Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Toope]

Egyptin jumalienkin palvonta lienee ollut Roomassa muodissa jossain vaiheessa. Maria ja Jeesus-lapsi ovat Isiksen ja Horuksen uusin adaptaatio.

Ihan totta, mutta silti kristinuskon adoptoima käsitys. Pointtini on se, että kristillisyys suurelta osin muotoutui Rooman valtakunnassa (Euroopassa). Siksi ei käsityksiltään ole yhtä lähi-itäläinen uskonto, kuin juutalaisuus ja eritoten islam. Juutalaisuuskin Euroopassa omaksui vaikutuksia kristillisyydestä, kuten toisinpäinkin.

[Kopek]

Jos oikein muistan, Norma Batesilla on negatiivinen käsitys ns. aavikkouskonnoista eli juutalaisuudesta, kristinuskosta ja islamista. Norma Batesin vastenmielisyys "aavikkouskontoja" kohtaan näyttää liittyvän suurelta osin seksuaalisiin normeihin ja käytäntöihin.

Tulin siihen tulokseen että kun melkein aina minua etovan kulttuuriskeidan syynä tai tekosyynä on jokin uskonto, niin loppujenlopuksi lienen Allah- ja Jahve-allerginen uskontorasisti. Kieltämättä koen olevani parempi ihminen kuin lapsensa silpoja tai silvotuttaja, lapsensa valintoihin väkivaltaisesti puuttuva, ehkäisyn uskonnollisista syistä laistava yms.

Mitään niin perverssiä ei ole olemassakaan kuin Jahve = Jumala = Allah, joka päätyökseen kyttää ihmisten sukupuolielämää kätyreidensä kautta.

Kun oikein rasistiseksi heittäydyn, haluan että kaikki aavikkouskonnot kielletään.

Edellä mainittuihin uskontoihin liittyvä yliluonnollisuuden elementti ei taida olla Norma Batesille merkittävä syy tuntea vastenmielisyyttä näitä uskontoja kohtaan. Järkeä ja logiikkaa korostaville ateisteille tämä ilmeisesti on yksi syy heidän aatteeseensa.

Yliluonnollisuus ei sinänsä näytä olevan NB:lle kynnyskysymys.

Reinkarnaatioon ja karmaan uskovana minun todellakin pitäisi luottaa siihen että sielut valitsevat itse etukäteen kaiken sen paskan mikä heille tulee elämässään vastaan.

Jos ei minulla olisi omaa reinkarnaatiouskoani, niin olisin varmaan kesympi tapaus itse. Vahvat mielikuvat jotka nuorena aikuisena sain liittyvät sekä k-uskonnon että islamin paskuuksiin.

Tämän nykyisen elämäni koen olevan vähän semmoinen "märehtimiselämä", eli mietin asioita enemmän kuin varsinaisesti olen niissä mukana karvoineni päivineni.

Luulen, että uskontoihin sisältyvät seksuaalielämää ohjailevat normit ovat syntyneet evoluution seurauksena. Yhteiskunnat, joissa on ollut tarkat määräykset avioliitosta ja perheestä ja ihmisten välisessä sukupuolielämästä, ovat menestyneet paremmin kuin yhteiskunnat, joissa on vallinnut "hällä väliä" -asenne. Tiukemman normiston yhteiskunnissa on syntynyt enemmän lapsia, ja yhteisöjen jäsenet ovat saaneet enemmän kehitystä aikaan kuin seksuaalinormeiltaan väljemmät yhteiskunnat.

Käytännön esimerkki edellä kuvatusta on se, että ns. kristilliseen maailmaan kuuluvat maat ovat kunnostautuneet tieteen ja tekniikan ja kaikenlaisen edistyksen alueella ja valloittaneet ja kolonisoineet ja riistäneet muuta maailmaa.

Länsimaissa harjoitettu eettinen normisto seksuaalisissa asioissa on kokenut vallankumouksellisen muutoksen ja liberalisoitumisen – ja miten onkaan käymässä. Länsimaiden alkuperäiset ihmiset ovat kuolemassa sukupuuttoon, kun lapsia ei enää synny tarpeeksi. Tilalle tulee ihmisiä maista, joissa vielä syntyy paljon lapsia.

En väitä, että suuri syntyvyys niissä maissa, joissa tällä hetkellä on suuri syntyvyys, johtuisi näiden maiden tiukasta seksuaalinormistosta ja perheinstituution vahvuudesta. Syntyvyystilastoja johtavat maat Niger, Chad, DR Congo ja Somalia eivät taida olla normistossaan samalla tavalla tiukkoja maita kuin millaisia olivat ns. kristityt maat aikoinaan.

Pelkästään väestömäärän kannalta ei ole merkitystä sillä, ovatko lapset syntyneet yksiavioisuuteen perustuvan perhepolitiikan vai moniavioisuuden vai satunnaisten raiskaamisten seurauksena. Syntyvyys voi olla kaikissa tapauksissa suurta. Erot näkyvät siinä, millaisia erilaisten lisääntymismallien yhteiskunnat ovat.

Kehittyneimmiksi ja edistyneimmiksi ovat historian saatossa osoittautuneet länsimaiset yhteiskunnat kristillisine normeineen. Kahden aikuisen muodostama ydinperhe on osoittautunut parhaaksi malliksi jälkeläisten koulutuksen ja menestymisen kannalta ja osittain tästä syystä se on on ollut paras vaihtoehto myös yhteiskunnan vakauden ja menestymisen kannalta. Erityisesti protestanttisuus on osoittautunut uskonnollisista suuntauksista tehokkaimmaksi yhteiskunnan kehityksen tukijaksi.

Joku voi sanoa, että entäs Kiina ja Japani ja muut Aasian maat. Ovathan nekin kehittyneet, eikä siihen mitään kristinuskoa ole tarvittu. Ei olekaan, mutta näiden maiden kehitys on ollut välillisesti seurausta kristillisten maiden kehityksestä. Japani esimerkiksi haki 1800-luvulla teollisuudelleen ja yhteiskunnalleen mallia Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kiinakin on katsonut mallia lännestä. Ja eihän näissä maissa mitään moniavioisuutta ole ainakaan viime aikoina laajasti harrastettu vaan perhenormit ovat olleet lähellä sitä, millaisia ne ovat olleet kristillisissä maissa. Jonkin verran moniavioisuutta näyttää Kiinassa ja Japanissa joskus historian saatossa olleen, kun historiaa vähän penkaisee. 

En väitä, että uskonnon pitäisi olla nimenomaan kristinusko tai juutalaisuus, jotta maat kehittyisivät.  Mikä tahansa uskonto kelpaa, kunhan sen normistoon kuuluvat tietyt asiat. Ikävä kyllä Norma Batesin ihanteiden kannalta, nämä mainitut asiat ovat sellaisia, joilla puututaan ihmisten seksuaaliseen vapauteen ja parisuhde-elämään. Jos tämän puolen ihmiselämästä annetaan rehottaa vapaasti, seurauksena on yhteiskunnan rappio ja mahdollinen tuho syntyvyyden romahtamisen seurauksena tai muulla tavoin. Ilman nykyaikaista lääkitystä ja lääketieteellistä tietoa AIDS olisi tehnyt lopun suuresta osasta ihmiskuntaa. Erityisesti Afrikan väkiluku olisi alentunut oleellisesti.

Huomautan, että en esitä näitä asioita omana moraalimielipiteenäni. En arvostele tai tuomitse. Kerron vain käsitykseni siitä, miksi tietynlaiset normit ovat kehittyneet ja pysyneet voimassa, ja miksi toisenlaiset normit eivät ole olleet pitkäikäisiä.

[kertsi]

Luulen, että uskontoihin sisältyvät seksuaalielämää ohjailevat normit ovat syntyneet evoluution seurauksena. Yhteiskunnat, joissa on ollut tarkat määräykset avioliitosta ja perheestä ja ihmisten välisessä sukupuolielämästä, ovat menestyneet paremmin kuin yhteiskunnat, joissa on vallinnut "hällä väliä" -asenne. Tiukemman normiston yhteiskunnissa on syntynyt enemmän lapsia, ja yhteisöjen jäsenet ovat saaneet enemmän kehitystä aikaan kuin seksuaalinormeiltaan väljemmät yhteiskunnat.

Käytännön esimerkki edellä kuvatusta on se, että ns. kristilliseen maailmaan kuuluvat maat ovat kunnostautuneet tieteen ja tekniikan ja kaikenlaisen edistyksen alueella ja valloittaneet ja kolonisoineet ja riistäneet muuta maailmaa.

Länsimaissa harjoitettu eettinen normisto seksuaalisissa asioissa on kokenut vallankumouksellisen muutoksen ja liberalisoitumisen – ja miten onkaan käymässä. Länsimaiden alkuperäiset ihmiset ovat kuolemassa sukupuuttoon, kun lapsia ei enää synny tarpeeksi. Tilalle tulee ihmisiä maista, joissa vielä syntyy paljon lapsia.

Mikä saa Kopekin kuvittelemaan, että länsimaat ovat menestyneet kristinuskon ansiosta, eikä siitä huolimatta?

Jos kristinusko on se taloudellisessa ja teknologisessa mielessä autuaaksi tekevä, miksi sitten esim. amishit ja mennoniitit elävät jos ei kivikaudella, niin kuitenkin nykyäänkin hevoskärryaikana, ilman sähköä ja sähkölaitteita?

ps. taitavat molemmat, sekä amishit että mennoniitit lisääntyä kuin kanit. Tai lestat.

[Norma Bates]

Jos oikein muistan, Norma Batesilla on negatiivinen käsitys ns. aavikkouskonnoista eli juutalaisuudesta, kristinuskosta ja islamista. Norma Batesin vastenmielisyys "aavikkouskontoja" kohtaan näyttää liittyvän suurelta osin seksuaalisiin normeihin ja käytäntöihin.

Tulin siihen tulokseen että kun melkein aina minua etovan kulttuuriskeidan syynä tai tekosyynä on jokin uskonto, niin loppujenlopuksi lienen Allah- ja Jahve-allerginen uskontorasisti. Kieltämättä koen olevani parempi ihminen kuin lapsensa silpoja tai silvotuttaja, lapsensa valintoihin väkivaltaisesti puuttuva, ehkäisyn uskonnollisista syistä laistava yms.

Mitään niin perverssiä ei ole olemassakaan kuin Jahve = Jumala = Allah, joka päätyökseen kyttää ihmisten sukupuolielämää kätyreidensä kautta.

Kun oikein rasistiseksi heittäydyn, haluan että kaikki aavikkouskonnot kielletään.

Edellä mainittuihin uskontoihin liittyvä yliluonnollisuuden elementti ei taida olla Norma Batesille merkittävä syy tuntea vastenmielisyyttä näitä uskontoja kohtaan. Järkeä ja logiikkaa korostaville ateisteille tämä ilmeisesti on yksi syy heidän aatteeseensa.

Yliluonnollisuus ei sinänsä näytä olevan NB:lle kynnyskysymys.

Reinkarnaatioon ja karmaan uskovana minun todellakin pitäisi luottaa siihen että sielut valitsevat itse etukäteen kaiken sen paskan mikä heille tulee elämässään vastaan.

Jos ei minulla olisi omaa reinkarnaatiouskoani, niin olisin varmaan kesympi tapaus itse. Vahvat mielikuvat jotka nuorena aikuisena sain liittyvät sekä k-uskonnon että islamin paskuuksiin.

Tämän nykyisen elämäni koen olevan vähän semmoinen "märehtimiselämä", eli mietin asioita enemmän kuin varsinaisesti olen niissä mukana karvoineni päivineni.

Luulen, että uskontoihin sisältyvät seksuaalielämää ohjailevat normit ovat syntyneet evoluution seurauksena. Yhteiskunnat, joissa on ollut tarkat määräykset avioliitosta ja perheestä ja ihmisten välisessä sukupuolielämästä, ovat menestyneet paremmin kuin yhteiskunnat, joissa on vallinnut "hällä väliä" -asenne. Tiukemman normiston yhteiskunnissa on syntynyt enemmän lapsia, ja yhteisöjen jäsenet ovat saaneet enemmän kehitystä aikaan kuin seksuaalinormeiltaan väljemmät yhteiskunnat.

Käytännön esimerkki edellä kuvatusta on se, että ns. kristilliseen maailmaan kuuluvat maat ovat kunnostautuneet tieteen ja tekniikan ja kaikenlaisen edistyksen alueella ja valloittaneet ja kolonisoineet ja riistäneet muuta maailmaa.

Länsimaissa harjoitettu eettinen normisto seksuaalisissa asioissa on kokenut vallankumouksellisen muutoksen ja liberalisoitumisen – ja miten onkaan käymässä. Länsimaiden alkuperäiset ihmiset ovat kuolemassa sukupuuttoon, kun lapsia ei enää synny tarpeeksi. Tilalle tulee ihmisiä maista, joissa vielä syntyy paljon lapsia.

En väitä, että suuri syntyvyys niissä maissa, joissa tällä hetkellä on suuri syntyvyys, johtuisi näiden maiden tiukasta seksuaalinormistosta ja perheinstituution vahvuudesta. Syntyvyystilastoja johtavat maat Niger, Chad, DR Congo ja Somalia eivät taida olla normistossaan samalla tavalla tiukkoja maita kuin millaisia olivat ns. kristityt maat aikoinaan.

Pelkästään väestömäärän kannalta ei ole merkitystä sillä, ovatko lapset syntyneet yksiavioisuuteen perustuvan perhepolitiikan vai moniavioisuuden vai satunnaisten raiskaamisten seurauksena. Syntyvyys voi olla kaikissa tapauksissa suurta. Erot näkyvät siinä, millaisia erilaisten lisääntymismallien yhteiskunnat ovat.

Kehittyneimmiksi ja edistyneimmiksi ovat historian saatossa osoittautuneet länsimaiset yhteiskunnat kristillisine normeineen. Kahden aikuisen muodostama ydinperhe on osoittautunut parhaaksi malliksi jälkeläisten koulutuksen ja menestymisen kannalta ja osittain tästä syystä se on on ollut paras vaihtoehto myös yhteiskunnan vakauden ja menestymisen kannalta. Erityisesti protestanttisuus on osoittautunut uskonnollisista suuntauksista tehokkaimmaksi yhteiskunnan kehityksen tukijaksi.

Joku voi sanoa, että entäs Kiina ja Japani ja muut Aasian maat. Ovathan nekin kehittyneet, eikä siihen mitään kristinuskoa ole tarvittu. Ei olekaan, mutta näiden maiden kehitys on ollut välillisesti seurausta kristillisten maiden kehityksestä. Japani esimerkiksi haki 1800-luvulla teollisuudelleen ja yhteiskunnalleen mallia  ja Yhdysvalloista. Kiinakin on katsonut mallia lännestä. Ja eihän näissä maissa mitään moniavioisuutta ole ainakaan viime aikoina laajasti harrastettu vaan perhenormit ovat olleet lähellä sitä, millaisia ne ovat olleet kristillisissä maissa. Jonkin verran moniavioisuutta näyttää Kiinassa ja Japanissa joskus historian saatossa olleen, kun historiaa vähän penkaisee. 

En väitä, että uskonnon pitäisi olla nimenomaan kristinusko tai juutalaisuus, jotta maat kehittyisivät.  Mikä tahansa uskonto kelpaa, kunhan sen normistoon kuuluvat tietyt asiat. Ikävä kyllä Norma Batesin ihanteiden kannalta, nämä mainitut asiat ovat sellaisia, joilla puututaan ihmisten seksuaaliseen vapauteen ja parisuhde-elämään. Jos tämän puolen ihmiselämästä annetaan rehottaa vapaasti, seurauksena on yhteiskunnan rappio ja mahdollinen tuho syntyvyyden romahtamisen seurauksena tai muulla tavoin. Ilman nykyaikaista lääkitystä ja lääketieteellistä tietoa AIDS olisi tehnyt lopun suuresta osasta ihmiskuntaa. Erityisesti Afrikan väkiluku olisi alentunut oleellisesti.

Huomautan, että en esitä näitä asioita omana moraalimielipiteenäni. En arvostele tai tuomitse. Kerron vain käsitykseni siitä, miksi tietynlaiset normit ovat kehittyneet ja pysyneet voimassa, ja miksi toisenlaiset normit eivät ole olleet pitkäikäisiä.

Minua häiritsee uskonnoissa se että niitä käytetään tekosyynä omistaa ihmisiä. Koska olen itse romantikko ja arvostan 1:1 -tyyppistä suhdetta (vaikkei minulla olekaan tarvetta kieltää toisenlaisia parisuhteita muilta ihmisiltä), inhoni uskontoja kohtaan ei merkkaa sitä että kaikkien pitäisi paritella vinksin vonksin kaikkien kanssa kuin hipit konsanaan. Eihän sekään toiminut, tai muuten touhu jatkuisi vieläkin.

Miksi ihminen haluaa omistaa ihmisen? Ikävä kyllä miellän että se on miessukupuoli jolle on tärkeää saada omistaa toinen ihminen. Ei ole oma ideani, mutta ajatus jota kuitenkin olen paljon viljellyt, että miehiä yksinkertaisesti vituttaa että ovat joutuneet lapsena olemaan naisen vallan alla, eli siis äidilleen alisteisia. Se jää kaivelemaan sikäli pahasti että kaikki naiseuteen liittyvä pitää työntää omasta itsestä pois, ja feminiinisiä asioita pitää halveksua ja nauraa, ja kieltää omassa itsessään. Kun tämä ulospäin työntäminen ja projisoiminen menee tarpeeksi pitkälle, niin johtaahan se siihen että saa kyllä perin erikoinen nainen olla että noin vastenmielisen negatiivista miestä elämäänsä haluaa. Mutta ei hätää. Keksitään uskontoja joissa miesjumala paasaa sitä ja tätä, ja naiset voidaan kyllä alistaa niin että käytännössä he sitten ovat pelkkiä panopuita ja synnytyskoneita.

Uskonto todellakin voi viedä vapauden, mutta en tarkoita sillä sitä että se vie vapauden naida huolettomasti ketä sattuu, vaan se vie vapauden päättää siitä kenen kanssa haluaa intiimisti olla! Ei pitäisi olla kauhean vaikeaa ymmärtää miten vastenmielistä se on että et saa itse päättää kuka tunkeutuu kehoosi sisälle, vaikka mies olisikin. Sopii miettiä vaikka lääkärissä käyntiä. Onko se ratkiriemukas kokemus että tohtorisetä tunkee peukun persieseen? Noh, jotkut kai kokevat että ihana kokemus kun eturauhanen saa hierontaa, mutta luulenpa että useimmat pitävät tilannetta vastenmielisenä.

Ei ole myöskään minun ideani että naisten omistaminen ja orjuuttaminen alkoi siinä kun luovuttiin metsästäjä-keräilijjän elämästä ja alettiin paimentaa karjaa tai asetuttiin aloilleen viljelemään maata. Jos heimo kokoajan liikkuu paikasta toiseen, omaisuutta ei hyödytä kerryttää läjäpäin, koska se on sitten loputon riesa sitä rahdata. Mikäli ollaan yhdessä ja samassa paikassa, niin sittenhän sitä kamaakin alkaa kertyä. Paimentolaiskulttuurissa yhä liikutaan, mutta eläimiä saattaa jo alkaa olemaan koko liuta samalla perheellä. Sitten sillä ostetaan vaimo. Olettaa voisi että arvokasta hyödykettä eli vaimoa kohdellaan hyvin, kun hänestä on maltaita maksettu. Mutta eihän se niin simppeliä ole, kun anoppia kumminkin ottaa päähän että hänen kultsipuppelinsa eli poikansa arvostaakin nyt nuorempaa ja täten kauniimpaa naista kuin äitinsä. Pitäähän sitä miniää vähän simputtaa silloin tällöin.

Aloin inhoamaan k-uskontoa kun parikymppisenä luin mitä kaikkea sen nimissä on tehty (kerettiläis- ja noitaroviot yms.) Erosin kirkosta. Sitten satuin lukemaan Joseph Campbellin mytologiaa käsitteleviä kirjoja. Hän ei millään tavalla arvota mitään kulttuuria tai uskontoa toistansa huonommaksi, vaan näkee ne niin että kaikki ovat yhtäläisesti ihmismielen tuotetta. Mutta kun aloin miettimään Jobin kirjaa ja miten koko Lähi-itä tuntuu olevan pelkkää ihmisrääkkäystä ihmisrääkkäyksen perään, niin tulin siihen tulokseen että kaikki alueella syntyneet patriarkaattiset dualistiset uskonnot ovat sairaita ja vaarallisia.

Mutta yleensä se on tietysti miessukupuoli joka asiat pilaa. Intiassa pitäisi olla mahdollista siirtyä elämään pyhän miehen tai naisen elämää kun kaikki aikuisen ihmisen velvoitteet on täytetty, ja sitten voisi elää muilta elantonsa saaden, eli sen verran ruokaa että elää kitkuttaa hengissä. Mutta ikinä ei saa kuulla mistään pyhistä naisista... Aina ne ovat miehiä. Mitä naisille sitten tapahtuu etteivät he sinne viidakkoon muuta vaeltelemaan? Kun ei heitä nyt ainakaan lain mukaan enää saisi elävältäkään polttaa aviomiehensä hautajaisissa.

Vaikka ajattelenkin että uskonnoissa on pitkälti kysymys miessukupuolen kaunasta ja katkeruudesta naissukupuolta kohtaan (yhdeksi antipatian syyksi on esitetty sitä että mies ei kykene luomaan elämää), niin kyllähän se silti toisinaan ihmetyttää että miten kummassa miehet vihaavat naisia NOIN paljon kuin vihaavat. Ja ihmetyttää että mitä rakastettavaa naiset heissä näkevät.

Mutta olen itsekin nähnyt hyvää miehissä. Yhtäkään näistä, joissa olen sitä hyvää nähnyt, ei ole kiinnostanut mikään uskonto tai oppi fanatismiin asti. Ei kai se oikeastaan ole ihme että jotenkin tykkään ateisteista, vaikken semmoiseksi itseäni voikaan määritellä. Mutta eipä tuo meno kauhean ihmisrakasta kommunisteilla ole ollut, jos ajatellaan että mitä ateismin nimissä sitten on saatu aikaiseksi. Yksittäiset ateistit tänäpänä kuitenkin vaikuttavat järki-ihmisiltä. Uskovaiset eivät. Sitten taas toisaalta jokusen ok kristitynkin kyllä tiedän, ja minulla on Face-kavereissa jopa yksi muslimiksi kääntynyt suomalainen.

Ehkä kaikesta tulee paskaa vasta sitten kun on kysymys isoista ihmismassoista?

[kertsi]

Miksi ihminen haluaa omistaa ihmisen? Ikävä kyllä miellän että se on miessukupuoli jolle on tärkeää saada omistaa toinen ihminen. Ei ole oma ideani, mutta ajatus jota kuitenkin olen paljon viljellyt, että miehiä yksinkertaisesti vituttaa että ovat joutuneet lapsena olemaan naisen vallan alla, eli siis äidilleen alisteisia. Se jää kaivelemaan sikäli pahasti että kaikki naiseuteen liittyvä pitää työntää omasta itsestä pois, ja feminiinisiä asioita pitää halveksua ja nauraa, ja kieltää omassa itsessään. Kun tämä ulospäin työntäminen ja projisoiminen menee tarpeeksi pitkälle, niin johtaahan se siihen että saa kyllä perin erikoinen nainen olla että noin vastenmielisen negatiivista miestä elämäänsä haluaa. Mutta ei hätää. Keksitään uskontoja joissa miesjumala paasaa sitä ja tätä, ja naiset voidaan kyllä alistaa niin että käytännössä he sitten ovat pelkkiä panopuita ja synnytyskoneita.

En oikein usko tuohon teoriaan, paitsi semmoisissa ehkä vähän harvinaisemmissa tapauksissa, joissa äiti on jotenkin luonnevikainen, alistava, kaltoinkohteleva tms..

Mitä kehityspsykologiasta tiedän (ei paljon), niin sen perusteella miehen on lapsuudessaan yleensä tehtävä rajumpi irtiotto äidistä kuin naisella lapsuudessaan. Tytöthän voivat olla koko ikänsä läheisiä äitinsä kanssa, melkein symbioottisessa suhteessa, ilman että se mitenkään on haitaksi tytölle, kunhan se suhde vaan on hyvälaatuinen. Jotta pojan identtiteetti kypsyisi nimenomaan miehen identiteetiksi, sen täytynee perustua - ei samanlaisuuteen äidin kanssa - vaan nimenomaan eroavaisuuksiin.

Sinänsä voisi ajatella, että jos aikuisen miehen sukupuoli-identiteetti on vähän horjuva, sitä joutuu pönkittämään sitten vaikka millä, esim. naisten alistamisella, peniksenjatkeautolla, isojen laivojen, rekkojen tai bussien yms. kuljettamisella (mitä saastuttavampi menopeli, sitä parempi), mammonalla, statuksella, lastensa lukumäärällä kerskailulla, ja muulla sen kaltaisella idiotialla.

[kertsi]

Aloin inhoamaan k-uskontoa kun parikymppisenä luin mitä kaikkea sen nimissä on tehty (kerettiläis- ja noitaroviot yms.) Erosin kirkosta. Sitten satuin lukemaan Joseph Campbellin mytologiaa käsitteleviä kirjoja. Hän ei millään tavalla arvota mitään kulttuuria tai uskontoa toistansa huonommaksi, vaan näkee ne niin että kaikki ovat yhtäläisesti ihmismielen tuotetta. Mutta kun aloin miettimään Jobin kirjaa ja miten koko Lähi-itä tuntuu olevan pelkkää ihmisrääkkäystä ihmisrääkkäyksen perään, niin tulin siihen tulokseen että kaikki alueella syntyneet patriarkaattiset dualistiset uskonnot ovat sairaita ja vaarallisia.

Noi noitaroviot, ja ristiretket ja koko kristinuskon synkkä historia, kaikki se paha, mitä kristinuskon nimissä on ihmisille tehty, ovat myös minulle syy inhota kristinuskoa. Eivätkä muutkaan uskonnot sen parempia ole.

[Toope]

Aloin inhoamaan k-uskontoa kun parikymppisenä luin mitä kaikkea sen nimissä on tehty (kerettiläis- ja noitaroviot yms.) Erosin kirkosta. Sitten satuin lukemaan Joseph Campbellin mytologiaa käsitteleviä kirjoja. Hän ei millään tavalla arvota mitään kulttuuria tai uskontoa toistansa huonommaksi, vaan näkee ne niin että kaikki ovat yhtäläisesti ihmismielen tuotetta. Mutta kun aloin miettimään Jobin kirjaa ja miten koko Lähi-itä tuntuu olevan pelkkää ihmisrääkkäystä ihmisrääkkäyksen perään, niin tulin siihen tulokseen että kaikki alueella syntyneet patriarkaattiset dualistiset uskonnot ovat sairaita ja vaarallisia.

Noi noitaroviot, ja ristiretket ja koko kristinuskon synkkä historia, kaikki se paha, mitä kristinuskon nimissä on ihmisille tehty, ovat myös minulle syy inhota kristinuskoa. Eivätkä muutkaan uskonnot sen parempia ole.

Mutta jos perehtyisit enemmän historiaan, huomaisit, että enin osa inkvisition tms. kristinuskon brutaaliudesta on jälkihistoriallista ideologista sepitettä...
Tiesitkö muuten, että inkvisitiojärjestelmän päätarkoitus oli valvoa kirkon työntekijöiden rahankäyttöä? Tiesitkö, ettei inkvisitio polttanut ihmisiä elävältä, vain ruumiita. Noitavainojen uhrit olivat pääosin 1600-luvun ääriprotestanttien uhreja, eivät katolisten.

Kristinusko pohjois-Euroopassa oikeasti rauhoitti yhteisöjä, siten aikaansai lähtökohtia modernille kehitykselle. Ne pakanauskonnot muuten olivat aika brutaaleja kristinuskoon verrattuna. 

ps: Feministeille ihan vinkkinä, tasa-arvoajatus on syntynyt juutalaiskristillisessä länsimaisessa kulttuurissa, ei ilman sitä.

[Norma Bates]

Kuuluisimpia esimerkkejä elävältä poltetuista on Giordano Bruno. Jokaisen vähänkin tieteitä harrastavan pitäisi tietää hänet.

Ilmeisesti elävältä polttaminen oli vanha tapa jolla oli rangaistu mm. uskottomia vaimoja. VT:ssa joku ukko riemastuksissaan lupaa polttouhriksi ensimmäisen elävän olennon joka vastaan tulee, ja yllättäen se onkin hänen tyttärensä. Missään ei sanota että mies olisi perunut sanansa.

Kirkko omi tämänkin tavan ja kerettiläisiä todellakin poltettiin. Maallikotkin tykkäsivät polttaa porukkaa, juutalaisia nimittäin. Joten hyvin oli yleinen tapa.

Mutta lähimmäisenrakkaudesta opettavan uskonnon nimissä tällainen toiminta on niin kuvottavaa että en tule tätä ikinä antamaan anteeksi. Ja turha alkaa raivota, reinkarnaatiomuistoistani katkerin on nimenomaan se missä jouduin todistamaan minulle rakkaan ihmisen elävältä polttoa. Suurin syyni vihata uskontoja.

[Toope]

Kuuluisimpia esimerkkejä elävältä poltetuista on Giordano Bruno. Jokaisen vähänkin tieteitä harrastavan pitäisi tietää hänet.

Ilmeisesti elävältä polttaminen oli vanha tapa jolla oli rangaistu mm. uskottomia vaimoja. VT:ssa joku ukko riemastuksissaan lupaa polttouhriksi ensimmäisen elävän olennon joka vastaan tulee, ja yllättäen se onkin hänen tyttärensä. Missään ei sanota että mies olisi perunut sanansa.

Kirkko omi tämänkin tavan ja kerettiläisiä todellakin poltettiin. Maallikotkin tykkäsivät polttaa porukkaa, juutalaisia nimittäin. Joten hyvin oli yleinen tapa.

Mutta lähimmäisenrakkaudesta opettavan uskonnon nimissä tällainen toiminta on niin kuvottavaa että en tule tätä ikinä antamaan anteeksi. Ja turha alkaa raivota, reinkarnaatiomuistoistani katkerin on nimenomaan se missä jouduin todistamaan minulle rakkaan ihmisen elävältä polttoa. Suurin syyni vihata uskontoja.

Raakoja rangaistuksia oli, mutta huomattavasti harvemmin, mitä juut.krist-kriitikot esittävät. Kristillisyys nimenomaan vähensi raakoja tuomioita Euroopassa. Pakanallisten yhteiskuntien tuomiokäytännöt usein olivat brutaaleimpia kristillisiin verrattuina.

[a4]

Ja turha alkaa raivota, reinkarnaatiomuistoistani katkerin on nimenomaan se missä jouduin todistamaan minulle rakkaan ihmisen elävältä polttoa. Suurin syyni vihata uskontoja.

Aamen!

Nyt ollaan uskomuspohjaisen vihan ytimessä ja turha alkaa raivota.
Ideologiat mukaan laskien.

[Norma Bates]

Ja turha alkaa raivota, reinkarnaatiomuistoistani katkerin on nimenomaan se missä jouduin todistamaan minulle rakkaan ihmisen elävältä polttoa. Suurin syyni vihata uskontoja.

Aamen!

Nyt ollaan uskomuspohjaisen vihan ytimessä ja turha alkaa raivota.
Ideologiat mukaan laskien.

Ajattelin ennakolta että Toope alkaa inttämään jotain. No, inttäähän hän, mutta minä en uskoa hetkeäkään että kristinusko oli niin herttainen kuin millainen kuva hänellä siitä on. Eikä tähän tarvita edes mitään reinkarnaatiomuistoja. Riittää kun lukee muutaman kirjan (kuten teinkin 1990-luvun alussa ja erosin kirkosta).

[kertsi]

Mihinkähän kohtaan Raamatusta inkvisitio perusti kidutuskäytäntönsä?

wiki:

Inkvisitio saattoi kiduttaa harhaoppisuudesta epäiltyjä. Kidutuksessa voitiin käyttää muun muassa niin sanottua strappadoa[1]. Virallisesti lasten ja vanhusten kidutus oli kiellettyä, mutta kieltoa ei aina noudatettu[5]. Verenvuodatus, ruhjominen tai kuulustellun hengen saattaminen vaaraan oli kiellettyä ja kidutusta saattoi käyttää vain kerran. Lisäksi oli oltava vakavia todisteita henkilön syyllisyydestä. Jokatapauksessa kidutusta pidettiin melko kehnona kuulustelun muotona. Koska harhaoppisuus oli myös maallisen oikeuden vastaista, inkvisitio saattoi kuitenkin luovuttaa epäillyn maalliselle tuomioistuimelle kidutettavaksi. Myös inkvisition langettaman kuolemantuomion täytäntöönpano oli maallisen hallinnon vastuulla[1] mutta toisaalta inkvisitio itsessään harvoin sellaisia langetti yleiset rangaistukset olivat melko lieviä kuten määräykset rukoilla tietty määrä rukouksia tai tehdä pyhiinvaellus ja näinollen usein säästi tuomittavat maallisen vallan ankarilta rangaistuksilta.[

wiki: Strappado on kidutusmenetelmä, jossa uhrin kädet sidotaan selän taakse ja häntä riiputetaan ranteistaan tai joskus lievemmässä muodossa olkavarsistaan. Toisinaan uhria pudotellaan köysien varaan, jolloin olkapäät menevät sijoiltaan tai solisluut murtuvat. Strappado on keskiajalla nimetty ja nykyaikanakin harjoitettu kidutusmenetelmä. Pohjois-Vietnam käytti strappadoa vankien kuulusteluun Vietnamin sodassa. Myös natsit käyttivät menetelmää keskitysleireillään toisen maailmansodan aikana.

Strappado voi olla joko pitkäkestoista ja lievää tai erittäin nopeaa ja tuskallista. Kidutusmuoto tunnettiin jo keskiajalla, mutta sitä on käytetty myös nykyajan konflikteissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 1996 todennut Turkin käyttäneen strappadoa.[1]

Peukaloruuviakin taidettiin käyttää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Peukaloruuvi

[a4]

Ja turha alkaa raivota, reinkarnaatiomuistoistani katkerin on nimenomaan se missä jouduin todistamaan minulle rakkaan ihmisen elävältä polttoa. Suurin syyni vihata uskontoja.

Aamen!

Nyt ollaan uskomuspohjaisen vihan ytimessä ja turha alkaa raivota.
Ideologiat mukaan laskien.

Ajattelin ennakolta että Toope alkaa inttämään jotain. No, inttäähän hän, mutta minä en uskoa hetkeäkään että kristinusko oli niin herttainen kuin millainen kuva hänellä siitä on. Eikä tähän tarvita edes mitään reinkarnaatiomuistoja. Riittää kun lukee muutaman kirjan (kuten teinkin 1990-luvun alussa ja erosin kirkosta).

Suurin syy on sivuseikka.
Kirjauskonnot perustuvat kirjoihin. https://liitykirkkoon.fi/#/fi

[Norma Bates]

Mihinkähän kohtaa Raamatusta inkvisitio perusti kidutuskäytäntönsä?

Sasse ja erinomainen kysymys.

Itse en tuota tiedä. Siinä käsityksessä olen että inkvisitio perustettiin alkuun kataarien eli harhaoppisten hävittämiseksi, ja sitten kun tämä porukka oli tarpeeksi tarkkaan likvidoitu, toimettomaksi jäänyt inkvisitio siirtyi noitien kimppuun. Noitavainoista on pidetty suurempaa ääntä, mutta minua itseäni on kyllä kiinnostanut enempi tuo harhaoppisten lahtaus. Mutta turha siitä on kysellä että minkä takia kirkko niin suuresti vihasi kilpailijoita, koska sana "kilpailija" jo itsessään kertoo kaiken. Jos missä tahansa joku opettaa jotain semmoista jonka nojalla kirkko ei saa ahnehdittua itselleen jokaikista maapalaa ja muuta omaisuutta mitä hartailta seurakunnan jäseniltä oli pois nyhdettävissä, niin kyllähän se raivo on sitten suunnaton.

Itseasiassa nyt kun tarkemmin asiaa ajattelin, niin ehkäpä lahkoissa (kuten esim. skientologia) ollaan niin vittumaisia porukasta poistuvien kohdalla juuri siksi, että pelätään että tulee joukkopako ja rahakirstut tyhjenevät...

[Kopek]

Ihmisillä on erilaisia syitä inhota tai rakastaa tai olla välittämättä.

Yksi primitiivisimmistä syistä on pelko.

Pelko ilmenee eri ihmisillä eri tavoilla.

Kylmän sodan aikana joidenkin suomalaisten kohdalla Venäjän pelko ilmeni siten, että Neuvostoliittoa mielisteltiin, ja sen kanssa yritettiin olla hyvissä väleissä, jotta sen taholta ei seuraisi mitään ikävää. Osassa ihmisistä pelko vaikutti vastakkaisella tavalla, eli Neuvostoliittoa avoimesti vihattiin, ja katseet oli suunnattu länteen, josta toivottiin turvaa ja apua. Jotkut poliitikot pelasivat kummillakin korteilla, eli Neuvostoliittoa mielisteltiin, mutta lännen tukeakin salaa toivottiin.

Eivät kaikki suomalaiset tietenkään pelänneet Venäjää. Olihan täällä niitäkin aatteellisesti sinisilmäisiä, jotka olivat sitä mieltä, että yhtenä työläisten paratiisin eli Neuvostoliiton monista kansoista suomalaisilla olisi parhaat olosuhteet, joten liitytäänpä liittoon.

Ihmisten erilainen suhtautuminen uskontoihin voi myös selittyä osittain pelolla. Joillekin ihmisille uskonto tuo turvallisuuden tunnetta. Jotkut toiset kokevat uskonnon itsessään uhkaksi.

Jotkut liittyvät ISIS-järjestöön, koska se lupaa paremman tulevaisuuden viimeistään "marttyyrikuoleman" jälkeen ellei jo ennen sitä. Jotkut pelkäävät ISIS-järjestöä ja haluavat tuhota sen, koska se edustaa heille kaikkea mahdollista pahaa. Valtaan päästyään se vie ensiksi vapauden ja lopulta hengen.

Suurin osa suomalaisista on vankkumattomia valtakunnanuskonnon kannattajia ja puolustajia. Jos tätä uskontoa loukkaa, saa osakseen tulta ja tappuraa. Enemmistölle tämä uskonto merkitsee turvaa ja tukea. Uskonnon vastustajille, joita ei liene monia, kyseinen uskonto merkitsee mitä suurinta uhkaa ja kauhukuvaa.

En mainitse uskonnon nimeä, koska ei sillä virallista nimeä taida ollakaan. Vihjeeksi riittänee se, kun kerron kuuluvani tuon uskonnon fanaattisiin vastustajiin. Lieneekö heitä muita kuin minä. Pelko tässäkin on taustalla. Enemmistö kannattaa kyseistä uskontoa, koska heihin on iskostettu kuvitelma, että kyseinen uskonto suojelee vaaroilta ja uhkilta. Minä taas ajattelen, että kyseinen uskonto itsessään merkitsee uhkaa ja vaaraa.

Kristinusko ei taida nykymuodossaan olla konkreettinen uhka kenellekään. Noitarovioista on jo kulunut jonkin aikaa. Joidenkin kokema mahdollinen uhka on ehkä henkistä laatua. Kristinuskon syntikäsitykset koetaan uhkaksi, koska ne tekevät olon epämukavaksi niille, jotka elävät kyseisten käsitysten vastaisesti. Kuka nyt haluaa kokea syyllisyyttä siitä, että on syntinen ja paha ihminen? Koska omaa toimintaa ei haluta muuttaa, mitätöidään ja inhotaan normien asettajaa eli uskontoa. Tästä kai kristinuskon vastaisuudessa pohjimmiltaan on kyse.

Samasta asiasta on kyse siinä, kun minä inhoan osaa nykyisistä laeista. Elän niiden vastaisesti jokapäiväisessä rangaistuksen pelossa. Pitäisikö minun tämän kurjuuden lisäksi vielä kokea huonoa omaatuntoa siitä, että olen lakisyntinen ja siten paha ihminen, kun en jaksa vahtia auton nopeusmittaria ja seisoa kuuliaisesti punaisissa valoissa, tai kun unohdan jonkin varusteen laiturille, kun lähden moottoriveneilemään? Pitäisikö minun kieriskellä synnintunnossa sen vuoksi, että olen ytimeltäni paha ihminen, kun riesanani on ADHD-tyyppinen hajamielisyyden ja unohtelun ja keskittymiskyvyttömyyden syntymäsynti? Pitäisikö minun ajatella, että koko olemassaoloni on rikos ja langeta armahtavan poliisijumalan eteen pyytämään armoa. Tuskin nöyristelyni mitään auttaisi. Poliisijumala potkaisisi minua rautasaappaallaan päin naamaa ja ojentaisi sakkolapun ellei veisi saman tien betoniselliin miettimään äärimmäistä pahuuttani.

Uhkasta ja pelosta ja turvan hakemisesta uskonasioissa on pitkälti kyse. Joidenkin turva on joidenkin uhka. Yhtä hyvin kiistanalaisen ilmiön kannattaminen kuin sen vastustaminenkin antavat sisältöä elämään. Ateisti saa purettua adrenaliinihöyryjään foorumien vihakirjoituksina, ja kristitty saa rauhoitettua mieltään kuunnellessaan urkumusiikkia kirkon penkissä.