Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Norma Bates]

Mutta mutta. Nytpä herää mielenkiintoinen kysymys että onko uskonnossa pakko olla jotain yliluonnollisia elementtejä? Joskus tuntuu siltä että niistä on jopa yritetty hankkiutua eroon. Ajatellaan nyt vaikka luterilaisuutta. Jos alat hihhuloimaan että paranit uskolla, niin kyllähän sitä karsastetaan. Enkeleihin uskominenkin on monen mielestä hönttiä. Tulee vähän sellainen vaikutelma että kaikesta yliluonnollisesta on pyritty luterilaisuudessa niin visusti eroon kuin suinkin mahdollista, ja mitään muuta mysteeriä ei sitten olekaan jäänyt jäljelle kuin tämä Jeesuksen oletettu jumaluus.

No, eipä tule mieleen yhtään uskontoa, jossa ei ole jotain yliluonnollista elementtiä, ihmettä, tuonpuoleista, ja sen sellaista. Oman oletukseni mukaan se nimenomaan on se, mikä tekee uskonnosta uskonnon. Kun esittää jotain aivan järjenvastaista, siitä tulee niin magee meemi, että se jää henkiin paremmin, kuin jokin vähän järkevämpi asia, juurikin siksi, että se on niin uskomaton asia - suoranainen ihme. Mutta on uskonnoille muitakin tunnusmerkkejä, en vaan muista niitä. Luin niistä kun luin kauan sitten alkuosan Pascal Boyerin kirjasta Ja ihminen loi jumalat (Finnish translation by Tiina Arppe as Ja ihminen loi jumalat: kuinka uskonto selitetään [And Man Created the Gods: How to Explain Religion], WSOY 2007, ISBN 978-951-0-31815-7.) Voisi kiinnostaa sinuakin. https://en.wikipedia.org/wiki/Religion_Explained

Mitä tulee luterilaisuuteen, niin joo, kyllähän siitä tuntuu olevan karsittu monia yliluonnollisuuksia (lukuunottamatta ehkä karismaattisimpia lahkoja?).

Mutta toisaalta kyllähän luterialaisuudessakin kaiketi uskotaan esimerkiksi niihin ihmeisiin, mitä Jeesus teki (kuolleista herättäminen, vetten päällä kävely, ison ihmislauman ruokkiminen muutamalla kalalla ja leivällä), ja siihen, että Jeesus oli Ihmisen poika ja Jumalan poika samanaikaisesti, ja että hän nousi taivaaseen Öljymäellä lähellä Betaniaa, ja että Maria tuli neitsyenä raskaaksi kun Pyhä henki tuli hänen päällensä jne.? Kristinuskossa uskotaan jumalaan, joka on kolmiyhteinen. Ja kristinuskon valtavirrassa eli katolialisuudessa uskotaan myös ihmeitätekeviin pyhimyksiin, ja demoneihin, joita erikoistuneet papit voivat ihmisestä karkoittaa. Muun muassa. Mutta luterilaisuudessa pyhimyksiin uskominen kaiketi on vähäisempää.

Minulle luterilaisuudesta on tullut sellainen mielikuva että kukaan riviluterilainen ei oikeasti usko oikein yhtään mihinkään, mutta he jotenkin kokevat kuuluvan "hyviin tapoihin" tai ties mihin etikettiin että kersat kastetaan ja naimisiin mennään kirkossa, ynnä haudataan hautausmaalle. Jotenkin tuntuu ihan hengettömältä ja yhdentekevältä koko luterilaisuus. Lopotetaan koulussa läpi niitä Jeesus-juttuja, mutta ketään ei oikeasti kiinnosta yhtään mikään. Taitaa olla aika helpot kokeet uskontoaineessa, kun en muista kuulleeni kenenkään ikinä saaneen nelosta uskonnosta.

Olen tavannut olla "sosiaalisen uskovaisuuden" vastustaja, eli mielestäni ihmisen pitäisi ihan oikeasti uskoa siihen juttuun missä hän on mukana, eikä harrastaa uskontoaan tai oppiaan ihan vaan sen takia että "on niin kiva hengailla kaverien kanssa". Siitä saa aika banaalin ja idioottimaisen vaikutelman. Tämän vuoksi on tavannut nousta karvat pystyyn kun minulle on ehdoteltu jotain seurakunnan järjestämää juttua, oli se sitten sinkkujen kokoontumisajot, tai mitä hyvänsä. En kokisi oikeasti mennä mukaan sellaiseen minkä taustalla olevaa aatetta en kannata. (Mutta taisinpas sitten kuitenkin mennä 2018, en muista enää mikä sen yhden sinkkukävelyn järjestäjä oli. Noh, pettymys se oli sekin reissu, enkä jatkanut siinä ryhmässä.)

Tietty sitä voi ajatella niinkin että kun ei kannata mitään uskontoa, niin voi aivan yhtä hyvin hyväksikäyttää niitä kaikkia. Kirkoissa olen kyllä pyörinyt kuuntelemassa musaa tai katsastamassa taidetta ja arkkitehtuuria. Pari kertaa otin jumalanpalvelukseenkin osaa tässä joitakin vuosia sitten, mutta vain koska oli mielenkiintoinen erikoisteema, ja ehtoolliseen en osallistunut.

Noista Jeesus-tarinoista olisi mielenkiintoista tietää että mitä niiden taustalla on. Ovatko vain mielikuvituksessa syntynyttä legendaa, vai ovatko vertauskuvia joiden kautta jotkut esoteerikot ovat aikoinaan välittäneet toisilleen tiettyjä seikkoja. Mutta kun tämä esoteria on kadonnut, niin jäljelle jääneet tarinat on alettu ottamaan kirjaimellisesti. (Tämä tietysti idea jonka olen jostain kontroversiellista kirjasta, tai useammastakin, lukenut.) Sitten tietysti taas toisaalta voi ajatella että Jeesus oli kuten gurut ja fakiirit Intiassa, mutta en niin kauheasti jaksa sitä idistä päässäni pyöritellä.

[kertsi]

Itse en ehkä määrittelisi jotain ihmistä luterilaiseksi - tai ainakaan uskovaksi, uskovaiseksi -, jos siihen riittäisi vain kirkkoon kuuluminen tai häät, ristiäiset ja hautajaiset kirkossa. Puhuin siis uskosta, en tapakristityistä, leipäpapeista, ulkokultaisuudesta, maneerisesta taviksen esittämisestä, joukkoon kuulumisen tavoittelusta, tai sellaisesta. Lestojen sanoin: vain elävä usko on tie taivaaseen (heidän omasta mielestä). Mutta voihan sen toisaalta noinkin nähdä, että kirkkoon kuuluminen ja se, että on kastettu vauvana, tekee ihmisestä luterilaisen, mutta sittenhän ei enää välttämättä puhuta uskosta, vai jonkinlaisesta kulttuuri-ilmiöstä, sosiaalisesta ryhmästä tai jostain muusta kuitenkin?

[kertsi]

Noista Jeesus-tarinoista olisi mielenkiintoista tietää että mitä niiden taustalla on. Ovatko vain mielikuvituksessa syntynyttä legendaa, vai ovatko vertauskuvia joiden kautta jotkut esoteerikot ovat aikoinaan välittäneet toisilleen tiettyjä seikkoja. Mutta kun tämä esoteria on kadonnut, niin jäljelle jääneet tarinat on alettu ottamaan kirjaimellisesti. (Tämä tietysti idea jonka olen jostain kontroversiellista kirjasta, tai useammastakin, lukenut.) Sitten tietysti taas toisaalta voi ajatella että Jeesus oli kuten gurut ja fakiirit Intiassa, mutta en niin kauheasti jaksa sitä idistä päässäni pyöritellä.

Juu. Pitäisi olla jokin selityskirja, joka selittäisi, MILLE esim. ne Jeesuksen ihmeteot, ihmisyys/jumaluus, neitseellinen sikiäminen ovat symboli, jos ovat. Kirja, joka erottelisi symboliset höpinät sellaisista, jotka on syytä ottaa kirjaimellisesti. Onko esimerkiksi Älä tapa sellainen käsky, joka pitää ottaa kirjaimellisesti? Vai ihanko vaan omasta perseestä revityn mielipiteen mukaisesti symbolina sille, ettei saisi raapia korvallisiaan?

[-:)lauri]

Noista Jeesus-tarinoista olisi mielenkiintoista tietää että mitä niiden taustalla on. Ovatko vain mielikuvituksessa syntynyttä legendaa, vai ovatko vertauskuvia joiden kautta jotkut esoteerikot ovat aikoinaan välittäneet toisilleen tiettyjä seikkoja. Mutta kun tämä esoteria on kadonnut, niin jäljelle jääneet tarinat on alettu ottamaan kirjaimellisesti. (Tämä tietysti idea jonka olen jostain kontroversiellista kirjasta, tai useammastakin, lukenut.) Sitten tietysti taas toisaalta voi ajatella että Jeesus oli kuten gurut ja fakiirit Intiassa, mutta en niin kauheasti jaksa sitä idistä päässäni pyöritellä.

Juu. Pitäisi olla jokin selityskirja, joka selittäisi, MILLE esim. ne Jeesuksen ihmeteot, ihmisyys/jumaluus, neitseellinen sikiäminen ovat symboli, jos ovat. Kirja, joka erottelisi symboliset höpinät sellaisista, jotka on syytä ottaa kirjaimellisesti. Onko esimerkiksi Älä tapa sellainen käsky, joka pitää ottaa kirjaimellisesti? Vai ihanko vaan omasta perseestä revityn mielipiteen mukaisesti symbolina sille, ettei saisi raapia korvallisiaan?

Olen siinä käsityksessä, että nykyajan tutkijoiden mukaan Raamatun tekstit olisivat olleet 1800 tms. vuotta sitten, kun kokoelma kirjoja siksi valittiin, vakavasti otettavaa tiedettä sen ajan mittapuun mukaan. Mikäli näin on, sen ajan ihmisillä ei ollut käytännössä juuri mitään käsitystä, miten maailma toimii. Olen antanut itseni kuitenkin ymmärtää, että ei sen ajan tieteen tekijät olleet sen typerämpiä kuin nykyajan tieteen tekijät. Ymmärsivät todennäköisesti ihan yhtä hyvin kuin nykyajan tieteen tekijätkin, että tietonsa, miten maailma toimii, on vaikkakin uskottavimmin perusteltua, niin edelleen vain paras arvaus, miten maailma toimii, ja että käsityksiä on syytä muuttaa, mikäli parempaa tietoa on tulee tarjolle. Tieteen paradigmat ovat kuitenkin muuttuneet vuosisatojen saatossa kun lisää tietoa on saatu niin maailmasta kuin menetelmistä tutkia maailmaa aiheuttaen sen, että toisin kuin 1800 tms. vuotta sitten, nykyään tiedetään ehkä paremmin, mihin seikkoihin on minkäkin tyyppisen tiedon kohdalla järkevintä kiinnittää huomio, eli että millaista sen paremman tiedon on oltava luonteeltaan, jolla voidaan syrjäyttää varhaisempi tieto.

Edit. Tieteen paradigmat ovat nekin vielä siinä mielessä keskeneräisiä, että koska emme tiedä, miten ajattelumme toimii, me emme tiedä, mistä kaikista mahdollisista ajattelumme vinoumista ja tai väärin valituista paradigmoista teoriamme maailmasta edelleen kärsivät.

Edit, edit. Olettaen että Raamattu ei ole yhden tieteen alan kuvaus maailmasta, vaan kristillisen maailman ensimmäinen Wikipedia maailmasta, olisi mielestäni luonnollista, että sisällössä on sekä toistoa että ristiriitaisuuksia. Emme tiedä esimerkiksi nykyäänkään, onko jokin säieteoria tai jokin silmukkakvanttipainovoimateoria paikkansapitävä kvanttipainovoimateoria, joten olisi aikalailla vaikea edellyttää ateisteilta määrittelemään kumpi noista teoriaperheistä, molemmat vai eivät kumpikaan ovat kaikkien ateistien mielestä oikea kuvaus kvanttipainovoimasta ja syytellä Wikipediaa ristiriitaisuuksista sisältäessään kritiikkiä sekä kuvauksia molemmista teoreettisen fysiikan tutkimusperheistä.

Uskoisin, että samoin kuin kaikilla hiukankin dogmaattisuuteen taipuvilla kristityillä on oma uniikki kokoelma Raamatun kaskuja, joita pitää kaikkein järkevimpinä ohjeina asiaan a tai b, on kaikilla hiukankin dogmaattisuuteen taipuvilla ateisteilla oma uniikki kokoelma Wikipedian artikkeleita tai Wikipediassa olevien artikkelien lauseita, joita pitää kaikkein järkevimpänä ohjeena asiaan a taikka b. Tosin veikkaisin, että suurimmalle osalle kristittyjä ja ateisteja perimmäiset totuudet ovat enemmän tai vähemmän mielenkiinnottomia, sillä arkielämä ei edellytä tietoisesti pohdittuja näkemyksiä perimmäisistä totuuksista. Heille kristillisyys taikka ateismi näkyy vain kulttuurisina rutiineina taikka rituaaleina, joiden toisintamiseen omassa tekemisessään ovat vain tottuneet.

[Norma Bates]

Jos ajatellaan että natsipuolueen jäsenkirjan ottava on natsi, niin kyllähän itse mieltäisin että jos ei eroa kirkosta, niin on luterilainen, vaikka toki ei saanutkaan sitä liittymistään itse valita. Mutta jos viimeistään täysi-ikäisenä ei eroa, silloin hyväksyy sen opin. Minun mielestäni.

Hämeenlinnassa on Katumajärvi, jossa porukat käyvät pesemässä symbolisesti pois lapsikasteen.

Eihän tuota lapsikastetta taida kaikki lahkot edes hyväksyäkään, eikä sitä löydy käsittääkseni Raamatustakaan.

[-:)lauri]

Jos ajatellaan että natsipuolueen jäsenkirjan ottava on natsi, niin kyllähän itse mieltäisin että jos ei eroa kirkosta, niin on luterilainen, vaikka toki ei saanutkaan sitä liittymistään itse valita. Mutta jos viimeistään täysi-ikäisenä ei eroa, silloin hyväksyy sen opin. Minun mielestäni.

Se mitä oppeja itse kukin hyväksyy, on täysin yksilöllistä. Samat Raamatun opit kun tarkoittavat eri ihmisille vieläpä eri asioita. Jopa täysin päinvastaisia asioita. Selviää vasta kun pyytää kunkin kristityn määrittelemään, mitä noilla opeilla itse ymmärtävät tarkoitettavan.

Esimerkiksi Päivi Räsänen ja Anna Kontula ovat molemmat hartaita kristittyjä. Ja vaikka molemmat heistä pitävätkin lähimmäisenrakkautta varmasti järkevänä oppina, Räsänen ymmärtää lähimmäisellä vain kaverinsa ja perheensä kun taas Kontula koko biosfäärin johtaen siihen, että heille sama oppi tarkoittaa jossain määrin eri asioita ja saa heidät todennäköisesti toimiman erilaisten päämäärien eteen ts. toimimaan keskenään ristiriitaisesti.

Edit: natsiaate on historian oikku toisin kuin kristinusko. Ensimmäisen opit eivät ole tietääkseni ihan niin ristiriidassa keskenään kuin jälkimmäisen opit. Tarkoittaen, että ensimmäisen kohdalla ei voi olla sortopolitiikasta kovinkaan paljoa eri mieltä alkuperäisten natsien kanssa ollakseen itse natsi, kun taas jälkimmäisen kohdalla voi olla varsin monesta asiasta muiden kristittyjen kanssa eri mieltä ja olla silti opillisesti kristitty. Mutta eipä sillä, tietysti itsensä voi identifioida natsiksi ja olla sortopolitiikasta eri mieltä alkuperäisten natsien kanssa, vaikka minä en henkilökohtaisesti kyllä sellaista tarvetta ymmärräkään. Mutta minä en ymmärrä monia muitakaan monille muille ihmisille ilmeisiä asioita, että minun ymmärtämiseni ei tietysti ole mikään kriteeri millekään.

[Kopek]

Eihän tuota lapsikastetta taida kaikki lahkot edes hyväksyäkään, eikä sitä löydy käsittääkseni Raamatustakaan.

Viittauksia siihen, että lapsetkin mahdollisesti kastettiin, löytyy.

Apostolien teot 16:14-15

Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan.

Ap.t.18:8

Kuitenkin synagogan esimies Crispus tuli uskoon, ja myös koko hänen perhekuntansa uskoi Herraan. Monet muutkin korinttilaiset, jotka kuuntelivat Paavalia, tulivat uskoon, ja heidät kastettiin.

Noissa kohdissa ei sanota, että lapset kastettiin, mutta koska myöskään ei sanota, että lapsia ei kastettu, suurimmat kirkkokunnat tulkitsevat asian niin, että lapsikaste on OK.

https://en.wikipedia.org/wiki/Infant_baptism

https://en.wikipedia.org/wiki/Believer%27s_baptism

[Karikko]

^
Erilaiset rituaalit kuten vaikka kaste, tai lapsikaste on vain uskonvahvistamiseksi tehty- muutenkin miellyttävät hetket ovat omiaan saamaan mieleen vireyttä ja hyväolontunnetta.

Toki vesi on hyvä liuotin ja sillä on helppo pestä maalisia likaisuuksia pois, tuskin se taivaallisiin synteihin tehoaa..

Mitään muuta tekemistä rituaaleilla ei uskon kanssa sitten olekaan, ellei nyt siten sitä yhdessäoloa ja kanssakäymistä pidetä "uskona.

[Hippi]

https://www.luterilainen.com/files/kirjasia/MS_Lapsikaste.pdf

Asiasta kiinnostuneille toistasataa sivua tekstiä lapsikasteesta. Kirjoituksen kansisivulla otsikkona "Lapsikaste on raamatullinen".

Löytyy tällaisen sivuston alaisuudesta Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko. Tämä ei liene kuitenkaan se meidän valtiokirkko, vaan joku muu, vaikka nimi hämäsi ainakin minut. Vaikuttaa olevan joku pikkuruinen vanhoillinen kirkko. Mutta kai tuo linkattu kirjoitelma on silti raamattuun perustuva näkemys aiheesta.

[Norma Bates]

Jos ajatellaan että natsipuolueen jäsenkirjan ottava on natsi, niin kyllähän itse mieltäisin että jos ei eroa kirkosta, niin on luterilainen, vaikka toki ei saanutkaan sitä liittymistään itse valita. Mutta jos viimeistään täysi-ikäisenä ei eroa, silloin hyväksyy sen opin. Minun mielestäni.

Se mitä oppeja itse kukin hyväksyy, on täysin yksilöllistä. Samat Raamatun opit kun tarkoittavat eri ihmisille vieläpä eri asioita. Jopa täysin päinvastaisia asioita. Selviää vasta kun pyytää kunkin kristityn määrittelemään, mitä noilla opeilla itse ymmärtävät tarkoitettavan.

Esimerkiksi Päivi Räsänen ja Anna Kontula ovat molemmat hartaita kristittyjä. Ja vaikka molemmat heistä pitävätkin lähimmäisenrakkautta varmasti järkevänä oppina, Räsänen ymmärtää lähimmäisellä vain kaverinsa ja perheensä kun taas Kontula koko biosfäärin johtaen siihen, että heille sama oppi tarkoittaa jossain määrin eri asioita ja saa heidät todennäköisesti toimiman erilaisten päämäärien eteen ts. toimimaan keskenään ristiriitaisesti.

Edit: natsiaate on historian oikku toisin kuin kristinusko. Ensimmäisen opit eivät ole tietääkseni ihan niin ristiriidassa keskenään kuin jälkimmäisen opit. Tarkoittaen, että ensimmäisen kohdalla ei voi olla sortopolitiikasta kovinkaan paljoa eri mieltä alkuperäisten natsien kanssa ollakseen itse natsi, kun taas jälkimmäisen kohdalla voi olla varsin monesta asiasta muiden kristittyjen kanssa eri mieltä ja olla silti opillisesti kristitty. Mutta eipä sillä, tietysti itsensä voi identifioida natsiksi ja olla sortopolitiikasta eri mieltä alkuperäisten natsien kanssa, vaikka minä en henkilökohtaisesti kyllä sellaista tarvetta ymmärräkään. Mutta minä en ymmärrä monia muitakaan monille muille ihmisille ilmeisiä asioita, että minun ymmärtämiseni ei tietysti ole mikään kriteeri millekään.

Mutta voihan sitä olla natsi sen takia että ympäristön paine moiseen on kova, ja tulee suljetuksi kaikenlaisista asioista pois (pahimmillaan ei löydä töitä), jos ei sitä jäsenkirjaa ole. En tiedä kuinka paljon luterilaisuudessa on ns. hyvä veli -touhuskelua ollut, kristinuskossa noin ylipäätään on ollut aikoja ja paikkoja, joissa ei oikein pärjää jos ei ole mukana kirkossa edes nimellisesti.

Tämänkin olen kyllä joskus jo kertonut: kun rippiä varten piti kerätä jotain mitä lie papukaijamerkkejä, osallistuin yhteen seurakunnan tilaisuuteen. Siellä istuin yhden tietyn pöydän ääreen, ja yksi nainen tuli houkuttelemaan että tule tänne toiseen pöytään. En ymmärtänyt miksi minun olisi pitänyt vaihtaa paikkaa, joten totesin että olen nyt tässä. Myöhemmin siihen pöytään sitten asettui joku "kirkon kiho", mikä lie lähetyssaarnaaja perheineen. Vasta aikuisella iällä ymmärsin että se pöytä olikin ns. paremmille uskovaisille varattu, ja siksi en olisi saanut siinä istua. Mutta eivät kehdanneet pakottaa pois.

Kristinuskon piirissä ei pitäisi olla minkäänlaista hierarkiaa, ja parhaiten ymmärrän semmoisia joiden mielestä kaikilla on oikeus saarnata/puhua seurakunnassa. Kveekarit muistaakseni olivat tämmöisiä? Eikä heillä ole kirkkojakaan, vaan voivat kokoontua vaikka ladossa?

Hyödyn tavoitteluhan se uskonnotkin pilaa. Valta, Mammona jne.

[Norma Bates]

Eihän tuota lapsikastetta taida kaikki lahkot edes hyväksyäkään, eikä sitä löydy käsittääkseni Raamatustakaan.

Viittauksia siihen, että lapsetkin mahdollisesti kastettiin, löytyy.

Apostolien teot 16:14-15

Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan.

Ap.t.18:8

Kuitenkin synagogan esimies Crispus tuli uskoon, ja myös koko hänen perhekuntansa uskoi Herraan. Monet muutkin korinttilaiset, jotka kuuntelivat Paavalia, tulivat uskoon, ja heidät kastettiin.

Noissa kohdissa ei sanota, että lapset kastettiin, mutta koska myöskään ei sanota, että lapsia ei kastettu, suurimmat kirkkokunnat tulkitsevat asian niin, että lapsikaste on OK.

https://en.wikipedia.org/wiki/Infant_baptism

https://en.wikipedia.org/wiki/Believer%27s_baptism

Vaikea tietää. Minulle on tullut sellainen mielikuva että pikkulapsia ei ole erikoisemmin edes noteerattu historian varrella, elleivät satu olemaan kruununprinssejä. Kun pikkulapsia kuoli läjäpäin tauteihin ja muutenkin, niin ei heistä kaiketi "pidetty lukua" sen kummemmin.

Mutta jokatapauksessa useimmiten kun mietin mitä UT sanoo, ajattelen aina mitä Jeesuksen on sanottu sanovan. Eikä niinkään kiinnosta mitä on sanottu hänen jälkeensä, koska en pidä näitä Jeesuksen seuraajia minkään sortin auktoriteettina toisille Jeesuksen seuraajille. Eli jos olisin kristitty, olisin varmaan ihan himpskatin radikaali, kun en pitäisi minään Raamatusta muita osia kuin evankeliumeja. Ja niissähän on tarpeeksi kyllä pähkäiltävää ilman muitakin kirjoja tai kirjoituksia.

[Norma Bates]

https://www.luterilainen.com/files/kirjasia/MS_Lapsikaste.pdf

Asiasta kiinnostuneille toistasataa sivua tekstiä lapsikasteesta. Kirjoituksen kansisivulla otsikkona "Lapsikaste on raamatullinen".

Löytyy tällaisen sivuston alaisuudesta Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko. Tämä ei liene kuitenkaan se meidän valtiokirkko, vaan joku muu, vaikka nimi hämäsi ainakin minut. Vaikuttaa olevan joku pikkuruinen vanhoillinen kirkko. Mutta kai tuo linkattu kirjoitelma on silti raamattuun perustuva näkemys aiheesta.

Silmäilin puoliväliin. Jos Jeesus olisi kehottanut kastamaan lapset, olisi se varmaan sanottu jo siinä ensimmäisellä puolikkaalla. Ja loppu liirumilaarumi olisi voitu jättää väliin. Siellä oli selittelyä vedoten ympärileikkaukseen (koska silvonta oli suoritettu pikkuvauvoille, niin sitten nämä voi ilmeisesti myös kastaakin niin pienenä), vedenpaisumukseen (WTF?) ja vaikka mihin. Kai siellä oli se "sallikaa lasten tulla minun tyköni", jota eniten olettaisin vauvojen kastamisen perusteluna käytettävän.

Uskonnoissa on tosiaan se vika, että jos haluaa, niin pystyy niiden "pyhillä" kirjoituksilla perustelemaan ihan mitä huvittaa. Lapsena jostain syystä sain käsiini jonkin adventistien kirjasen, ja olin hyvin vaikuttunut siitä miten kirjassa joku saarnaukko selittää Raamattua. Jos nyt oikein muistan, niin siinä käsiteltiin sitä että sanooko Jeesus ristillä riippuessaan ryövärille että tämä on oleva hänen kanssaan taivaassa välittömästi kuluvana päivänä, vai mitenkä. En muista enää kummalle kannalle selittäjä asettui, että tänään vai tulevaisuudessa. Mutta jostain syystä en sitten vaan pätkähtänyt Jeesus-uskoon, vaikka se selittely kopsahtikin. Ehkä siksi että olin niin vahvasti teosofi ja kallistuin teosofisen selittelyn suuntaan...

[Karikko]

Uskontoa tutkittaessa aletaan useimmiten selittää uskomuksia-  Oikeasti pitäisi selittää ihmistä.

Tai ihmisen riippuvuuksia ajattelusta ja niiden tuottamista ajatuksista- siis tarinoista perinteestä ja oppimisen mukaisista asenteista,

Perinteet tuottavat riippuvuuksia joista uskonnot muodostuvat. Satuilu on kivaa ja hyvin addiktoivaa jopa henkensä kaupalla ihmiset puolustavat "omaa" uskoaan.

Uskonto on jo silloin voittanut, kun aletaan selittämään raamattua tai jotain muuta pyhää kirjoitusta., eikä selvitetä ihmisen psyykeä.  -Kyse ei siis ole pelkästään- miksi ihmiset uskovat vaan myös miten ja milloin.

Uskomisen "tekniikka" on hyvin yksinkertainen ihminen uskoo omiin ajatuksiinsa ja haluihinsa- silloinkin, kun hän on ne oppimalla omaksunut..

[Toope]

Vaikea tietää. Minulle on tullut sellainen mielikuva että pikkulapsia ei ole erikoisemmin edes noteerattu historian varrella, elleivät satu olemaan kruununprinssejä. Kun pikkulapsia kuoli läjäpäin tauteihin ja muutenkin, niin ei heistä kaiketi "pidetty lukua" sen kummemmin...

Ehkä esikoiselle on tavoiteltu erikoisasemaa, mutta kuten sanoit, puolet kuoli ennen aikuisikää...

[Toope]

...Kristinuskon piirissä ei pitäisi olla minkäänlaista hierarkiaa, ja parhaiten ymmärrän semmoisia joiden mielestä kaikilla on oikeus saarnata/puhua seurakunnassa. Kveekarit muistaakseni olivat tämmöisiä? Eikä heillä ole kirkkojakaan, vaan voivat kokoontua vaikka ladossa?...

En usko tuohon. Jokainen ihmisyhteisö luo hierarkiaa, "ne anarkistisetkin"... Kyllä niissä on aina joku "autoritäärinen" narsisti johtajana...
Ei ole ihmisryhmää ilman johtajaa/johtoa = Pitäisikö olla? Kyllä minä hyväksyn sen, että toisilla ihmisillä on johtajuuspotentiaalia. Meillä vaan täytyy olla kykyä erottaa se narsistisista tms. vallantavoitteluista. Diktaattorin arvo voidaan antaa, kuten muinaisessa Kreikassa, mutta arvo voidaan riisuakin.