Perussuomalaisten muodonmuutos?

[Jaska]

Äärimmisen kiusalinen tapaus sisäistä turvallisuutta korostavalle puolueelle, että kansanedustajapersupoliisi kapakkanahistelun jälkeen yökerhon edessä kännissä uhoaa pistoolilla ammuskelemalla.

Tuskin tuossa tulee lieventäviä seikkoja esiin. Ammuskelua useiden ihmisten ollessa lähellä on paha puolustella.  Minun kristallipalloni mukaan Vornanen saa sakot, hänen poliittinen uransa päättyy, poliisiuralle oin tullut kiviä. Persujohto katsoo ensin, millaiseksi juttu paisuu. Vornasta poainostetaan eroamaan eduskunnasta itse. Ellei eroa, niin erotettaneen persujen eduskuntaryhmästä  ja muista puolueen tehtävistä. Arvailen, että perustuslakivalikunta antaa vakavat moitteet kansanedustajalle sopimattomasta toiminnaasta, mutta ei anna potkuja.

Kansa näkee tässä ulkokultaisen persukarvan todellisen värin.

[MrKAT]

Ö'meörikkalainen dystopiako ain
persuin haaveissansa oli vain?

Jussi Jalonen
Kukaan ei tietysti muista, mutta Sellon surmien jälkeen 2.1.2010 Halla-aho ehdotti vapaata aseenkanto-oikeutta julkisilla paikoilla. Ajatuksena, että aseistetut kansalaiset voisivat ampua rikollisen saman tien.
Puhemiehen ihanneyhteiskunnassa Vornanen olisi nyt ruumishuoneella.

[Karikko]

Syyteharkintaan tulee varmaan vielä kohtia kuten vaaran aiheuttaminen julkisella paikalla ja henkeen terveyteen kohdistuvaa uhkaan, kun aseella on osoitellut.
Ammuttu maahan, joten sekin voi kimmota melkein mihin hyvänsä suuntaan kivetyksestä.

Luultavasti poliittinen ura voi olla melko epävarmaan tulevaisuudessa. Linnaa tuosta ei taida saada, kun on polliisista kyse..

[Kopek]

Iltalehti: Eduskunnan pääsihteerin mukaan vakavastakin rikoksesta epäilty voi toimia normaalisti kansanedustajana. Eduskunta voi erottaa kansanedustajan vain siinä tapauksessa, että kansanedustajalle on määrätty lainvoimainen vankeustuomio.

Rikoksesta epäilty kansanedustaja voi toimia työssään eduskunnassa normaalisti, ellei edustajan oma puolue puutu asiaan.

Eduskunnan pääsihteeri, entinen Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari kertoo, että kansanedustaja Timo Vornanen (ps) voi osallistua eduskunnan seuraavaan täysistuntoon tulevana torstaina.

Jos kansanedustaja Vornanen tekee "miehekkään työn" ja pyytää eroa luottamustoimestaan, hän häviää noin kolmen vuoden kansanedustajan tulot ja putoaa tyhjän päälle, koska poliisin virkaankaan ei taida olla aivan heti paluuta - jos koskaan.

Jos kansanedustaja ei tee miehekästä työtä vaan jää eduskuntaan, hänen kannattaisi a) varmistaa edustajatovereilta, että häntä ei eroteta, tai b) pitkittää oikeusprosessia niin kauan, että hän ehtii toimia kansanedustajana mahdollisimman suuren osan jäljellä olevasta kaudesta. Erottaminenhan on mahdollista vasta, kun oikeus on antanut tuomionsa. Todennäköisesti tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen, joten lopullisen lainvoimaisen tuomion pitkittäminen on mahdollista. Kokenut poliisi (lakimiehet varmaan auttavat) tietää keinot.

Kirjoitin "miehekkään työn" lainausmerkeissä, koska käsitteet ovat politiikassa mitä ovat, enkä perusta mistään miehekkyyksistä. Poliitikothan sanovat esimerkiksi kantavansa vastuun, mutta jättävät arvailujen varaan, mitä se on.

Joku voi pitää vastuun kantamisena ja rohkeuden osoittamisena sitä, että kansanedustaja pyytää eroa tehtävästään tällaisessa tapauksessa. Mutta eikö yhtä hyvin voida ajatella, että eroaminen olisi pelkurimaista vastuun pakoilua. Kun on kerran kansanedustajaksi pyrkinyt ja valittu, eikö silloin ole seisottava paikallaan, vaikka talo palaisi ja otettava vastaan se, mitä on tulossa - eli tässä tapauksessa julkinen nöyryytys ja julkiset haukut ja halveksunta.

Yleensähän julkisuuden ihmiset eivät tee näin vaan pakenevat "sairauslomalle", vaikka mitään fyysistä sairautta ei olisikaan.

Virheeseen sortuneen kansanedustajan tilannetta voidaan katsoa eri tavoilla ja nähdä pelkuruutta ja sankaruutta ja vastuun kantamista ja vastuun pakoilua siellä, missä sitä halutaan nähdä. Arvoihin liittyvät asiat eivät ole aina yksinkertaisia. Sanoihan paavikin, että Ukraina osoittaisi rohkeutta antautumalla - mikä herätti ymmärrettäviä vastalauseita.

Poliisikansanedustajan tapauksen miettiminen on minulle hieman ristiriitainen kokemus. Siinä kaksi sisäistä periaatettani ovat vastakkain. Toinen on luontainen taipumukseni nähdä asiat syytetyn kannalta ja tilanteesta riippuen puolustaa häntä. Toinen periaate on patologinen vastenmielisyyteni poliisi-instituutiota ja sen edustajia kohtaan.

Toinen puoli minussa sanoo, että "hah, hah, haa, nyt kyttä saa maistaa omaa keppiään", ja toinen puoli sanoo, että "voi raukkaa, pitäähän virheeseen syyllistynyttä ymmärtää".

Onhan se aika hassua, jos tällä foorumilla käydään keskustelua, jossa minä puolustelen poliisia ja hänen toimintaansa, ja muut tuomitsevat sen.

Ehkä olen luonteeltani rikollinen. Kun poliisi astuu lain puolelta rikoksen puolelle, koen hänet jotenkin hyväksyttävämmäksi. Olenhan kirjoittanut, että oikeuskäsitykseni on käänteinen yleiseen oikeuskäsitykseen verrattuna. No, ei se nyt joka asiassa ole. En puolustele raiskaajia ja lastenmurhaajia enkä muitakaan pahimpia pahiksia. Enkä myöskään puolustele öisiä pistoolilla ampumisia ravitoloiden edessä.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8c80fa14-6909-44ab-b905-f2f8a310cff9