Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Pääkaupunkiseutu muutoksessa

Aloittaja Amore, tammikuu 06, 2019, 17:41:25

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

safiiri

^ Kirjaston kaikki kirjathan ovat jokaisessa kirjastossa saatavissa. Kuka sinne hyllyjen väliin enää menee penkomaan, kun kaikki niteet voi sujuvasti varata noudettavaksi mistä tahansa itselleen sopivasta kirjastosta? Samoin palauttaa siihen kirjastoon, joka mukavimmin omalle reitille osuu. Varauksen voi tehdä missä tahansa ja milloin tahansa omalta laitteelta käsin. Tai selata valikoimaa ja varailla tarvitsemansa kirjaston koneelta, jos niikseen tulee. Oikeastaan on vain osoitus tehottomuudesta, jos ne kaikki kirjat tosiaan lojuu siellä kirjaston hyllyllä.

Hayabusa

^Tuo on suorituskeskeistä lukemista. Luetaan ne mitä somessa suositellaan.

Minulle kirjasto on paikka, jossa tehdään löytöjä. Eli useinkin mukaan tarttuu jotain, josta etukäteen ei ollut minkäänlaista aavistusta.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 17, 2020, 11:17:43
^Tuo on suorituskeskeistä lukemista. Luetaan ne mitä somessa suositellaan.

Minulle kirjasto on paikka, jossa tehdään löytöjä. Eli useinkin mukaan tarttuu jotain, josta etukäteen ei ollut minkäänlaista aavistusta.

Kun oli lapset pieniä eikä ollut nettiä, minullakin tuntui aikaa riittävän ruhtinaallisesti lukemiseen. Nyt ei ole enää lapsia, mutta on netti, niin aika on käynyt vähiin, mikä on harmillista itsekurin puutetta.

Mutta asiaan. Tuohon aikaan kävimme lasten kanssa kerran viikossa kirjastossa ja lapset etsivät viikon omat lukemiset ja minulle iltasatulukemiset lasten ja nuorten puolelta sillä aikaa, kun itse katselin itselleni viikon lukemiset aikuisten puolelta. Aloitin aina palautetuista kirjoista. Kontulan kirjastossa oli palautetuille kaunokirjallisuudelle oma hyllynsä ja muille kirjoille omansa.

Tuo viimeksi mainittu oli juuri aarreaitta, joka tuli käytyä tarkoin läpi ja sieltä sain innostuksen lukea monista sellaisista aiheista, joista en taatusti muuten olisi osannut luettavaa etsiä. Hyvän aihealueen löydettyäni osasin sitten jo hyllystäkin mennä kyseisestä kategoriasta etsimään lisää luettavaa.

Kyllä minunkin mielestäni kirjasto on ehdottomasti paikka, jossa konkreettisesti etsitään kirjoja luettavaksi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

kertsi

#153
Itse nappaan kirjastosta usein ota- ja jätähyllyn ja palautushyllyn lisäksi "tyrkytetyistä" kirjoista jonkun, joko kirjahyllylltä tai erityiseltä pyörivältä tyrkytystelineestä. Kirjan kansi, nimenvalinta, kirjailijan nimi (jos tunnen) ja sen jälkeen takakansi ovat kaikki tekijöitä, jotka saattavat houkutella kirjan valintaan. (Ja jopa se, miltä kirja tuntuu kädessä. Eräs ammattikirja on sellainen, että se tuntuu kädessä erityisen miellyttävältä ja se on visuaalisesti muotoiltu nokkelalla tavalla niin, että se houkuttelee tarttumaan siihen.)

Tuo ota- ja jätähylly on se, mitä eniten nykyään käytän, kun olen kyllästynyt maksamaan sakkomaksuja myöhästymisistä. Huono puoli siinä on se, jos kirjat sitten jäävät asumaan. Nykyään luen kirjoja vain vähän - juurikin nettiaddiktion takia -, etupäässä unensaantilukemistona. Ennen nukahtamista keskittyminen on ohutta, joten luen jotain kevyempää. Nyt viimeksi olen lukenut ruotsalaisia dekkareita ruotsiksi.

Ooodiin en ole edelleenkään onnistunut köynyämään. Enkä Triplaan tai Rediin. Tai Amos Rexiin.

Lisäys. Tai no. Kevyempää ja kevyempää. Viimeksi lukemani Arne Dahlin dekkari Hela havet stormar oli kyllä vähemmän kevyt, sen verran rankkoja teemoja siinä. (Hela havet stormar on sanaleikki, joka viittaa sekä Välimereen tuossa kirjassa, että seuraleikkiin tuolileikki.)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Kopek

#154
Ihmisten kirjastokokemuksista lukiessa joudun ikävä kyllä omalla kohdallani myöntämään, että en ole mikään kirjastoihminen enkä ole koskaan ollut.

Alle 10-vuotiaana en edes tiennyt, missä kotipaikkakuntani kirjasto on, vaikka äitini toimi kunnan kirjastolautakunnan puheenjohtajana, jos nyt oikein muistan. Vasta joskus 11- tai 12 -vuotiaana ylipäätään ensimmäisen kerran kävin kirjastossa ja silloinkin vain sen vuoksi, että kirjasto muutti tien yli rakennuksesta toiseen, ja koululuokkamme auttoi kirjojen kantamisessa.

Ensimmäiset kirjani lainasin kirjastosta joskus 15-vuotiaana. Tällöin syynä oli todennäköisesti "täytyyhän minunkin" -tyyppinen matkimisefekti, joka johtui siitä, että seurustelin erään tytön kanssa. Lainasin tuolloin kaksi James Bond -kirjaa (Toinen oli Casino Royale ja toinen taisi olla Goldfinger), joita luin auton takapenkillä, kun olin vanhempieni ja veljieni mukana Ruotsin ja Tanskan reissulla. Isäni huomautti, että katselisin nyt maisemia enkä lukisi jotain kirjoja, kun matkalla kerran ollaan. Seuraavana talvena lainasin kirjan "Hornblower ja Hotsbur", josta tein kouluun esitelmän. Tämän jälkeen en pitkään aikaan lainannut mitään, joten käytännössä nuo kolme kirjaa olivat ainoat, jotka olin lainannut kirjastosta siihen mennessä, kun täytin 18 vuotta.

Syynä seuraavien kirjojen lainaamiseen armeijakesänäni oli taas rakastuminen tyttöön. Olin aivan järkyttävästi rakastunut. En muista tarkasti, miten päädyin hänen kanssaan samaan aikaan kirjastoon - tai miten yleensä päädyin sinne - mutta sen muistan, että hän suositteli minulle muutamia kirjoja, jotka tietenkin heti lainasin. Yksi oli Hal Lindseyn "Maa, entinen suuri planeetta."

WIkipedia: Lindseyn ensimmäinen kirja on vuonna 1970 julkaistu Maa, entinen suuri planeetta, joka koostui osittain hänen aiemmasta etelä-Kaliforniassa käyttämästä luentomateriaalistaan. Kirjasta tuli bestseller, ja sitä myytiin vuoteen 1999 mennessä yli 35 miljoonaa kappaletta. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 1976, jossa kertojaäänenä toimi Orson Welles.

Otsikko on "Pääkaupunkiseutu muutoksessa", joten edellä mainitsemani kirjan kautta pääsemmekin pääkaupunkiseudulle. Minulla on valokuva armeija-aikaisesta kaapistani Santahaminassa, ja kuvassa näkyy edellä mainittu kirja tai sen jatko-osa. Minulla ei ole nyt kuvaa tässä, joten en voi tarkastaa.

Tämän armeija-aasinsillan kautta voimmekin siirtyä 1990-luvulle, jolloin aloin tehdä satunnaisia vierailuja Helsingin kirjastoihin. Ensimmäinen niistä oli Richardinkadun kirjasto, joka jäi henkilökohtaiseen historiaani paikkana, jossa ensimmäisen kerran elämässäni melkein pääsin tutustumaan internettiin. Sain vapaan ajan koneelta, mutta netti ei avautunut, koska en tiennyt, että pitää käynnistää selain, enkä tiennyt, mikä on selain, enkä tiennyt, miten se käynnistettäisiin. En ollut koskaan kuullutkaan mistään kaksoisnapsauttamisesta hiirellä. Ajankohta oli kevät 1996. Varttitunnin yrittämisen jälkeen luovutin. Ensimmäisen nettiyhteyteni onnistuin saamaan vasta yli vuosi myöhemmin aivan muualla. Kävin joskus lueskelemassa kirjoja Richardinkadun kirjastossa, mutta en tainnut juurikaan lainata niitä.

Seuraava kirjasto, johon Helsingissä tutustuin, oli Kallion kirjasto. Syynä kirjaston vaihtumiseen oli "majapaikan" vaihdos Annankadulta Hämeentien "etnokauppataloon". Näihin aikoihin aloin käydä silloin tällöin myös Stoan kirjastossa Itäkeskuksessa, vai mikä sen nimi on. Kallion kirjastosta lainasin pääasiassa ne kirjat (yhden taisin lainata Richardinkadulta), joiden pohjalta tein talvella 1997-1998 pienen vihkosen "Apinoiden valtakunnasta enemmistön diktatuuriin".

Viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen en ole enää lainannut kirjoja Helsingistä enkä juuri muualtakaan. Joskus olen kuitenkin käynyt kirjastoissa lukemassa lehtiä ja selailemassa kirjoja - mm. Töölön kirjastossa ja Ison Omenan kirjastossa.

Ai niin. Meinasin aivan unohtaa. Richardinkadun kirjasto ei ollutkaan ensimmäinen Helsingin kirjasto, jossa olen käynyt. Ensimmäinen on todennäköisesti Siltamäen kirjasto, jossa kävin lukemassa Mobilisti -lehtiä 1980-luvun alkuvuosina. Olin tuohon aikaan noin kolme ja puoli vuotta kirjoilla Helsingissä eli virallisesti "helsinkiläinen" - en kylläkään sisimmässäni. Eikä olisi tullut edes mieleeni esiintyä "helsinkiläisenä".

Helsinkiläiset ovat minulle outoa slangia puhuvia itsetietoisia kummajaisia, "parempaa väkeä", joihin kuuluvaa minusta ei voisi tulla enkä sellaiseksi haluaisikaan. En ole niitä ihmisiä, jotka vuoden Helsingissä asuttuaan ja muutaman sanan "helsinkiä" opeteltuaan alkavat uskotella olevansa kaupunkilaisia. Olen monestakin lähteestä lukenut, että aidot stadilaiset halveksivat näitä teeskenteleviä maaltamuuttajia. Olen reilusti maalainen, missä sitten majailenkin. En ole kuitenkaan lehmän lannalta haiseva aito maalainen vaan maalaistaajamalainen.

Hieno puku ei tee ihmisestä Rockefelleriä eikä 00 -postinumero tee ihmisestä helsinkiläistä. Tarvitaan oikeat sukujuuret.

Tuosta maalaisuudesta vielä sen verran, että siinäkin on statuseroja.

Koulussa alaluokilla taajaman poikien huvina oli käydä härnäämässä aidan takana toisessa koulussa olleita "maamoukkuja", joiksi pitäjiltä tulleita viimeistä koulun luokkaa käyviä oppilaita sanottiin. Tämä nimitys ei ollut minun keksimäni. Näitä maamoukkuja härnättiin heittelemällä heitä kävyillä ja lumipalloilla. Me taajaman pojat olimme tietenkin kaupunkilaisten silmissä maamoukkuja, mutta emme tienneet sitä, ja kaupunkilaisethan olivat kaupungeissaan.

kertsi

#155
Kaupunkilainen voi olla täystollo maaseutuympäristössä, ja maalainen kaupunkiympäristössä. Juttelin tästä vain pikaisesti sivuten erään mökkipaikkani naapurin kanssa viime kesänä. Ei siinä vain ole puheenparresta kiinni (murteet ja slangit voivat tarttua helposti), vaan ihan tietämyksen puutteesta. Itse esimerkiksi tiedän aika vähän lehmien hoidosta, maanviljelystä (vaikka vähän tiedänkin hyötypuutarhan hoidosta), talonrakennuksesta tai talon kunnossapidosta, tai maaseudun tapakulttuurista. Mökkipaikkakunnallani nähdään huonona käytöksenä, jos kylään mennessä ei jää palloilemaan pihalle, kunnes kutsutaan sisälle. Ja toisaalta ei koputeta, nk. eräs toinen mökkinaapuri, joka höntäisi sisälle, kun olin helteillä sisällä vähäpukeisena eli pelkissä alusvaatteissa. Kaupungissa varmaankin soitettaisiin ovikelloa (maalla ovikelloja ei edes välttämättä ole, aikanakaan meidän mökissämme), tai vähintäänkin koputettaisiin. Mitähän kaupunkiin (vars. tapakulttuuriin) liittyvää tietoa maalaiseltä puuttuu, mikä aikaansaa alemmuuskomplekseja (mökkinaapurilleni ainakin)? Se, ettei metrossa tai bussissa istuva vierustoveri välttämättä halua alkaa höpöttelemään? Muistelen nuorena aikuisena tuskastuneeni mökkipaikkakuntani kyläkaupan jaaritteleviin asiakkaisiin. Heille kaupassa käynti oli sosiaalinen tapahtuma, ja itselläni muka oli kiire, vaikka olin lomalla. Nykyään nautin suuresti vaateostoksilla käynnistä mökkipaikkakunnalla, siellä kun on niin ystävällisiä ja palvelualttiita myyjiä, toisin kuin kaupungissa.

ps. itse olin lapsena kirjaston suurkuluttaja. Ahmimisiässä joskus 10-11-vuotiaana luin "kaikki" maailmankirjallisuuden klassikot läpi. No en ihan kaikkia, mutta valtaisan määrän kirjastoauton (vaihtuvasta?) tarjonnasta, ja lähimmän noin muutaman kilometrin päässä olevan kirjastonkin. Teini-ikäisenä olin teatterinkin suurkuluttaja, mutta se harrastus on jostain syystä kokonaan jäänyt.
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

-:)lauri

Minullakin on ollut tapana mennä kirjastoon tekemään löytöjä. Jotenkin luontevampaa selata kirjoja hyllyssä livenä kuin netin välityksellä. Tuntuu että selaaminen Helmetillä (pääkaupunkiseudun kirjaston varausjärjestelmä) olisi hitaampaa kuin kirjojen livenä selaaminen. Helmet on tietysti nopeampi ja näppärämpi kun tietää mitä etsii. Itse käytän pääsääntöisesti Helmettiä, mutta kun menen noutamaan kirjaa/kirjoja, käyn selailemassa usein kirjoja hyllyistä josko sattuisi mukaan vielä muutakin. Viimeksi varasin yhden kirjan Helmetillä ja noutaessani sitten kirjaa, hyllyistä tarttui mukaan vielä kolme muuta.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - helmikuu 17, 2020, 11:17:43
^Tuo on suorituskeskeistä lukemista. Luetaan ne mitä somessa suositellaan.

Minulle kirjasto on paikka, jossa tehdään löytöjä. Eli useinkin mukaan tarttuu jotain, josta etukäteen ei ollut minkäänlaista aavistusta.

Somessa? Et sitten ole tietokannoista ja hakutoiminnoista mitään kuullut? Miksei sähköistä kirjastoa voisi yhtä lailla selailla löytöjä tehden? Lopulta kirjaston sivusto on sähköinen kirjahylly. Ei sen kummempaa. Siinä mitään somea tarvita, vaikka tietenkin vinkkejä hyvistä kirjoista voi saada monella tapaa.

Hippi


HSL-pysäkeille vaadittu tupakoinnin täyskielto etenee – "Viimeinen savu vetäistään juuri ennen nousua raitiovaunuun"

HSL:n raitiovaunu- ja bussipysäkeillä oleva toivomus savuttomuudesta ei kiellä tai estä tupakointia. Täyskiellosta jätettiin kuntalaisaloite viime vuoden marraskuussa.
– Nykyisin pysäkeillä poltetaan surutta, vaikka niiltä nousee kyytiin lapsia, raskaana olevia, astmaatikkoja ja päiväkoti- sekä koululaisryhmiä. Usein myös raitiovaunuissa on vahva tupakanhaju, kun viimeinen savu vetäistään juuri ennen nousua raitiovaunuun, Kuntalaisaloite.fi-sivulle jätetyssä aloitteessa lukee.
Aloitteen jättäjän mielestä tupakointi pysäkeillä aiheuttaa myös roskaamisongelman.
– Helsingin pysäkit ovat kansainvälisestikin vertaillen siivottomassa kunnossa. Olisi turisteillekin mukavampaa kulkea siistien pysäkkien kautta ja se antaisi paremman kuvan kaupungista.

Pysäkeillä tupakointia ei voi lain mukaan kieltää.

....

Helsingin kaupunki on toimittanut kuntalaisaloitteen sosiaali- ja terveysministeriöön. Siellä aloitetta ei ole otettu vielä tarkasteluun.
Ministeriö laatii parhaillaan muutoksia tupakkalakiin. Ehdotusten mukaan tupakkakiellot laajenisivat muun muassa joukkoliikennepysäkeille, leikkipuistoihin ja uimarannoille.
– Tupakkalain muutoksista on tarkoitus tehdä syksyllä hallituksen esitys, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Meri Paavola.
Tupakkalain tavoitteena on saada tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön loppumaan vuoteen 2030 mennessä.



Tuo kielto olisi kyllä ihan tervetullut, sillä niitä huomaavaisia tupakoitsijoita on aika vähän ja tupakoimaton joutuu välillä valitsemaan pienemmän pahan savun ja sateen väliltä. Olisikohan niin, että ne huomaavaiset on jo vähentäneet tai lopttaneet niin, etteivät ole pysäkeillä savustamassa. Mutta on kyllä aika vastenmielistä, kun tuollainen just viimeiset hönkäykset pysäkillä vetäissyt tulee viereen istumaan. Kokemuskesta tiedän, että tupakoija itse ei huomaa pahaa hajuaan :(
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Hayabusa

^Oikeaa tupakkaa enemmän nykyään häiritsee sähkötupakoitsijoiden imelät pilvet. Vaikka mutulla sähkötupruttelijoita on vielä vähemmän, niin heidän piipuistaan tuntuu irtoavan enemmän hajustetta ympäristöön. Voi tietysti olla tottumiskysymyskin.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Amore

All you need is Love

Amore

All you need is Love

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 20, 2020, 18:56:32
Live-näkymiä Helsingistä

webcam Klaus Kurki: Svenska Teatern, Mannerheimintie

https://balticlivecam.com/cameras/finland/helsinki/helsinki-view-klaus-k-hotel/

05:41 Ratikka ja auto samaan aikaan. Myös lintu.
05:43 Ratikka ja kävelevä ihminen samaan aikaan.

Saatoin jonkun tapahtuman missatakin tälle palstalle kirjautuessani.

a4

Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - maaliskuu 21, 2020, 05:45:35
Lainaus käyttäjältä: Amore - maaliskuu 20, 2020, 18:56:32
Live-näkymiä Helsingistä

webcam Klaus Kurki: Svenska Teatern, Mannerheimintie

https://balticlivecam.com/cameras/finland/helsinki/helsinki-view-klaus-k-hotel/

05:41 Ratikka ja auto samaan aikaan. Myös lintu.
05:43 Ratikka ja kävelevä ihminen samaan aikaan.

Saatoin jonkun tapahtuman missatakin tälle palstalle kirjautuessani.
7:36 Ratikka, auto ja kaksi työmiestä heti kuvassa. Sitten ne lipuivat pois..teatterin takana näyttäisi menevän muutama auto.

Aukiolla hauska rinkula jonka läpi voisi vaikka kävellä: Helsingin Erottajalle nousee ruotsalaisten lahjoittama monumentaalinen veistos 

Nyt oli tilanne kuin lännenelokuvista. Kaksi ihmistä käveli aukion yli kohti toisiaan. Jännitys tiivistyi. Lopulta ohittivat toisensa usean metrin päästä. Yhtään laukausta vaihtamatta.

Amore

Kannattaa vilkaista nettikameralähetystä arkipäisin aamu"ruuhkan" aikaan. ;)
All you need is Love