Erilaisista perhemalleista ja sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta

[safiiri]

Norma Bates, Xantippa, kertsi,

Minun puolestani saatte uskoa, luulla ja olkiukkoilla tässä söpössä ketjussanne ihan mielin määrin. En koe mitään tarvetta jatkaa epäkeskustelua kanssanne; luulonne ja tulkintanne eivät ole millään tavoin minulta pois. Jatkakaa Toopen kanssa ihan rauhassa, niin olette samalla tasoisessanne seurassa.

Sori Aave, mutta nyt iskit kirveesi kiveen, sillä vaikkapa Norman kirjoituksissa ei kyllä taatusti ole mitään söpöä.

[Xantippa]

Niin, jos tuo keskusteluun "heteroperheen, joka on universaali normi", niin tottahan semmoisen kritisoiminen on olkiukkoilua. Tälläiset pitää hienotunteisesti ohittaa.

T: Xante

[kertsi]

Irvailin siis tuossa aiemmassa kommentissani Toopelle heterohölmöilyistään, mutta yhtä lailla olisin kyllä voinut irvailla "heteroperheen, joka on universaali (biologinen) normi"-korniudelle.

Jos jotain, niin ennen kaikkea ihmisen perhemallit ja lisääntymisyksikkömallit ovat hyvin, hyvin joustavia. On sekasopuisuutta ja yksinhuoltajuutta (joko isoäidin tai enon tai molempien tai koko kylän avustuksella), on jaettua yhteishuoltajuutta, on monogaamista heteroperhettä, on sateenkaariperheitä, on polygamiaa, on polyandriaa, ja on keinohedelmöityksiä ja adoptioitakin. Ihmisten lukumäärää tarkasteltaessa monogamia on yleisin *), ja kulttuurien lukumäärää tarkasteltaessa taas polygamia on yleisin.  Mutta ei näistä kumpikaan ole kaiketi mikään "universaali".

*) Tuo tieto on kyllä peräisin 1990-luvulta muistaakseni Desmond Morrisilta, joten voi hyvinkin olla että yksinhuoltajuus on tullut vielä yleisemmäksi ainakin länsimaissa.

[safiiri]

^Lisäksi tietenkin, jos yrittää esittää jonkin tietyn perhemallin kumpuavan suoraan biologiasta, kaiketikin sen pitäisi olla nimenomaan malli, johon on ihminen päätynyt jo "aikojen alussa" eli ennen kuin kulttuuriset normit ja uskonnot ym. ovat käyttäytymiseen ehtineet pitkään valintoihin vaikuttaa. Silti juuri tuo ydinperhe mallina on hyvin nuori ilmiö, ei todellakaan mikään ikiaikainen ja esihistoriamme alkuajoista lähtien vallitsevassa asemassa ollut malli. Nykyajan tilanne ei myöskään tietenkään ilmennä mitään vapaasti biologian "kutsun" mukaista käyttäytymistä, vaan taustalla on sekä nykyiset lait, nykyiset tavat ja tottumukset että myös vuosisatainen uskontojen ja lainsäädännön ohjaus.  OIkeastaan voidaan ennemminkin kysyä, että mikäli lakien ohjaavuus muuttuu moninaisuutta sallivammaksi - ja käyttäytyminen sitten myös moninaistuu - niin kyse voi olla juuri sen biologian vaikutuksesta, jota vain aiemmin on suitsittu lailla ja uskonnolla kapeampaan malliin. Tarve rajoittaa seksuaalisuutta ja perhemalleja uskonnolla ja lailla viitta myös siihen, että se luontainen ja biologiasta suoraan nouseva käyttäytyminen ei ole kelvannut, joten sitä on kulttuurisesti pyritty muuttamaan. Asioita, jotka ovat universaaleja biologisia imperatiiveja ei hirveesti tarvitse säännöksillä ohjata. Ne tapahtuu joka tapauksessa ja lakipykälistä huolimatta.

[Toope]

Irvailin siis tuossa aiemmassa kommentissani Toopelle heterohölmöilyistään, mutta yhtä lailla olisin kyllä voinut irvailla "heteroperheen, joka on universaali (biologinen) normi"-korniudelle.

Voihan aina irvailla, mutta siittiötä ja munasolua aina tarvitaan, jotta syntyy lapsia. Idioottihan on sellainen, joka asiasta kiistelee.
Me olemme heterojen tuotoksia. Foorumin homojäsenetkin sitä ovat.

Heteroperhe (kuten joku sanoi edellä) on toki kyseenalainen käsitys. Lapsi, jolla on perheessä isä ja äiti, toki on onnekas, koska kahdesta sukupuolesta saa mallia.
Tästä taas joku urputtaa!

[mikainen]

Irvailin siis tuossa aiemmassa kommentissani Toopelle heterohölmöilyistään, mutta yhtä lailla olisin kyllä voinut irvailla "heteroperheen, joka on universaali (biologinen) normi"-korniudelle.

Voihan aina irvailla, mutta siittiötä ja munasolua aina tarvitaan, jotta syntyy lapsia. Idioottihan on sellainen, joka asiasta kiistelee.
Me olemme heterojen tuotoksia. Foorumin homojäsenetkin sitä ovat.

Varsinkin aikaisempina vuosisatoina oli tavallista  että jälkikasvua saaneet homomiehet olivat homoja vain silloin kun homostelivat jossain piilossa ja muuten olivat heteroita, ainakin sen ajan kuin lapsia siittivät. 1900-luvun jälkipuoliskolla evoluutio oli edennyt siihen pisteeseen, että homomiehet olivat heteroita kunnes "tulivat kaapista" eikä heteroksi palaaminen enää onnistunut.

[safiiri]

Irvailin siis tuossa aiemmassa kommentissani Toopelle heterohölmöilyistään, mutta yhtä lailla olisin kyllä voinut irvailla "heteroperheen, joka on universaali (biologinen) normi"-korniudelle.

Voihan aina irvailla, mutta siittiötä ja munasolua aina tarvitaan, jotta syntyy lapsia. Idioottihan on sellainen, joka asiasta kiistelee.
Me olemme heterojen tuotoksia. Foorumin homojäsenetkin sitä ovat.

Heteroperhe (kuten joku sanoi edellä) on toki kyseenalainen käsitys. Lapsi, jolla on perheessä isä ja äiti, toki on onnekas, koska kahdesta sukupuolesta saa mallia.
Tästä taas joku urputtaa!

Toope hei - kyllä homoillakin on siittiöitä ja munasoluja. Sitä, että niiden yhdistäminen tarvitaan lapsen synnyttämiseen, ei ole kukaan kiistänyt. Ei yksikään kaikkina niinä vuosina, joiden ajan sinäkin olet tätä olkiukkoasi jaksanut piiskata. Luulisi jo, että olisit sen saanut hajalle.

Mihin tarvitaan mallia miehestä ja naisesta, jos sukupuoli ei ole sosiaalisesti muotoutuvaa, vaan pelkästään biologian sanelemaa?

[Brutto]

"Naisten olisi jo aika luopua poikien ja miesten kontrolloimisesta
On tavallista, että tyttöystävä kertoo millainen poikaystävän kuuluu olla, ja avovaimo ilmoittaa kodin säännöt."


Vauvakatoa koskevasta keskustelusta on puuttunut lähes täysin miehen, tuon siittiöitä tuottavan osapuolen näkökulma.

Tämän päivän nuoret miehet (25–40-vuotiaat) on kasvatettu usein naisen vallalle alisteisesti: on ollut yksinhuoltajaäiti, päiväkodin hoitaja, opettaja, tyttöystävä, avovaimo tai vaimo.

Yksinhuoltajaäiti joutuu kantamaan usein yksin kokonaisvastuun pojastaan, vaikka poika isäänsä tapaisikin. Monet äidit eivät myöskään pyydä apua, vaan uhriutuvat, jolloin poika alitajuisesti syyllistyy "omasta osuudestaan" äidin kokemaan arjen rankkuuteen.

Päiväkodissa poikia ohjataan hillitsemään voimiaan, ääntään ja toimintaansa, jotta hoitajilla ei olisi liian työlästä.

Opettajat taas pakottavat pojat hahmottamaan ja oppimaan asiat tavoilla, jotka yleistettyinä eivät vastaa poikien oppimisstrategioita, kinesteettistä ja toiminnallista oppimista.

Sitten tulee tyttöystävä, joka kertoo, millainen poikaystävän kuuluu olla. Hän kritisoi ystävättärilleen skumppalasin äärellä, miten uusavuton ja vääränlainen poikaystävä hänellä on. Avovaimo sisustaa yhteisen kodin valkoiseksi, koska se on tyylikästä, ja ilmoittaa samalla miehelle kodin säännöt.

Miesten seksuaalinen haluttomuus on lisääntynyt. Lääketeollisuus on napannut tähän kohtaan ahneesti kiinni ja nimittää sitä erektiohäiriöksi.

Seksuaalinen haluttomuus on itsemääräämispyrkimys, kun tuo pyrkimys on vuosien saatossa typistetty ja ehdollistettu. Jos itse olisin mies tällaisella taustalla, minäkin sanoisin ei siittiöiden jalostamiseksi vauvaksi.

Olisiko aika alkaa tukea poikia kasvamaan miehiksi? Voisivatko naiset luopua poikien ja miesten kontrolloimisesta?

Heidi Valasti

vaativan erityistason psykoterapeutti, kliininen seksologi, pariterapeutti, kolmen pojan äiti, Helsinki



https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006393290.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=d00f26b13c507f1e3d23bbf82469c541

[Xantippa]

Semmoinenkin ajatus olisi, että ne miehet eivät vetäytyisi kaikesta kasvatustyöstä, vaan ottaisivat vastuuta enemmän pojistaan. Eivät jättäisi heitä akkalauman hoteisiin pärjäämään.

Ihan ensimmäisenä voisi radikaalista lakata vastustamasta sitä, että vanhempainvapaita pyritään ohjaamaan myös miehille.

T: Xante

Muoksis: jos siis naiset luopuvat poikien "kontrolloimisesta", eivätkä miehet toisaalta ota tämän nykyistä kummempaa vastuuta poikien ohjaamisesta, mitähän muuta kuin henkistä heittelejättöä se tarkoittaa pojille.

[safiiri]

"Naisten olisi jo aika luopua poikien ja miesten kontrolloimisesta
On tavallista, että tyttöystävä kertoo millainen poikaystävän kuuluu olla, ja avovaimo ilmoittaa kodin säännöt."


Vauvakatoa koskevasta keskustelusta on puuttunut lähes täysin miehen, tuon siittiöitä tuottavan osapuolen näkökulma.

Tämän päivän nuoret miehet (25–40-vuotiaat) on kasvatettu usein naisen vallalle alisteisesti: on ollut yksinhuoltajaäiti, päiväkodin hoitaja, opettaja, tyttöystävä, avovaimo tai vaimo.

Yksinhuoltajaäiti joutuu kantamaan usein yksin kokonaisvastuun pojastaan, vaikka poika isäänsä tapaisikin. Monet äidit eivät myöskään pyydä apua, vaan uhriutuvat, jolloin poika alitajuisesti syyllistyy "omasta osuudestaan" äidin kokemaan arjen rankkuuteen.

Päiväkodissa poikia ohjataan hillitsemään voimiaan, ääntään ja toimintaansa, jotta hoitajilla ei olisi liian työlästä.

Opettajat taas pakottavat pojat hahmottamaan ja oppimaan asiat tavoilla, jotka yleistettyinä eivät vastaa poikien oppimisstrategioita, kinesteettistä ja toiminnallista oppimista.

Sitten tulee tyttöystävä, joka kertoo, millainen poikaystävän kuuluu olla. Hän kritisoi ystävättärilleen skumppalasin äärellä, miten uusavuton ja vääränlainen poikaystävä hänellä on. Avovaimo sisustaa yhteisen kodin valkoiseksi, koska se on tyylikästä, ja ilmoittaa samalla miehelle kodin säännöt.

Miesten seksuaalinen haluttomuus on lisääntynyt. Lääketeollisuus on napannut tähän kohtaan ahneesti kiinni ja nimittää sitä erektiohäiriöksi.

Seksuaalinen haluttomuus on itsemääräämispyrkimys, kun tuo pyrkimys on vuosien saatossa typistetty ja ehdollistettu. Jos itse olisin mies tällaisella taustalla, minäkin sanoisin ei siittiöiden jalostamiseksi vauvaksi.

Olisiko aika alkaa tukea poikia kasvamaan miehiksi? Voisivatko naiset luopua poikien ja miesten kontrolloimisesta?

Heidi Valasti

vaativan erityistason psykoterapeutti, kliininen seksologi, pariterapeutti, kolmen pojan äiti, Helsinki



https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006393290.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=d00f26b13c507f1e3d23bbf82469c541

Miehen ääni ei kuulu - kertoo Heidi.

[kertsi]

^ Miehen rooli on typistetty tuossa siittiöiden tuottamiseen. (Tosin jotkut miehet kyllä itsekin typistävät oman roolinsa juuri tuohon, kun paskat nakkaavat jälkikasvustaan.)

[-:)lauri]

Mä uskoisin, että jos saa omassa lapsuuden perheessään osakseen paljon rakkautta, myös se ihan oman perheen perustaminen saattaa kiinnostaa aikuisenakin ihan eri tavalla, kuin jos on lapsuudesta jäljellä lähinnä vain katkeruus. Tai ainakaan perhe-elämään tai sen osapuoliin tai potentiaalisiin osapuoliin ei ehkä kohdistu silloin niin voimakkaita inhoreaktioita jos ei nyt välttämättä mitään pakonomaista tarvettakaan.

[Aave]

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006393290.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=d00f26b13c507f1e3d23bbf82469c541

Tästä mielipidekirjoituksesta ilmaantui kummallisen nopeasti kokonainen artikkeli:

Pariterapeutin mielipide poikia ja miehiä alistavista naisista jakaa asian­tuntijoita: "Tällaisista asioista ei ole ollut soveliasta puhua ääneen" (HS).

Tuossa on kolmen muun asiantuntijan mielipiteet kirjoituksesta.

Mielestäni Valasti nosti esiin tärkeitä asioita - juuri niitä, joita olen itsekin pohtinut, ja jotka ovat osin täysin ilmeisiä. Mikäli vastaava tilanne koskisikin tyttöjä, asian vuoksi olisi jo julistettu kansallinen hätätila. Yle Areenasta muuten löytyy tuore sarja, jossa kuvataan näiden jo syrjäytyneiden nuorukaisten elämää. Tässä artikkeli siitäkin: Ei töitä, opiskelupaikkaa tai kavereita – Dokkarisarja antaa äänen syrjään jätetyille nuorille miehille (Yle).

Katsoin siitä eilen ensimmäisen jakson. Siinäkin nousi vahvasti puuttuva isä, ja isän kaipuu ja kiusaaminen ongelmien taustalla.

Tästä pitää jatkaa lisää myöhemmin, mutta muutenhan olen sitä mieltä, että feministit pitää saada pois sotkemasta näitä asioita enää yhtään enempää. Niin varhaiskasvatuksessa kuin koulumaailmassa heillä ei ole ollut vain vuosia, vaan kokonaisia vuosdikymmeniä aikaa näyttää osaamistaan. Siitä ei ole seurannut muuta kuin se, että tytöillä porskuttaa, mutta poikien ja nuorukaisten tilanne on mennyt vain koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi. "Todella tasa-arvoiset" feministit ovat nyt näyttönsä näyttäneet, näihin yhteiskunnallisiin instituutioihin tarvittaisiin aivan eri tason ihmiset laittamaan asiat aidosti kuntoon. Siellä on hyväsiskoverkosto vastassa, jos missä. Jos olisi minusta kiinni, kitkisin nämä ämmät juurineen pois jokaisesta relevantista virasta.

[urogallus]

Tästä pitää jatkaa lisää myöhemmin, mutta muutenhan olen sitä mieltä, että feministit pitää saada pois sotkemasta näitä asioita enää yhtään enempää. Niin varhaiskasvatuksessa kuin koulumaailmassa heillä ei ole ollut vain vuosia, vaan kokonaisia vuosdikymmeniä aikaa näyttää osaamistaan. Siitä ei ole seurannut muuta kuin se, että tytöillä porskuttaa, mutta poikien ja nuorukaisten tilanne on mennyt vain koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi.

Tyttöjen porskuttaminen on kovin suhteellista. Paljon nuoria naisia jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Mutta onhan kyllä niin, että tietyllä tapaa yhden ryhmän menestys on toiselta ryhmältä pois; hyvin monet asiat ovat oikeasti nollasummapelejä, ja kaikkein eniten status - sitä kun on aina saman verran jaossa.

[Aave]

Tyttöjen porskuttaminen on kovin suhteellista. Paljon nuoria naisia jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Mutta onhan kyllä niin, että tietyllä tapaa yhden ryhmän menestys on toiselta ryhmältä pois; hyvin monet asiat ovat oikeasti nollasummapelejä, ja kaikkein eniten status - sitä kun on aina saman verran jaossa.

Kyllä tilanteen muuttuminen on näkynyt nyt itsekin opiskellessa. Yliopistolla on naisia enemmän, kuin miehiä. Suhdelukua ja sen mahdollista muutosta (Esim 20 vuoden aikajänteellä) en ole selvittänyt, kevyenä kenttätutkimuksena katsellen kylläkin.

Nuoret miehet ovat joka tapauksessa yliedustettuina syrjäytymisen suhteen. Mielenterveysongelmia ei myöskään tuoda esiin, ennen kuin on se pää ns. kainalossa. Nuoret naiset hakevat ongelmiinsa apua herkemmin. Silläkin lienee jotain tekemistä sen kanssa, että se on luonnostaankin heille helpompaa. Kun olen muutaman nuoren miehen kanssa näistä asioista jutellut, olen kylllä sanonut, että jos terapiaan haluaa  päästä, kannattaa mieluiten ainakin yrittää saada miesterapeutti. Juttu vain on niin, että näissä palveluissa on kova ruuhka, eikä palveluita edes paljon tarjolla.