Luontoilta

[urogallus]

SUOMALAISEN Jarkko Loiman herkutteluhetki sai varsin yllättävän käänteen, kun hän persikkaa puraistessaan huomasi ötökän juoksevan suustaan ulos.

– Haukkasin persikkaa ja huomasin, että jotain juoksi suusta, Loima kuvailee.

Kyseessä ei ollut mikä tahansa hyönteinen, vaan kolmen sentin mittainen, pihdit omaava kaveri.

– Ne pihdit peräpäässä olivat aika vakuuttavat. Siitä minä ensimmäisenä noteerasin, että tuo ei ole mikään kovin tuttavallinen, kun sen peräpää on noin uskottavan näköinen.

Mulle on käynyt noin kerran, sillä erotuksella että ötökkä ei mennyt suuhun vaan jäi persikkaan. Siitä on aikaa, mutta luulen kysymyksessä olleen saman otuksen.

Hyönteistutkija Reima Leinonen kertoo, että kyseessä on isopihtihäntä. Kyseinen hyönteinen on kaikkiruokainen. Se syö muun muassa hedelmiä.

Isopihtihäntä on väriltään kiiltävän tummanruskea. Sen jalat ja siivet ovat kellertäviä. Takaruumiissa olevat pihtilisäkkeet ovat uroksilla naaraiden pihtilisäkkeitä paksummat ja hieman kaarevat.

Laji viihtyy varjoisissa, viileissä ja kosteissa paikoissa.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006561433.html

Minun pihtihäntäni mönki esiin raollaan olevan persikan kiven sisältä. Siellä oli varjoa, viileyttä, kosteutta - ja yllin kyllin syötävää heti oven ulkopuolella.

[Hippi]

Joskus vuosia sitten joku kammotus ilmestyi olohuoneeni lattialle. En tiedä mistä enkä tiedä mikä se on.
Epäilys oli, että jonkun hedelmien mukana tullut eksoottinen outs tuo on.

Jos se olisi isompi, niin näyttäisi skorpparilta, mutta pienihän tuo on. Vainaa oli löydettäessä.

[urogallus]

Olisko kirjaskorpioni?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjavaleskorpionit

Hämähäkkieläin joka tapauksessa, koska jalkoja on neljä paria. On myös hyönteisiä, joilla on skoparimaiset eturaajat, mutta tuo ei ole sellainen.

[Hippi]

Tuossa ylemmässä kuvassa se saksien väli on ehkä parisen senttiä. Mittatikkuna se keltainen mötikkä on korvatulppa. En tiedä mistä likka sen keksi siihen ottaa. Ei ilmeisesti löytänyt viivotinta, mutta piti korvatulppaa sitten kaikille tuttuna mittana

[urogallus]

Mä ihmettelinkin että mitä siinä kuvan vasemmassa laidassa on... Jostain syystä kuvittelin otuksen ihan pikkuruiseksi!

Taitaa olla ihan aito skopari. Pienimmät niistä ovat paljon tuota pienempiä. Ja skopareihin liittyy muistisääntö: isot ja mustat eivät ole vaarallisia - pienet ruskeat ovat! 

[a4]

Eräässä täällä mainitsemassani dokkarissa kerrottiin sienirihmastojen levittäytyvän kaikkialle ja tekevän yhteistyötä lähes kaikkien kasvien sekä bakteerien ja eläinten kanssa. Välittäen viestejä ja energiaa. Lajien välillä yhteistyönä ja pitäen pitkään hengissä puiden kantojakin.
http://www.cs.uef.fi/~whamalai/puutarha/sienijuuri.html
Olisi kiva tietää kuinka laajaa ja monimutkaista tällainen toiminta voi olla. Globaalia tietoyhteiskuntaa jalkojemme alla?

[Amore]

Eilen illalla, tai oikeastaan oli jo puoliyö, kuului ulkoa todella äänekästä varisten raakuntaa. Menin parvekkeelle katsomaan ja näin taivaalla ison levottoman lintuparven. Siinä oli sekaisin variksia, lokkeja ja jokunen naakkakin joukossa; varikset pääosassa. Lintuja oli aivan mustanaan ja varisten yhteisraakunta oli ennen kokematonta, äänekästä ja kiihkeää. Tuli todellakin mieleen Hitchcockin Linnut. Onneksi linnut sentään pysyivät talon yllä eivätkä tulleet kohti. Mikähän niitä ajoi parveilemaan tuolla tavoin? Lokkien poikaset ovat ainakin juuri itsenäistymässä ja luulen, että korttelissamme on ainakin yksi pesä ollut tänä kesänä. Metsästävätkö varikset lokkien poikasia? Jotakin ruokaan liittyvään lienee rähäkkään liittynyt. Parveilu toistui useamman kerran yön aikana.

[urogallus]

Jotakin ruokaan liittyvään lienee rähäkkään liittynyt.

Todennäköisesti vaakut olivat itse ruokaa tuossa tilanteessa. Huuhkaja liikkeellä?

[MrKAT]

Eilen poimin ensimmäisiä mustikoita kourallisen. Yllättävän vetisiä ja vähämakuisia, vähän kuin pensasmustikoita.
Liian vähän aurinkoa ja liikaa vettä?

[Hippi]

Olipa aika kammottavan oloinen tunnelma eilen illalla noin klo 23 tienoolla. Olin juuri aikeissa vetäytyä iltatoimille, kun käväisin vielä parvekkeella kuulostelemassa, oliko kuulemani ääni uukkonen vai jokin muu kumeahko ääni. Ilma oli koko illan ollut aika painostava ja juuri oli alkanut sataa hiukan.

Huomasin sisäpihan puolella varmaan toistakymmento lokkia ja lisää liiteli paikalle kaiken aikaa. Laitoin naapurilleni ihmettelevän viestin noista ja hän vastasi kuvalla, jossa varmaan saman verran lintuja oli sellaisella osalla pihaa, johon minulla ei ole näköyhteyttä.

Mitään yksittäistä herkkua noilla ei näyttänyt olevan saaliina, vaan ne olivat levittäytyneet tasaisesti koko pihan alueelle ja pontevsasti tepastelivat nokkaisten nurmelta aina välillä jotain. Kun sitten vetäydyin makkarin puolelle, niin sielläkin niitä oli samoin kuin kävelytien toisella puolella olevan rivarin katollakin.

Ihmettelin mistä noita tuli tuollainen parvi, kun ei tällä yleensä lokkeja näy kuin ihan yksittäin joskus harvoin.

[urogallus]

Siili ja viisi pikkusiiliä takapihalla. Pikkusiilit ovat aivan aikuisen näköisiä mutta vain reilut 10 senttiä pitkiä. Ötököillä tulee olemaan kovat ajat.

[urogallus]

Painuin suolle. Vesi oli korkealla. Mustikkaa oli niukalti. Muuraimia hyvin. Paras aika vasta edessä. Muutaman litran silti sain.

[kertsi]

Huussin ikkunassa mönki jokin öttiäinen, jolla oli huikean kaunis väritys, metallinhohtoista vihreää ja taivaan sinistä, ja pyrstöpuolella taisi olla metallinhohtoista fuksiaa/sinipunaista. En muista, oliko sillä siipiä, mutta muistelen, että oli. Hain kännykän, mutta se oli kerennyt jo häipyä. Kehon muoto oli pitkulainen, olisikohan ollut jaokkeellinen, eikä se tainnut olla kovakuoriainen.

Toisella huussimatkalla tänään näin kaksi oranssia mustapilkullista pientä perhosta, jotka lensivät spiraalimuotoisella radalla ylöspäin, näytti ihan leikkisältä kisailulta. Tämä oli sykähdyttävä luontoelämys, aina siihen asti, kunnes rupesin miettimään, oliko siinä kaksi urosta mittelemässä voimiaan. Ehkä siinä olikin pariskunta soidintanssilla, onko perhosilla sellaisia?

Kellarimatkalla tapasin heinäsirkan. Ei viihtynyt kämmenellä, vaan hyppäsi oitis poijes.

Ja eilen illalla jokin petolintu taisi huutaa vähän kimakkaa huutoa. Ja näin pari mustavlkoista tai ehkä ruskeavalkoista lyhyehköä tööttäävää vesilintua(?) lentämässä yli aika korkealla. Voisivat olla olleet alleja, jos olivat ruskeavalkoisia. Tämän tapaista lentoa:
https://youtu.be/T2gZ2E8DTTM?t=124

[Amore]

En pidä marjojen poimimisesta, siis luonnonmarjojen, mustikan ja puolukan aivan erityisesti, koska ne ovat niin matalalla. Lisäksi metsässä hyttyset käyvät kimppuun ja usein muutkin ötökät. Olen surkea mustikoiden poimija. Pensamustikat kyllä hoituvat, mutta metsäänkö pitäisi mennä? Ehei! Olin kuitenkin huomannut, että mökkitonttimme metsäisessä osassa näytti olevan aika hyvä mustikkaesiintymä. Noukin suoraan suuhun muutaman kourallisen. Mistä syntyi ajatus, että ehkä voisin taas kerran ihan pikkuisen kokeilla mustikoiden poimimista oikein kotiin vietäväksi.

Käytän marjastuksessa astiana muovipulloa, jonka vetoisuus on 0,36 l. Tiedän tasoni; enempää on turha havitella. Pullossa on ollut mehua tai smoothieta eli siinä on leveämpi suu kuin limsapullossa. Marjoja ei kuitenkaan juuri vieri karkuun, vaikka se menisi maassa kumoon. Huonon marjastajan ensimmäinen ehto minkäänlaiselle poiminta-aktiivisuudelle on oikea väline. Toimeen siis! Tonttimme on hiekkamaata eli helposti kuivuvaa, joten marjat tuppaavat usein jäämään aika pieniksi. Niin nytkin. Mutta vaikka marjat olisivat olleet isompiakin, minut olisi joka tapauksessa vallannut vanha vaiva, joka aina torppaa menestykseni minkään merkittävän saaliin keräämisessä. Näet siinä varpujen juurella kykkiessä marjoja alkaa nähdä joka puolella. Ja tietenkin nuo tuolla vähän kauempana ovat selvästi isompia ja parempia. Kun sitten sinne pääsee, niin taas näkee paikan, joka sittenkin on parempi. Jne. Mieleni alkaa poukkoilla varvikolta toiselle kuin kevätheinästä seonnut rusakko. Suurin vaikeuteni marjametsässä on siis kyvyttömyys keskittyä poimimiseen. Tulosta ei oikein synny. Omalla tontilla varvikko on onneksi kuitenkin pieni. Kun poukkoiltavaa aluetta ei riitä silminkantamattomiin, oli helpompi psyykata itseään poimimaan varvut suunnilleen tyhjiksi, yksi varpu kerrallaan, olivat marjat sitten minkä kokoisia tahansa. Tahdonvoimaa se vaati, mutta pullo tuli täyteen. Hitaasti ja vaivalloisesti. Sen opin, että mustikoiden poiminta on tekniikkalaji, joka vaatii mitä suurimmassa määrin vahvaa psyykeä.

[urogallus]

Oli hyvä päivä suolla. Keskityin marjoihin, mutta näin myös kaksi kurkea ja ison metsokukon.