruusujen päällä tanssimisesta ikuinen taivaspaikka neitsyeineen ja viiden tähden kylpylälomailuineen.

Höpön löpön. Romantiikan ajan taiteilijoita olivat Mary Shelley, Edgar Allan Poe, Karl Friedrich Schinkel, Eugène Delacroix, Bertel Thorvaldsen, Richard Wagner. Nykyaikaista älyllistämistä edustavat Ayn Rand, E. L. James, Steven Holl, Olli Piippo, Bruno Munari, Kaija Saariaho. Jälkimmäisellä porukalla voi tietty korvata elämän pienet ilot pienenpienillä pikkuruisilla tylleryisillä aivan mahdottoman pienillä iloilla.

Xantippa

On aika surullinen ajatus, että sivistyneisyys vaatii tiedettä tuekseen.

T: Xante

kertsi

#665
Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 18, 2022, 11:07:48
Höpön löpön. Romantiikan ajan taiteilijoita olivat Mary Shelley, Edgar Allan Poe, Karl Friedrich Schinkel, Eugène Delacroix, Bertel Thorvaldsen, Richard Wagner. Nykyaikaista älyllistämistä edustavat Ayn Rand, E. L. James, Steven Holl, Olli Piippo, Bruno Munari, Kaija Saariaho. Jälkimmäisellä porukalla voi tietty korvata elämän pienet ilot pienenpienillä pikkuruisilla tylleryisillä aivan mahdottoman pienillä iloilla.
En ole eri mieltä tai samaa mieltä, vaan utelias.

Täytyy tunnustaa oma tietämättömyys, kun en ole juurikaan tutustunut moneenkaan noista, myöskään mainittuihin kirjailijoihin nimenomaan lukemalla, katsonut vain jonkun Frankenstein-leffan ja yhden Fifty shadesin. Kauhu ei genrenä kiinnosta (Shelley, Poe).

Bertel Thorvaldsenin nimen kuulin ensi kertaa nyt. Pikavilkaisulla, veistoksensa eivät puhuttele minua ollenkaan. Pikkusievää, liian siloiteltua, paikalleen jähmettynyttä, kuollutta, falskin oloista. Ainakin jos vertaa Michelangeloon, Rodiniin jne.. Onko romantiikan tunteellisuus pikemminkin näyteltyä tunteellisuutta? Siksikö se tuntuu falskilta? Michelangelon ja Rodinin patsaiden äärellä olen liki itkenyt, ne herättävät minussa aitoja tunteita, Thorvaldsen lähinnä ärymystä.

Delacroixin tauluista olen kyllä nähnyt kuvia netissä, mutta en juurikaan livenä. Jossain taiteeseen liittyvässä ranskalaisessa tv-sarjassa (Taide tekee murhan (?)) kehuttiin Delacroixin olevan Ranskan kansallistaiteilija. Olisi vähän kiinnostavaa kyllä tutustua kuvataidesuuntaukseen romantiikka enemmänkin, mutta jostain syystä ne taulut eivät kamalasti puhuttele minua. En oikein tiedä miksi. Ehkä pidän niitä vaan hieman falskeina, epärehellisenä. Sori toisto. Mutta toisaalta tykkään kyllä monista kansallisromantiikasta ammentavista suomalaisista kuvataideteoksista kuitenkin.

Mikä on romantiikan vastakohta kuvataiteessa? Realismiko?

Onko älyllistäminen mielestäsi romantiikan vastakohta? Millä kriteereillä esim.  "fifty shades" E.L.James olisi edustava esimerkki älyllistämisestä? Entä Steven Hollin arkkitehtuuri? Ja millä kriteereillä Kaija Saariahon musiikki edustaa älyllistämistä? Sanotaan vaikka tämä sattumanvaraisesti valkattu kappale:
Kaija Saariaho : Horloge, tais-toi !

Jotenkin hämärästi voin aavistaa Saariahon ja Steven Hollin älyllistämispyrkimykset, mutten osaa sanallistaa aavistuksenomaisia haipuvia ajatushattaroitani sen aiheen osalta.

Olli Piipostakin kuulin nyt kai ensi kertaa. Jotain samaa tuntuisi kuvataiteessaan olevan kuin Kaija Saariahon musiikissa. En osaa sanallistaa pienen tutustumisen perusteella, mikä yhteinen tekijä olisi, ja miksi se olisi juuri älyllistäminen. Olli Piippo tuntuisi olevan taiteilijana vähän "sukua" Liisa Pesoselle.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

a4

Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 18, 2022, 11:05:25
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 18, 2022, 07:26:54
Ristiriita matemaattisen ja kokemuksellisen muutoksen määrän välillä aiheuttaa Wiion lain: lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.   
https://www.valtiolla.fi/yliarvioitujen-odotusten-kupla-ja-nakemysten-tyhjio/

Tuo pitää paikkansa monivalinteisissa tilanteissa. Vaikka kaupallisessa hypessa. Visioidaan kaikkea villiä. Siinä vaiheessa kun ihmiset älyävät alkaa nauraa älyttömyyksille, sivussa on tapahtunut lähes huomaamatta syvällekäyviä muutoksia.

Tienristeyksissä ajatus ei toimi. Kun venäläinen eversti päättää surmata itsensä viidellä pistoolinlaukauksella rintaan, lähitulevaisuuden merkitystä hänelle on vaikea yliarvioida. Tämä äkillinen päätös pyyhkii tyystin pois visiot missä hän näkee itsensä viiden vuoden päästä.
Tarkoitatko että Norma voisi verrata elämänsä mittaista arviointiaan ihmiskunnan kehityskyvystä samanlaiseksi tienristeykseksi ihmiskunnalle kuin tuo venäläiseverstin taitava itsemurha oli?
Vai ehdotitko Normalle henkilökohtaiseksi ratkaisuksi ihmiskunnan uskonnollisuuteen ja muihinkin ongelmiin tuollaista venäläistä itsemurhaa?

a4

Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 18, 2022, 11:07:48
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 18, 2022, 08:18:43
Niin kauan kuin teknologia ei hävitä nykymuotoista ihmisapinalajiamme, lisääntyvä tieto järkeistää tunteidemme kohteita, tuhoamatta tunteellista ajatteluamme.
Jo nyt keskuudessamme liikkuu sivistyneitä ihmisiä, eikä monikaan pidä heitä tunteellisesti kuohittuina. Vähemmän sivistyneet voivat tulkita sivistyneiden käytöstä outona, ehkä jopa järkevyyden aiheuttamana tunnekylmyytenä, jota sivistyneet kutsuvat maltillisuudeksi ja kaukokatseisuudeksi.

Tieteellisen maailmankuvan maailmassa ihmiset joutuvat etsimään uusia tapoja tuntea elämisen mielekkyyttä ja maailman kauneutta.
Luonto on kaunista, kaikessa kauheudessaan.
Matematiikka on kaunista ymmärtäjälleen. Pienet ilot ovat kauniita, vaikka ihmisapinalajimme ei olisikaan niin poikkeuksellinen että sille olisi varattu kärsimyksistään ruusujen päällä tanssimisesta ikuinen taivaspaikka neitsyeineen ja viiden tähden kylpylälomailuineen.

Höpön löpön. Romantiikan ajan taiteilijoita olivat Mary Shelley, Edgar Allan Poe, Karl Friedrich Schinkel, Eugène Delacroix, Bertel Thorvaldsen, Richard Wagner. Nykyaikaista älyllistämistä edustavat Ayn Rand, E. L. James, Steven Holl, Olli Piippo, Bruno Munari, Kaija Saariaho. Jälkimmäisellä porukalla voi tietty korvata elämän pienet ilot pienenpienillä pikkuruisilla tylleryisillä aivan mahdottoman pienillä iloilla.
Taiteiljatkin järkevöityvät tieteellisyyden lisääntyessä ja lopulta taidekin marginalisoituu ja katoaa uskontojen tavoin, tieteen tarjotessa parempia itseilmaisun ja itsehoidon välineitä ja tapoja.

a4

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 18, 2022, 11:55:31
On aika surullinen ajatus, että sivistyneisyys vaatii tiedettä tuekseen.

T: Xante
Ei vaadi mutta saa parhaan saatavilla olevan työkalun siihenkin hommaan.

kertsi

Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 18, 2022, 16:40:36
Taiteiljatkin järkevöityvät tieteellisyyden lisääntyessä ja lopulta taidekin marginalisoituu ja katoaa uskontojen tavoin, tieteen tarjotessa parempia itseilmaisun ja itsehoidon välineitä ja tapoja.

Nyt on minun vuoroni sanoa: höpönlöpön. Taiteenteossa itseilmaisu ja itsehoito voivat kyllä olla hyvinkin merkittäviä esimerkiksi taideterapiassa, mutta itsehoito tuskin on ammattitaiteilijalla se päällimmäinen syy taiteenteolle. Itseilmaisu kyllä voisi olla. Miten niin tiede tarjoaisi parempia itseilmaisun välineitä taiteilijoille?

Oletus, että taiteilijat tarvitsisivat järkevöitymistä kuulostaa aika paksulta ja sakealta, ja siihen näkisin mielelläni todisteita taustalle.

Taiteen marginalisoituminen tieteellisyyden lisääntyessä ei sekään kuulosta omiin korviini uskottavalta. Tämäkin väite vaatisi perusteluita. Uskoakseni taide on asia, jonka tekeminen on ihmiselle lajityypillistä.

Samoin taipumus uskonnollisuuteen lienee lajityypillinen ominaisuus homo sapiensille. Ei niin, että 100% lajin edustajista olisi uskontoon tai taikauskoon tai sen kaltaiseen hömppään ja huuhaaseen ja hihhulointiin taipuvaisia, vaan jollain todennäköisyydellä ehkä jopa valtaosa tai ainakin merkittävä osa ihmisistä olisi.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 18, 2022, 16:37:45
Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 18, 2022, 11:05:25
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 18, 2022, 07:26:54
Ristiriita matemaattisen ja kokemuksellisen muutoksen määrän välillä aiheuttaa Wiion lain: lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.   
https://www.valtiolla.fi/yliarvioitujen-odotusten-kupla-ja-nakemysten-tyhjio/

Tuo pitää paikkansa monivalinteisissa tilanteissa. Vaikka kaupallisessa hypessa. Visioidaan kaikkea villiä. Siinä vaiheessa kun ihmiset älyävät alkaa nauraa älyttömyyksille, sivussa on tapahtunut lähes huomaamatta syvällekäyviä muutoksia.

Tienristeyksissä ajatus ei toimi. Kun venäläinen eversti päättää surmata itsensä viidellä pistoolinlaukauksella rintaan, lähitulevaisuuden merkitystä hänelle on vaikea yliarvioida. Tämä äkillinen päätös pyyhkii tyystin pois visiot missä hän näkee itsensä viiden vuoden päästä.
Tarkoitatko että Norma voisi verrata elämänsä mittaista arviointiaan ihmiskunnan kehityskyvystä samanlaiseksi tienristeykseksi ihmiskunnalle kuin tuo venäläiseverstin taitava itsemurha oli?
Vai ehdotitko Normalle henkilökohtaiseksi ratkaisuksi ihmiskunnan uskonnollisuuteen ja muihinkin ongelmiin tuollaista venäläistä itsemurhaa?

Koska en ole kauhean sivistynyt, voin todeta että: mitä vittua?

Toope

Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 18, 2022, 16:40:36
Taiteiljatkin järkevöityvät tieteellisyyden lisääntyessä ja lopulta taidekin marginalisoituu ja katoaa uskontojen tavoin, tieteen tarjotessa parempia itseilmaisun ja itsehoidon välineitä ja tapoja.
Tieteellistä autoritarismia?
Kaikki kulttuuri ei riipu tieteestä. Eikä pidäkään riippua.
Toivottavasti taide/kulttuuri ei marginalisoidu. Koska me tarvitsemme niitä.

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 17, 2022, 08:10:12
Tiede on mystifioinnin vastaista mahdollisimman selkeän ajattelun ja tiedon tuottamista. Tehostettua käytännöllisyyttä.

Ei tiede ole siistiä jonain mielipidekysymyksenä, fanituksen kohteena tai muoti-ilmiönä.
Tiede jyrää pelkällä tiedon voimalla, olkoot siistiä tai ei.
Suhtaudun tieteeseen kuin maailman mahtavimpaan armeijaan ydinaseineen ja muihin luonnon voimiin kuten taifuuneihin, jääkausiin, auringon tuhoutumiseen, mustiin aukkoihin. Terveellä uteliaisuudella ja kunnioituksella. Tai ainakin yritän.

Ihan mielenkiintoista kuvastoa. Siinä tiede on luonnonvoima ja toisaalta jonkun taistelun ylivertainen osapuoli.

Oikeasti se on kuitenkin inhimillistä toimintaa, ja on mielenkiintoista sovitella arkisen todellisuuden yhteyteen tätä ydinaseiden kera jyräävää armeijaa tai mustaa aukkoa.

Diracilla oli näkemys, että matemaattisesti tyydyttävä tai kaunis yhtälö todennäköisesti on tosi kuvaus luonnosta, ja tietyllä tapaa esimerkiksi teknologian tuottamisessa jatkuvasti käytetyt kvanttimekaniikan yhtälöt ovat yllättävän yksinkertaisia ja tavallaan kauniita.

Tähän ehkä itse paikallistaisin sun tarjoaman kuvan tieteestä, jos se johonkin pitäisi paikallistaa. Ne yhtälöthän ei selitä tai kerro mitään, mutta ne ennustaa todella, todella tarkasti.

Vastaavanlaisella varmuudella varmaan Boströmkin ajattelee, että elämme simulaatiossa tai se ja tämä on näin ja näin, koska matematiikka ei valehtele.

Kvanttimekaniikan esimerkki on siinä mielessä huono, että minusta nimenomaan ei pidä kunnoittaa matematiikkaa eikä yhtälöitä eikä mitään niiden hienoutta tai kauneutta sinänsä. Diracilla ehkä oli niihin joku omanlaisensa erityislahjakkuus ja suhtautuminen, joka kuitenkin tarvittaessa oli hyvin pragmaattinen ja myös tietyssä mielessä nöyrä, vaikka sitä ei ehkä hänestä ihmisenä voikaan sanoa.

Sun kuvailema suhtautuminen tieteeseen nostattaa lähinnä ja eniten myötähäpeää. Siitä puuttuu kokonaan sen inhimillinen ulottuvuus ja yhtään minkään sortin käsitys siitä, että objektiivisuuteen tai hyvään pyrkiminen vaatii jatkuvaa ponnistelua ja on silti aina vaillinaista.

Jos sun mielestä sulla on varaa suhtautua siihen noin kuin suhtaudut ja samalla ylenkatsoa muiden ihmisten käsityksiä ja muunlaisia maailmankuvia, eihän se mitenkään multa ole pois ja siitä vaan. Se ei mun katsannossa mitenkään poikkea ylenkatsovasta uskonnollisuudesta, oli sun armeijalla mitä tahansa pommeja tai ei.

Lenny

#673
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - marraskuu 19, 2022, 01:50:58
Diracilla oli näkemys, että matemaattisesti tyydyttävä tai kaunis yhtälö todennäköisesti on tosi kuvaus luonnosta, ja tietyllä tapaa esimerkiksi teknologian tuottamisessa jatkuvasti käytetyt kvanttimekaniikan yhtälöt ovat yllättävän yksinkertaisia ja tavallaan kauniita.

Tähän ehkä itse paikallistaisin sun tarjoaman kuvan tieteestä, jos se johonkin pitäisi paikallistaa. Ne yhtälöthän ei selitä tai kerro mitään, mutta ne ennustaa todella, todella tarkasti.

Vastaavanlaisella varmuudella varmaan Boströmkin ajattelee, että elämme simulaatiossa tai se ja tämä on näin ja näin, koska matematiikka ei valehtele.

Kvanttimekaniikan esimerkki on siinä mielessä huono, että minusta nimenomaan ei pidä kunnoittaa matematiikkaa eikä yhtälöitä eikä mitään niiden hienoutta tai kauneutta sinänsä. Diracilla ehkä oli niihin joku omanlaisensa erityislahjakkuus ja suhtautuminen, joka kuitenkin tarvittaessa oli hyvin pragmaattinen ja myös tietyssä mielessä nöyrä, vaikka sitä ei ehkä hänestä ihmisenä voikaan sanoa.

Filosofi Simo Knuuttilla kuvasi nykyaikaisen fysiikan ytimessä olevaa ihannetta yksinkertaisesta, kauniista ja "algoritmisesti tiivistetystä" yhtenäisteoriasta olennaisilta osiltaan antiikista peräisin olevaksi ideaksi siitä, että niin ihmisen sielu kuin maailmankaikkeuden yksilöoliot voivat muotoutua vastaamaan maailmankaikkeuden perimmäistä formaalia muotoa. Tiivistetysti siis maailmankaikkeudella on ikuinen, formaali rakenne, ja ihminen voi sen ymmärtää. Antiikissa ei ajateltu olevan mitään periaatteellista kuilua ymmärryksen ja selityksen välillä. Knuuttila muotoilee tätä periaatetta hienosti. "Todellisuuden perimmäisen matemaattisen rakenteen ymmärtäminen on itsensä ymmärtämistä tämän rakenteen täyden tiedon omaavana tietoisuutena". Toisaalta myös teisti voisi ajatella samaan tapaan olevansa osallisena "ensimmäisen ajattelijan ääretöntä ajattelua". Molemmat ajatukset tuntuvat pähkähulluilta.

Käsittääkseni a4 ei kuitenkaan ole tällainen "antiikin realisti", vaan hän uskoo absoluuttiseen tieteeseen enemmän hegeliläisessä mielessä. Siis että inhimillinen tieto lähestyy kokonaisuudessaan totuutta, joka ei kuitenkaan ole mikään maailmankaikkeuden muuttumaton formaali rakenne, joka olisi vain poimittavissa jos on tarpeeksi nokkela tiedemies.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 18, 2022, 16:42:47
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - marraskuu 18, 2022, 11:55:31
On aika surullinen ajatus, että sivistyneisyys vaatii tiedettä tuekseen.

T: Xante
Ei vaadi mutta saa parhaan saatavilla olevan työkalun siihenkin hommaan.

Jos tämä olisi totta, eikä vain romanttista unelmaa, meillä ei olisi niitä ongelmia, joita meillä nyt vain väistämättä on.

Ymmärrän hyvin tarpeen uskoa johonkin ja erityisesti ymmärrän halun uskoa parempaan. Siis valita itse se paras, verrattuna muihin höppänöihin. Ongelma siinä vain on se, että aina käteen jää vain usko, se kaluttu luu.

T: Xante