Lupa katsoa?

[safiiri]

..sillä minun mielestäni sinä nimenomaan väitit alkuperäisessä väitteessäsi kiusaantuvasi, jos sinua tuijottavan mielestä olet epämiellyttävä.

Tässä se alkuperäinen viestisi:

Kiusaannun mikäli minulle syntyy käsitys, että minua tuijotetaan koska olen epämiellyttävä. Vastaavasti tykkään siitä, jos tuijotuksen syy on se, että minussa nähdään jotakin miellyttävää. Tuijottajan ulkonäöllä ei ole merkitystä.

Väitinkö todella? Mielestäni väitän tuossa, että "kiusaannun mikäli minulle syntyy käsitys", että jne... Kuten jo sanoin, voin päätyä kyseiseen käsitykseen ihan yksinkin, ilman yhtään tuijottajaa.

No kiusaannutko yksinäsi ja ilman ketään katsojaa siitä, että olet omien standardiesi mukaan epämiellyttävän näköisessä kunnossa? Jos kiusaantuminen syntyy vain katsojan läsnäollessa - ja tuijoittaessa eli huomaat olevasi katseen kohteena - niin silloin kyse on joka tapauksessa siitä, että sinua pohdituttaa se, mitä toinen sinusta ajattelee ulkomuotosi perusteella. Esim. näkee sinut epämiellyttävänä. Ei asia siitä muutu, että muutoin kyllä olet ulkonäköösi tyytyväinen. Päinvastoin tässä syntyy vaikutelma, että tyytyväisyydenkin pohjalla on tuo vaikutelma, jonka ajattelet muihin tekeväsi. JOS kyse olisi vain omasta käsityksestäsi, niin eikö se ikävä tunne (tai tyytyväisyys) syntyisi lähinnä peilin edessä, ei katsottuna olemisesta?

[Brutto]

..sillä minun mielestäni sinä nimenomaan väitit alkuperäisessä väitteessäsi kiusaantuvasi, jos sinua tuijottavan mielestä olet epämiellyttävä.

Tässä se alkuperäinen viestisi:

Kiusaannun mikäli minulle syntyy käsitys, että minua tuijotetaan koska olen epämiellyttävä. Vastaavasti tykkään siitä, jos tuijotuksen syy on se, että minussa nähdään jotakin miellyttävää. Tuijottajan ulkonäöllä ei ole merkitystä.

Väitinkö todella? Mielestäni väitän tuossa, että "kiusaannun mikäli minulle syntyy käsitys", että jne... Kuten jo sanoin, voin päätyä kyseiseen käsitykseen ihan yksinkin, ilman yhtään tuijottajaa.

No kiusaannutko yksinäsi ja ilman ketään katsojaa siitä, että olet omien standardiesi mukaan epämiellyttävän näköisessä kunnossa?

Kiusaantumisen voi aiheuttaa pelkkä mahdollisuus, että joku saattaa kiinnittää huomiota minuun. Ollaan kuitenkin hyvin kaukana siitä mistä tämä säie alkoi, eli siitä että kuvittelisin tietylle yksilöidylle tuijottajalle pahat  taka-ajatukset ja alhaisen motiivin.

Jos nyt keskittyisimme siihen, miksi joku yleensäkin tuijottaa, niin siihen voi olla kolme pääsyytä:

1. Tuijottaja näkee jotakin niin älyllisesti kiinnostavaa, että ei huomaa tuijottavansa.

2. Tuijottaja näkee jotakin niin kaunista/seksikästä, että ei huomaa tuijottavansa.

3. Tuijottaja näkee jotakin niin järkyttävää, ettei huomaa tuijottavansa.

Kaikissa kolmessa tapauksessa tuijottaja menettää hetkeksi kyvyn hallita katseensa suuntaa. Noista vaihtoehdoista kohta kaksi toteutuu yleensä siinä tilanteessa, kun mies jää tuijottamaan naista. Mies ei siis yleensä tuijota naista ilkeyttään, epäkohteliaisuuttaan tai vain alistaakseen naista.

[Xantippa]

Kiusaantumisen voi aiheuttaa pelkkä mahdollisuus, että joku saattaa kiinnittää huomiota minuun. Ollaan kuitenkin hyvin kaukana siitä mistä tämä säie alkoi, eli siitä että kuvittelisin tietylle yksilöidylle tuijottajalle pahat  taka-ajatukset ja alhaisen motiivin.

Jos nyt keskittyisimme siihen, miksi joku yleensäkin tuijottaa, niin siihen voi olla kolme pääsyytä:

1. Tuijottaja näkee jotakin niin älyllisesti kiinnostavaa, että ei huomaa tuijottavansa.

2. Tuijottaja näkee jotakin niin kaunista/seksikästä, että ei huomaa tuijottavansa.

3. Tuijottaja näkee jotakin niin järkyttävää, ettei huomaa tuijottavansa.

Kaikissa kolmessa tapauksessa tuijottaja menettää hetkeksi kyvyn hallita katseensa suuntaa. Noista vaihtoehdoista kohta kaksi toteutuu yleensä siinä tilanteessa, kun mies jää tuijottamaan naista. Mies ei siis yleensä tuijota naista ilkeyttään, epäkohteliaisuuttaan tai vain alistaakseen naista.

Ahaa. Nyt siis naisen pitäisikin alkaa tulkitsemaan miehen katseita ja sinä kerrot, millä tavalla. Muutoin, jos nainen nyt vain kokee, että vaihtoehtoja onkin enemmän kuin nuo luettelemasi tai motiiveina on muu kuin hyväntahtoisuus, nainen on kukkahattutäti, jonka tulkinnat ovat paitsi ongelmallisia, myös raiskaukseen verrattava teko.

Eihän sulta pokkaa puutu ainakaan.

T: Xante

Muoksis: missä joku on väittänyt, että sinä kuvittelet katsojalle mitään motiiveja? Sitä ollaan hämmästelty, että sinä ylipäätään oletkin nyt katsojan mielen tulkinnan kannalla, kun tähän saakka se on sinusta ollut raiskausmainen alhainen teko. Nyt selostatkin vuolaasti erilaisia tulkintoja ja projisointeja. Jo häiritsee sinua pelkkä ajatus katsojasta.

[safiiri]

..sillä minun mielestäni sinä nimenomaan väitit alkuperäisessä väitteessäsi kiusaantuvasi, jos sinua tuijottavan mielestä olet epämiellyttävä.

Tässä se alkuperäinen viestisi:

Kiusaannun mikäli minulle syntyy käsitys, että minua tuijotetaan koska olen epämiellyttävä. Vastaavasti tykkään siitä, jos tuijotuksen syy on se, että minussa nähdään jotakin miellyttävää. Tuijottajan ulkonäöllä ei ole merkitystä.

Väitinkö todella? Mielestäni väitän tuossa, että "kiusaannun mikäli minulle syntyy käsitys", että jne... Kuten jo sanoin, voin päätyä kyseiseen käsitykseen ihan yksinkin, ilman yhtään tuijottajaa.

No kiusaannutko yksinäsi ja ilman ketään katsojaa siitä, että olet omien standardiesi mukaan epämiellyttävän näköisessä kunnossa?

Kiusaantumisen voi aiheuttaa pelkkä mahdollisuus, että joku saattaa kiinnittää huomiota minuun. Ollaan kuitenkin hyvin kaukana siitä mistä tämä säie alkoi, eli siitä että kuvittelisin tietylle yksilöidylle tuijottajalle pahat  taka-ajatukset ja alhaisen motiivin.

Jos nyt keskittyisimme siihen, miksi joku yleensäkin tuijottaa, niin siihen voi olla kolme pääsyytä:

1. Tuijottaja näkee jotakin niin älyllisesti kiinnostavaa, että ei huomaa tuijottavansa.

2. Tuijottaja näkee jotakin niin kaunista/seksikästä, että ei huomaa tuijottavansa.

3. Tuijottaja näkee jotakin niin järkyttävää, ettei huomaa tuijottavansa.

Kaikissa kolmessa tapauksessa tuijottaja menettää hetkeksi kyvyn hallita katseensa suuntaa. Noista vaihtoehdoista kohta kaksi toteutuu yleensä siinä tilanteessa, kun mies jää tuijottamaan naista. Mies ei siis yleensä tuijota naista ilkeyttään, epäkohteliaisuuttaan tai vain alistaakseen naista.

Miten tämä "ei huomaa tuijottavansa" -henkilö mielestäsi suhtautuu siihen, että hänen tuijottamisestaan huomautetaan? Muistelen, että sinusta sellainen julkeus ei oikein käynyt päinsä, vaan kuvasit tuijoittamisesta huomauttamista näin: "Ääriliberaalina ihmisenä olen huolissani siitä, että keskuuteemme ilmaantuu agressiivinen katsepoliisien joukko, joka etsii ja paljastaa vääriä katseita." Jos epäkohteliaan tiivis tuijottaminen on silkka vahinko, niin eikö silloin nimenomaan ole oikea tapa reagoida se, että huomauttaa asiasta, jotta vahingossa tuijottaja voi erheensä korjata ja jopa pahoitella asiaa? Vielä tuossa vaiheessa keskustelua kyllä lähestyit tätä asiaa siltä näkökannalta, että julkiselle paikalle tissinsä tuonutta on oikeus vapaasti tuijotella. "Oikeus tuijottaa" on kyllä jokseenkin eri tilanne kuin "ajatuksissani ja vahingossa tulin tuijottaneeksi". Jos nämä "katsepoliisit" siis huomauttavat ajatuksissaan tuijottavalle, niin eikö silloin kyseessä ole samankaltianen tilanne, jos huomauttaa toiselle: "seisot varpaani päällä". Olisiko mielekästä lähestyä tällaista tilannetta ryhtymällä puhumaan siitä, että varpaansa julkiselle paikalle tuonut altistaa itsensä tallomiselle ja kyllä on oikeus julkisella paikalla talloa toisen varpaita. Jos huomauttaa on "tallomispoliisi". Aika absurdia - ja nimenomaan siksi, että kaikki lienevät yksimielisiä siitä, että toisen varpaille tallomista pitäisi yrittää välttää, vaikka tietenkin näin voi epähuomiossa joskus käydä kelle tahansa. Sama koskee tuijottamista. Vain, mikäli olemme yksimielisiä siitä, että tahallaan ei ole soveliasta tuijottaa toisen tissejä, niin teon tahattomuudella on jokin merkitys asiassa. Jos taas tuijottaminen on oikeus, niin miksi ihmeessä pitää puolustella tekoa sillä, ettei tarkoituksella niin tehnyt. Eikä se, että jotakin voi tehdä vahingossa ole missään muissakaan asioissa ole mikään peruste väittää teon olevan sallittua ja hyväksyttävää. Siten se, että tuijottaa voi mahdollisesti joskus tahattomasti, ei tee tahallista tuijottamista hyväksyttäväksi.

Se tahattomasti naista tuijottanut mies kaiketi pahoittelee huolimattomuuttaan, jos hänelle siitä huomauttaa, eikö? Tai ainakaan tahattomuuteen on inasen vaikea uskoa, jos hän vetoaa oikeuteensa tuijottaa tuossa tilanteessa. Itse en ainakaan siten vastaisi, jos vahingossa tallaan jonkun varpaalle. "Varpaasi ovat julkisella paikalla, joten minulla on oikeus talloa niitä."

[Hippi]

Jos nyt keskittyisimme siihen, miksi joku yleensäkin tuijottaa, niin siihen voi olla kolme pääsyytä:

1. Tuijottaja näkee jotakin niin älyllisesti kiinnostavaa, että ei huomaa tuijottavansa.

2. Tuijottaja näkee jotakin niin kaunista/seksikästä, että ei huomaa tuijottavansa.

3. Tuijottaja näkee jotakin niin järkyttävää, ettei huomaa tuijottavansa.

Kaikissa kolmessa tapauksessa tuijottaja menettää hetkeksi kyvyn hallita katseensa suuntaa. Noista vaihtoehdoista kohta kaksi toteutuu yleensä siinä tilanteessa, kun mies jää tuijottamaan naista. Mies ei siis yleensä tuijota naista ilkeyttään, epäkohteliaisuuttaan tai vain alistaakseen naista.

Tuijottajalta näyttävä ei välttämättä näe mitään eikä huomaa tuijottavansa. Hän voi olla vaikkapa metrolla töistä kotiin matkaava, joka vain on vaipunut omiin ajatuksiinsa ja tavallaan jopa hukannut ympäristönsä. Silmät saattavat tapittaa johonkin satunnaiseen kohteeseen, vaikka varsinaista asiaa ne eivät näkemästään tietoisuuteen välitä.

En tiedä huomaako tuijotuksen kohteeksi vahingossa joutunut tuon tyhjän katseen erotuksena kiinnostuneesta katseesta.

[Toope]

Olet onnistunut hivuttamaan keskustelun melko kauaksi siitä alkuperäisestä asetelmasta, jossa nainen (kuka tahansa nainen, ei pelkästään tuijotuksen kohteena oleva) ottaa itselleen oikeuden määritellä mitä tissejä tuijottava mies oikeasti ajattelee, miten hän näkemänsä kokee ja miksi hän ylipäänsä tuijottaa.

Ja sinä olet onnistunut näemmä unohtamaan tyystin keskustelussa alkuperäisesti esittämäsi väitteet. Mutta sen olet nyt tuonut julki, että paheksut naista, joka tulkitsee/määrittelee, mitä tissejä katseleva mies oikeasti ajattelee ja tämän perusteella paheksuu miestä.

Sen sijaan itsellesi suot aavistuksen avokätisemmin oikeuksia, oikeuden projisoida itseesi sinua katselevan naisen ajatuksia. Toisin sanoen, sinä tulkitset/määrittelet, mitä nainen ajattelee (toi nainen ajattelee, että mä olen miellyttävä ) ja projisoit itseesi nämä ajatukset (mä olen miellyttävä, koska toi nainenkin ajattelee niin).

Ja sitten kehtaat päälle vängätä kaksoisstandardeista.

Asioita voidaan aina analysoida liikaa, varsinkin jos on jotain feminismitartuntaa.
Kyllä minä naisten vartaloita katselen, en sitä kiellä enkä häpeä.
Naisen vartalohan on kiinnostava juuri siksi, että houkuttelisi miehiä... Miksi muuten olisi sellainen? Biologinen syy.

[Xantippa]

En tiedä huomaako tuijotuksen kohteeksi vahingossa joutunut tuon tyhjän katseen erotuksena kiinnostuneesta katseesta.

Kyllä huomaa.

T: Xante

[safiiri]

Jos nyt keskittyisimme siihen, miksi joku yleensäkin tuijottaa, niin siihen voi olla kolme pääsyytä:

1. Tuijottaja näkee jotakin niin älyllisesti kiinnostavaa, että ei huomaa tuijottavansa.

2. Tuijottaja näkee jotakin niin kaunista/seksikästä, että ei huomaa tuijottavansa.

3. Tuijottaja näkee jotakin niin järkyttävää, ettei huomaa tuijottavansa.

Kaikissa kolmessa tapauksessa tuijottaja menettää hetkeksi kyvyn hallita katseensa suuntaa. Noista vaihtoehdoista kohta kaksi toteutuu yleensä siinä tilanteessa, kun mies jää tuijottamaan naista. Mies ei siis yleensä tuijota naista ilkeyttään, epäkohteliaisuuttaan tai vain alistaakseen naista.

Tuijottajalta näyttävä ei välttämättä näe mitään eikä huomaa tuijottavansa. Hän voi olla vaikkapa metrolla töistä kotiin matkaava, joka vain on vaipunut omiin ajatuksiinsa ja tavallaan jopa hukannut ympäristönsä. Silmät saattavat tapittaa johonkin satunnaiseen kohteeseen, vaikka varsinaista asiaa ne eivät näkemästään tietoisuuteen välitä.

En tiedä huomaako tuijotuksen kohteeksi vahingossa joutunut tuon tyhjän katseen erotuksena kiinnostuneesta katseesta.

Sanoisin, että tyypillisesti kyllä huomaa. On myös hassua, että nyt tässä keskitymme tähän tissintuijottajien erityistapaukseen, joka on vain osa koko ilmiötä. Siihenhän kuuluvat myös ne tiseille juttelevat (jo lapsille opetetaan, että pitää katsoa puhekaveriaan silmiin) ja ne, jotka eivät tyydy vain tuijottamaan, vaan haluavat myös kommentoida näköelämystään ääneen.

Lisäksi - kuten yritin tuossa jo aiemmin viestiä - on syytä erottaa toisistaan se, että tahattomasti tekee jotakin epäkohteliasta tai muita ihmisiä häiritsevää siitä, että vaatii oikeutta tuijottaa ja vetoaa siihen, että "tissit on tuotu julkiseen tilaan". Totta hemmetissä ihmiset tahattomasti tekevät usein jotakin, joka ei ole kohteliasta, suotavaa ja joka tahallisena on selvästi tuomittavaa. Mutta - sellaisesta huomauttamiseen ei yleensä suhtauduta vihamielisesti, vaan pyydetään anteeksi, että on vahingossa tehty jotakin toista häiritsevää. "Anteeksi, että tönäisin / röyhtäisin / tallasin jalallenne / en huomannut teidän olevan jonossa seuraava / en tehnyt tilaa heti" jne. Vs. "Minulla on oikeus töniä / röyhtäillä / talloa /etuilla / tukkia tie".

[safiiri]

Olet onnistunut hivuttamaan keskustelun melko kauaksi siitä alkuperäisestä asetelmasta, jossa nainen (kuka tahansa nainen, ei pelkästään tuijotuksen kohteena oleva) ottaa itselleen oikeuden määritellä mitä tissejä tuijottava mies oikeasti ajattelee, miten hän näkemänsä kokee ja miksi hän ylipäänsä tuijottaa.

Ja sinä olet onnistunut näemmä unohtamaan tyystin keskustelussa alkuperäisesti esittämäsi väitteet. Mutta sen olet nyt tuonut julki, että paheksut naista, joka tulkitsee/määrittelee, mitä tissejä katseleva mies oikeasti ajattelee ja tämän perusteella paheksuu miestä.

Sen sijaan itsellesi suot aavistuksen avokätisemmin oikeuksia, oikeuden projisoida itseesi sinua katselevan naisen ajatuksia. Toisin sanoen, sinä tulkitset/määrittelet, mitä nainen ajattelee (toi nainen ajattelee, että mä olen miellyttävä ) ja projisoit itseesi nämä ajatukset (mä olen miellyttävä, koska toi nainenkin ajattelee niin).

Ja sitten kehtaat päälle vängätä kaksoisstandardeista.

Asioita voidaan aina analysoida liikaa, varsinkin jos on jotain feminismitartuntaa.
Kyllä minä naisten vartaloita katselen, en sitä kiellä enkä häpeä.
Naisen vartalohan on kiinnostava juuri siksi, että houkuttelisi miehiä... Miksi muuten olisi sellainen? Biologinen syy.

Piereskelyynkin on biologinen syy, mutta harvemmin kukaan vaatii oikeutta piereskellä vapaasti työkokouksessa tai julkisissa kulkuneuvoissa tämän biologian ja luonnollisuuden perusteella sekä loukkaantuu ja uhriintuu siitä, että joku pitää julkipiereskelyä ikävänä ja epäkohteliaana. Tahattomia tilanteitakin lienee jokainen elämässään kohdannut. Mutta kuinka moni silloin lähtee valittamaan "pierupoliiseista" ja selittää omaavansa oikeuden piereskelyyn? Tai - kuinka monen mielestä lapsia ei pitäisi opastaa pyrkiä välttämään piereskelyä seurassa ja ihmisten tuijottamista julkisilla paikoilla? Kuka opastaa lapsia tervehtimään naisia ilman ohjetta katsoa silmiin (niiden tissien sijaan)? Ihanko tosissanne ajattelette, että kyseiset ohjeet ovat vain lapsille, mutta sitten aikuisena niistä ei tarvitse välittää?

[Brutto]

Joissakin kulttuureissa julkinen piereskely ja röyhtäily voidaan kokea myönteisiksi eleiksi.

Onkohan niin, että tuijottaminenkin koetaan häritseväksi pelkästään siksi, koska kulttuurimme johdonmukaisesti  rakentaa ja vahvistaa käsitystä tuijotuksen häiritsevyydestä?

Entäpä jos kultturimme olisikin tehnyt tuijotuksesta kohteliaisuuden normin, joka rinnastetaan kättelyyn tai poskisuudelmaan?

[safiiri]

Joissakin kulttuureissa julkinen piereskely ja röyhtäily voidaan kokea myönteisiksi eleiksi.

Kyllä ja joissakin kulttuureissa naista ei saa edes kätellä. So?

Onkohan niin, että tuijottaminenkin koetaan häritseväksi pelkästään siksi, koska kulttuurimme johdonmukaisesti  rakentaa ja vahvistaa käsitystä tuijotuksen häiritsevyydestä?

Entäpä jos kultturimme olisikin tehnyt tuijotuksesta kohteliaisuuden normin, joka rinnastetaan kättelyyn tai poskisuudelmaan?

Niin. Meillä voisi olla kulttuuri, jossa haistellaan tervehdyksenä toisten peppua - kuten koirilla on tapana. Mutta - kun - ei - ole! Miehiäkään ei kulttuurissamme saa tuijottaa ja tervehdittäessä pitää aina katsoa silmiin, eikä jonnekin muualle. Nimenomaan siitä on kysymys, että jos et koko ajan tuijottele miestenkään "tissejä", niin sama sääntö koskee naisten tuijottelua. Meidän kulttuurissamme varsinkin tuntemattomien tuijottaminen on epäkohteliasta. Siksi on epäkohteliasta tuijottaa naisia, vaikka he "ovat tuoneet tissinsä julkiseen tilaan".

[Xantippa]

Joissakin kulttuureissa julkinen piereskely ja röyhtäily voidaan kokea myönteisiksi eleiksi.

Onkohan niin, että tuijottaminenkin koetaan häritseväksi pelkästään siksi, koska kulttuurimme johdonmukaisesti  rakentaa ja vahvistaa käsitystä tuijotuksen häiritsevyydestä?

Entäpä jos kultturimme olisikin tehnyt tuijotuksesta kohteliaisuuden normin, joka rinnastetaan kättelyyn tai poskisuudelmaan?

Kyllä  justiin näin on. Kulttuurimme koko ajan yhä enenevässä määrin rakentaa ja vahvistaa käsitystä, jossa toiset eivät ole olemassa sen vuoksi, että haluan tuijotella heitä, kouria heitä tai kommentoida heidän fyysistä olemustaan.

Kulttuurimme on koko ajan menossa suuntaan, jossa toisten huomioiminen alkaa olla sosiaalisesti pakollista. Siihenkin suuntaan se menee, että yhteiskuntamme tälläisen kulttuurin vuoksi myös palkitsee yksilöitä, jotka ovat kykeneväisiä tähän sosiaaliseen huomioimiseen.

P'ska juttu, joillekin. Mutta eikös se ole ihan biologinen fakta, että yhteiskunnissa on aina voittajansa ja häviäjänsä.

T: Xante

[Brutto]

Joissakin kulttuureissa julkinen piereskely ja röyhtäily voidaan kokea myönteisiksi eleiksi.

Onkohan niin, että tuijottaminenkin koetaan häritseväksi pelkästään siksi, koska kulttuurimme johdonmukaisesti  rakentaa ja vahvistaa käsitystä tuijotuksen häiritsevyydestä?

Entäpä jos kultturimme olisikin tehnyt tuijotuksesta kohteliaisuuden normin, joka rinnastetaan kättelyyn tai poskisuudelmaan?

Kyllä  justiin näin on. Kulttuurimme koko ajan yhä enenevässä määrin rakentaa ja vahvistaa käsitystä, jossa toiset eivät ole olemassa sen vuoksi, että haluan tuijotella heitä, kouria heitä tai kommentoida heidän fyysistä olemustaan.

Kulttuurimme on koko ajan menossa suuntaan, jossa toisten huomioiminen alkaa olla sosiaalisesti pakollista. Siihenkin suuntaan se menee, että yhteiskuntamme tälläisen kulttuurin vuoksi myös palkitsee yksilöitä, jotka ovat kykeneväisiä tähän sosiaaliseen huomioimiseen.

P'ska juttu, joillekin. Mutta eikös se ole ihan biologinen fakta, että yhteiskunnissa on aina voittajansa ja häviäjänsä.

T: Xante

Eikö tuijottaminen ole sosiaalista huomioimista puhtaimmillaan?

[safiiri]

^On myös aika ymmärrettävää, että KUN nainen kulttuurissamme yhä enemmän ja kaikilla tasoilla ajatellaan yhtä arvokkaaksi ja oikeutetuksi kuin mies, niin naiset myös yhä enemmän pääsevät vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan kulttuurimme kehittyy. Järjettömintä on odottaa, että muuttumista ei tapahtuisi. Jääräpäisyyttä lähinnä osoittaa asenne, jossa naisten vaikutus ja halu vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin on jotenkin lähtökohtaisesti huonoa. Vai toopet luulee, että on turhaa kysyä naisilta, miten he haluavat tulla kohdelluiksi ja ajatella, että mies voi olla parhain asiantuntija siinä, millaista on olla nainen meidän yhteiskunnassamme. Että tätä asiaa ei tarvitse naisilta koskaan edes kysyä, saati jotenkin ottaa heidän kokemuksensa vakavasti. (Juu ja kyllä - kaikki naiset eivät ole kaikesta samaa mieltä. Ei ole miehetkään.)

[safiiri]

Joissakin kulttuureissa julkinen piereskely ja röyhtäily voidaan kokea myönteisiksi eleiksi.

Onkohan niin, että tuijottaminenkin koetaan häritseväksi pelkästään siksi, koska kulttuurimme johdonmukaisesti  rakentaa ja vahvistaa käsitystä tuijotuksen häiritsevyydestä?

Entäpä jos kultturimme olisikin tehnyt tuijotuksesta kohteliaisuuden normin, joka rinnastetaan kättelyyn tai poskisuudelmaan?

Kyllä  justiin näin on. Kulttuurimme koko ajan yhä enenevässä määrin rakentaa ja vahvistaa käsitystä, jossa toiset eivät ole olemassa sen vuoksi, että haluan tuijotella heitä, kouria heitä tai kommentoida heidän fyysistä olemustaan.

Kulttuurimme on koko ajan menossa suuntaan, jossa toisten huomioiminen alkaa olla sosiaalisesti pakollista. Siihenkin suuntaan se menee, että yhteiskuntamme tälläisen kulttuurin vuoksi myös palkitsee yksilöitä, jotka ovat kykeneväisiä tähän sosiaaliseen huomioimiseen.

P'ska juttu, joillekin. Mutta eikös se ole ihan biologinen fakta, että yhteiskunnissa on aina voittajansa ja häviäjänsä.

T: Xante

Eikö tuijottaminen ole sosiaalista huomioimista puhtaimmillaan?

On se soisaalista huomioimista, mutta ikävä kyllä negatiivista huomioimista. Eikö myös toisen käyttäytymisestä valittaminen ole sosiaalista huomiota - puhtaimmillaan? Tinttaaminen kuonoonkin olisi...