Erilaisista perhemalleista ja sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta

[safiiri]

Myöntänet sen siis, että se kahden sukupuolen heterosuhde luo elämää, eivät muut mallit?

On naisen ja miehen välisiä parisuhteita, joista ei synny lapsia. Pitääkö ulkopuolisen suhtautua niihin jotenkin toisin kuin sellaisiin elämää luoviin suhteisiin? Minkä takia on yleensä tärkeää olla kiinnostunut toisten makuuhuoneista? Perinteisesti sinne ollut tunkemassa vain paavi ja kardinaalikollegio (parhaatkin asiantuntijat – ja ne heistä joilla on ollut kosketusta, tekopyhät raiskaajat).

No, enimmäkseen tässä olen vain kritisoinut niitä älywapaita sukupuolikäsityksiä, joita on kuulemma 30 tai jotain, sitä biologisen käsityksen raiskaamista yhteiskunnallisilla ja humanistisilla epäteorioilla. Kaikki me tiedämme, että luonnollinen siittäminen tapahtuu siittiön ja munasolun yhtyessä. Jokseenkin heterotouhua sanoisinko?

Yksinkertaisista ja luonnollisista asioista tehdään toki ongelmia, kun humanisteja ja yht.kuntatieteilijöitä kehään päästetään. Luovat biologiaakin omankaltaisekseen, sekavaksi ja häiriintyneeksi. Noin vaan ei pitäisi tehdä.
Älkäämme sekoittako humanistisia tieteitä biologiaan.

Kun vain osaisit noudattaa tätä omaa ohjettasi ja pidättäytyä selittämästä tyttöjen mieltymystä vaaleanpunaiseen biologialla. Mutta hei - eikö ole vallan loistavaa, etteivät kaikki sukupuolentutkijat rynni biologeiksi, vaan siististi pysyttelevät omalla alallaan ja puhuvatkin vain genderistä sexin sijaan? Eikö tässä nimenomaan toteudu se, ettei sekoiteta humanistisia tieteitä biologiaan? Oikein keksivät oman sanankin - gender - ettei kukaan sotkisi siitä esitettyjä ajatuksia biologian suvullisuuteen. Sulle ei nyt taas kelpaa mikään ja esität toiveita, joiden toteutumista kauhistelet.

[Toope]

Tytöille on aika tyypillistä punaisten ja vaaleanpunaisten värien suosiminen. Prinsessaleikit ovat ihan normijuttuja, paitsi kuplaihmisille:
http://ryppyjareika.blogspot.com/2019/06/ryppy-laakarina-osa-viii.html
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/780127-krista-kososen-tytolle-tuli-prinsessavaihe-hs-nayttelija-pyysi-apua-ministerion
Tietyt leikit ja mallit vain ovat tytöille ja pojille erilaisia. Annetaan olla.

Omalla tyttärellä oli vaihe, jolloin ei kelvannut mikään muu kuin punainen/vaaleanpunainen vaate ja piti olla vähän kauniita hörhelöitä. Ihan normaalia tytölle.

[mikainen]

Tytöille on aika tyypillistä punaisten ja vaaleanpunaisten värien suosiminen. Prinsessaleikit ovat ihan normijuttuja, paitsi kuplaihmisille:
http://ryppyjareika.blogspot.com/2019/06/ryppy-laakarina-osa-viii.html
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/780127-krista-kososen-tytolle-tuli-prinsessavaihe-hs-nayttelija-pyysi-apua-ministerion
Tietyt leikit ja mallit vain ovat tytöille ja pojille erilaisia. Annetaan olla.

Omalla tyttärellä oli vaihe, jolloin ei kelvannut mikään muu kuin punainen/vaaleanpunainen vaate ja piti olla vähän kauniita hörhelöitä. Ihan normaalia tytölle.

Onhan se ihan normaalia. Ihan yhtä lailla olisi ollut normaalia jos olisi leikkinyt sinisillä autoilla.

[Toope]

Pojat usein leikkivät, tyttöjä usein autot eivät niin kiinnosta.

[safiiri]

Tytöille on aika tyypillistä punaisten ja vaaleanpunaisten värien suosiminen. Prinsessaleikit ovat ihan normijuttuja, paitsi kuplaihmisille:

Niin ja tuo mieltymys ON sosiaalisen sukupuolen ilmentymistä, ei biologisen. Tämä on täysin todistettavissa oleva fakta, sillä punainen oli aiemmin kuninkaiden väri (koska se oli kallista) ja vaaleanpunainen on ryhdytty yhdistämään tyttöyteen suorastaan vasta vastikään. Ihmisen biologinen sukupuoli ei tuota mitään geneettistä intoa vaaleanpunaiseen.

Siispä - jos haluat pysytellä väitteessäsi, että meidän pitää luopua gender-käsitteestä ja ymmärtää se täysin perusteettomana ja epätieteellisenä, meidän pitää myös luopua näistä sosiaalisen sukupuolen ilmentymien tunnustamisesta ja todeta, etteivät tytöt erityisesti tykkää vaaleanpunaisesta. Se on vain keksityn ja mihinkään perustumattoman sosiaalisen sukupuolen ominaisuus. Vaihtoehtona on, että tunnustat sukupuolisuudessa olevan sen biologisen puolen (sex) ja sosiaalisen puolen (gender), jotka tietenkin yleensä kulkevat käsi kädessä ja kivasti synkaten, mutta joista tämä sosiaalinen puoli muotoutuu yhteiskunnan tapakulttuurin kautta. Siksi joskus aiemmin miehet sujuvasti käyttivät korkokenkiä, peruukkeja ja puuteria tuntematta itseään millään tapaa "naisellisiksi", mutta täällä hetkellä miehekkyyttä ei meidän kultturissamme ilmennetä tällaisilla tavoilla, vaan tuollaiset vermeet yhdistetään feminiinisyyteen ja koetaan naisellisuuden ilmentämisen välineiksi. Josta syystä ne ovat toden totta enemmän tyttöjen ja naisten suosimia. Biologiasta ja y-kromosomista on peräisin vain ja ainoastaan taipumus haluta olla maskuliininen tai feminiininen sillä tapaa kuin maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä nykyään ja meidän kulttuurissamme ON TAPANA ilmentää. Tämä "on tapana" on se sosiaalinen sukupuoli (gender), jonka ilmentymät ovat opittuja (matkitaan oman kulttuurin muilta ihmisiltä) ja joilla ilmaistaan itseä muille yhteisön jäsenille. Käytetään yhteisesti feminiinisiksi tai maskuliinisiksi miellettyjä asioita luomaan itsestä sekä itselle että muille omaan sukupuoleen sopivaa feminiinistä tai maskuliinista mielikuvaa. TUollaiset ulkoiset merkit ovat kulttuurisidonnaisia ja jatkuvasti myös ajassa muuttuvia. Antiikin Kreikassa ei maskuliinisuutta ilmennetty reisitaskuhousuilla, eikä reisitaskuhousuihin pukeutuminen ole biologinen ja geeneistä kumpuava tarve. Reisitaskuhousut - tai pitkät hiukset jne - ovat sosiaalisen sukupuolen eli genderin ilmentymiä ja ilmentämistä. 

Tietyt leikit ja mallit vain ovat tytöille ja pojille erilaisia. Annetaan olla.

Omalla tyttärellä oli vaihe, jolloin ei kelvannut mikään muu kuin punainen/vaaleanpunainen vaate ja piti olla vähän kauniita hörhelöitä. Ihan normaalia tytölle.

Niin. Mutta entä, jos sellainen vaihe tulisi pojallesi? Antaisitko olla? Tai - olisiko minun pitänyt pakottaa tyttäreni vaaleanpunaisen ystäväksi, vaikka hän ei siitä ollutkaan erityisen innostunut? (Juu ei ollut mitenkään poikamainen, mutta suosi mieluummin keltaista kuin pinkkiä.)

Joka tapauksessa - vaaleanpunainen yhdistetään kulttuurisesti nykyään tyttöyteen. Tämä vain ei ole aina ollut käytäntönä ja tapana. Eikä silloin tytöillä ollut "normaalia" ihastella nimenomaan vaaleanpunaista. Syyt ja seuraukset menee tässä ihan toisin päin. ENSIN yhteiskunnassa on luotu yhteisesti jaettu tapa yhdistää tyttöys ja vaaleanpunainen väri. Sen jälkeen tytöt - jotka tietenkin tuntevat identifioituvansa tyttöyteen - ilmaisevat omaa tyttöyttään haluamalla vaaleanpunaista. Kyse on siis halusta olla tyttö juuri sellaisella tavalla, joka tapakulttuurin mukaan on tavanomainen tapa olla tyttö. Geenit eivät pistäisi kenelläkään vastaan, vaikka tuo vaaleanpunainen vaihdettaisiin - koko yhteisessä tapakulttuurissa - vaaleansiniseksi. Silloin tytöille olisi hyvin tavallista pitää nimenomaan vaaleansinisestä. Ei tätä millään tapaa geenit tai hormonit estäisi. Samoin meillä sitten olisi transsukupuolisia, jotka "epänormaalilla tavalla" miessukupuolestaan huolimatta haluaisivat ehdottomasti vaaleansiniset lapaset. Toopet sitten päivittelisivät ilmiötä.

[Hippi]

Heh, olikohan kahden nuoremman tyttöni vaatteisin tarttunut jotain "poikabakteereja", joka vaikutti heidän myöhempiin värimieltymyksiinsä? Sain melkoisesti työkavererilta kierrätyksenä vaatteita ja ne olivat kaikki juuri poikavärisiä.

Myöhemmin, heti kun he pystyivät ilmaisemaan mielipiteensä vaatekaupassa, annoin heidän itse valita vaatteiden värin niistä, jotka olin ensin itse seulonut muuten hyviksi vaihtoehdoiksi. Toisella poikavärien valinta jatkui enkä muista hänen valinneen punaista tai keltaista kertaakaan alle kaksikymppisenä. Toisella värivalikoima laajeni hieman alakouluikäisenä, mutta ei kovin merkittävästi.

Nykyään kun luonani käy naapurin pikkupojat, heidän yksi suosikkileikeistään on leikkiä barbeilla. Kyse vain on siitä, mitä on tarjolla. On minulla poikalelujakin ja pelejä, mutta noita barbeja ei taida muualla olla tarjolla.

[Toope]

Minäkin leikin lapsena serkkutytön nukkekodilla. Tuloksena oli performansseja, joissa koti esiintyi hirviöiden ja hyvisten taistelutantereena.

[safiiri]

Minäkin leikin lapsena serkkutytön nukkekodilla. Tuloksena oli performansseja, joissa koti esiintyi hirviöiden ja hyvisten taistelutantereena.

Ja sitten löysit nettikeskustelut

[Karikko]

Minäkin leikin lapsena serkkutytön nukkekodilla. Tuloksena oli performansseja, joissa koti esiintyi hirviöiden ja hyvisten taistelutantereena.

Ja sitten löysit nettikeskustelut

Ja sama homma jatkuu.

[Toope]

Älkää tehkö pojista tyttöjä ja päinvastoin, kun kerran ovat erilaisia. Tämä se opetus oli.

[safiiri]

Älkää tehkö pojista tyttöjä ja päinvastoin, kun kerran ovat erilaisia. Tämä se opetus oli.

Mutta juuri senhän olet kieltänyt, että lopettaa "tekemästä" ja luottaa siihen, että se tyttöys ja poikamaisuus kehittyy ihan ohjaamatta ja pakottamatta. Sellaista kasvatusta kutsutaan sukupuolisensitiiviseksi. Sellainen kasvatus vaatii kasvattajalta, että tiedostaa, miten helposti tosiaan ohjaa ja suorastaan pakottaa, koska itse on kasvanut ja elänyt hyvin voimakkaasti sukupuolinormittavassa yhteiskunnassa. Sinullekin on ihan mahdotonta näköjään edes omaksua sitä tietoa, ettei vaaleanpunainen ole ollut ns. tyttöjen väri kuin hyvin lyhyen aikaa. Selvä muutos tähän tapahtui vasta 1930-40 -luvuilla. Siten vaikkapa oma äitini on oppinut sen symboliikan vasta kouluikäisenä. Sanoisin, että ilmiö, jonka historia on noin lyhyt ei taida olla biologiastamme ja geeneistämme kumpuava. Ellei tosiaan ihmisen evoluutio ole ottanut varsinaisia harppauksia viime vuosisadan alkupuolella.

https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Vaaleanpunainen-oli-ennen-maskuliininen-väri-ja-tytöt-puettiin-siniseen/1086719

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Vaaleanpunainen

[Hippi]

Edellä olevan viestin ensimmäinen linkki korjattuna:

Vaaleanpunainen-oli-ennen-maskuliininen-väri-ja-tytöt-puettiin-siniseen


[jos osoitteessa on ääkkösiä, niin se pitää piilottaa, malli tuossa korjauksessa. Näkyvän tekstin voi kirjoittaa mieleisekseen ja sietä myös ääkköset]

[Toope]

Kritisoin lähinnä nykymeininkiä, jossa pyritään jonkinlaiseen sukupuolettomuuteen, vaikka kaikki hyvin tietävät sukupuolten olevan syntymästään erilaisia. En vastusta sitä, että pojilta tai tytöiltä kiellettäisiin tietynlaista käytöstä, mutta painostaminen on vielä pahempi ajatus.
Siksi en pidä ajatuksesta, että queer-porukka hankkisi lapsia.

[safiiri]

Kritisoin lähinnä nykymeininkiä, jossa pyritään jonkinlaiseen sukupuolettomuuteen, vaikka kaikki hyvin tietävät sukupuolten olevan syntymästään erilaisia. En vastusta sitä, että pojilta tai tytöiltä kiellettäisiin tietynlaista käytöstä, mutta painostaminen on vielä pahempi ajatus.
Siksi en pidä ajatuksesta, että queer-porukka hankkisi lapsia.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus tarkoittaa juuri sitä, että ei pakoteta sterotyyppiseen muottiin sen enempää kuin ei-sukupuoliseenkaan, vaan tuetaan niitä piirteitä ja taipumuksia, joita lapsella itsellään luonnostaan on. Mutta ei myöskään tarjoilla koko ajan mallia, johon "oikeat" pojat ja "oikeat" tytöt muka luonnostaan asettuu. Eikä levitetä valheita siitä, että vaaleanpunainen väri (tai joku muu näistä stereotyyppisistä kulttuurisista tyttöjen jutuista) on koodattu tyttöjen geeneihin ja siksi he suorastaan synnynnäisesti rakastavat juuri sitä.

Jos sinun mielestäsi queer-porukka painostaa lapsia, niin eikö samaa pitäisi suuresti epäillä tavallasi vannoutuneista perinteisten sukupuoliroolien kannattajista? "Tytöt ei osaa matikkaa, eikä ajaa autoa, eikä ne osaa ajatella loogisesti. Niistä tulee kyllä hyviä kotiäitejä ja sairaahoitajia. Pojat ei hempeile, eikä itke. Pojat ajaa rekkaa ja ratkoo asiat väkivallalla, jos tarpeen. Pojat ei nynnyile, eikä tykkää kauniista asioista tai taiteesta, vaan rakentamisesta ja kovasta vauhdista. Pojat lukee tiedelehtiä, mutta ei - herranjumala - romaaneja. " Tämäkö sitten on hyvä ja lapsen edun mukainen tapa kasvattaa?

Nämä stereotypiat näkyvät kasvatuksessa edelleen -jopa niillä, jotka mielestään eivät mitenkään ohjaile lapsia mihinkään sukupuolirooliin. Kun SAMA lapsi puettiin tyttömäisiin väreihin, hänen kanssaan leikkivät aikuiset tarjosivat pehmoleluja ja nukkeja, kun vaatetus oli poikamainen, aikuiset ojentelivat palikoita, palloja ja muita toiminnallisia leluja. Tuskinpa sen lapsen omat mielihalut ja kiinnostuksen kohteet vaatteiden mukana muuttuivat. Stereotypiat ovat meissä hyvin syvällä, koska meillekin on tarjottu sukupuolemme mukaisia leluja, leikkejä ja käyttäytymismalleja koko pienen ikämme ja niin kauan, ettemme edes muista. Siksi nämä erot tosiaan vaikuttavata luonnollisilta, vaikka sen luonnollisen ja synnynnäisen sukupuolisuuden päälle on kulttuurisesti rakennettu hyvin vankka ja paksu kerros pelkkää sosiaalista sukupuolta. KOSKA niin suuri osa sukupuolisiksi mieltämistämme käyttäytymismalleista on itse asiassa opittuja, sukupuolirooleja voidaan muuttaa. Muuttuneethan ne ovatkin ja myös kulttuurisia eroja on vaikka kuinka paljon.

Kyllä - tyypillisesti poika haluaa identifioitua poikamaisiksi miellettyihin asioihin ja tyttö tyttömäisiksi miellettyihin. Sosiaalisesti tästä kaavasta poikkeavia myös rangaistaan edelleen, joten insentiivit ovat varsin tehokkaat. Mutta - yhteiskunnassa näistä malleista aiheutuu varsin suurta haittaa. Sekä miehille että naisilla ja varsinkin koko yhteisölle. Olisi paljon tehokkaampaa ja toimivampaa, että ihmiset hakeutuisivat tekemään sitä, missä he luontaisesti ovat hyviä ja mikä heitä tosiasiassa kiinnostaa. Sen sijaan, että pitää lisäksi miettiä, sopiiko se valintana niihin genitaaleihin, jotka on sattunut saamaan. Että onko se sairaanhoitajan ammatti NIIN mielenkiintoinen, että jaksaa lopun elämäänsä selittää, miten miehenä siihen päätyikään. Tai ainakin ryhtyy ensihoitajaksi sen sijaan että hakeutuu vanhustyöhön omien kiinnostustensa mukaan. Kuinka paljon siitä paljon pohditusta poikien syrjäytymisestä johtuukaan siitä, että piti koulussa näytellä sitä kovaa jätkää, joka ei mikään hikari ole? Tai välttää niitä "tyttömäisiä" asioita, jotka olisivat itselle tuntuneet omilta? Tai olla jatkuvasti päähänpotkittuna muiden poikien taholta, kun ei ollut se urheilullisesti pärjäävä, vaan oikeastaan pelkäsi kovaa peliä, jossa voi satuttaa? Kuitenkin juuri nämä kovuuden, voimakkuuden ja tunteettomuuden ihanteet ovat täsmälleen niitä, joista miehet monasti pitävät kynsin hapain kiinni. Juuri niihin ei saisi missään tapauksessa kajota, vaan ne pitää saada joukkovoimalla ja miesporukassa siirrettyä seuraaville sukupolville. Niihin ei myöskään naisilla pitäisi olla mitään asiaa, joten tyttöjen pitää opetella söpösti olemaan vähän avuttomia ja hönöjä. Se on kuulemma naisellista ja miesten mieleen. Vaaleanpunainen auttaa vaikutelman luomisessa.

[Toope]

Paljon tekstiä, mutta vähän asiaa. Tunget sanoja toisten suihin, vaikkeivät tuollaisia väitteitä olisikaan esittäneet. En viitsi jauhaa, koska on jo jauhettu asioista.
En minä pyytele anteeksi sitä näkemystä, että biologia on luonut kaksi (vain 2!) sukupuolta ja ihmiset jakautuvat niihin. En pidä hyvänä perhemallina isä/äiti-mallista poikkeavaa mallia, vaikka toki niitä yhteiskunnassa esiintyy. Kyse on vain siitä, mikä on lapselle edullisinta. Sen tulisi olla myös yhteiskunnan päämäärä.