Kysymyksiä uskosta, uskonnosta ja Raamatusta

[Xantippa]

Viittaan nimenomaan länsimaiseen tieteeseen. Mikään kulttuuri ei kehity tyhjiössä ja kristinusko on ollut kulttuurimme voimakkain henkinen, eettinen ja kulttuurinen vaikuttaja. Se ei ole mielipidekysymys, vaan fakta. Sitä on yhtä mahdotonta poistaa kulttuurin olemuksesta ja rakenteista kuin fyysisen kulttuurin puolelta olisi poistaa maanviljelyksen vaikutus elämäämme ja tapaamme toimia. Tottakai vaikutteita omaksutaan kaikkialta, mutta aina ne kuitenkin asettuvat osaksi tiettyä henkistä perintöä ja ajatuksellista viitekehystä.

Miten länsimainen tiede eroaa kiinalaisesta tieteestä?

Tiede sinällään ei eroa, mutta kylläkin se, miten tiedettä on harjoitettu. Pitkäänhän länsimaissa kirkko oli ainut väylä minkäänlaiseen koulutukseen, Kiinassa taisi olla muitakin tapoja.

Sitä tosin en tiedä, miten paljon eroa on hartaalla keisarin palvonta eroaa jumalan palvonnasta.

T: Xante

[-:)lauri]

Viittaan nimenomaan länsimaiseen tieteeseen. Mikään kulttuuri ei kehity tyhjiössä ja kristinusko on ollut kulttuurimme voimakkain henkinen, eettinen ja kulttuurinen vaikuttaja. Se ei ole mielipidekysymys, vaan fakta. Sitä on yhtä mahdotonta poistaa kulttuurin olemuksesta ja rakenteista kuin fyysisen kulttuurin puolelta olisi poistaa maanviljelyksen vaikutus elämäämme ja tapaamme toimia. Tottakai vaikutteita omaksutaan kaikkialta, mutta aina ne kuitenkin asettuvat osaksi tiettyä henkistä perintöä ja ajatuksellista viitekehystä.

Miten länsimainen tiede eroaa kiinalaisesta tieteestä?

Tiede sinällään ei eroa, mutta kylläkin se, miten tiedettä on harjoitettu. Pitkäänhän länsimaissa kirkko oli ainut väylä minkäänlaiseen koulutukseen, Kiinassa taisi olla muitakin tapoja.

Sitä tosin en tiedä, miten paljon eroa on hartaalla keisarin palvonta eroaa jumalan palvonnasta.

T: Xante

En kyseenalaista sitä etteikö k-uskonto olisi vaikuttanut kulttuuriimme kuten tapoihimme tehdä tiedettä (pitkään vain miehet saivat osallistua, kiitos k-uskonnon) ja sen vaikutusta eri tutkimusten ja tutkimussuuntausten aikatauluihin (mitä asioita ollut esim. keskiajalla sallittua tutkia tieteellisin menetelmin. Monet tieteenalat olivat vielä keskiajalla noituutta, kiitos k-uskonnon) vaan ainoastaan sen, että siitä olisi jotain tieteessä.

[Hayabusa]

^Hieman toisenlainen näkökulma keskiajan pimeyteen:
https://www.areiopagi.fi/2019/12/pimea-keskiaika/

[-:)lauri]

^Hieman toisenlainen näkökulma keskiajan pimeyteen:
https://www.areiopagi.fi/2019/12/pimea-keskiaika/

Tuossa hyökättiin käytettyjä adjektiiveja vastaan.

"Myytti keskiajasta ja sen kauheudesta kehittyi alun perin antiikin sivistystä ihannoineiden renessanssihumanistien keskuudessa, jotka väittivät menneiden vuosisatojen turmelleen antiikin kulttuurisen sivistyksen. Todellisuudessa antiikin perintö ei ollut kadonnut minnekään, vaikkakin pysyi paikoin hieman piilossa."

On selvästi makuasia onko sivistyksen pitäminen piilossa pimeyttä vai valoa.

"Jakolinjat kulkivat pikemminkin yksittäisten teologien ja yksittäisten tieteilijöiden kuin kirkkoinstituution ja tiedeyhteisön välillä (samaan hengenvetoon on huomautettava, että nykyisenkaltainen käsitys tieteestä oli myöhäiskeskiajalla ja varhaisella uudella ajalla vasta lapsenkengissään). Toisinaan yhdenlaiset näkökannat pääsivät voitolle, toisinaan toisenlaiset."

Niin, keskiajalla kristillinen tiedeyhteisö piti skolastiikkaa tieteenä ja antiikin tieteen objektiivisia ihanteita piilossa. Jos se määritellään tieteeksi, tietenkään keskiaika ei ollut erityisen tiedevastainen aikakausi.

[Jaska]

Nyt en keskustele kulttuurista vaan tieteestä. Kulttuuri on eri asia.

Kauan sitten kun kävin koulussa, kulttuuriin luettiin tieteet, taiteet, uskonto ja elinkeinot.

[Melodious Oaf]

Usein näissä keskusteluissa historiantutkijoiden, antropologien ja tämän tapaisten tyyppien perspektiivi on sellainen, että kyseenalaistetaan sitä, kuinka takapajuisia tai primitiivisiä jotkut kulttuurit itse asiassa ovat tai olivat. Esimerkiksi viikingit olivat kansainvälisempiä kuin ehkä stereotyyppisesti kuvitellaan, kävivät kauppaa, ilmeisesti osasivat navigoida, saattoivat jossain mielessä ajatella maapallon olevan pyöreä ja siis... siinä on kuitenkin ollut sellaista empiriaa, järjestelmällistä tiedonkeruuta ja muuta sellaista enemmän kuin ehkä äkkiseltään ajateltaisiin.

Silloin ei oikeastaan ole kyse mistään tieteen ja epätieteen tai tieteen ja pseudotieteen kontrastoinnista, vaan ehkä enemmin siitä, että tieteeseenkin kuuluvat tiedolliset ja menetelmälliset hyveet esiintyvät ja voivat esiintyä muussakin yhteydessä kuin varsinaisesti tieteessä.

Muinaisen Egyptin kulttuuri pysyi tosi pitkiä aikoja lähes muuttumattomana. Rakennettiin samalla tavalla, toimittiin tasan samalla tavalla, ja ei pyritty kohti uutta tai parempaa. Tällainen äärikonservatiivinen rakenteiden ja tekemisen tapojen säilyttäminen ei ehkä ole niinkään pseudotiedettä tai epätiedettä kuin että siitä vain puuttuu tiettyjä tieteellisen toiminnan kannalta olennaisia asioita.

Keskiajalla oli sellaisia vuosisatoja, jolloin Euroopassa tai varsinkaan sillä alueella, jolla oli aiemmin ollut Rooman imperiumi ja joka ei tuolloin ollut muslimien hallinnassa, ei tehty juurikaan keksintöjä tai teknisiä innovaatioita. Puhe pimeästä keskiajasta on kuitenkin aika eurosentristä, koska se jättää täysin periferiaan kaiken sen, mitä tapahtui jossain muualla kuin tässä tietyssä viitekehyksessä. Skandinaviassa, islamilaisessa maailmass, Intiassa, Kiinassa ja ties missä tapahtui kyllä vaikka mitä, mutta sillähän ei näin jälkeenpäin katsoen ole juuri mitään merkitystä. Or does it

[Norma Bates]

Näen menneinä vuosisatoina kirkon olleen tieteen ja inhimillisyyden vihollinen, joten en pidä tai arvosta k-uskontoa länsimaisuuden mahdollistajana. Vasta kun kirkolta otettiin pahimmat luulot pois, kehitys alkoi kehittyä. Noin jos ajatellaan länsimaisuutta myönteisenä asiana.

Mutta kun se kristinusko on tieteessä sekä sisällä että ulkopuolella. Sen muokkaavaa vaikutusta ei voi poistaa tieteestä. Käsityksesi on aivan liian yksinkertainen. Kyseessä on tuhansien vuosien aikana tapahtunut vaikutus, joka on ollut aivan perustavanlaatuinen mm. säilyttäessään antiikin ajan kirjoituksia. Ilman kristinuskoa meillä ei nykyisen kaltaista tiedettä olisi olemassa. Eikä nykyisen kaltaista vapauden käsitystä. Kristinuskon vaikutus ilmenee sekä ajatustapoina, jotka on tieteelliseen kulttuuriin omaksuttu rakentaviksi osiksi että ajattelutapoina, joiden kanssa on syntynyt hankausta ja jotka on tieteen piiristä jouduttu hylkäämään.

Ilman k-uskonnon Rooma-keskeisen vaiheen tuhoamisvimmaa tiede saattaisi olla jo pidemmälläkin. Olikohan tämä matemaatikko tämä kreikkalainen nainen jonka kristittyjen roskajoukko repi kappaleiksi. Naisten tiedot ja taidot pyrittiin hävittämään tykkänään, ja mm. synnyttämisessä avustaminen siirrettiin mieslääkäreille, joiden neronleimaus oli panna naiset synnyttämään selällään maaten. Eihän kukaan paskokaan siinä asennossa.

Luin nuorna Barbara G. Walkeria ja siltä taholta tämä patriakaalisten uskontojen paheksuntani juontuu. En pysty arvostamaan uskontoa joka alkuaikoinaan tuhosi kaiken mikä ei pappien pirtaan käynyt. Niin kuin esim. mayojen koodeksit.

Pakkohan tieteentekijöiden oli kouluttautua kirkon piirissä kun ei muutakaan reittiä ollut.

[Amore]

Näen menneinä vuosisatoina kirkon olleen tieteen ja inhimillisyyden vihollinen, joten en pidä tai arvosta k-uskontoa länsimaisuuden mahdollistajana. Vasta kun kirkolta otettiin pahimmat luulot pois, kehitys alkoi kehittyä. Noin jos ajatellaan länsimaisuutta myönteisenä asiana.

Mutta kun se kristinusko on tieteessä sekä sisällä että ulkopuolella. Sen muokkaavaa vaikutusta ei voi poistaa tieteestä. Käsityksesi on aivan liian yksinkertainen. Kyseessä on tuhansien vuosien aikana tapahtunut vaikutus, joka on ollut aivan perustavanlaatuinen mm. säilyttäessään antiikin ajan kirjoituksia. Ilman kristinuskoa meillä ei nykyisen kaltaista tiedettä olisi olemassa. Eikä nykyisen kaltaista vapauden käsitystä. Kristinuskon vaikutus ilmenee sekä ajatustapoina, jotka on tieteelliseen kulttuuriin omaksuttu rakentaviksi osiksi että ajattelutapoina, joiden kanssa on syntynyt hankausta ja jotka on tieteen piiristä jouduttu hylkäämään.

Ilman k-uskonnon Rooma-keskeisen vaiheen tuhoamisvimmaa tiede saattaisi olla jo pidemmälläkin. Olikohan tämä matemaatikko tämä kreikkalainen nainen jonka kristittyjen roskajoukko repi kappaleiksi. Naisten tiedot ja taidot pyrittiin hävittämään tykkänään, ja mm. synnyttämisessä avustaminen siirrettiin mieslääkäreille, joiden neronleimaus oli panna naiset synnyttämään selällään maaten. Eihän kukaan paskokaan siinä asennossa.

Luin nuorna Barbara G. Walkeria ja siltä taholta tämä patriakaalisten uskontojen paheksuntani juontuu. En pysty arvostamaan uskontoa joka alkuaikoinaan tuhosi kaiken mikä ei pappien pirtaan käynyt. Niin kuin esim. mayojen koodeksit.

Pakkohan tieteentekijöiden oli kouluttautua kirkon piirissä kun ei muutakaan reittiä ollut.

Hmmmm...mutta kuitenkin nimenomaan länsimaissa, eli kristinuskon muokkaaman kulttuuripiirin alueella, on päästy pisimmälle sukupuolten tasa-arvossa. Kaikenlaisia kauheuksia tapahtui ja tapahtuu kaikissa kulttuureissa. Minullakin oli nuorena jonkinlainen tarve juuriharjalla jynssätä itsestäni ja elämästäni pois kaikki kristinuskoon viittaava...kunnes tajusin 1) se on mahdotonta ja 2) mitään parempaa ei missään ole ja 3) vaikka kuinka opiskelisin jotakin muuta uskontoa/kulttuuria ja muuttaisin kauas toiseen maahan, olisin siinä maassa ja kulttuurissa aina tulokas tai käännynnäinen. Pystyisin varmasti aika hyvin unohtamaaan kieleni ja kasvuvuosieni vaikutukset, mutta seurauksena olisi vain jonkinlainen juurettomuus. 4) Sitten aloin ymmärtää (mm. Jungin psykologian pohjalta) kristinuskoa mytologiana ja sen asettamat kysymykset alkoivat avautua arvokkaina ja monikerroksisina inhimillisinä kysymyksinä, jotka eivät ole lopullisesti ratkaistavissa. Minulla ei enää ole mitään käyttöä henkiselle juuriharjalle yhtään sen enempää kuin olisi tarvetta kapinoida liikennesääntöjä vastaan tai halua pahoittaa mieleni siitä, että en ole kala.

Jokaisessa kulttuurissa on tuhoava puolensa. Se on välttämättömyys, sillä ilman tuhoa ei voi syntyä uutta. Tuhoamme varmasti tälläkin hetkellä paljon sellaista, mitä tulevina aikoina pidetään arvokkaana - enkä nyt tarkoita mitään ympäristötuhoa, vaan sellaista mitä emme juuri nyt lainkaan tajua pitää arvokkaana.

[mikainen]

]

Hmmmm...mutta kuitenkin nimenomaan länsimaissa, eli kristinuskon muokkaaman kulttuuripiirin alueella, on päästy pisimmälle sukupuolten tasa-arvossa. Kaikenlaisia kauheuksia tapahtui ja tapahtuu kaikissa kulttuureissa. Minullakin oli nuorena jonkinlainen tarve juuriharjalla jynssätä itsestäni ja elämästäni pois kaikki kristinuskoon viittaava...kunnes tajusin 1) se on mahdotonta ja 2) mitään parempaa ei missään ole ja 3) vaikka kuinka opiskelisin jotakin muuta uskontoa/kulttuuria ja muuttaisin kauas toiseen maahan, olisin siinä maassa ja kulttuurissa aina tulokas tai käännynnäinen. Pystyisin varmasti aika hyvin unohtamaaan kieleni ja kasvuvuosieni vaikutukset, mutta seurauksena olisi vain jonkinlainen juurettomuus. 4) Sitten aloin ymmärtää (mm. Jungin psykologian pohjalta) kristinuskoa mytologiana ja sen asettamat kysymykset alkoivat avautua arvokkaina ja monikerroksisina inhimillisinä kysymyksinä, jotka eivät ole lopullisesti ratkaistavissa.

Etkö nyt sekota kaksi asiaa?

Inhimilliset kysymykset (olivat ne ratkaistavissa tai ei) ja sen, että olet tullut kysymysten ääreen oman taustasi, kristillisyyden, kautta?

Näihin inhimillisiin kysymyksiinkö ei pääsisi muiden perinteiden kautta? Ja jos kristillisten perinteiden kautta on päästy mm. sukupuolten tasa-arvossa pisimmälle tarkoittaako se sitä etteikö jokin vielä parempi olisi mahdollinen? Vaikka kristinusko painuisi unholaan.

Henkilökohtaisesti kristinusko, sen opinkappaleet, uskomukset ja perinnäistavat eivät merkitse mitään. Silti voin lainata vaikkapa jotain sanontaa Raamatusta ihan tietoisesti tehdessäni laulun sanoitusta.

Eivät merkitse mitään on ehkä väärin sanottu. Tiedostan kyllä, että sellaisesta ympäristöstä ja kulttuurista olen kotoisin, mutta olen jatkanut eteenpäin. Lapsena luin Tarzaneita ja Tex Willeriä vaan eipä ne enää kiinnosta. Vaikka niissäkin käsiteltiiin aina relevantteja asioita kuten oikeudenmukaisuus.

Siteeraan vielä Paavalia tähän (1.Korinttolaiskirje:
13:11): Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

Jokaisessa kulttuurissa on tuhoava puolensa. Se on välttämättömyys, sillä ilman tuhoa ei voi syntyä uutta. 

Näin se varmaan menee henkilökohtaisestikin. Pitää ainakin mielessään "tuhota" kristillinen perinne jotta voi syntyä jotain uutta. Kirkonpolttajasekopäät on sitten oma lukunsa.

[Xantippa]

En vaan kylläkään usko, että se on juuri kristillinen perinne, joka on meille tämän (näennäisen) tasoarvon tuonut. Sanon näennäisen, sillä ihminen ei todellakaan ole sillä tavalla tasa-arvoinen edes tasa-arvolandiassa Suomessa, kuin raamattu saarnaa.

Raamattu saarnaa, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja tasa-arvoinen ja me tiedämme, että no höpsistä. Ei tarvitse mennä kummoisiinkaan rakenteisiin, jotta voimme nähdä tämän, koronan aikaisten tapahtumien tarkastelu riittää.

Ei kristinusko toki ole edes pyrkinyt mihinkään tasa-arvoisuuteen, vaan päinvastoin, turvaamaan keisarille mikä keisarin on ja pitämään homot ja muut friikit kurissa.

Minulla ei ole kiihkeää tarvetta vastustaa mitään uskontoa, ainoastaan joitain niiden käytäntöjä. Tiedostan suomalaisen kulttuurin ne perustat, jotka perustuvat luterilaisuuteen - joka kyllä osin näyttäytyy puritaanisuutena - ja sen, että niillä on vaikutusta myös minuun.

Silti en koe, että minun tulisi nähdä ne jonain turvasatamana, joita ilman olisin tuulessa heiluva heinä, jos joutuisinkin muiden kulttuurien pariin. Toki olisin siellä tulokas, mutta monen muunkin asian vuoksi kuin kristillisen perinteen. Tulokkuutta kestäisi vain sen ajan, ennen kuin sopeutuisin, koska niinhän siinä todennäköisesti kävisi ajan kuluessa. Tuskin enää muistaisin, että niin Suomessa näin, koska arkeni veisi mukanaan.

Käännynnäinen nyt voi olla Suomessakin, kuten meitä muistutetaan jatkuvasti.

T: Xante

[Norma Bates]

Näen menneinä vuosisatoina kirkon olleen tieteen ja inhimillisyyden vihollinen, joten en pidä tai arvosta k-uskontoa länsimaisuuden mahdollistajana. Vasta kun kirkolta otettiin pahimmat luulot pois, kehitys alkoi kehittyä. Noin jos ajatellaan länsimaisuutta myönteisenä asiana.

Mutta kun se kristinusko on tieteessä sekä sisällä että ulkopuolella. Sen muokkaavaa vaikutusta ei voi poistaa tieteestä. Käsityksesi on aivan liian yksinkertainen. Kyseessä on tuhansien vuosien aikana tapahtunut vaikutus, joka on ollut aivan perustavanlaatuinen mm. säilyttäessään antiikin ajan kirjoituksia. Ilman kristinuskoa meillä ei nykyisen kaltaista tiedettä olisi olemassa. Eikä nykyisen kaltaista vapauden käsitystä. Kristinuskon vaikutus ilmenee sekä ajatustapoina, jotka on tieteelliseen kulttuuriin omaksuttu rakentaviksi osiksi että ajattelutapoina, joiden kanssa on syntynyt hankausta ja jotka on tieteen piiristä jouduttu hylkäämään.

Ilman k-uskonnon Rooma-keskeisen vaiheen tuhoamisvimmaa tiede saattaisi olla jo pidemmälläkin. Olikohan tämä matemaatikko tämä kreikkalainen nainen jonka kristittyjen roskajoukko repi kappaleiksi. Naisten tiedot ja taidot pyrittiin hävittämään tykkänään, ja mm. synnyttämisessä avustaminen siirrettiin mieslääkäreille, joiden neronleimaus oli panna naiset synnyttämään selällään maaten. Eihän kukaan paskokaan siinä asennossa.

Luin nuorna Barbara G. Walkeria ja siltä taholta tämä patriakaalisten uskontojen paheksuntani juontuu. En pysty arvostamaan uskontoa joka alkuaikoinaan tuhosi kaiken mikä ei pappien pirtaan käynyt. Niin kuin esim. mayojen koodeksit.

Pakkohan tieteentekijöiden oli kouluttautua kirkon piirissä kun ei muutakaan reittiä ollut.

Hmmmm...mutta kuitenkin nimenomaan länsimaissa, eli kristinuskon muokkaaman kulttuuripiirin alueella, on päästy pisimmälle sukupuolten tasa-arvossa. Kaikenlaisia kauheuksia tapahtui ja tapahtuu kaikissa kulttuureissa. Minullakin oli nuorena jonkinlainen tarve juuriharjalla jynssätä itsestäni ja elämästäni pois kaikki kristinuskoon viittaava...kunnes tajusin 1) se on mahdotonta ja 2) mitään parempaa ei missään ole ja 3) vaikka kuinka opiskelisin jotakin muuta uskontoa/kulttuuria ja muuttaisin kauas toiseen maahan, olisin siinä maassa ja kulttuurissa aina tulokas tai käännynnäinen. Pystyisin varmasti aika hyvin unohtamaaan kieleni ja kasvuvuosieni vaikutukset, mutta seurauksena olisi vain jonkinlainen juurettomuus. 4) Sitten aloin ymmärtää (mm. Jungin psykologian pohjalta) kristinuskoa mytologiana ja sen asettamat kysymykset alkoivat avautua arvokkaina ja monikerroksisina inhimillisinä kysymyksinä, jotka eivät ole lopullisesti ratkaistavissa. Minulla ei enää ole mitään käyttöä henkiselle juuriharjalle yhtään sen enempää kuin olisi tarvetta kapinoida liikennesääntöjä vastaan tai halua pahoittaa mieleni siitä, että en ole kala.

Jokaisessa kulttuurissa on tuhoava puolensa. Se on välttämättömyys, sillä ilman tuhoa ei voi syntyä uutta. Tuhoamme varmasti tälläkin hetkellä paljon sellaista, mitä tulevina aikoina pidetään arvokkaana - enkä nyt tarkoita mitään ympäristötuhoa, vaan sellaista mitä emme juuri nyt lainkaan tajua pitää arvokkaana.

Jos yritän vertauskuvallistaa suhdettani siihen k-uskontoon jota en voi sietää (nykyinen on siedettävää, ja mahdollisesti ihan alkuajatkin olivat ennen kuin k-uskonnosta tuli Rooman käsikassara), niin tulee mieleen että varmasti lapsi voi oppia siitäkin jotain että hänen vanhempansa hakkaavat häntä jokaikinen päivä siihen asti kun lapsi pääsee lähtemään kotoaan, mutta ei se hakkaaminen sinänsä silti oikein ole. Lähtien väkivaltaisista kirkkoisistä jotka kuulema turpakäräjillä päättivät miten kuuluu uskoa aina jonnekin kerettiläisrovioihin asti k-uskonto on minun silmissäni pelkkää sortoa, tyranniaa ja ettenpä sanoisi aivovammaa, niin että en sitä lähtisi kiittelemään yhtään mistään. Ne jotka alkoivat kyseenalaistaa kirkon ovat ne joita kiittelisin, ja tilanne on siis kutakuinkin se että "hakattu lapsi on aikuisena kyennyt parempaan kuin hakkaajavanhempansa".

Jotkut salaliittoteoreetikot ovat sitä mieltä että Vatikaanin uumenista löytyisi vaikka mitä, eli ihan kaikkea vanhaa tietämystä ei välttämättä tuhottu, vaan piilotettiin visusti. Tämä koskee ilmeisesti ihan k-uskonnon omiakin oppeja. Nimittäin joku kirkkoisä kirjeessään toiselle on myöntänyt että on olemassa "salainen Markuksen evankeliumi", mutta tätä ei saa paljastaa kellekään koska vaikka "jotkut asiat ovat tosia, ei ole silti hyvä tietää niitä" (lainaus ei mene ihan noin, mutta idea on sinnepäin).

En ole mikään historiaa opiskellut tyyppi, mutta minulle on tullut mielikuva että kehitys alkoi kehittyä kun ihmiset löysivät antiikin ajan jäämistöä ja rikkailla oli ylipäätään varaa käyttää aikaa, rahaa ja energiaa muuhunkin kuin kirkossa polvisteluun.

En mitenkään väitä etteikö kirkolla ole ollut vaikutusta, mutta koen että se vaikutus on ollut lannistava ja kehitystä hidastava.

Jos ihmiskunta ei olisi niin lapsellisen typerää että suuret myytit pitää ottaa kirjaimellisena totena, k-uskonnon perusmyytti olisi ihan ok myytti siinä missä kaikki muutkin mitä lajimme on olemassaolonsa aikana kehitellyt. Jung ja mytologi Joseph Campbell ovat erinomaisen antoisaa luettavaa.

[Norma Bates]

K-uskonto ei kertakaikkiaan pysty olemaan tasa-arvon perustana, koska VT alkaa myytillä jossa nainen luodaan miehestä. Koska nainen luodaan miehen kylkiluusta, herää kysymys olisiko niin että kreikkalainen luomismyytti on kautta rantain vaikuttanut tarinaan, mutta kieroutunut matkan varrella. Kreikkalaisessa versiossahan ihmiset olivat alunperin hermafrodiitteja eli olioita joissa oli kumpikin sukupuoli. Sitten heidät jaettiin kahtia, kun olivat jumalille liian kova pala sellaisenaan. Noin ollen voi katsoa että nainen otettiin miehen kyljestä ja mies otettiin naisen kyljestä. Yhden tarinan mukaan oli myös nais-naisia ja mies-miehiä, joka selittäisi homoseksuaalisuuden, kun jotkut tuntevat vetoa puuttuvaan puolikkaaseen joka onkin samaa sukupuolta kuin itse on. (Tästä näkee jälleen kerran että homoseksuaalisuus ei ole mikään nykyajan lopunaikojen hömpötys joka on itse valittavissa, kun kerta jo muinaiset kreikkalaiset ovat tunnistaneet ja tunnustaneet mieltymyksen omaan sukupuoleen.)

Ja, kuten tietysti olen edellisenkin jutun jo joskus kertonut, muistetaan vielä sekin että mesopotamialaisessa luomiskertomuksessa jumalatar Nin-Ti luo ihmisen savesta ja oliko verestäkin. Koska juutalaisille sana "ti" heidän omassa kielessään tarkoitti kylkiluuta, on mahdollista että käännösvirhe aiheutti kylkiluumorsmaikun muodostumisen.

Ja sitten on vielä tietenkin tämä legenda siitä kuinka alunperin Jumala loi pariksi Lilithin ja Adamin, mutta koska Lilith ei tykännyt lähetysssaarnaaja-asennosta ja otti hatkat, oli pakko luoda kakkosvaimo Eeva Adamin kylkiluusta, vaikka alkunperäinen pari siis ei ollut mikään luuhommeli.

Toisaalta tulee myös sellaista mieleen että kun kaikki ihmiset ovat siinä mielessä "naisesta otetut" eli nainenhan meidän kaikki synnyttänyt on, niin ovatko miehet tunteneet kateutta tuosta(kin) ja sepitelleet satuja miten nainen on miehestä otettu.

[Hayabusa]

Jotkut salaliittoteoreetikot ovat sitä mieltä että Vatikaanin uumenista löytyisi vaikka mitä, eli ihan kaikkea vanhaa tietämystä ei välttämättä tuhottu, vaan piilotettiin visusti. Tämä koskee ilmeisesti ihan k-uskonnon omiakin oppeja. Nimittäin joku kirkkoisä kirjeessään toiselle on myöntänyt että on olemassa "salainen Markuksen evankeliumi", mutta tätä ei saa paljastaa kellekään koska vaikka "jotkut asiat ovat tosia, ei ole silti hyvä tietää niitä" (lainaus ei mene ihan noin, mutta idea on sinnepäin).

Ihan varmast Vatikaanista ja monesta muusta paikasta löytyy vanhoja kirjoituksia. Kuinka salaisia ne ovat on toinen kysymys. Tuo Markuksen "salainen" evankeliumi on pari väitettyä lisäjaetta, joihin on vielä joku lisähuomautus. Kirjoitus ei ole edes kovin vanha, joten sen aitous on hyvin kyseenalainen.

Apokryyfisistä kirjoista löytyy mielenkiintoisempaakin. Esimerkiksi Juudaksen evankeliumi. Sen suomensi Näkökulmaltakin tuttu Juha Molari. Terveisiä vaan Juhalle!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juudaksen_evankeliumi#Suomentaminen

[Norma Bates]

^ Sieltä Wiki-linkistä tämä olikin hyvin mielenkiintoinen anekdootti:

Tuomaan evankeliumi, joka saattaa olla hyvin varhainen Jeesuksen sanojen kokoelma

[Karikko]

Hmmmm...mutta kuitenkin nimenomaan länsimaissa, eli kristinuskon muokkaaman kulttuuripiirin alueella, on päästy pisimmälle sukupuolten tasa-arvossa. Kaikenlaisia kauheuksia tapahtui ja tapahtuu kaikissa kulttuureissa. Minullakin oli nuorena jonkinlainen tarve juuriharjalla jynssätä itsestäni ja elämästäni pois kaikki kristinuskoon viittaava...kunnes tajusin 1) se on mahdotonta ja 2) mitään parempaa ei missään ole ja 3) vaikka kuinka opiskelisin jotakin muuta uskontoa/kulttuuria ja muuttaisin kauas toiseen maahan, olisin siinä maassa ja kulttuurissa aina tulokas tai käännynnäinen. Pystyisin varmasti aika hyvin unohtamaaan kieleni ja kasvuvuosieni vaikutukset, mutta seurauksena olisi vain jonkinlainen juurettomuus. 4) Sitten aloin ymmärtää (mm. Jungin psykologian pohjalta) kristinuskoa mytologiana ja sen asettamat kysymykset alkoivat avautua arvokkaina ja monikerroksisina inhimillisinä kysymyksinä, jotka eivät ole lopullisesti ratkaistavissa. Minulla ei enää ole mitään käyttöä henkiselle juuriharjalle yhtään sen enempää kuin olisi tarvetta kapinoida liikennesääntöjä vastaan tai halua pahoittaa mieleni siitä, että en ole kala.

Jokaisessa kulttuurissa on tuhoava puolensa. Se on välttämättömyys, sillä ilman tuhoa ei voi syntyä uutta. Tuhoamme varmasti tälläkin hetkellä paljon sellaista, mitä tulevina aikoina pidetään arvokkaana - enkä nyt tarkoita mitään ympäristötuhoa, vaan sellaista mitä emme juuri nyt lainkaan tajua pitää arvokkaana.

Kansankielellä kristin-uskontoa alettiin saamaan "kansan" luettavaksi vasta kirjapaino-keksintöjen jälkeen.
Sitä ennen saarnat tapahtuvat latinan kielellä jota ihmiset eivät ymmärtäneet- paitsi jotkut oppineet.

Ensimmäisten raamatun kääntäjät luettavalle kielelle olivat vainon kohteena.

Meille suomalaisille on kyllä sisäistynyt raamatun sanoma monella tapaa ja monesti se on melkoisen tekopyhyyden lähde kaikkine erilaisine lahkoineen. Ruotsin kuningasta (myös suomen) aikoinaan voidaan "kiittää kristillisen sanoman ja vallan leviämisestä ihmisten mieliin ja psyykeen.
Vallankäytön välineenä' oli pakollista käydä kirkoissa kuulutusten vuoksi, joissa määrättiin kansan asioista. (Se oli siten myös "poliittinen valtavirtaus)

Mutta mitä tekemistä tuolla kaikella opitulla on varsinaisesti uskon kanssa- eli miksi ihminen edelleen uskoo aatteeseen, siis omaan ajatukseensa. Kukaan ei viitsi pohtia mitä sillä jumala-uskolla tarkoitetaan, tai mitä hän itse sillä tarkoittaa.