Erilaisista perhemalleista ja sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta

[Norma Bates]

https://www.vice.com/en/article/88x4a5/florida-trans-kidnapping-law

A newly introduced bill in Florida could let a parent kidnap their children and bring them across state lines if the parent believes that the child is receiving gender-affirming health care—or even if the child is simply "at risk" of getting that care.

"A court may not treat a parent′s removal of a child from another parent or from another state as unjustifiable conduct or child abuse," reads the bill, introduced Friday by Republican state Sen. Clay Yarborough.

The bill would also let any court step in to determine custody if a child is getting gender-affirming health care. And it would block any public agency from spending money on gender-affirming care, leaving people who depend on the government for help affording this care to fend for themselves.

Floridassa pusataan lakia joka oikeuttaisi kidnappaamaan lapsensa vaikka toisesta osavaltiosta, mikäli uskoo että toisen vanhemman hoteissa lapsi uhkaa saada hoitoa transsukupuolisuuteensa (sitä tukevalla tavalla).

Minulla ei ole sellaista agendaa että lapset eivät saisi olla sitä sukupuolta kuin mitä he kokevat itse olevansa. Leikkelyt tämän johdosta jättäisin kuitenkin siihen vaiheeseen että lapsi on täysikäinen. Hormonihoidoista en osaa sanoa. Mikäli ne ovat kumottavissa myöhemmin, jos tarvetta tulee, niin ehkä sitten ok. Mutta en tiedä ovatko.

Mutta kyllä oudolta tuntuu että kun kumminkin lakeja laativat vanhoilliset tahot vihaavat homoseksuaalisuutta, niin minkä takia he sitten mieluummin pakottavat jonkun olemaan "homo" siten että naiseksi itsensä kokeva ei saa vaihtaa sukupuoltaan miehestä naiseksi, jolloinka, jos hän tuntee vetoa miehiin, hän joutuu elämään homona, vaikka haluaisi olla nainen ja elää heterona.

Jotenkin näistä sukupuolisembaloista on tullut sellainen sirkus että missään ei tunnu olevan enää mitään järkeä. Kaikilla on vaan kova tarve päättää asianomaisten itsensä puolesta.

[kertsi]

Nykyisessä suomalaisessa malliperheessä on afrikkalainen isä (jossakin), suomalainen äiti ja afrosuomalaisia lapsia.

https://www.hs.fi/paivanlehti/13012023/art-2000009300897.html

Mä näen kuvissa söpön lapsen ja kauniin äitinsä. Sä näet ihmisistä vain pelkän rodun tai etnisyyden, eli supistat ihmisen pelkkään yhteen ominaisuuteensa, eli teet väkivaltaa ihmisille. 

Ja miten niin "malliperhe", höh?

[Norma Bates]

Epäilen että jotkut pitävät sitä jotenkin herttaisena että muslimiperheessä pikkutytöllä on niqab päässä kuten isosiskoillaan ja äidillään. Kenties jopa herkistellään että lapsukainen on halunnut matkia aikuisia, vaikka hänen ei vielä tarvitsisi peittää hiuksiaan?

Epäilen että löytyy semmoisiakin ihmisiä joista on oikein herttaista että pikkulapsi harrastaa tätä dragia, mistä nyt on viimeaikoina debatoitu. Onhan se tavallaan hienoa että osaa nähdä lapsen lapsena, eli ainoastaan aikuista matkivana. Ei siis jonain pornostarana.

Mutta miten pitkälle tämä herttastelu oikein ulottuu? Onko tämäkin ihan jees, ok ja hassunhauskaa:



Osui sattumalta kohdalle tällä sivustolla:

https://www.historictalk.com/en/historical-photos-uncovered?ly=native_one

[Melodious Oaf]

Lisään tänne kommentin perhemalleista. Liittyy siihen, miten eräs palstalainen toistuvasti tuo esiin, että konservatiiviset arvot ja perinteinen perhemalli on toimiva yhdistelmä.

Tästä varmaan olisi mahdollista käydä rakentavaa keskustelua, mutta asiasta tekee hieman hankalan se, että minun nähdäkseni ihmisen syvän tason toiveet ja pyrkimykset elämässä eivät ole sellaisia, joissa kovin hyvin toimisi se, että jollain sloganeilla taotaan päähän mitä pitäisi ajatella tai miten pitäisi elää.

Suuri osa liberaalisoitumisesta on nimenomaan vastareaktiota tällaiselle. Minkä tahansa jutun voi lyödä yli, eikä se niin ole, etteikö konservatiivisilla arvoilla ja perinteisillä perhekäsityksellä olisi myös nurjat puolensa.

Yhdysvalloissa elelevät amissit ovat yksi esimerkki yhteisöstä, jossa tällaista hyvin perinteistä ajattelutapaa toteutetaan melko johdonmukaisesti. Siellä se on tuottanut myös ongelmia sikäli, että sisäsiittoisuus on aiheuttanut melko huomattavan määrän erilaisia syntymävikoja ja kehityshäiriöitä, ja näistä lapsista puhutaan arvostavasti jumalan erityisinä ihmeinä — tai jotain tällaista.

Huomattavaa minusta on myös se, että jotta tämä systeemi tuntuisi amisseista itsestään riittävän ehyeltä, se on vaatinut osittaisen ja melko voimakkaan erityttämisen kapitalismista ja monista yhteiskunnan perusrakenteista.

Toinen huomattava erityispiirre on se, että perhettä ja perheen perustamista pidetään niin keskeisenä, että tavallisesti amissit eivät hanki yläkoulua korkeampaa koulutusta vaan siirtyvät sen jälkeen töihin jonkun toisen amissin yritykseen, maataloustöihin, huonekaluja valmistamaan tai johonkin muuhun perinteiseen elinkeinoon.

Käsittääkseni tässä on sikäli ongelmia, että esimerkiksi huonekalujen valmistus on kilpailukykyistä ja tuottoisaa toimintaa mutta maatalous on heillä supistunut, ja muillakin aloilla on vaikea kilpailla ympäröivät yhteiskunnan ja sen koneellistetumman tehotuotannon kanssa.

Kun ei ole koneita (niin paljoa) ja kun on voimakas yhteisöllisyys ja velvollisuus kanavoida tuottoja takaisin omaan yhteisöön, silloin on tietyssä mielessä enemmän työpaikkoja ja sellaisia töitä, joita voi tehdä myös melko vaatimattomalla koulutuspohjalla tai käytännössä työssä ja tekemällä oppien.

Lisäksi amisseilla kysymys perheen ja lasten hoitamiseen sekä taloudenpitoon liittyvästä työstä on ratkaistu niin, että naisten odotetaan tai käytännössä edellytetään pidättäytyvän työnteosta ja keskittyvän taloudenpitoon, kotiin ja lastenhoitoon.

Tossa on melko voimakas ristiriita vapaan kaupan ja länsimaisen talousjärjestelmän kanssa ylipäätään, ja mun mielestä kysymystä ydinperheistä ja tällaisesta ei oikein voi irrottaa tästä ympäröivästä kehyksestä.

Tollanen kuvio että pystyis mukavasti elättämään sekä kumppanin että jälkeläisensä on aika vaikea tätä nykyä toteuttaa meidän järjestelmässä ja se on aika harvoille mahdollista.

Näkisin myös että oman identiteetin hakeminen pitkälle aikuisiälle ja kaikki tällainen mitä perinteisistä arvoista toisille luennoiva ihminen todennäköisesti vastustaisi lähtee pitkälle siitä, että pyritään luomaan tilaa henkilökohtaiselle vapaudelle ja jonkinlaista mielekkyyden kokemusta järjestelmässä jossa sisäistetyt vaatimukset ja odotukset (poliittisesta vakaumuksesta riippumatta) sille mikä on riittävän hyvää tai riittävää pärjäämistä ovat valtavan korkeat tulotason, koulutason, työn ja monen muunkin seikan suhteen.

Hyvinvointiyhteiskunnassahan pyritään tasaamaan puntteja järjestämällä kaikenlaista tukea ja palveluita ja muuta, mutta se toisaalta mahdollistaa sen, että meillä on melko paljon yksinhuoltajia ja uusioperheitä ja kaikenlaista.

Lyhyesti sanottuna kirjoituksen pointti on ehkä se, että on mielestäni vähän tyhjää saarnata samaan aikaan perinteisen perhekäsityksen ja toisaalta arvokonservatiivisen ja taloudellisesti konservatiivisen markkinatalouden puolesta.

Tämähän on juuri se mylly joka kuitenkin ihmisiä ajaa kaikkeen edellä kuvattuun.

Toisaalta luulen että se ei vain mene jengille läpi nykypäivän Suomessa että tollanen näkemys, missä viis veisataan ympäristöstä ja ollaan taloudellisesti konservatiivisia sekä oikeistolaisia ja arvoilta ja perhekäsityksiltä myös, koettais eheänä ja tukevana ja hyvänä pohjana.

Siis...  ei ihmiset vaan usko tohon yleisesti faktatasolla, ja toisaalta voi olla että koetaan että meidän nykyisessä järjestelmässä ne vaatimukset mitä se asettaa yksilöille on liian kovia koko väestön mittakaavassa.

Sen takia ehkä vapautta ja tai vapauden kokemusta haetaan toisenlaisilla tavoilla.

Mun mielestä ei ole mikään helppo tehtävä hahmotella sellaista arvokonservatiivista käsitystä, joka olis ihmisistä oikeasti tyydyttävä eikä sellainen että sulla pitää vaan olla jotkut hevosten silmälaput jotta et ajattele ja teet vaan — ja sitten vielä sellainen että se ei olis altis samanlaisille ylilyönneille ja ongelmille kuin mitä pienten uskonnollisten yhteisöjen kuten amissien tai meidän kotimaisten vastaavien esimerkki antaa, vaan kuitenkin myös avoin, reilu ja joustava tarvittaessa

[Norma Bates]

Eikö työ ole muka työtä, jos se tehdään kotona, jos sen tekee nainen, jos se on kodinhoitoa tai lastenhoitoa? Eihän se pellolla ahkeroiva amissimieskään mitään palkkaa saa, vaikka lähteekin kodista ulos pellolle.

Käsittääkseni amissit myyvät valmistamiaan tuotteita, ja eiköhän tässä kunnostaudu kumpikin sukupuoli. Käsitöitä niin langasta, kankaasta kuin puusta, säilykkeitä, mitä näitä nyt on.

Tuli myös mieleeni että entä jos tällaisia todella perinteisiö yhteisöjä on hyvä olla reservinä siltä varalta että sivilisaatio kokee semmoisen tällin että siinä menee kaupungit ja teknologia tuhannen paskaksi. Onko sen pakko olla länsimaisten kansojen täystuho?

[Hiha]

Tottahan sitä kaikenlaisia kuoriaisia ja siiroja suojellaan pitkin metsiä. Mutta onko täysin välttämätöntä säästää ihmislaji tulevien aikojen iloksi?

"Ensimmäinen hyväksikäyttäjä oli isäni" – nyt puhuvat uskonlahkon uhrit

"– Ensimmäinen hyväksikäyttäjäni oli biologinen isäni."

"– Olin tuolloin viisivuotias."

"Amish-yhteisössä Winsconsinissa kasvanut Mary joutui isänsä lisäksi lapsuudessaan usein myös kolmen veljensä raiskaamaksi."

[Norma Bates]

No niinpä tietysti. Olikin sitten varmaan se viimeinen poppoo josta en ollut vielä kuullut että kiva panna kakaroitaan. Joskus sitä melkein toivoo sukupuuttoa koko lajillemme.

[Toope]

En arvosta amisseja, koska kieltävät yhden ihmisyyden perusarvon:
Uteliaisuus, tavoite kehittyä, luoda parempaa.

Amissit ovat lopulta kuoleva ryhmä, koska ihmisen rooli on kehittyä, EI pysyä paikallaan.

Tuo ei ole konservatismia, koska konservatismi haluaa/suosii hallittua kehitystä.
Tuo amissien touhu on samanlaista taantumusta kuin Iranin valtio.
---
Btw. Valtion pitäisi kieltää kaikki genitaaleihin liittyvät medikaaliset operaatiot alle 18-vuotiailta. Terveisiä islamille, juutalaisille, kristityille ja transuille, jättäkää lapset rauhaan!

[Norma Bates]

https://www.is.fi/viihde/art-2000008855140.html

Muiden kanssa parittelua ja bondagea harrastava pari ei pidä lastaan samassa asunnossa kun touhuaa sitomisjuttujaan.

[Toope]

https://www.is.fi/viihde/art-2000008855140.html

Muiden kanssa parittelua ja bondagea harrastava pari ei pidä lastaan samassa asunnossa kun touhuaa sitomisjuttujaan.

Oikein. Lapsia ei altisteta grooming/woke/queer-touhuille.

[Kopek]

Tällä foorumilla on yksi jos toinenkin kirjoittanut, että biologisella sukulaisuudella ei ole suurta merkitystä tai lainkaan merkitystä. Tärkeintä on emotionaalinen sukulaisuus.

En nyt jaksa etsiä esimerkkejä tällaisista mielipiteistä, vaikka muutama kirjoittaja tulee mieleen, joiden teksteistä kyseisen ajatuksen jossakin muodossaan löytäisi.

Esitän kysymyksen.

Jos biologinen sukulaisuus on yhdentekevä, miksi ihmiset etsivät tuntemattomia biologisia sukulaisiaan kuten äitejään ja isiään ja sisaruksiaan?

Ajatus tuli mieleeni lukiessani tätä juttua:

"I'm 42 years old and I'm meeting her and hugging her and holding her for the very first time. That's so unnatural!" Thyden said later, reflecting on the moment. "It kind of brought me to grips with the wrong that had been done. And then, to know her is to love her."

https://edition.cnn.com/2023/09/09/americas/chile-adoption-reunited/index.html

[Norma Bates]

^ Simppeli selityshän on sitten taas kerran se tylsä, että ihmiset ovat erilaisia. Joillekin biosukulaisuus on tärkeää, joillekin ei. Ja minähän olen itse loistoesimerkki siitä miten ylitsepääsemättömän tärkeäksi muodostuu juuri se mitä ei ole. Siis minulla kumppani. Jollainen toisella, yleensä naisella, lapsensaanti on se kaiken energian ja ilon nielevä asia, kun se ei toteudu. (Paremmin minulla toki menee tietysti kuin vasten tahtoaan lapsettomalla, olettaisin. Tuskin itken niin usein kuin hän.)

Minulla on itselläni sisarus jonka kanssa meillä on varmaan tismalleen sama älykkyysosamäärä. Emme ehkä ole samoista asioista kiinnostuneita, mutta kun keskustelemme, ymmärrämme toisiamme ja se samantasoisuus on vaan niin helkkarin ilmeistä. Hänellä on perhe, minulla ei, ja se on aika pitkälti erottanut elämämme erillisiksi. Minkäs teet. Nuorempana oltiin läheisempiä. Mutta nyt on niin että aikoinaan kuulin huhun että meillä saattaisi olla isosisarus. Joku nainen oli väittänyt että isäni on hänelle tehnyt lapsen. Sukupuolta en tiedä, jotenkin sain päähäni että kyseessä olisi poika, mutta en tiedä onko. Ja se on täydellisen epävarmaa että oliko tosiaan isäni siittämä vai ei. Geenitestillähän se selviäisi, mutta kun ei ole mitään hajua että missä se nainen on ja kuka hän on ja mitä halvattua... Oli kyllä perin erikoinen olo kun luin kirjeen jossa äitini tuosta kertoi. Olen jotenkin aina ollut pollea siitä että olen esikoinen, ja nyt sekin sitten vietiin, jos vietiin.

Lähinnä tuli mieleen että hemmetin hyvä etten ole kiinnostunut itseäni vanhemmista miehistä, etten mahdollisesti sekaannu velipuoleeni. Tosin mitään kusipäätä kakaraahan siitä ei enää tulisi, kun olen nyt maho.  Mutta luulenpa että en kiinnostuisi miehestä joka mitenkään muistuttaa isääni ja itseäni, kun ei kumpikaan näistä jälkimmäisistä naamoista oikein ole suosikkini. Aina kun olen nettideiteissä kohdannut miehen joka kuvassaan muistuttaa minua, ei kiinnosta niin tippaakaan. Yksi poikkeus tosin taisi olla, mutta tämä olikin sitten varmaan minua nuorempi.

Joku isäni sukua oleva tyyppi harrastaa sukututkimusta ja oli käynyt äidiltäni jotain kyselemässä, mutta äiti oli suuttunut että ei kiinnosta yhtään, kun on kerta isästä eronnut. En tiedä oliko tuo tutkijatyyppi sama (tuskinpa oli), joka tässä joitakin aikoja sitten otti minuun yhteyttä kysyen olenko kiinnostunut hänen kirjastaan johon on listattu sukupolvia 1700-luvulta asti. Muuten olisin ehkä ollutkin, mutta kävin plaraamassa kirjaa kirjastossa, ja sen luettelot tyssähtivät minun sukupolveeni, ja esim. sisarukseni lapsista ei ollut mitään mainintaa. Tosin kirja oli jo paksu ja meitä oli älytön lauma muutenkin, että ehkä sukututkija ei pidemmälle jatka.

[Hippi]

^^
Luultavasti minä olen suorasanaisimmin sanonut, että vähät välitän sukulaisista ja ennen kaikkea voin kiintyä täysin vieraaseen lapseen ja näin on tapahtunutkin pari kertaa elämässäni. Olen myös teini-iässä "saanut" yhden velipuolen lisää. Tosin tuon ihmisen olin jo aikaisemmin tuntenut enonani, joka hän virallisissa papereissa oli, eli äitini poika rekisteröitiin mummoni iltatähdeksi. Salaisuus kerrottiin minulle ja äitini oli syvästi loukkaantunut, kun suhtauduin "veljeeni" yhtä kylmäkiskoisesti kuin aikaisemminkin. En vaan pitänyt tuosta ihmisestä aikaisemmin eikä totuus asiaa muuttanut miksikään.

Olen telkkarista nähnyt jonkusen jakson noita, joissa noita siskoja, veljiä tai jopa vanhempia etsitään, kun tiet on syystä tai toisesta erkaantuneet muinoin. Sanalla sanoen, en osaa asettua tilanteeseen ollenkaan. En ymmärrä sitä, että kyynelsilmin syöksytään halaamaan jotain täysin vierasta ihmistä vain siksi, että tällä on yhteisiä sukulaisia.

Jossain vaiheessa minulle tuli ajatus, lukea tarkemmin isäni suvusta, kun siitä oli kirjoitettu useampiosainen kirjakin. Hankin kirjat sukuseuralta, kun eivät paljoa maksaneet, mutta lukematta ne edelleen on hyllyssä. Jonkun yksittäisen syntymävuoden olen sieltä tarkistanut, mutta ei sitten jaksanutkaan enempää kiinnostaa, vaikka maineikasta historiaa olisi vuosisatojen päähän.

Mutta me ihmiset olemme erilaisia. Jollekin oma alkuperä on kovin tärkeä. Sen tietty ymmärrän, että äiti kaipaa ja etsii omaa lastaan. Onhan tämä lasta kantanut odotusajan ja ainakin minulle jokainen lapseni on ollut rakas jo ensimmäisistä liikkeistä asti, josta se tutustuminen omaan lapseen minulla on alkanut. Voi kuulostaa ristiriitaiselta aikaisemmin sanomaani nähden, mutta näin asia nyt on tällä yhdellä erilaisella ihmisellä.

[Socrates]

Lisään tänne kommentin perhemalleista. Liittyy siihen, miten eräs palstalainen toistuvasti tuo esiin, että konservatiiviset arvot ja perinteinen perhemalli on toimiva yhdistelmä.

Tästä varmaan olisi mahdollista käydä rakentavaa keskustelua, mutta asiasta tekee hieman hankalan se, että minun nähdäkseni ihmisen syvän tason toiveet ja pyrkimykset elämässä eivät ole sellaisia, joissa kovin hyvin toimisi se, että jollain sloganeilla taotaan päähän mitä pitäisi ajatella tai miten pitäisi elää.

Suuri osa liberaalisoitumisesta on nimenomaan vastareaktiota tällaiselle. Minkä tahansa jutun voi lyödä yli, eikä se niin ole, etteikö konservatiivisilla arvoilla ja perinteisillä perhekäsityksellä olisi myös nurjat puolensa.

Yhdysvalloissa elelevät amissit ovat yksi esimerkki yhteisöstä, jossa tällaista hyvin perinteistä ajattelutapaa toteutetaan melko johdonmukaisesti.

Perinteinen konservatiivinen perhemalli lytättiin jo 60-luvulla. En käsitä, miksi sitä pitää edelleen vastustaa vetämällä esimerkiksi jotain niin äärimmäistä kuin lestat tai amissit.

[Socrates]

Tällä foorumilla on yksi jos toinenkin kirjoittanut, että biologisella sukulaisuudella ei ole suurta merkitystä tai lainkaan merkitystä. Tärkeintä on emotionaalinen sukulaisuus.

En nyt jaksa etsiä esimerkkejä tällaisista mielipiteistä, vaikka muutama kirjoittaja tulee mieleen, joiden teksteistä kyseisen ajatuksen jossakin muodossaan löytäisi.

Esitän kysymyksen.

Jos biologinen sukulaisuus on yhdentekevä, miksi ihmiset etsivät tuntemattomia biologisia sukulaisiaan kuten äitejään ja isiään ja sisaruksiaan?

Ajatus tuli mieleeni lukiessani tätä juttua:

"I'm 42 years old and I'm meeting her and hugging her and holding her for the very first time. That's so unnatural!" Thyden said later, reflecting on the moment. "It kind of brought me to grips with the wrong that had been done. And then, to know her is to love her."

https://edition.cnn.com/2023/09/09/americas/chile-adoption-reunited/index.html

Riippuu puhutaanko lähisukulaisista vai etäisemmistä. Sisarusteni lapset ovat perimältään enää puoliksi sukuani ja sitä etäisemmät vieläkin vähemmän.

Viime kesänä kävin moikkaamassa serkkuani ja olihan se aika masentava kokemus, kun ei ollut oikein mitään yhteistä. Kai tuolla itärajan takana on sukulaisia, mutta eipä taida kannattaa etsiä.

Lähisukulaiset ovat sitten toinen juttu. Varmasti olisi viisampaa käydä useammin vaikka siskon luona kuin höpöttää täällä saati jossain facessa sen harhan vallassa, että on jotenkin hengenheimolainen ja tärkeä heille.

Suhdetta lähisukulaisiin pitäisi vaalia paremmin, mutta se on usein vaikeaa suvun laajetessa ja hajaantuessa.