Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Toope]

Kansalaisuus Roomassa ei estänyt teloitusta.

[Jaska]

Ennen kuin Paavali (Παῦλος) Jeesuksen kuoleman jälkeen kohtasi Jeesuksen Damaskoksen tiellä ja ryhtyi ajamaan Jeesuksen oppia, oli Rooman valtakunnnan juutalainen Paavali kristittyjen seurakuntien vainoajien johtaja ja sitten kristillisiä seurakuntia perusteli itsekin. Näin kerrotaan.

Tarsos (nykyisen Turkin alueella) jossa Paavali syntyi, oli Rooman valtakuntaa. Raamattuun hyväksyttiin tekstit paljon myöhemmin ja monet seikat Jeesuksen persoonasta alkaen ovat jonkin verran epävarmoja.

[Toope]

Paavali, kuten Pietarikin, elivät Jeesuksen jälkeen. He loivat kristinuskon perustaa Jeesuksen sinänsä ollessa juutalainen. Jeesus oli juutalainen, hänen oppiensa perusteella luotiin kristillisyyttä.

[Norma Bates]

Yhden näkemyksen mukaan Jeesus oli juutalaisuuden vapaustaistelija, mutta koska hänelle kävi ohraisesti, kannattajat alkoivat muokkaamaan hänen stooriaan henkisempään suuntaan. Tässä on tietysti oleellista ollut Paavalin näky ja kääntymys.

Voisi sanoa että seuraajat tekevät puolijumalansa. Joku keskivertoa karismaattisempi gubbe tekee suuren vaikutuksen seuraajiinsa, ja lopulta sukupolvi sukupolvelta sankarihahmoa rakennetaan siihen suuntaan että hänestä tulee suorastaan ylimaallinen olento. Vähintäänkin jonkin jumalan aikaankiksauttama. Joskus sitä vaan ihmettelee että eivätkö ihmiset koskaan mieti että aika tylsää toistaa samaa tarinaa kerta toisensa jälkeen? Milloin Zeus pökkii jonkun Herakleksen alulle, milloin Jahve Jeesuksen. Ihan sama tarina. Aina vaan ja uudestaan. Joku on sivumennen sanoen huomauttanut että Jeesus, Tsiisus muistuttaa sanana aika paljon Zeusta...

[Karikko]

^
On helpompi tehdä guru kuolleesta, kuin elävästä ihmisestä.

Ammoin kuolleesta voi sepittää kaikenlaisia juttuja ja jopa saada ihmiset uskomaan niihin-jumalan pojaksi nimittäminen voi kuullostaa kuulijoista voimalliselta.

Itse hänen kerrotaan kyllä kutsuneen itseään ihmisen pojaksi, joten vaikuttaa siinä mielessä järkevämmältä, kuin hänen jumaluuteensa uskovien jutut..

Yksi ihme ainakin on varma- se, on ihme, että ihmiset uskovat melkein mitä vain, kunhan heille luvataan palkinto, maassa, tai taivaallisessa yhteydessä..

[ROOSTER]

^
En tiedä, paljonko Nätti-Jussista oli tarinoita kiertämässä hänen elinaikanaan, mutta nykyään hänestä on ainakin muotoutumassa legenda. Kun juttuihin aina ajan saatossa lisätään pikkuisen niin luulen, että kun 400 vuoden päästä pidettävässä konventissa päätetään millainen virallinen elämänkerta on, niin sisältö on vain viite menneeseen todellisuuteen nähden.

https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4tti-Jussi

[Jaska]

Jumalan lapsiksi, pojiksi ja tyttäriksi, minusta voi hyvästä syystä sanoa kaikkia jotka jumalia pitävät, homoseksuaalit mukaanlukien. Nasaretin Jeesus vain yhtenä monista.
Sitä en ymmärrä ollenkaan, mitä tarkoitetaan sanottaessa, että Jumala loi heteroseksuaalit, mutta ei homoseksuaaleja. Onko siis olemassa sekä Jumalan että jonkun muun myös kutakuinkin Kaikkivaltiaan luoma kantaihminen. Kaipa ihmiset keskenään lisääntyvät eivätkä pyhät henget alvariinsa laskeudu naisten päälle.

Jos Jumala antoi ihmiselle valinnanvapauden syntiin, niin miksi luotua siitä syyttää eikä hutiloivaa kaikkivaltiasta suunnitteljaa. Olemassaolon taistelu ja luonnonvalinta on vain tätä uskovien luomiseksi kutsuman prosessin  tekniikkaa.

[Toope]

Jumalan lapsiksi, pojiksi ja tyttäriksi, minusta voi hyvästä syystä sanoa kaikkia jotka jumalia pitävät, homoseksuaalit mukaanlukien. Nasaretin Jeesus vain yhtenä monista.
Sitä en ymmärrä ollenkaan, mitä tarkoitetaan sanottaessa, että Jumala loi heteroseksuaalit, mutta ei homoseksuaaleja. Onko siis olemassa sekä Jumalan että jonkun muun myös kutakuinkin Kaikkivaltiaan luoma kantaihminen. Kaipa ihmiset keskenään lisääntyvät eivätkä pyhät henget alvariinsa laskeudu naisten päälle.

Jos Jumala antoi ihmiselle valinnanvapauden syntiin, niin miksi luotua siitä syyttää eikä hutiloivaa kaikkivaltiasta suunnitteljaa. Olemassaolon taistelu ja luonnonvalinta on vain tätä uskovien luomiseksi kutsuman prosessin  tekniikkaa.

Heterot luovat jälkikasvua, ehkä se on "normaali". Ei homoja tule syrjiä, mutta ehkä perheajatus vaan on luonnollinen heteropareille, ei homopareille? En ainakaan itse pidä hyvänä sitä, että lapsia hankitaan ilman isää/äitiä.
https://aitiyslaki.fi/lapsen-hankkiminen-yksin-on-mahdollista/
Ei ole hyvä asia = perhekäsityksen tuhoamista.

[Jaska]

Tämä Päivi Räsänen on niitä, jotka on kirjoittanut, että Jumala loi heteroseksuaalit mutta ei homoseksuaaleja. En liene kuullut miten kristitty selittää tämän, että on sellaista joka ei ole luojanluomaa. Onko tämä synninvapauteen langennut Lucifer-enkeli, Saatana samanmoista iätiollutta kuin Jumalakin vai jonkinmoinen Herran värkkäämä häiriötekijä, että näytelmän seuraamisessa olisi edes jotain jännää.

[Norma Bates]

Tämä Päivi Räsänen on niitä, jotka on kirjoittanut, että Jumala loi heteroseksuaalit mutta ei homoseksuaaleja. En liene kuullut miten kristitty selittää tämän, että on sellaista joka ei ole luojanluomaa. Onko tämä synninvapauteen langennut Lucifer-enkeli, Saatana samanmoista iätiollutta kuin Jumalakin vai jonkinmoinen Herran värkkäämä häiriötekijä, että näytelmän seuraamisessa olisi edes jotain jännää.

Vai tarkoittaisikohan hän väittää semmoista että Jumala on mukamas luonut kaikki heteroseksuaaleiksi, ja ihmiset vain menevät ominpäin vääntelemään asiaa ja alkavat olemaan homona ihan silkkaa vittumaisuuttaan... Jumalalle kiukutellakseen siis.

Yksi uskovaisuuteen liittyvä piirre on nimenomaan se ettei voida kertakaikkiaan käsittää että maailma ja elämä ei olisikaan ihan niin simppeli että kaikki on luotu just presis jonkinmoisiksi ja semmoisena sitä sitten pitää pysyä. Jonkinlaista armoa ja sallivuutta kai tulee uskovaiseen jos hän alkaa uskomaan että Jumala on luonut homon homoksi, eikä se homous ole oma päätös. Mutta osa näistäkin edellyttää että josko Jumala olisi homoksi luonutkin, niin ei sitä nyt kumminkaan saa homostella. Tämä tekee Jumalasta sadistisen hirviön. Ihmisen on vain hyväksyttävä joku juttu ja sillä siisti. Että Jumala on toisille antanut sutta ja sekundaa kun on näille kroppia aivoineen ja joskus myös vammoineen ja sairauksineen paiskonut?

Joku uskovainen kerran väitti netissä että ihmiset, jotka sanovat etteivät usko Jumalaan, valehtelevat. Jos ajattelisi että Jumala on luonut jotkut ihmiset olemaan uskomatta "häneen", niin sehän merkkaisi että Jumala on jo etukäteen tuominnut jotkut päätymään helvettiin tai kadotukseen (=olemattomuuteen?) kun kerta usko on edellytys taivaaseen pääsylle. Koska joidenkin mieli kammoaa tätäkin, niin sitten ei auta kuin uskoa että jokainen "tietää" automaattisesti että Jumala on olemassa, joten ei-uskominen on valehtelua ja jälleen pelkkää syntisen ihmisen ylpeää äljentelyä.

[Karikko]

^
Elämän tarkoitus- on tulla omaksi itsekseen.

Olla sitä mitä on. 

Siinä on jokaisella varmaan omat ongelmansa, olla pyrkimättä joksikin muuksi, mikä "haluaisi olla"

[Jaska]

Uskominen Jumalaan tarkoittanee, että pitää Jumalan kuvausta - vaikkapa sitä, mitä evankelis-luterilanen kirkko Raamatusta opettaa - itselleen käyttökelpoisena. Se ei välttämättä tarkoita, etteikö esimerkiksi pitäisi jotain tieteen sittemmin tuottamaa tietoa parempana kuvauksena kohteestaan.

Ollakseen Jumala ei varmaan tarvitse olla esimerkiksi olevaisen luoja tai edes kaikkivoipa ja kaikkitietävä kuten kristinuskon Jumala. Ihmisen jumalan tarvitsee ilmeisesti olla ihmistä kyvykkäämpi ja voida vaikuttaa ihmiseen.

Minulle se, että en usko Jumalaan tarkoittaa, etten käytä maailmankuvassani käsitystä, että on ulkopuolinen tietoinen tavoitteellinen salattu tekijä, jonka seurausta konkreettinen kaikkeus on. Esimerkiksi kristinuskon Jumalaa en pidä totena so. parhaana käytettävissä olevana selityksenä, mutta jonkinlainen kuva Raamattu laatimisensa aikaisesta maailmankäsityksestä on.

Suhtautuminen vaikkapa orjuuteen ja homoseksuaalisuuteen muuttuu aikojen ja olosuhteiden mukana.

[-:)lauri]

Nähdäkseni sen lisäksi, että kuolevaisuutemme ylipäätään ahdistaa ihmisiä niin paljon, että omaksutaan omalle vanhenemiselle vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, uskonnollisuuteen (tai ideologiaan) identifioituminen ehkäisee myös tarvetta olla omasta osaamisestaan rehellinen.

Tuosta jälkimmäisestä sen verran, että ihmisellä on lajityypillisesti vahva primitiivinen tarve korostaa luotettavuuttaan omalle viiteryhmälleen, joten jos päinvastoin joutuisikin rehellisesti myöntämään, ettei todennäköisesti ymmärrä vittuakaan siitä, miten maailma makaa, voi se tuntua joko sosiaaliselta itsemurhalta, jos ihmisellä on aavistus omasta erehtyväisyydestään tai kokonaan absurdilta jos tuo aavistuskin puuttuu.

Asiasta kukkaruukkuun, tuota jälkimmäistä näkemystä, eli sokeaa uskoa omaan luotettavuuteen on spekuloitu evoluutiopsykologiassa kakkostyypin virheeksi, joka on syntynyt siitä, että ihmisen on pitänyt olla joskus metsästäjä-keräilijä -aikakaudella selviytymisen kannalta luotettava ryhmänsä jäsenille ts. lojaali heille, mikä määritellään tieteellisen lähestymistavan sijaan yleensä sillä perusteella, kuinka hyvin tekomme sopivat viiteryhmämme yhteiseen eetokseen. Eli kunhan vain näyttää siltä, että joku toimii järkevästi, se riittää, vaikka hän todellisuudessa tekisikin sille vain karhunpalveluksen ts. siirtäisi ongelman vain toisaalle. Koska todennäköisyys, että ongelma katoaa siirtämällä sitä toisaalle, on suurempi, kuin olla siirtämättä sitä, mikä tahansa siirtely on helposti tulkittavissa toivottavaksi, kuin vaatimus sen siirtämisestä heti sinne, missä ongelma todella katoaa.

[-:)lauri]

^
Mitä sitten ylipäätään tulee ihmisten maailmankatsomukseen - kuten uskovaisuuteenkin -, se on mielestäni enempi anarkistinen tilkkutäkki/kollaasi/mosaiikki kuin jokin looginen syy- ja seurausketju puhumattakaan, että se olisi jokin Raamatuksi kutsuttu jo pitkälti toista tuhatta vuotta sitten auki selitetty narratiivi, josta voisi poimia kaikki eteen tulevan uskovaisen käsitykset asioista. Ne ovat toisin sanoen uskovaisuudessakin kaksi eri asiaa tuntea tie kuin kulkea sitä.

Tämä on se miksi harvemmin jaksan nykyään seurata uusateistien ristiretkeä uskovaisia vastaan. Toki jos joku uskovainen antaa aiheen kritiikille, mitä kyllä tapahtuu enemmän kuin olisi tarvetta, se on sitten eri asia. Jotkin geneeriset hyökkäykset uskovaisia vastaan, koska uskonnollisessa liturgiassa on ristiriitoja tai tieteen vastaisuutta, eivät vain oikein osu enää mielestäni maaliinsa, koska aivan kuten ateisteillekin, myös uskovaisille on tärkeämpää, että maailmankuvassa on oikea asenne tai poljento kuin joko sen komponenttien välillä vallitseva looginen syy- ja seuraussuhde tai sen perustuminen pelkästään tieteelliseen/raamatulliseen tietoon.

[Toope]

Se uskonnon hyvä puolihan on siinä, että on konservatiivinen liima, yhdistää/ylläpitää yhteisöä ja sen arvokäsityksiä, jolloin yhteiskunnallinen toiminta helpottuu. Siksi homogeeninen yhteisö toimii aina helpommin kuin heterogeeninen (moniuskontoinen/kulttuurinen). Pahimmillaan toki uskonto voi jumiuttaa yhteiskuntaa, jos sen valta liiaksi kasvaa. Pääosin silti näen uskonnon rakentavana voimana yhteiskunnassa. Se luo moraali/arvorakenteita, joita yhteiskunta tarvitsee.