Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Statuslapset - onko heitä?

Aloittaja Edward, helmikuu 10, 2019, 06:53:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

-:)lauri

#45
Lainaus käyttäjältä: Saares - elokuu 07, 2019, 18:16:06
Lainaus käyttäjältä: Laika - elokuu 07, 2019, 17:56:38
Lainaus käyttäjältä: Kopek - elokuu 07, 2019, 10:52:04
Miksi musta lapsi ei siis voisi olla valkoiselle äidille egon jatke siinä missä mikä tahansa lapsi? Eihän esimerkiksi erään Valtterin äiti olisi päässyt valtakunnalliseen julkisuuteen, jos hänen poikansa olisi ollut valkoihoinen.

Muuan saksalainen kannibaali, Armin Meiwes, sopi 2000-luvun alussa toisen henkilön kanssa syövänsä tämän. Kannibaali ja hänen vapaaehtoinen uhrinsa olivat tavanneet verkkoilmoituksen kautta Meiwesin asunnolla, ja yrittivät yhdessä ja erikseen syödä uhrin penistä. Meiwes oli tehnyt illasta nelituntisen videotaltioinnin. Kaikki mikä ei ole mahdotonta on mahdollista, eikä lasten hankkiminen statussyistä ole lainkaan epätodennäköisin mahdollinen lopputulema ihmisten myriadeista motiiveista.

Toisaalta, jos joku perheen ulkopuolinen pitäisi valkoihoisen vanhemman mustaihoista lasta vanhemman arvoa alentavana tekijänä, olisi loogista ulkopuolisen selittää vanhemman ilo ja näkyvän häpeän poissaolo johtuvaksi jonkinlaisesta statuskuvitelmasta. Miksi muuten kukaan hankkisi arvoaan halventavan negroidin rinnalleen? Eikö tällaisessa ulkopuolisen arviossa olisi pikemminkin outoa ja selityksen vaativaa, miten kukaan arvonsa tunteva ihminen hankkisi mustaihoisen puolison ja lapsen? Yleensä arkijärkeen käyvä ei vaadi mielestämme selitystä. Vasta kun jokin havaintomme ei käy yhteen rutiininomaisen oletuksemme kanssa, ryhdymme edes puhumaan selittämättömyydestä, ja ajatteluprosessimme lähtee liikkeelle. Usein sen vuoksi onkin vaikeinta kyseenalaistaa arkisimmat oletuksemme maailmasta.

Puhe statuslapsista toimii kumpaankin suuntaan, vaan näyttöähän meillä ei ole. Kuka sen esittäisi?
Sulut aukenevat. Tämän jälkeen voi ketä ja mitä tahansa arvostella ilman huolta että joutuisi vastaamaan sanoistaan. Tosin esimerkiksi Hibiskus on varsin avoimesti ilmoittanut vihansa ja halveksuntansa kohteet.

Sen sijaan, että ajattelet kaikkien hankkivan lapsiaan pelkästään identtisistä syistä kuin, joista syistä itsekin lapsia hankkisit, yritä ymmärtää, että mikään luonnonlaki ei ole estänyt koskaan ketään hankkimasta lapsia Suomessa muistakin syistä. Kuka tahansa on saanut Suomessa jo vuosituhansia hankkia lapsensa ihan mistä syystä on itse halunnut. Sulut ovat olleet kokoajan auki.

Ja se, että asumme paraikaa maassa, joka on melkolailla huippukansalaistensa johdosta kansalaisilleen yksi maailman parhaimmista paikoista elää, osoittaa että "sulkujen avautumista" tässä asiassa on melkolailla turha pelätä.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Laika

#46
Minulle jäi epäselväksi, mihin sulkujen aukenemisella viittaatte. Oma kommenttini käsitteli lähinnä väitteen totuudenmukaisuuden dilemmaa esitettäessä valkoisten suomalaisten hankkivan tummaihoisia lapsia statussyistä. Samalla kun väite yhdellä tasolla voi olla tosi, voi se toisella tasolla olla epätosi. Ylipäätään minulle jää epäselväksi, millaiseen ja kenen laajempaan todellisuuskäsitykseen väite kuuluu. Mieltymyksiä on kovin monenlaisia. Sen toteaminen on kuitenkin triviaalisti tosi.

Henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi hölynpölynä ajatella tummaihoisten nauttivan valkoihoisia korkeampaa sosiaalista statusta Suomessa, joskaan mitään 'yleistä käsitystä' asiasta ei ole. Tapasin kerran erään oikein miellyttävän naisihmisen, joka sanoi uskovansa liskoihmisten sekaantuneen Maan kehityshistoriaan ja nykypolitiikkaan. Sekin oli mielestäni hölynpölyä, eikä liskoihmisten olemassaolostakaan ilmeisesti vallitse yleistä ja yhtenäistä käsitystä.

Hän piti totuuskäsitystäni patakonservatiivisena -kritiikin peruste, jonka toki jouduin ja joudun ottamaan vakavasti.
'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

MrKAT

Fundamentalistiselle saarnaajalle/johtajalle tai niitä joukkoja kosivalle poliitikolle olisi onnetonta jos ei olisi lapsia mutta kilpailijoilla on. (Uskoville lapset merkitsee Herran siunausta tms, vanhemmat on siunattuja Herrassa tms).
Täten hän saattaa teettää lapsia paljon jotta saa suosiota fundeilta. (Trumpkin nyt tulee mieleen).

Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

safiiri

Perinteisestihän lapsia hankittiin, jotta saatiin työvoimaa pyörittämään suvun maatilaa. Olipa sanontakin, että lapsi tuo leivän tullessaan. Perijöiksikin lapset hankitaan - oli perintö sitten perheyritys tai vain kesämökki. Erityisen halveksittua on puolestaan ollut ns. vahinkolapsi, joka syntyy ihan ilman vanhempien halua häntä saada.

Millaisesta syystä mahtaa oikeastaan olla moraalisesti hyväksyttävää päättää hankkia lapsia? Lapsi han ei asiassa pääse vanhempiaan ihanuudestaan vakuuttamaan, koska häntä ei vielä ole päätöstä tehtäessä. Adoptiossakin ensin pitkään odotetaan ja vasta loppuvaiheessa saa lapsen tavata. Voisi kuvitella, että syyt ovat vaihtelevia, sillä niinhän ovat ihmisten elämäntilanteet ja persoonatkin, kun he päättävät yrittää raskautta - tai ehdottomasti sitä pyrkiä välttämään.

Tässä on myös viitattu siihen, että ns. statuslapseen asetetaan liiallisia odotuksia ja pakotetaan hänet harrastamaan vanhempien toiveesta. Tällin siis statuslapseuden moraalinen ongelma olisi lapsen edun vastainen kasvatus, joka ei anna hänelle rauhaa kasvaa omanlaisekseen ja olla vanhemmilleen riittävä vain omana itsenään. Mitenköhän tämä sitten näiden mustempien statuslapsien kohdalla toimisi? Pakotetaanko heidät afrotanssiin tai pitkän matkan juoksijoiksi vasten tahtoaan? Olisi mukavaa kuulla, millaista haittaa tämä statuslapsen asema heille aiheuttaa. Onko epäilys siitä, että lasta hoidetaan huonosti tai kasvatus on jotenkin vinksallaan, koska vanhemmuudella on moraalittomat motiivit? Toisaalta tällaisesta kaiketi olisi sitten myös ihan todisteita ja nämä lapset työllistäisivät lastensuojelua tms.

On myös hämärää, miksi juuri mustien lasten kohdalla epäilykset heräävät, vaikka statuslapsen hankkimisesta kai olisi syytä epäillä kaikkia, jotka kulkevat julkisilla paikoilla lapsiensa kanssa "näytillä". JOpa muuallekin kuin vain tarhaan ja tarhasta. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi kaupungille lasten kanssa - mikä on tiettävästi paljon hankalampaa kuin mukavasti yksin - ellei tarkoituksena ole pasteerata kaduilla esitellen omaa statusleluaan? Vielä epäilyttävämpää on, jos lapsella on kivan näköiset vaatteet tai kalliit rattaat. Erityisen varma statuslapsen hankkimisen merkki on perinteinen lyyra äidin rinnassa, kun statuslapsi hankkii glooriaa kirjoittamalla ylioppilaaksi. Toisaalta - kun joku tiedustelee naiselta, onko hänellä lapsia, onko siinäkin takana naisen statuksen arvioiminen? Voisiko tällaisia kyselevää syyttää moraalittomien lapsenhankintamotiivien markkinoinnista? Tokihan sosiaalisilla arvostuksilla juurikin luodaan se maaperä erilaisten statussymbolien hankkimiselle. Kuka on siis viaton ja voi heittää ensimmäisen kiven?

Xantippa

Luulisi statuslapsella itse asiassa olevan aika hyvätkin olot, luulisi ihmisen pitävän erityisen hyvää huolta statussymbolistaan. Verrattuna etenkin näihin lapsiin, jotka on hankittu, koska lapsia nyt vain kuuluu olla.

Lisäksi uskoisi, että tosiaan netistä löytyisi useita eri faceryhmiä ja mitä näitä on, missä vaihdetaan kokemuksia ja ylpeilyjä koskien omaa statuslasta. Näin ainakin kaikkien muiden statussymbolien kanssa on, harrastajat hakeutuvat yhteen vertailemaan ja jakamaan neuvoja, jne.

T: Xante

safiiri

KAIKKI lapset ovat statuslapsia, sillä jokainen lapsi aina tekee vanhemmistaan äitejä ja isiä ja x-määrän lapsia saaneita. Lapsi nostaa vanhempiensa statuksen uudelle tasolle, joten lapsi on aina statuslapsi.

Brutto

Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 08, 2019, 08:27:03
Lapsi nostaa vanhempiensa statuksen uudelle tasolle, joten lapsi on aina statuslapsi.

Totta. Lapsi nostaa vanhempiensa statuksen vanhemman tasolle. Ilman lasta ei voi esiintyä vanhemman statuksella.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Hippi

Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 08, 2019, 07:24:58
Tässä on myös viitattu siihen, että ns. statuslapseen asetetaan liiallisia odotuksia ja pakotetaan hänet harrastamaan vanhempien toiveesta. Tällin siis statuslapseuden moraalinen ongelma olisi lapsen edun vastainen kasvatus, joka ei anna hänelle rauhaa kasvaa omanlaisekseen ja olla vanhemmilleen riittävä vain omana itsenään.

Tätä olen ihmetellyt, miten usein milloin missäkin asiassa nuori tai jopa jopa aikuinen lapsi puhuu omasta saavutuksestaan, niin hän siihen muistaa lisätä, että nyt hän on voinut tehdä vanhempansa ylpeäksi hänestä (lapsestaan). Minusta tuo on kuulostanut niin vieraalta, sillä itse en ole odottanut lapsiltani, että he suorituisivat minun vuokseni jostain, vaan omasta halusta ja itsensä vuoksi. Totta kai iloitsen nähdessäni lapsen ilon omasta onnistumisestaan ja lohdutan ja kannustan epäonnistumisen myötä. Se kai on ihan luonnollistakin, että myötäelää erilaisissa elämäntapahtumisissa, mutta ei lapsen onnistumiset tai epäonnistumiset minun arvoani ihmisenä muuta.

If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Laika

#53
Lapsilla on nykyään kiire aikuistua, koska ihmiskunta on pedannut uuden mittakaavan dilemman itsestään. Siinä mielessä tosiasiat saattavat ennen pitkää hyvinkin tärvellä liberaalin toiveen lasten oikeudesta olla lapsia. Lasten mahdottomuus jatkaa vanhempiensa aloittamia leikkejä omassa ikäpolvessaan johtuu olosuhteista, joiden vanhoiksi kasvaneet lapset tähän saakka leikkiessään ovat antaneet kehkeytyä. Lännessä ei oikein olisi enää aikaa antaa ihmisten jatkaa sitä. Moraalisesti erityisen arveluttavaa on ollut ja on se, miten nuorempien sukupolvien on täytynyt kasvattaa vanhempiaan. Kaikki poliittinen valta ja tietotaito on käytetty leikkimiseen, kun aikuistumista vaativat asiat sitävastoin on jätetty oman onnensa varaan.

Arthur C. Clarke kirjoitti 50-luvulla tieteisromaanin Childhood's End, joka on suomennettu nimellä Lapsuuden loppu. Tarinassa avaruusolennot ottavat ihmisten asiat ohjaukseensa ja panevat alulle ihmiskunnan uuden kultakauden yksinapaisen poliittisen komentonsa keinoin. Lapsuus saa tarinassa sisällöltään historiallisen luonteen. Moraalinen kysymys Clarken ajatuskokeessa kuuluu, onko yksilöillä oikeus autonomiseen lapsuuteen. Milloin saavutamme pisteen, jolloin yksilöiden mielipiteenvapaus ja itsemääräämisoikeus jäävät toissijaisiksi arvoiksi heidän aiheuttamaansa vahinkoon nähden? Arvaan liberaalin politrukin vastaavan tähän 'ei koskaan'*, vaikka se sitten tietäisi lajimme ja kaiken tunnetun elämän tuhoa.

Lapsuus ja aikuisuus ovat erikoisia konsepteja, sillä ne voidaan ymmärtää laajemminkin kuin vain kehitysbiologisesti. Milloin yksilö ei älyllisesti ja moraalisesti saavuta edistyneempää kehitysvaihetta, elää hän biologisesta iästään riippumatta edelleen lapsuutta. Tällöin myös kysymys lapsen oikeudesta olla oma itsensä saa uusia piirteitä.

Clarken tarinassa Maan ulkopuolinen entiteetti hyvin konkreettisesti päätyy lopulta kaappaamaan vanhemmilta kaikki biologiselta iältään lapsuusiässä olevat. Olennot ovat päättäneet, että tulevaisuus on lasten, ja että vanhempien on aika luopua lapsistaan tärkeämpien päämäärien vuoksi. Lasten vanhemmat ovat käyneet noiden päämäärien kannalta auttamattoman vanhentuneiksi.

*Ideologinen muotoilu yleensä kieltää edes mahdollisuuden, että autonominen yksilönvapaus ja kokonaisuuden hyvinvointi voisivat ylipäänsä olla toisensa poissulkevia
'Custom will reconcile people to any atrocity, and fashion will drive them to acquire any custom.'

-George Bernard Shaw

a4

^ Homo Sapiens taitaa olla menestynyt laji myös sen takia että se on aikuisenakin melko lapsellinen.
Kielikin elää ja poikii sutkien sanaseppogeeniemme ansiosta jopa uusia kieliyhteisöjä. Matuista mokuttajiin ja rajakkeihin.
Tieteessäkin moni löytö on tehty uppoutumalla johonkin tutkimukseen kuin leikkiin, säheltämällä kuin leikkivä lapsi tai kokeilemalla lapsellisen uteliaasti järkevyyden ja tiedon rajoja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leikkivä_ihminen

Tylsän työn, arkiaskareet tai ilmastonmuutostaistelunkin voisi pelillistää. :)
https://nordicedu.com/blogi/homo-ludens-leikkiva-ihminen
Eli kiinnostusta ylläpitävää ja koukuttavaa tahtia jaettuja virtuaalisia sekä netissä globaalisti julkisia arvomerkkejä, diplomeja, ylennyksiä, titteleitä, jne..
Samalla ansaintalogiikalla mobiilipelit takovat maailmalla miljardeja paljon typerimmistäkin aiheista.
Ammu sikaa vihaisella linnulla!
Laita feministi halaamaan sovinistia!