Kirjoittaja Aihe: Pääkaupunkiseutu muutoksessa  (Luettu 4935 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4370
Vs: Pääkaupunkiseutu muutoksessa
« Vastaus #150 : tänään kello 09:28:18 »
^ Kirjaston kaikki kirjathan ovat jokaisessa kirjastossa saatavissa. Kuka sinne hyllyjen väliin enää menee penkomaan, kun kaikki niteet voi sujuvasti varata noudettavaksi mistä tahansa itselleen sopivasta kirjastosta? Samoin palauttaa siihen kirjastoon, joka mukavimmin omalle reitille osuu. Varauksen voi tehdä missä tahansa ja milloin tahansa omalta laitteelta käsin. Tai selata valikoimaa ja varailla tarvitsemansa kirjaston koneelta, jos niikseen tulee. Oikeastaan on vain osoitus tehottomuudesta, jos ne kaikki kirjat tosiaan lojuu siellä kirjaston hyllyllä.

Poissa Hayabusa

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1692
Vs: Pääkaupunkiseutu muutoksessa
« Vastaus #151 : tänään kello 11:17:43 »
^Tuo on suorituskeskeistä lukemista. Luetaan ne mitä somessa suositellaan.

Minulle kirjasto on paikka, jossa tehdään löytöjä. Eli useinkin mukaan tarttuu jotain, josta etukäteen ei ollut minkäänlaista aavistusta.

Poissa Hippi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2294
  • crazy cat lady
Vs: Pääkaupunkiseutu muutoksessa
« Vastaus #152 : tänään kello 12:34:02 »
^Tuo on suorituskeskeistä lukemista. Luetaan ne mitä somessa suositellaan.

Minulle kirjasto on paikka, jossa tehdään löytöjä. Eli useinkin mukaan tarttuu jotain, josta etukäteen ei ollut minkäänlaista aavistusta.

Kun oli lapset pieniä eikä ollut nettiä, minullakin tuntui aikaa riittävän ruhtinaallisesti lukemiseen. Nyt ei ole enää lapsia, mutta on netti, niin aika on käynyt vähiin, mikä on harmillista itsekurin puutetta.

Mutta asiaan. Tuohon aikaan kävimme lasten kanssa kerran viikossa kirjastossa ja lapset etsivät viikon omat lukemiset ja minulle iltasatulukemiset lasten ja nuorten puolelta sillä aikaa, kun itse katselin itselleni viikon lukemiset aikuisten puolelta. Aloitin aina palautetuista kirjoista. Kontulan kirjastossa oli palautetuille kaunokirjallisuudelle oma hyllynsä ja muille kirjoille omansa.

Tuo viimeksi mainittu oli juuri aarreaitta, joka tuli käytyä tarkoin läpi ja sieltä sain innostuksen lukea monista sellaisista aiheista, joista en taatusti muuten olisi osannut luettavaa etsiä. Hyvän aihealueen löydettyäni osasin sitten jo hyllystäkin mennä kyseisestä kategoriasta etsimään lisää luettavaa.

Kyllä minunkin mielestäni kirjasto on ehdottomasti paikka, jossa konkreettisesti etsitään kirjoja luettavaksi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining.

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2626
Vs: Pääkaupunkiseutu muutoksessa
« Vastaus #153 : tänään kello 13:02:25 »
Itse nappaan kirjastosta usein ota- ja jätähyllyn ja palautushyllyn lisäksi "tyrkytetyistä" kirjoista jonkun, joko kirjahyllylltä tai erityiseltä pyörivältä tyrkytystelineestä. Kirjan kansi, nimenvalinta, kirjailijan nimi (jos tunnen) ja sen jälkeen takakansi ovat kaikki tekijöitä, jotka saattavat houkutella kirjan valintaan. (Ja jopa se, miltä kirja tuntuu kädessä. Eräs ammattikirja on sellainen, että se tuntuu kädessä erityisen miellyttävältä ja se on visuaalisesti muotoiltu nokkelalla tavalla niin, että se houkuttelee tarttumaan siihen.)

Tuo ota- ja jätähylly on se, mitä eniten nykyään käytän, kun olen kyllästynyt maksamaan sakkomaksuja myöhästymisistä. Huono puoli siinä on se, jos kirjat sitten jäävät asumaan. Nykyään luen kirjoja vain vähän - juurikin nettiaddiktion takia -, etupäässä unensaantilukemistona. Ennen nukahtamista keskittyminen on ohutta, joten luen jotain kevyempää. Nyt viimeksi olen lukenut ruotsalaisia dekkareita ruotsiksi.

Ooodiin en ole edelleenkään onnistunut köynyämään. Enkä Triplaan tai Rediin. Tai Amos Rexiin.

Lisäys. Tai no. Kevyempää ja kevyempää. Viimeksi lukemani Arne Dahlin dekkari Hela havet stormar oli kyllä vähemmän kevyt, sen verran rankkoja teemoja siinä. (Hela havet stormar on sanaleikki, joka viittaa sekä Välimereen tuossa kirjassa, että seuraleikkiin tuolileikki.)
« Viimeksi muokattu: tänään kello 13:10:18 kirjoittanut kertsi »

Poissa Kopek

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1684
Vs: Pääkaupunkiseutu muutoksessa
« Vastaus #154 : tänään kello 13:45:24 »
Ihmisten kirjastokokemuksista lukiessa joudun ikävä kyllä omalla kohdallani myöntämään, että en ole mikään kirjastoihminen enkä ole koskaan ollut.

Alle 10-vuotiaana en edes tiennyt, missä kotipaikkakuntani kirjasto on, vaikka äitini toimi kunnan kirjastolautakunnan puheenjohtajana, jos nyt oikein muistan. Vasta joskus 11- tai 12 -vuotiaana ylipäätään ensimmäisen kerran kävin kirjastossa ja silloinkin vain sen vuoksi, että kirjasto muutti tien yli rakennuksesta toiseen, ja koululuokkamme auttoi kirjojen kantamisessa.

Ensimmäiset kirjani lainasin kirjastosta joskus 15-vuotiaana. Tällöin syynä oli todennäköisesti "täytyyhän minunkin" -tyyppinen matkimisefekti, joka johtui siitä, että seurustelin erään tytön kanssa. Lainasin tuolloin kaksi James Bond -kirjaa (Toinen oli Casino Royale ja toinen taisi olla Goldfinger), joita luin auton takapenkillä, kun olin vanhempieni ja veljieni mukana Ruotsin ja Tanskan reissulla. Isäni huomautti, että katselisin nyt maisemia enkä lukisi jotain kirjoja, kun matkalla kerran ollaan. Seuraavana talvena lainasin kirjan "Hornblower ja Hotsbur", josta tein kouluun esitelmän. Tämän jälkeen en pitkään aikaan lainannut mitään, joten käytännössä nuo kolme kirjaa olivat ainoat, jotka olin lainannut kirjastosta siihen mennessä, kun täytin 18 vuotta.

Syynä seuraavien kirjojen lainaamiseen armeijakesänäni oli taas rakastuminen tyttöön. Olin aivan järkyttävästi rakastunut. En muista tarkasti, miten päädyin hänen kanssaan samaan aikaan kirjastoon - tai miten yleensä päädyin sinne - mutta sen muistan, että hän suositteli minulle muutamia kirjoja, jotka tietenkin heti lainasin. Yksi oli Hal Lindseyn "Maa, entinen suuri planeetta."

WIkipedia: Lindseyn ensimmäinen kirja on vuonna 1970 julkaistu Maa, entinen suuri planeetta, joka koostui osittain hänen aiemmasta etelä-Kaliforniassa käyttämästä luentomateriaalistaan. Kirjasta tuli bestseller, ja sitä myytiin vuoteen 1999 mennessä yli 35 miljoonaa kappaletta. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 1976, jossa kertojaäänenä toimi Orson Welles.

Otsikko on "Pääkaupunkiseutu muutoksessa", joten edellä mainitsemani kirjan kautta pääsemmekin pääkaupunkiseudulle. Minulla on valokuva armeija-aikaisesta kaapistani Santahaminassa, ja kuvassa näkyy edellä mainittu kirja tai sen jatko-osa. Minulla ei ole nyt kuvaa tässä, joten en voi tarkastaa.

Tämän armeija-aasinsillan kautta voimmekin siirtyä 1990-luvulle, jolloin aloin tehdä satunnaisia vierailuja Helsingin kirjastoihin. Ensimmäinen niistä oli Richardinkadun kirjasto, joka jäi henkilökohtaiseen historiaani paikkana, jossa ensimmäisen kerran elämässäni melkein pääsin tutustumaan internettiin. Sain vapaan ajan koneelta, mutta netti ei avautunut, koska en tiennyt, että pitää käynnistää selain, enkä tiennyt, mikä on selain, enkä tiennyt, miten se käynnistettäisiin. En ollut koskaan kuullutkaan mistään kaksoisnapsauttamisesta hiirellä. Ajankohta oli kevät 1996. Varttitunnin yrittämisen jälkeen luovutin. Ensimmäisen nettiyhteyteni onnistuin saamaan vasta yli vuosi myöhemmin aivan muualla. Kävin joskus lueskelemassa kirjoja Richardinkadun kirjastossa, mutta en tainnut juurikaan lainata niitä.

Seuraava kirjasto, johon Helsingissä tutustuin, oli Kallion kirjasto. Syynä kirjaston vaihtumiseen oli "majapaikan" vaihdos Annankadulta Hämeentien "etnokauppataloon". Näihin aikoihin aloin käydä silloin tällöin myös Stoan kirjastossa Itäkeskuksessa, vai mikä sen nimi on. Kallion kirjastosta lainasin pääasiassa ne kirjat (yhden taisin lainata Richardinkadulta), joiden pohjalta tein talvella 1997-1998 pienen vihkosen "Apinoiden valtakunnasta enemmistön diktatuuriin".

Viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen en ole enää lainannut kirjoja Helsingistä enkä juuri muualtakaan. Joskus olen kuitenkin käynyt kirjastoissa lukemassa lehtiä ja selailemassa kirjoja - mm. Töölön kirjastossa ja Ison Omenan kirjastossa.

Ai niin. Meinasin aivan unohtaa. Richardinkadun kirjasto ei ollutkaan ensimmäinen Helsingin kirjasto, jossa olen käynyt. Ensimmäinen on todennäköisesti Siltamäen kirjasto, jossa kävin lukemassa Mobilisti -lehtiä 1980-luvun alkuvuosina. Olin tuohon aikaan noin kolme ja puoli vuotta kirjoilla Helsingissä eli virallisesti "helsinkiläinen" - en kylläkään sisimmässäni. Eikä olisi tullut edes mieleeni esiintyä "helsinkiläisenä".

Helsinkiläiset ovat minulle outoa slangia puhuvia itsetietoisia kummajaisia, "parempaa väkeä", joihin kuuluvaa minusta ei voisi tulla enkä sellaiseksi haluaisikaan. En ole niitä ihmisiä, jotka vuoden Helsingissä asuttuaan ja muutaman sanan "helsinkiä" opeteltuaan alkavat uskotella olevansa kaupunkilaisia. Olen monestakin lähteestä lukenut, että aidot stadilaiset halveksivat näitä teeskenteleviä maaltamuuttajia. Olen reilusti maalainen, missä sitten majailenkin. En ole kuitenkaan lehmän lannalta haiseva aito maalainen vaan maalaistaajamalainen.

Hieno puku ei tee ihmisestä Rockefelleriä eikä 00 -postinumero tee ihmisestä helsinkiläistä. Tarvitaan oikeat sukujuuret.

Tuosta maalaisuudesta vielä sen verran, että siinäkin on statuseroja.

Koulussa alaluokilla taajaman poikien huvina oli käydä härnäämässä aidan takana toisessa koulussa olleita "maamoukkuja", joiksi pitäjiltä tulleita viimeistä koulun luokkaa käyviä oppilaita sanottiin. Tämä nimitys ei ollut minun keksimäni. Näitä maamoukkuja härnättiin heittelemällä heitä kävyillä ja lumipalloilla. Me taajaman pojat olimme tietenkin kaupunkilaisten silmissä maamoukkuja, mutta emme tienneet sitä, ja kaupunkilaisethan olivat kaupungeissaan.
« Viimeksi muokattu: tänään kello 14:06:03 kirjoittanut Kopek »

Poissa kertsi

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2626
Vs: Pääkaupunkiseutu muutoksessa
« Vastaus #155 : tänään kello 14:17:58 »
Kaupunkilainen voi olla täystollo maaseutuympäristössä, ja maalainen kaupunkiympäristössä. Juttelin tästä vain pikaisesti sivuten erään mökkipaikkani naapurin kanssa viime kesänä. Ei siinä vain ole puheenparresta kiinni (murteet ja slangit voivat tarttua helposti), vaan ihan tietämyksen puutteesta. Itse esimerkiksi tiedän aika vähän lehmien hoidosta, maanviljelystä (vaikka vähän tiedänkin hyötypuutarhan hoidosta), talonrakennuksesta tai talon kunnossapidosta, tai maaseudun tapakulttuurista. Mökkipaikkakunnallani nähdään huonona käytöksenä, jos kylään mennessä ei jää palloilemaan pihalle, kunnes kutsutaan sisälle. Ja toisaalta ei koputeta, nk. eräs toinen mökkinaapuri, joka höntäisi sisälle, kun olin helteillä sisällä vähäpukeisena eli pelkissä alusvaatteissa. Kaupungissa varmaankin soitettaisiin ovikelloa (maalla ovikelloja ei edes välttämättä ole, aikanakaan meidän mökissämme), tai vähintäänkin koputettaisiin. Mitähän kaupunkiin (vars. tapakulttuuriin) liittyvää tietoa maalaiseltä puuttuu, mikä aikaansaa alemmuuskomplekseja (mökkinaapurilleni ainakin)? Se, ettei metrossa tai bussissa istuva vierustoveri välttämättä halua alkaa höpöttelemään? Muistelen nuorena aikuisena tuskastuneeni mökkipaikkakuntani kyläkaupan jaaritteleviin asiakkaisiin. Heille kaupassa käynti oli sosiaalinen tapahtuma, ja itselläni muka oli kiire, vaikka olin lomalla. Nykyään nautin suuresti vaateostoksilla käynnistä mökkipaikkakunnalla, siellä kun on niin ystävällisiä ja palvelualttiita myyjiä, toisin kuin kaupungissa.

ps. itse olin lapsena kirjaston suurkuluttaja. Ahmimisiässä joskus 10-11-vuotiaana luin "kaikki" maailmankirjallisuuden klassikot läpi. No en ihan kaikkia, mutta valtaisan määrän kirjastoauton (vaihtuvasta?) tarjonnasta, ja lähimmän noin muutaman kilometrin päässä olevan kirjastonkin. Teini-ikäisenä olin teatterinkin suurkuluttaja, mutta se harrastus on jostain syystä kokonaan jäänyt.
« Viimeksi muokattu: tänään kello 14:26:03 kirjoittanut kertsi »

Poissa Kansan syvät rivit

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2881
Vs: Pääkaupunkiseutu muutoksessa
« Vastaus #156 : tänään kello 15:42:56 »
Minullakin on ollut tapana mennä kirjastoon tekemään löytöjä. Jotenkin luontevampaa selata kirjoja hyllyssä livenä kuin netin välityksellä. Tuntuu että selaaminen Helmetillä (pääkaupunkiseudun kirjaston varausjärjestelmä) olisi hitaampaa kuin kirjojen livenä selaaminen. Helmet on tietysti nopeampi ja näppärämpi kun tietää mitä etsii. Itse käytän pääsääntöisesti Helmettiä, mutta kun menen noutamaan kirjaa/kirjoja, käyn selailemassa usein kirjoja hyllyistä josko sattuisi mukaan vielä muutakin. Viimeksi varasin yhden kirjan Helmetillä ja noutaessani sitten kirjaa, hyllyistä tarttui mukaan vielä kolme muuta.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 4370
Vs: Pääkaupunkiseutu muutoksessa
« Vastaus #157 : tänään kello 21:01:12 »
^Tuo on suorituskeskeistä lukemista. Luetaan ne mitä somessa suositellaan.

Minulle kirjasto on paikka, jossa tehdään löytöjä. Eli useinkin mukaan tarttuu jotain, josta etukäteen ei ollut minkäänlaista aavistusta.

Somessa? Et sitten ole tietokannoista ja hakutoiminnoista mitään kuullut? Miksei sähköistä kirjastoa voisi yhtä lailla selailla löytöjä tehden? Lopulta kirjaston sivusto on sähköinen kirjahylly. Ei sen kummempaa. Siinä mitään somea tarvita, vaikka tietenkin vinkkejä hyvistä kirjoista voi saada monella tapaa.