Tällä foorumilla on yksi jos toinenkin kirjoittanut, että biologisella sukulaisuudella ei ole suurta merkitystä tai lainkaan merkitystä. Tärkeintä on emotionaalinen sukulaisuus.
En nyt jaksa etsiä esimerkkejä tällaisista mielipiteistä, vaikka muutama kirjoittaja tulee mieleen, joiden teksteistä kyseisen ajatuksen jossakin muodossaan löytäisi.
Esitän kysymyksen.
Jos biologinen sukulaisuus on yhdentekevä, miksi ihmiset etsivät tuntemattomia biologisia sukulaisiaan kuten äitejään ja isiään ja sisaruksiaan?
Ajatus tuli mieleeni lukiessani tätä juttua:
“I’m 42 years old and I’m meeting her and hugging her and holding her for the very first time. That’s so unnatural!” Thyden said later, reflecting on the moment. “It kind of brought me to grips with the wrong that had been done. And then, to know her is to love her.”
https://edition.cnn.com/2023/09/09/americas/chile-adoption-reunited/index.html
Riippuu puhutaanko lähisukulaisista vai etäisemmistä. Sisarusteni lapset ovat perimältään enää puoliksi sukuani ja sitä etäisemmät vieläkin vähemmän.
Viime kesänä kävin moikkaamassa serkkuani ja olihan se aika masentava kokemus, kun ei ollut oikein mitään yhteistä. Kai tuolla itärajan takana on sukulaisia, mutta eipä taida kannattaa etsiä.
Lähisukulaiset ovat sitten toinen juttu. Varmasti olisi viisampaa käydä useammin vaikka siskon luona kuin höpöttää täällä saati jossain facessa sen harhan vallassa, että on jotenkin hengenheimolainen ja tärkeä heille.
Suhdetta lähisukulaisiin pitäisi vaalia paremmin, mutta se on usein vaikeaa suvun laajetessa ja hajaantuessa.
Sukurakkaus voi olla osaltaan ikäkysymyskin. Vaikka itse olen aina ollut aika perhekeskeinen ja sukurakaskin, niin nuorempana ystävyyssuhteiden arvostus korostui. Sitten taas tässä elämänvaiheessa tuntuu, että suhteet lähisukulaisiin ovat tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä. Lähisukulaisten, erityisesti omien sisarusten kanssa myös jaetaan samaa geeni- ja ympäristöperimää, mikä vaikkapa noiden temperamenttikeskustelujenkin valossa lisää yhteisen jakamisen pohjaa. Aika suurella todennäköisyydellä oma sisarus jakaa monia samoja elämään vaikuttavia ominaisuuksia, jonka pohjalta keskinäinen ymmärrys voi olla suurempaa kuin jonkun muun kanssa. Toisaalta lähisukulaisuus ei tietenkään ole tae mistään sielujen sympatiasta.
