Erilaisista perhemalleista ja sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta

[Aave]

Toki nyt tuon tähän ulkoa sen kontrolli-sanan. Mutta mun mielestä pitäis selkeämmin pystyä yksilöimään, mikä on se haitallinen mekanismi, joka saa teorian mukaan erityisesti pojat sisäistämään ajatuksen, että kukaan ei piittaa heistä paskaakaan.

Triviaalisti on totta, että kouluissa käytöksen kontrolliin liittyy myös turvallisuustekijät ja muu tämmönen käytännön asia siitä, mikä on helppoa ja järkevää siinä ympäristössä. Mutta ihan tälleen ajatusleikkinä, jos kuvitellaan joku tosi miesmäinen opettaja huutaa lapselle naama punaisena että nyt saatana tee ja keskity, äläkä venkoile siinä, tai joku muu tällanen hyvin maskuliininen tapa puuttua poikien käytökseen tai asettaa sille rajoja -- ja kyllä mä tiedän, että ne voi myös olla harkittuja ja hallittuja -- niin mikä on se naisten tähän tuoma erityinen tai erilainen kontrolli vai onko sitä? Ja erityisesti mikä se on, joka saa pojat enemmän kuin tytöt kokemaan, ettei niitä arvosteta tai niistä välitetä?

Vastaus tähän kai kiteytyy Aaveella siihen, että ne on tyttöjen sääntöjä. Mut sit siinä on kuitenkin ehkä joku ajatus vielä siitä, että naisilla tai tytöillä on joku muukin kuin sääntöjen viime kätisen asettajan agenssi tässä asiassa. Totta kai mä tavallaan ymmärrän, miksi sanotaan, että ne on "tyttöjen sääntöjä". Mutta tää on silti mun mielestä ylimalkaienn ja huono tapa käsittää koko asia.

Ahaa.

Harvemmin "tosimiesmäisen" miesopettajan edes tarvitsee huutaa mitään naama punaisena; pikemminkin sitä tekevät juuri ne naisopettajat, joista ei todellisuudessa ole handlaamaan poikia.

Teoria realisoituu jo pikkupoikien eskariajoilta, ja se on arkisen banaalia toimintaa. Se on sitä, että poikien pitäisi olla kuin tyttöjen. Sen päällimmäinen tarkoitus on tietysti tehdä naisopettajien ja tarhatätien omasta työstä mahdollisimman helppoa ja jouhevaa. Se on huudahdus: "Pojat hiljaa"! tunneilla ja pihamailla. Se on jatkuvia arkisia sanoja ja tekoja, joilla itse asiassa lisätäänkin lapsiryhmissä esiintyvää kiusaamista ja pahoinvointia. Jatkuva kyttääminen, niskaan hengittäminen ja komentelu ei todellakaan tee hyvää aikuisillekaan, sellaisesta seuraa aina uusia ongelmia.

Se tiivistyy naisopettajien pilkallisena letkautuksena: "Antaa poikien olla poikia". Sen he toisella kädellään samanaikaisesti tekevätkin, eli ovat piittaamattomia pojista, kunhan he ovat hiljaa. Se on vastuunsa pakoilua ja merkki siitä, että henkilö onkin väärällä alalla.

Minulle saman erehtyi letkauttamaan muuan naispuolinen lukionopettaja. Hieman aiemmin hän oli juuri kadehtinut kaveriaan, joka oli löytänyt itselleen pitkän sinkkuvaiheen jälkeen miesystävän. Ihmetteli vietellen sitä, että mistäs hänellekin semmoinen löytyisi...

Nätti nainen, mutta en koskisi pitkällä tikullakaan, varsinkaan lihatikulla. Totesin hänelle kylmän viileästi, että jättämällä pojat oman onnensa nojaan hän kertoo vain sen, että ei pysty toimimaan pätevänä opettajana puolta luokkaansa kohtaan. Ei yllättänyt sekään, että tämäkin katteettoman omahyväinen Neiti Näpsä ja The Kansankynttilä on feministi, ja sekös antaa mukavasti lisäpontta poikaoppilaiden sorsimiseen. En yllättyisi, että pintaa rapsuttamalla sieltä löytyisi miesvihaa ja -kaunaa, niin paljon kuin henkilö itselleen kumppania muuten toivoisi. Ei tuollaisella asenteella sellaista tule ikinä löytämäänkään. Se seikka olisi muuten oikein hyvää ja kaunista, vaan nyt siitä joutuvat kärsimään syyttömät nuorukaiset arkisessa aherruksessaan. Oppien lisää siitä, miten heistä ei piitata.

Tämmöiset naiset eivät älyä sen vertaa, että  miehiä halveksimalla he ampuvat samalla itseään jalkaan, eikä miesten latistaminen ole laajassa skaalassa millään tavoin naisten omakaan etu.

[Melodious Oaf]

Teoria realisoituu jo pikkupoikien eskariajoilta, ja se on arkisen banaalia toimintaa. Se on sitä, että poikien pitäisi olla kuin tyttöjen. Sen päällimmäinen tarkoitus on tietysti tehdä naisopettajien ja tarhatätien omasta työstä mahdollisimman helppoa ja jouhevaa. Se on huudahdus: "Pojat hiljaa"! tunneilla ja pihamailla. Se on jatkuvia arkisia sanoja ja tekoja, joilla itse asiassa lisätäänkin lapsiryhmissä esiintyvää kiusaamista ja pahoinvointia. Jatkuva kyttääminen, niskaan hengittäminen ja komentelu ei todellakaan tee hyvää aikuisillekaan, sellaisesta seuraa aina uusia ongelmia.

Se tiivistyy naisopettajien pilkallisena letkautuksena: "Antaa poikien olla poikia". Sen he toisella kädellään samanaikaisesti tekevätkin, eli ovat piittaamattomia pojista, kunhan he ovat hiljaa. Se on vastuunsa pakoilua ja merkki siitä, että henkilö onkin väärällä alalla.

Okei. Selventää asiaa. Siellä on taustalla henkilökohtaisia huonoja kokemuksia.

Sellanen aspekti, mistä me ollaan selkeästi samaa mieltä, on että opettajakoulutuksen valintakriteereistä ja muista seuloista huolimatta alalla on ihmisiä, jotka ei sovi sinne. Yks ongelma on (mun mielestä) että sinne ei ehkä kannattais hankkiutua välttämättä suoraan lukiosta jatkuvalla yhdellä rypistyksellä. Silloin voi olla silti hyvä opettaja oikeassa paikassa, mutta se nyt on yksi sellainen riskiryhmä. Tähän liittyy sekin, että sinne alalle tai nimenomaan lukioon selkein reitti on juuri yllä kuvattu. Jos myöhemmin haluaa pätevöityä, se vaatii aika pitkän koulutussiivun johon on iso riski lähteä, ja moni joka olis todella sopiva sinne, ei vaan päädy sille  uralle.

Toinen riskiryhmä on mun mielestä erilaiset kerhojen ja päiväkotien tyypit. Siellä on myös sellasia ihmisiä, jotka ei ole hirveän fiksuja ja joilta ei oikeasti onnistu se järjestyksen ja kurin pito. Sitten voi tapahtua just sellasta että sitä vastuuta pakoillaan ja syyllistetään lapsia ongelmista, kun ei osata niitä oikeasti hoitaa.

Mutta sitten erimielisyydet:

1) On todella paljon päteviä naisopettajia. Luokanopettajissa erityisesti mutta myös lukiossa. Luokanopettajan ydinosaamiseen kuuluu just järjestyksenpito, ja sieltä tulee enemmän sellasia naisia (ja miehiä) jotka on kiinnostuneita nimenomaan siitä kasvatuksellisesta tehtävästä ja tietää mitä ne tekee. Tälle ryhmälle maksetaan liian vähän, tai mä en ymmärrä, miksi siinä on niin iso palkkaero lukion lehtoreiden ja näiden ihmisten välillä.

2) Samalla tavalla on päteviä miesopettajia sekä luokanopettajissa että muualla. Mutta siinä mun näkemys eroaa jyrkästi, että niiden miehekkyys ei ole mikään pätevöittävä asia tässä. Helposti vois kuvitella, että jos oot tosi "äijä" tai "karski" tai jotain tämmöstä, niin silloin sä osaat myös pitää kuria. Mutta se että sun ei tarvi huutaa turhaan -- tai eritoten että sä vaan toimit lasten kanssa vastuullisesti ja oikein myös silloin kun käytät sitä preesenssiä ja auktoriteettia, korotat ääntä tai muuta -- se ei tuu mistään "maskuliinisuudesta" sen paremmin kuin naisillla niiden feminiinisyydestä.

Mä selitän tätä vielä konkreettisemmin:

Se huutava miesopettaja on ihan todellisuutta ja se voi olla hyvinkin miehekäs ja "äijämäinen". Sillä vaan palaa käpy helposti ja sillä on tunnesäätelyn ongelmia. Se ei edes tajua sitä mutta se kiusaa ja alistaa niitä lapsia, ja sen omasta mielestä kaikki on OK, koska sen kokemus on että hän saa sillä kontrollin ja hommahan toimii.

Toinen esimerkki vois olla naispuolinen ohjaaja tai opettaja, joka ei osaa olla tarpeeksi selkeä ja assertiivinen. Kun pojat tekee jotain, vaikka yksinkertaisesti pelaa jotain peliä, se ei osaa vaatia että joka jätkä on rivissä, kuuntelee ne ohjeet kunnolla ja sen jälkeen toimii niiden mukaan. Eikä tämmösen tarvi olla mitään simputusta, vaan siitä tulee hyvä mieli, kun toimitaan skarpisti.

No sitten kun ne ei osaa antaa näitä ohjeita, aktiviteetit menee aina ihan kaaokseksi. Lopputulos on se että hyssytellään ja kielletään tekemästä ja syyllistetään lapsia, kun ne on niin kurittomia ja eivät osaa käyttäytyä.

Tää nyt on yleistys, mutta se on ehkä tyypillisemmin feminiininen käytösmalli, että ei vaadita tällä lailla keskittymistä ja huomiota ohjeita annettaessa (ja varmisteta sitä jollain tämmösellä ulkoisella rutiinilla). Vaan että oppilaiden kuuluu olla sellasia että ne ymmärtää asioita jostain vihjeistä ja opettajan tai ohjaajan osalle porukkaa lausumista kommenteista. Ikään kuin sen tiedon kuuluis sieltä sit valua kaikille, ja jos et tajunnut tulla alas sieltä puusta kuuntelemaan, olet varmaan muutenkin pahis ja sit pitääkin olla pettynyt suhun.

Mutta jos nainen sopii näihin hommiin, se voi tehdä tätä kaikkea hyvin ihan yhtä lailla kuin mieskin. Se voi opetella jotain juttuja jotka ei tule sillä elämänkokemuksesta tai selkärangasta (niin kuin voi tietysti miehetkin). Sitten se voi myös tehdä näitä samoja asioita oman persoonansa kautta, vaikka hyvin feminiinisestikin silleen että se vaatii sen huomion kyllä ja rakentaa niitä rutiineja. Mutta sen ei tarvitse puhua tai käyttäytyä maskuliinisesti ollakseen tässä hyvä tai jotta pojatkin kunnioittais sitä. Jos se tekee asiat hyvin, porukka tajuaa että hei, tän tyypin ohjeilla ja rutiineilla meidän luokan jutut toimii ja meillä menee hyvin. Sit ehkä pojat voi vähän sosialisoida toisiaan siihen että hyväksytään tää ja tehdään oikeesti näin.

Perusjuttu tossa on se että se "kunnioitus" tai mikä nyt onkaan ei ole mikään maskuliinisuuden tai feminiinisyyden osa, vaan se tulee siitä havainnosta, että hommat oikeesti toimii. Kun lapset tajuaa että toi osaa ja tulee niitä kokemuksia että me ryhmänä onnistuttiin, se on se mikä tekee siitä opettajasta auktoriteetin tai johtajan sellasessa mielessä kuin sen sitä tarvii olla.

Mä näen tosta sun jatkoselityksestä että on ne sun huonot kokemukset, ja mä en epäile, etteikö ne olis valideja ja totta. Sitten on siihen liittyen sellanen tosiasia että lasten kanssa toimitaan myös huonosti ja sellasilla tavoilla jotka latistaa niitä ja vaikeuttaa niiden elämää, kun pitäis jeesata ja helpottaa ja samalla kasvattaa.

Edellä mainituista syistä mä en jaa sitä mitä kutsuisin sun misogyniaksi, eli tällasta halveksivaa naisten syylllistämistä ja miehisyyden ihannointia jopa siinä määrin että se pätevöittää sut ihmiseksi joka paitsi osaa hallita toisten käytöstä, myös tekee sen vastuullisesti ja toisia tukevasti.

Se voi olla, että vaikka nyt Aaveen mielestä sellanen mies joka alistaa ja kiusaa ja kontrolloi, on parempi kuin nainen joka pakoilee vastuuta. Mut se on ihan epäolennainen asia ja oma vinouma, eikä kummankaan näistä mainituista pitäis olla päätoimisesti kasvatusalalla.

[ROOSTER]

Jos minulla olisi lapsena/nuorena ollut sellainen opettaja kuin yksi lapsistani on nykyään, niin olisin aivan varmasti parempi ihminen.

Kasvatus on vaikea asia, sitä vaikeampi mitä vaikeammista oloista kasvatettava on ja mitä itsepäisempi ja sopeutumattomampi luonne (kasvatettavalla).

[Aave]

Se voi olla, että vaikka nyt Aaveen mielestä sellanen mies joka alistaa ja kiusaa ja kontrolloi, on parempi kuin nainen joka pakoilee vastuuta. Mut se on ihan epäolennainen asia ja oma vinouma, eikä kummankaan näistä mainituista pitäis olla päätoimisesti kasvatusalalla.

Kuinka enemmän pieleen edellä kirjoittamani voisikaan vielä ymmärtää; vastauksesi on puhdasta mutuilua, jossa ei ole asiaa koskevia faktoja oikein nimeksikään.

Ensinnäkin, perusongelma on se, että ala on aivan liian naisvaltainen. Ammatti vallitsevine lainsäädäntöineen ja opetusohjelmineen ei todellakaan houkuttele miehiä, erittäin hyvistä syistä. Feministeille sellainen sopiikin vallan mainiosti.

Luin eräästä keskisuuren kaupungin lehdestä, että siellä sentään on miesopettajien suhteen hyvä tilanne, kun heitä on yhteensä jopa 1/4, kaikki koulut mukaan laskien! Tyypillinen tilanne on se, että heitä ei ole kuin muutama, tai vieläkin yleisemmin: heitä ei ole lainkaan.

Eräs poikaopppilaita terrorisoivien feministien "tasa-arvolla" perustelema hanke oli se, että käsityöt yhdistettiin suoraan kaikille yhteiseksi aineeksi, eikä nyt ole enää voinut valita, ottaako puu- ja metallityöt, vai tekstiilityöt oppiaineekseen. Tunnen henkilökohtaisesti erään näitä opettavan miesopettajan, joka sanoi heti kättelyssä koko hankkeen johtavan katastrofiin. Viime vuoden puolella tästä muutoksesta sitten valmistui ensimmäinen pitkittäistutkimus, ja seuraukset olivat juuri, kuten alan opettaja tiesi heti sanoa:

Poikien kiinnostus ja oppiminen romahtivat yhteisopetuksessa myös puu- ja metallitöihin, eivätkä ne kiinnostaneet tyttöjä senkään vertaa. Koko roskahanke oli täyttä sutta ja sekundaa, mutta sehän tässä olikin pääasia, että opetushallituksen feministit saivat toteuttaa tosi upean tasa-arvohankkeen.

Koulujen pääpaino onkin nyt ollut enemmän kasvatuksessa, kuin opetutksessa. Asian pitäisi olla juuri päin vastoin, mikäli halutaan päteviä oppilaita. Mutta kaikenlaiset sosiaaliset pikku kokeilut tasa-arvon ja feminismin nimeen ovat niin paljon jännempiä näille idiooteille, kuin laadukas opettaminen. Näille metodeille on annettu huolella markkinoituja nimityksiä, vaikka ne ovat sisällöllisesti täyttä paskaa, varsinkin poikien oppimisen näkökulmasta. "Itsenäinen oppiminen" tarkoittaa käytännössä sitä, että jo hyvin nuoret oppilaat jätetään oppimaan keskenään, jos huvittaa. Tytöt ovat luonnostaan tunnollisempia kuin pojat, jolloin tämä metodi sointuu hyvin siihen, mitä todellisuudessa ajetaan: ei mahdollisuuksien tasa-arvoa, vaan lopputulosten tasa-arvoa. Jani-Petteri 13 v. kyllä mieluummin pelaa konsolilla, kuin lukee yhteiskuntaoppia. Ei ole Jani-Petterin syy, jos hän ei de facto saa opetusta, vaan hänen nyt vain pitäisi kiinnostua asioista itse, ja keskenään.

Inkluusio ja ilmiöpohjainen oppiminen ovat tälle samalle teemalle markkinoitaviksi havaittuja kiertoilmauksia. Siitä sinulle tiedetään kertoa esim. Satakunnan kansassa, jossa näin: Inkluusio romuttaa koulutusjärjestelmämme perustan – yhteiskunta menettää huippulahjakkaat ja samalla erityistä tukea vaativat oppilaat eivät saa tarpeeksi apua.

Mut hei, feministien käsitys tasa-arvosta toteutuu. Sehän on tärkeintä!

[Melodious Oaf]

Mä en tiedä, miksi sä katsot, että sun käsitykset on faktoja tai perustuu faktoihin siinä missä mun käsitykset (sillä sitähän nää taustalla olevia tilastollsiia faktoja lukuun ottamatta on) on lähtökohtaisesti paskaa. Mä yritän keskustella siitä asiasta ja mua kiinnostaa, mitä sä siitä ajattelet ja miksi, koska mua kiinnostaa ymmärtää itse asioita paremmin.

Ensinnäkin, perusongelma on se, että ala on aivan liian naisvaltainen. Ammatti vallitsevine lainsäädäntöineen ja opetusohjelmineen ei todellakaan houkuttele miehiä, erittäin hyvistä syistä. Feministeille sellainen sopiikin vallan mainiosti.

Tässä sä voisit kertoa, jos sulla on jostain tietystä säädöksestä tai opetusohjelman sisällöstä erityisesti esiin nostettavaa.

Mun maallikon käsitys on sellanen että... aiemmin on ehkä ollut vähän sellainen karskimpi linja. Opettajat saattoi toimia omavaltaisemmin ja oppilaita ei niin hyysätty. Se saattaa toimia, mutta sellanen idylli vahvojen miesopettajien johtamasta kyläkoulusta voi olla kasvavalle nuorukaiselle todella hyvä paikka tai asiat voi mennä pieleen. Sä voit siellä joutua silmätikuksi. Olet kerran tehnyt jotain pahaa ja rehtori tai joku muu alkaa demonisoida sua ja se koko kokemus on sulle ihan paskaa ja ruokkii sun syrjäytymistä.

Nykyään on hirveän idealistiset tavoitteet. Pitäis olla erityisopetusta ja yritetään estää tämmöstä mielivaltaista toimintaa sillä, että on enemmän säännöksiä ja julkisia linjauksia jotka säätelee sitä, mitä voidaan tai ei voida tehdä. Mä pidän periaatteessa hyvänä sitä, että käytetään erityisopettajia ja yritetään sinne sitten valikoida ihmisiä joilla olis kykyä ja osaamista handlata ja tukea vähän vaikeammassakin tilanteessa olevia. Mutta tää kehitys ei ole ongelmatonta. Vanhemmat itse kokee että se eriarvoistaa lapsia, kun se vois olla vaan ihan normaali ja neutraali osa koulun arkea, ja sit ne asenteet ruokkii sitä, että tää olis jotenkin huono tai syrjivä käytäntö.

Sen lisäks jos on julkisissa linjauksissa ja säädöksissä auki kirjattu hirveän kunnianhimoiset tavoitteet, onhan se nyt aika paskaa, jos ei sitten oikeasti ole taitavaa väkeä ja rahallista resurssia niin paljoa, että ne pystytään sitten oikeasti toteuttamaan. Tai voi kysyä että olisko parempi että ei edes kirjata sellaista, paitsi jos se oikeasti tehdään. Ja jos meillä ei yhteiskuntana ole siihen varaa, sitten pitäis löytää muut keinot.

Luin eräästä keskisuuren kaupungin lehdestä, että siellä sentään on miesopettajien suhteen hyvä tilanne, kun heitä on yhteensä jopa 1/4, kaikki koulut mukaan laskien! Tyypillinen tilanne on se, että heitä ei ole kuin muutama, tai vieläkin yleisemmin: heitä ei ole lainkaan.

Täähän pitäis olla ihan fakta-asia. Onko yleisin tilanne se, että koulussa tai jopa kunnassa ei ole yhtäkään miesopettajaa? Mun havainnot ei tue tätä käsitystä. Siitä ei ole mitään erimielisyyttä että naisia on alalla paljon enemmän ja että he tosiaan ovat yliedustettuina. Mutta jos on fakta että yleisin tilanne on se, että mieopettajia ei ole lainkaan, tähän olis hauska nyt pamauttaa joku tilasto, mistä se on luettavissa.

Eräs poikaopppilaita terrorisoivien feministien "tasa-arvolla" perustelema hanke oli se, että käsityöt yhdistettiin suoraan kaikille yhteiseksi aineeksi, eikä nyt ole enää voinut valita, ottaako puu- ja metallityöt, vai tekstiilityöt oppiaineekseen. Tunnen henkilökohtaisesti erään näitä opettavan miesopettajan, joka sanoi heti kättelyssä koko hankkeen johtavan katastrofiin. Viime vuoden puolella tästä muutoksesta sitten valmistui ensimmäinen pitkittäistutkimus, ja seuraukset olivat juuri, kuten alan opettaja tiesi heti sanoa:

Poikien kiinnostus ja oppiminen romahtivat yhteisopetuksessa myös puu- ja metallitöihin, eivätkä ne kiinnostaneet tyttöjä senkään vertaa. Koko roskahanke oli täyttä sutta ja sekundaa, mutta sehän tässä olikin pääasia, että opetushallituksen feministit saivat toteuttaa tosi upean tasa-arvohankkeen.

Mä en luota tässä nyt sun luonnehditaan raportin sisällöstä. Mä olen nähnyt omin silmin, miten tämän päivän lapset tekee miesopettajan kanssa sekaryhmänä puu- ja metallitöitä ja naisopettajan kanssa tekstiilitöitä alakoulussa. Tällasissa asioissa on monesti kyse siitä, toteutetaanko joku hyvin vai huonosti. Mä en näe ongelmaa siinä, että ei oleteta sukupuolen määräävän sitä, haluaako tehdä teknistä työtä vai tekstiilitöitä. Mä en näe ongelmaa siinäkään että pakotetaan kokeilemaan molempia, ja nimenomaan niin että se "pakottaminen" toteutetaan silleen, että siellä ei tehdä siitä yhtään mitään numeroa vaan neutraalisti vaan opetetaan sekä ompelemaan että tekemään puuhun liitoksia. Se miten hyvin se toimii voi olla myös kiinni siitä, miten hyviä ne opettajat on. Ja jos opettaja on poliittisista tai vakaumuksellisista syistä lähtökohtaisesti sitä mieltä, että tää on ihan paskaa ja katala feministinen juoni, mä olisin todella yllättynyt, jos se taas ei näkyis oppimistuloksissa.

Mutta jos osoittautuu, että jokin tässä kusee ja ei oikeasti toimi, mun kanta on se, että sitten pitää muuttaa mallia. Ei kauniit ideaalit tai ideologiat ole validi syy heikentää opetuksen tasoa.

Eli käytännössä -- jos mä nyt päättäisin tästä, mä en haluais kuunnella änkyrämiesten sanelua yhtään sen enempää kuin änkyräfeministien. Katotaan ne tuloksen ja muutetaan niiden pohjalta. Mutta eipä mulla toisaalta ole erityistä halua tästä päättää, kun se taas vaatis sitä, että olis taitoa teknisissä töissä tai tekstiilissä ja pitkä kokemus niiden parissa toimimisesta.

Koulujen pääpaino onkin nyt ollut enemmän kasvatuksessa, kuin opetutksessa. Asian pitäisi olla juuri päin vastoin, mikäli halutaan päteviä oppilaita. Mutta kaikenlaiset sosiaaliset pikku kokeilut tasa-arvon ja feminismin nimeen ovat niin paljon jännempiä näille idiooteille, kuin laadukas opettaminen.

Ei niitä oikein voi erottaa toisistaan. Mun käsitys suomalaisen koulusysteemin ja varsinkin peruskoulun toimivuudesta on se, että siellä on jossain kohtaa onnistuttu suht hyvin tasapainottamaan näitä kahta. Jotta joku voi opettaa hyvin, sillä pitää olla siitä asiasta osaamista. Mutta kasvatuksellista tehtävää tai ei voi hoitaa pelkällä substanssiosaamisella. Vaan tarvitaan joku sekoitus näitä kahta jossa pitää olla vaatimuksia kummallakin saralla.

Inkluusio romuttaa koulutusjärjestelmämme perustan – yhteiskunta menettää huippulahjakkaat ja samalla erityistä tukea vaativat oppilaat eivät saa tarpeeksi apua.

Tämä muuten on aika timanttia! Sääli että luin sen vasta nyt. Mut mä nyt en kuitenkaan keskustellut Antti Roineen vaan sinun kanssa, ja mä näen edelleen aika isoja eroja siinä, mitä hän sanoo ja mitä sinä sanot.

Haluatko sä nyt että mä rupean sun puolesta selittämään tätä kirjoitusta, vai pitäiskö sen olla vaan sellanen mieletön isku, joka validoi sun näkemykset vaikka väitteet ja sisältö oiskin ihan eri kuin sulla?

Karkeasti ja nopeasti: Ilmiöpohjainen oppiminen ei ole sama asia kuin inkluusio. Se on hyvä ajatus ja voi oikeasti toimia. Ongelma on, että se ei sovi kaikkeen ja se vaatii aivan helvetisti opettajalta toimiakseen. Jos sitä käytetään jonain säästökeinona niin eihän se voi mennä muuta kuin vituiksi.

Mut se ei taas tarkota sitä, etteikö kannattais ja olis validia tutkia kasvatustiedettä ja muotoilla siellä näitä ideoita. Mä väitän, erotuksena Aaveesta, että pitää tunnistaa kasvatuksellinen osaaminen omaksi alakseen ja antaa sille erikseen arvoa. Vaikka siihen kuuluu teoreettista fiilistelyä ja innostuneita pilottihankkeita jotka ei oikeasti toimi koko kansan mittakaavassa, ne silti tuottaa meille asioita ja opetusmetodit kaikkinensa on pitkän kehityksen tulosta.

Se minkä takia tällaset innostuneet pilotit ehkä ei toimi on se, että siinä siirrytään malliin, joka vaatii siltä opettajalta huomattavasti enemmän. Se toimii, jos on poikkeuksellisen lahjakas opettaja joka haluaa toteuttaa sitä metodia ja joka saa sen intuitiolla ja substanssiosaamisella ja omalla persoonallaan toimimaan. Mutta sit tää kokonaisuus millaisia tunteja se pitää ei olekaan jotain, mitä sä voit opettaa toisia opettajia tekemään. Ja jos tämmöstä vaan paperilla päätetään toteuttaa ottamatta tätä huomioon, se todella voi heikentää opetusta.

Voisko sanoa silleen, että opettajalla sais olla vapaus tehdä tämmösiä asioita jos ne oikeasti toimii niiden kohdalla. Myös opettajia vois kannustaa jakamaanm tämmösiä ideoita ja metodeita keskenään ja tukemaan toisiaan. Mutta sit se että kun joku juttu kirjataan virallisesti tavoitteisiin ja opetussuunnitelmiin, pitäis olla aika vankka näyttö siitä, että se toimii kautta linjan ja heikommillakin opettajilla paremmin kuin joku vallitseva malli.

Sitä mä en allekirjoita että idealismi kasvatusalalla oiis lähtöisin feminismistä tai pelkästään naisista. Kun se ala on naisvaltainen, niin tietyssä mielessä näin on ihan vaan koska naisia on enemmän. Mutta kasvatustieteen ideat ei ole automaattisesti paskaa, vaan jotta sä voisit sanoa että vaikka ilmiöpohjainen oppiminen on ideana paskaa, sun pitäis varmaan perehtyä siihen, mistä se tulee ja mitä se oikeasti tarkoittaa. Esimerkiksi tää sun lainaama lehteen kirjoittanut mies ei sano, että se on paskaa, vaan että se on jopa hyvä viisaasti käytettynä.

Onko sulla tästä parempi ote asiana kuin sillä? Jos on, mua oikeesti kiinnostais ymmärtää, millä tavalla sä näät yksityiskohdissaan ton ilmiöpohjaisen oppimisen ja sen ongelmat. Aloita vaikka siitä, että esimerkillä kuvailet sitä, vaikka nyt vaan siksi että nähdään sen paskuus eikä tarvi koko asiaa vaan uskoa koska sanot niin.

[Melodious Oaf]

Vielä konkreettinen esimerkki puukässästä alakoulussa:

Oletetaan että on kokonainen luokka opettelemassa työkalujen käyttöä. Pojilla yleensä on tähän suurempi into, ja ainakin mun muistikuva on se, että ei niitä ihan hirveästi kädestä pitäen opetettu tai selitetty niiden toimintaperiaatteita. Sanottiin mitä pitää tehdä, mitä pitää varoa ja sit tehtiin. Tämä siis pojille, ja ihan hyvin toimi.

Jos sä opetat sitä tytöille, joita saattaa se asia oudoksuttaa, silloin olis hyvä käyttää aikaa siihen, että sä selität vaikka nyt jostain taltasta tosi yksityiskohtaisesti, miten sitä käytetään. Mitä tapahtuu, kun sä käännät sen näin päin tai noin päin. Tässähän on sellanen "pehmeä tatsi". Ja sitten vielä että sä kierrät siellä ja kannustat ja jeesaat tämmösessä yksinkertaisessakin asiassa tarpeen mukaan. Ei kuitenkaan silleen että jos joku tekee itsenäisesti, sä meet siihen suhmuroimaan.

MUTTA - ja tää on keskeistä - jos meillä on sellanen puukäsityön opettaja, joka jaksaa tehdä tän, ja joka on sen verran oikeasti puuseppä, että kun pojat kuuntelee, mitä sanottavaa ja näytettävää sillä on ihan perusasioista, ne tajuaa sen että nyt muuten oikeesti kannattaa olla hiljaa ja kuunnella.

Sitten jos meillä on sellainen teknisen työn opettaja, joka tekee sen työn hyvin suunnilleen ensin kuvaamallani tavalla, kyllähän sitä saattaa vituttaa ja tulla paskoja kokemuksia, kun yhtäkkiä onkin ne tytöt siinä.

Taas kerran se vaatii siltä opettajalta itseltään enemmän. Ja se voi olla että se ei täysin hyvältä opettajalta onnistu. Mutta en mä silti sitä erityiseti ihaile, jos puuttuu tarkkuutta, analyyttisyytta ja herkkyyttä niin paljon, että ei tuu edes mieleen että ite vois oppia siinä jotain myös taikka muuttaa jotain tapojaan.

Mutta no. Kumminkin arvostan opetustyön tekijöitä ja lähtisin siitä, että pitäis yrittää pelata myös niiden vahvuuksilla.

[Aave]

Melodius Oaf,

Olen ennenkin vastannut, että kirjoituksesi ovat pitkiä kuin nälkämaan laulut, ja niissä spekuloidaan, oletellaan, mutuillaan ja pyöritellään asioita tavalla, joka aiheuttaa ainakin minulle spiraaliintuijottamisefektin. Pyörii, pyörii, kääntyilee, pyörii taas kohti keskiötä, jossa sitten saattaa olla tai on olematta se varsinainen asia. En voi mitään sille, että koen kirjoitustyylisi jossain määrin luotaantyöntävänä.

Huvittavaa kyllä, että tässäkin nyt sitten kyselet linkkejä ja lähteitä kaikkeen, mitä olen asian tiimoilta kirjoittanut. Asioita seuraaville niitä tulee kyllä vastaan pahimmillaan viikottain, esim. Amppareiden kautta. Itse olen perehtynyt sen lisäksi jonkin verran myös erikseen tutkimustietoon, ja lisäksi tunnen erinäisiä opettajia, joilta kuulee asioista.

Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että koululaitosta rapautetaan tietoisesti ja tahallaan muistakin ideologisista syistä. Pyhän kapitalismin nimessä varsinkin ammattikouluja ja ammattikorkeakouluja rapautetaan ihan vain sen vuoksi, että maahamme saataisiin lisää eksklusiivisia ja hintavia yksityiskouluja. Se on näiden toisten ahneiden ideologiamaakareiden päätavoite.

Taidat olla nyt samassa tilanteessa, kuin se 13-vuotias Jani-Petteri tahollaan. Kyllä sun nyt vaan kuule tarttee itse hakea tietoa ja opetella aiheesta, jos se kerran kiinnostaa. Keskustellaan lisää sitten, kun olet onnistunut muodostamaan muutakin, kuin jonkin hataran mututuntuman? Ei se nimittäin ole mitään keskustelua, että minä joutuisin ensin tarjoamaan sinulle suuret määrät faktoja, lähteitä ja tilastoja, ja sitten niistä pitäisi vielä opettaakin, että sinä voisit lausua niistä varmasti merkittävän mielipiteesi puumerkiksi. Se sen sijaan on keskustelua, että molemmilla on edes jonkinlainen alustava käsitys siitä, mikä on keskustelun aihe ja ydinkohdat. Tämä koko rönsy liittyy enää hyvin väljästi itse ketjunkaan aiheeseen.

Mutta lopuksi pohtimisen arvoinen asia, liittyen edellä kuvattuun "tasa-arvoistamiseen". Tiedetään hyvin (Siis faktana), että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä enemmän siinä on havaittavissa myös ammatillista eriytymistä. Silti tämä ammatillinen eriytyminen ja niissä realisoituvat sukupuolten väliset erot ovat kunnon feministeille iljetys, vaikka se on nimen omaan tasa-arvoisuuden toteutumisen osoitus, ja itsessään hieno esimerkki niistä valinnanvapauksista, mitä vapaassa yhteiskunnassa esiintyy!

Tässä voidaan jälleen samalla hyvin nähdä, että feministien propagandapuheet "sukupuolisensitiivisyydestä" (Jonka mukaan lapsia tuettaisiin siihen, millaisia taipumuksia he itsekin osoittavat) ovat vain sitä itseään, eli vain propagandaa. Todellisuudessa he pyrkivät tekemään juuri päin vastoin, kuin valeitaan markkinoivat. Tätä suurta vääryyttä parkuvat kiihkeimmin sellaiset feministit, joiden omalla aivokapasiteetilla ei onnistuttaisi rakentamaan edes sokkelia. Sellaiset latta-aivot sitten ovat vaatimassa naisille lisäpaikkoja matemaattisille ja teknisille aloille, ikään kuin muiden naisten tulisi tanssia tämän miesvihamielisen tärähtäneistön tahdissa.

[Toope]

Enemmistön näkemysten puolustaminen ei tarkoita vähemmistöjen syrjimistä. Yhteiskunnan tulee toimia enemmistön ehdoilla, muuten ei yhteiskunta toimi.
Safiirilla on mielestäni hieman vääristynyt käsitys yhteiskunnasta, jos haluaa korostaa vähemmistöjä. Niitä tulee turvata, mutta yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta toimia niiden mukaan. Yhteiskunta ei voi miellyttää kaikkia vähemmistöjä, koska seurauksena olisi anarkismi, ei järjestäytynyt yhteiskunta.

Miten niin enemmistön näkemysten? Mistä sait käsityksen, että enemmistön näkemys on homoseksuaalisuuden ja transsukupuolisten vastustaminen / syrjiminen? Et kai sentään ole niin yksinkertainen, että kuvittelet jokaisen heteroseksuaalin vastustavan homoseksuaalien oikeuksia ja jokaisen cis-sukupuolisen vastustavan transsukupuolisten oikeuksia? Sehän tässä on kummallista, että vaikka esim. Tasa-arvoisen avioliiton (kaikkine oikeuksineen) kannatajia on suomalaisten enemmistö, sinusta silti on oikeutettua jatkuvasti valittaa siitä, että yhteiskunta tosiaankin toimii tämän enemmistön näkemysten mukaisesti.

Yritä erottaa toisistaan vähemmistö ja vähemmistön oikeuksien takaamista puolustava näkemys. Myös enemmistöön kuuluva voi pitää vähemmistöjen oikeuksia tärkeinä ja asiana, joka yhteiskunnassa pitää taata.  Näkemys ei ole sidoksissa sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen.

En puhunut seksuaalivähemmistöjen syrjimisestä, vaan siitä, että yhteiskunnan tulee toimia enemmistön ehdoilla, vähemmistöjä huomioiden. Älä esitä tuota ääriajattelua, mustavalkoista. Yhteiskunnan kaikissa asioissa tulee lähteä siitä enemmistölähtöasetelmasta, että enemmistön perustalle luodaan käytösmalleja. Vähemmistöjä aina voidaan huomioida, mutta tottakai aina ovat toissijaisia. Itsestäänselvää mielestäni.

Safiirilla on ikävä tapa vetää asiat äärinäkemyksiin, kun itse haluan enemmän sopivaa välimuotoa. Kaukana ääritulkinnoista.

[a4]

Mihin muuttuvaa miehekkään miehen roolimallia latteisineen ja Sulo Sairaanhoitajineen nykypäivänä tai tulevaisuudessa enää tarvitaan? Eikö sen voisi korvata tarpeen mukaan aikuisen, vanhemman ja kanssaihmisen roolimalleilla?

Kysyä voi, muuttuuko miehen malli todellisuudessa juurikaan, vai onko vain esim. äänekkäämmin määkyviä feministejä, jotka markkinoivat ja vaativat kaikenlaisia muutoksia - katteettomasti, jos menisivät itse ensin peilin eteen.

Geneettisesti Homo Sapiensin miehen mallikin on aluksi muuttunut varsin hitaasti, mutta sopivilla geenimuutoksilla pyrähtänyt kulttuurievoluution myötä metsästäjä-keräilijäkulttuureista maanviljelykulttuurien ja teollisten kulttuurien eri vaiheiden mukana. Ihmislajin historian aikajanan loppupäässä lähes silmänräpäyksessä.
Tarkemmin sanoen ihmiskunnan olemassaolosta 99% on ollut sen esihistoriaa ja viimeisin 1% historiaa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Esihistoria
Mutta miljoonavuotisen ihmissuvun kognitiivinen vallankumous tapahtui 70 000-3000 vuotta sitten kielellisen kehityksen myötä ja kun Homo Sapiensille ilmestyi kyky fiktion luomiseen.
https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2017/fiktio-historioitsijan-maailmanselityksena/
Feminismikin syntyi yhteiskunnallisesti vasta naisten vapauduttua tieteellis-teknologisen kehityksen myötä.
Samalla tavalla kuin meille jäi tulen hyödyntämisen jälkeen aikaa muuhunkin kuin raakaravinnon syömiseen.
Juoruiluun, tarinoiden kertomiseen, kokkailuun, asekehittelyyn, sotimiseen, uskonnollisiin rituaaleihin ynnä muuhun kehittävään,
Nyt on viitteitä, erisukupuolisista latteisistä pipoja kutoviin viinattomiin skeittinuoriin, kehityksen tuovan muassaan jopa sosiaalisen sukupuolettomuuden jossa vanhat sukupuoliroolit kuopataan vanhojen ikäpolvien mukana hautuumaalle.
Rakkaudella ja arvostuksella muistellen menneitä arjen sankareita ja tienraivaajia.
Muutosnopeus tuntuu olevan kumulatiivisena eksponentiaalista esihistoriasta nykypäivään, feminisminkin ollessa vielä niin kovin nuori ilmiö ja silti jo vanhentuvaa naisnäkökulmaa.
Suhteutettaessa kulman takana odottavaan kyborgivanhusten yhteiskunnan robotisoitumiseen, geenimanipulaatioon ja tekoälyllistymiseen, nämä eri sukupuolien sangen kiihtyneet kehitysaskeleet sivu-ja taka-askelineen ovat vielä söpön maltillisia.    

[a4]

Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen voisi yksinkertaistaa sukupuolettomaksi kasvatukseksi.
Unisexvessatkin voisi unicolorvessojen tavoin muuttaa pelkiksi vessoiksi.
En kyllä tiedä onko missään ollut unicolorvessoja.
Perhemallit voitaisiin yksinkertaistaa iän mukaan lapsien ja aikuisten perheiksi.
Kasvatus voitaisiin yksinkertaistaa yksilöiden kasvatukseksi.
Vaatekaupoissakin voitaisiin yksinkertaistaa tuotesijoittelua ja kasvattaa myyntiä.

Ei, juuri sukupuolettomaksi kasvatukseksi sukupuolisensitiivistä kasvatusta EI voi yksinkertaistaa. Siinähän ollaan herkkiä kaikenlaiselle sukupuoleen liittyvälle. Herkkyys tuskin voi olla sitä, että kielletään kokonaan, ei välitetä ja ignoroidaan.

Sukupuolisensitiivinen kasvatus tai sukupuolitietoinen kasvatus[1] tarkoittaa sellaista kasvatuspedagogiikkaa, jossa otetaan erityisesti huomioon sukupuoliin liittyvät käsitykset ja stereotypiat.

Wikipedia

Ymmärrän että radikaalia muutosta ei tässäkään kannata haikailla tai yrittää toteuttaa, mutta ajan kanssa kehitys kulkee kohti samaa suuntaa johon tieteellis-teknologinen kehitys meitä pakottaa myös nykyisen uskontosensitiivisyytemme kanssa.
Vai oliko se oikea nykysana uskonnonvapaus.
Silti en lähtisi kaverin kelkkaan joka tarjoaisi minulle auton sijaan hevossensitiivisyyttä, jota ei toki voida autoiluksi yksinkertaistaa, edes ilmastonmuutoksen vuoksi.
Tunnustan omaavani kaupunkilaiskäsityksiä ja stereotypioita hevosista. Juuri katsoin koko illan elokuvan eli neljättä tuntia Tanssii susien kanssa, jossa oli useampikin viisas hevonen ja intiaani jousineen.
Yksilöiden kieltämiseen ja ignooraamiseen en lähtisi minäkään. Paitsi tyhmyyksissäni aina välillä.

[Vaaraton Norsu]

Mihin muuttuvaa miehekkään miehen roolimallia latteisineen ja Sulo Sairaanhoitajineen nykypäivänä tai tulevaisuudessa enää tarvitaan? Eikö sen voisi korvata tarpeen mukaan aikuisen, vanhemman ja kanssaihmisen roolimalleilla?

Vanhemman roolissa toimiessa toimii varmaan vanhemman roolimallina lapselle, joo. Sitten kun siitä tulee itsestään vanhempi (kun sillä on itsellään lapsi), se saattaa hyvinkin toimia saman mallin mukaan. Osoittaa sisäistäneensä mallin.

Aikuisessa miehessä on varmaan monenlaista asiaa, joista poikalapsen ottaa mallia. Niin joo, mutta sinäpä ehdotatkin että lapsi omaksuu myös aikuisen ja kanssaihmisen rooleja koskevat mallit. Näitten välillä voi olla overläppiä?

[Toope]

Voiko poikien pahoinvointi johtua siitä, että yhteiskunta ja perhekäsitys on liian naisvaltainen?

Eivät pojat feminismiä tarvitse, tervettä maskuliinisuutta tarvitsevat. Tätä vaan ei yhteiskunta tarjoa.
Ajaa enemmänkin henkisesti kastroitua miehisyyttä.

[a4]

Mihin muuttuvaa miehekkään miehen roolimallia latteisineen ja Sulo Sairaanhoitajineen nykypäivänä tai tulevaisuudessa enää tarvitaan? Eikö sen voisi korvata tarpeen mukaan aikuisen, vanhemman ja kanssaihmisen roolimalleilla?

Vanhemman roolissa toimiessa toimii varmaan vanhemman roolimallina lapselle, joo. Sitten kun siitä tulee itsestään vanhempi (kun sillä on itsellään lapsi), se saattaa hyvinkin toimia saman mallin mukaan. Osoittaa sisäistäneensä mallin.

Aikuisessa miehessä on varmaan monenlaista asiaa, joista poikalapsen ottaa mallia. Niin joo, mutta sinäpä ehdotatkin että lapsi omaksuu myös aikuisen ja kanssaihmisen rooleja koskevat mallit. Näitten välillä voi olla overläppiä?

Ajattelin sitä että tulevaisuudessa aikuisen, vanhemman ja kanssaihmisen roolien välillä suhteessa miehen rooliin olisi jopa vähemmän päällekäisyyttä kuin niillä on jo nykyään soturin tai elättäjän roolien kanssa.
Toinen vanhemmista tai jopa kummatkin voivat olla armeijan käyneitä ja laskujen maksajia.
Eli en ehdottanut että kanssaihmisyyden, vanhemmuuden ja aikuisuuden lisäksi tarvitsisi kenellekään välittää myös miehen mallia, koska se olisi turhaa, perusteettomasti sosiaalisesti sukupuolittavaa ja vanhanaikaista.
Toki lapselle voi kertoa että hän on biologisesti uros tai naaras ja apina.

[Aave]

Geneettisesti Homo Sapiensin miehen mallikin on aluksi muuttunut varsin hitaasti, mutta sopivilla geenimuutoksilla pyrähtänyt kulttuurievoluution myötä metsästäjä-keräilijäkulttuureista maanviljelykulttuurien ja teollisten kulttuurien eri vaiheiden mukana. Ihmislajin historian aikajanan loppupäässä lähes silmänräpäyksessä.

No et sä nyt kyllä oikeesti tiedä, mistä kirjoitat.

Feminismikin syntyi yhteiskunnallisesti vasta naisten vapauduttua tieteellis-teknologisen kehityksen myötä.

Vitut. Laajassa skaalassa naiset otettiin työelämään mukaan sen vuoksi, että miehiä tarvittiin rintamilla. Jälleen kerran sota on siis juurisyy ja mahdottoman hieno asia, koska naiseus. Anteeksi, että köhin samalla nyrkkiini tässä.

Entäpä kuluttaminen ja hiilijalanjälki? Että jos tässä nyt biosfääriä ja omia elinehtojamme suojella halutaan, niin naisten ostovoiman torppaaminen olisi mitä ympäristöystävällisin teko?! Oletko koskaan tullut miettineeksi, millainen bisnes pelkästään meikkiteollisuus on, ja millainen eskaloiva tekijä silkka naisellinen turhamaisuus on? Burkha on mitä ympäristöystävällisin pukine - ei ole juuttisäkkiä kummempaa tuotetta personifikoida itseään. Allahu Akbar!

Samalla tavalla kuin meille jäi tulen hyödyntämisen jälkeen aikaa muuhunkin kuin raakaravinnon syömiseen.
Juoruiluun, tarinoiden kertomiseen, kokkailuun, asekehittelyyn, sotimiseen, uskonnollisiin rituaaleihin ynnä muuhun kehittävään,
Nyt on viitteitä, erisukupuolisista latteisistä pipoja kutoviin viinattomiin skeittinuoriin, kehityksen tuovan muassaan jopa sosiaalisen sukupuolettomuuden jossa vanhat sukupuoliroolit kuopataan vanhojen ikäpolvien mukana hautuumaalle.
Rakkaudella ja arvostuksella muistellen menneitä arjen sankareita ja tienraivaajia.
Muutosnopeus tuntuu olevan kumulatiivisena eksponentiaalista esihistoriasta nykypäivään, feminisminkin ollessa vielä niin kovin nuori ilmiö ja silti jo vanhentuvaa naisnäkökulmaa.
Suhteutettaessa kulman takana odottavaan kyborgivanhusten yhteiskunnan robotisoitumiseen, geenimanipulaatioon ja tekoälyllistymiseen, nämä eri sukupuolien sangen kiihtyneet kehitysaskeleet sivu-ja taka-askelineen ovat vielä söpön maltillisia.

Mutta sinä oletkin hörhö. Maailma ei perustu siihen, mitä hörhöilet.

[safiiri]

^JOs nyt sitten oletettais, että Aave tässä on ihan oikeassa ja naisten ei pitäisi olla opettajia, mutta ei nyt jumankekka insinöörejäkään, niin jään kyllä miettimään, että MITÄ mahtaisivat kaikki naiset touhuta Aaveen ideaalimaailmassa. Kaiketi sentään naisia kuitenkin olisi? Kiinassa ja Intiassa asiaan on kehitetty oiva ratkaisu, kun tyttölapset abortoidaan jo ennen syntymää.

Hirveä valitus siitä, että naiset eivät tarjoa miehille maailmassa sellaista asemaa ja paikkaa, jossa he tulisivat onnellisiksi. Jostain syystä kuitenkin maailma Aaveelle on paljon parempi, kun naiselta paikka ja asema viedään kokonaan. Ehkä tosiaan sitten on niin, että naisen onnellisuus ei nyt vain ole tärkeää.