Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Luontoilta

Aloittaja urogallus, tammikuu 06, 2019, 16:25:26

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

hibiscuc

Lainaus käyttäjältä: Juha - heinäkuu 15, 2019, 17:38:50

Näin eilen kyyn, metässä liikkuessa. Säikäytti, mutta ei pelottanut enempiä, kun oli hyvä varusteet matkassa. Vaikuttavinta oli nähdä jokin haukka. Melko pieni kooltaan, ja lennossa tosi kivan näköinen. Ruskea. En ole varmaan aiemmin nähyt, tosin en tunne haukkoja erityisemmin. Teki tilanteesta aika kutkuttelevan. Valtakunta vaihtui, hetkeksi. Sitäkö se oli.

Kyyt eivät tee mitään, ellet astu sen päälle tai häiritse sitä muuten. Olisiko tuo näkemäsi haukka ollut hiirihaukka tai Suomessa harvinainen mehiläishaukka?

Juha


Eilen näin polulla jättietanan. Toinen kerta, samalla tienoolla. Sellaista, melko kosteaa aluetta. Melku muhkuja tapauksia.

Etanan jälkeen, samalla polulla, oli peltomyyrä, kaksin kerroin, keskeltä melkein poikki, ja verissä. Katsoin tarkemmin, ja se liikkui. Kun elimistö oli niin pahoin turmeltunut, niin tuli mieleen, että ompahan sinnittelijä. Teki pahaa. Sitten hoksasin, että myyrää liikuttelikin alta joku kovakuoriainen. Joskus sitä ihmettelee, että näkeekö unta, vai onko tajuissaan, edes itse.

hibiscuc

Lainaus käyttäjältä: Juha - heinäkuu 16, 2019, 15:19:44

Eilen näin polulla jättietanan. Toinen kerta, samalla tienoolla. Sellaista, melko kosteaa aluetta. Melku muhkuja tapauksia.

Etanan jälkeen, samalla polulla, oli peltomyyrä, kaksin kerroin, keskeltä melkein poikki, ja verissä. Katsoin tarkemmin, ja se liikkui. Kun elimistö oli niin pahoin turmeltunut, niin tuli mieleen, että ompahan sinnittelijä. Teki pahaa. Sitten hoksasin, että myyrää liikuttelikin alta joku kovakuoriainen. Joskus sitä ihmettelee, että näkeekö unta, vai onko tajuissaan, edes itse.

Näkemäsi etana oli luultavasti metsäetana. Virossa on vielä suurempia etanoita. Viroksi mets seatigu. En tiedä, mikä se on suomeksi, eikä niitä esiinny Suomessa.
https://menu.err.ee/286116/video-metsades-elav-must-seatigu-voib-sattuda-ka-tavatutesse-paikadesse

hibiscuc

Piti olla must seatigu.

Juha


Jos mustikkasato heikompi, tänä vuonna, niin juolukoita sitäkin vähemmän.

Vaapukat kiinnostaa jo vähän, tosin niiden poimimisessa taitaa olla isoin punkkivaara.

Unforgiven

Sellainen tuli löydettyä omalta takapihalta kuin maa-ampiaisen pesä. En ole ennen nähnyt, vaikka työnikin puolesta paljon luonnossa liikun. Maa-ampiaisen pistot ovat kyllä tuttuja.

Mutta aikamoinen arkkitehtuurin, rakennustaiteen ja luontoihmeiden taideteoshan se oli. Yläosa, jossa reikä, nurmipinnan tasolla ja itse kenno kaiverrettu maan sisään.

Valitettavasti jouduin tuhoamaan pesänsä, koska leonberginkoiramme oli liian kiinnostunut tästä reviirilleen tunkeutuneesta yhdyskunnasta.
I'm just a soul whose intentions are good

Renttu

Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - heinäkuu 27, 2019, 21:22:38
Sellainen tuli löydettyä omalta takapihalta kuin maa-ampiaisen pesä. En ole ennen nähnyt, vaikka työnikin puolesta paljon luonnossa liikun. Maa-ampiaisen pistot ovat kyllä tuttuja.

Mutta aikamoinen arkkitehtuurin, rakennustaiteen ja luontoihmeiden taideteoshan se oli. Yläosa, jossa reikä, nurmipinnan tasolla ja itse kenno kaiverrettu maan sisään.

Valitettavasti jouduin tuhoamaan pesänsä, koska leonberginkoiramme oli liian kiinnostunut tästä reviirilleen tunkeutuneesta yhdyskunnasta.
Ovat loppukesästä pirun kiukkuisia ja pistävät kivuliaasti, kun mettä ei löydy enää mistään. Joskus kersoina hävitettiin tämmöinen pesä leikkipaikan läheltä ja siinä yhteydessä tuli osumaa aika reippaasti, mutta elämä on epäreilua ja tälläkin kertaa ihmisen lapset voittivat lopulta ampiaiset.

Mehiläisillä on muuten semmoinen kotikuri, että jos palaa medenhakureissulta kännissä, niin ensimmäisestä kerrasta selviää varoituksella, mutta toisesta kerrasta pesän vartijat purevatkin sitten yhden jalan poikki. Ei hirveesti kannata mehiläisen palailla kännissä kotiin, ei.

Hippi

Kipeästi minäkin olen tutustunut tuollaiseen maa-ampiaisen pesään, kun joskus reilu kymmenisen vuotta sitten olin oikealla maaseudulla viimeksi.

Oltiin ihan vain metsässä lenkillä niin, ettei mitään polkuja kuljettu vaan rämmittiin maastossa. Tultiin sitten kohtaan, jossa piti ylittää oja, jossa virtasi vähän vettäkin. Oja oli sen verran leveä, että en siitä tohtinut noin vain loikata yli, koska olin ihan varma, että mätkähdän siitä ojaan. Lähdin etsimään hiukan kapeampaa ylityspaikkaa ja rämmin ojan reunuksen korkeassa kasvustossa, mitä lie pusikkoa siinä sitten olikaan.

Äkisti kuulin kummaa ääntä ja toista jalkaani alkoi polttaa. Hihkaisin muutaman kirosanan ja huusin, että täällä on kiukkuisia nokkosia. Kaveri siitä vastapuolelta sanoi, että ampiaisia on kimpussani. Silloin palasin kiireellä sille alkuperäiselle ylityspaikalle ja hupsis vaan loikkasin sen ojan yli ilman mitään vaikeuksia. Ihmeesti ampiaiset tuossa buustasi itseluottamusta niin, että ei ollut mikään ongelma päästä ojan yli :D

Mitähän niitä oli yhteensä kymmenkunta pistoa, joita sitten kylmässä järvivedessä haudoin. Onneksi ei ole yliherkkyyksiä, joten seuraavana päivänä pistokohdat olivat jo melkoisen kivuttomia.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Juha

#53

Nykyään tulee ajatuksia luonnosta aika spontaanisti. Vältellyt jostain syystä paljon luonto-dokumenttien seurailua, vaikka jotenkin muka lähellä tiedettä, ja tiede toisaalta kiinnostaa, jne.

Kun syö kypsän lakan suolta, niin voi tajuta, että paitsi että marja on kypsä, niin kypsyyttä on paitsi kypsänä lakkana, niin myös kypsänä marjana. Kokea voi noin, tosin todistusta en edes hae.

Todistuksen suuntaan voi kyllä viitata, esim arvellen sitä, miten tietyissä perinteiden vaalimississa on pointtia. Perinteitä korostetaan, mutta millä tavoin ihanne-juttu käytänössä näkyy, vai näkyykö ollenkaan?

Kun katsonut eläinten ja ihmisten taiteilua, niin pakomatkat, vinhat laskettelut, villit menot, ... vaikuttavat aika primitiiviseltä. Pennut leikkivät noita, ja myös ihmislapset, jotain noista, melko spontaanisti.

Jos siis ihminen on primitiivinen, niin jospa se ei ole sivistykseltä pois, vaan juuri sivistystä päin. Miten luoda uutta ja edistyksellistä, ellei kytkytketjusto ole päivitetty mukaan? Vain ajan kysymys, kunnes juttu hajoaa, omaan mahdottomuuteen.

Muka-konkreettista kuvausta, mutta voiko tällaisen käsittää, vaikkei nyt ihan täsmäisi kovin erikoisesti, ellei jotenkin?


BTW  Eläimiä kun katsoo, hyvin kuvatuisda dokkareista, niin aivan kuin olisivat vieraan planeetan örkkejä. Tuttujako muka?

Juha


Mustikkasato vain varjo normivuodesta – mutta ei hätää, juolukka ja variksenmarja ovat lähes yhtä hyödyllisiä

https://yle.fi/uutiset/3-10921538

Juolukkaa on, toisin kuin tulin päätelleeksi edellä. Liian pieni otos. Paikka jossa tuota marjaa riitti, oli tänä vuonna tyhjä. Toisaalla on, kuten otsikko kertoo.

Juolukka vaikuttaa vähän paratiisimarjalta. Tulee mieleen Jehovan todistajien paratiisikiiltokuvat. Maultaan hyvin haalakka tapaus, enkä tunne muita tällaisia marjoja.

Marjojen maku onkin eräs juttu, noissa. Osa marjoista on vähän kuin kasviksia lähellä. On jotain terää, esim kitkamakuna, kuten usein villikasveissa, siis lehdissä jne. Osa marjoista menee hedelmäiseksi. Ikään kuin olisi prosessoitua kasvia, siis viherkasvia, jonka makua leikattu jollain käsittelyllä.

Viinimarjat ovat aika pistäviä, tosin mustaherukka poikkeaa paljon. Puolukka mehuna muuttuu täyteläiseksi. Villiys on jotain pistävyyttä. Sen ääripää on jokin pehmeys.

Viimeksi eräällä suolammella näin jotain tertturykelmämarjaa. Mistähän kyse. En ole aikaisemmin havahtunut. Tuollaisia ei uskalla maistella.

Juolukka menee joskus maanmyötäiseksi, kuin tunturikasvit, vaikka tuntureista ei ole kuin mielikuvaa, koska ole kesällä seikkaillut koskaan. Juolukka pioneerikasvien seassa taas on pakosti pitempi. Kun juolukka on maanmyötäilijä, niin sen sekoittaa kauempaa mustikkaan, ja voi luulla, että isoa mustikkaa kerättävänä.

Juha


Taas oli punkki iholla. Pikkasen kiinni, muttei porautunut, navan alle. Yleensä ne taitavat olla etupuolella. Selkää ei oikein voi tarkistaa. Huoletti metsässä, joten päättelin historiasta, että selässä ei niin todennäköisesti.

Tälläkin kertaa menin pitkään heinikkoon, ja t-paidan kanssa, tilanteen painanamana. Arvelin riskiksi, ja sitähän se oli. Joskus vaisto kertoo, että kantsii tehdä syyni. Aikaa voi olla, jos ei liikoja viivyttele, tai venytä reissua pitkäksi. Kolmas punkki otettu kiinni, tänä vuonna, ennen kiinnittymistä.

Uudenlainen metsäreissu. Päädyin keräämään juolukoita, yli 3 litraa. Yleensä ne tulee syötyä suoraan pensaasta. Puolukoita sain myös jonkin verran, tosin tässä vaiheessa ei kannata säilöä. Suurin yllätys oli, kun vahingossa törmäsin kanttarelliapajaan. Noin 3 litraa.

Amore

Olin jättänyt mökin verannalle vesipullon. Joku eläin oli sitten käynyt jyrsimässä korkin rikki. Mitä mieltä on jyrsiä muovikorkkia? Mitään erityistä ruuan hajua tuskin korkissa oli, joka olisi voinut lupaila pullossa olevan sisällä jotakin tavoiteltavaa. Vedestä puolestaan ei taatusti nyt ole ulkoilmassa pulaa. Mikähän eläin on ollut asialla? Orava, peltomyyrä, hiiri?
All you need is Love

urogallus

Oravat ovat kovia vandalisoimaan, joten se on ehkä todennäköisin vaihtoehto. Minkä kokoista muovipuru oli?

Amore

En nähnyt purua, sillä pullo oli penkin alla, mistä vedin sen esiin ja totesin vauriot. Nakerrusjälki oli epätasaista, vähän niin kuin korkkia olisi raapaistu asfalttia vasten yms. Kovin pientä purua sanoisin.
All you need is Love

urogallus

Tänään näin jalohaikaran ensimmäistä kertaa eläessäni. Iso valkoinen lintu leijasi puolen kilometrin päässä vastarannan ruovikolle ja jäi sinne haikaroimaan. Olin varma ensi vilkaisulla lajista, mutta varmistin vielä kaukoputkella. Tänä vuonna noita on häärinyt Etelä-Suomessa kymmenittäin ellei sadoittain, ja viime vuonna oli ensimmäinen todettu onnistunut pesintä. Saa nähdä, onko se kymmenen vuoden perästä samanlainen joka paikan lintu kuten harmaahaikara tuntuu nykyään olevan. Niitäkään ei paljon viime vuosikymmenellä näkynyt, ja nyt ne jo pesinevät mökkijärvelläni. Enimmillään näin viikko-pari sitten viisi kerralla lennossa, ja oletin kyseessä olevan tämän kesän poikueen.

Nuolihaukkoja (viisi enimmillään kerralla, poikue) ja ampuhaukkojakin on tänä kesänä näkynyt. Jälkimmäiset ovat Hämeessä aika harvinaisia.