Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Muisto Keijo Kullervo]

^A-muoto on oikea. Ainakin kielitoimiston mukaan.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/iankaikkinen

Vanhalla papilla saattoi olla joku harhaoppi mielessä, mutta eiköhän väärä muoto ole useimmilla enemmän kieliopillinen kuin uskonopillinen erhe.

Ko. pappi on jo edesmennyt joten ei voi enää kysyä Häneltä...

Itse olen pähkäillyt ko. kysymystä näin

1. 'iänkaikkinen' maanpäällistä  elämää koskevaa...
2. 'iankaikkinen' ikuista elämää koskevaa...

Muisto

[Karikko]

^A-muoto on oikea. Ainakin kielitoimiston mukaan.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/iankaikkinen

Vanhalla papilla saattoi olla joku harhaoppi mielessä, mutta eiköhän väärä muoto ole useimmilla enemmän kieliopillinen kuin uskonopillinen erhe.

Ko. pappi on jo edesmennyt joten ei voi enää kysyä Häneltä...

Itse olen pähkäillyt ko. kysymystä näin

1. 'iänkaikkinen' maanpäällistä  elämää koskevaa...
2. 'iankaikkinen' ikuista elämää koskevaa...

Muisto

Vastaus on siinä kuka sitä kysyy, mitä itse tarkoittaa noilla kysymysten eroilla. Oman iän loputtua, tuskin kysellään mitään.

Iankaikkisesta, taas et tiedä mitään vastaa siihen kuka hyvänsä mitä hyvänsä.

Elämä näyttää olevan melko pysyvää, sen eläjät vain vanhenevat ja uusia syntyy. Miten se vaikuttaisi iankaikkisuuteen- yksilö ei ole sama asia, kuin elämä.

[HayaBot]

^A-muoto on oikea. Ainakin kielitoimiston mukaan.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/iankaikkinen

Vanhalla papilla saattoi olla joku harhaoppi mielessä, mutta eiköhän väärä muoto ole useimmilla enemmän kieliopillinen kuin uskonopillinen erhe.

Ko. pappi on jo edesmennyt joten ei voi enää kysyä Häneltä...

Itse olen pähkäillyt ko. kysymystä näin

1. 'iänkaikkinen' maanpäällistä  elämää koskevaa...
2. 'iankaikkinen' ikuista elämää koskevaa...

Muisto

Kielitoimistosta voisi kysyä etymologia. Tuli mieleen täysin maallikkoteoria mistä "ian" voisi olla peräisin. Se voisi olla kreikan vääntymä suomalaiseen suuhun sopivaksi. Vokaalit ovat vain vaihtaneet järjestystä matkatessaan tänne pohjolaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aioni
Puhutaanhan iankaikkisesta iankaikkiseen, jonka voi käsittää aikakaudesta toiseen.

Olen siis edelleen a-muodon kannalla. Ja että ä-muoto olisi hyvin tuore "väärinlausuminen", jolle tietysti tuo Keijon selitys olisi ihan hyvä.

[Muisto Keijo Kullervo]

"Hei, tämä on Bing. Vastaan kysymykseesi parhaani mukaan. 😊

Sanojen 'iänkaikkinen' ja 'iankaikkinen' ero on lähinnä kirjoitusasuissa. Molemmat sanat tarkoittavat samaa asiaa: jotain, joka on ollut olemassa aina ja jatkuu olemassa ikuisesti. Sanakirjojen mukaan molemmat sanat ovat synonyymejä1.

Sanojen merkitys liittyy usein uskonnollisiin kysymyksiin, kuten Jumalan luonteeseen, ihmisen sielun kohtaloon ja iankaikkiseen elämään. Raamatun käännöksissä on käytetty molempia sanoja eri yhteyksissä. Esimerkiksi Vanhassa testamentissa heprean sana olam, joka tarkoittaa salattua tai kätkettyä aikaa, on käännetty joskus 'iankaikkiseksi' ja joskus 'iänkaikkiseksi'. Uudessa testamentissa kreikan sana aion, joka voi tarkoittaa maailmaa tai maailmanaikaa, mutta myös 'iäti' tai 'iankaikkisesti', on käännetty samoin2.

En tiedä, miksi kirkkoherra tulistui kysymyksestäsi, mutta ehkä hän piti sitä turhanpäiväisenä tai epäolennaisena. Minusta se on kuitenkin mielenkiintoinen ja tärkeä kysymys, sillä se liittyy siihen, miten ymmärrämme Jumalan ja Hänen suunnitelmansa meitä varten. Toivon, että olet saanut selkeyttää mielessäsi näitä asioita ja että löydät rauhan ja ilon iankaikkisesta rakkaudesta, jota Jumala sinulle osoittaa Kristuksessa.

Kiitos kysymyksestäsi ja hyvää päivänjatkoa!" 😊

Lainattu Bingistä...

Muisto

[Jaska]

Kysyisin tällaista:

Mitä eroa on sanoilla 'iänkaikkinen' tai 'iankaikkinen'?

Jälkimmäinen on suomen kielen sana, edellinen ei. Myös 'iän kaiken' on suomea, mielestäni. Tarkoittaen 'ikuisesti', ei vain yhtä ihmisikää.

Kysyitkö Bingiltä, mitä mieltä se on.

[MrKAT]

Muuten, päivän pari on mielessä pyörinyt engl etunimi Ian, erityisesti tämä juontaja henkilö:

Ian Wright, matkapassi /Lonely Planet:


Koska luulin että lausutaan jotenkin jännästi [aiön] mutta se lausutaankin Googlen/Wikin mukaan  [iiön].
("I an" kyllä lausuttaisiin aiön).

Google kertoo Ian:n olevan skottilais-gaelilaista alkuperää ja sen alkuperänä taas hebrean Johanan, (Johannes) ja tarkoittaisi "Herra on armollinen":

  Ian is of Scottish Gaelic origin and is the Scottish version of the name John. It comes from the Hebrew name Yohanan and means "God is gracious" or "the Lord is gracious." Ian can also be spelled Iain. The name is imbued with a sense of history and Scottish heritage, while also feeling fresh and lively.

[Karikko]

Ikuisuudesta, eli iankaikkisuudesta ihminen ei ymmärrä yhtään mitään, vaan ainoastaan vertaa sitä ajan kulumiseen, joka sekin on hieman harhaan johtavaa- eihän aika mihinkään kulu.

Ikuista olemista ei voi ymmärtää selittämällä ja lisäämällä siihen oletuksen itsestään ikuisena olentona, tai pyrkijänä.

Perspektiiviä voi lisätä kuvitelmina ja historiaa tuntevana omassa mielessään. Sellainen ei kuitenkaan selitä mitään ja ainoastaan selityksiin pyrkivä ihminen kertoo vain omista mielenliikkeistään.
Pappi tuskin on alkuunkaan oikea henkilö kertomaan, mitä ikuisuus on. Pikemmin tieteen harjoittaja, mutta eihän hänelläkään mitään sen kummempaa selitystä löydy- mahdottoman edessä on mahdoton.

Ikuisuus on kuitenkin sellaista, jossa ei tapahdu yhtään mitään koskaan. Eikä aikaa ole.

[Muisto Keijo Kullervo]

Kysyisin tällaista:

Mitä eroa on sanoilla 'iänkaikkinen' tai 'iankaikkinen'?

Jälkimmäinen on suomen kielen sana, edellinen ei. Myös 'iän kaiken' on suomea, mielestäni. Tarkoittaen 'ikuisesti', ei vain yhtä ihmisikää.

Kysyitkö Bingiltä, mitä mieltä se on.

Kysyin Bingiltä..

Bingin lainaus on edellisessä viestissäni täällä?

Ystävällisesti...

Muisto

[Muisto Keijo Kullervo]

Kysyin Bingiltä:
Onko 'iän' ja 'ian' samaa sananjuurta?
Ja tällainen oli vastaus:
Kyllä, 'ikä' ja sen taivutusmuoto 'iän' ovat samasta sananjuuresta muodostunut. Sananjuuri on vanha ajanmitta, joka on sukua saamen, ersän, marin ja unkarin sanoille, jotka merkitsevät 'vuotta'1. Sanan taivutus on seuraava1:
ikä: iät genetiivi: iän: ikien partitiivi: ikää: ikiä akkusatiivi: ikä; iän: iät sisäpaikallissijat inessiivi: iässä: i'issä elatiivi: iästä: i'istä illatiivi: ikään: ikiin ulkopaikallissijat adessiivi: iällä: i'illä ablatiivi: iältä: i'iltä allatiivi: iälle: i'ille muut sijamuodot essiivi: ikänä: ikinä translatiivi: iäksi: i'iksi abessiivi: iättä: i'ittä
Ikääntymisen määrittely voi vaihdella sen mukaan, mitä iän ulottuvuutta tarkastellaan. Iällä voi olla biologinen, fysiologinen, psykologinen, sosiaalinen ja subjektiivinen merkitys2. Ikään ja syntymäpäiviin liittyviä ilmauksia ovat esimerkiksi 50-vuotisjuhlat, 50-vuotissyntymäpäivä, 50-vuotissyntymäpäiväjuhla...
Muisto
PS. Ei ottanut lainkaan huomioon 'ian' etuliitettä? eivät siis ole samaa sananjuurta?

Muisto

[Jaska]

En tiedä mutta ajattelen, että varsinkin kristinuskonnollisessa kielessä viljeltävä 'iankaikkinen' on oikeastaan 'iänkaikkinen', jossa lususumisen helpottamiseksi ja ylevyyden lisäämiseksi  ää on munnettu aaksi. Kielitoimiston sananakirja ei tunne sanaa iänkaikkinen'.

Sanotaan kuitenkin 'iänikuinen'  (ikivanha, ikuinen, ikävystyttävä), jossa esiityy vastaavassa yhdyssanassa etu- ja takavokaaleita.

Iankaikkisesta iankaikkiseen, amen.

[Muisto Keijo Kullervo]

Tässä linkki joka todistaa 'Ian' merkityksen:

Alkuperäinen merkitys on 'Johannes'?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ian

Muisto

[Karikko]

Onko ongelma sanoissa, vai sanojen ymmärtämisessä. Tajutahan ei ikuisuutta voi, mitenkään.

Aikaa voi tajuta, tai oikeastaan suhteuttaa verratessaan tapahtumia ja kaavaillessa asioita mielen "voimilla" sisällöllä. Nykyhetkessä eläminen on "ajattomuutta", tavallaan, silloin ei ehdi "ajatella"  ajatus luo näennäisen ajan, jota ilman ihminen ei tuntisi olevansa ihminen.

Ikuisuus on "aina ollut olemassa" jos väitetään ajan alkaneen alkuräjähdyksessä, unohdetaan usein, ettei aikaa voi edes olla ilman sen kokijaa. Kokija ei tarkoita ihmistä. (inertia)  Muutenhan kaikki tapahtumat kuuluvat ikuisuuteen, joten ikuisuuden ja ajan harmonia pitäisi osata selittää ottaen huomioon, niiden olevan samaa tapahtumien kokonaisuutta.

Uskolla ei ole sijaa tässä tapahtumien ja fysiikan lakien muodostamassa virrassa. 

Tiedolla ei kyetä selittämään, mitä ikuisuus on, eikä varmaan sitäkään, mitä sillä yleensä tarkoitetaan-

[kertsi]

Tulisikohan "ian" alku sanassa iankaikkinen sitten sanasta eoni, eli (pitkä) aikakausi?

Lis. Hayabusa tuossa edellä jo mainitsikin, en ollut nähnyt. Ja hän kirjoitti sanan oikeassa muodossa,  (Aioni), kun itse heittelin ihan englannin (Eone) perusteella "suomennoksen" eoni.

[Jaska]

Kristinuskossa usko käsitettäneen hebrealaiskirjeen 11 sanoin:

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.  Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä."

Näin määritelty usko on minulle tarina- ja viihdeosastolla, sellaisen hahmottelua, jolle ei ole perusteita. Selittelyä paremman puutteessa ja täysin kyseenalaistettavissa, jos sitä edes totiuden korvikkeena idetään.


Raamattu alkaa
"Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä,"

Tuo ei taida ottaa kantaa, mitä oli ennen taivaan ja maan luomista, oliko esim. Jumalan henki ja sillä jokin alku. Asia lienee kristinuskossa kertomatta.

Kosmilogisessa näkemyksessä kotiplaneeettamme maan erottuminen ei suinkaan ole ensimmäisiä tapahtumia alkuräjjdyksen jälkeen eikä liene yhteistä näkemystä, mitä mahtoi olla ennen alkuräjahdystä.

Ikuinen kattaa ilmeisesti kaiken ajan eli sen jolloin jotain on tapahtunut. Onko sillä alkua, ei tunnu kovin tärkealle. Voimme hyvin keskittyä alkuräjäjhdyksen jälkeiseen kauteen, josta saamme havaintoja. Kaikkea menestystä kuitenkin tutkimukselle pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta, jota maailmankaikkeudessa on valtavasti enemmän kuin näkemäämme.

[Muisto Keijo Kullervo]

Jaska kirjoitti:

Raamattu alkaa
"Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä,"

Mutta tuollakin on 'vähintään' kaksi tulkintaa:

1. Tarkoittaa fysikaalista valoa - esimerkiksi valoa tulesta - tai...
2. Järjen valoa joka minultakin - ainakin eräitten mielestä - puuttui 'pitkän aikaa'?

Mitä väliä - olen saanut 'järjen valon' kontolleni ja toivon, että mahdollisimman monelle käy samoin?

Muisto
PS. Kerrotaan, että amerikkalainen Huble teleskooppi oli niin tarkka, että näki yhden opetuskynttilän valon määrän kuusta nimeltä Europa. Olikohan järjen valo kysymyksessä?