Erilaisista perhemalleista ja sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta

[Vaaraton Norsu]

"Ennen wanhaan": Tytöt kiinnostaa ja on ihania -> heila olis hyvä -> yritetään saada -> mennään naimisiin -> seksuaalisen kanssakäymisen sivutuotteena syntyy lapsia
"Nyttemmin": kestävä parisuhdeonni -> päätetään että voidaan yrittää saattaa nainen raskaaksi -> osa tähän tilanteeseen päätyvistä jopa saa lapsia

Niin, ja ehkä jotkut meistä on sit enemmän luotuja tohon ensiimmäiseen, kuin toiseen. Murroskausien uhreja tai jotain.

[a4]

Tuli mieleen miehen roolista ja naisen roolista, että mitä niillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan?
Rooleja perheessä, parisuhteessa, yhteiskunnassa?
Jos noita rooleja verrataan siihen mikä nykyään on hevosen rooli, niin voisiko miehen ja naisen roolit päivittää esim. vanhemman, läheisen tai yhteiskunnan jäsenen rooleilla ja jättää miesrooleja, naisrooleja ja hevosia harrastavat vapaasti harrastelemaan omaan marginaaliinsa?

Nimimerkki Kortilla saa ja autolla pääsee


PS. Korjattu nimimerkki paremmaksi.

[Aave]

En allekirjoita ajatusta, että miehelle yhtä pätevistä terapeuteista mies olisi automaattisesti naista hyödyllisempi. Sukupuoli vaikuttaa kanssakäymiseen kyllä, mutta ajattelen, että on hyvä hakea näkökulmaa sekä naisilta että miehiltä. Jos mies juttelee asioistaan pelkästään naisille tai jos osaa hakea apua, empatiaa yms. pelkästään naisilta, siitä voi olla haittaa. Mutta samalla  tavalla sekin voi olla typistävää, jos miehellä ei vaikka koskaan ole ollut naispuolisia ystäviä tai kuvio on, että ainoa kosketus tähän ovat sukulaiset ja parisuhteet plus muut säädöt.

Kun nyt ensin edes olisit ymmärtänyt kontekstin. Siinä käsiteltiin poikia ja nuorukaisia, ei kaikkia miehiä kollektiivina.

Vastaa itsellesi seuraaviin kysymyksiin. Minulla tai muillekaan ei näihin tarvitse vastata.

1. Onko sinulla aidosti kosketuspintaa tämän päivän pari-kolmekymppisiin jätkiin? Entä heitä vielä nuorempiin? Mitään omaa poikaa ei edes lasketa, tässä tarkoitetaan nyt sitä, että sinut hyväksyttäisiin jätkäporukkaan ilman, että he teeskentelevät ja käyttäytyvät hieman eri lailla, kun joku pappa tai setämies on läsnä?

2. Mitä varsinaisesti tiedät aiheesta tämän päivän suomalaiset pojat, nuoret miehet ja mielenterveys? Onko sinulla ammatillista tai muuta vastaavaa kokemusta? Seuraatko ylipäätään koko asiaa?

3. Jos/Kun olet poikien ja nuorukaisten kanssa tekemisissä, katsovatko he sinua hyväksyvästi ja ylös päin, vai jotenkin muuten? Oletko henkilönä sillä tavalla miehekäs, että he pitävät sinua mielellään samalla roolimallinaan, halusit sitä itse tai et?

Mikäli rehellinen vastauksesi kaikkiin tai useimpiin näistä on "ei", niin kannattaisiko silloin ehkä pystytellä vähän enemmän taustajoukoissa sen sijaan, että esitit jo heti kättelyssä mielipiteen, joka ei nyt oikeastaan liittynyt muuhun, kuin omaan napaasi?

No niin, sitten se varsinainen asia edellisiin liittyen. Tähän on hyvä vastata:

Tiesitkö, että tälläkin hetkellä (Ja näin on ollut jo kauan) miehet ovat täysin yliedustettu ryhmä mielenterveyspalveluissa, kun itse ala taas puolestaan on aivan liian naisvaltainen? Tässä yhtälössä ei siis ole suurta merkitystä sillä, että tytöt ja nuoret naiset hakevat helpommin apua. Siitä huolimatta on ihan helvetisti enemmän miehiä jotka tarvitsisivat terapiaa - heillä kun ongelmat ovat päässeet jo (Omasta mielestään) niin pahoiksi ja monisyisiksi, että jos apua ei saakaan pian (Sitten kun sitä vihdoin ja viimein omatoimisesti hakee), vaihtoehtona onkin köysi. En liioittele tässä lainkaan.

Varsinkin monet nuoret miehet ovat hukassa sen vuoksi, että heillä ei ole ollut koko elämänsä aikana juurikaan miehiä elämässään esikuvina, ja roolimalleina. Nykyään on ihan tavallista, että semmoisella 15-vuotiaalla peruskoulun päättäneellä ei ole koskaan ollut edes yhtä ainutta miesopettajaa. Ei ole ollut ikinä kunnolla isääkään, ja sen suhteen olen muuten sitäkin mieltä, että joskus huonokin miehen malli on silti parempi, kuin ei mallia lainkaan.

Jos sellainen kaveri tarvitsee terapiaa, niin siinä olisi erittäin hyvä, että terapeutti voisi toimia samalla myös roolimallina - pääsisi juttelemaan samalla, kuin mies miehelle. Ei sekään ole vain naisten päätettävissä, mikä kulloinkin on hyväksyttyä ja "normaalia".

Tässä kirjoittamani on linjassa sen kanssa, mitä Bruton linkkaamassa kirjoituksessa tuotiin esiin. Sen kirjoittaja ei todellakaan ole yksin ajatustensa
kanssa, vaan kyllä niille komppaajia löytyy alan ammattipiireistä enemmänkin.

[Melodious Oaf]

Tiesitkö, että tälläkin hetkellä (Ja näin on ollut jo kauan) miehet ovat täysin yliedustettu ryhmä mielenterveyspalveluissa, kun itse ala taas puolestaan on aivan liian naisvaltainen?

Alan voimakas naisvaltaisuus on tuttu asia. Omassa lähipiirissä olen nähnyt miesten mielenterveysongelmia, ja tällaiset tilanteet, jossa nuori mies on tehnyt itsemurhan tai se on ollut lähellä, ovat ikävä kyllä tuttuja. Sikäli joku aavistus on siitä, että miehillä on aivan omanlaisiaan ongelmia ja pahoinvointia eikä näitä ole ehkä opittu yhteiskunnassa tunnistamaan ja nostamaan esille. Silti se yllättää, jos miehet ovat "täysin yliedustettu ryhmä" mielenterveyspalveluissa, vaikka en täysin ymmärrä, mitä se konkreettisesti tarkoittaa.

Tässä yhtälössä ei siis ole suurta merkitystä sillä, että tytöt ja nuoret naiset hakevat helpommin apua. Siitä huolimatta on ihan helvetisti enemmän miehiä jotka tarvitsisivat terapiaa - heillä kun ongelmat ovat päässeet jo (Omasta mielestään) niin pahoiksi ja monisyisiksi, että jos apua ei saakaan pian (Sitten kun sitä vihdoin ja viimein omatoimisesti hakee), vaihtoehtona onkin köysi. En liioittele tässä lainkaan.

Tiedän, että et liioittele. Tässäkin on vaikea hahmottaa väitteesi täsmällinen sisältö, mutta en jää sitä nyt jankkaamaan, kun sieltä tulee kuitenkin taas sitä toista miestä alistavaa ja kyykyttävää paskaa niskaan. Skipataan se

Varsinkin monet nuoret miehet ovat hukassa sen vuoksi, että heillä ei ole ollut koko elämänsä aikana juurikaan miehiä elämässään esikuvina, ja roolimalleina. Nykyään on ihan tavallista, että semmoisella 15-vuotiaalla peruskoulun päättäneellä ei ole koskaan ollut edes yhtä ainutta miesopettajaa. Ei ole ollut ikinä kunnolla isääkään, ja sen suhteen olen muuten sitäkin mieltä, että joskus huonokin miehen malli on silti parempi, kuin ei mallia lainkaan.

Oletko sitä mieltä, että tällaisen esikuvan olisi hyvä olla nimenomaan tietynlainen mies? Välillä puskee pintaan sellanen vaikutelma, että sulla olis tarve jakaa miehiä pullaposkiin ja sotureihin (ad hoc -termejä) tai että... nuori mies tarvitsee sitä, että nimenomaan joku soturi kohtelee sitä isällisesti ja lämmöllä. Joka tapauksessa mielellään kuulisin, mitä tästä ajattelet.

Jos sellainen kaveri tarvitsee terapiaa, niin siinä olisi erittäin hyvä, että terapeutti voisi toimia samalla myös roolimallina - pääsisi juttelemaan samalla, kuin mies miehelle. Ei sekään ole vain naisten päätettävissä, mikä kulloinkin on hyväksyttyä ja "normaalia".

Tästä mä olen käytännössä samaa mieltä. En itse ole ajatellut sitä tuolla tavalla roolimallina toimimisen kautta, mutta tällainen  kuin mies miehelle -puhuminen on erilaista ja tärkeää. Terapiassa on varmaan olennaista löytää kanssakäymiseen tietty ote ja vire, joka on asiakkaalle hyödyksi. Ei ole mahdotonta, että joku naisterapeutti pystyy sukupuolestaan huolimatta olemaan täysin tuomitsematta ja täysin miesasiakkaan puolella - ja sitten samalla kuitenkin heittämään teräviä havaintoja ja hyviä kysymyksiä. Oma käsitykseni on, että tällainen voi olla hyvä ja hyödyllinen hoitosuhde. Ilman muuta asiakkaita ja näitä tilanteita on hyvin monenlaisia, ja joskus miehinen kanssakäyminen ja ote voi olla just se, mitä tarvitaan.

Aika yleinen ohje on se, että kannattaa kokeilla eri terapeutteja ja etsiä sellainen, jonka kanssa homma toimii. Mutta jos hätä on päällä ja on kova paikka saada tai löytää sitä yhtäkään, miksei sitä tietysti vois lähestyä vaikka tolla, että yritä saada miesterapeutti, ettei jäisi ainakaan se vaihtoehto kokeilematta.

[Xantippa]

Ensinnäkään miehet eivät tietenkään ole mikään täysin yliedustettu ryhmä mielenterveyspalveluissa. Pitäiskö olla, on toinen juttu. Tuntuu tietysti äkisti siltä, että monikin jonkin sortin terapiasta hyötyisi.

Mutta se on totta, että naiset "luonnostaan hakeutuvat helpommin" mielenterveyspalveluiden piiriin, mikä johtuu siitä, että naiset "luonnostaan" pyrkivät jaksamaan mt-lääkkeiden avulla alipalkattuja pätkätöitään, maksamaan vuokransa ynnä muun vaikka sitten tukiviidakon avulla ja tietysti näin ollen "luonnostaan" myös maksamaan vähäiset veronsa. Siis eivät "luonnostaan" lopeta em.  tekemistä ja siirry kaveriporukan kanssa ryyppäämään ja rötöstelemään.

On outoa sekin, että nämä "miksi pojat ei saa olla poikia"-keskustelut ovat pääsääntöisesti naisten aloittamia. Oletan sen johtuvan kyllä paitsi aidosta huolesta, myös siitä väsymyksestä, että poikien kasvatus on kuin onkin jätetty täysin naisten harteille ja siitä sitten vielä nakataan koko ajan p*skaa hokemalla, miten huonosti se on tehty.

Missä nämä miehet, jotka tuntevat syvällisesti poikien ja nuorten miesten  mielenmaailman, osaavat kertoa, mitä nämä tarvitsevat, osaavat olla niitä oikeita, justiinsa oikeita miehen malleja pojille ja nuorille miehille, oikein luuraavat yhteiskunnassamme? Miksi he eivät ota edes kantaa muualla kuin marginaalisilla nettikanavilla, silloin tällöin somessa lässyttäen? Miksi he eivät pyri oikeaan, poliittiseen vaikuttamiseen?

Ettei vaan olis tärkeämpää tekemistä, semmoista, mikä edistää ihan omaa napaa, ihan omaa menestymistä.

T: Xante

[Aave]

Sikäli joku aavistus on siitä, että miehillä on aivan omanlaisiaan ongelmia ja pahoinvointia eikä näitä ole ehkä opittu yhteiskunnassa tunnistamaan ja nostamaan esille. Silti se yllättää, jos miehet ovat "täysin yliedustettu ryhmä" mielenterveyspalveluissa, vaikka en täysin ymmärrä, mitä se konkreettisesti tarkoittaa.

"Ei ehkä ole opittu tunnistamaan"?! Kirjoittaisit jostain mistä tiedätkin, sillä kyllä ne tyypilliset tekijät on tunnistettu jo aika päiviä sittten, mutta niihin ei vain resurssoida samalla pieteetillä, kuin naisiin. Naiset saavat Suomessa muutenkin enemmän ja monipuolisemmin kaikenlaisia terveyspalveluja. Nyt sentään on ryhdytty seulomaan ja tiedottamaan esimerkiksi eturauhassyövistä enemmän, mutta sekin on uutta.

Ei se haittaa, vaikka et "täysin ymmärräkään". Minä ymmärrän tehdä tästäkin kirjoituksestasi tietyt johtopäätökset, ja se riittää minulle.

Tässäkin on vaikea hahmottaa väitteesi täsmällinen sisältö, mutta en jää sitä nyt jankkaamaan, kun sieltä tulee kuitenkin taas sitä toista miestä alistavaa ja kyykyttävää paskaa niskaan. Skipataan se

Skipataan ihmeessä!

Oletko sitä mieltä, että tällaisen esikuvan olisi hyvä olla nimenomaan tietynlainen mies? Välillä puskee pintaan sellanen vaikutelma, että sulla olis tarve jakaa miehiä pullaposkiin ja sotureihin (ad hoc -termejä) tai että... nuori mies tarvitsee sitä, että nimenomaan joku soturi kohtelee sitä isällisesti ja lämmöllä. Joka tapauksessa mielellään kuulisin, mitä tästä ajattelet.

Tietenkin hänellä soisi olevan tiettyjä miehisiä perusominaisuuksia, ja myös ammatillista pelisilmää suhteessa asiakkaan tarpeisiin. Mutta skipataan, kun minun on niin mahdoton ymmärtää, mitä tarkoitit.

Tästä mä olen käytännössä samaa mieltä. En itse ole ajatellut sitä tuolla tavalla roolimallina toimimisen kautta, mutta tällainen  kuin mies miehelle -puhuminen on erilaista ja tärkeää. Terapiassa on varmaan olennaista löytää kanssakäymiseen tietty ote ja vire, joka on asiakkaalle hyödyksi. Ei ole mahdotonta, että joku naisterapeutti pystyy sukupuolestaan huolimatta olemaan täysin tuomitsematta ja täysin miesasiakkaan puolella - ja sitten samalla kuitenkin heittämään teräviä havaintoja ja hyviä kysymyksiä. Oma käsitykseni on, että tällainen voi olla hyvä ja hyödyllinen hoitosuhde. Ilman muuta asiakkaita ja näitä tilanteita on hyvin monenlaisia, ja joskus miehinen kanssakäyminen ja ote voi olla just se, mitä tarvitaan.

Joo, voidaan ehkä oikein kuvitella, että tietty ote ja vire saattaisi olla tärkeää. Heureka!

Yleisenä tekijänä syrjäytyminen on pahin yksittäinen juurisyy, ja se on ennen kaikkea nuorten miesten ongelma. Viisi vuotta vanhassa tutkimuksessa nuorten miesten itsemurhariski oli 17-kertainen "muihin samanikäisiin" verrattuna. Retorinen kysymys: kumpaa sukupuolta nämä muut mahtaisivat olla? Alle 35-vuotiaiden tekemissä itsemurhissa suomalaiset miehet ovat koko Euroopan kärkikaartissa.

Mutta skipataan nämä!

[Vaaraton Norsu]

Missä nämä miehet, jotka tuntevat syvällisesti poikien ja nuorten miesten  mielenmaailman, osaavat kertoa, mitä nämä tarvitsevat, osaavat olla niitä oikeita, justiinsa oikeita miehen malleja pojille ja nuorille miehille, oikein luuraavat yhteiskunnassamme? Miksi he eivät ota edes kantaa muualla kuin marginaalisilla nettikanavilla, silloin tällöin somessa lässyttäen? Miksi he eivät pyri oikeaan, poliittiseen vaikuttamiseen?

Heitä odotellessa voidaan pohtia myös Bruton aiemmin lainaamaa mielipidekirjoitusta, jossa ei mainita miehen mallien tarvetta, vaan lähinnä ilmeisesti haikaillaan pojille paremmin sopivia opetusstrategioita (kuten "kinesteettistä ja toiminnallista oppimista") ja päiväkodeissa kanssa ilmeisesti enemmän tilaisuuksia äänen ja voiman käytölle. Aika paljon kirjoitus kieltämättä keskittyy naisten moittimiseen. Voisi odottaa, että esim. Jari Sinkkosen kirjoista löytyisi halukkaille tietoa, millaiset ovat pojan kasvulle otolliset puitteet.

Ettei vaan olis tärkeämpää tekemistä, semmoista, mikä edistää ihan omaa napaa, ihan omaa menestymistä.

Voihan olla, että päiväkodeissa on esim. epäkiitolliset palkat.

[Xantippa]

Missä nämä miehet, jotka tuntevat syvällisesti poikien ja nuorten miesten  mielenmaailman, osaavat kertoa, mitä nämä tarvitsevat, osaavat olla niitä oikeita, justiinsa oikeita miehen malleja pojille ja nuorille miehille, oikein luuraavat yhteiskunnassamme? Miksi he eivät ota edes kantaa muualla kuin marginaalisilla nettikanavilla, silloin tällöin somessa lässyttäen? Miksi he eivät pyri oikeaan, poliittiseen vaikuttamiseen?

Heitä odotellessa voidaan pohtia myös Bruton aiemmin lainaamaa mielipidekirjoitusta, jossa ei mainita miehen mallien tarvetta, vaan lähinnä ilmeisesti haikaillaan pojille paremmin sopivia opetusstrategioita (kuten "kinesteettistä ja toiminnallista oppimista") ja päiväkodeissa kanssa ilmeisesti enemmän tilaisuuksia äänen ja voiman käytölle. Aika paljon kirjoitus kieltämättä keskittyy naisten moittimiseen. Voisi odottaa, että esim. Jari Sinkkosen kirjoista löytyisi halukkaille tietoa, millaiset ovat pojan kasvulle otolliset puitteet.

Ettei vaan olis tärkeämpää tekemistä, semmoista, mikä edistää ihan omaa napaa, ihan omaa menestymistä.

Voihan olla, että päiväkodeissa on esim. epäkiitolliset palkat.

Niin kieltämättä maailma olisi sillä valmis, jos naiset saataisiin opettamaan pojille kinesteettisesti asiat, koska tytöthän tykkää lukea asiat kirjoista letit päätä puristaen.

Eihän miesten ole mikään tarvis itse rantautua ja jalkautua työhön, jonka naisetkin voivat tehdä, kun vain oikean mallin tekemiselle saavat..

T: Xante

[Vaaraton Norsu]

Niin kieltämättä maailma olisi sillä valmis, jos naiset saataisiin opettamaan pojille kinesteettisesti asiat, koska tytöthän tykkää lukea asiat kirjoista letit päätä puristaen.

Eihän miesten ole mikään tarvis itse rantautua ja jalkautua työhön, jonka naisetkin voivat tehdä, kun vain oikean mallin tekemiselle saavat..

Valmiissa maailmassa hylkäämiseen ja heitteillejättöön syyllistyneet pyytäisivät anteeksi ja hyvittäisivät pahat tekonsa, ja sinäkin olisit tyytyväinen, 

"Mallin" ideasta sen verran, että yksi voi toimia mallina toiselle sillä tavalla, että se toinen katsoo, että "nyt sen käsi  menee tonne, nyt tonne". Jolloin mallista oppijan rooli on aika passiivinen, Mutta "mallin" voi ymmärtää myös paljon abstraktimmaksi asiaksi, niin kuin silloin kun puhutaa "mallintamisesta". Jolloin mallin oppija voi ehkä olla aika aktiivinenkin. Aktiivisesti tutkii enemmän kuin ottaa vastaan.

Tämmöinen pikahuomio, en ole varma, onko ihan rajattoman paljon järkeä. Tulipahan vaan mieleen.

[a4]

Jos/Kun olet poikien ja nuorukaisten kanssa tekemisissä, katsovatko he sinua hyväksyvästi ja ylös päin, vai jotenkin muuten? Oletko henkilönä sillä tavalla miehekäs, että he pitävät sinua mielellään samalla roolimallinaan, halusit sitä itse tai et?

Tiesitkö, että tälläkin hetkellä (Ja näin on ollut jo kauan) miehet ovat täysin yliedustettu ryhmä mielenterveyspalveluissa

Mihin muuttuvaa miehekkään miehen roolimallia latteisineen ja Sulo Sairaanhoitajineen nykypäivänä tai tulevaisuudessa enää tarvitaan? Eikö sen voisi korvata tarpeen mukaan aikuisen, vanhemman ja kanssaihmisen roolimalleilla?

Minkä faktojen perusteella miehet ovat yliedustettuina mielenterveyspalveluissa?

[urogallus]

Minkä faktojen perusteella miehet ovat yliedustettuina mielenterveyspalveluissa?

Tämän mukaan eivät ole:

Naisia on psykiatrisen erikoissairaanhoidon piirissä enemmän kuin miehiä, 52 % potilaista vuodeosastohoidossaja58%avohoidossa.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136978/tr33_18.pdf?sequence=5&isAllowed=y

Itse olisin arvaillut suurempaa yliedustusta.

[Xantippa]

Niin kieltämättä maailma olisi sillä valmis, jos naiset saataisiin opettamaan pojille kinesteettisesti asiat, koska tytöthän tykkää lukea asiat kirjoista letit päätä puristaen.

Eihän miesten ole mikään tarvis itse rantautua ja jalkautua työhön, jonka naisetkin voivat tehdä, kun vain oikean mallin tekemiselle saavat..

Valmiissa maailmassa hylkäämiseen ja heitteillejättöön syyllistyneet pyytäisivät anteeksi ja hyvittäisivät pahat tekonsa, ja sinäkin olisit tyytyväinen, 

"Mallin" ideasta sen verran, että yksi voi toimia mallina toiselle sillä tavalla, että se toinen katsoo, että "nyt sen käsi  menee tonne, nyt tonne". Jolloin mallista oppijan rooli on aika passiivinen, Mutta "mallin" voi ymmärtää myös paljon abstraktimmaksi asiaksi, niin kuin silloin kun puhutaa "mallintamisesta". Jolloin mallin oppija voi ehkä olla aika aktiivinenkin. Aktiivisesti tutkii enemmän kuin ottaa vastaan.

Tämmöinen pikahuomio, en ole varma, onko ihan rajattoman paljon järkeä. Tulipahan vaan mieleen.

Vastaan nyt tähän, kun tämä on vähän dialogi , mutta muillekin.

Pointtini likinnä oli, että onhan se nyt kumma, että on olemassa (kuten olemme täällä saaneet havaita) miehiä, jotka tarkalleen tietävät, miten poikia pitäisi kasvattaa, mutta siitä, että oikeaa kasvatusta ei pojille anneta, syytellään naisia. Ja tietysti väite, että kineettisesti ja toiminnallisesta parhaiten oppisivat vain pojat, on mielestäni aivan höpöä. Eivät kaikki pojat. Ja toisaalta myös monet tytöt.

Toisin sanoen, nykyaikana minusta ongelma ei ole se, että pojille ei anneta oikeaa tapaa opiskella, vaan se, että yksilöitä ei edelleenkään (vaikka asiassa lienee edistytty) kuunnella tarpeeksi. Pelkään, että ne pojat, jotka tykkäisivät opiskella tyttöjen kanssa tyttöjen tavalla, eivät uskalla. Edelleenkään. Tämä siis kärjistys, pakko laittaa disclaimeri, kun pikkasen tuntuu, että sanomaani luetaan tiettyjen lasien läpi.

Sitten sananen siitä, että naisten on helpompi hakea apua kuin miehet. En usko oikein siihen. Uskon, että naiset tuntevat aivan samoja häpeän ja pelon tunteita. Uskon, että naiset ovat aivan yhtä hukassa sen suhteen, mistä nyt "oikeasti" kiikastaa, jne. Uskon, että nainen hakiessaan apua on koko lailla samassa tilanteessa kuin mies, jonka pitäisi hakea apua.

Sen sijaan nainen varmaan saa apua helpommin kuin mies. Tämä on kyllä selkeä yhteiskunnallinen ongelma*. Ilmiön taustalla uskon olevan jonkinlainen tiedostamaton (??) matematiikka. Naista kannattaa auttaa monesta syystä: avun hyötysuhde on hyvä = nainen roikkuu edes joten kuten veronmaksana ja nainen kadulla asumassa on turvallisuusriski, joka materialisoitunee pahoina otsikkoina ja hoitoina. Mies pärjää syrjäytyneenä siis paremmin kuin nainen ja joka tapauksessa on alttiimpi hyppäämään poikaporukkaan rellestämään.

*Ja luonnollisesti tätä yhteiskunnallista ongelmaa ylläpitää käsitys miehestä, joka menee vaikka läpi harmaan kiven, ei akkojen tavoin valita, ainut mitä tämä mies olisi aikoinaan tarvinnut, on kunnon reilun suomalaisen soturin malli.

T: Xante

[safiiri]

^Ihan vain sen verran, että tuo taajaan viljelty ajatus, että ihmiset / oppilaat voidaan jakaa auditiivisesti, visuaalisesti ja kinesteettisesti oppiviin - ja että heidän opettamisensa pitäisi sitten tapahtua tämän mukaan ollakseen tuloksekasta - on kyllä jo debunkattu.

https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/09/17/oletko-auditiivinen-kinesteettinen-tai-visuaalinen-oppija-sitkea-myytti-on-suosittu-koska-testaaminen-ja-lokerointi-viehattaa/

Yksilöllisiä eroja oppijoissa on, mutta ne ovat ihan muissa asioissa kuin oppimistyyleissä – kuten esimerkiksi motivaatiossa. Niemivirta kertoo kahden minuutin pituisella videolla myös, että oppimistyyliajattelusta on haittaa sekä oppijalle, opettajalle että opetukselle. "Jos esimerkiksi kohtaat tilanteen jossa ei opetetakaan 'sun tyylillä' niin saatat kokea että et opi, vaikka se ei pitäisi ollenkaan paikkaansa.", Niemivirta kertoo. Professori Niemivirran mukaan oppijoiden erojen sijaan on tärkeämpää ajatella, mikä oppijoita yhdistää: kannustava, turvallinen ja tukea antava oppimisympäristö on varmasti hyödyllinen ja oppimisen kannalta tärkeä

Mutta sitä minäkin ihmettelen, että miten ihmeessä naiset, jotka hakeutuvat opettajiksi tai terapeuteiksi, ovat syypäitä siihen, että miehet eivät näihin ammatteihin hakeudu. Miksi asiasta valittavat miehet eivät itse TEE JOTAIN ja valitse opetus- ja hoiva-alaa? Kyse ei edes ole siitä, että miehet eivät pääsisi opiskelemaan, vaan he toden totta eivät edes hae. Eivät, vaikka väitöstutkimuksen mukaan opettajakoulutuksen pääsykokeissa jopa suositaan miehiä.

[Xantippa]

Joo, tiedän, että on, mutta noin keskustelun kannalta se kai ihan yhtä hyvä termistö kuin mikä muukin. Koko asiassa, poikien huonossa koulumenestyksessä, kuitenkin tunnutaankin nojaavan täysin minun silmääni outoihin menneisyyden käsityksiin. Kai se on ihan normaalia, että laahataan vanhoissa käsityksissä, ts. "aikuiset" pohtivat asiaa siltä kannalta, mikä oli pielessä heidän lapsuudessaan aika subjektiivisestikin ja pyrkivät tuomaan sitä ratkaisuna nykyaikaan.

Olen maallikko, mutta olen käsityksessä, että nimenomaan se asia, josta aiemmin valitettiin, eli että pitää istua kiltisti pulpetissa viittaamassa ja siinä hommassa pärjää kympin kiltit tytöt, juuri on muuttunut. Ei ole luokkahuoneita ja hädin tuskin opetusta, ilmiöillä mennään seilaten pitkin koulua. Tämänhän pitäisi juuri olla niille liikkuvaisille, energisille pojille ihan paras tapa, mutta siltä ei vaikuta. Päinvastoin.

Jos ongelma on siinä, että tytöillä on parempi keskittymiskyky kuin pojilla (onko näin?) eikö juuri pojille haittaa tee hälisevä, koko ajan muuttuva ympäristö? Ja miten sen keskittymiskyvyn laita on - harjoitetaanko sitä vauvasta saakka samalla tavalla sukupuolten kesken?

T: Xante

[a4]

Luulen että sosiaalinen sukupuolijaottelu rapistuu ja vanhentuu pois käytöstä kehityksen mukana.